35v+ odottajat, vol 2

Moi!

Tänään sitten lyötiin sektioaika lukkoon tuon perätilan takia. Ulkoista käännöstä ei äippäpolilla edes yritetty. Sektioajan sai vasta kun 39 viikkoa on täynnä. Hiukan jännittää päästäänkö sinne asti, minulla kun nämä ovat tupanneet etuajassa tulemaan. Nyt sitten makaan pari viikkoa jalat ristissä kotona :LOL:

Kiitos onnitteluista nevi, tässä iässä ei enää vuosia lasketa, mutta onnittelut kelpaa aina :D

On niin kuuma, että lähden viemään lapsia rannalle.

Säihke + pikkupossu 36+3
 



anjamarita....39v....ensimmäinen....la 22.07.2008....tyttö tulossa NKL

säihke....37v....kolmas (t-01, p-03)....la 19.08.2008

Äiti-66....41v....neljäs (t-98, p-00, t-05)...la.21.08.2008

sarppa70....37v....ensimmäinen....la 01.11.2008

Kisse....37v....neljäs (t-00, p-01, p-07)....la 20.11.2008 TAYS

TeSuLah....41 v....kolmas (p-03, t-06)....la 25.11.2008 SeKS

Czarina....40v....ensimmäinen....la 26.11.2008....poika tulossa TAYS

minnihiiri68.... 39v.... ensimmäinen.... la 28.11.2008....tyttö tulossa PS

leeloo....36v....ensimmäinen....la 2.12.2008 KÄT

nevi....40v....viides (t-89, p-92, t-95, t-06+lainat-93)....la 23.12.2008 K-HKS

akkamänty....40v....la 26 tai 27.12.2008 TAYS

janttu672....35v....ensimmäinen....la 02.01.2009

tuttelitar....39v....kuudes (p-97, t-98, p-05, p-06, t-07)....la 13.01.2009

nokko....36v....kolmas....la 20.1.2009

lilli70....38v....ensimmäinen....la 21.01.2009

Seranzu....37v....kolmas (p-94, t-97)....la 27.02.2009 HYS






Miina70....kolmas (p-94, p-96).... syntynyt :heart: tyttö :heart: 17.06.2008

ansku71....kolmas (p-01, p-06).... syntynyt :heart: poika :heart: 18.06.2008






Menetyksen kokenut;

:hug: diddlina :hug:
 
Taas valkeni kaunis aamu :)
Minä olenkin nyt viikonlopun lomaleskenä, kun mies lähti tytön 12v kanssa Itä-Suomeen vanhempiaan tapaamaan. Jäin ihan suosiolla koiravahdiksi. Ei oikein tässä kunnossa huvittanut istua neljää tuntia autossa.
Yskä vain jatkuu ja jatkuu. Limaa tuntuu olevan kurkku alhaalta ylös asti täynnä. Millähän ilveellä sen saisi pois? Ei sovi tuo nuorten miesten tapa 'räkiä' (hyi :x ) sitä ulos. Tulee vain oksennusrefleksi ja sitten syleilen pönttöä :(

Ihanaa kesäpäivää teille kaikille :wave:



Nevi ja Vilttitossu rv 18+4
 
Huomenta. Tajusin vasta hetki sitten, että säihkekin on aikalailla kalkkiviivoilla. Voi kun pääsisit sinne 39....


Taas kaunis aamu. Minun vaan täytyy tunnustaa, että olen kovasti nauttinut tästä kesästä näin raskaana ollessa, kun on ollut viileää.... pahoittelut niille, jotka iloitsevat nyt lämmöstä ja auringosta, mutta minä toivoisin viileämpää säätä.......


Kai tässä on sitten pinna tiukalla. Lösähdin tähän petiin ja tokaisin juuri miehelle, että inhoan itseäni raskaana, kun en saa normaaleja kotihommia oikein kunnolla tehdyksi. Kai minä sitten pelkään, kun tuo paha olo tulee niin nopeasti, että on pakko vähän löysäillä ihan tavallisissakin puuhissa, mutta täytyy sanoa, etten pidä itsestäni tällaisena saamattomana plösönä. Nyt en tuolla plösö -sanalla tarkoita ulkonäköä, vaan ihan henkistä otetta itsestään ja lähiympäristöstä huolehtimiseen.

Kun sain tuon veriseulan tuloksen, minulla meni täysin ulkonäkökriittisyys hiiteen, aivan sama, miltä näytän, jos muuten en ole tasapainossa enkä voi tuntea iloa ja aurinkoa sisälläni. Nyt sitten pelottaa tuo tulevan perjantain rakenneultra.... Olin päässyt ennen veriseulatuloksia jo itseni ja pelkojeni kanssa melko sinuiksi, mutta nyt on taas vanha, sama panikoiva persoona palannut kehiin. Minulla on kova lentopelko ja jos olen lähdössä lennolle, jännitän ja panikoin asiaa monta päivää etukäteen. Matka lentokentälle on jo yhtä hikoilua, saati sitten kun mennään portista lentokoneeseen vievään linja-autoon tai käytävään, alan aina itkeä. Ja kiitoradalla lentokoneen hitaasti lähtiessä liikkeelle onkin jo yhtä tuskaa, olen aina varma, että tämä oli nyt tässä..... Yksin matkustaessani tällainen käytös on aina niin pirun hävettävää, kanssamatkustajat ovat kuitenkin olleet aina hyvin sydämellisiä, samoin lentoemännät. No, lentämistä en joudu harrastamaan kuin lomamatkojeni yhteydessä, joten se ei minulle ole mitenkään pakollista enkä siis joudu jännittämään lentämistä, jos en halua. No, enhän raskaaksikaan pakolla ole tullut :D , mutta nyt on pakko mennä rakenneultraan ensi perjantaina (saivarrellaan: eihän sinnekään olisi pakko mennä :D ) ja ahdistuksen määrä on kammottava.... Se, että pelkään huonoja uutisia ja tunteen " tämä on nyt tässä" -toteutumista, on niin kauheaa, että ei voi kuin kiroilla ja huokailla tuskastuneena, näen kaiken jotenkin negatiivisesti enkä nauti olostani ollenkaan. En meinaa saada ajatuksiani millään pois ensi perjantaista ja olen aivan toisaikainen... Nyt olisi mahtavaa olla töissä, sillä siellä ei omia asioitaan ennätä miettimään, vaikka elämä olisi kuinka päin p-tä. Toisaalta, jos tämä paha olo ei helpota (otin tänään vähän yli viikon tauon jälkeen primperanin, kun eilen kova paha olo vaivasi taas häiritsevästi, taisi mahaportti taas aktivoitua keskiviikon oksentelusta, josko lääke nyt vähän vahvistaisi sitä), enpä paljon töissäkään voi olla, työni on niin fyysistä, ettei se tällä pahanolon määrällä onnistu. No, tässä on vielä kaksi viikkoa aikaa katsoa, miten käy. Jos joudun jatkamaan sairaslomalla, olen todella v...tunut, koska täällä kotona ajatukset kiertävät vaan tätä samaa kehää, päivästä toiseen! Olenko nauttinut raskausajasta......... en sitten yhtään kokonaista päivää ja syytän siitä lähinnä tätä pahaa oloa ja oksentelua, nyt mausteeksi on tullut tämä kauhea "onko kaikki vauvalla hyvin" -pelko. Tällä on tarkoituksensa, tälläkin ajalla ja se selviää minulle myöhemmin, nyt vain tuntuu niin pahalta.....

Mutta te muut, älkääpä minusta välittäkö, nauttikaa kesäpäivästä ja läheisistänne ja jos voitte, olkaa onnellisia. Minä en siihen nyt pysty, mutta taas jonakin päivänä....
Kertokaa kuulumisianne!

-akkis-
 
Sunnuntaita kaikille =)

Niin kovin paljon on sinulla akkamänty nyt mietittävää ja pohdittavaa. Hienoa kuitenkin että itse osaat tunnistaa mistä pelkosi ja murheesi kumpuavat. Varmaan jonkinasteista helpotusta tulee siitä.
Me ollaan niin kovin erilaisia luonteiltamme, akkamänty, ja emmehän edes 'tunne' toisiamme. Koen siis kovin vaikeaksi löytää sopivia tai edes vähän lohduttavia sanoja sinulle. Luen kuitenkin mielelläni teidän kaikkien juttuja ja toivon, että jokainen meistä oppii hieman lisää muista kanssakulkijoista :)
Ihan omaa filosofiaani on se, että murheet eivät murehtimalla poistu, eivät edes puolitu. Toki minäkin, nainen kun olen ;) , osaan vatvoa ja pohtia liiankin kanssa joskus ihan turhiakin asioita. Mutta, niinkuin Czarinakin sanoi, todella vaikeissa tilanteissa ihminen löytää itsestään uskomattomia voimia. Jälkeenpäin noiden voimien toteaminen itsessään on aika uskomaton kokemus, vaikka asia ei ehkä päättynytkään toivotulla tavalla.
Noita sisäisiä voimia, samoin kuin läheisten tukea, toivon sinulle akkamänty :hug:

Kuinkas anjamarita jakselet? Supistuksia? Toivottavasti nämä helteet eivät vie ihan viimeisiäkin voimiasi. Kovasti peukutan täällä supistusten puolesta =)



Nevi ja Vilttitossu rv 18+5
 
Lämmintä on pitänyt!

akkamänty :hug: mä toivotan sulle äärettömän paljon voimia ja halauksia!
Nyt sun pitäis löytää jotain tekemistä tai askaretta joka veis sun ajatukset edes hetkeksi pois perjantaista. Sun pitäis saada pääsi edes hetkeksi nollattua. Jos pystyt lähde kävelylle tai rupea joogaamaan. Helppo se on sanoa näin netin välityksellä ja sua tuntematta, eli älä ota nokkiis.

Ittellä on toi kävely aina auttanut, jotenkin siinä saan pääni aika hyvin nollattua. Ja kun on toi koira niin sekin vie ajatuksia välillä muualle. En mä varmaan olisi tän "meidän tragedian" jälkeen näin "hyvässä" voinnissa jos ei olisi ollut tuota koiraa. Se piti kiinni elämässä, sitä pitää ruokkia joka päivä ja sen kanssa pitää ulkoilla. Se on meille kyllä ollut oikea terapiakoira!

Mulla on nyt tulevalla viikolla nt-ultra ja se kyllä jännittää (vaikka en sitä ääneen tunnustakkaan). Mä en oo ikinä pitänyt sairaaloista ja nyt mun pitää sinne taas mennä! Mä varmaan oksennan ja pyörryn tms. kun pääsen ä-polille. Eli paniikki iskee! Neuvolaankin oli aivan järkyttävän vaikee mennä... Eli mulla on jonkinlainen kammo sairaalaa ja hoitohenkilökuntaa kohden. En pysty edes vielä aatteleen sitä mitä sieltä nt-ultrassa löytyy. Ehkä hyvä vaan...

Jaksamisia kaikille!
-Bonbon-
 
Bonbon: Eilen ja toissapäivänä olinkin joogaa vastaavalla rauhallisella venyttelytunnilla liikuntakeskuksessani, siis jumppa- ja kuntosalipaikassa, jossa olen jäsen. Teki oikein hyvää kropalle ja mielelle. Eilen minun oli tarkoitus myös jäädä kaupungille vaikkapa vain torille istuskelemaan, mutta paha olo oli jo jumppasalilla niin kova, että nopeasti kotiin vain syömään ja levähtämään. Ja toissapäivänä kävin koirani kanssa pitkällä kävelyllä. Tänään saatan lähteä uimahalliin tai illalla jumppapaikkaani vähän erilaiselle, mutta siis rauhalliselle tunnille, jossa lähinnä venytellään ja vahvistetaan joogamaisin liikkein eri lihasryhmiä. Kunto on vaan mennyt sen verran huonoksi, että aamulla koiran kanssa lenkillä totesin lihasteni olevan pelkistä venyttelyistä väsyneet ja tarvitsevat energiaa, joten jos menenkin uimaan tai jumppapaikkaani, täytyy ensin päivän aikana syödä ja antaa kropan levähtää. Ja sitten on aina tuo pelko persiissä, että kun menen jonnekin ja teen vähänkin rasittavampaa, oksennan, esimerkkinä tämän viikon torstai (muistin edellisessä viestissä väärin), kun edellispäivän eli keskiviikon kiropraktikkokäynnin ja 57 minuutin (tarkkaa on) vesijuoksun jälkeen oksensin torstaiaamuna toistakymmentä kertaa.

Joka päivälle minulla yleensä onkin jotakin, koska tämä kotona oleminen tympii ja tylsistyttää jo niin pirusti. Huomenna menen ystäväni luokse kylään. Tosin, hänellä on vajaan vuoden ikäinen tyttövauva, en tiedä, miten moisen tapaamisen tässä sieluntilassa kestän.... Tiistaina menen rentoutumaan lymfaan, keskiviikkona on psykologi, torstaiksi ei vielä ole mitään, silloin ainakin käyn jossakin liikkumassa, viime aikoina olenkin siis joka päivälle yrittänyt suunnitella jonkin pienen jutun, jonka pahoinvointini kestäisi, ihan päätäni tuulettaakseni. Mutta... omaa aikaa on siitä huolimatta aivan liikaa ja ajatukset pyörähtävät tietyille radoille niin helkkarin nopeasti. Menisin jossakin vaikka koko ajan, jotta saisin ajatukseni pois negatiivisistä uomista, mutta kroppani ei sitä nyt kestä ja sehän se tässä ongelma onkin. No, on se hyvä kasvattaa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä näin 40 -vuoden aikaisessa vaiheessa!!!

Pakko, bonbon, kysyä, kun manitsit teidän ´tragediasta´ eli jaksaisitko vielä kertoa? Tosin, ihan miltä itsestäsi tuntuu! Meillä myös tämä pieni karvaturri on tietenkin mahtava seuralainen, ilman sitä olisin varmasti jo paljon syvemmällä kuopassani kuin nyt.

Eikä minua, "tuntemattomat" ystävät, teidän tarvitse lohdutella, vaikka mukavaltahan se tuntuukin, jos huomioidaan. Kun kirjoittaa ajatuksensa joidenkin toisten ulottuville, mustaksi valkoiselle niin että omatkin silmä sen näkevät, sekin auttaa jo hirveästi, ettei pelkästään oman päänsä sisällä höyrytä tuskaansa. Ja tuttavieni on luultavasti vaikea ymmärtää tuskaani, paitsi niiden, joilla on lapsia, ja heillä on parhaimmat perhekesälomat juuri menossa enkä muista heidän käyneen raskausaikana läpi tällaisia pelkoja, joten en tiedä, miten minuun suhtautuisivat. Kun olen joillekin yrittänyt epätoivoani selittää, vastauksena on aina se sama tuttu: sellaista se on, kyllä se siitä. Argh, en jaksaisi enää kuunnella tuota....
Mutta siis, ei minua varten tarvitse sen kummempia sanoja löytää, on vain hyvä saada muutakin ajateltavaa, kun lukee muiden kuulumisia.

Tällä hetkellä meillä on kovat multa- ja hiekkamöyrijäiset tuossa pihamaalla. Jää varsinainen pihan suunnittelu ja laitto kuitenkin vasta ensi kevääseen ja kesään, mutta tuleepahan piha vähän siistimmän näköiseksi. Olen joskus miettinyt tuota meidän kaivinkoneenkuljettajaakin, että eipä mies kevät-, kesä- ja syksyaikaan kotiinsa paljon ehdi, kun aloittaa työt aamuseitsemältä ja lopettaa yleensä ilta yhdeksän-kymmenen aikaan....

-akkis-
 
Nevi mulla jatkui kans kauan tuo limaisuus kurkussa, pakko vaan yskiä sitä ja liman takia oksetti kans monta kertaa. Limaisuutta vieläkin vähän, kauan kestänyt. Koeta jaksella. :hug: Paranemispuhalluksia täältä!

Meillä sattui ikävä tapaturma perjantaina, kun mieheni loukkasi kaksi sormeaan ajoleikkurin terään, muovisuojassa oli joku pitkällä, ja alkoi vaivata ja kesken ajon alkoi sitä yrittämään pois. Kaksi sormeaan tökkäsi terään ja viilsi pitkittäin sormet kynnen läheltä. Tuli sisään ja sidoin haavan ja lähdimme koko porukalla teekoon päivystykseen. Kipu oli kamalan kova ja mies aivan tärisi kivusta. Sormet tikattiin ja nyt onkin sitten aika kädetön olo.

Mä voitelen voileivät ja autan tarvittaessa muussakin, kyseessä vielä oikea käsi. :eek:

Avioliittolupauksessa on luvattu olla toistemme tukena ja apuna huonoina ja hyvinä päviinä ja tämä on nyt sitten sitä huonoa. Yritän jaksaa raskauden edetessä tehdä monenlaista. Mieheni on 2 vkoa sairaslomalla ja sitten katsovat miten tilanne etenee. Sai kuurin ja kipulääkkeet ja sanoi tänään, että kipu ei tunnu jatkuvasti enää. Alussa oli ihan sietämätöntä.

Ostin kunnolliset hoitosukat ja suonikohjukivut lähes olemattomat, pakotusta ei jaloissa juuri ole, kun sukkia pitää jalassa. On kyllä hyvä apu. :)

Oma oloni suht hyvä, vauva liikkuu kovasti, potkii ja mönkii ja reagoi kovasti sisarusten ääniin. Musiikki saa myös liikehtimään. Yleensä kun olen levossa alkaa rymytä.

akkamänty, toivon, että kaikista peloistasi huolimatta, voit nauttiakin raskaudesta ja toivon sulle kaikkea hyvää. Sekään ei kuulemma ole hyväksi vauvalle, jos äiti jatkuvasti stressaantunut, myös stressihormoni erittyy ja tekee vauvaa levottomaksi. Jaksuja sulle! :hug: Jokaisessa raskaudessa on oma jännityksensä, mutta liikaa ei kannata asioita murehtia, jos mahdollista.

Lapset polskivat äsken altaalla ja itse löhösin auringossa ja nautimme kesän lämmöstä. :heart:

Voikaahan paksusti mammat! :heart: TeSuLah ja Pikkukolmonen rv 23+5 :heart: :wave:
 
No jopas oot liikkuvaa sorttia akkamänty aivan hengästyi itse kun luin :)

Joo, jaksan kertoa meidän tarinan:
Raskausaika meni loistavasti, itsellä ei pahemmin mitään pelkoja ollut. Aattelin että siellä se vauva vattassa köllöttää ja tulee pihalle sitten ajallaan.
Tyttö syntyi (sektiolla, oli perätilassa, tosin ehti kääntyä pariin otteeseen oikeen päin. Lopuksi en ittekään ollut enää varma kuinka päin tyttö mahassa on. Sektio päivänä vielä katottiin ultralla ja olisi ollut rt-tarjonnassa mutta halusin ja sain kumminkin leikkauksen)
oli täyden kympin tyttö, normi pituus ja paino.

Arki lähti loistavasti sujumaan. Tyttö oli ihana ja helppo. Nukkui yöt hyvin, vain ekan kuukauden heräsi kerran yössä!
Koira otti tytön loistavasti vastaan ja tyttö tykkäs koirasta. Nauroi ekan kerran ääneen tolle koiralle.
Sitten yhtenä aamuna nousi lievä kuume. Likka oli itkuinen, annoin lääkettä ei laskenut kuume (sitä siis oli vain 37.7 C). Itkuisuus hellitti, menimme silti lääkäriin että saisimme tietää ettei korvissa ole mitään. Lääkäri tutki, korvat ja hengitys ok. Lääkärissä olessamme nousi punaiset pilkut, lääkäri sanoi että kuumepilkkuja.
Sitten kotiin ja kotona likka piristyi ja kohta alkoi nousta ihoon tummia pisteitä ja likka meni huonompaan kuntoon. Siitä sitten ensi-apuun ja hoidoista huolimatta menehtyi :'(
Diagnoosi oli verenmyrkytys, jostain oli bakteeri vereen päässyt!
Mä huusi teholla et miten voi olla verenmyrkytys kun ei ole mitään haavaa missään.

Me saimme estolääkityksen siellä teholla.
Myöhemmin käytiin hoitavaa lääkäriä tapaamassa ja kertoi että näitä samankaltaisia tapauksia on suomessa vuodessa n. 3-5 kpl. Ja tämä bakteeri on aika yleinen, jollekkin se tekee jotain ja jotkut ei saa siitä mitään oireita.
Se voi tulla ihmiseen vaikka kaupassa, neuvolassa....
Sitä en vieläkään käsitä miksi se meidän tyttöön tuli ja miksi piti käydä näin....

Saimme tytön pitää luonamme reilut 4 kuukautta.
Ikävä on kova :'(

 
Helou!! :wave:

Ollaan oltu niin kovasti ulkona ettei oo tännekään ehtinyt.

TESULAH:Onnittelut pikku neitille!!Meidän "pikkuunen" esikko täyttää huomenna 10 v. klo 7,28. ;) Sehän hyvä kun sukiista on apua! =)

AKKIS:Onneksi sulla jotakin aina jokaiselle päivälle.Surkiaa olis kotona vaan miettiä asioita..saatko yösi nukuttua vai mietitkö yön pimeinä tunteina asioita?Mä oon itte sellaanen jotta kaikkia asioita tulee aina yöisin mietittyä...

:whistle: Päivisin ei ehdi mutta yöllä sitten senkin edestä..
Voimia sulle perjantaihin! :hug:

NEVI:Jep,meillä on sikataloutta ja viljelystä.Laskettuna aikana onkin puinnit varmaan just alkanu.. :p Kuis sun yskä?Joko on paranemaan päin?Hope so!! :)

BONBON:Ompas teillä käynyt surullinen tapaus. :ashamed:

Niin se perjantain äippäpolikäynti meni hyvin.Painoarvio nyt 2,9 kg.Napavirtaukset oli hyvät.Lapsiveden määräkin on vähentynyt,tarvittava neljän sentin lammikko löytyi.
Kohdunsuu sormelle auki ja kohdunkaula lyhentynyt.
Vauvan pää kuulemma jo alhaalla.En kyllä usko jotta ennen laskettua aikaa syntyy.Ei ole ittellä edes vielä "kypsä olo".

Huomenna tosiaankin esikon synttärit illalla ja tiistaina sitten kaverisynttärit.Neuvolakin on tiistaina.

Mulla on nyt kolme yötä menny aivan perseelleen... |O
Ei meinaa yöllä enää saada millään unen päästä kii.Paska.
Nyt meinaa sitten vähän päivisin olla nihkeetä... :|

Äiti-66 RV 36+3
 
Ensinnäkin onnittelut TeSuLahi/b]in ja äiti -66:n päivänsankareille! :flower:
Tuntuuko noin jälkeenpäin, että aika menee nopeasti? Että muistaisi kuin eilisen päivän, kun kyseinen lapsi esim. oppi kävelemään tai muuta vastaavaa?

Bonbon Olen aivan sanaton.... :hug: ja huokaus..... Olen otettu, että kuitenkin jaksoit kertoa tarinasi. Nyt tuntuu, kuin olisin pikku tyttö ja saisin hävetä suurta suutani ja itsesääliäni. Niinkuin jossakin viestissäni mainitsin miehestäni, joka sanoi, että luonto ei ole reilu jne. ja tuo tokaisu sai minut ajattelemaan, että aivan niin, enhän minä sen kummempi ihminen tai mikään jumaluus ole, minulle voi yhtälailla sattua ikäviä asioita, en ole sen enempää niiden yläpuolella kuin muutkaan. Nyt tuntuu juuri tuolta samalta, että nyt täytyy yrittää parhaalla mahdollisella voimalla heittää tämä ruikutus jonnekin kauas ja katsoa eteenpäin pää pystyssä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritän. Tulin juuri äsken vesijuoksemasta, nyt juoksin vain 45 minuuttia, katsotaan iskeekö paha olo, mutta nyt olo tuntuu suoraansanoen ihanalta.


TeSuLah:: Tuosta stressihormonista miehenikin huomautti eilen....... :(

äiti-66: Saan nukuttua yöt hyvin, se onkin mielestäni viileän kesäsään ohella ollut ainoa hyvä puoli raskaudessani. Voi tätä negatiivi-nelliä!
Äiti-66: Kuinka paljon sikoja teillä on? Toivottavasti saisit levättyä tulevina öinä.... Onko joitakin raskauskipuja vai eikö vain uni tule?

Koirani kuikuilee aukinaisen takaoven suulla ja haukkuu jotakin. Viime yönäkin se yhtäkkiä alkoi haukkumaan terhakkana, varmaankin takapihalla juoksi kettu tai jänis, jotka usein olemme siellä nähneet, mutta kun menimme mieheni kanssa ikkunasta katsomaan, ei näkynyt mitään. Öisin koiruus ei yleensä hauku, onneksi, sillä vähän aikaa meni, ennenkuin sain unenpäästä taas kiinni. Koira sensijaan alkoi kuorsaamaan heti, kun valot sammutettiin. Ryökäle. Hassun kuulosta, kun pieni chihu kuorsaa kuin aikamiehet :D

Palailemisiin!

-akkis-
 
Kiitos onnitteluista nevi ja äiti-66. :heart: 2-v neuvola onkin sitten neidillä tiistaina ja mulla ke neuvola myös. Eli kiirettä pitää ja sunnuntaina juhlimme sitten 2v-synttäreitä. Tulossa paljon pientä väkeä. Siskollani on samanikäiset kuin mulla, mutta esikoinen tyttö ja kuopus poika, veljelläni 2 poikaa, samanvuotisia hekin. Olimme kahtena vuotena samanaikaisesti raskaana ja nyt onkin sitten serkkuja samaa ikäluokkaa. Mieheni siskolla Amerikassa myös 2 v ja 5 v, eli samanikäisiä, mutta kovin harvoin näemme, asuvat niin kaukana. Kaveriperheessä myös 5- vuotiaita sekä muutamia 3 vuotiaita ja eräässä perheessä syntyi just kesäkuussa vauva, meillä ennestään 5-vuotiaat samalle vuodelle ja tänä vuonna vauvat. Aika vilske synttäreillä käy. :heart:

Rv:t korjaan siis mulla tänään 22+5 :heart:
 
Akkamänty stressihormonista en halunnu sanoa sun harmiksi. Anteeksi, mutta odotusaikana tai jopa synnytyksessä voi tapahtua mitä vain, vaikka murehtisi tai ei.

Mullakin esikoisella laski yllättäen sydänäänet, otettiin nopsaa isokokoinen poika ulos, kun koneet tilttas, otettiin vanhanaikainen torvi, jolla sydänäänet kuultiin että laski. Multa ei istukka normaalisti irronnut ja otettiin käsin leikkaussalissa eli jännitystä piisas synnytykseen asti. Eihän ne asiat kuitenkaan murehtien muutu miksikään. Mua ei silti nytkään synnytys pelota. Toinen synnytys olikin sitten nopea. Jotenkin luotan, että kylläpä siellä parhaansa yrittävät. Tyttö syntyi käynnistyksellä parissa tunnissa ja siitä on siis tänään se 2 v, kiitos vaan kaikille onnitteluista.
Mies oli synnytyssalissa n. 20.30 ja tyttö maailmassa klo 22:22 täyden kympin tyttö.

Kaksi vuotta on mennyt hurjan nopeasti, muistan selvästi kaikki kehitysvaiheet tytöllä, kääntymisen, konttaamisen, tukea vasten nousemisen ja kävelyn, ekat sanat ym. Nyt on jo 2v pikkuneiti. Juttelee jo kovasti ja matkii isoaveljeään lähes kaikessa. =) Häntäkin oikein hymyilyttää, kun pikkusisko matkii kaikenaikaa, lähes ilmeistä lähtien.

Mukavaa illan jatkoa teille kaikille! :)
 
akkamänty ihan turhaan tunnet mitään häpeää tms. jutuistasi. Se on sun elämää ja sä saat olla ihan niin huolissaan ja stressaantunut kuin haluat!
Mutta ihan itsesi ja maha-asukin takia yritä olla turhia stressaamatta.
Tiedän, helppo sanoa mut yritä silti =)

Se on niin ettei huomisesta tiedä, joten eletään tätä päivää!
Mä oon aina ollut positiivinen optimisti, toki se on vähän rapissut tässä matkan varrella...
Yritän suhtautua tähän tulokkaaseen asenteella et "ei se salama kahta kertaa samaan paikkaan iske". Mutta jostain silti putkahtaa päähän et, kyllä se voi kaksikin kertaa iskeä...
Joten mun on vaan keskitettävä ajatukset seuraavan etappiin ja mulla se on nt-ultra.
Se mitä sieltä sitten selviää... No, se on sen ajan murhe! En edes halua sitä vielä miettiä.

Ne on ne koirat joskus yksiä perkeleitä. Meillä toi koira pitää kans melkoista meteliä kun se nukkuu. Kauheinta on herätä kun se ulvoo unissaan :eek:
Kyllä siinä saa vähän aikaa kelata et onko toi koira vai palohälytin :LOL:

Jaaha, pitää varmaan lähteä ton "hullun hurtan" kans iltalenkille. Ei yhtään kyllä huvittais ku täällä on jollakin koiralla juoksu ja meno on sit sen mukaista ja mieskin on parin päivän reissulla eli pakko se vaan on mennä.
 
Heippa poikkean pinoonne kylään! =) Ahkerasti teidän juttujanne aina luen ja odotan, jotta pääsisinköhän minäkin vielä pinoonne,mutta asia kerrallaan!

Eli Nevi, minä lupasin ne ohjeen väritysten suhteen kopioin ne tähän,itsekkin olen ne jostain pinosta ottanut, vähän harjoittelua ja onnistuu! :flower:

kuumetta:
Kirjoittaisin onnittelut isoilla, värikkäillä kirjaimilla, jos osaisin.


Kuumetta ja kaikki muutkin väri- ja kokointoilijat:

lainatkaa vaikka tuota minun aiempaa onnitteluviestiä, jotta pääsette näkemään koodit. Niitä ei voi tähän suoraan kirjoittaa näkyville, koska kirjoittessa ne muuttuvatkin toiminnoksi.. Mutta lainaan itse itseäni ja lisään jokaisen hakasulkeen alkuun välilyönnin ja lihavoin koodit, jotta pääsette periaatteesta selville.

Tiila:
[ size=20][ color=gold][ b]IHANAA BANTSKU!!! ONNEA!!![ /b]


ja tämähän näyttää ilman välilyöntejä ja tummennuksia tältä:

Tiila:
IHANAA BANTSKU!!! ONNEA!!!


Siis toiminnon (lihavoinnin, värin, fontin koon jne) aloittava koodi on muotoa [ koodi ] ja kun muokattava kohta halutaan päättää, merkitään [ /koodi]. Nämä siis ilman noita välilyöntejä. Koodisana aina englanninkielinen, ja väri myös.

Ohoh. Tulipa koodausopetus vauvakuumepalstalle. Onnea vielä kerran Bantsku ja Kati231, jotta pysytään aiheessakin


~Tiila ja Pieni (viisi ja puoli viikkoa FPRIVATE "TYPE=PICT;ALT=:heart:" )



Opastan vaikka yksityisviestitse enemmän jos haluat! :flower:

Onnea teidän kaikkien raskauksiin! :flower: :heart:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:
 
Sunnuntaita kaikille! Minäkin täällä taustailen, luen juttujanne vauvan hoidon lomassa. Odottelen josko teiltä tulisi lisää vauvauutisia. Meillä vaavi jo 5 viikkoa. Hyvin on mennyt, ainoa "pieni" ongelma on kun tämä neiti ei nuku. Päivät saattaa mennä 10 min tirsoilla ja sitten väsyksissä itkee. Sylissä nukkuu oikein mainiosti, samaten vaunuissa niin kauan kun ne ovat liikkeessä mutta jos vaunut pysähtyy tai tulee liian tasaista kyytiä niin takuulla herää. Tai jos yrität laskea hänet sänkyynsä niin se siitä päiväunista =) . Eli jalat rakoilla häntä pukataan vaunuissa jotta saisi edes hieman nukuttua. Vanhin lapsistamme oli ihan samanlainen joten tuttua on...

Voi Bonbon, minäkin olen ihan sanaton. Pelkkä ajatuskin sitä että joutuisin tästä rakkaasta vauvasta luopumaan saa kyyneleet silmiini. Olen tosi pahoillani siitä, mitä olette joutuneet kestämään!

Tuossa jossain välissä keskustelitte miesgynestä. Minä en ole koskaan halunnut mennä miesgynelle mutta oli kuin kohtalon ivaa, mulle nimittäin sattui mieskätilö!!! olin eka aivan kauhusta kankea ja järkyttynyt mutta enpä olis mukavampaa kätilöä voinut saada!

Mukavaa alkavaa viikkoa teille!

mina70
 
Mitähän Anjamaritalle kuuluu? Toivotaan että synnytys olisi käynnistynyt itsekseen ettei tarvitsisi huomenna tehdä sektiota. Ainakaan en huomannut Anjamaritan viestejä viikonlopulta, joten toivotaan parasta...

Bonbon :hug: Enpä voi kuvitella mitään suurempaa menetystä kuin oman lapsen menettäminen.

Akkamänty, tsemppiä :hug: Yritä jaksaa ja muista että moni on synnyttänyt täysin terveen vauvan, vaikka seulan suhdeluku olisikin ollut huono.

Minä tunsin lauantaina ensimmäisen kerran vauvan liikeet :) Jee, kyllä sitä olikin jo odotettu. Sellaisia muljahduksia tuntuu masussa, taitaa vauva harrastaa vesijumppaa ja tekee kuperkeikkoja :LOL:

Muutenkin kaikki sujuu oikein hyvin, mulla ei onneksi ole ollut mitään vaivoja ja yllättävän hyvin olen jaksanut tuossa helteessäkin taapertaa. Tosin päiväunet on pakko nukkua, jos on useamman tunnin tuolla auringossa touhunnut :D

Keskiviikkona on sitten 4D-ultra Helsingissä, pikkasen jo jännittää, että miltä meidän pikkuinen näyttää.

Aurinkoista viikonalkua kaikille!

minnihiiri68 + vaavi rv 22+3
 
Mukavaa viikon alkua kaikille =)

Rouva Pikkumyylle kiitokset ohjeista. Älkää siis muut ihmetelkö jos minun kirjoituksiin ilmestyy välillä esim värillisiä tai [sitze=30]isolla[/sitze] kirjoitettuja sanoja ;)

äiti-66 kuopuksellesi Onnittelut Syntymäpäivänä :flower:
Teille tuleekin suurinpiirtein samanlainen ikäero kahden nuorimman välille :)


Hienoa TeSuLah että olet saanut avun noista tukisukista. Kyllä kuulosti kuvailemasi kivut aika pahoilta. Pikaisia paranemisia miehellesi.
Voi miten ihanasti teillä on samassa elämäntilanteessa olevia sukulaisia ja ystäviä :) Ihan muistuu mieleen ajat jolloin meidän kolme vanhinta oli pieniä ja sekä ystävä- että sukulaisporukoissa oli aina leikkikavereita. Silloin vielä asuttiin kerrostalossa ja meitä oli 4-5 perheen porukka joka puuhasi yhdessä niin vaput, synttärit kuin ulkomaanreissutkin. Jopa perheiden isät ystävystyivät ja kävivät omillakin reissuilla, mökeillä, kalassa jne.


Kiva kuulla kuulumisianne Miina70 Ajatella, vauvanne on jo 5 viikkoa! Saako udella nimeä, vai säilyykö salaisuutena vielä? Onko teillä edellisissä nimissä jokin 'idea'? Esim suvun nimiä, samalla kirjaimella alkavia tms?


Minnihiiri68 potkuonnittelut sinulle :D Kerropa sitten kaikki sieltä 4D-ultrasta. En olekaan koskaan sellaisessa käynyt. Pitäisiköhän? Ihan vain viimeisen vauvan kunniaksi :whistle:



Nevi ja Vilttitossu rv 18+6
 
Minnihiiri68: Kiitos tsemppauksesta.
Olisi hienoa, jos jaksaisit kertoa 4D -ultrasta keskiviikon käynnin jälkeen.
Itsekin olen sellaisen ajan varannut, mutta tässä on meikäläisellä nyt vielä sen verran mutkaa matkassa, että katsotaan, miten asiat silloin ovat. Meidän 4D:n on vielä aikaa.

-akkis-
 
Aurinkoista tiistaita!!

AKKIS:No onhan noita "sikapäitä" vajaa tuhat tuolla sikalassa. :LOL:
Niin sitä tuli mieleen jotta esikkoa kun odotin niin veriseula oli silloin käytössä mutta kakkosen ja kolmosen aikana ei ollut käytös siitä syystä kun se antoi niin paljon vääriä tuloksia!!
Jotta älähän nyt vaan missään nimessä heitä kirvestä kaivoon!!! :heart:


4D-ULTRA:Kun kävin keskussairaalas niskapoimu ultras niin siellä oli koekäytös kyseinen masiina.Olihan se huomattavasti tarkempi kuin nämä perinteiset ultrat.Rakenneultras olikin sitten "vaan" perinteinen laite.

NEVI:Esikko kiittää onnitteluista
:)

AKKIS:Joo kyllä sitä tulee aina elettyä viimeinen ja sitten se varsinainen synnytyspäivä aina uudelleen ja uudelleen jokaisen kohdalla.
Sitä vaan aina miettii jotta mihinkä ne vuodet katoaa.. :|
Tuntuu ettei itse vanhene ollenkaan mutta tenavat kasvaa silmissä.. |O

Mulla on klo 12 neuvola.Viime yö oli suht. hyvä.

Päivän jatkoja!!

Äiti-66 RV 36+5
 

Yhteistyössä