No nyt on tämä viikko korkattu pinossa!
Oivikki, sitä minäkin mielessäni ihmettelin, että miten se paasto nyt kiinnittymistä edistäisi. Ahdistaa vaan niin kauheasti, kun kiloja on kertynyt töihin paluun jälkeen eli 1,5 vuoden aikana 6. Tahti on kauhea ja nyt näiden hoitojen aikana ne suorastaan hyppäävät kroppaan kiinni. Syy on kyllä ihan siinä, mitä suustaan alas laittaa, mutta tällaista ruokahalua mulla ei oo koskaan ollut. Tänään, taas kerran, alkoi uusi elämä.
Tänään on tosi jännä päivä
Oivikilla. Kumpa saisit kyytiläisen/t matkaan ja tietysti sitten plussan parin viikon päästä! Tuollaisissa hoidoissa se on niin konkreettista, kun kohtuun laitetaan alkio. Raskaus on tosiaan silloin alkanut. Luomuna se on monta kertaa vaan mielikuvituksen varassa, että mitä tapahtuu. Mulla muutoin oli illalla kivuista päätellen ovis. Vähän jo jännäsin, että eikö sitä ollenkaan tule. Kivut eivät kyllä olleet
lainkaan samaa luokkaa kuin edellisessä kierrossa, jossa ei ollut stimulaatioita käytössä.
Mur-mur, kyllä tämä kevät ja kesä varmasti tekevät hyvää parisuhteellekin. Näin ainakin uskon ja toivon teidän kohdallanne. Tietysti näin sivusta on hyvä huudella, että pitäisi purkaa asioita ennen kuin ne saavuttavat liian suuret mittasuhteet ja ero on edes vaihtoehto. Mutta kyllä se niin vaikeaa on oikeista asioista puhua puolison kanssa.
Meillä ainakin jutun aiheet ovat suurin piirtein siinä, että mitä syödään ja mitä katsotaan telkkarista. On siinä syvälliset ajatukset kaukana.
Ottis, kiitos tsemppauksista. Vähän nyt jännittää ja harmittaa, että miehen töiden takia jäi tyhjennysharjoitukset (pitkä väli ennen sitä) dpo 0:aan ja sitten on harjoiteltu taas liian tiiviisen tahtiin. Mutta tulipa nyt tällainen erilainen yrityskierto. Edellisissä kierroissa olen yrittänyt olla niin tunnollinen tuossa joka toinen päivä tahdissa ja tyhjennusharjoituksen ajoituksessa oikein, että ihan puisevaksi on yritys muuttunut. Nyt on ollut enemmän spontaaniutta, vaikka liikkeelle lähtö jäikin turhan myöhäiseksi.
Varmasti tekee hyvää tuuletella omaa päänuppiaan "välikierrolla",
Ottis, ja antaa tuntemusten viedä. Se oviksen aikainen pakkopullaseksi on
niin puuduttavaa ja siihen kun vielä pitää yhdistää miehen metsästys, niin ilo on aika kaukana. Vielä kun pystyisi unohtamaan KP:t kokonaan, mutta se on jo mahdoton vaatimus.
MamaStellan Stellakin on jo 7 kk
Milläs tyylillä hän menee eteenpäin? Kohta alkaa juoksennella pitkin pihoja.
Hedelmällistä viikkoa kaikille!