....luin juuri ultrausuutisista ja olen todella pahoillani puolestasi/puolestanne! Samalla en voi kuin ihailla sinun uskomatonta positiivisuuttasi ja teksteistäsi välittyy paljon muutakin hyvää. Niin toivon, että suuri haaveenne toteutuisi samoin kuin monen muun palstalaisen! Minä olen sitä mieltä, että kaikki mahdolliset hoidot kannattaa käydä läpi, jos on siihen valmis ja toivoa on sitä kautta! Pettymyksiä todellakin tulee tässä iässä ja sitkeitä sissiä on oltava ja tällä palstalla niitä kyllä riittää.
Keskenmenoista ja pettymyksistä....Meillä se kahdeksas kerta toden sanoi vasta, mutta sitkeä yrittäminen kyllä palkittiin ja olen äärettömän onnellinen joka päivä ihmepojastamme. Jokainen aamu on ihana, kun poika herättää iloisella jokeltelulla ja hymyllä. Ihmeenä häntä pidän varmaan loppuelämäni! Kuitenkin keskenmenot ja monet yritykset kyllä jättivät jälkensä ja parisuhde kyllä oli meillä aina välillä koetuksella menetysten seuratassa toisiaan. Ennen Mitjaa meillä oli neljä peräkkäistä keskenmenoa ja emme pitäneet mitään taukoa yrityksissä vaan raskausplussa tuli aina joka kuukausi, samoin kuin sitten se pettymys. Kyllä jo seitsemän keskenmenon jälkeen oli tehtävä surutyö ja olimme jo luopumassa yrityksistä, sillä henkisesti en enää kauaa olisi kestänyt. Mitjan raskaus sitten jatkui, mutta alkuraskaudessa oli jatkuvia verenvuotoja, raskausviikolla 10 tuli isompi vuoto ja sairaalaan menin todellakin kaavintaan, mutta sinnikäs pieni poika mahassa jatkoi eloaan. Minulla oli kohdussa hematooma, joka aiheutti todella runsasta vuotoa ja lääkärin mukaan näin moni keskenmeno ei välttämättä johtunutkaan iästä vaan tosiaan tästä hematoomasta. Mahdollisuudet raskauden jatkumiseen olivat 50/50 lääkärin mukaan. Minun pelkoni ei hävinnyt ennen synnytystä, jonne menin hymyillen ja jonka joka minuutista nautin, niin helpolta se vaihe tuntui jatkuvan angsteilun jälkeen.
Huomasin yrityksistämme, että tulen todella helposti raskaaksi, sillä joka kerta raskaustesti oli positiivinen, kun vähänkin kierron puoliväliä aktivoiduimme. En testaillut ovulaatiota koskaan enkä ole ikinä huomannut mitään "ovuoireitakaan". Kierto on säännöllinen, 28 päivää. Kuitenkin näin monen keskenmenon kokeneena en enää osannut siitä plussasta iloita vaan Mitjan kohdalla taisin ilosta itkeä vasta viikolla 15, kun sain hyviä uutisia punktion jälkeen. Kuitenkin plussien jälkeen mieli myllersi aina ja vauva oli mielessä koko ajan...Meillä mies oli se positiivisempi ja hän jaksoi kyllä aina uskoa, toivoa ja rakastaa...Hän aina sanoi, että vaikka haaveemme ei toteutuisi hänen rakkautensa ei koskaan häviäisi mihinkään ja aina olisimme kuitenkin "me"....Se tuntui uskomattoman tärkeältä. Minulla oli aina suunnaton tarve puhua, mutta mies taas suri hiljaa...
Minun raskain keskenmenoni oli varmaan häämatkamme raskautemme päättyminen uuden vuoden päivänä 2007. Silloin romanttisesti ajattelin, että näin tämän kuuluikin mennä ja ajoitus oli täydellinen. Muistan millaisissa sfääreissä mieheni kanssa kuljimme uuden vuoden aaton ja seuraavana päivänä tuli sitten täydellinen romahdus. Onneksi en jäänyt pidemmäksi aikaa masennukseen vellomaan, mutta muutama päivä kului kyllä totaalisen pohjalla.
Syyskuussa ehkä sitten aloitamme vielä yrittämään. Minulla ei ole aavistustakaan kiertopäivistä, kun en ole merkkaillut mitään, mutta voisin listoille tulla mukaan. Miehen suuri haave on sisarus Mitjalle ja minunkin myös, Mitja on miehen esikoinen. Kuitenkin olo on hieman ambivalentti asian suhteen, ehkä myös rennompi. Kaikki on näinkin hyvin! Todella paljon toivon plussia heille, joilla vielä vauvaa ei ole tai vauvaa sen "oikean" kanssa. Jotenkin tuntuu hävettävältäkin tänne palstalle tulla, kun toiveemme kuitenkin toteutui ja tuntuu "ahneelta" vielä toista toivoa ja yrittää.
Tärkeää on Pyrstiksen sanoin myös muu elämä ja vauva ei voi täyttää omia tarpeita vaan vauvalle on oltava ne hyvät olosuhteet ja sitä monella täällä on tarjottavana. Hyvä parisuhde kuuluu ehkä myös näihin hyviin olosuhteisiin vauvalle ja lapselle. Mies on aina ajatellut näin eikä pitkissäkään suhteissa ole ollut valmis hankkimaan vauvaa, jos tunsi epävarmuutta suhteen onnistumisen suhteen. Kuitenkin hänellä vauva on aina ollut todella iso haave! Miehet ehkä ovat rationaalisempia olentoja kuin naiset....Mies usein sanoikin, että on ensimmäistä kertaa varma ja valmis nyt ja uskomattoman upea isä ja nyt koti-isä hän onkin! Sensitiivinen, hieno ja herkkä mies..... Helmivauvojen tapaamisissa olemme olleet ja mies on aina ollut innoissaan mukana - ainoana miehenä. Pieni feministi minussa asuu ja olisi upea, jos miehetkin täällä palstailisivat....
Tämä on upea palsta ja olisiko jostain kerhon vetäjäksi, jossa voisi tutustua vielä paremmin toisiinsa ja kirjoittaa vähän intiimimminkin, jos tarvetta on? Tämä tuli helmivauvoista mieleen ja kerhoja näyttää olevan valtavasti, mutta tämä puuttuu kerho-osiosta....
Työkoneelta kirjoitan ja hymiöitä ei tältä koneelta voi viestiin jostain syystä liittää....
Pian lähdemme Huvilatelttaan miehen kanssa katsomaan Röyhkää, ensimmäinen yhteinen iltamme ulkona. Mitjan isosisko ja kummisetä jäävät pojalle pitämään seuraa....
Paljon tsemppiä vielä Pikkumyylle ja kaikille muillekin. Minunkin tietoja voi sitten syyskuussa päivittää, kun ensin odottelen kierron alkua joskus kuun puolenvälin aikoihin.....
Tässä tuli tajunnanvirtaa ja vähän sekavaa tekstiä kaiken muun lomassa...Varsinainen tietokoneemme on hajonnut ja mies pyörii epätoivoissaan ympärillä...Mitjan kuvat ja muutkin kuvat menetimme ja konetta ei ole onnistuttu korjaamaan tai tiedostoja tallentamaan...Harmittaa....
