Nyt on taas yksi lääkäri käyty läpi. Olemme nyt sitten jonottamassa munasolua, omilla ei kannata edes yrittää enää.
Uskomatonta, mut munasarjat nukahti oikeastaan siinä kuukausessa.
Mulla oli eilen kp28 ja ultrassa näkyi oikealla puolella yksi pienen pieni munarakkulan alku ja vasemmalla ei sitten yhtään. Se siis kertoo jo sen, etä ei ole mitään mahdollisuuksia. normaalisti niitä on tässä vaiheessa näkyvissä jo useampia pieniä jos on tullakseen.
Sai muuten Femarista kanssa sellaista tietoa, että sitä ei oikein mielellään määrätä vielä koska kaikkia sivuvaikutuksia ei vielä tunneta ja varsinkaan mitä voi aiheuttaa lapselle. Enpä ollut kuullut tuollaistakaan ennen.
Ja kaikkein mielenkiintoisin juttu mitä kuulin oli ovulaatiotesetjen luotettavuus!!! En tiedä muitatteko kun kerroin että itselläni testi näytti positiivista vaikka koko munarakkulaa ollut laisinkaan ja testeihin sain siis napattua sen huipun.
Ihemettelin sitä lääkärille ja hänpä kertoi, että ovistesti sopii parhaiten 20-25 vuotiaille ja heille näyttää useinmiten oikean tuloksen, mutta vanhemmilla taasen sitten paljon paljon vääriä plussia. Ja tietty mitä vanhempi sitä huonommin näyttää.
Ovulaatiotesti kun näyttää sen hormonipiikin mikä ilmoittaa aivoille, että olisi ovulaation aika, mutta ei siis sitä että ovulaatio tapahtuu. se siis pitäisi testata muuten mistä näkee että onko ovuloinut. Eli joka kk tätä hormonia on ihmisen elimistössä ja vanhemmiten sitä tulee enemmän koska yrittää saada kovemmalla työllä munasarjoja toimimaan ja siksi näyttää väärin. Saman tilanteen tekee jos tulee paljon pienen pieniä munarakkuloita millä ei ole mahdollisuutta edes puhjeta.
Sanoinkin siiten , että ovistesti voi siis heittää roskakoppaan, et eihän niillä mitään sitten tee, niin lääkäri totesi, että ei silloin jos on nuori eli 20-25 vuotias.
Hitto,niissä pitäisi olla jokin taulukko eri-ikäisille tai sitten ikäraja =)
Tässä vaiheessa ei väliä tietty enään tuolla siis minulle, mut paljon on rahaa palanut niihinkin ja ihan turhaa. ja onhan tämä varmasti ihan hyvä tieto muille.
Nyt siis siinä luovutetunmunasolun jonossa ja nopeimmillaan luovuttajan löytymiseen menee 1 kk ja pisimmillään 6kk. Toivottavasti tästä tulee avunhuutoomme vastaus. Innoissani olen ainakin. Seuraavaksi etsimään psykologia kenenluona pitää ensiksi käydä ennen kuin hoito voidaan tehdä. Katsellaan josko omalta paikkakunnalta lötyisi joku sopiva tai sitten menemme misssä olemme hoidossa.
Joenkin tuntuu että nyt on hyvissä käsissä kun lääkärillä oli oikeasti rohkeutta sanoa, että ei onnistu muuten. Olen kait jotenkin outo koska se oli toisaalta helpottavaa kuulla