40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Mä en viitsi lapsia taas laittaa läpi käymään. He kun yhdet vauvan hautajaiset on käyneet mun kanssa. Pienin sattui olee mukana neuvolassa kun ultrassa paljastui 15+5 viiikolla vauva kuolleena. Se jätti vähän varpailleen että mitä kerron ja missä vaiheessa uskallan ottaa mukaan odotukseen. Miehen äiti oli kuollut just edellisenä päivänä. Siinäkin hälle pähkinää purtavaksi kun mummoa ei enää ollut. Mutta surkeiden sattumusten summa meillä..

 

Juu mekään ei olla vielä kerrottu miehen lapselle, sitten vasta, kun on pakko, eli sitten kun näkyy. TÄmän päivän sairausloma menee vielä ihan hyvin läpi, että on huono olo, ei vielä hoksaa tällaisia asioita hän

Ja Theran kauhean kurja sattuma ja kauhean kurjan myöhään sattui tuo!

 

Sillä mä vähän skeptinen olenkin.. kun kaikki piti olla hyvin. Np ultrassa ja muutenkin. Pojasta ei siis löytynyt mitään syytä ruumiinavauksessa.. Ja niin helposti tulee syyteltyä itseään sitten että teinkö jotain väärin.

 

Tiedät varmasti, että mitään ei voinut tehdä! Halaus kuitenkin!

Täällä homma mutkistunut siten, että huippaa ni paljon ettei pystyssä pysy! Töihin ei onnistunut lähtö, työmatka taitaa myös jäädä väliin. Tästä tulleekin vaikeeta, jos tätä ei saa pian pois!! :O pientä vaikeutta sopeutua saikutteluunkin, kun en normisti..

 

Karoliina mites sun verenpaine? Hemppa? Aika hurjalta kuulostaa..

 

verenpaine ihan hyvä, kotona on mittarikin ja lääkitys jo ennestään. Hemoglobiini oli eilen neuvolassa 127.. niskat on jonku verran jumissa, mut ei koskaan tämmöista ole ollut. Jei!

 

Joskus ollut kanssa niska ja hartiat niin jumissa että pyöryttää. Olisko mies hieroo tai saada hierojalle aika?

 

hui Theran, onpa sulla ollut karu kokemus, tuollaisilla viikoilla kun jo luulisi olevan selvillä vesillä Ja totta, itse et olis voinut mitenkääb vaikuttaa asiaan, näille asioille ei voi mitään. Itselläni oli varhainen kkm, ja tosi surkeana olin, niin mitä se onkaan isommilla viikoilla..

Karoliina, täällä myös outoa huimausta, silloin tällöin on joutunut ottamaan vähän sivuaskeleita, kun tuntuu, että heittää nurin, mutta ei kyllä noin pahana kuin sulla. Mulla on kyllä varmaan niskat syynä, eivät tykkää päätetyöskentelystä, pitäis nousta ylös useammin Sauvakävely ja kahvakuula onneks laukaisee aika hyvin.

Mun piti olla tosi zen tään asian kanssa, mut koko ajan tekis mieli soittaa lääkärikeskuskukseen ja vaatia vu:n aikaistamista. Kylläpä osaankin asennoitua asiaan viileän asiallisesti ja aikuismaisesti

 

Ollakovai Välillä kanssa heittää mutta ei noin pahasti että ihan joutuu töistä jäämään pois. Toivottavasti karoliinallakin parempi aamu ollut.

Itse heräsin aamulla TAAS toispuoleiseen kipuun.. ja taas samalla puolella.. Ah ihana raskausaika..kipuja kolotuksia epämääräisiä vuotoja. Onko joku oikeasti ollut hehkeimmillään raskaana?

 

Voi olla, että niskakivut syynä! Mies yritti eilen vähän niitä hieroa niin jonkin verran parempi olo! Mutta vielä on sängystä noustessa tai sinne mentäessä semmoinen karuselli, että jei.. Ei kyllä kovin hehkeetä ole ollut tää raskausaika, alkuun oli vielä kainalon alus täynnä finnejäkin Mutta kiva kuulla, että muillakin huimausta, jos se mullakin vähän tasottuisi sellaiseksi, että uskaltaa itekseen liikkua ja ajaa autolla jne.

No mä saikkuilen nyt ja jospa ensi viikolla taas kykenis töihin.. Saa nähä millainen raskausaika tästä tulee, jos se näin alkaa rv. 8 ja toinen sairausloma menossa.. Vanha kana rupee munimaan

Ollakovai, millonkas sulla oli se varhaisultra?

Kauhean pitkä aika on siihen, että seuraava ultra on, mä meen syyskuun lopussa siihen np-ultraan. Tekis mieli jotenkin varmistella, että tuolla on kaikki hyvin!

 

Hyvä että vähän parempi olo.

Tuntuu että tämä aika tosiaan matelee.. :/

 

Sanos muuta Theran, on kumma, ettei aika kulu yhtään nopeammin, vaikka kyttään kelloa koko ajan

 

Hyvää sunnuntaita arvon naiset!

Täällä olen viettänyt hiljaiseloa. Päivät menee töissä ja iltaisin vaivaa huono olo. Olo pahenee koneella ollessa, joten olen vaan tyytynyt lueskelemaan juttujanne puhelimelta. Pahin väsymys alkaa onneksi olla takanapäin.

Aika todellakin matelee. Olen huomannut, että en oikein uskalla kiintyä vauvaan, vaan odottelen niskapoimu-ultraa ja sen tuloksia. Ultra aikaa en vielä tiedä. Ensimmäiseen neuvolaankin on vielä reilu viikko. Jännä huomata, miten neuvolakäytännöt vaihtelee. Olen sivusta seurannut tuota huhtikuisten ketjua ja tuntuu, että siellä yksi jos toinenkin on jo käynyt neuvolassa ja ultra-ajat sun muut on tiedossa.

Raskaus on mielessä suurimman osan päivää. Muutama ihminen on kysynyt, olenko raskaana. Maha vaan kerta kaikkiaan pullahti esiin, enkä ole keksinyt, millä sen peittäisin. Olenkin ajatellut, että näkyköön, jos näkyy. Kenellekään ei olla vielä varsinaisesti kerrottu, mutta kyselijöille olen vastannut myöntävästi Mites muut alkuvaiheen taapertajat, onko tullut raskauskyselyitä?

Keltsi & Ipana 8+4

 

Sunnuntaita naiset!
Minäkin oon nyt antanut vatsan näkyä ainakin vapaa-ajalla. Koulussa vielä yritän vähän peitellä, kun on ryhmien muodostuskausi menossa, ja kuka nyt haluaa ryhmäänsä raskaana olevan? Parempi kysymys olisi Kuka ei, mutta jostain syystä iskee pessimistisyys niiden nuorten keskellä.

Noista aiemmista tuntemuksista johtuen, olis aika lääkärille perjantaina. On kuulemma mahdollista ultrata, niin toivottavasti ultraa sit myös. Kyllä mä tuon pojan liikuskelun tunnen, että uskon siellä elämää olevan, mutta toki huolettaa onko ihan normaalin muotoinen...

Parisuhteessa ryppyjä täälläkin. Ei kiinnosta petihommat sitten pätkääkään. Lisäksi mies joutuu reissuhommiin tästä eteenpäin. Hyvästi harrastukset ja pieninkin oma aika. Ja miten selviydyn yksin esikon kanssa viimeisilläni raskaana tai pienen vauvan kanssa. Mies on ollut mun ainut tukiverkko täällä. Pelottaa.

Äiti74 ja poju 16+2

 

Hiljaiseloa ollut juu täälläkin, huimaus vaan jatkuu. Asentohuimaus ehkäpä, mutta huimaa kyllä välillä kävellessäkin. En uskalla ajaa autoa ja en usko, että töistäkään vielä selviää, joten saikkua pitäisi hakea huomenna lisää. Rupee hiukka kotona olo tökkimään. Huimauksen lisäksi kuvotus on edelleen seurana, mutta sen kyllä kestäis.. Niin kotona olon lisäksi tökkii se, että on toisesta riippuvainen, ei uskalla lähtee kävelylle yksinään, ei voi mennä autolla mihkään itte. Ärr. Paitsi huomenna yritän bussilla lääkäriin, taitaa taksi tulla liian kalliiksi..

Mulla mahaa on ennestään, mutta nyt se maha on muuttanut muotoaan ja näyttää raskaana olevalta Mutta kukaan ei ole kysellyt mahan perusteella, kun lähes kaik tietää muutenkin.. töissähän tosiaan joutu työvuorojärjestelyjen vuoksi paljastaan kauhean aikaisin ja muilta en oo aatellutkaan salata. No miehen laps ei ole vielä hoksannut. Tänään ihmetteli, miks mulla on koko ajan huono olo Selittelin huimauksella! Kävin muuten ostaan ensimmäiset äitiyshousut + legginsit, kun kaik muut puristaa väärästä kohtaa. Äitiysfarkut vaan jotenkin rullautuu alas, ostinko siis liian pienet? siis se kangasosa?!

Juu neuvola-ajat vaihtelee, mä kävin tosiaan tällä viikolla ekan kerran. Seuraava kerta lokakuun lopussa :O Välissä on se np-ultra. Ihmeen pitkiä välejä? säästölinja? Jännittää kyllä kans vähän, että onko siellä vieläkin joku ihan oikeasti!?

Ai niin kattelin toisenlaiset äidit ja jotenkin olin ihan kauhuissani, että tollanen maha tulee Mulla on näköjään sopeutumisia edessä.. Hetkittäin siis ajatus käy etempänä ja kauhua vaan iskee Joten mennään tätä päivää!

Äiti74, toivottavasti saat jotain verkostoa lisää! kyllä muakin jännittää, kuinka sitä verkostoa oikeasti on sitten kun laps on syntynyt. Sukulaisia ei ole lähellä ja ystäviä on, mutta nehän on töissä ja kaikilla oma elämä.. Että en tiiä pitääkö sit ruveta jossain mammakerhoissa juoksemaan.. Ja muuten, onko teillä mitään mahdollisuutta palkata esim jotain mannerheimin lastenhoitajaa? jotta saat harrastuksiin mentyä jne?

Karoliina + Bebe 9+0

ps. tajusin sitten tänään, miten raskausviikot lasketaan, eli huomenna alkaa mun 10. raskausviikko, kun 9+1? Oon siis niin untuvikko tässä hommassa

 

Puhuttiin tuosta kiintymisestä vauvaan. Samoin en uskalla kiintyä vielä ettei sitten taas repäistä sydäntä irti rinnasta.

Mulla on ultra ylihuomenna neuvolassa. Pikku hiljaa alkaa jännitys hiipii..

Väsymystä on ja kuvottavaa oloa.

Theran ja riiviö 6+5

 

Mä en ole oikein ajatellut edes kiintymistä mitenkään aktiivisesti, kun viime kerralta jäi sellanen olo, että vaikka kuinka yritti ottaa rauhallisesti niin olihan se pää ja sydän kerennyt jo ajatella sekä suunnitella ihan kaikkea ja suru oli valtava. Joten nyt olen ajatellut, että odotan innolla ja toiveikkaana ja olla onnellinen, yritän tunkea pelkoja kauemmas. Ja jos sitten kuitenkin jotain käy niin oli ainakin ne onnelliset viikot.. Joku päivä siis paremmin kuin toinen, mutta tuohon tähdätään! Ja niin näkihän sen nyt varhaisultrassakin, että vaikka kui olin yrittänyt olla "cool" siihen saakka, ni itkuhan siellä tuli helpotuksesta ja onnesta, kun kaik oli kunnossa

Täällä edelleen kuvottaa, mutta myös huimaa, saikku siis jatkuu! Huomenna fysioterapeutille, jos se sais ton asentohuimauksen kuriin jollain harjoitteilla, jota siis opettaa mulle. Rupee olemaan tylsää, mutta pääasia, että pikkukaverilla kai on kaik kunnossa, kun pistää mamman näin oireilemaan!

Karoliina ja bebe 9+1

 

Täällä ollaan kyllä kiinnytty ihan alusta asti. Silloin kun korkea down riski paljastui, oli muutama päivä kun Ajattelin, etten halua tuntea tai ajatella vauvaa, mutta meni onneksi pian ohi. Mutta eihän mulla ole mitään ikäviä kokemuksia takana. Ja varmaan sekin vaikutti, että kuultiin sukupuoli jo niin varhain.

Juhlaa oli kertoa esikolle asiasta, toki siinä piti kertoa, ettei kaikki vauvat jaksa aina "loppuun" asti. Ehkä ymmärsi, ehkä ei. Kuolema on 5v:lle vielä aika outo käsite, mutta pelottava ilmiselvästi. Ja kuitenkin se on luonnollinen asia, joka pitää jossakin vaiheessa ymmärtää ja myöhemmin jopa hyväksyä. Kun kysyttiin, että huolehditko sinä sitten pikkuveljestä kun syntyy, niin kysyi vaan, että "ootteko te sitten jo kuolleet".

No esikolle kertomisen jälkeen asiasta kuuli koko päiväkoti ja naapurin lapset ja kaikki. Mutta ei se nyt niin haittaa. Meille sukupuolen kuuleminen ja muille siitä kertominen on ihan normaali tapa toimia, jotenkin en koe tarpeelliseksi sitä salata.

Ei se verkoston luominen enää tässä iässä tai elämäntilanteessa onnistu. Ei se toki onnistunut 5 v sittenkään vaikka yritin kerhoja ja nettiä tms. En oo kovin helposti lähestyttävä

Äiti74 ja poju 16+4

 

Täällä piilotellaan vatsaa vielä pitkään -ei ole mitään halua kertoa kenellekkään, kun arvaan, et kuulen kommentointia iästäni ja lasten määrästä. Ihan itse on lapset tähänkin asti elätetty ja kasvatettu, joten kenelläkään ei pitäisi olla varaa kuittailla, mut tiedän, että sitä kuittailua tulee silti. Oikeesti vähän hävettää nlaankin soitella, kun oon niin vanha Mietin kyllä, et jos vaan ällistelijöille tokaisis, et näin loistavalla geeniperimällä kannattaakin lisääntyä, et ei nyt kansakuntana ihan taannuta No yhdelle hyvälle ystävälle olen kyllä kertonut, ja hän oli kyllä vilpittömän onnelinen puolestani, mut hän on tosiaan varmasti poikkeus.

Yritän edelleen olla ajattelematta, että sisälläni kasvaa mahdollisesti vauva. Jos jotain sattuis, olisin sit vielä enemmän palasina. Vaikka siis suunnittelematon oli tää juttu, niin en näköjään silti voi olla kiintymättä. Ja nyt kun ikää on näin paljon, niin eniten pelkään, et löytyis joku kromosomivirhe, joka pakottais miettimään vaihtoehtoja. Mä en vaan kestäis

Ä74, mä niin tiedän tuon, kun tukiverkot puuttuu Keskimmäisen syntyessä ja vauva-aika asuttiin paikkakunnalla, jossa mulla ei ollut kavereita eikä sukulaisia eli tosi yksin olin. Toki puhelin oli keksitty, mut ei se korvannut sitä, et jos joskus olis halunnut vaikka lasten kanssa jonkun kaverin luona kahvilla piipahtaa tai olis joskus ollu esim. lenkkikaveri. Ja uusia ystäviä en tosiaan löytänyt, vaikka mammakerhoissa kävin, aika sisäänlämpeäviä virityksiä olivat.

Theran, täällä odotellaan ultrakuulumisia

 

Huh en myöskään näe itseäni mammakerhoissa, mutta eihän sitä tiedä, mitä onnekkaita sattumia tässä vielä olisi.. Yksi ystävä on kovasti yrittänyt raskaaksi, passitin sitä jo lekuriin, että pääsisi mukaan samaan vauhtiin Jännittää siis jo ihan se, että miten kestän kotona? onko mitään tukiverkostoa jne.. Just eilen katoin, että isyysloma on törkeän lyhyt! Mä oon ihan pahvi vauvan käsittelyssä, miehen pitää olla kyl alku kotona, sil on kokemusta

Juuri kirjoitin tonne toiselle palstalle, että mulla on onneksi perhe ja ystävät kannustaneet yrityksessä ja olleet toiveikkaita myös. Vielä ei ole tullut mitään negatiivista kommenttia, ei edes neuvolasta . Keskenmenon yhteydessä alkuvuodesta, 2 mieslääkäriä tuumi sivulauseessa, että niin olethan jo 40v.. Ne on olleet ikävimmät kommentit iästä.

Me kai odotetaan tuon np-ultran ohitte, että sit kerrotaan lapselle. En vaan tiedä pystyykö sinne asti oottaan, voi olla, että näkyy jo ennen sitä.. Mä kyllä odotan tuota ultraa myös sen takia, että saa tietää sukupuolen, ehkä! Jotenkin en yhtään osaa sanoa, kumpi ois tulossa! Varmaan lähempänä ultraa rupean ressaamaan sitä, että onko kaikki kunnossa.

Ai niin kysymystä kokeneimmilta? Joudun jo tässä alkuvaiheessa sokerirasituskokeeseen. Ohje oli, että pitäis käydä 12-16 viikolla, varasin sit viikolle 16. Sit rupesin miettimään, että entä jos sokerit on koholla niin onko tuo testin vitkuttaminen hyväks bebelle?? Mut kammoksuttaa ainakin tässä kohtaa koko ajatus, koska kuvotus on huikea, jos ei saa ruokaa parin tunnin välein / heti herättyä..

Karoliina ja bebe 9+2

 

Karoliina, np-ultrassa ei vielä yleensä saa sukupuolta selville. Vasta rakenneultrassa, jos vaan saa kuvaa myös sieltä jalkojen välistä. Se on rv18-20 tienoilla. Meille selvis sukupuoli nipt testin yhteydessä

 

aaah, saaks niistä seuloista sitten, mitkä otetaan verikokeissa? Joiden tulokset tulee sen np-ultran yhteydessä? Vai oonko sotkenut kaiken

 

Ei niistä veriseuloistakaan sukupuolta katsota (ainakaan meillä päin, en tiedä onko teknisesti mahdollista). Tutkimukset, joista saa sen selville on lapsivesipunktio, istukkabiopsia(tästä en oo varma) ja se uusi NIPT testi. Ja näihin tutkimuksiin saa halutessaan lähetteen, mikäli np-seuloissa on kohonnut riski johonkin kromosomivirheeseen.
Meillä oli tuo NIPT testi, koska down riski oli 1:77 (raja 1:250)

Ja siis jos ei noihin tutkimuksiin tarvitse mennä, niin rakenneultrassa kätilö/ultraaja sitten parhaansa mukaan veikkailee sukupuolta. Joskus on selkeää, joskus vähemmän selkeää ja olen kuullut yllätyksiäkin synnytyksessä tulleen

 

Moi,

Tänne ei kuulu uutta. Olo on kuin norsulla. Onneksi perjantai on pian. Tänään soittivat synnäriltä ja kertoivat koko prosessin. Mies saa olla lapsen kanssa koko ajan ja minä näen vauvan heti ja sitten uudelleen kun molempien vointi sen sallii. Mahtaa olla tiukat tunnit. Herkillä olen ja pienestäkin tulee kyyneleet. Kovasti kätilö vakuutteli, että kaikki menee hyvin.

Tsemppiä kaikille eri vaiheisiin!

Vauvis ja prinsessa 38+5

 

Kovasti vauvis tsemppiä perjantaille! Kaikki menee varmasti hyvin.