35+ Lapsettomat

Voi Ekavekara... Tuollainen on ihan sanonko mistä! :headwall:

Aivan varmasti kemiallinen tuntuu pahemmalta kuin puhdas nega :'(. Kyseessä oli kuitenkin aito raskaus - ensimmäinen laatuaan, ja olisiko ollut muuten paremman lääkityksen ja parempilaatuisten alkioiden ansiota? Mutta jokin meni sitten pieleen, ettei raskaus jatkunut. Suru on varmasti suuri... Kannattaa nyt ihan itsekkäästi keskittyä vain omaan jaksamiseen ja toipumiseen!

Toisaalta en malta olla sanomatta, ettei toivo ole todellakaan mennyttä: tämän kemiallisen ansioista tiedetään ainakin, että raskaus voi saada alkunsa! :heart:

Paljon halauksia ja lämpimiä ajatuksia!!

 

Olen uusi palstalla mutta salaa seurankipeänä pläräillyt kaikenlaisia ja kaikenkielisiä palstoja vuosien varrella. Luin ekavekaran tarinaa koska itsekin olen juuri ollut samassa vaiheessa hoidoissa, ja haluaisin lohduttaa sillä, että 42-vuotiaanakin (oma ikä) on mahdollista plussata kolmen IVF-negan jälkeen. Yksi kolmen päivän kahdeksansoluinen siirrettiin ja eilen plussasi ihan veritestissä (12 pv siirron jälkeen). En harrasta enää kotitestejä, tuli ovistikkuja ja niitä testejä käytettyä aikoinaan ihan tarpeeksi, se virtsanhaju ja tikkujen säälittävä tuijottaminen on iskeytynyt muistikuviini ikiajoiksi....

Lääkäri antoi nykyisten hoitojen onnistumistodennäkösyydeksi 10-15%.

Lauantaina oli pientä ruskeaa vuotoa ja kipuja, ei olisi kannattanut harrastaa seksiä, vuodon syy oli varmaan vieras objekti!

Nyt sitten jännätään että pysyisi peikot pois koska keskenmenokin on ollut aikaisemmin. Shhh eipä herätellä niitä.

Tämä on sisupeliä ja kestävyyslaji.

Olette sinnikäs joukko!

 

Hei!
Mikä on nykyään lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin pääsyn yläikäraja julkisella puolella?
Meillä on luomuyritystä takana kohta 3 vuotta, johon aikaan mahtuu 2 keskenmenoa pari vuotta sitten viikoilla 8 ja 9. Sen jälkeen ei ole edes tärpännyt.
Onnea ja menestystä kaikille muillekin samassa veneessä seilaaville <3!

 

Josko?, ainakin Helsingissä naistenklinikalla ikäraja on tällä hetkellä tietääkseni 38 vuotta. 39-vuotias tai vanhempi ei siis hoitoja voi aloittaa. Korjatkaa muut jos olenkin väärässä. Mulle lääkäri mainitsi tänä talvena siellä sivulauseessa, että ikärajaa oltaisiin ehkä nostamassa - aika sitten näyttää. NKL:llä pitää varautua siihen, että kaikki jonotusajat ovat ihan ne maksimaaliset, siis vain juuri ja juuri täytetään hoitotakuu. Muualla Suomessa julkiseen hoitoon pääsy voi olla selvästikin nopeampaa, myös suurissa kaupungeissa.

Hiukan omaa napaa. Dpo 7 tässä starttaa, ja huonolta näyttää. Kroppa alkaa hyvin rivakasti palautella normiolotilaa. Lugeilla tulen sitten ylläpitämään väkisin piinistelyharhaa monta päivää. Kiertoni on lyhyt, ja tunnen ihan liiankin hyvin tämän "laitokseni". Kaikki innostus on lopahtanut, eilisillasta asti on ollut itku silmässä jatkuvasti. No, toivottavasti mikään ei ole nyt sitä miltä näyttää ja tuntuu.

Tervehdys Pekulle ja Rosmariinille - toivottavasti paremmat fiilikset siellä!

 

NIin paha mieli Ekan puolesta. Ei ole oikein, ei vain ole, helvetti sentään. Ja tietysti se tuntuu pahemmalta kun on ehtinyt jo toivoa. Voimia.

 

Kiitos teille kaikille empaattisille ihanaisille!! Eipä tässä tosiaankaan tunne olevansa yksin näiden hoitojen kanssa. Ja erityiskiitos myös Kulkuritytölle, kun varta vasten tulit pinoon kertomaan toivoa antavan tarinasi. Toivotaan että raskautesi sujuu ilman keskenmenopeikkoja aivan maaliin asti!

Olo tänään on jokseenkin tyhjä. Eilen oli vielä realistisia raskaustoiveita, tänään - ei mitään. Ollaan taas lähtöruudussa. Piti vielä se raskaustesti (CB) tehdä amulla. Vielä siellä haamu kummittelee. Hus haamut! Nyt pois ja seuraavalle hoidolle tilaa! Sanoinko tosiaan tuon? En ole kyllä vielä päättänyt, kun en ole tästäkään toipunut. Katsellaan.

Tämän onnettoman starttimoottorini yskäistyä junan melkein käyntiin, niin nyt kyllä polkka, pekku, rosmariini saavat sen käymään ja liikkeelle. Ja seuraavaan vaunuun astuukin sitten toivorikas ja sitä seuraavaan sharlin ja katrin. Näin se menee hyvät naiset=)! Joten Polkankaan ei auta nyt vajota pessimismiin! Dpo 7, hädin tuskin ehtinyt kiinnittyä, ei se ihan vielä ole ehtinyt kehosi tuntemuksiin tehdä tekosiaan!

 

Kiitos Ekavekara viestistä. Mä olen täällä ihan hemmetillisen tunteellisena, parun päätteeni äärellä työpaikalla täysin tapojeni vastaisesti. Melkein jo naurattaa tämä. Mulla on siis tältä kierrokselta jo ihan luopunut olo, mutta ihanaa jos sinäkin Ekis jaksat vielä yrittää - kyllä minäkin sitten.

 

Ne hormonit, ne hormonit...

 

Ekavekara: voihan harmitus. :hug: Ei varmaan tässä vaiheessa lohduta se, että "edes jotain tapahtuu". Mut kuiteski, näinhän se on. Ei ole kiva se munkaan kokema vaihtoehto eli kunnon plussa ja kaksi kertaa syke näkyvissä ja sitten kesken. Mutta sama juttu siinä, pystyn siis raskautumaan, aloin olla jo ihan varma että mikään ei tähään mahoon kiinnity. Piinailijoille vaan voimia ja +++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ tuulia. Itse liityn teidän seuraan tänään, soittivat naikkarilta että ne ekana sulamaan otetut hitaat ja kait 2-3 soluiset on selvinneet sulatuksesta, tai ainakin se yksi koska siirto siis tänään klo 13:40.

 

Itku vain jatkui ja jatkui, ja olin jo melkein tekemässä omavaltaisen päätöksen Lugejen lopettamisesta. En tiedä miten kaikenkarvaisiin nettilähteisiin pitäisi suhtautua, mutta niiden mukaan olisi aivan normaalin rajoissa, että alkio kiinnittyisi jopa vasta pe/la (=n. 3 vk kierron alusta, n. viikko hedelmöittymisestä). Tämän tiedon varassa sain tasan vuorokauden jatkuneen itkukohtauksen viimeinkin loppumaan. Järki sanoo nyt, että kannattaa varmuuden vuoksi noiden "helmien" kanssa toistaiseksi pelata. Oma kroppa on kyllä lyömässä hanskoja jo voimakkaasti tiskiin, tapansa mukaisesti turhia aikailematta, ja varmaan pistäisi kohdunkin taas rupsahdusmoodiin ilman Luge-buustausta. Niin että lusikka kauniiseen käteen vaan.

Mutta tosiasia on, että yhtään minkäänlaista lupaavaa oiretta ei vielä ole. Nada. Päin vastoin, munien keräyksen aikoihin olleet erittäin vahvat lämmönnousu- ja tissioireet ovat totaalisesti haihtuneet. Vasen nänni on kyllä vähän kipiä. Taidan olla toispuoleisesti raskaana.

Pahoittelut nyt tästä omanapaisuudesta... Olen vaan ollut niin Mrs Surkeus koko päivän. Onneksi nyt tuntuu siis edes vähän helpottavan. Lämpimiä ajatuksia teille kaikille nettisiskoille! Ekalle nopeaa toipumista kohti seuraavaa askelta, mikä se sitten onkaan! :hug:

 

Ai niin ja Toivis, toivottavasti kaikki on hyvin. Tervetuloa piinakerhoon!

 

Voi Polkka, kylläpäs sulla nyt tunteet myrskyää. : / Harmi, että lääkkeet tekevät noin voimakkaita sivuvaikutuksia. Yritä nyt vaan sinnitellä! Ei kannata Lugeja jättää, tässä vaiheessa niistä on kuitenkin eniten apuja, jos ja kun kiinnitystä tapahtuu. Eikä noiden oireiden kanssa kannata hermoilla, ei niitä välttämättä tulekaan vaikka olisikin tärpännyt. Viikonloppuna otat rennosti ja hemmottelet itseäsi, kyllä se siitä helpottaa. :hug:

 

Polkka: tsemuu nyt vaan, tunge niitä palleroita vaan sisuksiin, ne on kuitenkin häviävän pieni haitta tässä kokonaisuudessa. Ja jos ne kerran auttaa niin.... eihän ne muuten niitä määräis.
ON: mulle siirrettiin eilen yksi toivottavasti sitkeä sissi, 5 soluinen alkio muhimaan tähän ah niin vastaanottavaiseen kohtuuni. Toivon parasta ja pelkään pahinta. Ja mammaksiin nettitilaus vetämään, mähän teen perinteisesti PP7 alkaen testin tai pari päivässä

 

Toivorikas peukkuja ja

 

Juu ei. Ei tule mitään, vetäydyn nyt takavasemmalle. PMS potenssiin viisi vie kaikki mehut, yritän lähinnä jotenkin raahautua sinne testipäivään. Nappaan itseni toistaiseksi pois edellisen sivun listalta. Toivottavasti joku tuo sinne pian vuoden tokan plussan!

 

Voi Polkka-kulta. :hug: Piinaviikot ovat nimensä veroisia. Tsemppiä viimeisiin päiviin.

Hormonit on perseestä, välillä kohdussa tuntuu selvästi jotain ja joka kerta innostun kunnes muistan että Progynova se siellä. Eihän se tietysti pois sulje että jotain muutakin tapahtuisi...

 

Woi Polkka tsemppiä sulle:hug:

ekavekara Miksi noin pitää käydä, helvettis.


toivorikas-72 Hih toivottavasti sulla iso kasa testejä =)

Itsestäni, mietin kuitenkin jonkun verran epäonnistuneen hoidon jälkeen, että miksi taas näin kun kaikki oli niin hyvin, niin miksi??
Jotain piti tehdä niinpäs menin otattamaan kilppari kokeet uusiksi. Nehän oli otettu silloin kun hoidot aloitimme n. vuosi sitten. Silloin lääkäri mainitsi että arvot ovat rajalla, ja jos raskautuu niin kannattaa seurata tilannetta. No asiahan jäi näiden hoitojen jalkoihin.
Mutta nyt siis kävin ottamassa uudet kokeet ja helkutti avot oli melkosen korkeet siis tosi korkeet (vajaatoiminta) lääkärikin kysyin että olenko tehnyt muutakin kuin nukkunut |O No huomenna sitten aloitan syömään Thyroxinia.

 

Toivorikas, saatuani tietää kemiallisesta kävit kyllä mielessän ja olen samaa mieltä että mieluummin kemiallinen kuin vielä myöhäisempi km. Se ei todellakaa ole jotain mitä haluaisi kokea.

Polkka, onpa sinulla rajun ikäviä tunteita . Paljon tukiajatuksia täältä sinulle. Sinulla siis dpo10 menossa ja testailla kannattaisi parin päivän päästä. Kaikilla läheskään niitä raskausoireita ei ehdi tulla vielä tuossa ajassa. Mutta Jos nyt jostain syystä ei tässä vielä tärppää niin ehkä pienenä lohtuna että pääsette halutessanne jo seuraavasta kierroksesta PASsiin. Ei ainakaan tarvitse jäädä toimeettomaksi ja pääsee heti kohta taas ihanan piinailun makuun .

Katrin, fiksu veto. Tuo kilpparihomma voi muuttaa kaiken.

Pekulle myös piinistelyjaksamisia viimeisiin päiviin.

 

Luin tässä teidän kertomuksianne ja ajattelin kertoa oman tarinani. Olen 36 v ja mieheni on 47 v. Olemme olleet yhdessä 12 v ja tuosta ajasta käyttänyt ehkäisyä yhden vuoden, ja aikoinaan ajattelimme että yhteinen lapsi on tervetullut elämäämme, koska meillä molemmilla on 1 lapsi edellisestä suhteestamme. No lasta ei kuulunut ja aloimme yrittämään oikein tosissamme ovulaatio testien kera varmistelimme sopivaa ajankohtaa. Tätä kesti 3 vuotta tuoksetta. Nyt olemme käyneet yksityisellä lapsettomuus klinikalla ja kaikki mahdolliset testit on tehty ja diagnoosi on selittämätön lapsettomuus, eli kummastakaan ei löytynyt vikaa. Ensimmäinen inseminaatio tehtiin 2.3. joten jännittäviä aikoja elellään. Tunteet on todella sekavat. Ei oikein uskalla toivoa liikaa, ettei sitten pety. Mieheni puhuu jo innoissaan tulevasta raskaudesta ja pienestä nyytistämme. Yritän hieman toppuutella häntä ja vältellä sitä puheen aihetta. Lääkärimme sanoi, että 20.3 voitte sitten tehdä raskaustestin jos kuukautiset ei ole alkanut. Siihen asti eletään todella piinaavia aikoja.

 

Kiitos neidot ihanat, tässä tilanteessa on aivan superia saada kannustusta! :heart:

Ekavekara, en ole noita kotitestejä oikein koskaan harrastanut... Yhden kerran olen testannut ja se oli silloin 2,5 vuotta sitten, kun menkat tosiaan olivat tärpin takia myöhässä. Taidan jättää omatoimitestailun nytkin väliin. Ehkä jos jotain oireita olisi, voisin kärsimättömänä itseäin riivata... :stick: Nyt tyydyn kuitenkin siihen viikon päästä olevaan veritestiin.

Oireista: dpo 7 illalla oli tosiaan reilun tunnin toinen nänni kipeä (ihan oikeesti, tää on kyllä niin huvittavaa...) ja yksi jännä "puraisu" tuntui samoihin aikoihin alamahassa. Siihen jäi oireet. Ehkä se kaveri yritti siis kerran tarrata, mutta meni ohi sektorin kuitenkin. Jatko meinaan ollut pelkkää pitkäpiimäistä lerpahdusta ja tosiaan näitä ihan pimeitä PMS-kohtauksia. :vampire:

Olen jo vähän saanut häntää pystyyn ajattelemalla, että viikon päästä viimeistään alkaa uusi kierto, uusi elämä ja kevät. Kirsu kohti PASsia silloin. Toki ensin ihmetellään se veritesti.

Katrin: olitpa tosiaan fiksu!! Itselläkin on käynyt mielessä, että mitenköhän ne kaikki jo reilustikin yli vuosi sitten otetut testit enää pitää kutinsa... Etenkin kilppariarvot itselläni mitattu varmaan yli 1,5 vuotta sitten, olivat normaalit mutta mullekin lekuri ennusti, että saattavat vielä liukua alitoiminnan puolelle. Sokeriarvojen mittauttaminenkin on käynyt mielessä, mutta en sitten tiedä miten vaikuttavat raskautumiseen... Olen vaan ihan toivoton sokerihiiri.

Luin Pekku rivien välistä, että sulla on jotain pientä kiinnostavaa oirehdintaa ehkä ollu... Jännää! Jaksuja täältä jälleen kerran, kuten myös Rosmalle.

 

Kaikki vaan tuntuu puhuvan clomeista, eikö kukaan ole syönyt anastrozolia? Itselläni 2 anastrozol kuuria takana. Ensimmäinen inseminaatio meni ohi, koska olimme juuri silloin matkoilla, joten yritimme luomusti, tuloksetta jälleen kerran. No nyt toisella kerralla anastrozol taas kp 3 - 7 ja pregnylillä irrotus piikki ja sitten inssiin + luomuyritystä 3 päivää päälle. Olisi kiva kuulla onko muut syönyt anastrozoli, ja onko heille tullut siitä haittavaikutuksia?

 

Eipä ole mullakaan hyviä uutisia. Sain viikonloppuna tiedon, että sairastan ehkä erittäin harvinaista perinnöllistä sairautta ja lääkäri suositteli nyt hoidon lopettamista, koska estrogeeni ei sovi mulle. Toisaalta harmittaa, kun siirto ois ollu jo ens viikolla ja kovasti sitä odotettu, mutta tää on nyt ainoa oikea järkevä ratkaisu tässä tilanteessa. Ja jos sairaus varmistuu, niin sitten saadaan varmistus myös että luovutetut oli oikea ratkaisu. Onko kenellekkään tehty PAS:ia luonnolliseen kiertoon?

 

Enpä mä täältä pysty poissa pysymään, vaikka nimen riivin tuskissani piinalistalta...

Heidari tervetuloa. Ei sano mulle mitään tuo anastrozoli. Yksilöllistähän se on, että mitä lääkitystä käytetään ovulaation induktioon. Mulla kokeiltiin pari kertaa Clomeja, eivät toimineet, jatkettiin Puregonilla. Tuskin noissa missään mitään kummallisia sivuvaikutuksia on. OI:ssa hormoniannos on kuitenkin yleensä hyvin pieni, yhtä munasolua kun kasvatellaan.

Sharlin onpas tosiaan ikävä uutinen, siis sikäli jos nyt varmistuu tuo asia! Kyllä tämän ketjun naisia nyt koetellaan. Sikäli kun mulle tulee nyt tuoresiirrosta nega, tehdään seuraavaksi luonnolliseen kiertoon PAS. Olen ymmärtänyt, että se on peräti yleistä..? Edellyttää tietenkin, että kohdun limakalvo paksenee normaalisti.

 

Sharlin, olipa kurjia uutisia sinulla : /. Onneksi ilmeisesti omasta estrogeenistasi ei ole haittaa ja luonnonkirto PAS sopii.
Meille yritettiin sitä luonnonkierto PASsia silloin syksyllä mutta klinikan ja kehon ajat eivät natsanneet ja aikaa siinä hukattiin lähemmäs puoli vuotta! Sitten ilmoitin että nyt lääkkeellinen jo kiitos! Olisin kyllä toivonut luomua, kun sitä pidetään onnistumisen kannalta kai jotenkin parempana.

Onko ihan varma ettei teidän nyt aloitettua hoitoanne kannata viedä loppuun?

Heidarille tervetulot.

 

Katrin olipa hyvä että sulla tuli tuo kilppari-juttu selville! Joskos se nyt ura urkenisi paremmin.

Heidari, tervetuloa joukkoon ja tsemppiä piinistelyyn.

Sharlin voi itku, että nyt meitä koetellaan. Voimia sinne!