35+ Lapsettomat

Mulla on pientä flunssaa, lämpöä, kurkku kipeä ja nuhaa, enkä ole tänään töissä. Siksi ehdin kirjoittaa täällä moneen kertaan.

Aurinko, naulan kantaan, todellakin helpottaa oloa, kun te kaikki ihanat olette siellä ja tiedätte tarkalleen, miltä tämä tuntuu! Olen todella pahoillani keskenmenostasi. Tiedän, voi tiedän, miltä se tuntuu. Itse en koskaan unohda sitä päivää. Ja viikkoja sen jälkeen. Miksi juuri meille, jotka olemme kaiken tämän saaneet kokea, ensin annetaan ja sitten otetaan pois. Toivon sinulle paljon voimia ja lähimmäistesi rakkautta, että selviät ylitse surustasi. Itse sain lohtua siitä, että kun raskaus alkoi suht helposti, 2. insemnaatiolla, niin kyllä se sitten uudelleenkin alkaa pian. Suunnilleen ensimmäisestä luomuilusta toivoin/luulin olevani taas raskaana. Ja kyllä me sitten kesälomalla mökillä luomuiltiinkin. Noh, niin ei sitten ihan niin käynyt kuitenkaan. Eikä seuraavana, eikä seuraavana kiertona... Nyt alkaa olla vuosi siitä, kun tulin raskaaksi. Laskettu aika 28.1. otti aika lujille.

Mutta Aurinko, ajattele sitä, että teillä on todellakin Aurinko elämäänne valaisemassa eli oma lapsi, pian kolmevuotias. Tiedän, ettei se poista toisen lapsen kaipuuta, mutta varmasti helpottaa tilannetta henkisesti. Itse olen ajatellut, että jos lapsen saamme, meidän hoidot loppuu siihen, en jaksa enää uudestaan tätä. Adoptio- tai sijaisperhelapsen sen sijaan haluaisin, mutta mies vielä epäröi kovasti. Mäkin täytän 40 huhtikuussa. Toistaiseksi munasoluja on tullut reippaasti ja hormoniarvot on hyvät, mutta tilanne voi muuttua koska vaan. Lisäksi mikähän niiden solujen laatu mahtaa olla...

Jos teidän voimat vaan riittää, niin yrittäkää ihmeessa kolmatta hoitoa, ei ainakaan jää kaivelemaan, ettei olisi kaikkea yritetty.

Miisamari, mitä sa tarkoitit, ettei sun pää kestä pitkän kaavan hoitoa? Onko sulle tehty sellainen? Tai ehdotettu? Mahtaakohan munkaan pää kestää, kun nyt olen jo näin alavireinen. Toisaalta on helpompi olla työpäivinä, kun ei ole aikaa kelata näitä juttuja.

Halauksia kaikille! :hug:

 

Ja onnea Villiheinälle hyvästä saaliista! SORI, se olitkin sinä eikä Miisamari, joka sanoi, et pää ei kestä pitkää kaavaa.

 

Joo, mulle ehdotettiin pitkää kaavaa, mutta sanoin että hädin tuskin selviän tästä lyhyestä pimahtamatta kokonaan, ja koska mulla on masennuslääkitys, niin eipä sit kinanneet siitä enempää. Mulle noi lugetkin aiheuttaa masentunutta oloa, niinpä päätettiin yrittää pitkää viljelyä, koska pakastealkiosiirrot on siten kanssa vaikeita. Onnistuessaanhan pas tarkoittaa 10 viikkoa lugeja. Mun kaverille on tehty kaksi kertaa ivf pitkällä kaavalla. Kertoi olleensa aikamoinen hormonihirviö. Tosin vaivasta tuloksena kaksi poikaa, molemmista hoidoista. Seurataanko teillä jotenkin noita hormoniarvoja säännöllisesti? Mä en edes tiedä paljonko mun arvot on. Kyllä niitä vissiin joskus vuosi sitten katottiin... Kilpirauhasarvo oli matala ja siihen tuli lääkitys. Muista ei sanoneet mitään.

 

Mulla ei ole hyviä uutisia. Taas lyödään lyötyä, tai oikeestaan piestään. Hoito jouduttiin keskeyttään verikystan takia. Eipä ole ihmekään että on jomotellut alavatsaa. Mulla alkaa vähäinenkin toivo mennä, kun ei edes tää onnistu. Mä en jaksa tätä paskaa :'(

 

Iines, ei ole totta! :'( Onko ne piikit aiheuttaneet kystan? Mitä sille tehdään? Lähteekö se itsellään paraneen vai pitääkö se leikata? Kysyn, koska multa leikattiin munasarjakysta 19-vuotiaana. Ilmeisesti se on aika paha, koska hoito piti keskeyttää. Mullakin tais olla viime hoidossa (vai oliko se edellinen) pieni kysta, muttei hoitoa tarvinnut keskeyttää. Kuka oli lääkäri? Mitkä on jatkosuunnitelmat? Sori, kun kyselen näin paljon, mutta tää tuntuu niin kohtuuttomalta! Olisitpa täällä, halaisin sua ja saitsit itkeä pahaa oloa pois... Mua kanssa suututtaa sun puolesta!

 

Chloe kiitos. Nyt tosiaan tarvitaan sitä olkapäätä jota vasten itkeä. Ei oikein pysty nyt miehen olkapäähänkään nojaan, kun sekin taitaa olla aika paskana. Ekaa kertaa näin sen silmät kostuneena. Siellä on ollut viime käynnillä jo keltarauhaskysta, siis sillon tammikuussa kun kävin. Siitä se kai on lähtenyt. Sille ei tehdä nyt mitään, joudun taas syömään e-pillereitä ens kierrosta alkaen. Niitten pitäis se kuivata pois. Vituttaa ne pilleritkin tän kaiken kurjuuden lisäks. Mulle on nyt varattu uus yritys vkolle 17. Vasta sillon, kun tässä tulee pääsiäinen. Siis kaks kuukautta! Mun mielestä ihan kohtuuttoman pitkä aika odottaa. Mua pelottaa et miten tää kierto nyt menee loppuun ton kystan kanssa, kun multakin on leikattu, joskus nuorena, kiireellisenä kysta pois. Se oli revennyt ja ehtinyt silloin vuotaa verta vatsaonteloon pari desiä, silloin siitä löydöksestä parin tunnin päästä olin jo leikkauspöydällä. Aika huonossa jamassa olin. Lääkärinä oli se EP.

 

lyhennetyllä listalla nyt hoidossa olevat ja hoitoa odottavat

alkuperäinen lista löytyy sivulta 83

Sunnuntai 28.2.2010

Sinivatukka 40/37.....3.ivf................siirto 17.2. (testi 3.3.)
pottu70 39/41............3.ivf...............siirto 19.2. (testi 5.3.)
meriharakka 36/37....2.ivf................siirto 24.2. (testi 8.3.)
toivorikas-72 37/46...3.icsi:n 1.pas...siirto 24.2. (testi 8.3.)
Villiheinä 37/45..........3.ivf/icsi...........punktio 26.2., siirto 3.3.
karmilla 35/40............käyntiaika maaliskuun alussa
Chloe70 39/42.......... 2.ivf................... vko 14
Soulmama 36/39.......1.iui....................maalis?
wellamo 38/41.......... 1.ivf:n 3.pas.......huhtikuu
Iines-74 35/40...........2.ivf....................vko 17
Susanna74 36...........3.ivf....................kevät
Miisamari 36/36.........4.icsi...................kevät
Vesiheinä 39/43........3.ivf....................toukokuu
Rosmariini -7435/36.. ivf/icsi................elokuu?
Liisa34 35/35.............tutkimukset
Ninnatar 36/32..........ensikäynti...........?
sela 40/38.................jonottaa luovutettuja munasoluja
Marjaana71 37/34.....clomit
Sointu2010 40/40......femarit+clomit
Cris 36v.....................4.icsi...................?
Sitronella 35/41........ 4.ivf....................?
Toivoja.......................2.ivf....................?
Nipsu72 37................ 2.ivf...................?
marigold 35/35..........2.ivf....................?
Aurinko-65 45.............3.icsi...................?
StellaR 38/45.............4.ivf.....................?
janetski74 35/35.......2.icsi....................?

Plussanneet :heart:

Tikru70, tyttö syntyi 22.8.09.......... (3.ivf)
Maaria, poika syntyi 17.12.09........ (5.icsi)
Vaahtokarkki, tyttö syntyi 13.1.10 ..(3.icsi)
sarina13, tyttö syntyi 17.2.10..........(1.ivf:n 1.pas)
talvikauris....................................... (1.ivf)
tiki-71, LA 24.5.10 (tuplat).............. (3.ivf)
vilhelmiina72 (tuplat)..(1.siirto luovutetuilla, taustalla 6 ivf:ää omilla)
Auringonkukka............................... (3.icsi)
tyhmäblondi73............................... (?1.ivf:n 1.pas)
idaliina, LA 13.7. ............................ (2.icsi)
Möhkö-72...................................... (1.ivf/icsi)
mileena......................................... (luomu)
Wäinö............................................(luomu, inssiä odotellessa)
Mullu..............................................(3.icsi:n 2.pas)

 

Iltaa.

Pääsisinköhän mukaan pinoon...? Viime vuonna kirjoittelin tuonne inssipinoon sekä alkuvuoden ja sitten loppuvuoden IVF-pinoihin, sitten taustailin täällä, mutta kyllä teidän juttuja lukiessa koko ajan vahvistuu se, että 38:na (mies 43v.) ja jo 4 inssiä ja 3 IVF-hoitoa läpikäyneenä tunnen hyvin vahvasti kuten te hyvät kanssasisaret. Mäkään en jaksa tätä paskaa.

ON sen verran, että em. 7 ekan toimenpiteen jälkeen vaihdettiin yksityistä klinikkaa, koska sukset meni hoitojen toteutuksesta pahemman kerran ristiin kyseisen klinikan kanssa. Asia on jopa jouduttu viemään ulkopuoliseen selvitykseen.

Klinikan vaihdos auttoi, ja sain nyt viimeksi todella hyvää palvelua ja hoitoa. Suhtautuivat vakavasti yksilölliseen tapaukseeni, voi olla, että oli halua näyttää kun tämä toinen klinikka mokasi. Siksi varmaan odotukset olivat meillä korkealla ja pettymys oli kamala kun eilen kuulin hcg-tuloksen: nega. Taas. Vaikka kaikki meni niin hyvin ja olin jopa varma oireista.

Mitään varsinaista syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt, folleja kehittyy, munasolut hedelmöittyy, kehittyy 8-soluisiksi top-alkioiksi...ja sitten fragmentoituu (mitään ei saada ikinä pakkaseen), ei kiinnity tai sitten kiinnittyy ja sen jälkeen kehitys katkeaa.

Olen nyt aika neuvoton. Kannattaako vaan laittaa rahaa likoon ja uskoa, että joskus onnistuu, vaikka en ole koskaan elämässäni saanut plussan plussaa? Vai pitäisikö ryhtyä toimiin, jotta munasolujeni laatu olisi parempi (mihin toimiin)?

Iines-74: Olen todella pahoillani sun puolesta , ja toivotan kovasti voimia seuraavaa yritystä odotellessa. Yritän aina sanoa itsellenikin erästä sanontaa: kun suru on kestänyt kauan, ei onni voi olla enää kaukana. Se taitaa sopia kaikkiin tämän pinon odotuksen odottajiin...

 

Iines, mä ymmärrän täysin, että olet nyt aivan rikki, mäsänä. :hug: Kaikkien näiden pettymystenjälkeen vielä tuollainen takaisku. Kuinka paljon meiltä näitä voimia oikein kysytään! Eikö mikää riitä! Tuo Stellan kommentti on kyllä hyvä: kun suru on kestänyt kauan, ei onni voi olla enää kaukana. Koitetaan jaksaa sen ajatuksen voimin eteenpäin. En tiedä, tänään juttelin äitini kanssa puhelimessa siitä, miten elämän syvimmät ja herkimmät kysymykset on usein niitä, joiden kanssa joutuu todella pitkään kamppailemaan ennen kuin ne asettuvat uomiinsa. Mä olen puhunut näistä hoidoista mun ja miehen "talvisotana". Onko tää pelottava tuleva hoito sitten meidän "Raatteentie"? Ei tässä nyt ole oikein mitään tolkkua, mutta koitan vaan sanoa, että tämä taistelu on meidän itse kunkin vaan käytävä läpi vaikka turpiin tulee aivan kohtuuttoman paljon. Kyllä kai ne loppujen lopuksi sitten jollain tavoin paikoilleen loksahtavat, kaikki nämä suuret kysymykset. En voi muuta kuin toivottaa voimia - jälleen kerran. Ei mene kauaakaan kuin se viikko 17 koittaa. Vaikka kuinka tuntuisi, että elämä on täynnä vastoinkäymisiä toistensa perään, niin aina viime kädessä se onni kuitenkin kääntyy. Ainakin itselleni on käynyt niin monissa muissa asioissa.

Stellalle tervetuloa! Tilanteesi kuulostaa jokseenkin tutulta. Mitkä on teidän suunnitelmat tulevan varalle?

 

Chloe mä en tosiaan tiedä mikä tää meille sitten on, kun me oikeesti käytiin viime kesänä Raatteentiellä kun oltiin pohjoisissa :kieh: Me on vissiin ohitettu jo se piste siis. Meillä se onni antaa odottaa itteensä kunnolla, on ollut viime vuodet muillakin elämän osa-alueilla aikamoista vastoinkäymistä. Sitä en ymmärrä et miten kaukana se onni vielä odottaa? Jos sanotaan ettei anneta enempää kun jaksaa kantaa, mulla on ollut jonkun aikaa jo aika rajoilla. Nyt tuntuu että selkä menee poikki tän taakan alla. Kiitos sulle kun aina jaksat tukea mua näitten pettymysten suossa.

Stella kiitos ja tervetuloa. Kuten huomaat täällä on mahtava porukka, jolta saa aina tukea ja lohdutusta maailman murjoessa kovin ottein.

Nokka maassa seuraaviin pettymyksiin :snotty:

 

Jep. Eikä mene hyvin Suomen lätkäjoukkueellakaan...

Vastauksena Chloe, tarkoitus on ilmeisesti vaan jatkaa yhden välikierron jälkeen. En tiedä onko hullua, mutta nyt kun uudella klinikalla selvästi ainakin koetaan tilanne haasteena eikä kohdella kun vain liukuhihnalla, meillä on pikkusen toivoa että josko ne kokeilisivat taas jotain vähän uutta, joka sitten nappaisi. En tiedä. Oikeestaan ollaan ajateltu, että jatketaan vaikka kaikki rahat menisi, kunnes joku sanoo, ettei onnistu. Toistaiseksi näin ei ole sanottu.

 

Joo, joskus tuntuu, että tää hoidoissa käyminen on kuin toi parhaillaan meneillään oleva Suomi-Usa peli, USA johtaa 6-0. Me lapsettomat ollaan tietty niitä suomipelaajia, ei mitään suurperheen kuuden lapsen äitejä, jotka siinä sivussa väsää väitöskirjat ja lypsää lehmät! En todellakaan tiedä, miksi joskus elämässä kaikki vastoinkäymiset kasaantuu samaan vaiheeseen. On mulla itselläkin ollut niitä vaiheita exän kanssa eläessä. Onneksi monet asiat on nyt paremmin, olen siitä todella kiitollinen! Joku uskoo kohtaloon tai siihen, että kaikella on tarkoitus, jonka ymmärtää vasta myöhemmin. En tiedä mihin uskoisi, mutta kummasti niitä voimavaroja vaan aina jostakin löytyy. Kyllähän nämä kokemukset kuitenkin meitä ihmisenä hioo, sitä timanttia tuolla sisällä. Kasvu tulee aina elämässä kivun kautta. Muuta en nyt osaa tähän sanoa.

 

Voi Iines, hirmu iso lohtuhali. Tollaiset kystat on kauheita ja piikitysten lopettaminen kesken syö kyllä naista. Mullekin kävi niin tänä vuonna. Olin pistänyt jo neljä päivää kun huomasivat että limakalvo on liian paksu ja vääränlainen. Sitten otettiin näyte että onko syöpäsoluja ja määrättiin jättiannos keltarauhashormonia tyhjetään kohtua. Kun tää hoito alkoi en ollut varma onko kohtu tyhjä vai ei ja menin kauhuissani viidentenä pistopäivänä näytille. Onneksi kelpasi limis ja sain jatkaa. Eikä niitä syöpäsolujakaan ollut, mutta sen se teki että en odota enää yhtään mitään. En halua pettyä. Mä vaan ajattelen et suoritetaan nää hoidot ettei tarvi katua ettei ole yrittänyt, mutta tuskin näistä mitään tulee muuta kun surua ja kipua. Sanoinkin miehelle että vaan hullu jatkaa tätä kidutusta. Ja punktiossa sanoin että montakohan kertaa täällä vielä ollaan. Ja silti se toivo herää siiron jälkeen. Saitsä jonkun kontrolliajan että ne kattoo onko se kysta häviämässä? Sitä alkaa väkisin inhoon melkein sitä lääkäriä jolta tulee ne huonot uutiset. Tai mulle ainakin kävi niin. Mulla se oli HT. Vaikka olihan se hyvä että olivat tarkkoja. KA on mun suosikki, mutta kyllä ne kaikki on hyviä. Iines vko 17 ei oo hirmu kaukana, vaikka nyt siltä tuntuukin. Pääasia että kysta poistuu pian! Pidetään peukkuja sille ja yritä hemmotella ittees jotenkin tällä välin.

 

Yöllä tuli mieleeni, et tais jäädä se keskeytyksen syy sanomatta. Siis se verikystahan se on, mutta se on kasvullaan estänyt sille puolen vallan munisten kasvamisen. Eli oikealla puolella ei ollut muuta kun se pirun kysta ja vasemmalla yks vaivanen. Toi vasen oli viimekskin melko hiljanen, ja oikealle tuli tavaraa. Ei kannattanut alkaa sitä yhtä vaivasta sieltä kaivaa, kun siinä olis mennyt se hoitokierros hukkaan ja tuskin sillä yhdellä tulosta olis saatu. Et siinä se lekuri oli ihan oikeessa, kun keskeytti koko homman.

Ottaa päähän sekin, että sillon tammikuussa suunnittelukäynnillä siellä näkyi se keltarauhaskysta. Sit se lääkäri sano ettei ennen piikkien alkamista tarvi tulla, siis 0-ultraan, saa alkaa vaan pistää kp2. No, tää lääkäri eilen sano et olis ehdottomasti pitänyt ultrata, et olis nähty tää tulevaks. Vissiin ei olis edes alettu piikkejä. No, eipä tietty muuta tässä hävitty kun 1100 e turhina hormoneina vatsanahkaan :kieh: Aiemmin oon tykännyt siitä tammikuun lääkäristä, mut nyt jotenkin tuntuu et se ei ole hoitanut hommiaan, ja määrännyt sitä 0-ultraa.

Villiheinä joo kyllä tässä vetää aika nöyräks, ei kannata paljoa asettaa odotuksia. Pettyy sitten vaan. Sain uuden ajan vkolle 12, jolloin katotaan se kystan tilanne ja saan sit uudet reseptit. Siihen viikkoon 17 on kahdeksan viikkoa, nyt se kyllä tuntuu ikuisuudelta. Se hiton pääsiäinen sotkee kaikki. Mietin kanssa tota hemmottelua, mut en keksi mitä se vois olla, kun ei huvita mikään.

Nenä maassa.

*muok: joo, oon ihan sekasin. Siis se uus aika on vkolla 15

 

Chloe, ihan oikeassa olet että kiitollisia saadaan olla kun ollaan saatu hoidoilla edes yksi lapsi aikaiseksi ja yhteen lapseen meidänkin piti hoidot päätää, on ne sen verran rankkoja kokemuksia, mutta niinpä me taas päätettiin lähteä tähän rumbaan mukaan. Hienoa kuulla että olit kuitenkin raskautunut inseminaatiosta, mietinkin aina voiko niistä kukaan tulla raskaaksi.

Pitkästä kaavasta tuli tunne ettei pää kestä siksi, kun sai aina miettiä miten työpaikalta pääsisi taas irrottautumaan, mitäköhän taas keksisi syyksi poissaoloon. Lyhyt kaava kesti ainoastaan 2vkoa eikä klinikalla tarvinnut käydä kuin muutaman kerran. Lääkkeistä en ole kummempia sivuoireita koskaan saanut.

Vyöhyketerapiasta monet ovat saaneet apua lapsettomuuden hoidossa, sitä voin itsekin lämpimästi suositella esim. hoitojen välissä. Kävin viime syksynä Bioresoranssi=kehon puhdistusohjelman ja siitä kyllä saattoi olla apua alkion kiinnittymisessä tässä viimeisessä hoidossa. Vyöhyketerapeutti puhui paljon tästä kehon puhdistamisen tärkeydestä liittyen lapsettomuuteen, hänen mukaansa nelikymppisellä on keho jo niin kuonaantunut ettei raskaus pääse sen vuoksi alkamaan.

Muita etuja Bioresoranssista oli, että pääsin migreenistä ja usein toistuvista päänsäryistä eroon lähes kokonaan, makeanhimo väheni myös huomattavasti ja muutenkin olen ollut huomattavasti pirteämpi ja energisempi sen jälkeen.

 

Voi Iines, tulee omat karvaat muistot mieleen noista lääkäreiden touhuista ja sekoiluista, jotka mukavasti maksavat meille rahaa ja tuottavat ylimääräisiä pettymyksiä. Mehän olimme (osin omaa tyhmyyttämme ja tietämättömyyttämme, tyyliin uskotaan nyt lääkäriin) lähes vuoden = 7 toimenpidettä klinikalla, jonka palvelu ja hoidot verrattuna nykyiseen oli täysin pa%&#ja. Musta tuntuu, että tämä edellinen uudella oli eka kunnon yritys edes.

Vyöhyketerapiasta. Kokeilin sitä viime syksyn, ja tosiaan ilmeisesti "naispuoli" = vasen puoli oli mulla jotenkin jäykkä. (Siitä olisi jo voinut päätellä ettei onnaa?). Mulla siitä siis ei ollut apua, mutta ei kai siitä haittaakaan voi olla.

Koska meidän nyt kuitenkin kai olisi tarkoitus kaikkien löytää taisteluhenkeä (vähän kun niiden Suomen jääkiekkoilijoiden) ja jatkaa yrittämistä, ehdotan että keskitetään osa energiaa uusien vinkkien kokoamiseen. Itse ajattelin jollain tapaa keskittyä seuraavaksi kai sitten parantamaan omalta osaltani munisten/alkioiden laatua. Millä saisi sen hiton fragmentoitumisen ja kehityksen pysähtymisen loppumaan? Tutkin hieman asiaa ja ehkä yritän tosiaan jotain detox-juttua. Siksi kuulisinkin Aurinko-65 siitä bioresonanssista lisää: mitä maksoi, kauan kesti...? Kuulostaa varteenotettavalta. Omat tutkimukseni johtivat Randine Lewisin kirjaan "Infertility Cure". Ehkä tsekkaan hieman ravintotottumuksiani seuraavaksi ja riskeeraan ja jätän pari lääkettä pois, joita tavallisesti joudun ottamaan.

Muita vinkkejä?

 

Hei kaikki, varmaan tollainen puhdistautuminen ja kaikki hoidot on hyviä. Joku on kertonut aromaterapian auttaneen, moni puhuu akupunktiosta tai vyöhyketerapiasta. Ite en oo kokeillut mitään niistä. Musta toi 0-ultra pitäis ehdottomasti olla aina. Mullakaan ei tässä ollut ja olisin kyllä hermostunut jos olisivat taas sanoneet ettei limakalvo olekaan vielä tyhjentynyt. Kalliita lääkkeitä, eikä varmaan niin terveellisiäkään huvin vuoksi pisteltäväksi. Iines ymmärrän kyllä täysin ettei mikään just huvita. Ehkä sun kannattaa soittaa sinne ja pyytää kontrolliultraa aikasemmaks, että nähdään miten se kysta muuttuu, pieneneekö se vai kasvaako lisää e-pillerihoidolla. Ite soittelen sinne tämän tästä. Vähän hävettää kun mulla on aina jotain kysyttävää. Mutta sitä vartenhan ne siellä on. Kertoisitko Stella R mikä klinikka teillä oli, ettei vaan eksytä sinne. Meillä oli eka hoito Väestöliitossa Treella, mut sitten Varilan Eero lähti sieltä pois ja päästiin julkiselle puolelle. Onneksi. Alkoi rahat oleen ihan lopussa. Tosi kallista puuhaa.

 

Meriharakka ja Villiheinä, hyvä solusaalis teillä molemmilla! Oletteko vielä kipeitä punktio jäljiltä?

Toivorikas, tervetuloa piinailemaan!

Liisa, toivottavasti saatte asioita eteenpäin ja painonpudotus tuo tulosta. Minulle lääkäri yksityisellä ei ole valittanut ylipainosta, vaikka kysyin, mutta kuitenkin mietityttää josko sillä olisi merkitystä siihen, että reagoin niin huonosti lääkkeisiin. Pitäisi löytää jostain se viimeinen kipinä edes muutaman kilon pudotukseen. Jos tämäkään hoito ei onnistu niin sitten pitäisi olla motivaatiota!

Iines, voi sinua. Aivan uskomatonta, että voi olla näin vaikeata! Sinulle olisin niin suonut positiivista virettä!

Toivottavasti Chloen flunssa tajuaa mennä pian ohi.

Tervetuloa mukaan Stella! :wave: Kaikki uusi tieto ja vinkit otetaan varmasti avosylin aina vastaan. Vyöhyketerapiaa ja osteopatiaa minä olen jo kokeillut ja moni muukin hoito kiinnostaisi, mutta ongelma on vaan se, että milloin niihin ehtii kun työ hallitsee arkipäiviä niin vahvasti.

Minulla on mennyt koko viikko flunssan merkeissä. :snotty: Nyt on menossa pp8 ja olo on siltä osin kohtuullinen. Vähän on huimausta, vatsan nipistelyä ja turvotusta, varmaan Luge-osastoa. Lisäksi vessassa täytyy käydä useammin ja ikenet ovat turvonneet ja kipeät. En uskalla toivoa plussaa, vaikka kieltämättä sellainenkin mahdollisuus välillä livahtaa mieleen.

 

Villiheinä, se koko juttu on riitaantunut ja kesken, joten en oikein haluaisi nimeltä käydä (vielä ainakaan) mustamaalaamaan. Mutta klinikka on yksityinen Helsingissä eikä se kaikkein suurin . Itselleni aikoinaan gyne suositteli tätä nimenomaista lääkäriä, ja tiedän kyllä, että moni on saanut siellä ja häneltä hyvää hoitoa. Oma tapaus vaan oli hieman haasteellinen eikä mitään muutettu tai hoitoon perehdytty kunnolla, vaikka faktat oli tiedossa. Ja lopulta vikassa hoidossa kaikki meni pieleen ja lääkäri kiistää kaiken.

Mutta tehän olette Treella, ja siellä kaikki on toisin

 

Bioresoranssi-hoito tehdään muistaakseni 3-4 eri kerralla ja yksi kerta oli tunnista puoleentoista, hinta n. 50-80?/kerta. Siinä käytetään apuna Bioresoranssi-konetta eli pidetään kädessä metallikapulaa, joka on yhdistetty tietokoneeseen josta eri taajuudella näkyy mitä kaikkea kehosta löytyy. Mukaan saa joka kerran jälkeen tippapullon, josta tiputellaan veden sekaan pari tippaa ja se laittaa kehosta kuonat liikkeelle, käytetään n. kolmen viikon ajan. Joissain tapauksissa tulee syödä myös lääkekuuri. Silloin oli puhetta, että raskauden yrittämisessä tulisi pitää n. 1-2 kk:n tauko, koska myrkyt lähtevät kehosta liikkeelle.

Vitamiinitasapaino katsottiin myös ja yllätyksenä itselleni tuli, että minulla oli D- ja E-vitamiinien kohdalla vajausta, juuri ne vitamiinit jotka ovat hedelmällisyyden kannalta tarpeellisia.

Suomessa Bioresoranssi-hoito perustuu Marjo Urbanskin oppiin, jota on paljon kehuttu. Oma vyöhyketerapeuttini oli jopa kysynyt häneltä asti omasta ongelmastani ja vastauksena oli ollut sama mitä jo kirjoitinkin ettei terveellä nelikymppisellä yleensä ole muita esteitä raskautumiseen kuin kehon kuonaantuminen eli puhdistumista sisältäpäin kaivataan.

Olen itsekin viimeisen vuoden aikana käyttänyt paljon aikaa vinkkeihin millä saisi omaa hedelmällisyyttä parannettua ja seuraavan mahdollisen ICSI:n onnistumaan. Harmitti niin vietävästi se vuoden takainen pilalle mennyt hoito, saati sitten tämä joka viikko sitten keskeytyi.

Miehillekin vitamiinit ovat simppojen kannalta tosi tärkeitä. Omalle miehelleni määrättiin klinikalla heti C- ja E-vitamiineja, lisäksi olen raijannut kaupasta hänelle myös sinkkiä ja foolihappoja, koska niiden tärkeydestä miehille paljon kirjoitellaan.

 

Sunnuntaita!

Miisamari hyvä että sulla on parempi mieli nyt. Mä oon huomannut ihan saman, että se alakulo valtaa kummasti menkkojen lähestyessä. Mut sekin vaihtelee, jossain kierrossa tuntuu et on sitä alakuloa, ja välillä taas on tosi vahvat masennusoireet. Mulla kyllä tuntui vaikuttavan myös se, et se pahin alakulo väistyi kun hoito läheni. Siitä sai jonkinlaista pientä toiveikkuutta, et olis edes pieni mahdollisuus... No joo, se mahdollisuus nyt oli ja meni tällä erää. Onko sulla jo tietoa milloin uusi hoito alkaa?

Liisa tilasitko jo heti uuden ajan sinne yksityiselle? Jospa siellä kuitenkin asiat etenisi, saisit siitä tsemppiä jatkaa painonpudotusta. Mulla ei ole noista painojutuista sen enempää tietoa, mut jotenkin tuntuu et vaikuttako se muka niin paljon raskautumiseen? Vai onko se vaan julkisella sitä pilkun viilausta.

Villiheinä kai mun tosiaan kannattaa soitella sinne ja kysellä tästä. Mulla on ollut kipujakin nyt, ja pelottaa et se jatkaa siellä kasvamistaan huimaa vauhtia. Kuitenkin se "kuivatus" alkaa vasta seuraavien menkkojen jälkeen kp2. Eli jatkaako se siellä kasvua siihen asti? Sinne on vaan niin oksettavaa soitella. Se läpipääsy on välillä ihan tuskaa. Mulla on tosi hankala soitella töistä, kun aina on joku kuulolla. Pitää erikseen lähteä vaikka ulos et saa rauhassa puhua. Välillä tuntuu et vietän enemmän aikaa pihalla kun työn ääressä :kieh:
Ja näin talvella se ei oo kauheen mukavaakaan.

pottu tsemppiä loppupiinaan! Toivottavasti flunssa alkaa helpottaa.

Mites muut piinailijat, miten menee?

*muok: Janetski huhuu? Mites se testi? Siirsin sut jo tonne alas, mut mielelläni siirrän vielä alemmas jos testi yllätti ilosesti

 

Sunnuntaita kaikille, olo ei tosiaan oo kehuttava ton puntion jälkeen: masentaa, oksettaa, on hirveesti ilmavaivoja ja lämpöäkin löytyi. Otin yöllä Panadolia ja vannoin että tää oli sit viimeinen punktio. Antaa olla koko juttu. Tissit on kans niin kipeet kun olla voi. Oli jo ennen Lugejen aloitusta. Mutta raskaana en siis voi olla, kaikki oireet vaan löytyy jo ennen kun edes siirtoa on tehty, jos sitä edes tulee. Meidän arki ei vaan pyöri tällai et mä makaan sängyssä surkeena. Masentunein kipuiluin, Villiheinä

 

Suurkiitos Aurinko-65! Aion kyllä kokeilla sitä hoitoa, mieluiten ilman lääkekuuria. Aloitin muutenkin eilen omatoimisen detox-kuurin, eli ajattelin jättää seuraavaan koitokseen valmistautuessa kaiken mahdollisesti hedelmällisyyttä heikentävän pois ja tilalle pelkkiä vitamiineja ja hivenaineita. Tein tästä mahtavat listat itselleni...Aamu alkoi aika äklöllä avocado-kiwi-piimä-vehnäoras -pirtelöllä...

Joskus ihmettelen itsekin taistelutahtoani. Mutta sit taas kun ajattelee, että jos nyt meinaa taas kuukauden päästä tähän rääkkiin = IVF nro 4 (menkat alkoi tänään, ja sopivasti maaliskuussa tulee vuosi täyteen hoidoissa), pakko yrittää tehdä jotain itse toisin.

Mukavaa sunnuntaita kaikille, ja voimia!

 

Hei kaikille!

Olen kirjoitellut tassa ketjussa aiemmin ja tulin nyt vain ilmoittamaan, etta ihana prinsessamme syntyi 17.2.2010. Paino 3495g, pituus 50cm.

Toivottavasti viestini ei loukkaa ketaan vaan antaa toivoa, etta vanhemmitenkin voi onnistua.

Onnea kaikille hoitoihin ja jaksamista!

Sarina ja Sisu 11pv

 

Hyvänen aika Sarina, ei loukkaa vaan antaa toivoa! MIELETTÖMÄT ONNITTELUT koko perheelle. :flower: