Täällä on kyllä kovin poikapainotteista menoa
. Eikös meille iäkkäämmille (jos iäkkäämpi mies myös siis) pitäisi vähän todennäköisemmin tulla tyttöjä, samoin kuin muka icsissä. Arvelin kyllä jo alkuraskauden ultrassa, että poika siellä porskuttaa. Ei mulla mitään äidinvaistoa tai muuta ollut, kunhan olin googletellut tapani mukaan
.
http://www.genderdreaming.com/high-tech-research-news/
Meillähän siirrettiin siis olikohanse 11 vai 12-soluinen (norm. kaiketi 8-soluinen) 3-päiväinen vikkelä huippulaatuinen alkio, joka niptissä paljastui pojaksi. Kiva mennä tällain vastaan kaikkia todennäköisyyksiä, ikuinen vastarannan kiiski
.
Roxanne,
Kiitos listan päivityksestä ja kaivelusta.
Täällä tosiaan äippäloman ensimmäinen viikko käynnissä. Oli tosiaan hyvä, että saatiin se muutto ajoissa pois alta. Kyllä nimittäin on tahti hidastunut nyttemmin. Piti jo aiemmin kommentoida, että kannattanee ottaa rauhassa muutto, jos se sulla tosissaan on vain 1,5 kk ennen laskettua aikaa. Mäkin otin tosi rennosti, vaikka oli paljon aiemmin. Otettiin kaksi muuttomiestä kantamaan ja kyllä vain se pelkkä pakkaus ja purkaminenkin kävi voimille. Carriwellin tukivyö mulla oli silloin käytössä. Mutta se on nyt myöhemmillä viikoilla ollut välillä vähän ahdistava, eikä meinaa oikein enää pysyä paikoillaan vaan nousee kippuralle joskus alavatsalta.
Heh, mäkin oon ikuinen asuntojen katselija. Olen seurannut tämän nykyisen alueen asuntoja varmaan kymmenen vuotta. Ja silloin kun sen edellisen kämpän ostin, niin tein tarjouksen heti ensimmäisen näytön jälkeen, kun tiesin ettei tällä alueella ole niin paljon mulle/meille sopivaa tarjontaa. Ei tuokaan ollut täydellinen asunto, mutta siihen aikaan sopiva kompromissi. Kolmiotahan me jo silloin haettiin, mutta kun suolaiset hinnat (kuitenkin halvemmat kuin pk-seudulla sentään) ja ikä tuli vastaan. Ehdin saada tuon alle nelikymppisenä.
Siitä ne vaatehankinnat sitten lähtee. Ja jos samoin käy kuin täällä, niin parin kuukauden päästä kaappi onkin yhtäkkiä täynnä, eikä sinne mahdu enää mitään.
Mulla on nyt kertynyt neljät korkeat potkarit, yhdet pakkauksesta. Laitan tähän näytille yhden löytöni Prismasta. Eli kotimainen Marlon, ilmeisesti 100% luomupuuvillaa vaal.sin. potkarit (kahdella napilla, eli korkeutta voi vähän säätää) oli Prisman aletangossa -70 % lähtöhinta 9,95 eur. Prismassa on ollut jo pitkään sellainen aletanko, johon aina tulee lisää vaatteita ja sitä olen käynyt ahkerasti penkomassa.
http://www.marlon.fi/
Että kyllä noitakin vaan vielä löytyy, kun etsiskelee. Yritin ottaa sellaista kokoa (74), että se on sitä ryömintä- ja/tai konttausaikaa, kun housut ja sukat ei pysy jalassa.
KeltainenSeepra,
Oi miten ihanaa, onnea teille sinne kaikille. Vai että poika sitten sielläkin.
Nauttikaa nyt vauva-arjesta, kun kaikki tuntuu sanovan, että se on niin pian ohi ettei huomaakaan.
Vikuriina,
Mukava kuulla, että reissu meni hyvin ja lomakin siinä sivussa. Tuo onkin vähän inhottava tilanne tuon työn kanssa, mutta sinun kannalta hyvä että hommat jatkuu. Ei kait mikään laki velvoita kertomaan raskaudesta tuossa kohtaa? Ja mahtava juttu, että ultrakuulumiset olivat hyvät ja onnea myös poikalupauksesta sinne
. Sitä niin surullisena aina täälläkin välillä lukee, kuinka kaikille ei niin hyvin käy, jotta joskus melkein huonoa omaatuntoa potee, kun on näinkin "helpolla päässyt".
Katti75,
Heh, pisti naurattamaan tuo kommentti "...helpottaa arkea, kun kaikki on hyvin suunniteltu..." Ei siinä, olen kova suunnittelemaan ja miettimään kaikkea, mutta kun joskus tuo toteutus jää uupumaan
. Meillä on vielä pinnasänky ja hoitopöytä kasaamatta ja avaamattomina laatikoissaan. Mutta suunniteltu on. Suunnittelee vaan ei toteuta HH, voisi olla nimeni.
Harmi, jos synnytys ei mennyt ihan putkeen, mutta lopputuloshan se varmaan on tärkein ja laittaa unohtamaan pian moiset inhottavuudet
. Onnea sinne vauva-arkeen myös kovasti.
Tuota minäkin vähän pelkään, että kivunlievitystä pantataan ja että joutuu jossain kauheissa tuskissa olemaan. Unohtamatta tietenkään sitäkään, että mitä jos jotain odottamatonta tapahtuu. Mutta yritän olla miettimättä noita liikaa ja mennä avoimin mielin synnyttämään, ottaa vastaan sen mitä tuleman pitää ja suhtautua kipuun jonkinlaisena "hyvänä asiana" (jos se nyt mahdollista on, mutta siis sitä ajan takaa, että ehkäisi pahempia repeämiä yms. jos ei ole ihan tunnoton). Aiemmin olin sitä mieltä, että haluan heti kaiken mahdollisen kivunlievityksen, mutta nyt kanta on vähän laimentunut, kun olen lukenut synnytyksestä. Mutta ehdottomasti en ole vastaan kivunlievitystä, että jos on kovat kivut, niin pyydän troppia, mutta jos vain suinkin pärjää ilman, niin sitten siihen asti ilman, josko vaikka se pitäisi synnytyksen sitten hyvin käynnissä. Ja sitä yritän hokea itselleni, että tämähän on ihan luonnollinen tapahtuma. On tästä ennenkin selvitty ilman sairaaloita ja lääkkeitä. Että pitäisi ihmisen keho olla luotu siten, että tämä onnistuu.
Juu tule ihmeessä kertomaan vauva-arjesta. Siinä sitä sitten riittää täälläkin ihmettelemistä. Kerro kaikki niksit meille jotka tullaan täällä jälkijunassa.
Hannele77 Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan. Onnea odotukseen.
Niin Mitäs muuten kuuluu kalabaliikki ja Severinitar?
Kalabaliikki taisi plussata hetikohta minun jälkeen vai oliko se ennen? Eli loppuraskaus vissiin sielläkin menossa?
Mytti,
Onpahan tilanne siellä. Onnea kuitenkin tulevaan, mitä se ikinä tuokaan.
ON
Mä en oikein tiedä olenko kärsinyt liitoskivuista. Todennäköisesti en, koska en ainakaan muista tai ole tunnistanut. Mutta nyt loppuaikoina on alkanut tuntua painetta tuolla alavatsalla. Jotenkin tuntuu, että ihan kuin vauvan pää painaisi jo haarovälissä tai vähän ylempänä. Aamulla on joskus alavatsakipua, kun on rakko täysi. Se tuntuu sängystä noustessa.
Ja mikä on olo noin muuten. No ihan ok, ei mitään ihmeellistä vieläkään. Yhtään raskausarpea ei ole tullut vatsaan, tosin se on jo entuudestaan ihan arpinen, että ei sillä niin väliä ole, vaikka tulisikin. Olen rasvaillut vatsaa.
Unettomuutta oli tuossa hetki takaperin, se oli sitä vilkkaan liikehdinnän aikaa. Ehdin jo melkein kyllästyä/hermostua noihin jatkuviin liikkeisiin, jotka oli jo melkein kivuliaitakin. Mutta nyt on taas liikkeet vaimentuneet ja olen pystynyt nukkumaan.
Hajuaisti on äärimmäisen tarkka. Haistaa ihan omituisia asioita ja koko ajan tuntuu että kaikki haisee joltain. Ja jos paha haju esim. ruuassa, niin vaikea syödä. Niinkuin nyt vaikka kinkkuvoileipä täytyy pitää puolen metrin päässä ja vain nopeasti käyttää suussa haukkaamisen ajan, kun kinkku haisee niin pahalta. Samaten kananmunat haisee pahalta ja sipuli ja ja ja. Mähän en siis käyttänyt paljoakaan lihaa ennen raskautta, mutta nyt olen syönyt ja jättänyt soijatuotteita vähemmälle. Jostain syystä lempparini soijanugetit ällötti niin pahasti raskauden alussa, että en saanut niitä syötyä, enkä ole enää yrittänytkään.
Ja sitten viimeisimpänä tämä viimeinen pommi. Meinasin saada p***ahalvauksen neuvolassa, kun verenpainetta mitattiin viimeksi. Se oli niin korkealla, että hoitaja meinasi lähettää minut osastolle. Enkä todellakaan ole valmis vielä mihinkään tuollaiseen. Mähän olin vain menossa kauppaan neuvolan jälkeen listan kanssa ostamaan mm. tuttipulloa ja korviketta (varmuuden vuoksi pari putelia) ja talouspaperia etc ja lista on siis vieläkin pitkä, mitä kaikkea puuttuu.
Kiva sen ensimmäisen mittauksen jälkeen, kun otettiin pieni tauko ja piti olla ihan rennosti siinä se härveli käsivarressa. Hoitsu lähti hakemaan mulle pissatestejä kotiin ja mä siinä mietin, että en voi lähteä mihinkään sairaalaan, kun työt on tekemättä ja tavarat kasaamatta, kämppä siivoamatta etc ja onpa kiva hymynaama tuossa seinällä että hengitellään tässä vaan ihan rauhassa. No pääsin sentään kotiin, koska muita oireita ei ollut ja koska mulla on kotona verenpainemittari (en tosin tiedä sen toimivuudesta, kun on vaan joku peruskaupasta ostettu halpisversio). Mut laitettiin sitä nyt mittailemaan päivittäin. Kotona arvot on olleet vähän parempia, mutta kyllä ne siellä aika korkealla rajoilla kiikkuu 13X/8X.
Tuossa olis voinut joutua makoilemaan sairaalaan ja mahdollisesti aloittaa verenpainelääkitys. Ja jos lääkitys ei pure, niin sitten synnytyksen käynnistys. Mutta ainakaan nyt vielä näihin ei ole tarvinnut lähteä. Melko turvallisilla viikoilla tässä jo mennään, että ei siinä mielessä hätää. Ja vauvalla on kaikki hyvin, että siitä ei niin tarvitse olla huolissaan. Kuunneltiin sykkeet ja ultrattiin. Ensi viikolla kokoarvioultra.
Hyviä vointeja tänne kaikille. Jos musta ei kuulu, niin olen joutunut tositoimiin tai sairaalaan makoilemaan.
Tuo kun voi siis ihan päivässä parissa muuttua tuo tilanne ja siksi sitä pitää nyt päivittäin tsekata. Mutta luulen kuitenkin, ettei tuohon tule tarvetta, vaan hyvin täällä porskutetaan loppuun asti.