35+ Lapsettomat

Solakka S - voi ei, kyllä sua koetellaan. Toivottavasti saat säryt kuriin nopeasti!!

Biologi soitti ja taas oli kato käynyt mutta onneksi ei mitenkään harvalla kammalla. Tänään soluja oli jäljellä 5. Näistä viidestä neljä oli oikein kauniita (6-8 soluisia) ja se yksi raukka oli sitten pienempi (en ymmärtänyt sen biologin tanskankielistä selvitystä uneliaan tilanteesta).

En mä ihan heti olis keksinyt, että tällaisenkin jännitysmomentin tässä vielä kokee. Biologi soittaa taas huomenna ja sanoi, että siirtoon mennään korkeintaan perjantaina. Nyt varpaat pystyyn, jotta siellä edes yksi kääpiö kirii loppuun saakka!
 
Marinatar, onpa sinulla jännää! Peukutan kovasti, loput ovat varmasti sitkeitä!

Jännää, eilen oli pää haljeta siitä, että mitä pitäisi tehdä. Tänään saatiin yllättäin soitto klinikalta, jonne ilmoittauduimme lahjamunasolujonoon 1 vuosi ja 4 kk sitten. Meidän vuoro on ehkä alkukeväästä.

Tuli tosi hyvä ja huojentunut olo. Nyt tiedämme, mitä teemme, tai ainakin aikataulut ovat selvät. Nyt ehkä pari luomukiertoa ensin, sitten ehkä yksi hoito omilla. Näillä mietteillä tänään.

Millaisin fiiliksin piinailijat?
 
Marinattarellahan on siellä jännät paikat! Mut kuitenkin noin monta jakautunu hyvin, eiköhän siltä kyytiläisiä löydy ja varmaan vielä pakkaseenkin.

Sointu varmaan helpottaa kovasti, kun on jonkinlainen plääni. Ei tartte ihmetellä ja miettiä, että mitä tehdään. Hyvä juttu!
 
Mahtavaa Iines, jännittävää!!

Mun oma horror show jatkuu. Nyt siellä oli 2 solua, jotka ovat jatkaneet jakautumista eilisestä. Yksi 8-soluinen (oli eilen 7 soluinen) ja yksi 10 soluinen, joka oli eilen 9 soluinen. Kaksi muuta ovat pysähtyneet - eli eivät ole jakautuneet eilisestä. Voivat tietty vielä piristyä mutta se nähdään sitten..

Soittelevat taas huomenna. Biologi sanoi, että ei voi luvata, että siirto olis huomenna. En sitä ajatellutkaan - tuskin tuolla vauhdilla yhdessä yössä blastoksi jakaudutaan. Vähän mietityttää, jaksaako noista yksikään siihen saakka...
 
Iines kuullostaa hienolta! Kovasti peukutan sinulle=)

Marinatar onpas sinullakin tosi horror show. Minusta oli ihan karmeata jo se pari kolme päivää odotella alkioiden kuulumisia. Toivotaan, että sinnittelevät huomiseen, peukut pystyssä!

Omaa napaa. Kävin eilen juttelemassa lääkärin kanssa siitä, että jatkanko vielä vai lopetanko tähän kaikki haaveet lapsen saamisesta. Ja hän oli sitä mieltä, että ei voi suositella enää jatkamista, Sanoi minun olevan hiukan rajatapaus siinä, että iästäni huolimatta siirtokelpoisia soluja tulee. Kuitenkin nyt viimeisessä hoidossa alkiot olivat kuulemma niin hyviä, että raskauden olisi niistä pitänyt alkaa ja kun niin ei käynyt, voisi kuvitella, että alkioissa on iästäni johtuen jo jotain geneettisiä ongelmia, joita ei voi nähdä niillä menetelmillä, joilla alkioita tutkitaan. Ja hän sanoi, että pari ensimmäistä hoitoa ovat kuitenkin niitä tehokkaimpia ja kolmaskin kerta menee vielä siihen, että sattumallakin voi olla osuutta asiaan. Tämä on kuulemma kuitenkin sellainen asia, jossa sinnikkyyttä ei palkita.

Kyselin myös alkionadoptiosta siellä Tartossa. Sitäkään hän ei erityisesti suositellut minulle suoraan vaan kehoitti kovasti ennen sitä keskustelemaan psykologin kanssa. Tartto kuulemma on ihan asiantunteva paikka ja sinänsä se hoito siellä on ihan helppo tehdä, mutta mietiskelimme kovasti asian eettisiä ja filosofisia puolia. Tässä tapauksessahan mahdollisella tulevalla lapsella ei olisi ollenkaan geneettisiä vanhempia, koska Viron lakien mukaan luovuttajat ovat anonyymejä. Toinen seikka on se, että minä en ikäni puolesta enää voisi adoptoida lasta, niin onko oikein adoptoida alkio. Lääkäriä selvästi myös mietitytti se, että olen sekä näin vanha että vielä yksin tässä asiassa.

Paljon on nyt pohdittavaa ja vaikeaa on hyväksyä lopettaminen. Toisaalta jo aloittaessani pelkäsin, etten jää koukkuun epätoivoiseen yrittämiseen, jolloin elämässä ei ole enää mitään muuta kuin aina vaan uudestaan toistuva pettymys. Jos olisin edes pari vuotta nuorempi jatkaisin ilman muuta, mutta nyt täytyy harkita aika tarkkaan. Kovasti työtä vaatii kyllä luopuminen. Enkä ole vielä aivan varma mihin ratkaisuun päädyn.
 
Seinäkukkanen, kovasti jaksamista toivon. Sulla on todella rankka paikka, ei sitä voi kukaan kuvitellakaan joka ei ole vastaavaa kokenut. Muista adoptioasiassa kuunnella itseäsi - tiedät kyllä mitä jaksat, paremmin kuin lääkäri. Mutta toivottavasti tässä aukeaa nyt joka tapauksessa jotain uutta ja parempaakin. On hyvä selvitellä eri vaihtoehtoja joka tapauksessa.

Iines... TSEMPPIÄ! Sormet, varpaat ja nenäkin ristissä täällä.
 
Iines, paljon peukkuja! Olet kovasti ajatuksissa :heart:

Marinatar kanssa - tsemppailen täällä mielessäni niitä pikkualkioita! =)

Seinäkukkanen, olipas sulla neuvottelu... Tuntuu vähän ristiriitaiselta, että lääkäri sanoo, ettei sitkeys kannata, kun kuitenkin tilastojen mukaan onnistumisprosentti kohoaa 6. yrityskertaan asti nuoremmillakin... Ja sekin, että jos hänen mielestään 3 yrityskertaa voi mennä pieleen sattuman takia, niin miksei vielä suosittele neljättä kertaa? Saatiinko nyt viimeisessä hoidossa muuten mitään pakkaseen? Ja onko mahdollista tutkia, onko alkioissa geneettinen vika?

Päätös jatkosta on varmasti hirmuisen vaikea : / ... :hug:

Noista alkioadoption puolista kannattaa ehkä kysellä & keskustella tuolla luovutettujen puolella. Yksin adoptointi ja ikä on sellaisia juttuja, että niihin on varmasti mielipiteitä ihan joka lähtöön... Suomen laki vetää rajan 45 vuoteen, mutta itse mietin, onko parilla vuodella suuntaan tai toiseen todellakin käytännön merkitystä?
 
Seinäkukkaselle tsemppiä, ei ole kyllä helppoa tehdä noita päätöksiä. Ehkä kannattaisi antaa pikkuisen aikaa että ajatus muodostuu ja vahvistuu, eipä oikein voi muita neuvojakaan antaa :(

Huomenna on jännä päivä, kun kolme testiä!! Onnea kaikille testaajille ja vaaleenpunaista paksua viivaa ___________ siis plussaa ++++++++++
 
Seinäkukkanen, lämmin halaus sinulle, vaikea tilanne sinullakin, tsemppiä pohdintoihisi. Tilannetta ei yhtään helpota se, kun eri klinikoilla tuntuu olevan eri käytännöt ja ikärajat. En tiedä, mikä on ikäraja esim "alkionadoptiossa" Suomessa, mutta tiedän, että yksi klinikka ei tee niitä "itsellisille naisille" ja toinen taas tekee. Toisella klinikalla lahjamunasoluhoitoihin ikäraja on 43 ja toisella taas 46 vuotta.
 
Halaus, Seinäkukkanen. Me oltiin eilen adoptioinfossa ja siellä oli 45 vuotias yksin adoptiota haluava nainen. Täällä Tanskassa hän voi kyllä adoptoida mutta vähän vanhemman lapsen (ilmeisesti 5-7 vuotiaan).

Piinailijoille edelleen huimasti tsemppiä!!

Itse olen maani myynyt. Olen ihan varma, ettei niistä soluista yksikään jaksa blastoksi - tai että ylipäätään olisivat joten kuten siirtokelpoisia viikonloppuna. Kaiken tämän lisäksi miehen veli hehkuttaa tämänpäiväistä varhaisultraa ja sydämen sykettä. Me ei oikein jakseta yhtyä siihen ilonpitoon vaikka he (ihme kyllä) sitä taitavat odottaa.
 
Kiitos teille tsempeistä :heart: Jos tää juttu oliskin siitä tsemppejen määrästä kiinni, me onnistuttais ihan kaikki. Nyt oli äsken pieni tuhru tullut, eli saas nähdä ehtiikö täti meille ennen huomista. Menkkakivutkin taas yltyy :(

marinatar hui miten jännät paikat teillä. Mä uskon et siellä on blasto odottamassa siirtoa viikonloppuna. Aika ikävä ajoitus tolla ultran hehkutuksella, huh.

Seinäkukkanen voi ei, onpas sulla nyt raskas tilanne. Paljon on mietittävää, ettei jää jälkikäteen jossiteltavaa. Voimia ja halauksia :hug:

Mä en oikeesti tiedä, miten selviydyn siitä huomisesta, jos siis se täti ei ennen sitä tule. Miten niitä palasia saa taas kerättyä?
 
Viimeksi muokattu:
Hei taas pitkähköstä aikaa. Taisin pari kolme kuukautta sitten käydä täällä viimeksi, kun tuoresiirto päättyi silloin negaan ja hoidot on ollu kesän takia jäissä, ja muutenki on ollu vähän irtiotto näistä raskautumisasioista.
Onpa täällä ollut vilskettä, suruja, mutta onneksi ilojakin. En ehtinyt vielä lukea kaikkien kuulumisia kovin tarkkaan, mutta Iineksen puolesta kyllä aloin jännäämään minäkin.
ON: kävin tänään 1. PAS:ssa ja sain yhden kyytiläisen, joka tuntui olevan terhakka kehittymään (ainakin mun ulkopuolella ;)) toinen samassa pakastusrasiassa ollut ei kehittynyt sulatuksen jälkeen toivotulla tavalla. Vielä jäi 3 samassa satsissa olevaa alkiota pakkaseen. Nyt sitten tuhrataa lugejen kans ja piinistellään.
 
Marinatar, toivon tosi paljon, että kääpiöt jaksavat loppuun asti! :heart:. Miten suuri kato tuossa vaiheessa yleensä käy? Haittaako se, jos alkiot jakautuvat hitaasti eli voivatko ne silti jaksaa loppuun asti? Toivon, toivon ja toivon, että pääset siirtoon pian! Ymmärrän hirveän piinan, kun pitää jännittää koko ajan. Me kaikki pidämme peukkuja!

Iines, voi kun tuhruttelu olisi vaan sitä raskauden alkuajan tuhruttelua! Me ei anneta periksi, eikö vaan. Tsemppiä huomiselle testaukselle, uskon, että se plussa sieltä tulee! Jaksamisia ja koita myös nukkua vähän yöllä.

Ikäneito, onnea kyytiläisestä ja tervetuloa piinailemaan. Kiva, että olet takaisin jutustelemassa. On hyvä pysytellä välillä poissa, jotta pääsee ehkä vähän irti näistä jutuista.

Ja viimeiseksi vaikein eli Seinäkukkanen :hug:. Olen tosi pahoillani, että lääkäri sanoi noin. Ihan kaikkea en hänen logiikassaan ymmärrä
1) komppaan Wasabia, että mahdollisuudet eivät muutu olemattomiksi muutaman kerran jälkeen, ainakaan meidän lääkärien mukaan ja klinikka on Ruotsin arvostetuin. (Tosin kaikkien tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti) En muista hoitohistoriaasi, mutta onko sinulla siis kaikilla kolmella kerralla ollut tosi hyvälaatuisia alkioita, jotka eivät sitten ole kiinnittyneet?
2) Etiikasta... uskon, että sinusta tulisi erinomainen äiti ja lapsesi olisi ylpeä ja onnellinen sinusta. Mikä siis tekisi alkioadoptiosta epäeettisen? En ymmärrä, ajatellaanko siinä, että me kaikki ehkä kuolemme 60-vuotiaina eli lapsi ei siten ehtisi täysikäiseksi?? On paljon lapsia, joilla on vanhemmat, jotka eivät välitä. Kuinka paljon parempi olisikaan muutamaa vuotta vanhempi äiti, joka antaisi kaikkensa lapsensa puolesta. Sitäpaitsi oma äitini sai pikkusiskoni 45-vuotiaana ja oli meille kaikille lapsille, myös siskolleni, maailman paras äiti (iästään huolimatta)

Olen aina ollut hyvä puhumaan paljon asioista, joista en mitään tiedä, mutta näin ajattelen. Olen pahoillani, että sinun on käytävä läpi tämä raskas pohdintaprosessi, mutta toivon, että asiat kääntyvät hyväksi. :heart::flower:

Oma napa: ei tunnu yhtään "raskaalta" täällä. Hiukan nipistelyjä, mutta mielestäni niitä on ollut siirrosta asti. Toisaalta on vasta pp5 eli toivottavasti tilanne tästä kehittyy. :whistle:
 
Viimeksi muokattu:
Käväisin nyt vain pikaisesti lukemassa kuulumiset, paljon on kiroituksia tullut ja paljon pohdittavia asioita ilmaantunut yhdelle jos toisellekin. Niihin tapahtumiin yhteisesti ja yksitellen kullekin :heart: ja :flower:.

Iinestä edelleen pysäkillä oottelen, ja mukaan otetaan kaikki muutkin kynnelle kykenevät! Peukutan korvat solmussa d:heart:b. (Jollain oli nenäkin mukana :))

Seinäkukkanen :hug: :heart: :hug: Olet ajatuksissani lujasti ja haluaisin pystyä valamaan sinuun voimaa ja kaikkea mitä ikinä nyt tarvitsetkin.

Kaikille muillekin lähetän ihan supermegalämpimän halauksen ja rukoilen teille jokaiselle voimaa ja valoa jokaiseen hetkeen :heart:.
 
Soulmama Hyvää syntymäpäivää ja erityisen hedelmällistä inssiä! :flower::heart::flower:

Sointu2010 Vaihtakaa vaan lääkäriä tai koko klinikkaa jos yhtään mietityttää. Toisella lääkärillä voi olla ihan toisenlaiset ajatukset ja jotain uusia jippoja hihassa. Joskus vaihtamalla paranee :) Voi hitsi kun upeeta, että se lahjasoluklinikan soitto tuli. Varmaan vapauttaa energiaa, kun on edes jotain aikatauluissa. Ihanaa:flower:!

Marinatar Mä toivon teille monta pikkuista ja sisukasta kääpiötä. Siis VÄHINTÄÄN sitä yhtä supersisukasta.

Seinäkukkanen Mä en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi yhtä hyvin kuin Wabisabi ja Hoppis, jotka sanoivat asioita tosi hyvin. Samoin Sointu2010 toi esiin sen lääkärikohtaisuuden, joka tuntuu tässä lapsiasiassa olevan aika vallalla: paljon riippuu myös lääkäristä. Muista Seinäkukkanen, että sä olet mahdottoman arvokas ja ansaitset olla onnellinen! :heart:

Iines Mullakin oli ja on menkkapoltteluja ja vatsannippailua. Ja eikös monella ole tuhrua aluksi ja silti +. Rukouksen lähetin puolestasi just menemään :heart:.

Aina me kuule kerätään itsemme ja toisemme lattialistojen alta takaisin kokoon, jos sinne lattialle ollaan palasiksi päädytty. Niin ollaan me ihmeellisiä otuksia me naiset. Maailmasta ei tulis yhtään mitään ilman meitä! Hywä me!

Ikäneito70 Onnea kyytiläisestä ja hirmusti peukutuksia passiisi :).
 
Iines, en tiedä, mitä sanoa. Olen niin kovin pahoillani. Niin kovasti toivoin teille plussaa. Lohtuhalaus sinulle.

Voi itku, tulin niin pahalle päälle.

Soulmama ja Marinatar
, onnea tämän päivän toimenpiteisiin! Paljon onnea testaajille!

Hysteria, oot niin kultainen, kun jaksa tsempata - kiitos siitä! Joko sulla on oireita?
 
Viimeksi muokattu:
Voi ei, Iines.... :'( En oikein osaa sanoa mitään muuta kuin että olen hirveän pahoillani, suruissani ja vihanenkin, kun olisit todellakin jo ansainnut plussan. Tuntuu niin väärältä, että meni taas ohi :hug: Sure nyt niin paljon kuin surettaa... Hysteria sanoikin hyvin tuossa yllä meidän naisten selviytymiskyvystä: kyllä me aina jotenkin selvitään, kun pidetään huolta toisistamme. Halauksia!!
 
Voi Iines-kulta :hug:.

Päätin itse jatkaa kidutusta vielä kaksi päivää eli odottelen klinikan määrittelemään testipäivään 3.10. Toiveet ei oo kovin korkealla, samat oireet ku viime negastakin. Rinnat arat, päänsärkyä juuri eilen ja tänään, nuhainen olo ja kohdunsuu alhaalla. Prkl.
 

Yhteistyössä