40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Moi Tetu68 :) Onpa ollu kalliit testit!
Miltäs palstalta tänne tupsahdit kun en nikkiäs tunnista? Minkä ikänen oot vai onko se toi 68 (siis vuosimalli!) Samoissa meinaan mennään, minulla tänään 22+5. Kuis sinun jaksut, ootko saanu jo mahaa kasvatettua? - ihan sillä kyselen kun itellä joku kamala kasvuspurtti menossa ja parissa viikossa ilmaantu pari kiloakin lisää :whistle:
 
No tuollahan minä "So what" - kuumeilijoissa mutta onhan tästä jo aikaa! Olisko 2012 lopussa tai 2013 alussa kun viimisiä viestejä sinne laitteilin.

Meillä kun ei raskaaksi tulo ollut vaikeaa mutta kun ne kaikki meni aina kesken. Yhdessä raskaudessa nähtiin sydänäänet 7vk mutta halusin sitten vielä toisen "varhaisultran", jossa käytiiin viikolla 9. Ja keskenhän sekin oli mennyt.

Niitä oli päälle 10 kpl 3 vuoden aikana (osa km ja muutama kkm). Alkoi ottaa päähän aika rankasti, eikä sitä sitten jaksanut niitä kaikkia enää päivitellä palstalle.

Puolitoista vuotta meni ilman tärpin tynkää ja sitten tää YLLÄTYSRASKAUS (niinkun julkkiksilla :) ) kun lopetettiin toivominen ja yrittäminen.

Juu, vuosimallihan toi -68 on. Ei uskoisi kun olen niiiiiiin nuorekas!!

Maha on kyllä kasvannut mutta painoa tuli noin kilo. Ja se lähti flunssan yhteydessä eli sitä kai sitten tulee myöhemmin :)
 
  • Tykkää
Reactions: oliivitar
Käy ny Tetu ihmeessä tsemppaamassa noitameitä vanhoja kuumeilijoita ja toivoa antamassa :)
Melko turvallisilla viikoillahan tässä mennään, kiva ku ollaan niin samoissa ja minäkin tällanen vanha vm -72. Miten sinulla on noin vähän tullu painoo, tunnen itteni ihan punkeroks kun alkupainoon on tullu jo 5 kg?
Oot varmaan käyny jo kaikki rakenneultrat sun muut, tiiätkö kumpi on tulossa? Minä en. Mite sinulla on muuten menny, olot jne? Minkälainen perhe sinulla on, lapsia, ukkoja ja kui monta? (Huomaatko että tällä palstalla on ollu vähän hiljaista... :LOL:)
 
Puhelimella palstailen ..ärsyttävää mutta en jaksa konetta availla. Painoa ei tosiaan ehtinyt tulla kun kilon - puolitoista ja sitte toi flunssa vei nekin. Kokoa kyllä riittää tolla vatsalla: eipä enää piilotella helposti löysiin vaatteisiin ;-) . Olihan tota ylimäärästä se kymmenen kiloa eli näytän isommalta kuin pitäisi:whistle: !

Alkuraskauden huonovointisuus hävisi justiin ennen niskaturvotus ultraa (12+1)ja vähän jännitti sinne meno tästä syystä. Niskaturvotus oli 1.1 ja aivan ihana kätilö ultraili kaikki osat ja elimet niin tarkkaan kuin vain pystyi. Aikaa vierähti n. 45 min eikä mitään huolestuttavaa löytynyt.:)

Rakenneultra oli 21+2 koska kotiuduttiin reissusta vasta kuun lopussa. Eipä siinäkään sen kummempaa. Kaikki löytyi mitä piti sieltä mistä piti ja toimivatkin hyvin.

Isompaa vaivaa ei vielä ole ilmennyt. No aivan hurjista repäisykivuista kyllä on harmia. Joskus pitää odottaa hetki, että uskaltaa yrittää sängystä ylös kun liian nopeasti on yrittänyt :confused: kääntyä. Joskus siihen jopa herää kylkeä kääntäessä. Normaalit hengästymiset ja sen sellaiset toki vaivaa myös.

Lapsia löytyy kaksi ennestään mutta miehiä vaan yksi;) ( kerrallaan). No heh.. Lasten isästä olen eronnut (thank god ) kun nuorempi oli kuusivuotias. Tämän "uuden" kanssa ollaan jo yli kuusi vuotta kimpassa ...hänellä ei ole lapsia ja hän on hieman nuorempi :love::rolleyes: (no siinä kahdeksan vuotta. Tuo ole ikäero eikä mikään!)

Nyt nukkumaan että huomenna jaksaa töissä ...
 
On vähän hiljasempaa nyt taas ollut, vaikka mukaan tullut muutamia uusiakin tyyppejä. Itselläni on ollut ehkäpä vähän myllerrystäkin tässä viime viikkoina ja flunssan takia vähän nuutunut olo.
Uuden kämpän avaimet ovat nyt meillä ja remontti pitäisi aloittaa. Hirvee vääntö saatiin siitä aikaan, koska miehellä vaivaa selkä ja minä olen raskaana eli emme ihan täysillä pystyisi sitä itse tekemään. Mies laittoi nyt tiedusteluja eteenpäin eri firmoihin ja sopii sieltä muutamien kanssa arviokäynnin ja saadaan sitten tarjoukset heiltä. Eli toivoisinkin nyt, että saisimme jonkun muun tekemään sen remontin. Turhaa tuskailla tuollaisen asian kanssa nyt, kun ammattilaisia löytyy. En kylläkään nyt vielä tiedä miten tämä menee eli katsellaan.

Me käytiin viime viikolla kahtena iltana perhevalmennuksessa, ihan hyödyllisiä. Imetyksestä oli kiva kuulla, kun en siitä juuri mitään tiedä. Tänään on vielä yksi kerta ja menen nyt yksin, kun miehellä lääkäri samaan aikaan. Vuorossa on vauvaperheen vierailu eli pääsee kuulemaan vähä millaisia kokemuksia siellä on ja ehkä kysäisenkin asian tai pari. Siskoltani olen kyllä joitain asioita kysellyt ja luotan kyllä, että omat vaistotkin sitten kertoo tilanteen mukaan, että missä mennään ja mitä pitäisi tehdä. Vielä olisi joitain hankintoja tehtävänä ja niistä ehkä voisi alkaa muodostamaan listaa.

Sairaalakassia en ole pakannut, se ehkä olisi ihan hyvä tehdä. Tuo alhainen istukka lisää verenvuodon riskiä huomattavasti eli jos sitä nyt tulisi, niin saatan joutua aiemmin jo sairaalaan. En kyllä ole vielä tutustunut siihen, mitä siihen kassiin tarttee. Ei kuulemma hirveitä määriä tavaraa.

Olen mietiskellyt sitä, että sikiön/vauvan koko on ollut koko ajan n. viikon edellä menkoista laskettuja päiviä, että ounastelisiko tuo sitä, että ei välttämättä menisi kamalasti yliajalle. En tiedä ja enhän tällä hetkellä tiedä sitäkään, että onko alatiesynnytys mahdollinen. Todennäköisyys siihen on korkea (tutkimusteni mukaan n. 90%), eli jos istukka siirtyy ja verenvuotoja ei tule. Muuttoajankohta uuteen kämppään on siellä viikolla 34 eli toivottavasti kaikki menee hyvin.

Pyöräilemään pääsen edelleen eli liikkuminen paikasta toiseen onnistuu. Tämä on hyvä juttu, koska kävellen on niin nihkeää. Häntäluu jomottelee ja siihen on jo tottunut. Nukkuminen on sitä sun tätä ja vaihtelee. Vessakäyntejä ollut nyt viimeisen viikon aikana ehkä ihan vähän vähemmän eli 2-3 (paitsi jos olen syönyt mansikoita runsaasti). Yönärästys on alkanut (varsin lievänä), mutta siihen on auttanut yksi pureskeltava gaviscon vessakäynnin yhteydessä. Mies teippasi tabletteja sängyn päätyynkin, että saan ne kätevästi siitä, jos tarvitsen. Sängyn pääty on ollut kohotettuna koko raskauden ajan ja se on varmaan auttanut hieman ja siirtänyt tätä närästyksen alkamista.

Kuun lopussa on ensin istukan paikan kontrollikäynti keskussairaalalla ja tällä kertaa lääkärillä. Ja sitten on neuvolakin seuraavana päivänä. Tänään soitan neuvolaan, että mihin mä olen yhteydessä sairasloman tarpeesta, koska keskussairaalan kätilö kirjoitti potilaskertomukseen (ja sanoi minulle) hänelle oireitani kertoessani, että otat yhteyttä neuvolaan. Työterveydessä kävin viime viikolla tän lenssuni kanssa ja sieltä sanottiin, että varaa tänne vaan aikaa, ni saat sairaslomaa. Eli en nyt sit tiiä, että oliko niissä oireissa jotain sellaista, mikä pitäisi arvioida neuvolalääkärillä. Tämähän sitten selviääkin soittamalla sinne.

Mielessä pyörii myöskin sellaiset asiat kuin millainen vauva on ja pysyykö terveenä, onnistuuko imettäminen hyvin ja millaista se on juuri minulla, onko uusi kämppä kiva ja viihdytäänkö siellä, sopiiko meidän ajattelema nimi vauvalle (on myös monia muitakin kivoja vaihtoehtoja), miten raha-asiat menevät, miten miehen selkä tulee kuntoon ja joutuuko leikkaukseen... Mutta rauhallisin mielin siltikin olen vaikka paljon tapahtuu ja uusia asioita tulee koko ajan. Elämäni ikäänkuin on tässä mullistunut tämän vuoden aikana ja suurin mullistus on vielä tulossa :)

Helmi1234, poitsu ja 29+6
 
Moi,

Täällä kaikki ennallaan. Sairausloma jatkui äitiyslomaan saakka ja päivät vaihtelevat kovasti. Välillä on todella kipeät paikat ja välillä siedettävä olo. Neuvolassa kävin ja kohtu kasvaa yläkäyrän yläpuolella. Neuvolasta laittoivat lähetteen äitipolille, mutta eivät aikaista käyntiä. Neuvolalääkäri oli samaa mieltä, että mitään syytä huoleen ei ole, koska etuseinämässä on mulla lisäistukka (500g jopa) ja vauva on edelleen väärinpäin. Molemmat nostaa mittaa. Jos ei käänny viikkoon 35 mennessä, niin sitten ottavat polille aiemmin.

Neitillä on välillä kovia puuhapäiviä ja sitten saattaa olla kaksi hiljaista päivää, jolloin hypin tietenkin seinille huolesta. Onneksi aina sitten potkaisee, jotta rauhotun :love: synnytysvalmennukseen meidän pitäisi varata paikka. Täällä on vain kolme tuntia ja voi valita ajankohdan kahdesta joka viikko toistuvasta. Neuvolaan mennään kun 34 viikkoa on täynnä.

Tällaista tänne. Toivottavasti vointi pysyy kaikilla hyvänä.

Vauvis ja neiti 30+5
 
Meillä tuo perhevalmennus on kolmena iltana n. 1,5h kerrallaan. Synnytyssairaalaan tutustuminen on sitten erikseen ja se on tuolla keskussairaalalla parin tunnin setti. Meillä siihen ei tartte ilmoittautua vaan sinne mennään paikanpäälle itse valitsemanaan ajankohtana. Näyttää nyt olevan noita yksi kuukaudessa eli siellä saattaa olla aika paljon porukkaa sit kerralla. Me ollaan menossa kuukauden päästä siihen.

Remonttiasiakin ratkesi siten, että emme pysty edes remonttia itse tekemään edellisen asukkaan omista aiemmista remonttiratkaisuista johtuen eli pitää ottaa ammattilainen. Maalataan ja laitetaan sitten koko kämpän seinät samalla ja uusitaan jalkalistat. Toivottavasti löytyy sopiva ja hintalaatusuhteeltaan hyvä remontoija meille.

Oliko täällä jollain aiempia lapsia, joita olisi tehnyt suunnitellusti kohtuu tiuhalla aikavälillä (ikäero max 2,5v)? Mietiskelin ihan sellaista, että onko sitä toista vauvaa halunnut, kun edellinen on vielä melko pieni vai onko se vaan annettava tulla ja elettävä tilanteen mukaan? Mietiskelin ihan senkin takia, että kuinka paljon vaikuttaa synnytyskokemukset (jos ovat vaikka negatiivisia) tai jos raskaus on ollut hankala. Tää oma ikäni ei anna hirveesti periks sille isolle ikäerolle ni oon totaki jo mietiskelly (vaikkei pitäis).
 
Helmi, minusta on todella järkevää ajatella asiaa...ja olla rehellinen omien tuntemustensa edessä. Meillä tuli lasten ikäeroksi 3 vuotta, joka tuntuu tällä hetkellä tosi sopivalta - siis ainakin meille. Olimme vielä esikoisen odotuksen ja syntymän aikoihin sitä mieltä, että hän jää ainokaiseksemme, mutta kun hän oli 1v 9kk, ajatus sisaruksesta rupesi tuntumaan kivalta ja silloin aloimme yrittää toista. Sepä ei sitten ihan sormia napsauttamalla onnistunutkaan ja ikäero venyi tuohon 3 vuoteen, mutta kuten sanottu, se ei tunnu ollenkaan liian suurelta.

Mä olen henkilökohtaisesti halunnut HALUTA lasta. Toki, jos on täysin varma siitä, että oikeasti haluaa 2 tai useamman lapsen, niin eihän sitä tässä iässä kannata hirveästi lykätäkään, mutta toisaalta...jos mä olisin esim. tullut raskaaksi esikoisen ollessa 2 kk, niin kyllä mä olisin hulluksi tullut :D Näin on hyvä ja toisaalta olisimme olleet tyytyväisiä yhteenkin.
 
Kiva kuulla jo pidemmällä olevien kuulumisia. Kaikki menee varmasti hyvin.

Kyllähän se Helmi hyvä on laittaa ammattilaiset asialle, kun olosuhteet on mitä on. Meillä oli väliä toisen lapsen yrittämisessä ihan sen takia, että miehelle oli tuo vauva-arki aika raskasta. Hän ei ollut siis valmis toiseen samanlaiseen rumbaan silloin heti perään. Mun "harmiksi" tuo ikäero venähti 5,5 vuoteen, jos tämä siis saa jatkua loppuun asti. Olisin toivonut 2- 3 vuotta. Veljelläni on 1 v ja 2 v ja täytyy sanoa että se näyttää vähän liian haastavalta. Ja vaikka mun synnytyskokemus oli straight from hell, niin se muisto kyllä himmeni nopeasti. Saas nähä mitä sitten jos tämä alkaa konkretisoitua.

Olipahan kallis testi Tetu, kiitos kun jaoit infoa. No, tuota ei taida voida kovin paljoa etukäteen miettiä, varaa ei olisi noin kalliiseen testiin jos sattuisi arvot rajan tuntumaan.

Mulla on jo 1,5 kg tullut alkupainoon. Iltaisin näyttää et oon nielassut rantapallon. Neuvolassa kävin tänään ekan kerran. Dopplerilla ei saatu ääniä kuulumaan, vaikka joku 150 lukema siinä kerran välähti. Eivät olisi ees yrittäneet jos en olisi kinunut. Neuvolan mukaan 8+6 tänään. Rinnoissa tummia verisuonia näkyvissä. Eipä muuta kummempaa oiretta edelleenkään. Vika luge meni tänään, toivotaan et on turvallista lopettaa. Ai niin, meidän neuvolassa testataan ite pissa tikulla ennen hoitajan aikaa, muilla sellasta?
 
Meillä kirjoitetaan purkkiin oma nimi, huuhdotaan paikat, sitten pissataan purkkiin ja viedään se näytteille nimettyyn pikkuhuoneeseen pöydälle. Sit joku kait sen siitä testaa :) Itseasiassa sen taitaa testata se oma hoitaja, ku se käy välillä poissa.

Onks sulla Äiti seiskanelonen ollut jotain muuten pissassa?

Mulla ei oo ollu mitään.
 
Todellakin ihme on :)
Ja nyt alkaa olla aika näyttää maha kaikille.

Äiti, ei vatsa pömpötä ikävästi kun on raskaana :love:

Minä peittelin vatsaani tosi pitkään kun itellä ei ollut vielä ihan selkäytimessä että raskaus on totta. Nyt on ihana olla t-paidassa, kun on ihan oikea raskausvatsa ja potkuja tuntuu vähän väliä. Tekee mieli itekin silitellä ja kaupan ikkunoista on pakko kurkata profiilia :barefoot: Minun masu :barefoot:

Ihanaa Vauvis että sinulla alkaa olot helpottaa :)

Mytti, eikö ookkin pieniä ihmeitä nää mei mussukaiset? Kaikkee se kroppa osaa vielä tässäkin iässä (y)
 
Meillä neuvolan täti testaa. Ilmeisesti taas meidän äitipolilla joutuu itse uittamaan tikun :) ainakin vessassa oli purkki niitä testitikkuja. Mulla on ollut kerran ketoaineet plussalla, koska olin juonut liian vähän ja tiistaina oli sokeria yhden plussan verran. Noh, vedin edellisenä iltana pizzaa ja irtokarkkiöverit, joten ei tarvitse miettiä miksi...

Nukkuminen on hankalaa. Ei voi olla kuin vähän aikaa aina yhdellä kyljellä, kun lonkka alkaa mennä kipeäksi, sitten vaihdetaan kylkeä ja kohta sama alusta... Ja harkkasuppareita tulee joka päivä. Ei koske ja enemmäkin on epämiellyttävä olla, kun vatsa niin kova. Painoa mulle on tullut noin 3 kiloa.

Vauvis ja neiti 31+1
 
Pienel paikkakunnal neuvolatäti tekee liuskal pissatestin ja samal kertaa tökkäsee sormenpäähän hemglobiinioton.

Eilen neuvolakäynti, jonne äitinikin otin mukaan. Hän aikanaan ollu lasten puolel neuvolas töissä.
Miust oli ihanaa, että äiti kuuli sydänäänet myös. Iha lopuks semmoset ravihevosen ravauspumputukset kuulu et huone raiku :LOL:
Äidist tosiaan pitkäst aikaa tulos mummo kolmannen kerran. Konkretisoitu lisää itellekin, että vauva siel kasvelee :)

Lisäraudan tarvetta ei oo, hemogloiini edelleen alhanen=ok ja painoo tullu n. 255 g/vkossa.

Parin viikon päästä rakenneultra ja ois hyvä sukupuoli saada tietää. Peukut pystys toivon tyttöö...

Nyt viikon lomalla koitan oikeestikin rentoutua, että jaksaa ompelukoneen kans taas hurruutella. Onneks itteni "herra"oon ni voi kyl pitää vapaata jos semmone tunne. Tietty rahallisesti ei kannattas. Mutta tämmösen ihmeen kasvatusalustana elän päivän kerrallaan! Ja positiivisesti etiäpäin <3

T: Mytti 19+6
 
Onnea Mytti hyvistä arvoista ja äänistä. Jos oot käsityö ihmisiä niin ootko vauvalle tehnyt jo paljon kaikkea?

Nyt tuli puolipaniikki. Lugejen lopetuksen jälkeen on kovasti valkovuoto lisääntynyt ja mukana jotain rusehtavaa tänään ollut. Lemmiskeltiin pitkästä aikaa mutta se oli jo toissapäivänä. Olisko kuitenkin siitä johtuvaa??? Muitakin kipuja on tullut lisää. Vatsaan ja alapäähän. Rv 10 alkanut juuri.
 
Äiti74, nyt turhat murheet pois :) Ruskea vuoto = vanha veri = toissapäiväinen seksittely. Kaikki mitä minä oon kokenu on universaali totuus, eiks ni? Minulla siis just noilla viikoilla teki pari kertaa saman, eikä koko raskausaikana oo ollu mitään muuta vuotoa. Tuskin siis mitään hätää. Lugeista en tiiä mitään, mut eiks se joku hormonihommeli ole? Vaikuttaa siis varmaan suoraan valkovuotoon, mut en usko et on missään yhteydessä nyt tähän töhertelyyn. Ajoitus vaan sattu tohon sexiin. Ja miten sinullakin noita raskausviikkoja kerääntyy noin hurjaa vauhtia :eek: ?

Täällä 23+4 ja vähän tukalat oltavat. +6 kg alkupainoon ja nyt on alkanu olemaan jotain ihme kestosuppareita. Pikkuisen kun kävelee tai kumartelee, maha heittäytyy aivan kivikovaksi, olo on tosi ankea eikä siihen auta kuin ihan kunnon lepo. Mitä veikkaatte, voiko tollanen vaikuttaa kohdunkaulaan? Nlassa ainakin sanoivat, että tosi herkästi saikulle jos alkaa enemmän vaivata (n)

Helmi, kyselit lasten ikäerosta. Minulla teineillä ikäeroa himpun yli 2,5 v. Eka kun kasvoi, tuli tunne että toisellekin olis paikka. Ei niinkään vauvakuume, vaan ainakin minulla oli vahva tunne siitä että haluan pienelle sisaruksen. Jotain josta tulee hänelle hyvin tärkeää ja tukea toinen toiselleen. Pelotti ettei rakkautta riitä molemmille kun tuntui että rakastan esikoista niin paljon. Voi veikkonen, riittää! Molemmille on omat rakkausvarastot joista sitä vaan riittää :love:
 
Viimeksi muokattu:
Äiti74, mä uskon kanssa, että tuhraus on lemmiskelyn jälkimaininkeja. Luget ei olis noin pitkään jatkaneet "epäkelpoa" raskautta, joten jos huonosti kävisi jossain vaiheessa (ja tietty uskon ja toivon, ettei käy), niin se tuskin johtuu Lugeista tai niiden lopettamisesta.

Sahris, mulla on molemmissa raskauksissa nuo kohdunkovettumiset alkaneet ennen puoltaväliä, mutta eivät vaikuttaneet kohdunsuuhun mitenkään, vaikka niitä oli "koko ajan". Mutta ainahan niitä tarinoita kuulee, että toisinkin on. Mun mielestä kannattaa käydä tarkistuttamassa tilanne, niin voi sitten rauhallisin mielin ottaa tulevat harjoitussupparit vastaan.
 
Kiitos teille, kyllä mä itsekin melkein 100 varma oon et johtu tuosta toissapäiväisestä. Kiva saada vahvistusta. Eilisen aamupäivän jälkeen ei oo näkynytkään. Viime yönä tietty näin villejä unia kaiken maailman verenvuodoista.

Kyllä Sahris säkin oot jo pitkälti puolivälin. Iisisti sitten vaan otettava, onko sulla koska seuraava nlalääkäri?

Onhan se Jopo niin, ettei hormonituki vaikuta siihen tuleeko km vai ei, mutta mietin josko keltarauhasvajaus sitten tuo jotain epämiellyttäviä oireita tms. Juurikin kohdun supistuksetkin alussa voi siitä johtua.

Pari viikkoa vielä nt ultraan. Alkaa ajatus jo jänskättää.
 
Eipä tässä oo ehtiny tekemään masuasukille mitään. Kyl haluisin.
Työkseen kun jo ompelee niin tiukilla on itselleen tekeminen ajan ja halunki kans.

Lähipäivinä masu on sit kunnolla pullahtanu :)
Onks teillä syönnin jälkeen tullu tosi turvonnu olo konkreettisesti?
Juu, kyllä turpoo ;) kun viikkoi tulee lisää mut jo nyt sapuskoinnin jälkeen erittäin tukala olo ennen ku ruoka sulaa...
Pitäis pikkusii annoksia syödä. Mut ku ei oo tullu sillee tehtyy..

Tänään 20+1, iiiiiiiiiiiiik!


Onnea Mytti hyvistä arvoista ja äänistä. Jos oot käsityö ihmisiä niin ootko vauvalle tehnyt jo paljon kaikkea?

Nyt tuli puolipaniikki. Lugejen lopetuksen jälkeen on kovasti valkovuoto lisääntynyt ja mukana jotain rusehtavaa tänään ollut. Lemmiskeltiin pitkästä aikaa mutta se oli jo toissapäivänä. Olisko kuitenkin siitä johtuvaa??? Muitakin kipuja on tullut lisää. Vatsaan ja alapäähän. Rv 10 alkanut juuri.
 
Se nt-ultra on kyllä jännä paikka. Oli ainakin mulle. Vauveli siellä silloin oli lähes paikallaan koko ultrauksen ajan ja piti kätilön häntä herätellä ja mahaa taputella oikein olan takaa, että kääntyi oikeisiin asentoihin.

Mua väsyttää edelleen. Fillari meni rikki (takapyörä) ja kävin sit ostaa samantien uuden. En ala nyt korjailee mitään. Vielä siis ajelu onnistuu varsin hienosti.

Neuvola olis tän viikon perjantaina, siellä tuskin mitään erikoista. Ens viikolla on torstaina sit istukan paikan kontrolliultraus lääkärillä keskussairaalalla. Se vähän jännittää.

Onks imettäneillä miten onnistunut imetyksen aloitus ja onko tullu tissit kipeeks? Kuullu vähä kauhutarinoita nännien rikkoutumisesta yms kivuista, mitä se on aiheuttanut.
 
Helmi, mulla ekassa se imetys ei mennyt ihan putkeen. Iho meni heti rikki, kannattaa olla valmiina mukana joku (lila tuubi) voide mikä saattaa auttaa. Käytettiin sitten sitä rintakumia, eihän se mukava ollut, mutta sen avulla edes jonkun verran onnistui. Taisi lisämaitoa saada koko ajan. Maitoa ei koskaan lähtenyt tuleen tarpeeksi ja vain kuukauden päivät onnistui imetys. Sama juttu ollut mun omalla äidillä, että joku perinnöllinen maidontuotantohäiriö?? Normaali poika tuosta on tullut. Tiedä sitten paljonko se sektio vaikutti asiaan. Kaikkeen voi siis varautua, mutta hyvinhän se useimmilla menee.
 
Helmi, pakko oli tulla kirjoittelemaan aiheesta "imetys". Mulla on kokemusta nyt sekä haastavasta imetyksestä (esikoinen) että helposta - ainakin tähän mennessä - imetyksestä. Mulla on syntynyt semmoinen kuva, että imetys on yllättävän monelle haastavaa...aiheesta vain puhutaan turhan vähän ja jotenkin imetystä pidetään niin luonnollisena asiana (mitä se toki onkin), että minä ainakin ensikertalaisena kuvittelin sen sujuvan luonnostaan. No, ei sujunut.

Menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin, kerron, mitä mä olen imetyksestä oppinut:

Kannattaa tosiaan varata kotiin Lansinohia ja Bepanthenia, niillä on hyvä rasvailla rinnanpäitä, jotka väistämättä alussa vähintään "väsyvät", jos eivät ihan rikki menekään.

Laitoksella kannattaa antaa mahdollisuuksien mukaan vauvan olla vieressä "koko ajan" tai ainakin tosi paljon ja antaa vauvan imeä aina kun se haluaa ja niin usein kuin oma pää antaa myöten. Jatkuva imettäminen saattaa ahdistaa, mutta omasta kokemuksesta väitän, että ekat vuorokaudet ovat tosi merkittäviä imetykseen alkuunpääsyssä.

Imuote kannattaa opettaa/opetella heti. Se voi olla vaikea sekä vauvalle että äidille, mutta kun imuote on hyvä, rinnat säilyvät helpommin ehjinä. Rintaa voi litistää niin, että vauva haukkaa ikäänkuin hampurilaisesta, tää mielikuva auttoi mulla. Jos vauva rupeaa imemään ihan väärin, kannattaa irrottaa imu työntämällä sormi suun ja rinnan väliin ja yrittää uudelleen. Harjoitus tekee mestarin :)

Kun maito nousee, rinnat tulevat kyllä pahimmillaan ihan älyttömän kipeiksi. Jos on kovin tuskaista, kannattaa ottaa jääkaappikylmiä kaalinlehtiä, rikkoa niiden pinta vaikka veitsellä viillellen ja sulloa rintaliiveihin. Toimii. Rintoja voi hieroen tai pumpaten tyhjentää lämpimässä suihkussa tai hautoa rintoja ensin lämpimällä kauratyynyllä ja sitten pumpata. Ja tietysti imettää, imettää ja imettää. Ja nimenomaan siitä kipeämmästä rinnasta...sen ei siis tarvi "levätä" vaan nimenomaan tyhjentyä. Suosittelen ostamaan esim. manuaalisen pumpun, jolla voi tyhjennellä rintoja tarvittaessa.

JUO PALJON VETTÄ. Siis ihan oikeasti paljon. Useampi litra päivässä. Vaikkei janoa tuntiskaan, vesi upposi ainakin mulla ihan huomaamatta, kun sitä vain joi ja joi. Mulla oli aina puolen litran tuoppi vettä pöydällä tyrkyllä.

Muista syödä.

Huolehdi myös hyvästä imetysasennosta...kantsii tukea itsensä tyynyillä niin, ettei vauvaa varsinaisesti kannattele omilla lihaksillaan, vaan vauva joko lepää (imetys)tyynyllä tai sängyllä ja sulla on mahdollisimman rento ja tuettu olo.

Tässäpä enshätään ajatuksia...

Ja vielä hyvä nettisivu:

http://maitolaituri.imetys.fi/

Sen vielä sanoisin, että jos haluaa imettää, sen eteen kannattaa ja täytyykin tehdä alussa töitä. Itselleen kannattaa kuitenkin olla armollinen - lapsi kasvaa myös korvikkeella. Aina imetys ei onnistu, vaikka tekisi mitä, mutta mä itse huomasin, että tietyillä jutuilla sain kuopuksen kohdalla imetyksen rullaamaan tosi hyvin, enkä ole vielä tähän päivään saakka joutunut antamaan tippaakaan lisämaitoa...Vauva siis 3kk.

Tsemppiä! :)
 
  • Tykkää
Reactions: Mytti
Kiitos Jopo imetyksen pikakurssista. Toimi muistutuksena itsellekin. Tosin pitää nää viestit kaivaa toivottavasti 30 viikon kuluttua uudelleen esiin.

Mulla oli (on?) sähköpumppu, tosi kätevä oli käyttää. Oli manuaalinenkin, mutta se oli hankala. Tai en osannut käyttää. Yritin pumpata tiheään imetyksen rinnalla, mut ei auttanut. Ja sit oli myös imetystyyny, se oli hyvä kans. Eniten mua jäi harmittamaan se, että synnytyksen jälkeen kukaan ei neuvonut asiassa (liian kiire) ja kun en itse päässyt liikkeelle, en saanut esim. Pumppua lainaksi ( osastolla oli pari pumppua, mitä sai lainata, mut ne piti itse metsästää ed. Käyttäjältä). Olin tosi kipeä, enkä tajunnut miksi mua yöllä heräteltiin imettämään. Kun muutenkin joutui heräilemään koko ajan kun muita huoneessa olevia heräteltiin. Ja en pystynyt yksin ottamaan vauvaa tai laittamaan takaisin ja sit piti vaan ootella että joku tulee auttamaan. Kaikki tuo stressasi ihan älyttömästi. Toivottavasti asiat sujuis mullakin paremmin nyt toisen kohdalla.
 
Ens to:na rakenneultra :giggle:
Sitä odotan innolla. Voi kun ois tyttönen. Ja tietyst kaik hyvin ja kohillaan.
On potkuja ja plumpsauksia tuntunu mukavasti.

Eipä lomal oo viel voinu levätä, kun sain korjailla tutun vaatteita.
Edes seuraavat 3 päivää oleilen vaan.
Suunnitelmis on kyl elokuus viikon reissu Etelä-Suomeen, jee.

Väsyny oon, kun on tullu liian vähän nukuttua. Lihaskramppikin tuli par yötä sitten. Melko tuskanen oli ja kesti aikansa et meni ohi.
Viime yönä tuntu muka samas pohkees jotain mut se oli kyl ajatus eikä oikeest onneks tuntunu. Piikkimatolla viel selälläni oon ollu, koska se rentouttaa ja rauhottaa. Mites sit rauhotan itteeni, kun ei enää voi selällään makoilla?

Nyt hampupesulle ja uniin. Toiveissa kerranki hyvä&syvä uniaika masutin kanssa.

Mytti & 20+4



Mytti: milloin sulla on rakenneultra?
 

Yhteistyössä