40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Hei! Varovainen esittäytyminen josko tänne olisi asiaa. Plussasin lauantaina, digi ilmoitti sunnuntaina viikot 1-2. Aikaistahan se on, mutta yrittänyttä ei panna. LA menisi silloin kesäkuun alkuun. Ikää on niinkin paljon kuin 44 vee. Olin täällä aikaisemminkin, sain 40+ myös esikoiseni, joka on nyt 2v 8kk. Tämä plussa tuli vähän niinkuin puun takaa, mutta katsastellaan pysyykö matkassa.

 

Kiitos Tyydeli, olipa kiva kuulla sinusta! Niin se aika menee, "justhan" säkin plussasit. Joo, mulla kesti vähän pidempään tämä projekti, mutta nyt näyttää hyvältä. Toivon niin että kaikki menisi kaikin puolin hyvin. Onko teidän perhe nyt täyslukuinen vai alkaako vauvakuume nostaa taas päätä?

Hannele, liitoskivuista kärsitään täälläkin. Esikoisen odotuksessa ei ollut mitään tällaista, mutta nyt on sitten senkin edestä. Vähän vaihtelee eli on parempia ja huonompia päiviä. Itse ostin tukivyön ja mielestäni se hieman auttaa. Aamulla pitkän yölevon jälkeen tuntuu myös vähemmän eli ainakin mulla lepo selkeästi auttaa. Mulla tuntuu vaihtelevasti joko ihan haarovälissä tai sitten hieman ylempänä, mutta samoilla seuduilla. Sängyssä kääntyminen ja sieltä ylös nouseminen on tuskaista, mutta polvien pitäminen yhdessä auttaa hieman. Herään miltei joka kerta kun käännyn yöllä, todella rasittavaa.

Esikoisen syntymän aikaan Libero-laukun sai synnytyssairaalasta (ainakin Helsingissä), mutta nykyään se pitää kai tilata netistä ja noutaa jostain. Ainakin jotkut K-kaupat jakelevat käsittääkseni niitä, ilmeisesti jotain tositetta/koodia tms vastaan (en ole tarkemmin perehtynyt aiheeseen). Tämä on siis pelkkää "mutu:a" eli en mene vannomaan että toimii näin, täytyy tosiaan googlettaa itsekin ja laittaa tilauksen vetämään. Sitten on se Pampersin Babybox, joka myös tilataan netistä ja noudetaan lähimmästä Lastentarvike-liikkeestä.

Esteri1, tervetuloa! Ihanaa että plussasit. Nuo ekat viikot ovat aina niin piinaavia, mutta toivotaan että kaikki sujuu hyvin. Tsemppiä ja hyvää vointia sinulle!

Itselläni kaikki hyvin, vaikkakin tosiaan noita liitoskipuja on ollut ja myös harjoitussupistuksia, onneksi täysin kivuttomia sellaisia. Kävin eilen neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Paitsi että hemoglobiini on taas laskenut, vaikka olen syönyt yli 3 viikkoa rautatabuja. Oli tosiaan jopa laskenut viime mittauksesta, nyt vain 98. Pitää vaihtaa rautatabut toiseen merkkiin. Obsidania kovasti suositellaan, mutta se aiheutti mulla pahan ummetuksen esikoisen odotuksessa, joten en ostanut nyt sitä, vaan toista merkkiä. Ensi viikolla on sokerirasitus ja samalla mitataan taas hb, joten katsotaan mitä silloin näyttää. Hieman väsynyt olen ollut ja olen laittanut sen yleisesti raskauden piikkiin, mutta eiköhän se nimenomaan tuosta hb:stä johdu. Muuten ei mitään uutta auringon alla. Poitsu liikkuu ahkerasti ja maha alkaa olla aika muhkea. SF-mitta oli hitusen verran keskikäyrän ylipuolella, kuulemma oikein hyvä ja normaali, mutta itsestäni tuntuu että olen talon kokoinen jo. Ja vielä on 3 kk jäljellä...

Hyvää vointia kaikille!

Jimima 26+4

 

Kiitos Jimima. Muistan sinut kun kuumeilin täällä aikaisemmin. Hyvällä mallilla jo meneillään sinullakin.

Ainakaan vielä ei vastakkaista tietoa omasta tilasta on. Tikut tummenee päivittäin ja oireita alkaa tulla. Pikku hiljaa alkaa upota omaan tajuntaan koko asia.

 

Paljon onnea, Esteri1, ja tervetuloa tänne pulisemaan! Toivottavasti kaikki menee hienosti loppuun saakka. Tuollaiset plussauutiset antavat aina ihanasti toivoa, minullakin kun on takaraivossa vielä pieni haave pikkukakkosesta ja ikää jo tässä vaiheessa 43 vee...

Vikuriina, voi että, onpa kurja tilanne siellä. Tosi ikävää, että joudut tällaisessa tilanteessa miettimään vielä parisuhteen tulevaisuutta. Luulen että monille miehille ekan vauvan tulo on vielä odotusaikana aika abtstrakti asia, ja tilanne voi hyvinkin muuttua vauvan synnyttyä - mutta eihän se tietenkään mitä vaan käytöstä oikeuta. Kovasti toivon, että saatte asiat järjestykseen ja voit jatkossa keskittyä hyvillä mielin odotukseen.

Hannelelle jaksamista liitoskipujen kanssa! Mullakin on lonkkia vihlonut ikävästi aina välillä, mutta tilanne vaihtelee lähes päivittäin ja välillä kivut menee poiskin. Yhden pidemmän kävelylenkin jälkeen kyllä kipuilin monta päivää, ja muutenkin huomaan heti lonkissa, jos on tullut oltua tavallista enemmän jalkojen päällä. Mutta useimmiten lepo auttaa - toivottavasti sinullakin!

Ilmaistuotteista: Libero-kassin saa nykyisin niin, että liittyy ensin Libero-kerhoon. Sieltä sitten saa lähempänä laskettua aikaa kotiin kortin, jolla paketin voi noutaa K-ryhmän kaupoista. Mulle ilmoitus tuli ihan hetki sitten, enkä ole vielä ehtinyt kassia hakea. Babyboxin saa puolestaan tilattua Babybox.fi-osoitteesta ja haettua Lastentarvike-liikkeestä, kuten Jimima jo kertoikin. Näiden lisäksi netistä tilaamalla saa vielä pari näytettä Muumi-vaipoista.

Jimima, hienoa että sielläkin on kaikki hyvin. Tsemppiä sokerirasitukseen, toivottavasti saat sieltä puhtaat paperit! Harmi ettei rautavalmiste ole sulla auttanut. Mulla kolmen viikon rautakuuri auttoi nostamaan hb:n 98 -> 121, mutta jatkan edelleen tabujen popsimista. Ihan varmasti väsymyksesi voi johtua ainakin osin alhaisesta hempasta - mulla ainakin on nyt pirteämpi olo kuin silloin kun arvot oli matalimmillaan. Mä olen käytäänyt Ferrodan-nimistä valmistetta (se on tosi edullinen!), enkä ole huomannut sillä vaikutuksia vatsan tai suolen toimintaan. Tosin mulla ummetus vaivaa muutenkin, mutta siihen olen saanut vähän apua Vi-Siblin-nimisestä kuitulisästä.

Täälläkin on asiat muuten mallillaan. Päästiin hiljattain muuttamaan uuteen asuntoon, ja se olikin kyllä melkoinen urakka tämän vatsan kanssa. Harmitti kun en voinut auttaa kantamisissa juuri yhtään ja mies joutui sitten rehkimään senkin edestä... Mutta nyt siis pahin takana ja päästään kohta tekemään puuttuvia isompia hankintoja (pinnasänky, hoitopöytä ym.) vauvaa varten. Käväisin viime viikolla myös ylimääräisessä ultrassa sype-polin kautta, ja sielläkin oli kaikki hyvin. Pikkuinen liikuskeli kovasti, köllötteli jo pää alaspäin ja kasvoi ihan keskikäyrällä. Lääkäri veikkaili synytymäpainoksi 3,5 kg tai vähän yli, jos lähellä laskettua aikaa syntyy.

Äippäloman alkuun on enää alle 2 viikkoa - hurja ja samalla ihana ajatus!

Hyviä vointeja ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Roxanne 33+0

 

Kiitokset onnitteluista ihanaiset ja tsemppiä teille kaikille vaiheisiinne.
Palkinto tulee olemaan mahtava siitä pitkästä odotuksesta.

Purkaan kattisen tavoin muistion nyt tänään, kun sen aloitin. Valmista ei tullut ja kommentointi muille jäi nyt tekemättä, kun kiirus tuli kuitenkin.

On kyllä aika hieman kortilla nykyään. Tiesin kyllä, että vauva-aika vaatii paljon ja omaa aikaa ei jää, mutta tuli tämä arjen vaativuus silti pienenä yllätyksenä. Vauva tosiaan vaatii aikaa, sitä menee meillä syöttämiseen ja seurusteluun, vaipan vaihtoon jne. Ja kun vauva nukkuu, niin täytyy pestä pyykkiä, tuttipulloja, siivota keittiötä, syödä, juoda kahvia, pumpata maitoa etc. En ymmärrä ohjeita, että pitäisi levätä silloin kun vauva nukkuu, missä vaiheessa sitä ehtii tehdä kaikki muut hommat sitten? Mutta nyt on arki alkanu ihan hiemanpikkuisen helpottamaan, kun vauva on alkanut nukkua vähän pidempiä (jopa 3-4 tuntia putkeen ) pätkiä.

Ja mähän olen päässyt vielä helpolla, etten edes valita. Meillä mies on kotona ja hoitanut yösyötöt pullosta kolmen ja kuuden aikoihin. Mä oon saanut nukkua jotakuinkin yöt siitä lähtien kun sairaalasta kotiuduttiin. Eli en ole edes kovin väsynyt kohtuullisesti nukuttujen öiden jäljiltä. Mies nukkuu meillä sitten aamusta puoleenpäivään tai yli jos pystyy. Nyt olen vähän huolissani ollut miehestä, kun hän alkaa olla vähän väsynyt eikä nuku vaikka kuinka kehotan nukkumaan silloin kun mahdollista. Eilen kun mentiin kauppaan kaikki, minä ensimmäisenä vaunujen kanssa hissiin ja mies viimeisenä, niin meillä oli unohtunut ulko-ovi auki selkosen selälleen. No ei kai kukaan ollut poikennut tai ainakaan mitään ei oltu viety. Ja onneksi asutaan ylimmässä kerroksessa eikä missään, missä on enemmälti liikennettä.

Hankinnoista:
En ole vielä tähän mennessä (yli kolmeen viikkoon) käyttänyt makkarissa olevaa hoitopöytää. Olen vaihtanut vaipan ja pessyt pyllyn kylppärissä pesukoneen päällä, jossa hoitoalusta. Olen aina napannut vaatteet mukaan sinne ja pukenut vauvan siellä. Samaten vein vanupuikot, septidinin yms. sinne kylppäriin pyykkikaappiin. Joten arveluni osui oikeaan ja olisin pärjännyt kyllä ilman hoitopöytääkin todennäköisesti. Mutta tuostahan tulee sitten jatkossa pöytä pojalle, joten ei se ihan hukkaan mene. Ja kuka tietää, vaikka vielä alkaisin käyttääkin sitä.

Imetystyynystä on ollut hyötyä, mutta sitä on lähinnä käytetty vauvan nukuttamiseen. Eli sellainen hevosenkengän muotoinen tyyny, niin vauvan saa sinne "unipesään" sohvalle, eikä tarvi pelätä, että tipahtaa sohvalta. Ja kaikenlaisia riepuja saa olla paljon alussa. Mullakin oli niitä vanhoista lakanoista tehtyjä "rättejä" ja luulin että liikaakin, mutta eipä kuitenkaan, lisää voisi tehdä. Mulla on siis kolme harsoa, sitten joku 6 tai sitä luokkaa flanellisia kankaita, hieman isompia kuin nuo harsot. Sen lisäksi paljon riepuja hoitoalustalle ja pyllyn pesuun pienempiä. Yksikin päivä poitsu kakkasi/pissasi kolme kertaa hoitopöydälle (pesukoneen päällä olevalle hoitoalustalle). Mulla on siinä sellainen liina päällä, jonka vaan sitten vaihdan puhtaaseen, ettei tarvitse sitä alustaa pestä rätillä joka kerta. Ja tuona päivänä vaihdettiin vissiin vaatteetkin kolme kertaa. Luulin että mulla olisi pissa-alustojakin liikaa, vaan eipä ole niitäkään. Yksi iso omassa sängyssä, yksi äp laatikossa olevassa pedissä, yksi vaunuissa, yksi sohvalla. Ja kantsii tosiaan suojata esim. sohva, jos vauva siinä makoilee. Meillä on sellaiset fleece-huovatkin sohvalla, ja niitäkin on jo kahdesti pesty, kun on vahinko päässyt käymään. Eli pitäisi aina muistaa makuuttaa vauvaa sellaisen kosteudenpitävän suojan päällä.

Niin ja mulla on tapana pitää tuollainen harso/flanellikangas aina poitsun mukana, puklurättinä, peittona etc. (Ihmettelin ennen vauvaa, että mitä noilla flanellikankailla tehdään, kun sain ne äidiltäni.) Yleensä se on yhden päivän noin ja sillä voi suutakin pyyhkiä syöttäessä. Sen jälkeen siirrän sen hoitopöydälle ja kuivaan sillä vielä pyllyä pesun jälkeen. Siitä siirrän sen pesuun. Tuolla tavalla olen saanut nämä rievut riittämään. Siltikin joskus on melkein kaikki pesussa ja vain yksi enää käytössä, kun laitan konetta pyörimään.

Vauvan vaatteista suosin tällä ikää bodyja ja sukkahousuja! Ja mulla ei ole kuin yhdet äp:n sukkahousut. Kaikki muut housut on ihan hanurista eikä pysy tuolla päällä, kun se potkii varsinkin mahavaivaisena niin vimmatusti jaloillaan. Nepparillisista haalareista tuon koivet tursuaa milloin mistäkin reiästä ja ne puolipotkuhousut ei vaan pysy jalassa. Miksei kukaan kertonut mulle, että poikavauvakin tarvii syksyllä sukkahousuja . Ne pysyy ihanasti päällä bodyn alla ja näin syksyllä siihen on helppo pukea päällyskerros, kun lähdetään vaunulenkille. Vaunuissa tuo poitsu nukkuu niin makeasti, että tekee mieli usein ulos kävelylle.

Poitsu kasvaa kovaa vauhtia ja oli 55 cm ja 4320 g jo vähän päälle kaksiviikkoisena. Neuvolan täti meinasi, että syntymäpituudessa (52 cm, hoitsun mukaan on voinut olla 53 cm) olisi mittavirhe, kun kätilö sen yksin mittaa. Tuolle on mennyt ne äp:n pienimmät bodyt alusta asti vain siihen uloimpaan nepparilistaan. Eli ei ne nyt niin isoja olekaan ne äp:n vaatteet. Niistä se harmaa body on jo melkein pieni, kun hihatkin niin lyhyet. Ja osa 62 koon vaatteista on ihan sopivia tuolle, mutta malleissa on hirmuisesti eroa. Tämä meidän tyyppi on sellainen kun arvelinkin, eli pitkä ja "hoikka" ei siis mikään laiheliini, mutta eipä ole pläskiäkään kovasti. Sitten osa vaatteista, yleensä housut ja vatsan kohta lörpöttää ja siinä on paljon ylimääräistä, vaikka muuten vaate sopiva haaraniskapituudelta ja hihoista/lahkeista. Ja noita vaatteita tuntuu olevan melkein liikaakin. Olisi ehkä pitänyt pitäytyä vain muutamissa vaatekerroissa ja ostaa vasta sitten kun vauva syntynyt. Mutta nyt vaihdellaan ahkerasti vaatteita.

Niin ja olen täällä hihitellyt, kun kaikki aina puhuu vauvan tuoksuttelusta tj. Että onko se jotain äitien sisäpiiriläppää. Tällä kun on nyt kolmeviikkoisena hirmuiset ilmavaivat ja hän pieree hirmuisen pahan hajuisia pieruja . Kun makoillaan sängyssäkin ja peittoa nostaa, niin huh huh mitkä tuoksut sieltä pöllyävät . Meillä on kyllä käytössä Disflatyl ja nyt varovasti olen aloittanut d-vitamiinitippoja, jossa mukana maitohappobakteeri. Jätin noi deet jo pois noiden ilmavaivojen takia, mutta koska ne ei helpottaneet, päätin sitkeästi jatkaa tippoja, koska dee on niin tärkeä. Eli eivät ilmeisesti nuo vaivat johdu noista tipoista kuitenkaan.

Pitäisi vielä raapustella pullottelusta, imetyksestä ja synnytyksestä. Mutta tästäkin tuli jo taas romaani, joten jätän seuraavaan kertaan, kun vauvakin taas kohta herää syömään. (Meillä ei ole vieläkään nimeä hänelle! )

Synnytys oli kyllä varsinainen kokemus, mutta äkkiäpä se unohtuu, siksi olisi hyvä kirjoittaa jotakin vielä kun muistaa. Ja vaikka olikin melkoinen kokemus niin ei jäänyt traumoja ja toipuminen on ollut nopeata tai niin luulen, en tiedä muiden toipumisia. Noin pikakertomuksena kaikki meni hyvin viimeiseen ponnistukseen asti. Ja siitä viimeisestä ponnistuksesta sain kolmannen asteen repeämät ja leikkuusalin kautta osastolle. Mutta tuo kuulostaa pahemmalta paperilla kuin mitä se oikeasti oli ja olen mielestäni jo toipunut lähes entiselleen. Mutta palaillaan taas joku päivä raapustamaan lisää.

 

Tässä olis yksi 42v odottaja. Tärppi kävi 10 kk yrityksen päätteeksi ja nyt mennään 9 viikolla.
Pääsen/joudun suoraan iän takia nipt kokeeseen. Se hieman jännittää jo nyt. Miten nopeaa ne vastaukset mahtaa tulla ja soitetaanko huonot uutiset? Onko täällä kokemuksia?

 

Tässä olis yksi 42v odottaja. Tärppi kävi 10 kk yrityksen päätteeksi ja nyt mennään 9 viikolla.
Pääsen/joudun suoraan iän takia nipt kokeeseen. Se hieman jännittää jo nyt. Miten nopeaa ne vastaukset mahtaa tulla ja soitetaanko huonot uutiset? Onko täällä kokemuksia?

Haa, mulle sanottiin että voi mennä yksityiselle, jos haluaa ja ikää siis 44..
k

 

Hupsu Haave, kiva kuulla miten arki on lähtenyt rullaamaan. Onhan se niin että vauva sitoo tosi paljon, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan se helpottaa pikkuhiljaa, kun alkaa olla rutiineja ja vauvakin kasvaa hieman, saman olit itsekin jo huomannut. Muistan edelleen ne ekat päivät kun jäin yksin kotiin esikoisen kanssa ja mies palasi töihin, taisin saada aamupalan syötyä vasta joskus iltapäivällä. Mutta kyllä se elämä vauvan kanssa yleensä helpottuu pikkuhiljaa.

Kiitos Roxanne, suht hyvin täälläkin jaksetaan, vaikka hb on matala. Vaihdoin itse asiassa juuri tuohon Ferrodan-rautavalmisteeseen, joten toivottavasti se tepsii myös minulla. Obsidan tosiaan toimi ainakin 6 vuotta sitten, mutta sitä en halua ottaa, ellei ole ihan pakko, sen verran aiheutti viimeksi ummetusta: Nyt sitten nappaillaan Ferrodania ja toivotaan että hb nousee nopeasti.

Kun luin kirjoitustasi, tuli mieleen oma muuttomme, joka oli just ennen esikoisen syntymää (vajaat pari viikkoa ennen). Yllättävän hyvin jaksoin silloin pakata koko kodin laatikoihin ja purkaa ne sitten uudessa paikassa. Itse muuttopävänä mun ei sallittu juurikaan mitään tehdä, jotain viime hetken pakkailua tein ja kevyitä tavaroita kannoin, mutta muuten jäi enemmän sellainen muuttokoordinaattorin rooli. Nyt jo tuon yhden huoneen tyhjentäminen ja uudelleen sisustaminen tuntuu aika ylivoimaiselta. Pakko kai tarttua vain toimeen, ehkä se energia ja motivaatio löytyy sitten kun aloittaa.

Elysee, tervetuloa! Jännää, mutta toki hyvä juttu että pääset suoraan NIPT-testiin, näin ei kyllä todellakaan ole kaikkialla. Esim. Helsingissä NIPT:iin pääsy julkisella puolella vaatii käryä "NT-seulasta" (ehkä myös aiempi kromosomipoikkeama avaa oven NIPT:iin, en tiedä). Itse kärähdin NT-seulassa ikäni (45 v.) takia, vaikka mitään "kliinisiä löydöksiä" ei ollut eli NT ja veriarvot olivat normaalit, ja sain sen takia valita NIPT:in ja istukka-/lapsivesinäytteen välillä. Mutta pääsin siis jatkotutkimukseen sen seulan tuloksen perusteella, en automaattisesti pelkän ikäni takia (vaikka ikä olikin käytännössä se joka käryn seulasta aiheutti). Koska kaikki muuten näytti hyvältä ultran ja verikokeiden puolesta ja ikä oli ainoa syy miksi käry kävi, valitsin NIPT:in. Naistenklinikalla sanottiin että tulokset yleensä tulevat reilussa viikossa ("hitain" tulos oli kuulemma tullut 2 viikossa). Itse kävin verikokeessa tiistaina ja seuraavan viikon perjantaina oli tulokset tulleet. Minulle sanottiin että "huonoista uutisista" (eli käytännössä löytynyt kromosomipoikkeavuus tai epäonnistunut testi) soittavat ja normaalista tuloksesta tulee kirje kotiin (ellei jostain muusta toimintatavasta sovita erikseen). Tämä käytäntö on siis Helsingissä, mutta luulisin että suurin piirtein samalla kaavalla mennään muuallakin. Omalla kohdalla kävi niin että huolestuin kun ei kirjettä alkanut näkyä (eikä soittoakaan tullut), joten soitin itse sinne klinikalle ja sain puhelimitse kuulla tuloksen (normaalit kromosomit ). Sitten tuli kirje perässä seuraavalla viikolla. Järkyttävän jännittävät 1,5 viikkoa, mutta oi sitä helpotuksen määrää, kun sai kuulla hyvät uutiset. Toivottavasti sinullakin on kaikki kunnossa ja saat helpottavia uutisia NIPT:istä.

Täällä ei mitään uutta. Maha tuntuu järkyttävän kokoiselta, vaikka neuvolan mukaan on ihan normaalikokoinen, ja liitoskivut tulevat ja menevät. Harjoitussupistuksia on aika usein, mutta täysin kivuttomia, joten en jaksa stressata niistä. Hieman epämiellyttävältä tuollainen tosi kovaksi ja pinkeäksi menevä vatsa kyllä tuntuu eli ihan mielellään hakeutuu kyllä asentoon, jossa helpottaa. Saisi vaavi pikkuhiljaa kääntyä pää alaspäin, sillä nyt on selkeästi vielä lähes poikittain vatsassa ja välillä tuntuu että vatsa on tosi leveä. Josko tulisi hieman sirommaksi, kun poitsu kääntyy...!? Viikonloppuna ostin ekat vauvanvaatteetkin, en voinut vastustaa. Periaatteessa ei kyllä varmaan tarvitsisi hankkia yhtään mitään vaatteita, sen verran niitä on esikoisen vauva-ajalta vielä tallessa, mutta jotain pientä päätin silti ostaa. Pikkuhiljaa pitää hakea ne esikoisen vauvanvaatteet kellarista ja pestä ne, mutta pitäisi kyllä ensi saada se huone kuntoon. Pesänrakennusviettiä odotellessa.

Mukavaa viikkoa ja hyvää vointia kaikille!

Jimima 27+1

 

Moi,
Varovaisesti kyselen, että olenkohan outolintu joukossa, sillä en halunnut mennä nipt/istukkakokeeseen kärähdettyäni seulassa?
Kävin aika lailla hulluuden portilla kun asiaa vatvoin ja valvoin. En osannut suhtautua mitä sillä tiedolla tekisin.. se pelko ja huoli -tästä ei puhuta neuvoloissa kun seuloihin kehotettiin. Joo toki hyvät uutiset toisivat huolettomuutta mutta mitä jos..mitä sillä tiedolla tekisi, mitä päätöksiä joutuisi tekemään. Tarkoitukseni ei ole ottaa kantaa mitä kukakin tekee, halusin vain kertoa oman tarinani ja ajatukseni. Ehkä joku muukin on päätynyt näin??
2.ultrassa kaikki vaikutti normaalilta, joka antoi minulle luottamusta mutta tietenkin pelko välillä nostaa päätään. Mutta enpähän joutunut tekemään päätöksiä suuntaan tai toiseen, rakastettu lapsi siitä tulee joka tapauksessa.
Tästä asiasta kertominen pelottaa minua, olen monesti aloittanut mutta pyyhkinyt kaiken pois. Ei siis liittynyt Elyseen tilanteeseen..tervetuloa mukaan joukkoon! Nyt vain päätin rohkaistua ja avata tilannettani. Ja ehkä joku toinen on ollut samassa tilanteessa kuin minä..

Iloisempiin tunnelmiin, olipas kiva kuulla HH:N ensi viikoista! Mahtavaa että saat nukutuksi öisin! Ja ehkä ne vauvan tuoksut pian paranee, vähänkö repesin Kiitti!

T. Hannele 23+4

 

Itselle ainakin seulonta on ihan varustautumista tulevaan. Abortti ei ole vaihtoehtoni.
Täällä meidän suunnilla se on nyt tänä vuonna ollut kaikille 40 vuotta täyttäneille että saa valita joko ei seuloja ollenkaan, veri seula ja niskapussi ultra tai ultra ja nipt sen jälkeen.
Mielestäni yhtä piinaavaa on odottaa veriseulan tuloksia ja sitten jos niissä jotain niin pohtia taas eteenpäin mitä haluaa tutkittavan, niin itse valitsin suoran reitin, kun sen mahdollisuus on.
Toinen vaihtoehtohan olisi jättää kaikki seulat väliin. itse kuitenkin olen niin utelias että haluan kaiken saatavilla olevan tiedon, vaikka tieto usein lisää tuskaa...

 

HH, tosi mukava kuulla kuulumisianne! Kiva että siellä mennyt kaikki hyvin, vaikka varmasti tosi työlästä ja sitovaa tuo alkuvaihe onkin. Aika hieno järjestely teillä tuo, että mies hoitaa yösyötöt ja saat itse silloin nukkua! Aloin heti pohtia, voisiko se onnistua meilläkin, kun mies on melkoinen yökyöpeli ja kukkuu muutenkin usein pikkutunneille... Imetyksestä ja pullottelusta olisi kiva kuulla lisää, jos vain kerkeät kirjoitella. Siitähän monesti varoitellaan, että pulloruokinta voi vaikeuttaa imetystä, mutta liekö se sitten enemmänkin ylivarovaisuutta...?

Niin ja olisi myös kiva kuulla, miltä ne hankkimasi vaunut on tuntuneet nyt tositoimissa, kun meilläkin ne on olleet (ja on yhä) yksi vaihtoehto.

Elysee, tervetuloa! Milloin sulla on laskettu aika? Onnea nipt-kokeeseen, toivottavasti kaikki on hyvin! Onhan se tulosten odottelu tosi piinaavaa, mutta nopeasti se aika loppujen lopuksi menee. Ja hieno homma jos saat testin julkisella puolella - yksityisellä kun siitä joutuu maksamaan pitkän pennin.

Mä kuulun myöskin siihen porukkaan, joka mielellään selvittää kaiken mahdollisen etukäteen, jotta osaa paremmin varautua tulevaan. Mehän käytiin ottamassa nipt-testi yksityisellä melkein heti kun se oli mahdollista. En tänäkään päivänä tiedä, mitä oltaisiin tehty jos jotain ikävää olisi paljastunut (mieskin vain totesi, että mietitään sitä sitten jos aihetta on), mutta mä koin tiedon saamisen tärkeänä. Hyvät uutiset toi jo varhain suuren helpotuksen, ja ikävämmässä tapauksessa olisi ollut hyvin aikaa sulatella ajatusta ja pohtia, millaiseen ratkaisuun päädytään.

Tästäkin huolimatta ymmärrän tavallaan myös Hannelen näkökulman ja pidän tosi hienona ja kunnioitettavana ratkaisuna sitä, että jätit lisätutkimukset väliin ja olet valmis ottamaan vastaan sen mitä tulee. Et varmastikaan ole ainoa noiden ajatusten kanssa, vaikka juuri tällä palstalla meitä toisenlaiseen ratkaisuun päätyneitä sattuu nyt olemaan. Ja kannattaa kumminkin muistaa, että suurin osa veriseuloissa tulevista käryistä on ihan turhia hälytyksiä.

Kiva että Jimimallakin on kaikki hyvin. Tsemppiä lastenhuoneen mylläämiseen - täälläkin vielä odotellaan muuttolaatikoiden keskellä järjestely- ja pesänrakennusviettiä!

ON: Me saatiin nyt viimein tilattua pinnasänky ja hoitopöytä (Ikeasta), mutta vaunut puuttuu edelleen (kääk!). Sitteri ja turvakaukalo saatiin tutulta käytettyinä tosi edullisesti, ja tulipa mukana myös kassillinen vauvanvaatteita. Mutta kaikenlaista pientä sälää pitäisi vielä hankkia, mm. riepuja ja harsoja. Mäkin tunnustan aina ihmetelleeni, mihin niitä tarvitaan ja vielä suuria määriä, mutta tuo HH:n kuvaus onneksi valaisi hyvin asiaa. Tämän viikon neuvolakäynnillä kaikki vaikutti hyvältä ja vauva köllöttelee jo pää alaspäin lähtövalmiina, joten kai tässä voi ruveta odottelemaan leppoisia äitiyslomapäiviä.

Roxanne 34+0

 

Hannele, mulla oli vähän sama NIPT:n kanssa kuin muilla kommentoinneilla eli halusin kaiken mahdollisen tiedon etukäteen. Myönnän kuitenkin että meillä olisi keskeytys ollut vaihtoehto jos sikiöllä olisi todettu jokin kromosomipoikkeavuus, varsinkin jos kyseessä olisi ollut Downia huomattavasti vakavammat T13 tai T18. Vaikea tilanne olisi ollut joka tapauksessa enkä 100%:sesti osaa sanoa mitä olisimme tehneet, mutta joka tapauksessa halusin tietää etukäteen. Tieto lisää tuskaa, mutta tässä tapauksessa halusin tietää asioista etukäteen. Nämä ovat hyvin henkilökohtaisia asioita ja jokainen tekee omat päätöksensä oman perheen näkökulmasta. Vaikeita asioita.

Roxanne onkin päässyt hyvään vauhtiin vauvatarvikkeiden kanssa. Meidänkin pitäisi mennä Ikeaan hakemaan tavaraa, mutta vauvaa varten oikeastaan vain vaatekaapin (ja ehkä jotain kivaa pikkusälää, mitä Ikeasta tuntuu aina lähtevän puolivahingossa mukaan ). Mutta ensin pitää hoitaa esikoisen synttärit sukulaisille pois alta nyt viikonloppuna. Jospa ensi viikolla aloittaisi sen huoneen raivaamisen ja hankintojen tekemisen.

Käy vähän kateeksi vauvan asettuminen pää alaspäin, Roxanne. Odotan tätä itse kuin kuuta nousevaa, sillä epäilen että mulla on vauva edelleen poikittain, mikä tekee vatsasta jotenkin tosi leveän. Milloin sulla on vauva kääntynyt, tiedätkö? Entä huomasitko itse käännöstä (jotkut sanoo että huomasi selkeästi jonkun ison liikkeen, jonka jälkeen vatsan muoto ja potkujen suunta muuttui)?

Omaa napaa: kävin eilen sokerirasituksessa ja niinhän siinä tietenkin kävi että käry kävi. Paastoarvo oli oikein hyvä (olisko ollut 4,3) ja 1 tunnin arvo oli myös normaali, mutta se viimeinen 2 tunnin arvo oli hieman koholla. Ja kerrasta kun tässä on kiinni, niin RaDi-diagnoosinhan siitä sai. Suoraan sanoen ärsyttää tosi paljon ja päällimmäinen tunne tällä hetkellä on että kroppani on pettänyt minut. Tiedän että on ihan turhaa ajatella näin, mutta tämän hetkinen tunne on pettymys omaan kroppaan. Ensi viikolla sitten jonnekin radi-vastaanotolle kuulemaan lisää ja hakemaan mittauslaitteen. Huolestuttaa vauvan puolesta ja myös omasta puolesta, riski sairastua 2-tyypin diabetekseen kun on tämän myötä tulevaisuudessa selkeästi kohonnut. En ole mitenkään kovin innoissani myös tästä radi-dieetistä, en ole koskaan jaksanut miettiä mitään hiilareita ja proteiineja, vaan syönyt ihan "normaalisti". Varsinkin tuo hillareiden tarkkailu tuntuu työläältä, olisi helpompaa vain luopua kokonaan kaikesta perunasta, pastasta, riisistä, sokerista jne, mutta ei sekään vissiin ole sallittua. Eikä tuo 3 tunnin välein syöminen kauheasti innosta sekään. Huoh, että piti tämäkin vaiva tulla. Toivon todellakin ettei ainakaan joudu mitään insuliinia alkaa piikittää. Olen kaiken lisäksi neulakammoinen, joten en tiedä miten tuosta verensokerin mittaamisestakin selviän. Se menee vielä jos joku muu pistää, mutta kun pitää itseään pistää, siinäpä mulle haaste. Tästäköhän se nyt sitten johtuu että vauvani on 5-8 päivää isompi kuin oviksesta laskettuna!? Oma painokin vain nousee, ehkä juuri tämän radin takia, mikä myös huolestuttaa ja ärsyttää. Nytkin on tullut reilussa viikossa 1 kg lisää, vaikken ole syönyt mitenkään erityisen paljon tai epäterveellisesti, vaan ihan normaalisti. Painonnousu on neuvolan mukaan (toistaiseksi) ihan normaali, mutta itseäni kauhistuttaa, kun nyt jo painan (0,5 kg) enemmän kuin synnärille lähtiessäni esikoisen kanssa. Tässä on kuitenkin vielä (toivottavasti) yli 2,5 kk jäljellä eli jos tuota painoa tulee samaan tahtiin lisää jatkossa, olen norsu joulun aikaan. Noh, kai tuon radi-dieetin kuulusi rajoittaa liiallista painonnousua, toivottavasti toimii.

Liitoskivut ovat sentään onneksi pysyneet jotenkin kurissa viime päivinä, eivät ole hirveästi vaivanneet. Harjoitussupistuksia tosin tulee samantien kun lähtee kävelemään. Siinä myös ristiriitaa, nyt pitäisi radin takia liikkua enemmän, mutta kun liikkuminen aiheuttaa noita supistuksia (vaikka edelleen täysin kivuttomia).

Että sellainen harmaa nega-fiilis täällä. Olen pahoillani tästä valituksestani, ei kukaan varmaan jaksa tällaista lukea. Jotenkin tuntuu vain hyvältä purkautua. Kiitos ja anteeksi. Kohti parempia fiiliksiä!

Jimima 27+5

 

Jimima, pahoittelut radi-piagnoosista. Kovin yleinen vaiva tuo tuntuu olevan meillä iäkkäämmillä odottajilla. Ihan samanlaisia fiiliksiä mullakin pyöri mielessä diagnoosin jälkeen, ja harmitus oli valtava. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että ihan hyvin olen ainakin itse pärjäillyt radin kanssa, eikä kotimittailuissa ole rajat koskaan ylittyneet. Ja kuulemma siinä tapauksessa ei pitäisi olla mitään riskejä vauvalle tai vaaraa että kasvaisi liian suureksi. Uskon kyllä, että sullakin arvot pysyy todennäköisesti kurissa, jos kerran vain yhdessä arvossa oli ylitys ja sekin pieni.

Eihän se verensokerin mittailu toki mukavaa ole, mutta aika helppo sellaisella kynällä on nippaista ihan pieni pistos sormenpäähän - eikä niitä arvoja onneksi tartte joka päivä mitata. Mä en ole mitenkään radikaalisti muuttanut ruokailutapojani diagnoosin jälkeen, lähinnä vain karsinut ylimääräisiä herkkuja ja pitänyt huolen siitä, että pasta ja riisit ym. on täysjyvää ja annoskoko kohtuullinen. Nyt olen jopa vähän höllännyt linjaa, kun nuo arvot tuntuu ihan hyvin pysyvän rajojen alapuolella. En myöskään ole orjallisesti syönyt 2-3 tunnin välein vaan katsonut vain, ettei ruokailujen väli veny kovin moneen tuntiin.

Kyselit vauvan kääntymisestä - mä luulen että tämä meidän tapaus on ollut pää alaspäin jo pitkän aikaa. Muistelen että joskus rv 27 olleella neuvolakäynnillä terkkari tunnusteli vauvan pään olevan alhaalla, ja potkutkin on niistä ajoista lähtein tuntuneet vain navan yläpuolella. Kai se on edelleen mahdollista, että vauva kääntyisi perätilaan, mutta luulen että sen näillä viikoilla kyllä huomaisi. Onko sulla tunnusteltu vauvan asentoa neuvolakäynneillä? Toivotaan että vaavi pian ymmärtäisi kääntyä oikeaan asentoon - voin kuvitella että poikittainen asento alkaa jo tuntua tukalalta.

Mitäs muille odottajille täällä kuuluu? Onkohan Kalabaliikki vielä yhtenä kappaleena...?

 

Kiva kuulla, kalabaliikki, että siellä on kaikki hyvin! Tsemppiä vaan pesänrakennukseen, ethän rehki liikaa. Toivotaan että vauveli malttaa pysytellä omassa yksiössään niin että suunniteltu sektio toteutuu.

Jimima, miten siellä on radi-mittailut sujuneet?

Esterille pahoittelut, luin ikävistä uutisistasi toisesta ketjusta.

ON: Mulla oli eilen toka neuvolalääkäri, jossa kaikki näytti edelleen oikein hyvältä. Vauva majailee yhä pää alaspäin mutta ei ole vielä kiinnittynyt, ja kohdunkaula oli sen verran pitkä ja ummessa, ettei lääkärin arvion mukaan pitäisi vielä muutamaan viikkoon tapahtua mitään. Ja hyvä niin - meillä kun on koti vielä aika kaaoksessa muuton ja pitkäksi venähtäneen remontin vuoksi. Nyt on ehkä pienet mahikset saada paikat kuntoon ennen vauvan tuloa. Sitä paitsi olen kyllä nauttinut ihan täysillä tähänastisista äitiyslomapäivistä ja mielelläni jatkaisin tätä lomailua vielä jonkin aikaa.

Toki tässä kaikenlaista pientä kremppaakin alkaa olla. Nukkuminen on vähintään yhtä katkonaista kuin tähänkin asti, ja liikkuminen alkaa jo käydä raskaaksi. Puhumattakaan hengästymisestä, joka tuntuu vaan pahenevan koko ajan! Meillä kun on nyt kaksikerroksinen asunto niin jo portaiden kävely ylempään kerrokseen pistää puuskuttamaan ihan kunnolla.

Saatiin muuten vaunutkin lopulta hankittua, Britax Go -yhdistelmät Hulluilta Päiviltä. Oli niin edullinen tarjous (499 €), ettei sitä oikein voinut ohittaa, kun vastaavia hintoja pyydetään monista merkkivaunuista käytettyinäkin. Tyytyväinen siis olen, vaikkei vielä olla päästy noita tositoimissa testaamaan.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Roxanne 36+1

 

Moikka taas pitkästä aikaa.

Kiitokset kun kommentoitte jotain noihin mun nipt-yms höpinöihin. Haluan vielä korostaa, ettei tarkoitukseni ollut missään vaiheessa ottaa kantaa suuntaan tai toiseen kenenkään valinnoissa. Luulen, että jos tämä olisi eka lapsi/olisin nuorempi voisi omakin tilanteeni olla erilainen. Olen huomannut että lapsen myötä (esikoinen nyt 4,5v) musta onntullut ihan nössö! no joo, moni asia heittänyt kuperkeikkaa omassa ajatusmaailmassa.
Se mua ehkä ihmetytti/ärsytti kun kieltäydyin lisätutkimuksista ni sit mut heitettiin takasin neuvolan varaan , ei mitään ekstraa. Tämä siis pk-seudulla. Mutta mäpäs valitin neuvolassa ja selitin synnytyspelkoa ja erityisesti istukan ongelma-pelkoa ja jopas, sain ajan ekstra ultraan. Nimittäin vaikka lisätutkimuksia en halunnut niin onhan se synnytystä varten hyvä tietää pitääkö varautua johonkin,ettei tule turhia komplikaatioita tiedottomuuden takia. Se ultra on kk päästä.

Nyt ke olis 2.sokerirasitus. Saa nähdä miten min käy. Monella täällä taitaa olla jotain rajan ylityksiä.. oliko teillä mitään tuntemuksia, joka olisi voinut tähän viitata? Esim jatkuva jano tms?

Mukavaa viikkoa kaikille! Nyt on vissiin useammalla teistä jo viime hetket käsillä?! Tsemppiä!

T. Heidi 26+3

 

Tsemppiä ja onnea sokerirasitukseen, Hannele! Mulla ei ainakaan ollut mitään diabetekseen viittaavia oireita, vaikka sit kokeessa narahdinkin. Nuo radin rajathan on selvästi tiukemmat kuin "normaalissa" diabeteksessa, mikä sinällään tuntuu vähän oudolta.

Kiva kuulla, että pääsit ylimääräiseen ultraan. Mulla on myös se kokemus, että ainakin täällä pk-seudulla pääsee lisäsyyneihin melko helposti, jos kertoo synnytyspelosta tai muista huolista neuvolassa. Joutuuhan noista ylimääräisistä käynneistä vähän maksamaan (muistaakseni 30-40 euroa per kerta), mutta hinta on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin yksityisellä.

Roxanne 36+5

 

Hannele, minullakaan ei ole ollut minkäänlaisia radi-oireita. Kun kävin siellä radi-neuvonnassa viiden muun kohtalotoverin kanssa, ryhmässä oli vain yksi, joka sanoi että hänellä olisi oireita, puhui jatkuvasta janosta ja nälästä. Jatkuva jano kai on tosiaan perinteinen diabeteksen oire, nälästä en osaa sanoa.

Roxanne, olen miettinyt ihan samaa, jotenkin tuntuu oudolta että radi-rajat ovat normaalia diabetes-rajaa tiukemmat, kun tiedetään että raskauden aikana insuliinia tarvitaan aina enemmän ja kroppa on kaikilla enemmän tai vähemmän kovilla tässä asiassa. Ihmetyttää miksi sitten raja vedetään alemmaksi kuin normaaliolosuhteissa, tavallaanhan asian luulisi olevan päinvastoin tai ainakin normaalitasolla. Mutta tuskin ne rajat kenenkään kiusaksi on asetettu niin kuin on, kai ne vain haluaa löytää kaikki joilla on pienikin riski, tietysti vauvan ja odottajan parasta ajatellen.

Itselläni on verensokerin mittaukset sujuneet hyvin ja kaikki arvot ovat toistaiseksi olleet hyviä ja reilusti sallituissa rajoissa. Kauheasti en ole edes ruokavaliota muuttanut, lähinnä jättänyt karkit ja muun sokerin vähemmälle ja yrittänyt syödä säännöllisesti. Voihan asia vielä muuttua, mutta vähän on kyllä sellainen olo että oliko tuo diagnoosi nyt ihan tarpeellinen... Mullahan oli sokerirasituksessa se 2 tunnin arvo hieman yli rajan, paasto- ja 1 tunnin arvot olivat kunnossa. Tähän mennessä näyttää siltä että normaaliolosuhteissa ei ole mitään ongelmia verensokerin kanssa. Täytyy kai vain välttää 3 dl:n sokeriliuoksen juomista huikalla .

Toivottavasti Kalabaliikilla on edelleen kaikki hyvin!? Joko sektiopäivä on tiedossa? Tsemppiä loppumetreille!

Roxanne, tunnistan nuo krempat, mulla vähän sama juttu, vaikka olen viikkoja sinua jäljessä. Nukkuminen on usein katkonaista, kun ei millään meinaa löytää hyvää asentoa (ja lisäksi vähintään yksi vessakäynti yössä, usein kaksi, jopa kolme on joskus ollut). Hengästyn tosi helposti eikä tämä tukkoinen nenä auta yhtään. Niin tosiaan, tukkoinen nenäkin vaikeuttaa nukkumista. Pitäisi kai opiskella vähän noista nenäsumutteista, kai jotain sentään saa käyttää?! Itse vain en muutenkaan tykkää nenäsumutteista, jotenkin se nesteen ruiskuttaminen nenään on mulle vastenmielistä, mutta tämä tukkoisuus on kyllä myös syvältä. En muista että esikoisen kanssa olisi ollut tukkoisuutta tai sitten en vain tajunnut silloin yhdistää sitä raskauteen, jos sellaista oli. Onhan sekin mahdollista että mulla on joku pieni flunssa päällä, vähän on veto poissa muutenkin. Kävin tänään neuvolassa ja sain siellä influenssarokotteen, saa nähdä tuleeko siitä mitään oireita nuhan kaveriksi. Kuulemma voi pientä lämpöilyä esiintyä tod.näk. tänään illalla.

Roxannelle onnittelut hyvistä vaunuostoksista. Kuulostaa hyvältä hinnalta. Toivottavasti ovat hyvät käytössä. Itse emme ole vielä ostaneet vaunuja, mutta varmaan lähiaikoina pitää sitäkin miettiä. Saatiin sentään nyt viikonloppuna ostettua vähän kirjahyllyä jms ja ne on jo suurimmaksi osaksi koottu. Nyt alkaa sitten tulevan vauvanhuoneen tyhjentäminen nykyisistä tavaroista. Edelleen ahdistaa koko projekti, sillä se huone on täynnä tavaraa, on toiminut sellaisena työ-/vieras-/"out of sight, out of mind"-huoneena eli sinne on vuosien varrella kerääntynyt paljon tavaraa, jolle ei ole löytynyt parempaa paikkaa. Siivottavaa siis on. Ja huonekaluja pitää viedä pois, ehkä Kierrätyskeskukseen tms.

Hannele, onhan se niin että lapsen saaminen laittaa prioriteetit ja koko maailmankuvan ihan uuteen uskoon. Koin ihan saman kun esikoinen syntyi. Tsemppiä siihen sokerirasitukseen, toivottavasti saat puhtaat paperit! Tosi hienoa että sait ylimääräisen ultran. Itse kuvittelin että sellaisen olisi saanut radi-diagnoosin myötä, mutta eipä heru, ellei aleta epäillä erityisen isoa sikiötä tms. Saan tosin työnantajan puolesta yhden gyne-käynnin vuodessa, joten olen harkinnut gynellä käymistä ja siellä ultrausta. Itse ultrausta työnantaja ei korvaa (tai siis korvaa tavallisen ultratutkimuksen, mutta sikiön ultraaminen loppuraskaudessa tuskin menee läpi), mutta saisipa hinnasta ainakin sen lääkärinpalkinnon pois. Täytyy miettiä. Muutenkin mua kiinnostaisi tuo kohdunkaulani tilanne, kun sitä ei ole tutkittu missään vaiheessa (sisätutkimus tehty viimeksi AR-ultrassa rv 7+5). 5 viikon päästä on neuvolalääkäri eli silloin se varmasti tarkastetaan, mutta jotenkin haluaisin varmistaa jo ennen sitä että paikat ovat varmasti kunnolla kiinni, kun mulla on jatkuvasti näitä harjoitussupistuksia (edelleen onneksi täysin kivuttomia).

Omaan napaan ei muuten kummoisia kuulu. Neuvolassa tuli tosiaan käytyä tänään ja mies oli mukana ekaa kertaa, kun tehtiin se isyyden tunnustaminen (avoliitossa oltu jo 17 vuotta, mutta ei naimisissa). Kaikki oli hyvin ja nyt vaikutti siltä että vauva olisi vihdoin kääntynyt raivotarjontaan, mikä oli tosi hyvä uutinen, vaikka hän kyllä ehtii periaatteessa kääntyä vielä takaisin. Viime aikoina olen tuntenut liikkeitä milloin milläkin puolella mahaa eikä ollut itsellä minkäänlaista käsitystä miten päin vauva mahassa on. Mutta kuulemma tuntui selkeästi peppu ylhäällä vasemmalla ja alhaalla hoitaja sai napattua otteen päästä. Voi kun pysyisi nyt näin. Ehdin jo alkaa hakea tietoa keisarileikkauksesta ja perätilassa olevan vauvan alatiesynnytyksen riskeistä, mutta jospa nyt kuitenkin pääsisi synnyttämään ihan perinteisesti. *fingers crossed* Sitten todettiin ettei hemoglobiini ole edelleenkään noussut, vaikka olen tuota rautaa popsinut jo monta viikkoa. Sokerirasituksen yhteydessä mitattiin myös HB, joka oli silloin hieman noussut, ja oletin että se olisi jatkanut nousua, mutta nyt oli taas tippunut samalle tasolle kuin edellisessä neuvolassa. Neuvolatäti lupasi keskustella lääkärin kanssa siitä että voinko nostaa nykyisen rautavalmisteen (Ferrodan) annosta vai pitääkö siirtyä Obsidaniin, jota kai pidetään tehokkaimpana noista käsikauppavalmisteista (muuten olisi ihan OK, mutta sain siitä aika pahan ummetuksen kun odotin esikoista). No, katsotaan mihin lopputulokseen tulevat ja toimitaan sitten sen mukaisesti. Muuten kaikki hyvin, vaikka liitoskivut ja harjoitussupistukset vaivaavat. Luulin jo että liitoskivut olisivat helpottaneet, kun yli viikkoon ei niitä juurikaan ollut, mutta nyt viikonloppua ne alkoivat taas. Ei harmita kauheasti että äitiysloma alkaa noin 4 viikon päästä.

Mukavaa viikkoa ja hyviä vointeja kaikille!

Jimima 30+1

 

Heippa taas pitkästä aikaa!

Radi diagnoosi tuntuu olevan täällä lähes kaikilla! Mulla ei ainakaan ollut mitään oireita kuten janoa tms, mutta toisaalta eihän mulla ollut kuin tyyliin joku yksi arvo pykälän koholla. Itse pidän näitä radi diagnooseja useimpien kohdalla lähinnä hätävarjelun liioitteluna Mä olen edelleen kerran viikossa koittanut pitää mittauspäivän ja hyvältä ne lukemat on näyttäneet koko ajan. Taidan lopettaa ensi viikkoon, kun loppuu neulat ja synnytyskin alkaa olla jo niin lähellä, että eipä nuo arvot tuosta kai enää pomppase ratkaisevasti. Ruokavalio on ollut samanlainen alusta asti, muutenkin me syödään pastat ja leivät täysjyvänä ja maito meillä on aina punaista! Makeaa on tosin alkanut tehdä mieli sen jälkeen, kun pahoinvointi loppui pari kk sitten. Olen kuitenkin onnistunut pitäytymään kohtuudessa herkuttelunkin osalta.

Eilen oltiin neuvolassa yhdessä miehen kanssa, sama homma kuin Jimima:lla eli isyydentunnustus tehtiin siellä. Terkka kokeili vatsaa ja totesi, että pää tuntuis olevan alaspäin ja ettei vauva olisi mikään kovin iso, niinkuin itsekin olen ajatellut. Pään sijainti tarkistettiin vielä pikaisella ultrauksella ja kyllähän se siellä alhaalla oli, muttei vielä kiinnittyneenä. Hemoglobiini oli jatkanut nousua ja oli jo hyvällä tasolla 124, mutta kehoitti vielä jatkamaan rautalisän popsimista, jotta synnytystä varten olisi sitten varaa vähän hempan pudotakin.

Virallinen äitiysloma alkaa huomenna, mutta olen ollut jo melkein koko kuukauden sairaslomalla lähinnä selkävaivojen ja supistelun takia. Miehen kanssa on tilanne tasaantunut ja odotellaan nyt vaan tulevaa synnytystä ja sen jälkeistä elämää hieman jännityksellä.
Kotona olen nyt saanut laiteltua vauvan hoitonurkkauksen valmiiksi. Vaatteet on pesty ja odottavat vielä silitystä ennen kuin saan ne pienet bodyt ja housut lipaston laatikoihin viikkailla Pinnasänky odottaa vielä maalausta ja siihen pitää käydä patjakin ostamassa. Saa sitten nähdä, paljonko käyttöä sängyllä tulee olemaan...Tajusin myös, että eihän mulla ole vauvalle muita lakanoita, kuin ne yhdet äippäpakkauksen mukana tulleet Kaikkea pientä sälää pitää myös vielä hommata, kuten lisää harsoja ja hoitopöydän pehmusteen suojapäällinen sekä valaisin hoitopöydän ääreen. Olin yllättynyt myös siitä, ettei äitiyspakkauksessa ollutkaan enää mitään hoitovoidetta vauvaa varten. Niitä tuli sitten itse hankittua. Ostin Liberon newborn vaippoja ja kauhistelin miten ne on niin pieniä! Voiko ne oikeesti mahtua edes vastasyntyneelle...

Olen myös joutunut toteamaan, että kyllä tässä tahti on jo hidastunut eikä enää jaksa päivän mittaan touhuta niin paljon kuin ennen. On ollut haastavaa suunnitella päivän ajankäyttönsä niin, ettei haali liikaa hommia samalle päivälle. Oikeasti jos päättää tänään vaikka imuroida, niin siinä onkin sitten tarpeeksi toimintaa tälle päivää! Jotenkin vaikea hyväksyä näitä uusia rajoituksia, nyt kun lopulta olis aikaa tehdä kaikkea Onneksi tässä on vielä viikkoja 5-6 ennen synnytystä, tai oletettavasti on, eihän näistä ikinä tiedä... Ja istuessakin voi käyttää aikansa hyväksi neulomalla vauvalle nuttuja ja sukkia ym. Pitäis taas osata nauttia tästäkin ajasta, kun kohta on talossa vallan eri meno

Hyviä vointeja kaikille!

Vikuriina rv 34+5

 

Moikka,
Mä selvisin sokerirasituksesta puhtain paperein! Huh!

Jimima, kirjoittelit nenän tukkoisuudesta..voiko se olla raskauden oire? En ole ennen kuullutkaan mutta helpottaisi jos näin olisi kun mulla on ollut jo monta viikkoa nenä tukossa. Suurin pelkoni on, että syy olisi tässä meidän talossa, ollaan asuttu täällä vasta 6kk ja toivottavasti ei ole mitään sisäilma ongelmia!

Mun maha painaa ja pelottaa kestänkö vielä 3kk.. en pysty kävelee pitkään, en pysty oikeen noukkii mitään lattialta, kaikki kiristää.. paineen tunnetta alamahassa. Tää on siis iltapäivisin alkaa, illalla pahempi. Aamulla taas suht Ok. Toivottavasti ei ole merkkinä mistään pehmenemisestä tms.

T. Hannele 27 +0

 

Hannele, hienoa että selvisit ilman radi-diagnoosia! Se tuntuu kyllä olevan tosi monella meistä iäkkäämmistä odottajista, vaikka kotimittailuissa ei mitään häikkää sitten olisikaan. Voiskohan olla niin, että tämä ikä herkästi heikentää sokerinsietoa just sen verran, että rasitustestissä tulee yksi raja-arvo tai niukka rajan ylitys, vaikka todellista vaaraa ei sitten olisikaan...?

Tukkoisesta nenästä kärsitään täälläkin, ja tietääkseni se on nimenomaan yksi raskauoire - eli varmaan johtuu sullakin vain siitä, Hannele. Limakalvot on kai jotenkin herkemmillä ja turpoilee helposti yms. Mulla on jopa ollut kunnon nenäverenvuotoja, jotka ei ole muutoin vaivanneet lapsuusaikojen jälkeen. Tosi ärsyttävä vaivahan tuokin on ja häiritsee entisestään nukkumista, joka on muutenkin hankalaa ja katkonaista. Mulla ei ole kovin hyviä kokemuksia nenäsumutteista (auttavat kyllä joksikin aikaa joo, mutta vaikutuksen mentyä voi nenä olla entistä tukkoisempi), joten olen vaan yrittänyt sinnitellä sillä ajatuksella, että tämäkin vaiva helpottaa sit vauvan synnyttyä.

Jimima, kiva kuulla että sielläkin radi-mittailut sujuneet hyvin ja arvot pysyneet hyvin aisoissa. Niin ja hienoa että pikkuinen on jo oikeassa asennossa. Sisätutkimusta ei toisiaan taideta normisti tehdä ennen kuin loppuraskauden neuvolalääkärillä, mutta voisihan sitä kysäistä neuvolasta jos asia huolettaa? Harmi juttu ettei hemoglobiini ole noussut odotetusti. Tämä on ehkä turha ja tyhmä kysymys, mutta oletko ottanut ne tabletit tyhjään vatsaan? Mun käsittääkseni rauta imeytyy sillä tavoin parhaiten.

Vikuriinalle hyvää (virallista) äippälomaa! Kuulostaa siltä että sielläkin hankinnat yms. on jo hyvällä mallilla, ja onhan tässä vielä - todennäköisesti - hyvin aikaa hankkia loput tarvikkeet! Se pienten vaatteiden pesu ja viikkailu on kyllä niiiin ihanaa puuhaa että mä olen oikein säästänyt sitä! Oon ajatellut, että sallin sen itselleni vasta sitten kun saan kotia muilta osin paremmin kuntoon.

ON: Täällä myös vaivalista pitenee. Nukkumisvaikeuksien lisäksi liikkuminen on hidasta ja kankeaa, ja lonkkia vihloo aina kun on pidempään jalkeilla. Kenkien pukeminen ja tavaroiden noukkiminen lattialta on vaikeaa, ja kyykystä ylös pääseminen vaatii jo melkoista ponnistelua ja puhkumista. Mutta kyllä nämä vaivat jaksaa, kun tietää mikä palkinto tästä kaikesta odottaa.

Me hankittiin ja koottiin juuri Ikean Stuva-hoitopöytä vauvaa varten. Jotkuhan on sitä mieltä, ettei hoitopöytää välttämättä edes tarvittaisi, mutta mä halusin tuon osin siksikin, kun siinä tuli samalla kivasti säilytystilaa vauvan tarvikkeille, vaatteille ym. Kaappitilaa kun ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. En myöskään usko, että meillä tulee vaihdettua vaippoja esim. pesukoneen päällä, kun pyykkikone on päältä täytettävää mallia ja vieläpä niin kapea, että melkein pelottaisi vauvaa siihen laskea. Mutta saa nähdä, tuleva vauva-arkihan sen sitten osoittaa, mitkä jutut toimii itsellä ja mitkä ei.

Mitähän kuuluu Katin ja HH:n vauva-arkeen? Olis kiva lukea kuulumisia!

Roxanne 37+1

 

Pikaisesti piipahdan kertomaan vauvauutisia Poikamme syntyi eilen suunnitellulla sektiolla ja kaikki meni oikein hyvin. Vauva on juuri niin uskomattoman ihana kuin kuvitella saattaa Toipuminen leikkauksesta on lähtenyt vauhdilla käyntiin, jalkeille pääsin jo muutama tunti heräämöstä palattuani ja huomenna toivottavasti kotiin.

Kiitos teille kaikille vertaistuesta ja kannustuksesta matkan varrella! Käyn varmasti täällä vielä vilkuilemassa kuulumisia ja vauvauutisia. Toivotan jokaiselle voimia odotuksen eri vaiheisiin sekä ihanaa vauva-aikaa sitten, kun oma nyytti on sylissä

 

Voi Kalabaliikki, miten ihana kuulla että kaikki sujui hyvin! Onnea pienestä pojastanne! Toivottavasti toivut leikkauksesta nopeasti ja pääsette nauttimaan vauva-arjesta täysin siemauksin. Tule kertomaan arjestanne sitten kun/jos sopiva hetki löytyy.

Hannelelle puolestaan onnea sokerirasituksesta puhtain paperein selviämisestä! Kiva että sentään joku meistä vanhemmista mammoista selvisi siitäkin. Nenän tukkoisuudesta vielä, kuten Roxanne jo totesikin, niin ilmeisesti se on jopa hyvin yleistä raskauden aikana. Itsellä on tosiaan ollut jo monta viikkoa nenä enemmän tai vähemmän tukossa, varsinkin öisin, mikä on aika rasittavaa. Toistaiseksi olen sinnitellyt ilman mitään nenäsuihkeita, mutta kyllä välillä ärsyttää tuo suun kautta hengittäminen. Sitten on kieli kuin kuiva korppu suussa aamulla ja tuntuu ettei mitkään määrät vettä auta. Yleensä päivän aikana tilanne on parempi, mutta yöllä kyllä vaivaa tuo tukkoisuus.

Vikuriina, mainitsit että olet ollut saikulla supistusten takia. Onko sulla siis ollut kivuliaita supistuksia vai ihan kivuttomistakin sait saikkua (selkävaivojen lisäksi)? Itseäni vaivaa nimittäin päivittäin kivuttomat harjoitussupistukset. Maha menee kovaksi palloksi ja saattaa pysyä sellaisena kunnes menen sohvalle puolimakuuasentoon tai sitten ihan makuuasentoon. Esim. tavallinen tuolilla istuminen ei yleensä auta. Neuvolassa ovat sitä mieltä ettei ole mitään aihetta huoleen, varsinkaan kun mulla oli esikoisen kanssa ihan samaa. Yritän ottaa silleen aika iisisti, mutta lyhyetkin kävelyt kyllä aiheuttaa tuota supistelua ja vähän asia kyllä välillä mietityttää. Mutta itseäni tosiaan rauhoittaa se että esikoisen kanssa oli ihan samanlaista ja silloin viihdyttiin masussa rv 39+6 asti. Töissä pitäisi jaksaa vielä noin 2,5 viikkoa (viralliseen äippälomaan reilut 3 viikkoa, mutta pidän hieman talvilomaa ennen sitä).

Roxannen vaivalista voisi olla mun kirjoittama. Ihan samoja vaivoja täälläkin, vaikka olet monta viikkoa mua edellä. Täytyy kyllä taas sanoa että tämä raskaus on ollut selkeästi rankempi kuin eka raskauteni. Silloin jaksoin tosi hyvin loppuun saakka eikä ollut mitään suurempia vaivoja (no, niitä harjoitussupistuksia kyllä oli). Nyt makaisin mieluiten sohvalla koko päivän. Mainitsit hoitopöydän ja olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi. Meille hankittiin esikoiselle Brion laatikollinen hoitopöytä ja se oli kyllä tosi hyvä. Kun vaippojen käyttö loppui, hoitopöydästä ruuvittiin ne reunat irti ja se on nyt toiminut monta vuotta esikoisen vaatelipastona. Nyt ruuvataan reunat takaisin ja hoitopöytä siirretään vauvan huoneeseen ja esikoinen saa uuden lipaston. Meilläkin on sellainen kapeahko ylhäältä täytettävä pesukone eikä kylppäriin muutenkaan mahdu kauaheasti mitään ylimääräistä, joten meillä ei edes harkittu vaippojen vaihtamista pesukoneen päällä. Muutenkin hoitopöydän laatikoihin (tai hyllyille) saa paljon tarpeellista vauvatavaraa mahtumaan, joten henkilökohtaisesti olen ehdottomasti hoitopöydän kannalla, mutta tietenkin jokainen tekee omat ratkaisunsa ja toisille perheille toimii eri ratkaisut.

Omaan napaan ei kuulu mitään erikoista. Verensokeria mittailen suositusten mukaisesti ja toistaiseksi yksikään arvo ei ole ollut edes lähellä ylärajaa, joten aika rennosti olen kyllä ottanut ja syönyt melko normaalisti. Vähän hätävarjelun liioittelulta kyllä tuntuu, niin kuin Vikuriinakin totesi. Hemoglobiini ei puolestaan tosiaan ollut noussut viimeksi neuvolassa, joten lääkärikonsultaation jälkeen neuvolahoitaja kehotti vaihtamaan Obsidaniin ja syömään 2 tablettia päivässä. Toistaiseksi maha on toiminut normaalisti, hurjasta annostuksesta huolimatta, mutta on kyllä Pegorion valmiina kaapissa, jos iskisi kauhea ummetus. Parin viikon päästä pitää sitten mennä labraan ottamaan verikokeet, niin nähdään onko toiminut. Roxanne kyseli olenko ottanut rautatabut tyhjään vatsaan ja näin on tapahtunut hieman epäsäännöllisesti eli yleensä otin tyhjään vatsaan esim. yöllä kun kävin vessassa, mutta välillä ei kyllä välttämättä mennyt ihan tyhjään vatsaan. En ottanut niitä aterioiden yhteydessä, mutta silleen että vatsalaukussa saattoi välillä jotain kyllä vielä olla. Nyt olen ollut tarkempi ja otan yhden aterioiden välissä päivän aikana ja toisen yöllä. Toivottavasti nousisi HB nyt niin kuin pitää.

Kelalta tuli eilen päätös äitiyspakkauksesta eli sellaisen saa varmaan kohtapuolin hakea ja sitten pääsee vihdoin siihen ihanaan vauvanvaatteiden pesuun ja viikkaamiseen. Täytyy myös hakea esikoisen vauvanvaatteet kellarista ja heittää nekin pesukoneeseen. Toki ovat periaatteessa puhtaita, pesin ne kyllä ennen kun pakkasin ne laatikoihin, mutta onhan ne jo aika monta vuotta tuolla olleet, niin täytyy kyllä pestä uudestaan. Täytyisi kyllä ensin saada tuo vauvan huone kuntoon että on mihin laittaa näitä vaatteita.

Hyviä vointeja kaikille ja aurinkoista päivänjatkoa!

Jimima 31+2

 

Onnea Kalabaliikille!

HB arvoista - mitä arvoja teillä on? Mulla on 105 ja syön rautaa -ei nouse. Mut ehkäpä ei laske sen pahemmaksi juuri tabujen takia.. mulla on normistikin aika matala, 115 olis jo hyvä.
Mun terkka sanoi että tyhjään vatsaan joo mut erityisesti C-vitamiinin kanssa.

Onkohan nää lukemattomat vaivat tosiaan iän aiheuttamia vai sattumaa? Vai ku paikat jo kertaalleen venyneet ni tuplaoireet iskee..? Mullakaan ei ekan kanssa ollut oikein mitään..

Voimia siis meille kaikille

Hannele27+5

 

Kalabaliikille suuresti onnea!!! Ihanaa, kun kaikki hyvin ohi ja odotus on saanut täyttymyksensä Kyllä tätä tapahtumaa odotellaan täälläkin jo NIIIN kovasti!

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan, mutta mun mielestä pari viikkoakin riittäisi Kyllästyttää tän mahan kanssa ähkiä menemään, kun ei asioita jaksa tai pysty tehdä niin kuin ennen. Ei sillä, aika vähällä mä olen päässyt jo näinkin pitkälle, mitä muiden "vikalistoja" lueskelen... Olen ihmetellyt missä liitoskivut...tuntuu, että eikö mun paikat ala ollenkaan valmistautua vai onko ne jo entisestään riittävän höllällä Kyykkyyn ja ylös pääsen edelleen vaivatta, varmaan työn tuomia etuja, mutta sohvalle köllähdys ja sieltä ylös mähkiminen onkin sitten jo oma lukunsa Selkä ei nyt kotona ollessa ole enää vaivannut, paitsi jos tulee oltua epätavallisen pitkään jaloillaan, niin kyllä sen selässään ensimmäisenä huomaa! Ei ole turvotuksia, eikä lonkkasärkyjä, niinkuin muistan edellisistä raskauksista viimeisillä ollessa. Yöunet on kyllä katkonaisia ja se vähän rassaa, mutta tasataan niitä sitten päiväunilla.

Jimima kyselit noista suppareista. Selän takiahan mä olin ensin saikulla ja sitten kävin taas yhden vuoron kokeilemassa töissä. Sen iltavuoron jälkeen kotio päästyä oli hirveitä supistuksia tunnin verran, niin etten tiennyt miten päin olisin sohvalla kieppunut, kun oli niin tukala olla ja mietin jo, että näinkö tässä nyt synnyttämään tästä lähdetään sitten! Sen jälkeen oli selvää, ettei töihin oo enää asiaa, liian rankaksi alkoi käydä. Onhan noita harjoitussuppareita päivittäin ja aika napakoitakin välillä, mutta saahan niitä jo tässä kohtaa ollakin. Mulla niitä tulee useimmiten ihan vaan sohvalla istuessa, mutta myös jos kävellään pitempiä matkoja tai kannan jotain vähänkin raskaampaa.

Huomenna olis vuorossa sairaalaan tutustuminen. En ole Tays:issa ennen synnyttänyt ja jännittää kovasti, jotenkin mulla on siitä paikasta kauhean negatiivinen "liukuhihna" mielikuva. Toivon, että huominen käynti rauhoittaa mieltä tältä osin... Eihän tässä tosiaan ole enää montaa viikkoa kunnes sinne saa suunnata

Jaksamisia ja hyviä vointeja porukalle!

Vikuriina rv 35+5

 

Täältäkin lämpöiset onnittelut Kalabaliikille! Tosi mukava kuulla, että kaikki sujui hienosti ja toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Oikein ihanaa vauva-arkea teille!

Hannele kyseli hb-arvoista. Mulla on normaalisti aika korkea hemoglobiini, yli 130, mutta nyt raskausaikana se ehti pudota 98:een ennen kuin se neuvolassa ekan kerran kontrolloitiin joskus rv23. Ferrodan-tabuilla sain sen sitten nousemaan päälle 120:n, ja viimeksi neuvolantäti oli sitä mieltä, että rautalisän voisi jo lopettaa (kun kuulemma hb yleensä paranee loppuraskaudessa muutenkin). Olen nyt kumminkin popsinut rautatabletteja edelleen vähintään joka toinen päivä, sillä ei kai hyvästä hb:stä mitään haittaa pitäisi olla, ja synnytyksen jälkeen moni on kuulemma joutunut rautakuurille uudelleen. Toivottavasti sullakin Hannele hb nousee riittävästi, ja Jimimalla samoin!

Jimimalle tsemppiä harkkasupistusten ja muidenkin vaivojen kanssa! Toivottavasti saat äitiyspakkauksen pian hypisteltäväksi. Mä itse asiassa aloitin eilen äp-vaatteiden pyykkäämisen, ja tänään viikkasin pienimmät koot (50-56 cm) hoitopöydän laatikkoon. Luulen kyllä että olen tainnut hamstrata noita pienen koon vaatteita vähän liikaakin, kun a) ne on niin vastustamattoman söpöjä ja b) pitkään kuvittelin saavani pienikokoisen vauvan (vaikka nyt näyttää siltä, että poitsu kasvaa ihan keskikäyrällä). Mutta ei siinä mitään, vaihdellaan sit alussa ahkerasti vaatteita.

Vikuriinakin oot jo ihan loppusuoralla, tsemppiä sinnekin kovasti! Saas nähdä kumpi meistä ehtii ensin tositoimiin, mulla kun ei vielä ole ollut suppareita eikä oikein mitään muitakaan merkkejä lähestyvästä synnytyksestä. Onko sulta vielä kontrolloitu kohdunkaulan ja -suun tilannetta?

Mä olen muuten huomannut, että liikkumisen vaivalloisuus vaihtelee aika paljon päivästä toiseen. Eilen kun kävin ostoksilla niin tuntui, että olis jaksanut kävellä vaikka kuinka, ja tänään taas reissu lähikauppaankin oli tuskaista ja hidasta vaappumista. Johtuiskohan osin siitäkin, missä asennossa vauveli sattuu olemaan? Tänään ainakin painoi jotenkin ikävästi häpyluun tienoille...

Voikaahan hyvin!

Roxanne 37+6