Ottis mie tunsin totaalisesti viime perjantaina 22.1 r-oireiden, niiden vähäistenkin kadonneen!!
..silloin kun olin käynyt ultrassa 18.1 ja pienen sydän vielä läpätti, oli miulla välillä ti-to aamuisin ja iltaisin jos syömisillä pitkä väli krapulaista ja huonohkoa oloa, rinnanpäitä myös kuumotteli/kihelmöi..Oi, että olin oireista silloin onnellinen!!
..rinnanpäät oli miulla plussaamisesta lähtien kipiät..mutta se kaikki loppui tosiaan perjantaina..siitä mie jo tiesin mitä tuleman pitää, vaikka vielä annoin itteni toivoa..
Juu ja olen mie käynyt vaikka millä palstalle noista keskeytyneistä raskauksista lukemassa, Ellit myös siis tuttuja =)
erka mie toisiaan sain lääkärin kiinni mutta hän heidän tapaansa kiireinen
..sanoi kuitenkin soiton tulevan miulle päin tällä viikolla ja melko varmasti menee ensi viikkoon kun kutsutaan sinne Naistentautien polille. Tämä siinä tapauksessa jos lääkkeellinen tyhjennys..lääkäri halusi asian vielä tarkistaa, koska miulla tuo pysyvä marevan lääkitys ja en voi nyt Fragminia lopettaa. Pyysin siis kiirehtimään(kiireelliseksi
((1-7vrk))se lähete oli laittettukin) ja jos soittoa ei kuulu torstaina, soitan kyllä sille suunnalle..onneksi miulla suora numero lääkärille.
erka voisitko sie kertoilla miulle tuon lääkkellisen kulun niin kuin tarkalleen?..mitä tapahtuu ja mitä lääkkeitä saisin?..joko täällä pinossa tai yksärillä..olisin tosi kiitollinen
Huomenna mie lähenkin pienen poikaseni kanssa Tammimarkkinoille!!!..pakkasta on nyt melkein 28C Huurrr!!!!
..toivottavasti lauhtuu iltapäiväksi..ostetaan viipurin rinkeli-ISO
ja käydään jossain kaffella ja mehulla..sellaista kahdenkeskistä oloa..miulla olisi paljon kerrottavaa teille tuosta pikku kaverista mitä hän jutusteli vauvasta, jota ei tule..en vain nyt vielä jaksa..oli niin koskettavaa ja surullista..heti alkoi itkettämään :'( ..voikin lapsi olla pettynyt ja surullinen..koettaa olla ettei haittaa vaikka vauvaa ei tullutkaan, mutta näenhän mie Äitinä miten asia häntä kalvaa ja juteltiin tänään taas pikkasen..joka päivä vähän kerrallansa..
Miehestäni hieman..hän ei osaa puhua mitään ja on jotenkin "vihaisen" oloinen..tässä juuri tulee se ongelma eteen: kun ei osaa puhua, ei voi minuakaan lohduttaa..ei edes halata hän pysty ja se tekee minulle niin kipiää:'( ..itsenikin on häntä sitten vaikea lähestyä..silittelin hieman poskesta eilen..molemmat vain tahoillamme suremme tavallamme :ashamed:
..tämä kyllä taitaa koetella meidän parisuhdetta ja en tiedä miten tämä etenee, vai päättyykö sitten kokonansa..hän ei jotenkin kai voi ymmärrtää, miten sattuu sydämmeen kun vaavin alku on miulla vielä masussa..en ole enää raskaana mutta kuitenkin siellä on "ei mitään"..ahdistaa suunnattomasti..:'( :ashamed:
Mie annan ittelleni näin myöhään illasta "luvan" surra kunnolla ja kyyneleitä riittää..täällä pinossa käyn vollaamassa ja purkautumassa..jos passaa?..en oikein osaa minnekään muuannekkaan raapustaa/näppäillä..te tunnutte lähesimmiltä, ymmärrättehän
:heart:
mur-mur