35 -vuotiaat ja sitä vanhemmat odottajat

Marza1970, jaksamista Sinulle!

 

Miina70, lapsille aiomme kertoa vasta vähän myöhemmin. Poika on ainakin niin puhelias, että "huutaa" asian kaikille emmekä halua vielä kenenkään tietävän. Yksi hyvä ystäväni tosin tietää, hänelle en vaan voinut olla kertomatta. Odotamme ainakin ekan ultran ja veritestin tulosten ylitse ennen kertomista muille. Saa nähdä, miten poika suhtautuu, jossakin vaiheessa sanoi ettei todellakaan halua enää vauvoja tähän perheeseen
Mulla on tänään ollut äklötyspäivä. Aamulla töissä oli työkaverin eläkekahvit ja tuntuu, että makea täytekakku sai olon huonoksi koko päiväksi - yöks! :x
Toivottavasti huomenna olisi parempi päivä - olemme nimittäin menossa isovanhemmille ja saattavat ihmetellä jos olen kovin vaisu ja huonovointinen...

 

Kiva nähdä, että tämä syksyllä aloittamani pino on edelleen voimissaan, vaikka välillä vähän hiljaiseloa vietetäänkin. Itselläni on jääneet muuton takia lukeminen ja viestittely tosi vähälle ja nettikin toimii pätkittäin. Martzalle 1970 voimia ja jaksamista surussasi, jos vielä luet tätä pinoa. Todella ikävää, että kävi niinkuin kävi. Galluppiin vastailisin asuinpaikasta että keski-suomessa asustellaan ja toiseen galluppiin, että painoa on kertynyt yllättäen vain 8 kiloa, kun raskausviikot loppusuoralla 38+5, juuri tänään olin neuvolassa. Miina70 ja Katariina71 keskustelitte migreenistä, minäkin aiemmin kärsin ko. vaivasta ja etenkin näin keväisin, migreeni oli päivittäinen seuralainen. Nyt raskausaikana ei migreeniä ole ollut kertaakaan. Pahoinvointia tosin oli senkin edestä ja kesti viikolle 21 asti. Ja Miinalle vielä, herkistytty on täälläkin, katsoin varmaan samaa koiralle koti -ohjelmaa ja itketti, kun Manta-koira vietiin uuteen kotiin. Onnea kaikille vasta raskautensa alkutaipaleella oleville sekä jo pidemmälle ehtineille. Terveisin suppareita odotteleva Vaaka-70 ja rv siis 38+5

 

Katariina71; Juuri kun pääsit kertomasta ettei sulla ole pahoinvointia ollut aikaisemmissa raskauksissa =) . Nyt muistankin, me myös odotimme veriseulan tulokset ennenkuin kerroimme lapsille. Niissä meni tasan kaksi viikkoa. Keskenmenon pelossa mietin että kerromme vasta rakenneultran jälkeen mutta mielestäni sisaruksillakin on oikeus tietää vauvasta vaikka keskenmeno tulisikin, varsinki jos se tulee hieman myöhäisemmässä vaiheessa. Ja alkoi olla jo vaikeaa peitellä kasvavaa mahaa ja rintoja (kasvoivat kolmella kuppikoolla heti alussa). Annoimme lapsille ultrakuvan ja sanoimme että nyt on arvausleikki, kuka arvaa mitä kuvassa on. Minun nuorimmainen vastasi että siinä on jonku penska jonku naisen mahassa. Itse en koskaan käytä sanaa penska. Vai noin on teillä poika sanonut ettei halua lisää vauvoja

Vaaka70; Kiitos tämän ketjun perustajalle! Itse olen tämän löytänyt vasta lähiaikoina, kiva kun on samanikäistä porukkaa, ei ole enää ollenkaan vanha olo =) . Mulla tuo migreeni on jäänyt ekan raskauden jälkeen ja se tulee aina samana päivänä kerran kuukaudessa ja kestää sen kolme päivää. Onneksi mulla on hyvät lääkkeet. Nyt raskauden aikana se tulee onneksi lievempänä ja harvemmin. Joo, Manta-koiraa minäkin pillitin =) . Voi ku ihanaa, sulla loppusuora jo häämöttää, onko tukala ja paksu olo jo? Pidän peukkuja että supparit alkais pian, vaikka jo ensi yönä!!!

miina70 rv28+5

 

Sunnuntai iltapäiviä!!



Mulla tänään joku ihme vimmaamis päivä sillä aamusta asti tehnyt noita kotihommia.Vaihdoin liinavaatteet kaikkiin sänkyihin mukaanlukien myös vierashuone, imuroinut laittanut ruokaa ja teimpä vielä aivan älyttömän helpon ja maukkaan pääsiäis kakun...nam...jos joku tahtoo koklata niin pistämpä reseptin tänne.

Sitruuna-aprikoosi kakku

125 g voita
1 3/4 dl sokeria
1 kananmuna
2 1/2 dl appelsiinimehua
5 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Päälle:
2 prk maustettua sitruuna rahkaa(valio)
1 tlk aprikoosia (410/240 g)

Sulata voi.Leikkaa leivinpaperista pohjan kokoinen pala( teflon irtovuoan sisäosan halkaisija n. 26 cm) Voitele vuoan reunat.Sekoita jäähtyneeseen voisulaan sokeri ja muna.Lisää mehu ja vehnäjauho-leivinjauhoseos.Kaada taikina vuokaan, levitä päälle sitruunarahka, keskelle ohuemmin kuin reunoille.Asettele päälle aprikoosi palat.Paista 150 astetta n. 1 tunti 15 min.

Itselläni ei ollut noita aprikooseja joten laitoin persikkaa, mietin että varmaan oli myös hyvää jos laittaisi esim päärynää ja kaneli rahkaa...nam... En uskalla edes mittailla sokereita tänään, mutta pyhä päätökseni on jotta tänään vielä herkutellaan ja sitten toden teolla itseä niskasta kii ja loppuajasta kaikki peliin jotta sokerit pysyis ilman insujen aloitusta kuosissa!!!!

Nyt täytyis alkaa tekemään vielä illaksi iltapala piirakkaa sillä ajatus lämmittää sauna ja ottaa loppuilta rennosti.

Minulla on tuo selkä kipuilu onneksi nyt loppunut kun olen ahkeraan tehnyt lantio pohja lihaksille harjoituksia ja muistanut venytellä pakara lihaksia. Paljon paremmalla tuulella täällä kyllä nyt ollaan!! Muutamia suppareita aina välillä muttei mitään pahoja.

 

Kiitos Miina70. Lauantaina supistelikin kunnolla, kun tuli vähän enempi touhuttua, mulla oli koko päivän vieraita, niin oli sitten ruoanlaittoa ja leipomista. Eilen sitten siivottiin ja saunottiin, niin supisteli taas, jopa vartin välein, mutta yötä kohti vähentyi. No eipä tässä vielä mitään kamalaa kiirettä, laskettu aikakin vasta 29.3 ja kun olo on näin hyvä, niin mikäs tässä on masun kanssa ollessa. Vaaka70 rv 39+2

 

voi, marzaa :hug: voimia teidän perheellenne! itse odotan esikoistani keskenmenon jälkeen ja vieläkin, näillä viikoilla, jännittää välillä, että päästäänköhän me tämän pienen kanssa loppuun asti...

vaa'alle jännittäviä viimeisiä metrejä!

ansku miten, oi miten, saisin itsestäni irti edes pientä jumppaa... oon ollut hirvittävän väsynyt koko raskauden tähän asti (ja kiireinen työn+koulun takia), joten kotijumppa on jäänyt, kävelytkin ihan minimissä. nyt tarvii kyllä tsempata, muuten tulee tuskallinen loppuraskaus :ashamed:

muuten odotus on mennyt tosi hyvin, vain järkyttävä väsymys on ollut vaivana. tänään on taas sellanen päivä, kun maha tuntuu ja jumittaa liikkumistani. eilen poika jumppasi kovasti mahassa, erityisesti iltapuolella siitä tulee hyvä mieli.

irtis&esikoispoika 19+5

 

Juu, itse en silti osaa tuota pientä huonovointisuutta vielä oikein noteerata - ajattelen, että pahoinvointia on vasta se, kun joutuu oksentamaan. Vaikka ei se etova olokaan niin kovin mukavaa ole. Huomenna olen kotona, kun tytöllä on vesirokko. Ihan mukava pitää töistä yksi "huilipäivä", itselläkin on vähän kurkku kipeänä.

 

Hei, pääsiäinen alkaa olla takanapäin. Ihana olla viimein äitiyslomalla. Olen 37v. ja kolmasraskaus. Sain valita Kättärin ja Hyvinkään sairaaloista. Kättärille ooon nyt sitten menossa, kaksi ensimmäistä lasta on myös siellä saatu. Mulla on molemmat syntyneet sektiolla, joten tämä kolmaskin syntyy mahdollisesti niin. Ainut huonopuoli Kättärillä on ollut, kun työkaverit tai jotkut tuttavat tulevat katsomaan. En ole oikeasti yhtään reipas synnytysten jälkeen: en liiku haavan takia enkä muutenkaan esitä reipasta tai iloista. Kun makaa maitolaimiskojen keskellä lääkkeistä sekaisin, on vaikea ottaa vastaan täydellisiä synnyttäjiä, jotka tulevat korkokengät kopisten kertomaan kuinka jo samana päivänä synnytettyään puistelivat petivaatteita kotona. ( Onneksi läheskään kaikki eivät ole näitä tapauksia). Paljon mielummin otan vieraita vastaan kotiin muutaman päivän tai viikon päästä. Entäs muut?? Miten olette kokeneet vieraat sairaalassa?

Onneksi on jo näitä kokemuksia, en aio kertoa sektiopäivää etukäteen muille. Katsotaan miten käy? Voi olla että mies alkaa soitella uutisia heti vauvan synnyttyä...

Raskausviikkoja nyt 35 ja synnytystapaarvio viikon kuluttua! Onko muilla loppuaika käsillä? Odottavan aika on pitkä!

 

Kuukunen, sama juttu täällä. Sektioon mennään kun 2 ekaa jo leikattu. Sitä ei edes kysytty vaan se oli kirjattu Kättärillä papereihin niin. Mulla vasta vko hmm..25. Ja juuri nyt tuskaa kun vatsanahkaa kiristää ja tuntuu ettei oikeen noi verenpaineet oo kohallaan tai muuten vaan on huono olo. Kerro sit kuinka ne määritti sun leikkauspäivän.

Mulla on noi leikkauskohdat parantunut tosi hitaasti ja huonosti. Odotan kauhulla sitä alkuhelvettiä kun pelkkä kääntyminen on vaikeaa. Meillä on suihkukin kotona toisessa kerroksessa joten pesureissut tulee kestämään tolkuttoman kauan että pääsee alas ja siten ylös :'( Mutta sulla on LA sitten jo lähempänä...onneksi olkoon siitä...

 

KUUKUNEN: Minun ensimmäinen muksu jouduttiin ottaa hätäsektiolla jota olin sitä ennen "yrittänyt" synnyttää vajaa 10 tuntia. Leikkaus haava hieman tulehtui ja olin tosi kipeä.Luulin etten ikinä enää selviä omille jaloille ja olin tokkurassa monta päivää sillä hemppa laski rajusti alas. En jaksanu hoitaa vauvaa ja olin itkuinen.Siihen kun vielä sattui siskotytöt , mummot ukit yms katsomaan vauvaa ja minua ,en olisi jaksanut olla oikein innostunut heidän vierailustaan, mutta niin ne vaan meni. Viime raskaudessa minulta kysyttiin tahdonko kokeilla onnistaako normi synnytys ja totta kai tahdoin sillä muistissa oli pirun kipeä sektio haava, vaikka siitä aikaa olikin vajaa 6 vuotta. Synnytin alateitse ja täytyypä sanoa ettei sekään ihan "putkeen" mennyt.. Muuten kait kaikki sujui ok, mutta repesin pahasti emättimestä ja vuosin verta 1,5 litraa. Kätilön ommellessa ja poju rinnoilla ollen totesin että nyt huone keinuu, jolloin onneksi ottivat vauvan minulta pois sillä muuten olisi pieni kyllä tippunut. Hemppa laski 60 ja tajunnan meno oli kaiken aikaa käsillä.Sitä kesti vajaa tunti ennen kuin tilanne rauhoittui. No Kun sitä alapäätä oli leikelty, niin sepä päättikin tulehtua.Jota ei taas vastaavasti sairaalassa huomattu...sitä vaan tutkittiin ja sorkittiin vaikka olin niin pirun kipeä että kerroin viimeisellä kerralla lääkärille , että mikäli vielä tulee ronkkimaan niin potkaisen häntä. Eipä auttanut ei ja niin sitä ronkittiin minun ulvoessa täyttä päätä. Olin sairaalassa viikon, ja paha mieli kun esikoinen kävi miehen kanssa meitä katsomassa.En jaksanut iloita mistään. Vauvaa kyllä hoisin ihan vaan sisulla ja imetyskin tällä kertaa lähti sujumaan.Viikko meni sairaalassa ja kotiin tultua oli muuten la.Ajattelin etten tästä selviä vaan kuolen koska olin niin kipeä. Su kävi sisaret ja vanhempani meitä katsomassa sillä onneksi tälläkertaa sanoin etten sairaalaan vieraita ota.Ma aamusta soitin terveydenhoitajalle joka tuli minua katsomaan ja ennenkuin hän ennätti edes alapäätä vilkaista totesi minulla olevan paha tulehdus....Kuulema haisi jo niin!! No onneksi lääkkeet sain ja paraneminen alkoi, mutta sitä kesti kaiken kaikkiaan 7 viikkoa ennenkuin pysytin istumaan. Ei siinä kyllä alussa vauvasta juuri nauttinut
Nyt siis kolmas tulossa kesällä ja tavallaan kauhulla odotan miten synnytys nyt menee...
Jospa kolmas kerta olisi kaikin puolin helpompi. Ainakin se nyt selvää että tää tulee olemaan viimeisin raskaus mikäli kaikki sujuu loppuun saakka hyvin.

 

Tervehdys pitkästä aikaa!

Kaikkea en ehtinyt/jaksanut lukea. Mutta tasapuolisesti onnea vasta raskautuneille, keskiraskaille ja kohta poksahtaville Itse kuulun keskijukkoon, olen 20. raskausviikolla. Olen parin päivän päästä menossa rakenneultraan, ja aika tuntuu menevän todella hitaasti.
Toivotaan, että kaiki on hyvin!

Alkuraskuden paha olo on tipotiessään, enemmän vaivaa nyt jo tuo suureneva vatsa ja pikkuisen liikehdintä. Ottaa jo nyt välillä kovasti tuonne ihan alas. Kävele siinä sitten reipasta lenkkiä

Anskulla oli aikamoiset synnytyskokemukset. Kolmas on varmaankin helpompi! Aika moni on synnyttänyt sektiolla. Minulla takana kaksi ihan tavallista alatiesynnytystä, joten en pahemmin pelkää tapahtumaa, vaikka raskas onkin. Enemmän jännitin alkuraskaudessa kromosomiseulaa.

 

Jane70 ja Ansku71, olipa hyvä huomata, että riittää kun jotenkin selviää ensimmäisistä päivistä. Vauvaan ehtii kyllä tutustua myöhemmin,voi nauttia ihanasta tuhisevasta kääröstä, kun omat kivut ja säryt ovat hellittäneet, kunhan saa lapsen ruokittua ja vaipan vaihdettua. Hätäsektiolla on syntynyt minunkin esikoinen 9 v. sitten ( kun olin ensin 14 tuntia synnyttänyt, kohdunsuu aivan auki ja täydet poltot, olin hirveen kipeenä :'( Lapsi ei olisi koskaan mahtunut synnytyskanavasta, toisella kerralla 2v. myöhemmin lapsi kuvattiin ja se todettiin mahdottomaksi. Itse olin silloin toisen kohdalla helpottunut. Muistan kyllä esikoisesta itkeneeni, kun olin niin joogannut ja halunnut aktiivista synnytystä, hätäsektiossa ei enää kyselty minun haluamisia, hyvä niin. Kaikella on varmaan tarkoituksensa, ulos se lapsi tulee kun on aika, tavalla ei ole enää minulle merkitystä.

Olin tänään neuvolassa, kaikki tuntuu olevan hyvin. Mitänyt painoa oli tullut kilo kahdessa viikossa, huh. Jouduin jo luopumaan takistani, joka ei mennyt kiinni. Sain lainaksi vintagetakin, kun en viitsi uutta ostaa 4 viikoksi.( olen kuin turkoosipallo Onneksi ei sokeria näkynyt virtsassa. ( Vaikka olin syönyt pääsiäisherkkuja ihan liikaa). Tsemppia myös muille joilla paino tuppaa liikaa kertymään!!!

 

Huh, mikä olo. Olen ihan kamalassa flunssassa Eilinen päivä meni kokonaan sängyn pohjalla eikä tänäänkään ole juuri ollut voimia muuhun kuin lepäilyyn. Onneksi olen saanut olla kotona hoitamassa 3-vuotiasta vesirokkopotilastamme, jolla kyllä on ollut puhtia huomattavasti enemmän kuin hoitajalla. Huomenna menen työterveyteen hakemaan loppuviikon sairaslomaa - tässä kunnossa minusta ei kyllä ole töihin. Huonovointisuuskin hiukan vaivaa taas, etoo ja tuntuu kuin olisi syönyt "hevosen", jotenkin koko ajan sellainen liian täysi olo, vaikka olen syönyt ihan normaalisti. Kuuluukohan tällainen täysinäisyyden tunne alkuraskauteen? T:Katariina71 rv 8+2?

 

Hei kaikille!

Meidän synkkärillä saa vierailla vaan vauvan isä, isovanhemmat ja vauvan sisarukset. Edes mun sisko ei päässyt osastolle ja silloin kyllä hieman harmitti... Mutta toisaalta tuo on tosi hyvä, eipähän tule ylimääräisiä sinne pällistelemään. Edellisissä raskauksissa minun kaksi sukulaista ryntäsivät heti vauvan synnyttyä sairaalaan minua katsomaan, tai osastollehan he eivät päässeet joten minun piti kävellä kahvioon heitä tapaamaan. Mulla sitten ärsytti suunnattomasti ku ne vain päivitteli sitä kuinka voin jo istua, eikö mulla ole takapuoli kipeänä ja kylläpä olen surkean näköinen (joo, olin varmaan ku olin neljä tuntia sitten synnyttänyt). Takapuoli oli kyllä hemmetin kipeä mutta sitähän en heille tunnustanut, näyttelin vaan oikein reipasta. Nyt kun tämä vauva syntyy, ilmoitan heille vauvan syntymästä vasta kun olemme turvallisesti kotona, minua ei tarvi tulla sinne sairaalaan tuijottamaan! Tämä synnytys käynnistetään mutta käynnistyspäivää emme kerro kelleen ylimääräisille. Nytkin olemme kaikille sujuvasti kertonut että juhannusvauva tulee vaikka laskettu aika on jo pari viikkoa aikaisemmin. Eipähän tule niitä päivittelysoittoja etteikö se vieläkään ole syntynyt jne... Taidan olla kamalan ilkeä =)

Kävin neuvolassa eilen. Tuli heti huono omatunto ku luen noita teidän sektiokertomuksia. Lääkäri kertoi että vauva on jo pää alaspäin ja mielessäni olin siihen pettynyt. Olisin toivonut että vauva olisi ollut perätilassa jotta sitä ei olisi tarvinnut alakautta synnyttää, mulla synnytyspelko. Hyi minua kun edes ajattelen noin! Nyt perun puheeni, taitaa sektio olla paljon kipeämpi kokemus.

Hullulta tuntuu että vaavi on jo reilusti yli kilon kokoinen, täällä minun pienessä mahassa asuu yli kilon painoinen ihmisenalku =) .

Katariinalle pikaista paranemista!! Mullakin taisi silloin alussa olla samaan aikaan sekä täysi että huono olo. Ei haluttanut mitään syödä mutta toisaalta oli pakko, jos ehti tulla nälän tunne niin heti piti mennä oksentamaan.

miina70 rv29

 

Vihdoinkin pääsen taas kirjoittelemaan. Mikähän tässä palstalla aina toisinaan on kun tämä alapalkki, johon saa kirjoittaa, puuttuu kokonaan. Mä yritin monena päivänä käydä kirjoittamassa viestiä, mutta kun ei ole mihin kirjoittaa. Sivut kyllä muuten aukee hyvin. Onko kukaan muu huomannu tällasta vai oisko ihan konekohtaista? No sitten asiaan.

Odotus alkaa tosiaan olla loppusuoralla, laskettu aika olisi huomenna, mutta eipä vielä ole mitään merkkejä näkyvissä, että vauva haluaisi tulla. Ei juurikaan supistele vaikka olen lenkkeillyt ja lumitöitä tehnyt. Vointi on siis oikein hyvä, joten sen puolesta en hätäile vauvan tuloakaan, jos olo näin hyvänä pysyy. Yöt on vähän mitä sattuu, mutta kun pystyy päivällä ottamaan torkkuja, niin ei pääse univelkaa kertymään.

Kyselin täälläkin odottajien sivustolla kokemuksia Doro itkuhälyttimestä. Onko teillä, joilla on jo aikaisempia lapsia, niin kokemuksia itkuhälyttimistä yleensäkin? Me asutaan kaksikerroksisessa asunnossa ja siksi pitäisin hälytintä tarpeellisena hankintana, samoin kun ulkona nukutettaessa. Kaikenlaisista hälytin kokemuksista oisin kiitollinen.

Ja Miina70, eilen piti taas pillittää, kun oli niin haikeaa Iines-koiran luovutus koiralle koti ohjelmassa. Huh, pitäskö vaihtaa iloisempiin ohjelmiin :'(

Mukavaa viikonloppua kaikille =) Terveisin vaaka-70 rv 39+6

 

Vaaka-70; Joko sulle on sukulaiset/ystävät alkaneet soitella ja kyselemään että eikö se vaavi jo synny? Minä myös pillitin eilen Iines-koiraa ja samalla mietin että katsotkohan sinäkin sitä ja onko sulla taas mieli yhtä herkkä ku mulla =) . Pitkään pystyin olemaan itkemättä mutta siinä vaiheessa ku entinen omistaja alkoi itkemään niin silloin minäkin repesin. Ja minun lapset olivat taas ihmeissään ku äiti vollottaa, ja ku mulla ei meinaa tulla siitä itkemisestä loppua jos kerran sen aloitan.

Mulla on ollut itkuhälytin vanhemmista lapsista. Olen antanut lainaan sen ystävälleni mutta otan sen jälleen käyttöön kun vauva syntyy (mikäli on toimiva vielä). Jos ei vanha toimi niin ostan uuden. Mulla on muistaakseni se Philips-merkkinen. Silloin se oli aivan ehdoton koska me asuimme silloin kaksikerroksisessa talossa. Nyt asumme yksikerroksisessa mutta tulen nukuttamaan paljon vauvaa vaunuissa ja eipähän tarvi pitää ikkunaa auki jotta kuulee vauvan itkun.

Jos joudun ostamaan uuden hälyttimen niin sen ainakin tarkastan että se kestää pakkasta. Eikös se jossain alkanut savuamaan kun se oli ollut ulkona vaunuissa kiinni eikä ko. merkkiä saanut viedä pakkaseen.

Mulla tuo alapalkki on ollut aina mutta esim eilen onnistuin vasta illalla lähettämään tuon tekstini tänne vaikka kirjoitin sen jo aamulla. Jotain häikkää tässä välillä on . Ja tää palkki mihin kirjoitetaan on kyllä ärsyttävän pieni.... tai sitten tekstiä tulee liikaa...

Sellaisen hauskan (karmean) tapauksen muistan itkuhälyttimestä. Mulla oli vauva nukkumassa ulkona (ulkona oli pimeää) niin yhtäkkiä siitä hälyttimestä alkoi kuulumaan venäjänkielistä miehen puhetta. Kylläpä säikähdin pahasti, hyvä että uskalsin mennä ulos katsomaan vauvaa. Se hälytin oli ollu samalla taajuudella ku venäläisillä rekkakuskeilla ja otti sen puheen sieltä. Kullä mulla niskakarvat nousi pystöön =)

Mukavaa viikonloppua teille kaikille! Ja Vaakalle onnea synnytykseen, kohta sinä saat nyytin kainaloon, ihanaa!!!

miina70 rv29

 

Minä se en sitten hallitse noita hymiöiden käyttöä ollenkaan, nehän tulee miten sattuu.....

 

Miina70, tänään on puhelin ollut kuumana aamusta asti ja kyselyjä on tullut, vaikka kuinka ollaan sanottu, että ilmoitetaan heti kun jotain tapahtuu. Oikeastaan kyselyjä on tullut jo kaksi viikkoa ihan päivittäin eikä meinaa enää jaksaa olla kaikille ystävällinen, kun vastaa sadannen kerran, että yhtenä kappaleena joo ollaan vielä eikä supistuksen supistusta ole tullut. No viime yönä kumminkin puoli viideltä alkoi olla jo kivuliaita suppareita, tosin epäsäännöllisesti, mutta nousin ylös lehteä lukemaan. Reilun tunnin kuluttua helpotti ja menin takas nukkumaan. Nyt taas ei koko päivänä mitään, kävin kaverin kanssa tunnin lenkilläkin. Mutta kuten olen sanonutkin, mulla ei ole kiirettä saada vauvaa syntymään, mukavastihan nää päivät menee näinkin, saa nukkua kun nukuttaa ja tehdä muutenkin mitä huvittaa, yritän nauttia joka tunnista. Mies on enemmän malttamaton ja sanoo, että sais jo vauva tulla. Ehkä mä sitten ajattelen enemmän itsekkäästi, kun loppuu tämä oma aika sit kokonaan. Tuntuu, että tämän äitiysloman alettua olen viettänyt elämäni parasta aikaa, kun on terve eikä silti tarvi mennä töihin, niin olo on ihan syyllinen, kun aamulla saa lukea lehteä rauhassa vaikka tunnin, sen jälkeen miettii meniskö takas sänkyyn vai ulos vai shoppaileen. Mutta tämä onkin nyt ainutlaatuista aikaa, kun odottaa esikoista, nii saa täysillä keskittyä omaan olemiseen. Terveisin nautiskeleva vaaka-70 40+0

 

Kiinnostus itkuhälyttimiin alkoi, kun olin menossa ostamaan euromarketin tarjouksesta Philipsin hälytintä 49.90 euroa. Mies kuitenkin toppuutteli ja käski katsoa netistä vertailuja, onko hälyttimessä sellaisia ominaisuuksia kuin halutaan. Ja aivan oikein, paljon parempia malleja löytyy, joskin myös kalliimpia. Ja oliko just Philipsin hälytin, joka alkoi savuamaan vaunuissa, kun ei olisi saanut ulos viedä. Tuossakaan Euromarketin mallissa ei sanota saako viedä ulos vai ei, kantama kuitenkin 150 metriä.

Tutkin sitten verkkosivuilla muitakin malleja esim. DORO BM 50 vaikutti tosi kivalle, siinä on kaikenlaisia kivoja lisäherkkuja, kuten yövalo, lämpötilanhälytin ja 5 kehtolaulua. Hyvänä ominaisuutena pidän myös kaksisuuntaista viestintä mahdollisuutta, jonka ansiosta voi vauvaa puhutella. Mutta tämänkin hälyttimen tiedoista puuttuu seikka saako viedä ulos, kun mainitaan, että kantama sisätiloissa noin 50 m ja avoimessa tilassa jopa 300 m. Netissä ostokset.fi sivuilla oli halvin hinta 79.90, ehkä täytyy laittaa tilaukseen.

Olen kuullut ongelmista useiden itkuhälyttimien kohdalla, että niistä saattaa kuulua esim. just venäläisten rekkakuskien puhetta tai sitten ihan naapuruston vauvojen ääniä, jos heidän itkuhälyttimet käyttää samaa kanavaa. Aika harmillisia juttuja nekin. Joten kirjoitelkaahan kokemuksia tänne, Kiitos. Vaaka-70

 

Vaaka70, sulla alkaakin olla jännät paikat... Ihanaa, kun jaksat olla noin maltillisella mielellä. Itse olen ollut ihan "loppu" molemmissa loppuraskauksissani, jotka olivat yliaikaisia (poika 4 pv ja tyttö kokonaisen viikon). Jaksoin kyllä fyysisesti ihan ok, mutta henkisesti en enää tahtonut kestää odotusta. Onko sulle siis tulossa eka lapsi? Ajattelin vaan tuosta, kun pystyt lepäämään ja keräilemään voimia. Selaista välillä vähän kadehdin, itsellä kun on jo kaksi lasta ennestään, niin huilimaan ei oikein pysty. Onneksi yöt molemmat lapsukaiset nukkuvat hyvin - tyttö tosin tulee joka yö meidän vanhempien sänkyyn - tapa josta täytyy kyllä päästä eroon viimeistään kesän aikana. Olisiko vinkkejä, miten saada neitokainen nukkumaan koko yö omassa sängyssään? Nukahtaa hyvin, mutta herää aina yhden-kahden tietämissä ja kömpii väliimme jatkamaan unia. Ihan ihanaa sinänsä, mutta kun vauva syntyy marraskuun alussa niin silloin ei vieressä nukkuminen enää onnistu.
Katariina71 (rv 8+jotakin)

 

VAAKA70: Nosta itkuhälyttimistä...Minulla on ihan perus mallin hälytin, hankittu vaan siksi koska molemmat pojut nukkuin paljon ulkona ja oli kätevä kun kuulee milloin vauva sit herää. Mun pikkusysteri hommasi vähän "hienomman" version mm sinä taisi olla kans jotain kehtolaulu juttuja ja oli ladattavat akut.Mutta totesi sitten käytössä ettei sillä tee mitään koska ne akut on ihan jatkuvasti tyhjät.Eivät kestäneet edes vauvan ulkona nukkumista kolmea tuntia.Veivät sn takuuseen ja kun saivat uuden ei se ollut sen kummoisempi. Ja oli muistaakseni jotain 100 euron pintaan. Sitä vaan että mikäli ei tavitse mitään hienompaa mallia niin tuommoinen perus hälytin mielestäni ajaa asian hyvin. Ei tuotakaan saa laittaa ulos, mutta jos pistää vaunun koppaan lämpömittarin niin monesti siellä vaunuissa se lämpötila on kuitenkin senverran korkea että olen kyllä huoletta laittanut. Toki sen joka kerta sisälle tuon etten jätä vaunuihin jos vaunut jääkin ulkosalle.

 

Kävin illalla lueskelee tuolla msn yhteisöt sivuilla plussanneet lapsettomat palstaa jonne minäki yritän odotus päikkyä kirjoittaa.. Rupesin sit lueskelee yhtä ketjua ja kyllä itkeä vollotin. Eräs lapseton kertoi odotuksen alusta loppuun siis päiväkirja muodossa ja koko odotus ajan hällä oli huoli saako pienokaisen syliin asti. Niinkuin tietenkin itsekelläki on. No viikoilla muistaakseni 39 ja risat hän kertoi menneen tavanomaiseen neuvola käynnille jossa sit todettiin ettei sydänäääniä löydy ja hän meni suoraan synnytys sairaalaan..Jossa vauva todettiin kuolleeksi. Hän oli kertonut asiat kuin ne olivat menneet , hautajaisia myöten. kuvakin pienestä oli...Mitään vammaa tai sairautta ei hänestä ollut löytynyt eikä siis mitään vikaa missään.Pieni oli vaan lopettanut hengittämästä.
No omat yö unet siitä tietenkin meni kun luin sen niin tarkkaan läpi.
Koko raskaus ajan kun itseä on huolettanut samalla tavalla että mikäli jos kaiki ei menekään kuin pitää. Masukki liikkuu mielestäni vähän joka ehkä suurin huoleni. Liikkeet ovat edelleen heiveröisiä eikä kunnon potkuja satele...
Väliin miettii olisiko ollut parempi ettei näille sivuille olisi eksynyt ollenkaan..jotenkin kun kuulostelee muiden kertomuksia sitä tulee vaan niin tarkaksi oman asukin liikkeistä. Varmaan täytyy soitella neuvolaan josko saisin ylimääräistä aikaa ja käydä siellä juttelee huolista.
Tämmöisiä synkkiä ajatuksia tänään...

Ansku71 rv 29
Poista viestiMuokkaaLainaaIlmoita asiaton viesti

 

Vaaka70; Joko olet lähtenyt laitokselle? Ihanaa kuulla että voit levätä ja nauttia viimeisistä hetkistä masun kanssa, ota ilo irti ja nauti! Mulla on muut lapset jo murrosikäisiä joten minustakin tuntuu että tästä raskaudesta nautin ihan eri tavalla kuin aikaisemmista. Nämä vauvan liikkeetkin muistan varmaan loppuelämän, siis sen miltä nämä tuntuu. Silloin nuorena tyttönä kun odotin näitä isompia lapsia niin en osannut nauttia raskaus- enkä vauva-ajasta johtuen varmaan siitä, että olin tosi väsynyt (helppo myöntää näin jälkikäteen) ja pojilla on niin pieni ikäero. Kun uusi raskaus alkoi niin toinen oli vielä vaippaiässä. Samaten silloin kun he olivat pieniä, toivoin kokoajan että voi kun ne kasvaisivat ja pääsisi jo helpommalla. Tuntuu etten koskaan ollut tyytyväinen siihen ikään mikä heillä silloin oli. Nyt vanhemmalla iällä toivon, että osaan nauttia siitä iästä mikä vauvalla milloinkin on, oikein odotan vauvaaikaa...

Ansku71; Minua helpottaa kuulla että toisillakin voi olla samanlaisia ajatuksia kuin minulla; kokoajan joku asia huolettaa ja on sellainen tunne että meneeköhän kaikki hyvin loppuun asti ja onko vauva terve. Mulla myös liikkuu vaavi tosi vähän, tai liikkeet ovat sellaisia
erilaisia, lähinnä muljahduksia, ei tule kunnon potkuja mullakaan. Minä yritän lohduttautua sillä ettei hänellä ole enää tilaa liikkua tai vauva on vain rauhallinen luonne. Onneksi mulla on kotidoppler, sillä on ollut paljon käyttöä! Tämä minun hermoheikkous johtunee varmaan siitä että mulla oli alkuraskaus tosi hankalaa ja yhden lapsista olemme menettäneet syövälle. Tämä raskaus alkoi heti kun lopetimme ehkäisyn mutta meidän elämässä ollut niin vaikeita vastoinkäymisiä että edelleenkin ajattelen tämän raskauden olevan liian hyvää ollakseen totta, miksi meillä muka onnistuisi mikään, jotain takapakkia tulee
takuulla....
Varasitko sinä ajan neuvolaan juttelua varten?

Aurinkoista loppupäivää kaikille!!
miina70 (rv 29 + jotain)

 

Kotona vielä ollaan, en vaan ole taas pariin päivään päässyt kirjautumaan tänne sivustolle. Tänään taas vaihteeksi netti pätkii ja heittää vähän väliä ulos, niin joutuu koko kirjoittamisen aloittamaan alusta. Ei tää meidän vauva näytä edelleenkään pitävän kiirettä maailmaan tulon kanssa. Öisin supistelee ihan tehokkaastikin, mutta kummasti loppuvat kun nousee ylös. Olen joka päivä käynyt kävelylenkeillä ja yrittänyt muutenkin olla jalkeilla, tietenkään unohtamatta päikkäreitä, kun ei tiedä mikä yö joutuu tosi toimiin. Kun täällä olen koko ajan hehkutellut oloani, niin nyt alkaa alavatsalla tuntua painetta ja sen takia liikkuminen hankalampaa, taitaa siis vauva sieltä pikku hiljaa olla tulossa. Vielä kuitenkin sovittiin perjantaille neuvola-aika.

Katariina71, kyllä esikkoa odotellaan ja siksi olenkin viettänyt laiskoja päiviä tiedostaen, että kohta ne loppuu. Meillä vaan tämä vauva projekti vei tavallista pitemmän ajan eli ihan rehellisesti sanoen tätä vauvaa on mieheni kanssa suunniteltu jo16 vuotta, mutta sitä oikeaa aikaa ei vain koskaan tuntunut tulevan. Ehkä se siis on nyt.

Täytyy välillä lähettää ettei taas katoa. Vaaka-70 40+3