40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Ei niin mieltä ylentävä nt ultrakäynti. Arvasinhan minä. 1:77 oli riskiluku Downiin. Muut eivät hälyttäneet. Ikäriski pelkiltään oli käsittääkseni 1:73. Turvotusta vain 1,33 enkä tiedä mitkä asiat nyt sitten nostivat tuon riskiluvun noinkin korkeaksi

 

Top tykkänään Äiti74 nyt ja turhat murheet pois. Oliks sinulla siis se downriski 1:77 ilman ikäriskiä? Ja ikäriskillä 1:73? Minulla oli ikäriskillä 1:45 (tosin ilman 1:4500) ja hätäpäissäni googletin kaiken mahdollisen. Tosi hyvä juttu on noin pieni turvotus. Toisekseen enimmäkseen löyty juttuja, joissa riskiluku on ollu esim 1:25 ja terve muksu tuloksena, näin oli ihan 1:5 luvuillakin. Minulle jäi kuva että punktiossa down löyty lähinnä niiltä riskilapsilta joilla myös turvotus oli huomattava.

Meinaatko harkita punktiota tai niptiä? Meillä ru:ssakin oki kaikki luut ja nenät niinku pitikin, päätettiin luottaa siihen että kaikki on hyvin. Toivottavasti niin meillä kuin teilläkin

 

Sahris, sun lukuja en nyt ymmärrä ollenkaan. 41 v riski down lapseen on 1:73, siis kun ei huomioida verikokeita tai niskaturvotusta. Kun lisätään mun tulokset kaavaan, riskiluku on 1:77. Papp-a oli matala (0,53 korjattu MoM) ja hcg sit taas liian korkea (2,44 kMoM). Olisko sulla iän perusteella riski 1:45 ja kun sun hyvät tulokset lisätty, niin ikä ei enää haittaa ja riski tosi pieni? Vaiko verikokeiden ja nt perusteella tuo 1:4500 ja kun ikä lisätään, 1:45? Ehdotettiinko teille lisätutkimusta?

Mies haluaa tietää lisää, joten tuohon niptiin menen jos se on vaihtoehto. Kyllähän tuo on aika pieni prosentti ikäviin uutisiin, mutta ei pitänyt olla mahdollista edes raskautua.

Itku, kun ei voi iloita vaan.

 

Minulle ei mitään pappoja ja mommeja edes kerrottu. Kysyin kyllä mut sekä neuvolassa et keskussairaalassa kieltäytyivät sanomasta kun eivät osanneet tulkita. Sanovat vaan et luota siihen tuleeko postia vai ei.

Minä en kans ymmärtäny noita lukuja, mutta onneks täällä Tammityttö ja muut viisaat autto. Eli pelkän verikokeen perusteella siis 1:4500, mutta kun ottaa huomioon minkä ikäisestä ihmisestä se veri on ni 1:45. Eli enemmän pitäis katsoa siihen henk koht lukuun kuin siihen ikälukuun. Jotenkin ne selitti sen niin että päätin olla menemättä punktioon.

Miltä pikkuinen muuten näytti ultrassa? Ui ja räpiköi? Nenä nöpötti ja oli muutenkin suloinen? Nenäluusta minulle sanottiin että on hirmu hyvä jos se erottuu kunnolla nt:n aikaan.

Yritä nauttia raskaudesta (heh, ite olin ihan paniikissa jolleki viikolle 20!) ja muista että tosi paljon todennäköisempää on että kaikki on hienosti

 

Ugh, no ei mulle edes kerrottu mikä riski olisi ollut ilman ikäkertoimen vaikutusta. Ultraajan piti olla kokenut. Ei kyllä sanonut juurikaan nenäluusta mitään. Nenänypykkä kyllä näkyi.
Mies:"Näyttääkö kaikki normaalilta?"
Ultraaja:"No en voi sitä todeta koskaan tässä vaiheessa, mutta voin sanoa, ettei ole mitään epänormaalia löytynyt"
Hä??

Liikkui ja reagoi taputukseen heti. Huono laite, eikä kovin hyvin selvää saatu :/

 

Sahris, mä käsitin sun tapauksessa, että lkäriski on 1:45, mutta kun sun verikokeet liittää tulokseen, riski onkin vain 1:4500, eli se oli sun henkkoht tulos iästä huolimatta (eli ikäriskin kanssa). Jos olisit 32 (muutakin kuin ulkonäöllisesti ja henkisesti), riski olis ollu vieläkin pienempi. Tässä järjestyksessä mullekin tulos ilmoitettiin.

Äiti seiskanelonen, tsemppiä odotukseen (monessa mielessä). Musta oli yhdessä ohjelmassa hyvin sanottu lääkäriltä kun kysyi pariskunnalta, että uskoisitteko voittavanne, jos arvonnassa joka 77. arpa voittaa. Toivotaan, että oli väärä hälytys. Nenä ja pieni turvotus tosiaan lupaa hyvää.

 

Ei mullekaan ultrassa noita tarkkoja veriarvoja kerrottu. Mutta löytyi omakannasta. Jos riski on pienempi kuin 1:250, ei pääse julkiselle jatkotutkimuksiin.

 

26+2 . Selkäkipua, unettomia öitä ja kipeitä potkuja sisuskaluihin eli normimeininkiä. Paino ei tahdo nousta mutta ei kuulemma vielä tarvikkaan. Ruoka ei maistu mutta herkut kyllä.

Seuloista vielä: veriarvot pitäs kuulemma olla molemmat lähellä 1.0 tai siis mitä lähempänä 1.0 niin sen parempi.

Omia yksittäisiä arvoja en koskaan kysellyt (nt oli 1.07) mutta kokonaisriski Downille oli 1/1304.

Kätilö sanoi, että ei syytä huoleen mutta lisäsi sitten, että testitulosten varmuushan tietty on vaan 85% luokkaa ja se sai sitten meidät päätymään sinne NIPT- testiin.. tai ehkä sitte kuitenkin tää ikä oli se suurin syy miksi testiin mentiin. Mutta onneksi kaikki siltä osin OK. Muusta sitte onkin mahdoton sanoavielä.

Luin läpi ketjun "Muita sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä" ja kyllä enimmäkseen sitten kuitenkin oli niitä hyviä uutisia tullut loppupeleissä..

 

Moi,

Jos seuloissa ei tule hälyä, niin ei kannata liikaa murehtia. Tässä iässä jokainen tietää, että riskit on isommat ja niiden kanssa on vain elettävä. Itse jätin murheet siihen, kun neuvolassa sanottiin, että nämä on ihan hyvät... Niskaturvotus, jos on pieni, niin harvoin kai on mitään.

Täällä on ollut vaikea alkuviikko. Vatsa ja vauva kasvaa niin kovasti, että olo on tukala ja liitos äityi ihan uudelle kiputasolle. Sanoisin, että olin toimintakyvytön. Vessaan mentiin seinistä tukea ottaen. Nyt hiukan parempi hetken. Vauva on edelleenkin perätilassa, mikä lisää kyllä kipuja. Neuvolassa kävin eilen ja sain vihdoin nyt lähetteen äitipolille. Vauva yritetään kääntää viikon päästä. Neiti painaa jo arviolta 2,5 kg. Sairaalakassi on pakattuna, kun siitä koko ajan on muistutettu radi on pysynyt ihan hyvin aisoissa, mutta uutena juttuna tuli, että on aloitettava viikolta 36 lypsäminen ja tuotava sitten sairaalaan äidinmaitoa... Vauvalla kun tulee olemaan sokerit sekaisin, niin nykyisin hoitavat oman äidin maidolla ja tiheällä syötöllä äidin sylissä. Imetystä siis heti myös, mutta lisäksi tuota lypsettyä maitoa. Kantoliinan ostin kanssa, koska sylittelyä pitää olla tiiviisti. Jospa vältettäisiin sokeritippa.

Lämmintä elokuuta ja tsemppiä!

Vauvis ja istuva prinsessa 34+1

 

Joo eipä se auta, se tulee mikä tulee. Nyt vaan sopisi tulla vaihteeksi jotain hyvää. Mulla oli masuasukkiin tutustuminen katkolla pari päivää, mutta kyllä taas jatkunut. Mä niin tunnen hänet tuolla (se jokin kumma).

Verikoe on nyt sit maanantaina ja tuloksissa voi mennä parikin viikkoa. Että se tulee olemaan kauhuntäytteistä aikaa. Tässä pitäs keskittyä kouluun ja johonkin tasotestiin, evvk

Vauvis, mun eka raskaus oli kans aika vaikea. Vauva jotenkin tunki itseään kipeästi joka paikkaan (kukaan muu ei varmaan oo tuntenut niin ) ja liikkuminen 30+ jälkeen oli tosi vaivalloista ja kivuliasta. Nlassa sanoivat vauvan asennon olevan hyvä (rt) ihan viimeiseen asti mut synnärillä todettiin perätila, eikä varmasti ollut itekseen kääntynyt. Yritettin alateitse kun lääkäri sitä suositteli. Nyt kaiken uuden tiedon jälkeen olisin halunnut sektion heti. Niin paljon riskejä vauvalle tulla siinä perätilassa.

Tetu, aika matalasta riskistä lähditte jatkotutkimuksiin. Ite olisin huokaissut helpotuksesta tuosta luvusta, esikosta tosiaan down riski oli 1:720, enkä muista et olisin kovasti pelännyt asiaa. Mutta jokaisen mieli on erilainen.

Eikös mun eka kolmannes ole sitten kohta jo takanapäin?

Äiti74 ja kumma 12+0 (nlan mukaan)

Ps. Vielä piti ihmetteväni sitä, että toiset ultraajat/lääkärit näemmä osaavat kertoa kohonneen riskin niin, että se ei vaikuta niin pahalta asialta (Vauvis, Sahris). Mutta meille se kyllä ilmoitettiin niin, että "voivoi, nyt sitten tuli tämmönen. Teen sulle lähetteen. Heippa"

 

Usko siihen, että kaikki on hyvin äiti74 pieni nuppusi kasvaa siellä ja riski on mikä on, mutta todennäköisyys kuitenkin pieni, että olisi down. Eka kolmannes kohta takana ja kaikki hyvin. Kaivoin mun lukemat esille: down oli 1/610 ja edwards 1/61000. Mulla on loistava neuvolan terveydenhoitaja ja hän ei todellakaan pelottele millään. Polilla ei katsoneet kuin sen turvotuksen ja totesivat sen normaaliksi. Siksi ehkä en ole missään vaiheessa ollut huolissani.

 

Tänään se sitten tapahtui. Niin toivoin ettei vielä. Kun olin jo niin pitkälle selvinnyt. Mutta olihan sen tultava, esiin nimittäin. Sen mahan. Ja kun ei se oo edes mikään pehmeä. Kohtu on jo töninyt suolet tuohon navan yläpuolelle. Kiva kun ilmavaivojen aikaan tulee sellainen kova ja kipeä patti mahaan, ja sitte se laskee ja nousee taas toisaalle. Taitaa ne valaan mitat tulla tutuiksi taas pian. Ja niin toivoin, että tällä kertaa sellainen pieni pomppupallovatsa vaan tuohon eteen. Saako sitä nyt sitten alkaa herkuttelemaan, kun ei voinut tätä plösistymistä estääkään??

Äiti74 kumman kaa 12+2

 

Äiti74, saa herkutella. Ajatella että sinäkin oot jo 12+ Eikö ole ihanaa nähdä se alkava masu? Minulla on jo ihan selkeä + 7 kg... tuntuu et mihinköhän tässä vielä päätyy, mutta oon löytäny taulukon jossa on laskettu et näillä viikoilla (27.) tätä vauhtia ei pitäis tulla yht kuin 11 kg. Enpä oikein usko kun viime viikolla nlassakin mitattiin reilu +600 g/vko... Tosin eiks vaava just nyt kasva hurjaa vauhtia, pitäis olla lähelle 1000 g jo

Että oon iloinen kun sinulla tuntuu menevän niin hyvin

Mites muut ladyt?

 

Mulla on sellanen vain sivusta näkyvä iso pallo ja kilot nyt lähtöpainossa. Takaapäin tai ihan edestä (riippuen vähän vaatteista)ei juuri huomaa mitään. Tosin olin kipeenä kaks kertaa parin päivän ajan, jolloin paino laski yhteensä muutaman kilon. Parempi näin meinaan kun en ollut missään ihannepainossa (kai jotain 15 kiloa olis voinnu olla vähemmän)alunalkaenkaan . Ja kohta niitä alkaa varmaankin sitten tulla.

Sokerirasitus meni onneksi OK. En tiä mitä olisin tehnyt jos päivittäiset herkkut (pulla/pipari/suklaa/vanukas ym.) olisi pitännyt jättää tyystin.

Joo, matalalla riskillä mentiin NIPT-testiin mutta kun tää ikä on mitä on ja tunnen pari ihmistä (molemma minua kymmen vuotta nuorempia), joilla seulat/NT ei aikanaan hälyyttäneen mihinkään suuntaan ja Down-pojat sitten tulla tupsahti maailmaan molemmilla. Olivat kolmekymppisiä niihin aikohin. Tosin en kyllä tiedä oliko sillon niskaturvotus/rakenneultraa kummempia seuloja mutta kummassakaan ei näkynyt mitään poikkeavaa.

Nyt kun se huoli ei ole enää ajankohtainen niin alan sitten huolestua tulevasta synnytyksestä: mitä jos ei kunto riitä? En ole tosiaan mikään kuntoilijatyyppi ja tää jatkuva väsymys vetää töitten jälkeen sohvalle sen sijaan, että lähtisi vaikka raittiiseen ilmaan kävelylle.

tänään 27+0

 

Sahris, sullahan alkaa viimeinen kolmannes ihan kohta. Vastahan sä plussasit.?.
Ja siis Tetu on melkein samoilla viikoilla. Oon kyllä ihan kade teille, teidän pienien painonnousujen johdosta. Itelle kun tuli se n. 23 kg viimeksi.

En oo Vielä miettinyt koko synnytystä, mitä nyt terkan kanssa nlassa juteltiin ohimennen. Pelkopolistakin puhuttiin. Mut mennään asia kerrallaan. Mä vaan luulen että meistä jokainen saa sellaisen adrenaliinipiikin (muiden piikkien lisäksi ehkä) tosipaikan tullen, että sen vetää läpi vaikka sillä pyhällä hengellä. Ja vaikka ite liikun jonkun verran niin sohvalle mäkin mieluummin jään kuin teen mitään "vapaa-ehtoista".

Tosin nyt on kova stressinkin päällä erinäisistä asioista. Pisteenä iin päälle kuultiin et miehenkin työt loppuu tän vuoden aikana. Sit meitä on kaks työtöntä ja toinen lapsi tulossa ja lainat ja kaikki...yök, en jaksa ajatella.

Äiti74 kumman kaa 12+5

 

Olen nyt virallisesti äippälomalla! 35+0 POKS! Onpahan ollut melkoiset kaksi päivää. Eilen tuli paksua limaa ja kiristeli pahasti. Yö oli melkoinen, kun mikään asento ei ollut hyvä ja tänään on kiristänyt tajuttomasti mahaa. Neiti vaihtoi asentoa, mutta ei ole oikein kyllä vieläkään. Nyt mietin, että onko pinteessä, kun ei niin paljoa liiku... Tukala olo. Huomisaamuna polille ja kääntöyritys. Jännittää sekin... Jos ei käänny, niin varataan jo sektioaika. Pieni syntyy sitten neljän viikon päästä... Hurjaa. Vihdoin. Meidän rakas.

Tällaisin fiiliksin... Tsemppiä jokaiselle!

 

Täällä hommat etenee omaa vauhtiaan, mikä on mielestäni varsin hitaasti. Mulla on nyt seurana semikivat nivuskivut. En tiedä miten päin vauva tuolla on milloinkin, kun taitaa vielä liikuskella pituusakselinsa ympäri aika ahkerasti. Hikka sillä on kyllä joka kerta sillai, että se hikka nytkyttää mahaani tuosta navan oikealta puolelta. Ehkä tää on joku spagaatityyppi ja ojentelee raajojaan laajasti. Pää on siis edelleen kyllä alhaalla eli sinällään oikein päin.

Yöllä on vaikeampi kääntyä ja ikävämpää käydä vessassa, ku nivuset vihloo. Positiivista tietty ollu se, että ei oo tarttenu käydä ku kaks kertaa yössä ny vessassa. Ja en ole niin monena yönä herännyt valvomaan (tai olen valvonut hetken sängyssä ja sitten saanut taas unta), viime yönä kylläkin 4-5 valvoin ja pelasin jotain mobiilipelejä. Aamulla on nukuttanut vähän pidempään kuin aiemmin. Päikkärit maistuu silti edelleen.

Eniten ehkä tällä hetkellä vaivaa tylsyys. Ei meinaa olla tekemistä tai sitten jos ois, niin sitä ei voi tehdä. En tähän nykyiseen kämppään hirveäesti viitsi mitään enempiä tehdä, koska muutto tulee varmaan heti, ku vauva on syntynyt. Tai jos pääsisin synnyttämään alakautta ja menisi yliajalle, niin hyvässä lykyssä jo ennen ku syntyy. Melko kamalia vaihtoehtoja molemmat, mutta eipä sille sitten voi mitään. Muut saa pakata ja purkaa ja kaikki menee varmasti hyvin.

Tein juuri äsken mansikkarahkaa tuoreista mansikoista. Siitä tuli hurjan hyvää ja voisin syödä sen kaiken samantien. Kehoni ei tunne tällä hetkellä tilaa "olen kylläinen" eli täytyy ihan määrällisesti kattoo mitä syö ja sen mukaan mennä ettei mene överiksi. Jos syö liikaa, niin happamat röyhtäykset tulevat runsaina ja ikäänkuin puklailen Tämä rajoittaa syömistä tehokkaasti, koska on todella inhottavan tuntuista ja makuista. Paino on nyt turvotuksen kanssa sen 13kg lähtöpainosta. Ummetukseen on auttanut se etten ole juonut maitoa ja olen syönyt runsaasti kauraleseitä kaksi kertaa päivässä.

Istukan paikan kontrolli on ensi viikon keskiviikkona ja silloin on 35+0. Yllättäen tuo hieman taas kerran jännittää, mutta suhtaudun pessimistisesti etten pety, jos ei ole mihinkään hievahtanut. Kohdun suulla ei ole mitään isoja verisuonia eli sen suhteen on asiat hyvin. Napanuora lähtee siis korkeammalta istukasta. Jos istukka edelleen siellä kohdunsuun lähellä, niin tästähän sitten alkaisi se sektion suunnittelu, mutta seurattaisiin edelleen vielä josko alatietä saisi syntyä kuitenkin. Verenvuotoa ei ole ollut, mikä on tietty hyvä asia. Voi toisaalta kertoa siitä, että kohtu ei ole venynyt alaosastaan ollenkaan ja ei sitten voi sitä istukkaakaan nostaa mukanaan pois kohdunsuulta. Mieluummin olen ilman verenvuotoa loppuun asti.

Tylsistynyt Helmi1234 ja poitsu 34+1

 

Nyt en muista, että kysyinkö mä jo teidän kokemuksia vauvan peittelystä sen syntymän jälkeen? Onko kenelläkään kokemuksia sellaisista kapalovaatteista, toimiiko, onko tarpeeks lämmin lapsen nukkua? Entäs miten unipussi? Mä oon noitten kahden välillä arponut ja en viittis molempia hommata, ku ne menee vaan sen parisen kuukautta siitä alusta ja ovat ikäänkuin sama asia.

 

Moi,

Jos seuloissa ei tule hälyä, niin ei kannata liikaa murehtia. Tässä iässä jokainen tietää, että riskit on isommat ja niiden kanssa on vain elettävä. Itse jätin murheet siihen, kun neuvolassa sanottiin, että nämä on ihan hyvät... Niskaturvotus, jos on pieni, niin harvoin kai on mitään.

Täällä on ollut vaikea alkuviikko. Vatsa ja vauva kasvaa niin kovasti, että olo on tukala ja liitos äityi ihan uudelle kiputasolle. Sanoisin, että olin toimintakyvytön. Vessaan mentiin seinistä tukea ottaen. Nyt hiukan parempi hetken. Vauva on edelleenkin perätilassa, mikä lisää kyllä kipuja. Neuvolassa kävin eilen ja sain vihdoin nyt lähetteen äitipolille. Vauva yritetään kääntää viikon päästä. Neiti painaa jo arviolta 2,5 kg. Sairaalakassi on pakattuna, kun siitä koko ajan on muistutettu radi on pysynyt ihan hyvin aisoissa, mutta uutena juttuna tuli, että on aloitettava viikolta 36 lypsäminen ja tuotava sitten sairaalaan äidinmaitoa... Vauvalla kun tulee olemaan sokerit sekaisin, niin nykyisin hoitavat oman äidin maidolla ja tiheällä syötöllä äidin sylissä. Imetystä siis heti myös, mutta lisäksi tuota lypsettyä maitoa. Kantoliinan ostin kanssa, koska sylittelyä pitää olla tiiviisti. Jospa vältettäisiin sokeritippa.

Lämmintä elokuuta ja tsemppiä!

Vauvis ja istuva prinsessa 34+1

Samalla linjalla kanssasi olin eli niskaturvotus oli yhen luokkaa ja verikokeiden tulokset sen verran "hyvät", että en halunnu mitään lisätutkimuksia.
Ja nyt kun rakenneultrassa viikkoihin nähen kaik oikeen mittasia ja kokosia niin toivotaan hyvää kaikin puolin.
Lie lähempänä viel ois yks ultra, koska yli 40 v. olen=41v.

 

Moiks pitkästä aikaa, kun ei meinaa aikaa löytyä kaikelle semmoselle mitä haluis tehä!
Töitä on ja pohtimista silti mistä rahat eloon, höh.
Masuasukki potkuilee ja elelee omaa eloaan.
Yöllä useasti on valvottanut ihan vaan kropan jänitystila esmeks pakaroissa. Piikkimatolla oon ollu selälläni mut nyt neuvolas sanottiin et ei kantsis pitkiä aikoja olla selällään.
Ja syönti ei meinaa luonnistua, kun pitäs niin pieniä määriä kerral vaan syödä.
Muuten on tosi tukala turvonnu olo ja pistää kylkiluiden alle..

Mytti 23+4

 

Helmi, meillä oli sellainen unipussi. Tykättiin sitä käyttää. Nyt löysin netin syövereistä jonkin kudottavan villakapalon tms pussukan. Tykkään tehdä käsitöitä, mut usein kun saan valmiiksi, on poikakin jo pari kokoa isompi, hah.

Myytti, eikös sitä äitiysrahaa saa yrittäjät? Mutta onhan se varmaan pienempi kuin normipalkka (tai mitä nyt yrittäjillä taida mitään normipalkkaa olla). Vai olitko yrittäjä... Jos taas teet kotona, niin siinähän voi jo vauvanhoidon lomassa jotain saada aikaan?? Sulla ei nyt ole kumppania tässä mukana? Eikä esim. Elatusmaksuja tule? Joo, ei oo pakko vastata...mietin vaan et kun itse on työtön ja kohta mieskin, ja kuitenkin kuvittelen, että aina jotenkin pärjätään.

Tänään kun heräsin, niin pelästyin niin. Kun tuo maha oli ihan normaalin lituska. Painokin vähemmän kuin eilen. Eikä päivän mittaan oo mitenkään kovasti plössistynytkään. Mitä ihmettä tapahtuu??

Ja muutamat itkutkin oon tirauttanut, kun pelottaa se testin tulos nyt jo. Vielä on monta pitkää päivää edessä.

 

Helmi, meillä oli sellainen unipussi. Tykättiin sitä käyttää. Nyt löysin netin syövereistä jonkin kudottavan villakapalon tms pussukan. Tykkään tehdä käsitöitä, mut usein kun saan valmiiksi, on poikakin jo pari kokoa isompi, hah.

Myytti, eikös sitä äitiysrahaa saa yrittäjät? Mutta onhan se varmaan pienempi kuin normipalkka (tai mitä nyt yrittäjillä taida mitään normipalkkaa olla). Vai olitko yrittäjä... Jos taas teet kotona, niin siinähän voi jo vauvanhoidon lomassa jotain saada aikaan?? Sulla ei nyt ole kumppania tässä mukana? Eikä esim. Elatusmaksuja tule? Joo, ei oo pakko vastata...mietin vaan et kun itse on työtön ja kohta mieskin, ja kuitenkin kuvittelen, että aina jotenkin pärjätään.

Tänään kun heräsin, niin pelästyin niin. Kun tuo maha oli ihan normaalin lituska. Painokin vähemmän kuin eilen. Eikä päivän mittaan oo mitenkään kovasti plössistynytkään. Mitä ihmettä tapahtuu??

Ja muutamat itkutkin oon tirauttanut, kun pelottaa se testin tulos nyt jo. Vielä on monta pitkää päivää edessä.

Yrittäjä juu oon. Ja äitiysrahaa saan kunhan paprut kaik saan etiäpäin läheteltyä.
Mies on kuviois ja saa osansa rahallisesti hoitaa.
Kyllä uskon, että kaik menee hyvin ja rahat jostain tupsahtaa
Kotona aion ommella tuotteita kun mahollist.
Liiketilan pitoa pitää pohtia et kannattaako ns. varastona pitää.

Älä hätäile äiskä 74. Päivä kerrallaan etiäpäin.
Hyvis mietteissä koitettava pysytellä
Positiivia viboja lähetän Siule!

 

Äiti74, eikö tää ajanjuoksu olekin ihmeellistä? Minustakin aika on menny hurjan nopeesti, eilen starttas 28. viikko Onko sinulla ollu turvotusta? Noilla viikoillahan se helpottaa. Ota hyvillä mielin viimeiset fiilikset litteästä mahasta, et tämän jälkeen näe sitä pitkiin aikoihin

Minulla napero majailee tyylikkäästi poikittain. Onneksi se ehtii vielä asettua aloilleen, eikä toivottavasti enää pari kiloa isompana jytise tuossa asennossa...

Vauvis, minulla kans ihan hurjia mahan kiristelyitä. Ihan sattuu kun tuntuu että nahkat repeää, ihme jos ei kohta ala arpia ilmestyä Hyvää äippälomaa sinulle!

Helmi, toivotaan että istukka olis niinkuin toivot Tuntuuko sinusta että painoa on jotenkin superpaljon tuolla alhaalla, kun onhan se istukka melkoinen möykky? Minullahan on kans ihan kohdunsuulla ja luulen että se on osasyy siihen et vessassa saa oikeesti ravata ihan koko ajan. Yöllä taas en ole käyny kertaakaan koko raskausaikana.

Minulla molemmat lapset on ihan pikkuisina säpsähdelleet kovasti kun ovat nukahtaneet. Minä käytin ihan perinteistä kapaloa joko lakanasta tai peitosta ja löysäsin sitä sitten kun olivat vaipuneet ihan syvään uneen. Ja tietenkin pikkupeitto päälle, varsinkin poika sai vielä helposti hikan jos ei ollut ihan lämpöisessä

Mytti, minä luin jostain, että piikkimattoa ei suositeltais raskaanaoleville ihan siksi, ettei vahingossa aktivoi esim supistuksia tekeviä pisteitä. Sitä en tiedä onko riskiä jos siinä selällään makoilee, mut jalkapohjissa on paljon sellaista johon ei sais koskea. Siksi vyöhyketerapiakin on varsinkin alussa kielletty, ettei aiheuta km. Minulla on piikkimatto ja toooosi levottomat jalat, mut en oo uskaltanu matolla hiippailla

Sahris 27+1

 

Hei, vieläkö tähän porukkaan mahtuu mukaan? Ollaan eletty niin kiireistä arkea, etten ole ehtinyt koneelle. Nyt vihdoin istahdin koneen ääreen ja olen innoissani, että löysin teidät, 40+ -odottajat!

Olen vm 71 oleva toisen lapsen odottaja. Ensimmäinen lapsi juhlii 10-vuotissynttäreitään samoihin aikoihin, kun on meidän pikkuisen laskettu aika. Olin pitkään esikoisen kanssa kaksistaan (ed miehen kanssa tuli ero jo, kun esikoinen oli vielä vauva). Näin vähän varttuneempana löytyi sitten uusi ihana mies, ja nyt onni on täydentymässä vauvalla. Nyt meillä on rv 22+6.

Ultrat on takana ja äsken vähän ihmeissäni luin teidän np-ultrien tuloksia. Meille tuli vain kirje kotiin, ettei mitään jatkotutkimuksia tarvita, mutta mistään arvoista emme tiedä mitään. Neuvolakortistakaan en löytänyt ultrista muuta tietoa kuin kokotiedot. Ensi viikon to menemme 4D ultraan. Mietimme pitkään, menemmekö vai emme, mutta koska meillä on alkuvuodesta yksi km, tuntui siltä, että haluamme vielä nähdä vauvelin. Se km tuntuu vaikuttavan vielä sen verran, että on vieläkin vaikea uskoa, että on raskaana, vaikka aika pallovatsaisena tässä jo kuljetaan.

Ru:ssa kätilö innostui, kun vauva esitteli sukuelimiään, joten meillä on ultrasta muistona monta pippelikuvaa Poikaa siis odotellaan. Isoveikan toive kävi toteen

Oma vointi on ollut ok. Harjoitussupistuksia on ja kävely on köpöttelyä. Huonosti nukun. Tosin huonosti nukkuminen alkoi jo ennen raskautta, joten ei sitä ehkä raskauden piikkiin voi laittaa. Herkut maistuu ja painoa on tullut 7kg lisää. Mies juttelee vauvalle iltaisin päivän kuulumiset ja laulaa tuutulaulun, ja hieroo mun jalat, joten aika lutusissa tunnelmissa mennään. Tosin äsken luin tältä palstalta, ettei jalkapohjia saisikaan hieroa. Mä nautin siitä suunnattomasti!

Autonvaihto on meneillään ja kodinremontointia ollaan aloittamassa eli kyllä sitä jollain tasolla vauvantulon tajuaa

t. Maricken 22+6

 

Tervetuloa Maricken! Onnea poikalupauksesta! Kyllä tänne mahtuu ja mahtuis muitakin lisää mutta ei ole tunkua ollut. Onko meitä sitten tosi vähän 40+ palstailevia odottajia, ehkäpä.

Sulla on ollut huippuveri, kun seula ei oo hälyttänyt. Eihän se taida useinkaan hälyttää vaikka ikää on. Outoa kuitenkin ettei sulla lue mitään riskilukua kortissa.

Olen koittanut touhuta koko viikonlopun, ettei jäis ajatuksille aikaa. Mehua on monta pulloa ja karviaissosetta.