40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Kiitos Roxanne! :) Kauan kesti ennen kun uskalsin tänne odottajien palstalle tulla, kun kerran jouduin lähtemään täältä maitojunalla takaisin kuumeilijoihin (ekan keskenmenon jälkeen, sen jälkeen olenkin pysynyt täältä poissa, kunnes nyt uskalsin tulla takaisin), mutta nyt alkaa jo näyttää lupaavalta. Minulla on ollut ihan sama kokemus kuin sinulla, eli vasta nyt rakenneultran jälkeen uskallan jo sanoa "kun" tulee vauva. Täytyy tosin myöntää että vieläkin tulee välillä lisättyä siihen perään jonkun "fingers crossed" tms lausahduksen, mutta ehkä opin siitä kohta pois. :rolleyes: Jotenkin vain nuo kolme keskenmenoa sai varovaiseksi ja sanonta "ei nuolaista ennen kun tipahtaa" on kyllä edelleen mielessä, mutta kyllähän tähän täytyy nyt jo alkaa uskoa. :)

Liikkeitä olen tuntenut jo jonkin aikaa, itse asiassa en ole edes ihan varma milloin alkoivat tuntua. Luulisin että noin viikolla 16. Esikoisen kanssa tunsin ekat liikkeet rv 16+1, oli ihan mahtavaa kun tajusi että oli oikeasti vauvan liike. :love: Nyt saattoi tuntua jopa vähän aikaisemmin, mutta vielä vain tietyissä asennoissa, mikä johtuu siitä että istukka on tällä kertaa etuseinässä. Esikoisen kanssa oli istukka takaseinässä. Kaveri kuitenkin liikkuu selkästi ja ultrassa on ollut oikein meno päällä. :)

Noista vaatehankinnoista sen verran että vaikka monet sanoo ettei niitä 50-kokoisia kannata juuri ostaa, niin se on tietysti hyvin yksilöllistä. Me jouduimme ostamaan esikoiselle niitä lisää, kun 56-kokoiset oli aivan liian isoja ja 50-kokoisia oli vain muutama. Hän oli kuitenkin ihan normikokoinen vastasyntynyt. Monesti nuo koot ovat lisäksi tosi joustavia ja menevät pitkään päälle, vaikka vauva "virallisesti" onkin kasvanut niistä ulos. Meillä oli esim. yksi body kokoa 50/56, joka meni vielä noin 6-kuisena esikoiselle ja hän on siis koko ajan ollut normaalikokoinen, joskin aika hoikka (painokäyrällä tasaisesti -1, edelleenkin). Eli ei ehkä kannata ostaa hirveitä määriä 50-kokoisia, mutta joitain kuitenkin, ja sittenhän voi tarvittaessa aina ostaa lisää, kun tietää minkä kokoinen kultakimpale sieltä tuli. Tämän vuoden äippäpakkauksessa näyttää olevan sellaisia kahden koon bodeja, joissa on se säätömahdollisuus napeilla haarovälissä, se on tosi hyvä juttu. (y)

Vaunuista kommentoisin sen verran että ainakin kannattaa tarkistaa että ne mahtuu hyvin autoon ja tarvittaessa hissiin. Lisäksi suosittelen kääntyviä etupyöriä (tosi hyvät esim. kaupungilla), mutta hyvä (muttei ehkä välttämätöntä, jos kääntyvät etupyörät saa lukittua) olisi myös jos eteen saa kääntyvien pikkupyörien lisäksi vaihdettavat isot pyörät, mikä helpottaa esim. lumessa kulkemista. Isot kääntymättömät etupyörät ovat tosin hankalat esim. ostoskeskuksissa ja muissa paikoissa, missä pitää tehdä tiukkoja käännöksiä. Tilava tavarakori, johon on helppo pääsy, on myös hyvä juttu ja suosittelen myös että molemmat vanhemmat kokeilee vaunujen työntämistä (kaupassa) ja tarkistamaan että työntökahvan saa säädettyä helposti molemmille sopivalle korkeudelle. Irrotettava vaunukoppa on kätevä, mutta se taitaa useimmissa malleissa nykyään ollakin. Liian brändisokaistunut ei myöskään kannata mielestäni olla, sillä monet "hienot" merkit ovat tosi kalliita ihan vain sen brändin takia eikä sen takia että olisivat välttämättä yhtään sen parempia kuin halvemmat tai tuntemattomammat merkit. Toki sekin pätee että harvemmin oikein hyvää saa halvalla, mutta onhan niitäkin tapauksia. Käytettyjä vaunuja voi myös harkita, mutta kannattaa ehdottomasti tarkistaa niiden kunto ennen kaupantekoa. Joka tapauksessa kannattaa ehdottomasti käydä jossain liikkeessä, missä on hyvät valikoimat, ihan kokeilemassa eri vaihtoehtoja, itse en ostaisi netistä kokeilematta ensin jossain liikkeessä. Siinä nyt muutama pointti mitä kannattaa miettiä, varmasti on muitakin. :) Voi että, vähän alkaa nyt kyllä minullakin jo nuo vauvaosastot houkutella puoleensa, vaikken aio sallia itseäni ostamaan vielä mitään. Saas nähdä kuinka kauan osaan vastustaa. :D

Jimima 20+2
 
Vikuriina,
Varo vain, ettei käy kuin mulle, että loppua kohden meinaa tulla kiirus. Piti muka olla niin hyvin varautunut ja aikaa, mutta silti tuntuu että vieläkin kaikki asiat ihan kesken ja tekemättä.

Pystyykö teillä töissä yhtään helpottamaan työnkuvaa? Ts olisiko siellä mitään vähän kevyempää hommaa, mitä voisi tehdä raskauden edetessä? Mäkin nimittäin olen samaa mieltä, että parempi on pysyä liikkeessä niin pitkälle kuin jaksaa. Ehkä sitten synnytyksenkin jaksaisi paremmin? Kokemusta ei tosin ole, mutta netissä sitä verrataan maratonin juoksemiseen, niin kyllähän sitä vähän oma kunto mietityttää tässä iässä. Vaikkakin mulla on varmaan kohtuullisen hyvä peruskunto, koska olen koko ikäni ollut autoton ja pyöräillyt & kävellyt.

Mäkin olen aika kranttu noiden vaatteiden & vaippojen suhteen. Ja mies on samanlainen, miehelle en edes alkuun "uskaltanut" sitä kertoa, että se yksi body on ostettu kirppikseltä (en ole varma olenko vieläkään kertonut :D). Ja kestovaippoja en vain kertakaikkiaan ole voinut ostaa käytettyinä. Ja mikä tahansa vaate ei kelpaa, pitää olla just sellainen, josta itse tykkää, eikä minkään sortin tekstejä eikä kannanottoja saa lukea niissä (kuten esim. I love Mom). :D
Ja kun lajittelin pienet vaatteet nyt hoitopöydän laatikkoon, niin meinaa iskeä paniikki, että onko niitä sittenkään riittävästi, vai olenko ostanut liian vähän. Toisaalta, kyllähän sitten hätävarana voi isompaankin pukea, jos oikeasti vaatteet loppuu kesken.

Jimima,
Tervetuloa rohkeasti mukaan. Täällä onkin ollut niin hiljaista, että aktivoiduin sitten siellä syyskuisten fb-ryhmässä. Siellä on mukana yksi kätilökin, niin saa hyvin tietoakin välillä kyseltyä. Ihana, että pitkä yritys palkittiin parhaalla mahdollisella tavalla. Mäkin olen sitä toista miettinyt, ja tällä hetkellä vahvasti sitä mieltä, että toista kertaa en enää uskalla yrittää, jos tämän ensimmäisen saan onnellisesti maaliin. Saapa nähdä kuinka käy, alkioitahan meillä on pari vielä pakkasessa.
Onnea hyvistä nipt- ja rakenneultrakuulumisista ja sekä tietenkin poikalupauksesta. <3

Roxanne,
Niin tuttu tunne toi "mummotkin menee ohi" :D on nimittäin nyt loppuaikoina kävely ollut verrattain hidasta. Ei ehkä niinkään hengästymisen vuoksi, vaan koska alkaa tulla tuntemuksia vatsaan ja tuonne alaosastoon. :D

ON ja vähän muitakin pohdintoja, mitä tekin olitte pohtineet

Tosiaan yhtenä kappaleena täällä vielä. Kiirettä meinasi pukata tuon verenpainejutun jälkeen, kun tuli paniikki saada kaikki valmiiksi. :D Eikä ole kyllä vieläkään valmista. Eikä tämä vauva ole näyttänyt mitään merkkejä halusta tulla ulos. Ei yhtään kipeitä supistuksia vielä tai limatulppaa tai vesiä tms oireita. Ihan normimeno vaan jatkuu täällä. Ehkä hieman enemmän suppareita päivittäin, mutta ei niihin liity kipua ollenkaan. Välillä oikein mietin, että onko ne muljahduksia vai suppareita, enkä ole aina varma siitäkään. Ei myöskään kipuja alaselässä tai lonkissa. Kerran oli jalkasärky, mutta sekin meni yön aikana ohi. Turvotusta ei ole ollut myöskään kuin kerran. Paino ei ole noussut 3 viime neuvolakäynnin aikana, olen hieman tarkkaillut syömisiäni tässä vaiheessa, ettei vauva liho suotta. Lääkäri piti sellaisen puhuttelun mulle raskausdiabeteksesta ja vauvan vatsanympäryksestä, että tehdään sitten näin, vaikkei mulla mielestäni sitä diabetestä olekaan. Sanoinkin sille lekurille, ettei ne arvot ole ollut koholla.

Paino on noussut nyt ensimmäisestä neuvolakäynnistä n. 10 kg ja hoitojen alusta n. 16 kg, mullahan hoitokierroskin nosti painoa tuollaisen 3-4 kg, joka kyllä tippui sitten sen ensimmäisen epäonnisen kierroksen jälkeen, mutta tän tokan onnistuneen jälkeen jäi ylös. Sen verran testailin (ei pitäisi!) että olen varmaankin vähän lihonut, ehkä jotain estroläskiä saanut persuksiin. Koitin nimittäin normihousujani ja ne kiristi takapuolesta ja reisistä ja jäi vatsalta auki tuollaisen 10-15 cm. Mulla on siis koko raskausvatsa kovin ylhäällä, siksi vaan piruuttani kokeilin. Alavatsa on lähestulkoon tyhjän tuntuinen.

Mulla on mennyt sf-mitta alusta asti yläkäyrän yläpuolella. Nyt ihan lopussa, kun vauva jo laskeutunut lantioon, niin olen päässyt melkein yläkäyrälle :D. Mutta siltikin kaiketi normaalikokoinen tai hieman siitä isompi vauva tulossa. Se aiempi kokoarvion tehnyt lääkäri arvioi, että olisi tulossa pitkä ja hoikka vauva, niin en ole siksi ostanut niitä 50-senttisiä vaatteita ollenkaan. Olen itsekin ollut syntyessäni 51 cm (ja kevyet 3860g) ja jo n. kuukauden ikäisenä jo 54,5 cm. Niin ei niitä pieniä vaatteita välttämättä ehtisi kovin kauaa käyttää, jos sattuisi olemaan yli 50-senttinen. Ja ei siitä varmaan haittaakaan ole, vaikka on vähän liian iso vaate päällä. Nyt viimeksi ei enää pituudesta sanottu mitään.

Mä olen muuten onnekkaasti pärjännyt ihan loppuun asti vanhoilla vaatteillani. Ei tarvinnut ostaa mitään vaatetta raskauden takia! :O Mutta sitten raskauden jälkeen varmaankin täytyy ostaa uudet vaatteet. Mulla ei ole kovinkaan paljoa käyttövaatteita, kun en niitä ostanut tarkoituksella. Laihdutin ennen raskautta ja ostin vain aina sitä mukaa vaatetta, kun pakko oli (kun ei tiedä mihin painoon päätyy). Eli mulla on suunnilleen kahdet housut, joista en edes nyt sitten tiedä meneekö raskauden jälkeen päälle, ja uusi toppatakki. Mutta esim kesävaatteita ei paljon mitään, paitsi t-paitoja ja yhdet caprit viime kesältä, niin ja yksi ulkoilutakki myös.

Kävin penkomassa omakannassa, kun yritin etsiä streptokokki-tuloksia, mutten löytänyt. Luin siellä sitten kaikkia muita juttuja ja tarkastin reseptin. Niin, minut on merkitty riskisynnyttäjäksi (iäkäs ensisynnyttäjä) ja piti teiltä kysellä, että oletteko kurkkineet omia tietojanne? Mua ei moinen haittaa laisinkaan, koska olen saanut varmaankin kaikki mahdolliset tutkimukset ja vauvan vointia on kyllä seurattu ihan urakalla. On tosi turvallinen olo, kun tuntuu että tämä vauva halutaan saada turvallisesti tähän maailmaan. Olen käynyt nt-ultra, NIPT, rakenneultra, 2 * kokoarvioultra ja vielä on tulossa käynti keskussairaalaan koko- ja synnytystapa-arvioon 1.9. Ja jos tuohon mennessä ei ole syntynyt, niin käynnistellään. Vaikka kyseessä ei siis ole mitenkään erityisen isokokoinen lapsi, eikä mulla mun mielestä nyt niin kovin paljon muitakaan riskejä ole, paitsi ikä. Vauva on optimaalisessa asennossakin ollut jo viikkoja. Hieman on ollut paineet koholla neuvolassa, mutta kotona normaalit. RD tuli, mutta yksikään arvo missään vaiheessa ei ole ylittänyt rajoja, vain se yksi paastoarvo rajalla. Mutta ei mitään, mulle kelpaa olla tällaisessa erityissyynäyksessä. :) Neuvolakäyntejäkin on ollut viikon välein nyt raskauden lopulla.

Mä mietin kans vaunuja pitkään ja hartaasti ja luin netistä, kun itsellä ei kokemusta. Päädyin siihen, että valitsin ns. kaupunkivaunut, jossa kääntyvät pyörät, jotka saa lukittua, ilmakumiset eli pumpattavat, vaikkei näitä varmaan kaupungissa tarvitakaan. Ja voin jo tässä vaiheessa sanoa, että nappivalinta. Ne saa tosi näppärästi sisälläkin roudattua parvekkeelle, eikä mutkat ja ahtaat paikat haittaa yhtään.

Seuraavaksi tärkein kriteeri oli hyvä tavarakori, koska meillä vaunuaika kävellään kauppaan. Tosin emme aio vaunuja valjastaa kauppakassin kantamiseen, vaan ensisijaisesti turvalliseen vauvankuljetukseen, mutta ajattelin, että olisi kiva jos sinne alas saisi mm. maidot ja limsat yms. vähän painavammat. Loput tulee repussa sitten. Loppu menikin sitten tunteella, koska edelleen oli vaunuja useampia, eli otin sen mistä pidin ulkonäöllisesti eniten. Valitsin myös hieman isomman oloiset vaunut, kun ajattelin että ne on helpompi saada bussiin nostettua kuin sellaiset missä pyörät näytti olevan kovin lähellä toisiaan (eli lyhyempi/pienempi malli).
Nämä vaunut aika korkeat (tosin mulla ole kokemusta muista vaunuista, joten tiedä sitten), mutta passaa mulle, ei tarvi kumarrella. Olin tullut siihen tulokseen, että ne on joka tapauksessa kompromissivaunut, joko liian matalat vaunut tai liian korkeat rattaat. Kantokori ei mulla vaikuttanut mitenkään, koska aion tuoda vaunut aina kokonaisuudesssaan sisälle. Toisilla se helpottaa, jos esim. jättää vaunurungon alas varastoon ja tuo vain kopan sisälle. Tosin kyllä mulla tästäkin tuon kovan kopan irti saa. Miinuksena tässä mun setissä se, että enemmän säilytettävää tavaraa, mutta koska niille tila löytyi, niin ei haitannut meitä.

Jaaha, romaani tästäkin taas tuli. Täytyy varmaan laittaa piste tähän kohtaan. :D Mukavaa odotusaikaa tänne.
HH 37+5 ja raskaus on siis ilmeisesti täysiaikainen nyt. :love:
 
HH, onnittelut täysiaikaisuudesta! :love: Kylläpäs aika rientää, muistan vielä hyvin sen kun plussasit! Toivotaan että pikkuinen ymmärtäisi itse tulla ulos ajallaan eikä synnytystä tarvitsisi käynnistää. Mä täällä jännäilen puolestasi että milloin siellä alkaa tapahtua. :)

Mä en löytänyt omista tiedoistani mitään riskisynnyttäjä-merkintää, johtuisko sitten siitä ettei mitään diagnooseja ainakaan vielä ole. Kaikkea ei tosin ole vielä tutkittukaan, esim. sokerirasituskoe mulla on vasta ensi viikolla. Noin ylipäätään olen ollut yllättynyt ja iloinen siitä, että iästä ei ole ainakaan toistaiseksi tehty mitään numeroa missään. Etukäteen olin ihan varautunut sellaiseen. Toisaalta hyvä tietää, että tarvittaessa tarkempaan syyniin pääsee helpostikin.

Täytyy vielä lisätä se, että mitenkään iäkkääksi en kyllä itseäni edelleenkään tunne, ihan nuoria ja vetreitähän tässä vielä ollaan. :p:D

Jimimalle suuret kiitokset hyvistä vaununhankintavinkeistä! Etenkin nuo kääntyvät mutta lukittavat etupyörät kuulostaa suorastaan must-jutulta. Ilmakumirenkaiden suhteen olen vähän epäileväinen, kun niitä kai joutuu välillä pumppailemaan ja saattavat joskus puhjetakin, mutta muunlaisia (umpikumiset tai ilmakennorenkaat) ei juuri tunnu olevan tarjolla. Tilava tavarakori on mullekin tärkeä, eikä tietysti ulkonäönkään merkitystä voi vähätellä. :D Mutta täytyypä tosiaan käydä jossain liikkeessä tutkailemassa ja kokeilemassa erilaisia malleja.

Loppuun vielä vähän omaa napaa ja sekalaista tajunnanvirtaa:
Täällä unet on muuttuneet tooosi katkonaisiksi. Kääntelen vain kylkeä eikä hyvää asentoa tahdo löytyä millään. Täytyy varmaan kokeilla jotain tyynyviritelmää, jos siitä olisi apua. Muuten olo on kuitenkin ihan hyvä ja töissä olen jaksanut olla, joten ei kai tässä mitään hätää. :)Kuntoilut on jääneet viime viikkoina vähemmälle, mikä harmittaa ja tuntuu että kuntokin on sen myötä laskenut. Enkä ole edes muistanut/jaksanut pahemmin treenata lantionpohjan lihaksia, vaikka niiden tärkeyttä painotettiin neuvolan fysioterapiakäynnillä ihan hurjasti. :oops: Toisaalta yritän olla itselleni armollinen ja jäädä hyvällä omallatunnolla sohvalle makoilemaan, jos siltä tuntuu.

Oletteko muuten huomanneet sellaista, että vauvan aktiivisuus vaihtelisi eri päivinä? Täällä on ainakin ihan selviä eroja: joinain päivinä mahassa käy hirveä mylläys ja toisina taas on selvästi rauhallisempaa. Muutaman kerran olen jo ehtinyt huolestua, kun vähään aikaan ei ole tuntunut mitään, mutta onneksi liikkeet on sitten taas jossain vaiheessa alkaneet.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, voikaahan hyvin! :)

Roxanne 27+4
 
Viimeksi muokattu:
Roxanne,

Juu eihän tässä vielä mitään iäkkäitä olla. Ikinuoria ja nuorennutaan vaan kun saadaan vaavi pitämään virkeänä. :love:

Mulla vauva oli jossain vaiheessa hyvin aktiivinen, varsinkin iltaisin ja öisin. Valvoin jossain vaiheessa kolme yötä putkeen ja meinasin olla hermoraunio ja soittaa lääkärille, että saisin jotain unilääkettä. Vauva meuhkas mahassa niin paljon aina kun sänkyyn meni, etten saanut nukuttua. Sitten makoilin ekana yönä kolmeen, seuraavana neljään ja sitä seuraavana viiteen olohuoneen sohvalla parvekkeen ovi auki, kun oli kuumaakin. Ja kun vauva rauhoittui, menin sänkyyn ja sain nukutuksi jonkun onnettoman tunnin, ennen kuin tuli liian kirkasta ja kuumaa, etten pystynyt enää nukkumaan.

Sitten se meni ohi ihan yhtäkkiä ja aloin taas nukkua. Sitten menin mainitsemaan siitä neuvolassa, että tuntuu että vauva ei enää liiku niin paljoa, niin taas tutkittiin. Kuunneltiin sydänäänet ja hoitsu haki ihan ultrankin ja katsoi lapsivedet yms. Vähän päästä tuosta olikin jo ihan oikea ultra, niin nähtiin myös napanuoran virtaukset ja kaikki kyllä näyttää olevan ihan normaalisti. Mutta tosi hissuksiin on vaavi nyt ollut loppuraskaudesta. Välillä olen tehnyt ihan liikelaskentaakin, kun on niin hiljaista. Yksi aamu jo harkitsin soittoa polille, kun oli maha ihan hiljainen eikä mitään elämää siellä n. 1,5 tuntiin. Vauvan pitäisi nukkua n. 40 minsan pätkiä. Yritin liikelaskentaa pariin otteeseen, välissä söin aamupalan. Ja sitten vaavi heräsi 8:20 ja voi sitä riemua taas. :p

Mutta kyllä mulla ainakin on koko ajan vähän pelko persiissä, että onko kaikki ok, kun ei tuo liiku enää niin paljoa. Vaikka kuinka sitä seurataan viikottain niin silti viikossa ehtii jo miettiä kaikkea. :ROFLMAO:
 
Heipat taas!

Jimimalle tervetuloa joukkoon ja hurjasti onnea nyt tähän odotukseen! :love:

HH Ei tuossa työssä paljon ole mahdollisuuksia keventää, mutta nyt kun reilut kaksi viikkoa töitä alkaa olla loman jälkeen takana, niin olen huomannut, etteipä otakaan enää selän päälle juuri lainkaan. Taisi johtua vain lihasten tottumattomuudesta pitkän tauon jälkeen plus kasvanut vatsa :D Toivottavasti näin edetään nyt pitemmällekin. Tänään laskin, että on muuten tasan 9 viikkoa äitiysloman alkuun. Pianhan tuokin tuntuu olevan edessä, oho! Olen kaksi viimeistä päivää koittanut saada pomolle kerrottua äitiyslomastani, mutta en ole vielä saanut suuta auki oikeassa kohtaa :LOL: Miten voikin olla näin vaikeaa...

Verensokereita aloin eilen vihdosta mittailla uudemman kerran ja yllätyin, että arvot näyttää samaa linjaa kuin edellisellä mittausjaksolla! Ei viitettäkään mistään radista... No, katsotaan nyt loppuun asti, ennenkuin juhlitaan, mutta edellisessä raskaudessa oli kyllä heti yhtä tuskaa, kun söi sitten miten vähän ja miten oikein vaan niin aina ne arvot pomppas vaikka kuinka o_O Tosi tiukalla dieetillä olin ja painokaan ei sitten noussut kuin kaikkikaan 7 kiloa. Nyt on tullut jo tähän mennessä tuo sama 7 kiloa...:whistle:

Vaunutkin sitten mennä päräytin ostamaan viime viikonloppuna. Käytettynä ne hankin tori.fi:n kautta hyvin edukkaasti. Jonkun aikaa olin tarjontaa seurannut tietystä merkistä ja kun mieleisen väriset ja oikeaa mallia tuli myyntiin, niin piti toimia nopeasti :p Olen hyvin tyytyväinen, kyllä näillä rullaillaan tämä vauva-aika mallikkaasti.

Äitiyspakkausta odotan edelleen kärsimättömänä. Viime viikon maanantaina kela oli tehnyt myönteisen päätöksen ja laskeskelin tällä viikolla pakkauksen saavani...vielä on pari päivää toivoa jäljellä. Sain myös päätökset äippä- ja vanhempainrahasta. Himpan harmittaa, kun se tuli vuoden 2015 tulojen mukaan, kun olin silloin alkuvuoden työttömänä, eikä viime vuoden, jolloin vuositulotkin olis olleet 7000e suuremmat. Nyt taas työpaikan vaihdon vuoksi viimeisen puolen vuoden tulotkaan ei olisi olleet niin suuret, että niiden perusteella olisi kannattanut laskettaa. Tuntuu, että olen aina väliinputoaja tämmösissä jutuissa :LOL:

En taas yhtään muista, mitä kukakin on turissut. Oon tosi huono kommentoimaan muitten juttuihin. Hyvä, kun omista asioistaan pysyy selvillä :D
Muoks. Nyt kun ekan tallennuksen jälkeen selasin vähän ylöspäin, niin Roxanne ainakin kyseli onko vauvan aktiivisuudessa ollut eroja päivittäin. Mun mielestä tää myllää tasaseen pitkin päivää, joka päivä...:) Joskus tulee kyllä hetkiä jolloin mietin, että oonkos muuten tunteihin tuntenut mitään liikehdintää...ja sit saman tien tuntuukin joku pieni muljaus. Luulen, ettei niitä kaikkia liikkeitä vaan enää rekisteröi, kun niihin on niin tottunut jo ja jos on vaikka työn touhussa, eikä keskity huomioimaan asiaa.

HH:n tilanteen edistymistä täällä jännällä ootellaan :love:

Vikuriina rv 25+5
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos kaikille lämpimästä vastaanotosta! :)

HH
:lla alkaakin olla kohta jännät paikat. Tsemppiä loppumetreille! (y)Nopeasti aika menee kun seuraa toisten raskauksia, muistan myös hyvin plussa-uutisesi. :) Oma raskaus sen sijaan tuntuu välillä etenevän etanavauhtia, ainakin välillä. Toisaalta tuntuu ettei siitä todella piinaavasta alkuraskaudesta ole kovin pitkä aika ja nyt on kuitenkin jo rv 21+4. Silti juuri nyt tuntuu taas että viikot menevät tosi hitaasti. Jotenkin hermoilen edelleen kaikennäköistä, joka voisi mennä pieleen, ja odotan kovasti että pääsisin vähän turvallisemmille viikoille eli niin että vaavilla olisi ainakin jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä, jos syntyisi ennenaikaisesti. Edelleenkään en uskalla juurikaan edes miettiä mitään hankintoja, saati oikeasti ostaa mitään. Ne kolme keskenmenoani ja korkea ikäni laittavat tosiaankin mörköjä omaan päähäni. :confused:

Roxanne, minulla on samanlaiset kokemukset eli minäkään en koe että iästä olisi tehty numeroa missään. Sellaisia ihan asiallisia kommentteja, kuten että kannattaa varautua siihen että NT-seula saattaa hälyttää iän takia (ja niinhän se myös teki), on toki tullut, mutta ei mitään negatiivista tai tuomitsevaa. Jostain syystä otan itse paineita asiasta ja pohdin vähän liikaakin sitä mitä muut saattavat ajatella. En edes tiedä miksi, eihän se asiaan vaikuta millään lailla. Jos joku ajattelee jotain negatiivista, se ei ole mun ongelma. Mitään riskisynnyttäjä-merkintää en ole myöskään toistaiseksi löytänyt tiedoistani, mutta minä en toisaalta ole ensisynnyttäjä. Sokerirasitus on vasta edessä, joten saas nähdä mitä siitä sitten seuraa. Esikoisen kanssa sain puhtaat paperit, mutta siitä on jo 6 vuotta, joten tilanne voi olla nyt erilainen. Mutta kuten Roxanne, minäkään en tunne itseäni mitenkään vanhaksi, vaan päinvastoin tunnen itseni huomattavasti nuoremmaksi kuin mitä passissa lukee. Ulkonäön puolestakin mun iäksi arvataan yleensä yli 10 vuotta vähemmän kuin todellisuudessa. Valitettavasti oikea ikä on kuitenkin mikä on, joten toivon kovasti että tämä raskaus siitä huolimatta sujuisi kaikin puolin hyvin.

Roxanne kyseli myös liikkeiden vaihtelevuudesta. Muistelen että esikoisen kanssa näin oli, eli välillä myllerrystä oli jatkuvasti ja sitten oli välillä rauhallisempia päiviä. Käsittääkseni ihan normaalia että hieman vaihtelee. Tässä raskaudessa liikkeiden tuntemista häiritsee selkeästi etuseinässä oleva istukka. Joka päivä tuntuu liikkeitä, mutta ei vielä mitenkään jatkuvasti ja tämä on oikeasti tosi stressaavaa. Esikoisen kanssa tunsin selkeästi ja runsaasti liikkeitä näillä viikoilla, mutta silloin oli istukka takaseinässä. Nyt etuistukka estää tuntemasta paljon liikkeitä ja odotan kovasti että vauva kasvaisi isommaksi ja liikkeet tulisivat voimakkaammiksi, niin saisi olla vähän rauhallisemmin mielin. Vauva kuitenkin liikkuu, ultrissa on ollut varsin aktiivinen ja kotidopplerilla (joka on päivittäisessä käytössä :oops::rolleyes:) kuulee myös että liikkuu, mutta en vain tunne aina niitä liikkeitä. Myös jos hän on selkä ulospäin ja potkii kohti selkääni, nekin liikkeet jää tuntematta. Kovast odotan tosiaan että liikkeet alkaisivat olla niin voimakkaita että tuntuvat kunnolla, istukan sijainnista huolimatta. Myös esikoinen odottaa kovasti että pääsisi tuntemaan liikkeitä mahan päältä. :love:

Vikuriina, tiedätkö meneekö se niin että koko tämän vuoden ajan myönnetään äitiys- ja vanhempainvapaarahat vuoden 2015 tulojen mukaan (tai viimeisien 6 kk:n)? Vaikka vuoden 2016 verotus olisi kaikin puolin valmis ja hyväksytty? Itse toivoisin myös rahoja 2016 tulojen mukaan, viime vuonna kun sattui osumaan mukavat bonukset kohdalle, kun taas 2015 tein alkuvuoden 80% työpäiviä (jotta esikoisella olisi hieman lyhyemmät päivät päiväkodissa), joten 2016 mukaiset rahat olisivat mulle paljon mieluisammat.

Omaa napaa tulikin jonkin verran jo selostettua. Vointi on hyvä, vaikka olen kärsinyt päänsärystä melko säännöllisesti. Vähän pelottaa raskausmyrkytys, mutta mitään muita oireita ei ole; ei turvotusta, pissa toistaiseksi puhdasta, verenpaine matala, ja päänsärky on oikeastaan vaivannut alkuraskaudesta asti, joten toivottavasti tämä nyt vain on joku raskaushormoneista johtuva vaaraton juttu. Neuvolalääkärille mainitsin asiasta eikä hän tuntunut olevan mitenkään huolestunut asiasta. Käsittääkseni päänsärky on suhteellisen yleistä raskauden aikana. Onko teistä kukaan kärsinyt päänsärystä? Itselläni särky ei yleensä ole kovaa, mutta kuitenkin tietysti tosi ärsyttävää. Kesäloman aikana sitä oli huomattavasti vähemmän, joten voi kyllä olla jännitys- ja stressiperäistä. Vettä pitäisi varmasti myös juoda enemmän.

Aika paljon stressaan myös tätä itse raskautta. Stressaan sitä etten tunne jatkuvasti liikkeitä, vaikka tiedän että se todennäköisesti johtuu etuseinässä olevasta istukasta. Sydänääniä on ihan pakko kuunnella joka päivä kotidopplerilla, ainakin kunnes liikkeet tuntuvat riittävän tiheästi. Lisäksi pohdin pitäisikö käydä vielä yksityisellä ylimääräisessä ultrassa. En osaa oikein perustella edes itselleni että miksi pitäisi, mutta jotenkin tuntuu että haluaisin. Se vaan on aika kallista ja nyt pitäisi pikemminkin säästää rahaa hoitovapaata ajatellen, sen sijaan että kävisi ylimääräisissä ultrissa ilman mitään oikeaa syytä. :confused: Tämän lisäksi stressaan sitä että tuleva vauvan huone pitäisi tyhjentää ja sisustaa uudelleen. Kaikki nykyiset tavarat pitäisi saada mahtumaan muihin huoneisiin ja paljon pitäisi myös heittää pois/viedä kierrätykseen. Olen surkea luopumaan tavaroista, joten tämä osa prosessista ahdistaa jo valmiiksi. Lisäksi kellarikomero pitäisi siivota, jotta sinne saisi edes jotain näistä tavaroista mahtumaan. Huoh. Näistä stressinaiheuttajista huolimatta nautin raskaana olemisesta ja elän edelleen epätodelliselta tuntuvassa onnen sumussa siitä että yleensäkin ollaan päästy näin pitkälle. Olin jo luopunut toivosta ja yrittänyt hyväksyä sen ettei meille tule toista lasta. Edelleen on sellainen "ei nuolaista ennen kun tipahtaa"-ajatus päässä, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, joten täytyy yrittää luottaa siihen että meille tosiaan tulee se pikkukakkonen. :love:

Mukavaa loppuviikkoa ja hyvää vointia kaikille! :)

Jimima 21+4
 
HH, toivottavasti siellä edelleen porskutellaan hyvävoimaisena ja vauva masussa! :) Olipas mukava kuulla tuo, että nukkuminen voi vielä helpottuakin jossain vaiheessa - mä olin ihan varautunut siihen, että tästä vaan tilanne pahenee loppua kohden sitä mukaa kun vatsa kasvaa. :D Viime yöt on täälläkin menneet vähän paremmin, vaikka edelleen kyllä herään aina kun kylkeä tämän vatsani kanssa käännän.

Kiva kuulla, että vikuriinallakin kaikki hyvin eikä selkä ole enää vaivannut. Saako muuten kysyä, mihin vaunumerkkiin ja -malliin sitten päädyit? :)

Vauvan liikkeistä ja huolista: tosi tutulta kuulostaa kaikki tuo mitä HH ja Jimima kirjoititte. Ilmeisesti on täysin normaalia, että vauvan liikkeet vähhenee loppua kohden, kun kohdussa ei ole enää niin paljon tilaa, mutta ei se varmasti huolia ainakaan vähennä. :unsure: Täälläkin oli eilen poitsulla taas vähän rauhallisempi päivä ja liikkeet tuntui ikään kuin vähän vaimeampina, ja heti aloin miettiä, onko kaikki varmasti hyvin, istukan virtaukset kunnossa jne... Mutta onneksi noita liikkeitä kumminkin tasaiseen tahtiin tuntuu. Mua ei niin paljon pelota ennenaikainen synnytys (varsinkaan nyt kun vauvalla jo ihan hyvät mahikset selviytyä siitä), mutta se kyllä, jos mitään liikkeitä ei joku päivä enää tuntuisikaan... kaamea ajatus! :cry: Ja monesti jos esim. juttelen jonkun kanssa tulevaisuudesta ja ajasta vauvan syntymän jälkeen niin tekee mieli muistuttaa, että eihän tässä mikään ole vielä kiveen hakattua ja että kaikki tämä voidaan viedä minulta silmänräpäyksessä... Täytyy vaan yrittää ajatella, että kohtukuolemat on kumminkin hyvin harvinaisia ja että ylivoimainen enemmistö raskauksista sujuu hyvin loppuun asti. Eipä tässä oikein muutakaan voi. :barefoot:

Iästä muuten vielä: kun nyt tutkailin omakantaa niin huomasin siellä sellaisen, että eka neuvolalääkäri oli merkitty sinne nimellä "Vanhan ensisynnyttäjän raskauden seuranta"! Siis täh - eikös tuo neuvolan lääkärintarkastus ole pakollinen kaikille odottajile, taisi jopa olla edellytys sille että saa Kelan tuet?! Joten miksiköhän se piti tuolla tavoin ilmaista? :mad::censored: Mutta kuten sanottu, muutoin iästäni ei ole tehty mitään numeroa eikä sitä ole taidettu edes mainita missään.

Jimima kyseli pääkivuista, kyllä mulla on niitä silloin tällöin ollut ja itse asiassa just nytkin päätä kivistelee lievästi. Mulla panadol ei auta yhtään ja tulehduskipulääkkeitä en ole halunnut ottaa, joten sitten olen vaan joutunut kärvistelemään - mutta onneksi kipu on ollut aika lievää ja lähtenyt pois viimeistään päivän tai parin päästä. Uskoisin että tuo on tosiaan hormoniperäistä tms. eikä anna aihetta huoleen. Mutta ärsyttäviähän nämä ovat, joten toivotaan että saisimme jatkossa olla pääkivuilta rauhassa!

Loppuun vielä vähän omaa napaa: torstaina kävin neuvolassa ja siellä oli kaikki hyvin. Verenpaine oli hieman noussut (mutta siis edelleen melko alhainen) ja hemoglobiini vastaavasti laskenut niin että aloitin nyt rautatabujen nappailun. Ensi viikolla on sitten sokerirasitustesti, mikä vähän jännittää - sekä itse operaatio että varsinkin tulokset. Täytyy toivoa että kaikki olisi niin kuin pitääkin.

Tulipas taas romaani kirjoiteltua, toivottavasti jaksoitte lukea! :D Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Roxu & bebe 28+2
 
Tiistaita!

HH:lta ei kuulumisia...ootellaan...:love:

Roxanne kysyit vaunuista, niin Hartanin Topline X oli mun valinta. Semmoset "normaalin näköiset", nelipyöräiset... en ole lämmennyt näille kolmipyöräisille avaruusvankkureille sitten yhtään, vaikka varmasti ovat oikeissa olosuhteissa näppärät. Meillä täällä maalla tarvitaan perinteiset, tukevat hyökkäysvaunut noille sora/hiekkateille ja lumeen :LOL:

Jimima kysyi äippärahojen laskennasta, niin en osaa sanoa tuohon, kun itsekin jäin samaa miettimään. Viimeisimmän vahvistetun veropäätöksen mukaan, kuuluu mielestäni tuo lause, mutta en mä tiedä milloin ne uudet päätökset tulee voimaan. Siis keväällähän jo saatiin nuo 2016 jotkut päätökset? o_O Mietin kanssa, että jos olis vähän vielä venyttänyt hakemuksia, niin olisko ehtinyt vaihtua vuoden 2016 tuloihin..?

Tänne ei ihmeempiä. Eilen illalla töitten jälkeen hain äitiyspakkauksen, mutta en ole jaksanut vielä sen tarkemmin tutustua, nyt olisi aikomus ennen iltavuoroon lähtöä.
Verensokereita mittailin sen 6 vrk ja siellähän oli sitten kolmena aamuna lievä ylitys paastossa (5,6 tai 5,7, kun tavoite olisi alle 5,5) ja joudun nyt jatkamaan vielä toiset 6 vrk ja sitten katsotaan uudelleen. Alkaa tökkiä jo tuo itsensä pistely, sormenpäät on arkoina ja tympii koko homma :cautious:

Oliko/onko muilla ollut tämmöstä hassua tunnetta joskus aamuisin, kun nousee sängystä, että tuntuu niinku maha olis kadonnut? Parina aamuna oon ihan tosissani säikähtänyt ja rynnännyt peilin eteen katsomaan, että mitä on tapahtunut kun ei oo muka kumpua enää!? Ja peilistä kyllä näkyy muhkea vatsa, mutta jotenki se itestä tuntuu melko littanalta :LOL: Onkohan tähän vaan jo niin tottunut... Välillä ajattelen , ettei tää edes niin iso ole, mutta toisinaan kun tulee peilin ohi kävellessä vilkaistua, niin ihan mahoton tykinkuula...:ninja::LOL: Ehkä toi koko vaihtelee senkin mukaan, miten päin vauva tuolla köllii.

Näihin mietteisiin,

Vikuriina rv 26+4
 
Onkohan HH jo tositoimissa...? :love: Täälläkin odotellaan kuulumisia. :)

Vikuriina, voin kuvitella että nuo verensokerimittailut tympii. (n) Täälläkin sitten rapsahti raskausdiabetes-diagnoosi eilen, eli samassa veneessä ollaan! :( Mulla kaksi muuta arvoa oli ihan hyvät, mutta ekan tunnin jälkeinen arvo oli 10.1 kun rajana oli 10,0. Harmittaa tosi paljon, että noin pienen ylityksen myötä joutuu nyt tarkempaan syyniin ja kotimittailuihin, vaikka toisaalta tietenkin hyvä ettei arvot pahemmin pielessä olleet.

Mä en ole vatsan katoamista havainnut, ennemminkin ihmettelen kuinka se voi nyt jo olla noin suuri. :rolleyes::LOL: Mut sen olen kyllä huomannut, että muoto saattaa vähän vaihdella sen mukaan miten päin pikkuinen siellä möyrii. Ja voihan se olla et maha yön aikana ikään kuin vähän litistyy, jos esim. selällään tulee maattua?

Täälläkin tuli eilen ilmoitus että äitiyspakkaus on saapunut, joten sitä ihmettelemään seuraavaksi. :love:

Hyviä vointeja kaikille, kertoilkaahan kuulumisia! :)
 
Kun meitä "diabeetikkoja" ;) täällä nyt on enemmänkin, niin laitan vähän yleisesti höpinää tuosta ja muustakin kun kaikki puhuu vähän samoista aiheista niin en erittele. Niin tuo raskausdiabetes-diagnoosi on musta vähän hölmö, kun sen saa yhdellä joko rajalla olevalla arvolla tai niukasti ylittävällä arvolla. Vähän sama musta kuin, että saisi verenpainetauti-diagnoosin, jos verenpaine on kerran liian korkealla. Mun mielestä tuossakin pitäisi olla vähän harkintaa ja kokonaistilanteen arviointia mukana.

Esim mulla, mä itse asiassa epäilen, että mulla on pikemminkin liian tehokas insuliini ja sitä myöden alhaisia verensokereita, vaikkei sitä terveydenhuolto tietenkään usko, kun on db-diagnoosi. Mulla on nytkin ollut kotona aamulla verensokeriarvot 4,2. Kerran neuvolassa se oli 3,9 kun en ollut syönyt, kun olin menossa neuvolan jälkeen lounaalle. Hoitsu heti huomauttikin, että saisit muuten syödä. Nuorempana pyörtyilin aina silloin tällöin ja käynyt tutkimuksissakin, kun kerran pyörryin julkiselle paikalle ja siihen tilattiin ambulanssi.

Mutta mulla siis oli se paastoarvo rajalla 5,3 ei edes yli ja tuokin raja alennettu raskaanaoleville, muutoinhan se on korkeampi. Luulen että tuo paastoarvo johtui siitä, että jouduin mennä keskussairaalaan otattamaan sen (ja olin juonut vettä, vaikkei olisi saanut, mutta kun kesä ja kuuma maalaisjärki sanoi niin). Eli mulla siinä tuli matkat pysäkille ja bussilla sairaalaan. Sairaalassa on rakennustyömaa, jonka joutuu kiertää, niin kävelyä tuli varmaankin yli kilometri jo aamusta tyhjällä mahalla ja alhaisella verensokerilla. Oletan, että mulla vain maksa alkoi valmistaa sokeria, että ylipäätään pääsin perille sairaalaan, etten pyörry matkalle. Kaiken tämän päälle tiedän jo entuudestaan, että mm. stressi nostaa verensokeria (esim. sairaalakäynti).
Mutta tuo on vain mun teoriani. Olisi mielenkiintoista, jos tuon paastoarvon saisi mitattua jossain lähellä, ettei tarvitse "rehkiä" päästäkseen mittaukseen, kun tosiaan kotonahan tuo on ollut luokkaa 4,2. Niin ja sinällään tuolla diagnoosilla ei ole mulle merkitystä, sama hoito kumpaankin vaivaan. Mun mielestä mulle ei sovi "nopeat hiilarit" koska ne romahduttaa mun verensokerin vähän päästä. Esim. leipä ei oikein sovi mulle, enkä muutenkaan kauheasti syö sokerisia tai mehuja, muroja tms. Ainoastaan nyt raskauden aikana mulla on ollut makeanhimoa, muutoin olen suolaisen ystävä.

Äitiyspakkaus oli tosiaan mukava saada. Siinä sitä riitti ihmettelemistä. Tuntuu, että ne vaatteet olis siinä vähän isompaa sorttia kuin kaupasta ostetut. Mähän myös laitoin tuon pediksi, kun ajattelin että käytetään nyt sekin patja vähän hyödyksi, ettei mene ihan hukkaan.

Noista liikkeistä vielä tuli mieleeni. Eilen olin synnytysvalmennuksessa (oli muuten hyödyllinen minusta) ja mulla oli reppu sylissä ja kädet ristissä siinä repun takana. Yhtäkkiä koko reppu heilahti ja kuului sellainen äänikin. Mieskin katsoi vierestä, että oho. Vauva päätti esitellä liikkeitään vielä viime metreillä näkyvästi. Niin joo ja huomenna vasta olen menossa sinne keskussairaalaan, kirjoitin tuolla toisessa ketjussa väärin, kun alan olla jo päivissäkin sekaisin. Eli 1.9. se aika on. Eli huomenna kuulee missä mennään ja tuleeko käynnistystä.

Kelan päätöksistä en tiedä, mutta "lopullinen" verotuspäätös tulee syksyllä (vaikka voi tähänkin vielä hakea muutosta/korjausta). Se keväinen on vain veroehdotus. Päätös tulee tässä varmaan ihan piakkoin, se on aikaistunut mun mielestä viime vuosista. Veikkaan että tulee syys-lokakuun aikana. Eli jos voi odottaa, niin ehkä kannattaa odottaa hakemusten kanssa. Mutta voi olla, että nuo on jotenkin sidottu laskettuun aikaan, koska mun mielestä mulla menee noi kaikki rahat samalla kaavalla, vaikka en ole vielä niitä vanhempainrahoja hakenut. Täytyypä muuten laittaa hakemus vetämään varmuuden vuoksi, koska mulla asiat oli paremmin vuonna 2015.

Roxannelle vielä kommentti tuosta iästä, että musta se tarkoittaa vain siis sitä, että meitä "iäkkäitä/vanhoja ensisynnyttäjiä (kumpi nyt mairittelevampi sana on :whistle:)" seurataan vähän tarkemmin. Eli ilmeisesti tarpeen vaatiessa ylimääräisiä käyntejä neuvolassa, ultrassa tms. Multa kysyttiin haluanko ultraan ja toki otin sen, kun niissä on ihan mukava käydä. Tajusin nyt jälkeenpäin, että jos en olisi ottanut, niin olisin päässyt halvemmalla. Koska mähän maksoin noista ultrista polikäynnit n. 35,- per kerta tj ja sen takia en päässyt sitten neuvolalääkärille ollenkaan tai ei siis ollut tarvetta ja nuohan olisi kaiketi ollut ilmaisia. Mutta ei sillä, samoin valitsisin vieläkin, ei se ensimmäinen neuvolalääkäri ollut mistään kotoisin, pikainen visiitti ja kehnompi ultralaite. Venäläisen/virolaisen (aksentti) oloinen lääkäri, ei mitään negatiivista, mutta enempi on tosiaan saanut irti niissä oikeissa ultrissa.

(Nää vastaukset nyt vähän tuolta toisesta ketjusta)
Niin ja se Ferrodanissa on rautabisglysinaattia, kun muissa on rautasulfaattia ja ilmeisesti tuo sulfaatti tekee ne vatsaoireet.
Ja toisekseen, itse olen käyttänyt psylliumia, aiemmin fiberhuskia (mm. kissalle). Se on halpa ja löytyy marketista maustehyllystä. Ostin just purkillisen sellaista psylliumia leivinjauhetyyppisessä pahvipurkissa, maksoi pari euroa. Sekoitan n. 1/2 tl veteen ja kulautan alas varotoimena, ettei tule ummetusta synnytyksen jälkeen, vaikken siis ole ummetuksesta kärsinyt.
Samaa tavaraa kuin Visiblin, paitsi tässä ei ole lisättyä sokeria. :)
http://www.ummetus.com/vi-siblin

Vikuriina,
Mulla on hetkiä, jolloin vatsaa ei tunnu ollenkaan. Ihan sellainen normifiilis. Sitten välillä tuntuu enemmän. :D Aamulla kyllä monesti vatsa tuntuu, koska rakko on täysi.

Ja ei olla tositoimissa täällä. Pelkään että käynnistykseksi menee. Ei mitään merkkejä mistään.

Mä laitan teille tänne pötsikuvan näytille. Mun "iso" maha, joka menee yläkäyrän yläpuolella mahtuu itse asiassa mun viimeksi ostamaani ulkoilutakkiin, jonka ostin jo laihtuneena. Eli kyllä ne takit vaan päälle menee, vaikkei tietenkään hyvältä näytä tuollainen pingottava takki. :ROFLMAO:



Muokkaan tänne jatkoksi, että mulle tulikin sitten verotuspäätös tänään. Täytyy vissiin laittaa heti se vanhempainrahahakemus vetämään.
 
Viimeksi muokattu:
Tsemppiä HH:lle viime metreille! (y) Ihana tuo masukuva. :love: Täytyy tosin sanoa, että minusta et siinä näytä mitenkään viimeisilläsi olevalta! Tuntuu että mulla on jo nyt isompi vatsa, mutta saattaa toki johtua siitä etten ole kovin pitkä ja mulla maha tuntuu pullistuvan ennen kaikkea eteenpäin.

Mäkin kommentoin vielä noita radi-juttuja nyt kun olen tämän diagnoosin vähän paremmin sisäistänyt. Toivottavasti nämä jutut ei pitkästytä teitä joita asia ei kosketa. :) Samaa mieltä HH:n kanssa siitä, että yllättävän helposti näitä diagnooseja jaellaan, yhden raja-arvon tai hyvin niukan ylityksen myötä. Tällaisilla arvoillahan ei normaalisti diabetesta edes diagnosoitaisi, eli jostain syystä raskaana oleville on tiukemmat raja-arvot kuin muille. :confused:

Mä olen kanssa kovasti miettinyt, vaikuttiko esim. aiempien päivien syömiset ym. siihen että tuo yksi arvo pompsahti. Mä tunnustan, etten kovin tarkasti noudattanut neuvolan antamia ohjeita ja vikana iltana vielä vedin melkoiset pizza-överit niin että nukuinkin testiä edeltävän yön tosi huonosti. :rolleyes: Mun saamissani ohjeissa ei muuten veden juonti ollut kiellettyä, mutta varmasti rehkimiset ennen testiä on voineet vaikuttaa. Sitäkin mietin, olisko arvot olleet toiset jos olisin käynyt testissä jo pari-kolme viikkoa aiemmin - jostain kun luin, että nuo arvot tuppaa muutenkin nousemaan vikalla kolmanneksella. Mähän kävin testissä vasta rv 28+5, kun en halunnut mennä testiin kesälomalla vaan vasta töiden alettua.

No, turha kai näitä on jossitella - diagnoosi on nyt saatu ja se pysyy terveystiedoissa loppuelämän. :eek: Jos tästä hyviä puolia haluaa löytää, niin ainakin nyt pääsee tarkempaan syyniin ja ilmeisesti johonkin lisäultriinkin. Musta se on vaan positiivista, jos pääsee vielä varmistamaan että pikkuisella on kaikki hyvin - normisti ei kai rakenneultran jälkeen enää muita ultria tehdä? Ja onhan sekin ihan hyvä, että nyt tulee tarkkailtua omia syömisiä entistä tiukemmin, vaikka omasta mielestäni mulla ei mitenkään erityisen epäterveellinen ruokavalio ole nytkään.

Mitäs muille kuuluu? :)

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Roxanne 29-2
 
Pikainen kommentti tänne, muutoin kirjoittelin kuulumiset tuonne toiseen ketjuun. (https://kaksplus.fi/threads/alkionsiirroista-plussanneet.2458857/page-190)
Joo, tänään kasassa 40+1 eikä mene enää tuo kuvan takki kiinni :rolleyes:. Sentin tai jotain jäi auki, enkä viitsinyt kokeilla paremmin, kun ei ollut isompaa tarvetta. Niin se tilanne vielä viikossa muuttuu. Maha on ehkä ihan hieman tipahtanut nyt.

Roxanne,
Noi ekstra-tutkimukset on kyllä olleet mukavia. Välillä vähän miettii, että tutkitaanko minua jo ihan liikaakin, kun toisia (=nuoria ja terveitä :p) ei tutkita juur mitään. Mä olen ainakin vaan huojentunut aina, kun on tutkittu ja tietää että kaikki on kunnossa. Olisi kamala mennä synnyttämään, jos ei esim. olisi ultrattu että miten päin vauva on tai minkä kokoinen noin suunnilleen. Noita kaikkia tutkimuksia ei siis tehdä kaikille ollenkaan.
 
Hei pitkästä aikaa!
Jännät hetket HH:lla ! Tsemppiä!
oletko tehnyt -ja muut myös- jonkinlaista synnytyssuunnitelmaa?

Mä olin ekalla kerralla miettinyt aika tarkkaan asiat mutta aika lailla mikään ei toteutunut
Suunnitelma on hyvä mutta lienee parasta muistaa että tilanteet voi muuttua. Jokainen synnytys on erilainen, yhteistä varmaan se, että harvemmin se menee niin kuin oli suunnitellut.

Oletteko päässeet tutustumaan sairaalaan etukäteen ?
Mä haluisin päästä, sillä Naikkari on mulle vieras, mutta sinne on mentävä.

Mulla on nyt parempi voint kausi meneillään. Mä kuvittelen vielä että pystyn piilottelemaan mahaa mut todennäköisesti on vain mun luulo. Pomo palasi vihdoin töihin joten nyt voinen "tulla ulos kaapista" :D

Mukavaa viikkoa kaikille!
T.Hannele 19+5
 
Moi taas pitkästä aikaa!

Kovasti jännään täällä, milloin HH:lta tulee uutisia. (y):love:

Vauva-arjesta lupasin aiemmin jotain kirjoitella, esikoisen äidin näkökulmasta. Tämä on ihanaa aikaa, parasta mitä elämässäni on tapahtunut, mutta samanaikaisesti hyvin sitovaa ja intensiivistä, välillä raskastakin. En ollut oikeastaan kunnolla varautunut siihen, millaista elämä pikkuvauvan kanssa on, kun olin niin keskittynyt raskauteen ja synnytykseen valmistautumiseen. Yleisesti ottaen kaikki on sujunut näin ensikertalaisillakin hyvin, mutta pikku haasteita ja opeteltavaa toki on ollut, sekä näihin toimivien ratkaisujen etsimistä.

Vauvan hoitamiseen ja hänen kanssaan olemiseen menee valtaosa päivistä, ja niin onkin hyvä. Pienen tytön seura on maailman ihaninta. Samalla kuitenkin toivoisi, että ehtisi vähän enemmän tehdä muitakin juttuja. Kuvaavaa on esim. että tämä teksti on kirjoitettu useissa pienissä pätkissä, tekstieditori on ollut koneella keskeneräisenä varmaan pari viikkoa.

Taidankin nyt tehdä niin, että kirjoittelen muutamassa pätkässä joistain keskeisistä eri aiheista, koska jos yritän kerralla saada "kaiken" ulos, tämä teksti ei ole varmaan valmis vielä joulunakaan.

Aloitetaan vaikka imetyksestä (tai pikkuvauvan syöttämisestä yleensä), joka on yksi keskeisimmistä aiheista. Olin kyllä lukenut kaikki HUS:in nettisivujen matskut ennen synnytystä, myös ne imetystä koskevat, mutta silti olin sellaisessa harhakäsityksessä, ettei imetyksessä ole mitään sen kummempaa kuin että laitetaan tissi vauvan suuhun. Tai ainakaan en etukäteen ollut varautunut siihen, että sitäkin asiaa pitää opetella ja vastoinkäymisiä voi tulla. Sitäkään en arvannut, että imetys kuitenkin tuntuu itselleni erittäin tärkeältä ja että sen mahdollinen kariutuminen aiheuttaisi surua. Ennen vauvan syntymää ajattelin, että itselleni on ihan sama millä tavoin lastani syötän. Edelleenkin ajattelen, että ensisijainen juttu on se, että vauva saa ruokaa, oli keino mikä hyvänsä, ja korvikkeen anto on ihan yhtä hyvä tapa ruokinnan kannalta, mutta kun pääsin imetyksen makuun, nautin niistä hetkistä vauvan kanssa todella paljon. Siksi olen onnellinen, että nyt vauvan ollessa 2,5 kk meillä imetys toistaiseksi toimii.

Sektion jälkeen sängystä ylösnousu oli ekoina päivinä rajoitettua ja vaivalloista, vatsalihaksia ei saanut ylösnousuun käyttää. Siksi tarvitsin alkuun aina apua kätilöiltä imetyssession alkuun saamiseksi. Olin kolme yötä sairaalassa ja silloinkin kun olin jo kunnolla alkeilla, tuntui imetys tosi epävarmalta ja kun kotiuduttiin, en ollut oikeastaan kertaakaan saanut imetettyä niin ettei joku olisi edes vähän ollut ohjaamassa. Sen takia jännitti, miten kotona lähtee sujumaan. Olin sairaalassa kokenut helpoimmaksi asennoksi istua tyyny sylissä ja vauva sen päällä, ja näin jatkoin kotona.

Heti kotiintulon jälkeen ja ekan illan aikana kaikki meni suht ok, mutta puoliltaöin vauva ei yhtäkkiä huolinutkaan tissiä suuhun, vaikka itki ja edellisestä syötöstä oli jo jonkin verran aikaa kulunut. (Pienellä vauvalla syöntikertoja olisi hyvä tulla ainakin 10-12 /vrk ja varmaan ainakin ekan kuukauden yritin edes karkeasti pysyä kärryillä että tämä toteutuu, nykyisin en enää varsinaisesti laske vaikka olen edelleen yleensä suunnilleen tietoinen, milloin viimeksi on syöty.) Niinpä juhannusyönä istun sohvalla sylissäni itkevä vastasyntynyt, jota en saa syömään, ja itken itsekin, kun en saa lastani ruokittua. Ehdin jo hätääntyä keskellä väsymystä ja hormonihöyryjä - miten vauvalle käy jos ei syö koko yönä, pitääkö miehen lähteä nyt yöllä Yliopiston apteekista hakemaan korviketta ja jos niin mitä ja paljonko sitä annetaan ja miten… Sitten vauva nappasikin kiinni ja alkoi syödä.

Alkukankeuksien jälkeen kotona homma lähti sujumaan, mutta ainoastaan niin että istun joko sohvannurkassa tai sitten sängyssä risti-istunnassa, ja aina sylissä tyyny. Kävin ostamassa imetystyynyn, ja sitä käytän olkkarissa. Makuuhuoneessa on tavallinen iso tyyny sylissä. Imetän öisin niin, että nousen sängyssä istumaan ja siihen vauva tyynylle. Olen niin tyynyriippuvainen, että joudun rahtaamaan sitä mukanakin jos aion imettää kodin ulkopuolella, mutta siinähän se menee kaiken muun kaman seassa. Tarvitsen molemmat kädet vauvan pään tukemiseen ja samanaikaiseen rinnan asetteluun, voi olla että johtuu isoista rinnoista. Toivon että vauvan kasvaessa tilanne helpottuu, kun vauva alkaa kannatella päätä ja muutenkin tulee omatoimisemmaksi.

Noin kolmen viikon kohdalla neuvolassa todettiin, että paino nousee liian nihkeästi ja tuli kehotus antaa lisämaitoa, joko omaa pumpattua tai korviketta. Pumppailin maitoa (melkoisen työlästä puuhaa, vielä kun pitää kaikki vermeet päivittäin keittää) ja yritin tarjota imetyksen päätteeksi pienen määrän, 20-30 ml. Vauva ei huolinutkaan pulloa ja joka yrityksellä tuloksena vain valtava itkukonsertti. Ei onnistunut myöskään pienellä ruiskulla suuhun anto, kaikki vain valui ulos ja itku jatkui. Taas oli voimaton, turhautunut olo: imetyksellä paino ei nouse tarpeeksi, mutta lisämaitoja lapsi ei ota. Kerta toisensa jälkeen kaadoin pumpatut maitoni viemäriin. Jatkoin yrittämistä korvikkeella, koska sen poisheittäminen harmitti vähemmän. Kokeiltiin antaa pullosta niin, että en ollut imettänyt edeltävästi, ja vauva yllättäen hyväksyikin nyt pullon (toinen ero oli, että ruokkijana oli isä). Vaikutti siltä, että pullon hylkiminen johtui siitä, että vatsa oli täynnä imetyksen jäljiltä eikä vauva halunnut enempää.

Kävin yksityisellä imetysohjaajalla, joka tarkisti vauvan imuotteen ja tekniikan, hän totesi kaiken olevan kunnossa ja näki, että vauva kyllä saa maitoa hyvin. Hän rohkaisi vain tehostamaan imetystä eli pyrittiin varmistumaan, että imetyskertoja tulee runsaasti (mikä tehostaa maidontuotantoakin), eli pienestäkin vauvan vihjeestä tarjottiin rintaa. Painokehitys lähtikin suotuisampaan suuntaan ilman mitään lisämaitoja. Myöhempien viikkojen aikana vielä pariin kertaan tuli tilanne, että suositeltiin neuvolasta pientä lisämaitoa kokeilemaan, ja niitä pikku määriä meni vaihtelevalla menestyksellä, yhteensä kuitenkin sen verran vähän että vauva on saanut korviketta koko elämänsä aikana yhteensä alle 200 ml. Luin Imetyksen tuki ry:n sivut tarkkaan läpi ja hain fb-ryhmästä lisätukea, pari kertaa kyselin neuvoja imetys-chatissä tukiäideiltä.

Nyt paino nousee normaalisti täysimetyksellä eikä pulloja tarvita normaalisti, mutta onneksemme vauva kuitenkin tarvittaessa suostuu syömään pullosta, jos rintaa ei ole tarjolla. Tätä on tarvittu pariin kertaan kun mulla on ollut joku muutaman tunnin kestävä meno niin että olen yhden ruokintakerran poissa. Olen vaivoin onnistunut pumppaamaan näihin maidot, mutta jos/kun se ei onnistuisikaan, aiomme antaa tällaisessa tilanteessa hyvillä mielin korviketta. Vaikka maitoa muuten tulisikin muuten hyvin, pumppaamalla sitä ei välttämättä saa ulos. Maidon heruminen ei kaikilla lähde käyntiin pumpulla, vaikka vauvan kanssa heruukin normaalisti. Itse olen aika huono herumaan pumpulle, pieniä määriä yleensä saan. Aluksi olin tämän takia huolissani kun pelkäsin, että se on merkki maidon vähyydestä, mutta todellisuudessa pumppaustuloksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, paljonko vauva saa maitoa rinnalla.

Tässä muutama juttu joista voi olla apua, saattavat olla itsestäänselvyyksiä mutta siltä varalta jos niistä olisi jollekulle toiselle ensikertalaiselle hyötyä:
- Hanki ajantasaista tietoa imetyksestä, esim. Imetyksen tuki ry:n sivut ovat täynnä laadukasta tietoa
- Vertaistukea saa esim. fb-ryhmistä (esim. Imetyksen tuki, Korvikemutsit)
- Imetyksen tuki järjestää myös alueellisia tapaamisia. Itsekin kävin noin viikko sitten yhdessä, vaikka ei mitään isompia ongelmia enää olekaan, mutta samalla sai tavata muita äitejä.
- Itselleni tärkeitä hankintoja imetystä varten ovat olleet imetystyyny olkkarin sohvalle, rintapumppu (mulla sähköinen), tuttipulloja (kannattaa kokeilla paria erilaista, voi olla että vauva suosii jotakin mallia), imetysliivejä ja imetyspaitoja (ilman näitä olisi hankalaa imettää julkisilla paikoilla).
- Tärkeä juttu: jos kaikki ei lähdekään sujumaan helposti, älä lannistu, ongelmat useimmiten ovat ratkaistavissa kun hakee niihin ohjausta. Jos sitten siitä huolimatta imetys ei lähde hyvin käyntiin tai et halua imettää ollenkaan, nykyaikaisilla korvikkeilla kasvaa yhtälailla terveitä lapsia.

Pelkästään tästä aiheesta tuli näköjään melkoinen romaani. Voin muistakin vauvaelämän jutuista kirjoitella myöhemmin. Mukavaa odotusta kaikille!
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne
HH taitaakin olla ihan pian tositoimissa! :love: Täältä lähetän kaikki hyvät ajatukset ja tsempit sinne, että kaikki sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Kannattaa vaan yrittää luottaa siihen, että asiat etenee omalla painollaan ja hyvien ammattilaisten käsissä sitä ollaan, vaikkei se varmasti niin helppoa olekaan. :D

Hannele, hienoa et sielläkin on vointi parantunut. :) Mä en ole vielä miettinyt synnytyssuunnitelmaa, mitähän asioita siinä kannattaisi ottaa huomioon? Mun käsittääkseni Naikkarille ei automaattisesti pääse tutustumaan etukäteen, vaan esim. synnytysvalmennuksessa kehotetaan tutustumaan paikkaan virtuaalisesti netin videoiden avulla. Toisaalta kun itse otin synnytyspelon esille neuvolassa niin sen jälkeen ottivat yhteyttä Naikkarilta ja tarjosivat mm. mahdollisuutta etukäteistapaamiseen kätilön kanssa. Varmaan tartunkin tähän tarjoukseen viimeistään sitten äippäloman alettua.

Katti, olipas kiva kuulla pitkästä aikaa sinusta ja vauva-arjestasi! :):love: Hienoa että imetys ja kaikki muukin on lähtenyt sujumaan hyvin pienien alkuhankaluuksien jälkeen. Varsinkin näin ensikertalaisena on kyllä todella hyödyllistä – ja toki myös mukavaa ja kiinnostavaa – kuulla elämästä ja haasteista uuden tulokkaan kanssa. Mäkin olen havahtunut siihen, että oikeastaan vasta nyt, kun rv 30 tulee huomenna täyteen, ajatukset alkaa enemmän suuntautua synnytyksen jälkeiseen aikaan. Tähän saakka mieli on ollut enemmän kiinni raskaudessa, siihen liittyvissä huolissa ja toki myös onnen tunteissa.

Imetysasioita olen myös alkanut miettiä, ja toivon tietenkin että kaikki sujuisi hyvin ja voisin ainakin alkuun ruokkia vauvan omalla maidollani. Uskon kyllä, että siinä on paljon tunteita pelissä vaikka kuinka yrittäisi olla ottamatta paineita asiasta ja tietäisi, että korvikkeella ruokituista lapsista tulee ihan yhtä hyvinvoivia kuin muistakin. Hyvä tosiaan varautua etukäteen siihen, että kaikki ei välttämättä mene niin helposti ja luonnollisesti kuin sitä kuvittelisi ja toivoisi.

Itse olen ajatellut, että vaikka haluan ehdottomasti imettää itse (jos se vain suinkin onnistuu), niin haluaisin toisaalta ruokkia lasta välillä myös pullosta. Mieluiten toki omalla pumpatulla maidolla mutta tarvittaessa myös korvikkeella. Näin siksi, että voisin tehdä välillä pieniä visiittejä kodin ulkopuolelle ilman vauvaakin, mutta ennen kaikkea siksi, että mieskin pääsisi enemmän osalliseksi vauvan hoitamisesta ja saisi kokea ihania syöttämishetkiä vauvan kanssa. Ihan alkuun ei pulloruokintaa kai suositella siksi, että vauva voi oppia väärän imuotteen ja alkaa sitten hylkiä rintaa. Toisaalta olen kuullut myös sellaisia kokemuksia, että tuttipulloon kannattaisi ”totuttaa” melko aikaisin, koska muuten vauva ei välttämättä enää huoli sitä, joten tiedä näistä sitten… :confused:

Mä olen aina ollut aika itsenäinen ihminen, tykännyt viettää aikaa yksinkin ja elänyt tosi vapaata elämää päälle nelikymppiseksi asti, joten sikäli tulevan vauva-arjen sitovuus ja vauvan täydellinen riippuvuus äidistään voi varmasti aiheuttaa monenlaisia tunteita ja ahdistustakin. Toisaalta myös odotan uteliaana sitä alkuajan ”vauvakuplaa” ja uskon, että se voi olla elämän hienointa aikaa varsinkin jos asiat sujuu edes suurin piirtein niin kuin pitäisi. :love:

Muuten tänne ei kuulu ihmeempiä. Pieni huoli nosti taas päätään, kun masutyyppi oli viime yönä paljon rauhallisempi kuin edellisinä öinä eikä liikkeitä kovin paljon tuntunut. Vakka itse sain nukuttua paremmin ja sikeämmin kuin pitkään aikaan, niin eipä siitäkään nyt niin osannut iloita. On tämäkin! o_O:D

Roxu 29+6
 
HH:lle oikein paljon onnea tulevaan! (y) Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Tai mistä sitä tietää, ehkä sulla on jo nyytti sylissä!? :)

Kiva Hannele77 että voit paremmin. Itse en ole synnytyssuunnitelmaa tehnyt, enkä tiedä teenkö. Esikoisenkaan kanssa ei ollut oikeastaan suunnitelmaa, vaan luotin henkilökuntaan täysin. Sen olin toki päättänyt etten pyri olemaan mikään "sankari-luomusynnyttäjä", joka kieltäytyy kaikesta kivunlievityksestä, vaan päin vastoin olin valmis ottamaan kaikki mömmöt mitä tarjottiin, jos siltä tuntui. :D Ja kyllä tuntui eli epiduraalin sain ja se oli yli 3 vrk kestäneiden supistusten jälkeen aivan taivaallinen helpotus, sain sen avulla nukuttuakin reilun tunnin ennen ponnistusvaihetta. Se, mitä mulle ei epiduraalista kerrottu ennen kun oli jo myöhäistä, oli että siitä voi tulla joillekin naisille hirveä kutina ja vapina. Mulla nämä oireet tulivat ja tärisin siinä sängyssä samalla kun raavin itseäni joka puolelta. Mutta oli se silti sen kivunlievityksen arvoista ja haluan tälläkin kertaa epiduraalin, jos se on mahdollista. Tuntemani lääkäri väitti myöhemmin että näihin oireisiin olisi joku "vastalääke" olemassa. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta aion kysyä sitä sitten ja pyytää sitä, mikäli sellainen lääke on ja se on muuten turvallinen. Mitä myös aion tehdä on yrittää pitää jonkinlaista päiväkirjaa, jos siihen kykenen, ja kirjata ylös kellonaikoja, toimenpiteitä, tuntemuksia ja filiksiä, päivän sään ja muuta sellaista, sillä esikoisen synnytys meni jotenkin ihan sumussa (en ollut nukkunut kuin jokusen tunnin viimeisen 3 vrk:n aikana ja ilokaasustakin tuli jotenkin vähän sekava olo pidemmän päälle) ja olen jälkeenpäin joutunut mieheni avulla paikkaamaan omia hämäriä muistikuvia. Kirjoitin jälkeenpäin (tosiaan miehen ja sairaalapapereiden avulla) synnytyskertomuksen ihan muistoksi ja sitä on kyllä ihana lukea näin jälkeenpäin. :love:

Kiva kuulla Katti75:sesta ja vauva-arjesta. Tunnistan nuo imetysongelmat ja niiden tuomat fiilikset. Esikoisen kanssa oli hieman ongelmia saada imetys kunnolla toimimaan ja jouduin sairaalassa viimeisenä yönä turvautumaan luovutettuun maitoon, kun itse en vain saanut maitoa tulemaan riittävästi eikä pojan imuotekaan ollut ihan kohdillaan. Olimme varautuneet jo etukäteen kotona ja hankkineet sekä tuttipullot että korviketta valmiiksi. Alkuaikoina poika sitten sai sekä omaa maitoani, niin paljon kuin sain tulemaan, että korviketta. Korviketta sai muistaakseni ensin ruiskusta ja pian jo tuttipullosta. Vasta joskus 2 kk synnytyksen jälkeen sain imetyksen sujumaan ongelmitta ja siitä alkaen yritin pitää täysimetyksessä. Kyllä hän välillä korvikettakin sai, jos oli erityisen nälkäinen ja rinnat tyhjenivät, mutta pääasiassa sai omaa maitoani. Minutkin yllätti se, miten tärkeäksi se imettäminen itselläni muuttui heti synnytyksen jälkeen, vaikka etukäteen olin ajatellut että voisi hyvin syödä korviketta, jos ei imetys lähde helposti käyntiin. Sitten kun se pieni oli sylissä, niin halusin niin kovasti tarjota omaa maitoani ja oli monta turhauttavaa hetkeä ennen kun imetys vihdoin lähti hyvin käyntiin. Toivon kovasti voivani imettää myös tätä pikkukakkosta. :)

Roxanne, tunnistan niin nuo huolesi liikkeiden vähyydestä.:confused: Mulla on välillä ihan samoja huolia, vaikka raskauteni ei tietysti ole yhtä pitkällä. Mulla on istukka edessä ja se rajoittaa oikeasti liikkeiden tuntemista aika tehokkaasti ainakin näillä viikoilla. Esikoisen kanssa istukka oli takaseinässä ja tunsin liikkeitä paljon enemmän tässä vaiheessa. Vaikka tiedän että ei pidä verrata, siinä ei ole mitään järkeä, kun jokainen sikiö on erilainen ja tämä istukan sijainti oikeasti vaikuttaa tosi paljon, silti olen huolissani aina jos on rauhallisempi päivä. Tälläkin viikolla on ollut melkoista vuoristorataa liikkeiden tuntemisessa; toissapäivänä oli uskomaton meno mahassa ja eilen oli tosi rauhallinen (piti oikein kaivaa kotidoppleri esiin varmistaakseni että siellä kuitenkin on elämää ja olihan siellä). Tänään oli aamulla taas tosi rauhallista, mutta nyt just äsken oli varsinainen nyrkkeilysessio menossa tuolla masussa. :love: Mun puolesta saisi riehua kunnolla joka päivä, niin tämäkin kaikesta huolestuva mamma saisi olla rauhallisemmin mielin. :D

(Lisää) omaa napaa: olen kotidopplerin "uhri" eli tulee välillä kuunneltua vähän liiankin usein ja pitkään noita sydänääniä ja muutaman kerran olenkin sitten kuullut tilapäisiä muutoksia sykkeessä. :eek: Muutaman kerran syke on kuunnellessani hidastunut selkeesti hetkeksi ja muutaman sekunnin (2-3 sekuntia) jälkeen lähtenyt taas kiihtymään norminopeuteen. Tätä säikähdin aluksi tosi paljon, mutta googlettamalla olen löytänyt tietoa että tällaiset tilapäiset muutokset ovat ihan normaaleja pienellä kehittyvällä sikiöllä eikä neuvolan lääkäri tai rakenneultran tehnyt kätilö olleet yhtään huolissaan asiasta. Viime maanantaina taas sykkeessä kuului muutaman minuutin ajan ylimääräinen lyönti muutaman sekunnin välein ja tästähän mä sitten huolestuin ja päätin samantien että varaan se ylimääräisen ultran yksityiseltä, jota olin muutenkin harkinnut. Viime keskiviikkona kävin sitten Bruno Cacciatoren vastaanotolla (alansa tunnetuimpia lääkäreitä Helsingissä) ja hän oli aivan ihana ja sai rauhoiteltua minut. Ilmeisesti tällaiset pienet tilapäiset sykkeenvaihtelut ovat tosiaan varsin yleisiä sikiöillä ja saattaa olla lähes kaikilla sikiöillä, kuten myös syntyneillä ihmisillä, sekä lapsilla että aikuisilla. Niitä ei vain välttämättä huomaa, kun ne eivät tietysti aina satu tapahtumaan juuri silloin kun kuunnellaan dopplerilla. Hän ultrasi sitten kunnolla ja tarkasteli pyynnöstäni sydäntä erityisen tarkkaan ja kaikki oli kunnossa. Ilmeisesti tyyppi kasvaa hienosti ja oli taas jopa hieman isompi kuin NT- ja rakenneultran mukaan. Mulla on nyt siis tavallaan kolme eri LA:ta; oletetun oviksen mukaan tänään olisi rv 22+6, NT- ja rakenneultran mukaan 23+4 ja viime viikkoisen ultran mukaan tänään olisi 24+1. Virallista LA:ta ei kuitenkaan enää muutettu, joten eletään nyt sen 23+4:n mukaan ja LA 31.12. pätee edelleen. Nähtäväksi jää milloin hän sitten syntyy. Toivoisin kyllä ettei ainakaan jouluaattona. :D Hieman kyllä ihmettelen miksi vauva on kasvanut niin kovaa vauhtia, toivottavasti en kärsi mistään raskausdiabeteksestä tms. :unsure: Neuvola tai ultraajat eivät kyllä ole olleet yhtään huolissaan, vaan vain todenneet että jokainen kasvaa omaa tahtia ja parempi on että heitto on näin päin eikä päin vastoin. Mutta mutta. Sokerirasitukseen pitäisi varata aika, joten saas nähdä käykö siellä käry. Pelkään mahdollista radi-diagnoosia, ei pelkästään siksi että se muutenkin olisi huono juttu, mutta olen neulakammoinen ja se itseään pistäminen kauhistuttaa. :eek: Ajattelin alkaa pitää vähän radi-dieettiä ihan muutenkin, jospa arvot pysyisivät sallituissa lukemissa niin. Niin kuin joku täällä taisi todetakin, tuntuu jotenkin hassulta että yhdestä ainoasta pienestä ylityksestä tai jopa raja-arvosta saa tuon radi-tuomion. :(

Mulla on alkanut tulla vähän vaivoja. Selkä väsyy aika helposti ja ilmeisesti kärsin jonkinlaisista liitoskivuista. Eivät toistaiseksi ole kovin pahoja, mutta silti rajoittaa liikkumista jonkin verran eli juoksulenkit voin kyllä unohtaa. Myös jos on istunut paikallaan pitkään tai kun nousee sängystä, saattaa vihloa aika ikävästi häpyluissa. Tällaista ei ollut esikoisen kanssa ollenkaan. En tiedä onko sitten yleisempää seuraavan lapsen kanssa vai johtuuko kenties iästä. o_O Harjoitussupistuksia (tai mitä sitten ovatkin) on alkanut tulla myös. Ei ole yhtään kivuliaita, mutta koko maha menee sellaiseksi kovaksi palloksi ja saattaa olla aika pitkäänkin niin. Tätä oli myös esikoisen kanssa ja silloinkin alkoi näihin aikoihin. Täytyy vain toivoa etteivät saa mitään pahaa aikaiseksi kohdunsuulla. :unsure: On kyllä käynyt mielessä että saa nähdä joutuuko sitä jäämään saikulle ennen äitiysloman alkua. Toivottavasti ei, mutta oma ja lapsen terveys menee tietysti etusijalle.

Vaikka kaikki näyttäisi olevan masussa hyvin ja nämä vaivani ovat ihan normaaleja raskausvaivoja, tuntuu kyllä että tämä raskaus on aika stressaava. Kun odotin 6 vuotta sitten esikoistani, koko raskaus meni kuin vaaleanpunaisilla pilvillä leijuen, jotenkin naiivisti luottaen siihen että tietenkin kaikki menee hyvin. Ja niin menikin. Mutta nyt kun on näin vanha (45) ja on ollut näitä keskenmenoja, piiiiitkä yritystaival ja vielä jouduin jatkotutkimuksiin T21-seulasta, niin vaikka kaikki onkin hyvin, silti stressaan kaikesta ihan eri tavalla kuin esikoisen kohdalla. Toki nautin myös raskaudesta, mutta on tämä ollut aika raskasta. Jospa nyt osaisi pikkuhiljaa rentoutua ja yrittää luottaa siihen että kaikki sujuu hyvin jatkossakin. Kotidopplerista yritän pikkuhiljaa luopua, kunhan tunnen tyydyttävästi liikkeitä päivän aikana, ja jos sitä käytän, sallin itselleni vain lyhyen kuuntelun niin että kuulen sykkeen, en jää kuuntelemaan sitä pidemmäksi aikaa. Turha aiheuttaa itselleen lisästressiä, jos vaikka tulisi taas noita sykkeenvaihteluita (joita ei ole tullut neuvolassa tai ultrissa kertaakaan), jos kerran normaaleja ovat.

Sain nyt viimeksi neuvolasta sen raskaustodistuksen eli nyt voisi laittaa Kelan hakemukset vetämään, mutta taidan vielä odottaa, jos se lopullinen 2016 verotuspäätös tulisi, jospa jollain konstilla saisi ne rahat laskettua 2016 tulojen mukaan 2015 tulojen sijaan. Saattaa olla turha toivo, mutta ajattelin kokeilla. :D

Hyviä vointeja kaikille! :)

Jimima 23+4
 
Viimeksi muokattu:
Pikainen oma napa. Olen jonkin verran lukenut, mitä ehtinyt, mutta hieman jäänyt nyt taustailemaan. Poitsu syntyi viime viikolla ja pääsin jo pois sairaalastakin. Poika oli terve ja iso lähes nelikiloinen ja 52-senttinen. Ei sitten mahtunut edes kotiintulohaalariinsa (56), jalkaterässä menivarpaat kippuraan, enkä raaskinut sellaista pukeä hälle. Onneksi oli kuitenkin varavaatteetkin mukana. :D Kummatkin aloitettiin vähän murjottuina tämä yhteinen elo ja ollaan jo ihan rakastuttu tähän pieneen ihmeeseen. Synnytyksen missään vaiheessa ei pojalla eikä mulla ollut kuitenkaan mitään hengenhätää. Mutta tosiaan, olo on kuin jyrän alle jääneellä ja en varmaankaan tule hetkeen istumaan tietokoneen edessä, joten siitä syystä hiljaisuus. Ja myös imetys vienyt tehokkaasti kaiken ajan. Nyt ostin rintapumpun, jos saisin sillä vähän varastoa jääkaappiin, ettei jokaista märinää tarvitsisi olla imettämässä. Niitä nimittäin on tällä isolla pojalla paljon ja hälle lisättiin jo lisämaitoakin (=korviketta kunnes mun maito alkaa riittää) annokset nyt ainakin viikoksi kolmen tunnin välein. Mutta palailen asiaan jahka tilanne vähän rauhoittuu.
 
Lämpimät onnittelut Hupsu Haave! (y) Nauttikaa uudesta perheenjäsenestä! :love:

Omaan napaan ei kuulu mitään uutta. Liitoskivut vaivaavat ja ihmettelen miten tässä selvitään vielä yli 3 kk, kun nyt jo tuntuu että sohva olisi se mieluisin parkkipaikka koko päiväksi. Töissäkin pitäisi jaksaa vielä yli 2 kk. :confused: Onneksi meillä on mahdollista tehdä etätöitä, niin voi tehdä töitä kotona ja heittäytyä sängylle hetkeksi kun siltä tuntuu. Toistaiseksi olen pysynyt pääasiassa toimistolla, mutta iltapäivällä alkaa kyllä olla aika tuskaista tämä istuminen ilman makoilutaukomahdollisuutta.

Onko teillä muilla ollut harjoitussupistuksia paljonkin? Kuten taisin jo aikaisemmin kertoa, mulla niitä taitaa olla, vaikkeivät sellaisia perinteisiä supistuksia ole, vaan jäävät ikään kuin päälle eli vatsa menee kovaksi palloksi ja saattaa pysyä sellaisena kunnes saan vaihdettua mukavampaan asentoon (mieluiten makuulle). Tätä oli myös esikoisen kanssa eikä kohdunkaula niistä ainakaan silloin kärsinyt, mutta vähän huolestuttaa kuitenkin että pysyykö se kiinni ja kiinteänä myös toisen kerran. :unsure: Kivuliaita nämä eivät ole, ei tunnu oikeastaan miltään, maha vaan menee sellaiseksi kovaksi palloksi. Laitetaankohan tällaisesta saikulle jossain vaiheessa...?!

Jimima 24+2
 
Paljon, paljon onnea HH! :love::love::) Ihanaa vauvakupla-aikaa, kirjoittele sitten lisää kun voit, mutta kokemuksesta tiedän että se ei olekaan pikkuvauvan kanssa aina niin helppoa. ;) Nyt kun meillä tuo kohta kolmikuinen jo viihtyy jonkin aikaa itsekseenkin leikkimatolla, alkaa muiden hommien tekeminen jo sujua paremmin.

Meillä käytössä vieläkin suurin osa 56-koon vaatteista, olen kyllä ottanut mukaan jo 62-kokoakin vaikka vauva on vielä alle 60-senttinen. Kakkoskoon vaippoihin sentään siirryttiin pari viikkoa sitten. :p

Nyt kun tästä porukasta alkaa vauvoja tupsahdella maailmaan, voitaisiin alkaa kirjoitella myös syntyneiden puolelle 40+ äitien ketjuun? Mullakin siis vielä tämä kirjoittelu aika harvakseltaan onnistuu, mutta sitten kun alkaa vauva-arki pyöriä niin ois sielläkin kiva jakaa kokemuksia.

Aion kyllä tähänkin ketjuun kirjoitella niitä omia juttuja ja kokemuksia vielä. :)
 
Onnea sylikaupalla HH:lle ja ihania vauvantuoksuisia hetkiä uuden tulokkaan kanssa! :love::love: Siitä hupsusta haaveesta tuli sitten todellisuutta! :) Olisi tosiaan kiva kuulla tarkempaa synnytyskertomusta ja muitakin kuulumisia, jahka vain ehdit ja jaksat kirjoitella.

Jimima, hyvä että kävit siellä ultrassa ja sait sitä kautta helpotusta huoliin. Mä jätin juurikin tuosta syystä dopplerin aikoinaan hankkimatta, kun pelkäsin että se voi aiheuttaa lisähuolia, jos vaikka sydänääniä ei joskus saisikaan kunnolla kuuluviin. Mutta varmasti siitä olisi ollut myös apua siinä vaiheessa, kun liikkeitä ei vielä säännöllisesti tuntunut. Toivottavasti sinulle ei tule narahdusta sokerirasituskokeessa, vaikka näin reilun viikon kokemuksella :D voin sanoa että senkin kanssa kyllä ihan hyvin pärjää. Mutta jonkinasteinen radi-dieetti on varmasti ihan hyvä ajatus muutenkin. Mua neuvottiin syömään pienempiä annoksia säännöllisesti (jopa 2-3 tunnin välein), ja tietty kaikki ylimääräiset sokeriherkut ja muut höttöhiilarit kannattaa jättää vähemmälle.

Harkkasupistuksista: mulla niitä ei ilmeisesti ole vielä ollut, tai ainakin oletan että olisin ne huomannut. Mutta mitä olen kuullut ja netistä lueskellut, niin ihan normaaleja ne tuntuvat olevan. En siis usko, että olisi mitään syytä huoleen, mutta jos asia huolettaa niin ehkä siitä voisi vielä kysyä neuvolasta ja pyytää kenties tarkistamaan kohdunkaulan tilanteen? Liitoskivuista mulla on sellainen kokemus, että lonkkia vihloi jossain vaiheessa tosi ilkeästi, mutta sitten ne vaivat väheni ja nyt ei ole enää pariin viikkoon tuntunut mitään. :confused: Eli näemmä nuo kivut voi joskus myös helpottaa ihan itsestään.

Vähän lisää omaa napaa vielä: mä olen nyt viikon verran mittaillut aamun paastoveriarvoja, ja hyvin ovat pysyneet rajan alapuolella. Luulen tosin, että mulla enemmän haasteita tuottaa aterian jälkeiset arvot, mutta niitä ei tässä ekan viikon aikana vielä tarvinnut mitata. Olo on edelleen ihan hyvä ja vauva myllää taas vaihteeksi ihan kunnolla masussa. Ahdasta alkaa vissiin jo tulla, kun liikkeet on muuttuneet selkeistä potkuista enemmän sellaiseksi möyrimiseksi (joka näkyy hauskasti mahan päältäkin). :)

Ensi viikolla pääsen sairaalalääkärin vastaanotolle, mitä jo odotan ja vähän jännitänkin. Tuo käynti siis liittyy mun kohdallani synnytyspelkoon, mutta kuulemma siellä myös ultrataan ja tehdään kokoarvio. Hyvä päästä tsekkaamaan, että pikkuisella on kaikki hyvin, kun edellinen ultra oli jo kesäkuun lopulla. Kokoarvio kiinnostaa erityisesti nyt kun tuli se radi-diagnoosikin. Mä olen niin pieni ja sirorakenteinen, etten kyllä välttämättä pystyisi yli nelikiloista vauvaa ulos pusertamaan. :unsure:

Katti, kiva kuulla että siellä on alkanut arki jo paremmin rullaamaan. :) Mun mielestäni on tosi kiva lukea teidän synnyttäneiden kokemuksia tässäkin ketjussa, mutta toki voin käydä niitä lukemassa yhtä hyvin siellä vauvaketjussakin :sneaky: (joka tosin taitaa tällä hetkellä olla tosi hiljainen). Joka tapauksessa koen kaiken vertaistuen ja kokemukset kullanarvoisina, kun tässä iässä ei lähipiirissä enää pienten vauvojen äitejä ole. Itsekin toivon, että pystyisin vielä vauvelin syntymän jälkeenkin jatkamaan kirjoittelua näillä palstoilla.
 
Kannatan myös tuota syntyneiden ketjua, kunhan niin pitkälle päästään. :)

Roxanne, juu, tuo kotidoppler on vähän kaksipiippuinen juttu. Sain sen mieheni siskolta kun odotin esikoista (en olisi varmaankaan edes keksinyt hankkia sellaista itse) ja silloin se oli pelkästään positiivinen juttu ja se oli ahkerassa käytössä, ainakin kunnes liikkeet tuntuivat selkeästi ja säännöllisesti. Tällä kertaa kun satuin muutaman kerran kuulemaan noita sykkeenvaihteluita, niin yhtäkkiä doppleri ei ollutkaan pelkästään hyvä asia. Se ylimääräinen lääkärikäynti ja ultra kuitenkin rauhoittivat mieltäni sen verran että pääsin huolesta, joten se käynti oli ehdottomasti hintansa arvoinen. Nyt en ole moneen päivään käyttänyt doppleria lainkaan, kun liikkeet tuntuvat jo selkeästi ja säännöllisesti, vaikka onkin istukka etuseinässä. Välillä möyrii ja potkii niin että melkein pelottaa että kestääkö kohdun seinä, mutta kai se kestää. :rolleyes: Radi-dieetti pitäisi tosiaan aloittaa ihan oman (ja vauvan) terveyden takia, mutta jostain syystä mä himoitsen tässä raskaudessa ärsyttävän usein karkkia, etenkin suklaata. Tosi huono juttu, varsinkin tuota radi-riskiä ajatellen. :eek: Kun odotin esikoistani, karkkia ei tehnyt yhtään mieli enkä juurikaan syönyt sitä. Nyt iltaisin sohvalla oikein himoitsen suklaata ja vaatii aikamoista itsekuria kaupassa etten ostaisi suklaata kotiin. :whistle: Onneaksi tuo esikoisen läsnäolo rajoittaa minunkin karkin syömistä, kun en viitsi hänen edessä syödä, hänellä kun on yksi karkkipäivä viikossa. Noh, jos käry käy sokerirasituksessa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki makeiset kokonaan, vaikka kuinka niitä himoitsee.

Harkkasupistukset sen kun jatkuvat, tai en ole edelleenkään ihan varma ovatko nämä tuntemukseni niitä. Kai ne ovat, mutta kun harjoitussuppareita usein kuvaillaan juuri supistuksiksi eli niiden pitäisi hävitä muutaman sekunnin tai edes minuutin sisällä. Mulla maha menee kovaksi palloksi ja se pysyy niin kunnes menen makuuasentoon. Kipuja ei ole. Ihan samaa oli tosiaan esikoisen kanssa, joten en nyt hirveän huolissani ole, mutta taidan kyllä mainita asiasta neuvolassa ensi viikolla. Jos hoitaja on sitä mieltä että kohdunkaulaa olisi syytä tarkastella, sitten tehdään niin. Olisi tosi huono juttu, jos nämä supistukset tekisivät hallaa kohdunkaulalle, kun vielä pitäisi pysyä yhtenä kappaleena yli 3 kk. :unsure: Esikoisen kanssa supparit eivät saaneet mitään aikaiseksi kohdunkaulalla, joten toivottavasti tilanne on nyt sama.

Roxannelle vielä, kiva kun pääset ylimääräiseen ultraan ja kokoarvioon. Ja tietysti käsittelemään synnytyspelkoasi. Itse koin itseni erittäin synnytyspelkoiseksi ennen ensimmäistä raskauttani ja olin jopa ehdottomasti sitä mieltä että minähän en alateitse synnytä, mutta jotenkin se pelko meni raskauden aikana itsestään ohi ja synnytystilanteessa jopa pelkäsin että joutuisin sektioon, kun esikoisen syke yhtäkkiä laski supistuksen aikana. Kaikki meni kuitenkin hyvin, vaikka poika lopulta autettiin ulos imukupilla. Kyllähän synnytys sattuu ja voi olla rankka kokemus, mutta ainakin omalla kohdallani kaikki tämä unohtui ihan samantien, kun sai oman pienen vauvansa rinnalle. :love::love: Ja jos päädytään syystä tai toisesta sektioon, sekin on Suomessa turvallinen toimenpide, vaikka toki isohko leikkaus onkin. Käsittääkseni nuo synnytyspolit tosiaan auttavat monia synnytyspelon kanssa. Toivottavasti käynti auttaa myös sinua. (y)

Omaan napaan ei edelleenkään kuulu mitään uutta tai erikoista. Rv 25+2 menossa ja liitoskivut vaivaavat, joten yöllä sängyssä kääntyminen herättää minut joka kerta ja kävelemään lähteminen on rankkaa, autoon nousemisesta puhumattakaan. Harkkasuppareita on aika paljon, mutta eivät tosiaan onneksi satu, pitää vain mennä pötköttelemään hetkeksi. Potkuja/liikkeitä on alkanut tuntua nyt jo paljon, ilmeisesti tyyppi on nyt jo niin iso ja vahva että etuseinässä olevan istukan läpikin tuntuu. :love:

Pikkuhiljaa alkavat nuo hankinnatkin tulla mieleen. :) Täytyy sisustaa yksi huone uusiksi ja hommata nykyisille tavaroille uudet paikat. Vaatteita en ajatellut sallia itseni ostaa ihan kauheesti, kun on paljon esikoisen vauvanvaatteita vielä tallessa. Mutta vaunut pitäisi hankkia, samoin uusi itkuhälytin (vanhaa käytettiin melkein 5 vuotta, mutta lopulta sanoi itsensä irti) ja turvakaukalo autoon. Äitiyspakkauksen haluan ehdottomasti, vaikka esikoisen äitiyspakkaus on edelleen tallessa. :love: Äitiyspakkauksen talvihaalari taitaa vain olla ihan liian iso vastasyntyneelle (LA siis 31.12.), taitaa olla kokoa 68-74. Meillä oli esikoisella serkultaan peritty talvihaalari kokoa 56, se kelvannee varmaan alussa, jos se on meillä vielä tallessa (jonkin verran annoin vaatteita pois enkä muista pidettiinko nämä haalarit).

Hyviä vointeja kaikille ja ihanaa vauva-arkea niin pitkälle päässeille! :)
 
HH:lle hurrrjasti onnea!!! :love: Ihanaa, kun odotus ja synnytys onnellisesti takana ja nyt saa nauttia siitä vauvasta :love: Kovasti odotan jo itsekin tuota aikaa, vielä olisi 10 viikkoa jäljellä...

Tänne ei mitään erityistä. Vatsa on kasvanut hurjasti ja suoraan sanottuna alkaa jo hiljakseen kyllästyttää tämän pallon raahaaminen :rolleyes: Liikkuminen on yhtä ähinää ja puhinaa ja lyllerrystä! Ja kuinka isoksi se tästä vielä kasvaakaan, kun vielä 2,5 kk odotusta jäljellä! :eek: Tarvikkeita ja vaatteita on tullut hankittua tasaiseen tahtiin, mutta jatkuvasti tulee lisää tarpeita mieleen. Yllättävän paljon tavaraa se uusi perheenjäsen vaatiikin...

Jimima taisi puhua harjoitussuppareista. Mulla on edellisissä raskauksissa ollut mielestäni enemmänkin supistelua mitä nyt, eikä nekään ikinä tehneet kohdunsuulle mitään. En siis ole juurikaan ollut huolissani, vaikka aika useesti vatsa kovettuu kävellessä jne. Ei ne sillai ole kipeitä, mutta tuntuu kyllä se kiristys vatsalla. Varsinaiset synnytyssupistukset mulla on aina sattuneet enemmän selkään, kuin vatsan puolelle, joten jos ne alkais selässä tuntua niin sitten olisi jo syytä olla huolissaan.

Verensokeriseurannasta selvisin viimeksi puhtain paperein, joten enää ei tarvii mittailla. Mulla ylitykset, ne muutamat pienet, mitä oli, ajoittui siihen aamupaastoon, aterian jälkeiset arvot oli tosi hyviä. Terkka suositteli edelleen pitämään mittauspäivän vaikka kerran viikossa, ettei sit yhtäkkiä sokerit oliskaan karanneet... Koitan muistaa :rolleyes: Suklaa on alkanut huolestuttavasti maistua kyllä, sen jälkeen, kun se pahoinvointi vihdosta luovutti.
Liitoskipuja ei ole vielä ilmennyt, mitä ihmettelen jo ihan suht raskaan fyysisen työnkin johdosta. Odotin, että tähän mennessä olis jo tullut jos jotakin vaivaa :LOL: Mutta ei, nyt näyttäis siltä, että jaksan käydä töissä ihan viimeiseen asti. Tosin eipä noita työpäiviä enää olekaan kuin 21 ennen äippäloman alkua! Mulla kevennettiin vähän kolmen viimeisen viikon listaa ja työpäiviä siellä on 4/vk.

No, jos odotus onkin mennyt suht ongelmitta, niin parisuhteessa niitä ongelmia onkin sitten riittänyt...:( Mies jotenkin kapinoi isäksi tuloaan kypsässä 40 v iässä ja tässä on nyt murheena, että jaksanko mä jatkaa näin ja katsoa kuinka käy vauvan synnyttyä vai luovutanko suosiolla ennen vauvan syntymää, että pääsen keskittymään ja rauhoittumaan vain siihen kaiken tämän epävarmuuden ja murehtimisen sijasta. Välillä tilanne tuntuu tasaantuneen ja ajattelen, että kaikki hyvin ja kyllä tämä tästä, mutta sitten tulee taas jotain :( Nyt on jälleen menossa se "taas jotain" vaihe. Mä en edes pääse laittelemaan vauvalle nurkkausta valmiiksi, kun en oikeasti tiedä missä mä asun sillä hetkellä, kun vauva syntyy. On tämä raskasta :( Miehen oma mielipide asiaan on, että jokainen ansaitsee mahdollisuuden, mutta välillä mä en tiedä haluaako se edes sitä mahdollisuutta vai vaan jatkaa elämäänsä niinkuin ennenkin. Tämmöset hiukan ankeat tunnelmat täältä tänään. Harmaa syyspäivä kruunaa tilanteen (y)

Vikuriina rv 29+5
 
Oi apua mitä liitoskipuja! Tai niiksi Mä niitä oletan - ihan alaselässä häntäluun molemmin puolin kyllä juilii ja kivistää paljon ja vähän koko ajan!
Ekassa raskaudessa ei mitään kipuja - ikä ja valmiiksi löysät paikat varmaan antaa parastaan.

Joskus puhelin synnytyssuunnitelmasta..viime kerralla sellaista kehoittivat tekemään -helpotti ainakin ekaan kertaan valmistautumista. Siinä kirjattiin toiveita kivunlievityksestä-mitä toivoo ensi sijaisesti tai jos ei jotain halua. Oli synnytysasennoista ja "välineistä" esim allas / tuoli / teline. Eipä mun alkuperäisistä toiveista mikään toteutunut mutta auttoi ehkä valmistautumaan ja käsittelemään pientä pelkoa. Kai siinä on jonkinmoisen kontrollin kokeminen taustalla, että muka ite olisi suunnitelmat tehnyt

Ultrassa tuli poikalupaus ja kaikki oli siinä hyvin. Huomenna neuvola ja saa nähdä valittaako painostani.. lääkäri sitä sätti ku oli tullut liikaa niille viikoille nähden mut mitenköhän huomenna käy..lääkärin jälkeen karsinkin herkkuja vaikka sokerirasituksessa ei ollut ongelmia. Siihen hupiin pääsen toisenkin kerran..

Onko teillä muuten tietoa onko jotain ilmaispakkauksia jaossa netin kautta (muu kuin äp) esim Libero tms? Sillon 4-5v sit niitä jaettiin synnärillä.

Mukavaa viikkoa taas kaikille ja hyviä vointeja!

T.Hannele 22+4
 

Yhteistyössä