Huomenta. Tajusin vasta hetki sitten, että
säihkekin on aikalailla kalkkiviivoilla. Voi kun pääsisit sinne 39....
Taas kaunis aamu. Minun vaan täytyy tunnustaa, että olen kovasti nauttinut tästä kesästä näin raskaana ollessa, kun on ollut viileää.... pahoittelut niille, jotka iloitsevat nyt lämmöstä ja auringosta, mutta minä toivoisin viileämpää säätä.......
Kai tässä on sitten pinna tiukalla. Lösähdin tähän petiin ja tokaisin juuri miehelle, että inhoan itseäni raskaana, kun en saa normaaleja kotihommia oikein kunnolla tehdyksi. Kai minä sitten pelkään, kun tuo paha olo tulee niin nopeasti, että on pakko vähän löysäillä ihan tavallisissakin puuhissa, mutta täytyy sanoa, etten pidä itsestäni tällaisena saamattomana plösönä. Nyt en tuolla plösö -sanalla tarkoita ulkonäköä, vaan ihan henkistä otetta itsestään ja lähiympäristöstä huolehtimiseen.
Kun sain tuon veriseulan tuloksen, minulla meni täysin ulkonäkökriittisyys hiiteen, aivan sama, miltä näytän, jos muuten en ole tasapainossa enkä voi tuntea iloa ja aurinkoa sisälläni. Nyt sitten pelottaa tuo tulevan perjantain rakenneultra.... Olin päässyt ennen veriseulatuloksia jo itseni ja pelkojeni kanssa melko sinuiksi, mutta nyt on taas vanha, sama panikoiva persoona palannut kehiin. Minulla on kova lentopelko ja jos olen lähdössä lennolle, jännitän ja panikoin asiaa monta päivää etukäteen. Matka lentokentälle on jo yhtä hikoilua, saati sitten kun mennään portista lentokoneeseen vievään linja-autoon tai käytävään, alan aina itkeä. Ja kiitoradalla lentokoneen hitaasti lähtiessä liikkeelle onkin jo yhtä tuskaa, olen aina varma, että tämä oli nyt tässä..... Yksin matkustaessani tällainen käytös on aina niin pirun hävettävää, kanssamatkustajat ovat kuitenkin olleet aina hyvin sydämellisiä, samoin lentoemännät. No, lentämistä en joudu harrastamaan kuin lomamatkojeni yhteydessä, joten se ei minulle ole mitenkään pakollista enkä siis joudu jännittämään lentämistä, jos en halua. No, enhän raskaaksikaan pakolla ole tullut
, mutta nyt on pakko mennä rakenneultraan ensi perjantaina (saivarrellaan: eihän sinnekään olisi pakko mennä
) ja ahdistuksen määrä on kammottava.... Se, että pelkään huonoja uutisia ja tunteen " tämä on nyt tässä" -toteutumista, on niin kauheaa, että ei voi kuin kiroilla ja huokailla tuskastuneena, näen kaiken jotenkin negatiivisesti enkä nauti olostani ollenkaan. En meinaa saada ajatuksiani millään pois ensi perjantaista ja olen aivan toisaikainen... Nyt olisi mahtavaa olla töissä, sillä siellä ei omia asioitaan ennätä miettimään, vaikka elämä olisi kuinka päin p-tä. Toisaalta, jos tämä paha olo ei helpota (otin tänään vähän yli viikon tauon jälkeen primperanin, kun eilen kova paha olo vaivasi taas häiritsevästi, taisi mahaportti taas aktivoitua keskiviikon oksentelusta, josko lääke nyt vähän vahvistaisi sitä), enpä paljon töissäkään voi olla, työni on niin fyysistä, ettei se tällä pahanolon määrällä onnistu. No, tässä on vielä kaksi viikkoa aikaa katsoa, miten käy. Jos joudun jatkamaan sairaslomalla, olen todella v...tunut, koska täällä kotona ajatukset kiertävät vaan tätä samaa kehää, päivästä toiseen! Olenko nauttinut raskausajasta......... en sitten yhtään kokonaista päivää ja syytän siitä lähinnä tätä pahaa oloa ja oksentelua, nyt mausteeksi on tullut tämä kauhea "onko kaikki vauvalla hyvin" -pelko. Tällä on tarkoituksensa, tälläkin ajalla ja se selviää minulle myöhemmin, nyt vain tuntuu niin pahalta.....
Mutta te muut, älkääpä minusta välittäkö, nauttikaa kesäpäivästä ja läheisistänne ja jos voitte, olkaa onnellisia. Minä en siihen nyt pysty, mutta taas jonakin päivänä....
Kertokaa kuulumisianne!
-akkis-