Kiitos vaan tsempeistä hormonihuuruihin. Lääkäri on tosiaan oikein toiveikas, mutta enhän minä tiedä, että onko se vain hänen tyylinsä kaikille. Klinkalla on Suomen parhaimmat tärppiprosentit (tai ainakin oli neljä vuotta sitten), joten ehkä siksi ei meille edes ehdotettu koeputkea yms., koska laskisimme onnistumisprosentteja. Toisaalta, en minä niihin olisi voinut mennäkään, kun mies on sitä mieltä, että luomusti tai ei sitten millään. Ei kuitenkaan edes yrittänyt estellä minun käyntejäni siellä, sillä minun asianihan se on ja lasta kuitenkin toivotaan. Aika tiukka paikka kyllä olisi, jos kaiken tämän jälkeen saisimme erityislapsen, mutta kiitollisena otetaan kyllä
sellainenkin vastaan, jos tarjotaan.
IK, mene toki mittauttamaan tarvittavat arvot, sillä 2,5 vuotta on kuitenkin jo pitkä aika edellisistä mittauksista. Minullakin on tosiaan ollut sellainen olo, että jos sitä lasta oikeasti haluaa, niin sitten on yritettävä kaikkensa, vielä kun on edes jonkinmoisia mahdollisuuksia. Ettei tarvitse myöhemmin harmitella vähäisiä ponnistelujaan. Tosin tästä varmaan sitten saa rauhan, kun mahdollisuuksia ei enää kertakaikkiaan ole, mutta nyt ajaa eteenpäin jonkinlainen
sisäinen pakko.
Lääkkeitä näyttää olevan reseptillä neljäksi kierroksi, joten kevät kait tässä sitten yritellään ja sitten unohdetaan koko juttu.
Oivikki, en itse maininnut mistään lääkkeestä mitään, joten kortisonikin on ihan lääkärin suunnittelema. Resepti sille on jo olemassa, mutta käyttömääristä ei tietoa. Puhutaan siitä sitten ensikierron ultrassa, kun katsotaan Menopur-vastetta. Milloin sulla onkaan seuraava lääkärissäkäynti?
Emily, kiva kun olo alkaa olla parempi ja kivutkin hellittää. Ja kiitos vauvapölystä
Nyt vaan kaikki pöllyttelemään lakanoita, niin eikös se pöly auta vauvahaaveissakin.
MamaStellalle jaksuja tyttären muuttoon. Mutta nythän sitten lapsenlapsitoiveetkin pääsevät valloilleen? Luuletko, että sellaisia on tyttärelläsi toiveissa lähivuosina?
Ja
Ottis, älä nyt vaan peru gyneä. Se jäisi kuitenkin harmittamaan, jos niin tekisit. Jos sitten sen jälkeen teet jotakin päätöksiä, niin ei ainakaan jää harmittamaan, ettet neuvotellut asiasta. Tärkeää on tietysti olla samaa mieltä miehen kanssa asioista. Meilläkin on tuota mielipide-eroa ollut, miten pitkälle haaveissa mennään ja jos ei esikko olisi tärpännyt ilman hoitoja, eikä mies niihin olisi suostunut, en tiedä kuinka katkera olisin. Toivottavasti en yhtään, sillä kuitenkin nämä ovat niitä asioita, joita ei voi yksin päättää, jos kaksin lasta toivoo.
Mur-mur, mäkin haluaisin kamppailemaan lilypien raskausviikkojen kanssa. Nuo ensimmäiset viikot ovat niin hitaita, mutta kohta niitä päiviä on kasassa jo iso liuta ja synnytys alkaa jännittämään. Tosin nyt osaisin jännittää myös synnytyksen jälkeistä aikaa, mutta esikossa mentiin vain ultrasta toiseen ja lopulta jännitettiin h-hetkeä. En hetkeäkään miettinyt,
että esim. miten imettäminen sujuu. Tosin ei sitä kait etukäteen suremalla olisi saanut sen paremmin sujumaan. Uudessa raskaudessa kyllä yrittäisin lukea siihen liittyvää aineistoa, sillä huonosti mennyt rintaruokinta jäi vähän kaihertamaan. (Osittaisimetin 4,5 kk ja sen jälkeen lypsin pulloon 8 kk:een asti.)
Leenasta ei olekaan kuulunut pitkään aikaan, mutta tämä olikin ilmeisesti välikierto. No uusi on jo lähellä ja varmaan sen myötä yrityskin.
Vauvahaave, olisko teille sitten tyttö tulossa, kun ennen ovista oli yritystä. No joo, näin vain sitä aina sanotaan, että tyttösiittiöt kestävät vähän pidempään, kun pojat uivat heti perille ja kupsahtavat sitten, jos Oili ei olekaan juuri sillä hetkellä odottamassa. Musta oli kiva lääkärillä huomata, että omat tuntemukset ovat osuneet ihan nappiin. Eli tunsin oviksen
ihan samalla tavalla kuin lääkäri ultrassa sen näki. Helpottaa seuraavissakin kierroissa. Tosin ei meilläkään onnistu ihan sormia napauttamalla simppojen tallennus, kun lapsi pyörii jaloissa ja pahimmassa tapauksessa herää illalla/aamulla juuri kun oli suunniteltu h-hetkeä. Tai sitten vaan väsy painaa jompaa kumpaa niin paljon, ettei ole virtaa.
Keveää keskiviikkoa kaikille!
