Huomenia. Ei vaan uni tule.... tosin oli nälkä ja nousin ylös syömään,, nyt ei sitten ihan heti mennäkään makuulle, toisaalta eipä nyt kovasti nukutakaan. Chihuni hyppäsi syliin kerälle nukkumaan, kuorsaa parasta aikaa
ja aloinpa sitten aikani kuluksi naputella.
Olette taas paljon kirjoitelleet......
Itse olin eilen neuvolalääkärin luona ja sain kovan ripityksen vähäisestä painonnoususta........Mutta minkäs hitto teet, kun tämä refluksi on niin kova, ettei kauheasti huvita ylimääräisiä annoksia syödä. Pari päivää sitten söin kerma- ja smetanapitoista makaronilaatikkoa melkoisen paljon sekä samana päivänä vielä pitsaa, meillä oli vieraita. Siitähän ei ruoansulatuselimistöni tykännyt yhtään ja jo toissailtana oli huono olo, eilen aamulla oksensin, tosin vain kerran, mutta oksettava olo kesti eilisiltaan asti eikä taaskaan koko päivänä mennyt kauheasti ruokaa alas. Eli ei parane tuhtia ruokaa syödä kuin hyvin pienet annokset kerrallaan, joten niillä ei painoa pysty nyt nostamaan. Neuvolalääkäri käski hankkia apteekista sellaista lisäravintojuomaa, 2 dl:n purkeissa myydään. Täytyy sitten tänään ajaa apteekkiin ostoksille. Kohdunkorkeus oli 24 cm, mutta ei passittanut mihinkään tarkkailuihin sairaalaan, käski vain hankkia elopainoa lisää..... Pelotteli raskaalla synnytyksellä (ettei ole voimia, jos ei ole "massaa") ja sillä, että imetys ei tule onnistumaan, jos ei ole varastoja, mistä ottaa.... Tiedän, tiedän......... Tietenkin huolettaa vauvan kasvu, ei niinkään omat voimat, ja kahden viikon päästä menenkin yksityiselle ultraan, jossa saapi tutkailla vauvan tilanteen kunnolla. Nyt olen sitten sairaslomalla, jotta en kuluta energiaa muuta kuin sen, mitä vapaapäivinä kotitöissä ja vähän kävelyllä hissuttelen. Joopa joo... Tapasin juuri maanantai-iltana kollegani toiselta työpaikalta, laskettu aika melkein samassa kuin omani ja ihan hyvissä voimissa touhusi työasioita työpaikallaan, kyllä käy kateeksi.....
Kun aiempina vuosina mietin, että miltähän tuntuisi olla raskaana, enpä ikuna kuvitellut, että refluksista tulisi suurin pulmani, ajattelin aina selkääni, koska niitä vaivoja on ennen raskautta ollut paljonkin, nytpä tuo selkä ei oikein vihottele ollenkaan
Hassua..... Eli elämä on raskauden aikana opettanut, ettei ( siis minun itseni, en puhu muiden puolesta) pidä kuvitella, miettiä tai ainakaan suunnitella liikoja, kun en kumminkaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan (esim. synnytys), täytyy vain mennä sen mukaan, miten asiat kulloinkin menevät.
Neeanäiti: Ikävää verenvuotosi. Minullakin on jo viikkojen ajan tullut nenästä kovasti veristä limaa, mutta ei varsinaista juoksevaa vuotoa. Aina saa olla nessu mukana, kun nenä vuotaa melkein jatkuvasti ja "tuote" on aina sellaista verensekaista. Puhuin tästä kyllä jo kolmisen viikkoa sitten työterveyslääkärille, mutta totesimme molemmat, että tämä on nyt tätä raskausaikaa....
Sarpalla ei enää montaa päivää la:kaan ole jäljellä
Joulusta olette puhuneet. Minä en yleensä niinkään konkreettisesti jaksa joulua laittaa, jotakin tietenkin aina, mutta esim. joulukorttien lähettämisessä olen ailahtelevainen, jonakin vuonna lähetän niitä, jonakin en, tuttavani ovat tottuneet siihen, onneksi
Kun esim. työkavereita seurailee, olen aika säyseä jouluvalmistelija, mutta joulun tunnelmasta pidän valtavasti. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän odotan joulua yhdessä läheisten ihmisten kanssa. Yksi suosikeistani on haudoilla käynti sekä jossakin aattohartauksessa hetken viivähtäminen.... Se tunnelma, ikäänkuin kaikki olisivat rauhoittuneet, mutta siitä huolimatta on paljon ihmisiä ympärillä, ei ole kiire minnekään ja kynttiloiden rauhoittava lepatus...... Ja jos on lunta, sepä vasta täydellistä onkin. Myös adventinaika ja odottava tunnelma on suosikkiaikaani
Vähän uusi uni painaa silmiä, joten josko aloittelisin unta istumalla olohuoneen nojatuolissa.... Mukavaa aamunalkua kaikille!
-akkis-