Onnea Onlydreamille ja viivan vahvistusta !!!
Lyhenteistä muistan jo muutaman; ON (Omaa napaa), dpo (days past ovulation), RTTK (raskaana kunnes toisin todistetaan), eiks nii? MUtta mikä on TOTT ?
Tietääkö joku, löytyykö jostain lyhennelistaa?
ON: Ovulaation jälkeen dpo 0-6 mulla oli oireita: Nenä tukossa, aivastelu, ärtyisyys, vi*tutus ja väsymys. Ai niin, ja pientä nippailua mahassa.
Dpo 7 ei ollu enää mitään muuta kuin vähä väsytti ja lämpö noin 37,2 (flunssa jatjuu).
Tänään Dpo 8 ei ole enää väsymystäkään. Vain lämmöt ja iso harmitus jo valmiiks; en mä raskaana ole! Oviksen jälkeisen viikon olin kaikkine (flussa!)oireineni aivan varma että nyt tulee kaksoset (gyne näki molemmilla puolilla follikkelin olevan tulossa).
Silloin vuos sitten kuumeillessani "oireilin" paljon enemmän ja testailin ahkerasti, mutta aina se oli nega. Oon nyt päättänyt hartaasti (yrittää ) olla testaamatta ennen kuin menkat on viikon myöhässä, ainakin!
Tulipa just mieleeni, että mitäs jos kaks eri munasolua hedelmöittyy ja toinen niistä kiinnittyy, mutta toinen ei.. Onks silloin tilanne, että menkat tulee JA on raskaana? Eihän nainen sit periaatteessa voi ikinä tietää onks se raskaana vai ei vaikka menkat tulis. Mä en tajua!
Ja entäs nää lämmöt sitten? En tajua niitäkään. Koskaan ennen en oo niitä mitannut, mutta nyt kun oviksen jälkeen tuli flunssa, ihan mielenkiinnosta mittasin ja jatkoin. On joo koholla vielä, mutta eipä ole flussakaan kokonaan pois. Mutta siis; voiko niistä lämmöistä päätellä onko raskaana vai ei? Josain luin, että jos lämmöt ei laske menkkojen alkamisen aikoihin, se olis merkki raskaudesta? Eli kääntäen jos lämmöt laskee paljon ennen menkkojen alkamista, ei oo raskaana? On tää niin vaikeaa.
Miten te, rakkaat kanssakuumeijijani pidätte päänne järjissänne oviksen jälkeiset kaks viikkoa? Mä en oo töissä ja mulla on aivan liian paljon aikaa pohtia. Ei auta vaikka kuinka päätän olla ajattelematta, joka viiden sekunnin välein päässä pyörii vain oireiden tai niiden puuttuminen..
Miehelle en oo puhunu näistä ajatuksista, oireista ja niiden loppumisesta mitään. Ajattelen, etten halua piinata sitä, vaikka toisaalta yksin kärsiminen johtaakin sitten umpimielisyyteen ja loukkaantumiseen, jota yritän peitellä. Ihme kierre.
Ja toinen syy puhumattomuuteeni on se, etten koe miehen olevan yhtä 'inessä' tässä jutussa kuin mä. Oon vähän loukkaantunut, koska se ei ole oma-aloitteisesti puhunut asiasta, ei kysynyt mun kierrosta mitään, ei ole ottanut asioista (siis hedelmöittymisestä, munasolun kulkeutumisesta, kiinnittymisestä, naisen hormonitoiminnasta ym.) selvää.. Tuntuu kuin se ei oikeesti tajuasi, että mulla on häneen verrattuna (se on 36) about viimeiset hetket meneillään. Se on tosin kauniisti sanonut, että jos ei lasta tule, niin sitten voidaan adoptoida tai jotain, että mä olen hänelle se tärkein, että en ole hänelle vain maha. Kauniisti sanottu, mutta ei se taida hoksata, että adoptioonkin alan olla aika vanha (ja meillä vasta 5kk nuori suhde ja adoptio on iso prosessi ja mä en edes tiedä olisko musta siihen).
Flussa ja odotuksen odotuksen raastavuus; kärttyisyys, alakulo, masennus, stressi, loukkaantuneisuus ym. on aiheuttanut myös sen, että seksiä ei tee mieli. Ja nyt kun on jo yhdeksän päivää edellisestä rakastelusta, huomaan kuinka se etäännyttää. Meillä on siis aika uusi suhde ja tässä vaiheessa tuo 9 päivää näyttää etäännyttävän enemmän kuin vakiintuneemmassa vaiheessa. Ainakin mulla näin. Huima ero ovisaikaan, jolloin olin miehen kimpussa aamusta iltaan ja rakkautta ja hellyyttä riitti ja piisasi ja mul oli vaan vaaleanpunaiset prillit. Nyt on peililasit, jotka ei päästä mitään valoa sisään, eikä mua voi nähdä. Oviksen jälkeen oon nyt tavallaan kääntynyt täysin itseeni päin.
Ottis ja mur-mur ja muut, miten te jaksatte? Tiedän, että monilla on yrityskertoja takana jo vaikka kuinka monta ja kaikenlaisia mies-ongelmiakin/ongelmamiehiäkin on (niinku nyt esim. Ottiksen höntti-mies, joka ei hoksaa antaa oikeeseen aikaan tarpeeks).
Ajattelin laittaa itsellelleni jonkin takarajan. Esim.: jos en nyt oo luomusti raskaana, yritetään elokuussa ja syyskuussa inseminaatiolla. Jos ei sittekään onnistu, niin lokakuussa pistän hanskat tiskiin ja ilmoitan miehelle, että siitä ei koskaan tuu isää (siis ainakaan mun kanssa). Ja lokakuusta eteenpäin me joudutaan joka tapauksessa olemaan miehen kanssa eri maissa 2-6kk).
Johan tästä ON-romaani tuli, suokaa anteeks
Toivon plussia ja viivojen vahvistumisia kaikille :heart: