Hei, olen vissiin jossain välissä tähänkin ketjuun kirjoitellut. Ikää 40+ ja toista lasta haaveillaan, eka saatu kolmannesta icsista (tai neljännestä, riippuu laskutavasta, yksi hoito kun meni täysin puihin.
Nyt kesällä tuli sitten lääkkeellisessä passissa kohdunulkoinen :'( Sitä ennen oli mietitty kovasti luovutettuja munasoluja, nyt en ole enää niin varma.
Onneksi olen ilmeisesti selviämässä suht helpolla kohdunulkoisesta. Viime viikolla hcg oli 28, eli on sieltä yli tuhannesta tasasesti itsekseen laskenut. Sikäli ottaa päähän, että lekurin mukaan lääkkeellisessä passissa (niinkuin yleensäkin) on tosi harvinaista että jatkaa kehitystään kohdun ulkopuolella. Joo, noihin harvoihin prosentteihin tulee päästyä turhan usein. Pari pakkasalkiota vielä odottelee.
Meillä oli tarkoitus lopettaa hoidot tähän ja mahdollisesti kokeilla kerran vielä luovutetuilla. Mutta kun lääkäri sanoi, että kävi 'tosi huono tuuri' ja nyt en tiedä olisiko siitä alkiosta voinut tulla vauva, niin täytyy miettiä. Lisäksi kävin siskoni kanssa todella mielenkiintoisen keskustelun. Olen tiennyt, että heillä lapsettomuushoitoja taustalla mutta nyt sain tarkemman selvityksen. Eli, ekasta IVF:sta syntyi lapsi ja seitsemän vuoden jälkeen kymmenennestä toinen, lisäksi luontoäiti teki kummia ja tuli luomusti raskaaksi näiden jälkeen ja sai 41v. terveen lapsen. Ja hoitoja aloittaessaan oli 25v.
Lisäksi olivat nuo hoidot silloin aikamoisia, ekalla kertaa oli punktoitu vatsanahan läpi (80-luvun lopulla, mun sisko on mua reippaasti vanhempi) ja 90-luvullakin piti joissain hoidoissa keskellä yötä käydä terveyskeskuksessa piikillä. Silloin ei myöskään Kela-korvannut mitään. Ja systeri kertoi myös ettei ollut mitään vertaistukea missään ja ihmiset yleisesti ajattelivat etteivät hoidoilla saadut lapset varmastikaan ole 'normaaleja'.
Mutta sisko myös sanoi mulle, että jos yhtään tuntuu että jatkaisiko, niin ettei jää jossittelulle varaa, niin suosittelee. Lääkärihän ei meille luovareita suositellut, vaan itse ajattelin. Mutta yhtä hyvin ne luovutetutkin sitten munatorveen kiinnittyvät, kalliimmalla vaan. Meillähän siis on yksi icsi-tyttö saatu hoidoilla ja runsaan vuoden aikana on tehty kolme hoitoa joista tuloksena yksi kemiallinen, yksi kohtukomplikaatiosta johtuva keskenmeno ja nyt tää kohdunulkoinen. Eli, mitään korvauksia ei enää saada.
Hassuinta muuten, että sama lääkäri hoitaa meitä, joka aikoinaan hoiti mun siskoa
No niin, tulipa romaani. Omia pohdintojani tässä taisin vaan purkaa, mutta jos auttaisi jotain muutakin samassa veneessä olevaa. Ja sitä, että joskus sitä voi oikeasti onnistua myöhemminkin.
Nyt kesällä tuli sitten lääkkeellisessä passissa kohdunulkoinen :'( Sitä ennen oli mietitty kovasti luovutettuja munasoluja, nyt en ole enää niin varma.
Onneksi olen ilmeisesti selviämässä suht helpolla kohdunulkoisesta. Viime viikolla hcg oli 28, eli on sieltä yli tuhannesta tasasesti itsekseen laskenut. Sikäli ottaa päähän, että lekurin mukaan lääkkeellisessä passissa (niinkuin yleensäkin) on tosi harvinaista että jatkaa kehitystään kohdun ulkopuolella. Joo, noihin harvoihin prosentteihin tulee päästyä turhan usein. Pari pakkasalkiota vielä odottelee.
Meillä oli tarkoitus lopettaa hoidot tähän ja mahdollisesti kokeilla kerran vielä luovutetuilla. Mutta kun lääkäri sanoi, että kävi 'tosi huono tuuri' ja nyt en tiedä olisiko siitä alkiosta voinut tulla vauva, niin täytyy miettiä. Lisäksi kävin siskoni kanssa todella mielenkiintoisen keskustelun. Olen tiennyt, että heillä lapsettomuushoitoja taustalla mutta nyt sain tarkemman selvityksen. Eli, ekasta IVF:sta syntyi lapsi ja seitsemän vuoden jälkeen kymmenennestä toinen, lisäksi luontoäiti teki kummia ja tuli luomusti raskaaksi näiden jälkeen ja sai 41v. terveen lapsen. Ja hoitoja aloittaessaan oli 25v.
Lisäksi olivat nuo hoidot silloin aikamoisia, ekalla kertaa oli punktoitu vatsanahan läpi (80-luvun lopulla, mun sisko on mua reippaasti vanhempi) ja 90-luvullakin piti joissain hoidoissa keskellä yötä käydä terveyskeskuksessa piikillä. Silloin ei myöskään Kela-korvannut mitään. Ja systeri kertoi myös ettei ollut mitään vertaistukea missään ja ihmiset yleisesti ajattelivat etteivät hoidoilla saadut lapset varmastikaan ole 'normaaleja'.
Mutta sisko myös sanoi mulle, että jos yhtään tuntuu että jatkaisiko, niin ettei jää jossittelulle varaa, niin suosittelee. Lääkärihän ei meille luovareita suositellut, vaan itse ajattelin. Mutta yhtä hyvin ne luovutetutkin sitten munatorveen kiinnittyvät, kalliimmalla vaan. Meillähän siis on yksi icsi-tyttö saatu hoidoilla ja runsaan vuoden aikana on tehty kolme hoitoa joista tuloksena yksi kemiallinen, yksi kohtukomplikaatiosta johtuva keskenmeno ja nyt tää kohdunulkoinen. Eli, mitään korvauksia ei enää saada.
Hassuinta muuten, että sama lääkäri hoitaa meitä, joka aikoinaan hoiti mun siskoa
No niin, tulipa romaani. Omia pohdintojani tässä taisin vaan purkaa, mutta jos auttaisi jotain muutakin samassa veneessä olevaa. Ja sitä, että joskus sitä voi oikeasti onnistua myöhemminkin.