35+ Lapsettomat

Iines, ihanaa tietää, että jaksat käydä lukemassa vaikket jaksakaan kirjoittaa. :heart:. Asiat ratkeavat aina tavalla tai toisella, niin ainakin uskon. Jaksamista sinulle - me kaikki toivomme sinulle hyvää!!

Sharlin, eihän se yhtään lohduta, mutta täällä on sentään muutama muukin, joka jonottaa samaan junaan. Toivottavasti junia menee jatkossakin. Minun kaveripiiristäni olen ainoa lapseton, muiden vanhimmat alkavat olla siinä 6-10 vuoden paikkeilla. Ikävää ja minkähän takia näin?

Chloe, miten ne nyt sitä epäilevät. Toivottavasti hoidot tehoavat. Varmaan aika shokki kuulla tuollaisesta, mutta ehkä se auttaa matkalla eteenpäin. Kuinka pitkään hoidot kestävät? Tsemppiä!

Solakka Silakka, minä ehdotan, että tilataan oma charter-juna, joka pikavauhdilla vie meidät samaan paikkaan aikaisempiin juniin nousseiden kanssa!!! Kannattaisiko sen PASin kanssa kuitenkin odottaa, jotta olisi fyysisesti valmis niin että onnistumismahdollisuudet olisivat parhaat mahdolliset? Pikaista paranemista toivottelen täältäkin!

Marinatar, tosi kovasti tsemppiä vielä näihin viimeisiin päiviin!!! Onnensirpaleita ne oli ihan varmasti! Lähettelen täältä onnenkipinöitä sinne etelän suuntaan rajan yli :wave:

Ihanaa, että palstalla taas tapahtui vähän. On ollut niin hiljaista... Olen kovasti odotellut juttuseuraa. Kiitos kaikille onnentoivotuksista, vaikkei hyvältä näytä täälläkään!

 

Iines Voi sua :'( Toivon niin, että asiat vielä selviää... jaksat niin kovasti aina tsempata muita, että olisit kyllä onnesi ansainnut.

Frangipani Ikävä kuulla huonoja uutisia, mutta onneks teillä alkaa IVF:n suunnittelu heti. Sitä ei kannata pelätä sen kummemmin. Suurimmalle osalle, mulle ainakin, henkinen puoli on raskain ja sitähän se on tämä koko lapsettomuus. Itse olen nyt "jälkeenpäin" salaa tyytyväinen siitä, että meillä jouduttiin menemään suoraan ICSI:in eikä inssejä edes yritetty. Vaikka olhan se musertava tunne, kun kaiken piikityksen ja luottokortin vinguttamisen jälkeen punktion tulos oli 2 munasolua. Saati sitten se, kun tuoresiirrosta tuli nega. Kunpa olisi silloin tiennyt, kuinka lähellä se onnen kääntyminen oli. Sehän se on raskainta, kun ei tiedä, onnistaako koskaan.

 

Tervetuloa Salina! :wave:

Frangipani pahoittelut negasta. :hug: Mutta hyvä, että pääset nopeasti ivf-suunnitteluun. Ei kannata etukäteen kauheesti jännittää noita toimenpiteitä, niistä selviää kyllä.
Teretulemas Armi piinailemaan. d=)b

Hoppikselle kans peukkuja huomiseen testiin!

Chloe, mullahan kans epäillään adenomyoosia. Ei ole tehty tähystystä eikä magneettikuvia, mutta ultrassa näkyy kohdussa sellaisia jälkiä, että vahvasti epäilevät tuota. Ja mun menkka-/yhdyntäkivut komppaa tuota, ja ne vain pahenee koko ajan. Mulle ei ole mitään lääkitystä tuohon laitettu ja yksityisellä puolella lekuri sanoi, että kyllähän se voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, mutta ei mitenkään radikaalisti. Mä oon päättäny, että kun lapsirumba on ohi, niin sitten lähtee koko kohtu. Sehän on ainoa keino päästä noista kivuista pois. Mitä tuon lääkkeen pitäisi tehdä?

Solakka Silakalle tsempityksiä! Yritä kestää siellä!

Marinatar toivotaan että ne sirpaleet toisi onnea.

O.N ei yhtään mitään. Ei mitään tuntemuksia, mutta ei nyt pitäis vielä mitään ollakaan. Kiinnittyminen pitäis vissiin näillä paikkein tapahtua, jos on kiinnittyäkseen. Mutta kuten jo sanoin, et ota tästä inssistä mitään paineita, koska en usko mitään tapahtuva. Etteenpäin sano mummo lumessa!

Mukavaa viikonloppua kaikille!!!

 

Olen varma, että millä tahansa vessakeikalla jää värijälki paperiin. Olotila on juuri samanlainen kuin ennen menkkoja. Kyllä on taas kiva viikonloppu tiedossa, jos se tapahtuu tänään - kuten aina ennenkin on käynyt pp12 kohdalla... Mä en pysty keskittymään töihin Ja kaiken lisäksi ylisöpö it-poika pyörii koko ajan jaloissa asentamassa uusia koneita mulle..

 

Marinatar, tuttu tunne. Minä en ole pahemmin pystynyt keskittymään koko tällä viikolla. No, huomenna testaan pois sen ja sitten nokka kohti uusia seikkailuja. Ei kertakaikkiaan mitään tuntemuksia!

 

No voihan harmitus, kun on ollut vähän enemmän näitä harmittavia uutisia. Jännään täällä kaikkien puolesta, nyt siis eniten Hoppiksen, Marinattaren ja Armin. Ja murehdin, kun negaa näyttää. Frangipanille ja meille kaikille muillekin tsemppiä eteenpäin.
Lisäravinteista kyselen, varmaan täällä on käyty keskustelua paljonkin foolihaposta, mutta nyt ei osunu mun silmään, mutta sain itse asiassa ihan lääkäriltä vinkin syödä sitä erityisesti raskauden alkuaikana. Mä kun oon kuvitellu, että sitä pitäis popsia etukäteen.(olen siis mielestäni raskaana, kunnes testi toisin todistaa tai menkat, jotka viimekskin puski lugejen läpi). Niin ja tyhmä täällä miettii, että voiko B-vitamiinin puute olla jotenkin kantona kaskessa, koska mä tajusin, että mulla on nyt ollu B-vitamiinin puutos, ja siinä foolihappopurkissa, mitä mies toi apteekista, oli mun mielestä jotain B-vitamiinistakin. Onko B-vitamiini ja foolihappo siis sukulaisia? ja voikohan osasyynä kaikenlaisiin lisääntymisongelmiin olla mm. mun B-vitamiinin puutos?
Vielä lisää omaa napaa: Vaikka mä nautin nyt siis vaan lugeja, mutta tuntuu, että mielialat heittelee enemmän kuin konsaan sillon munasolujen kasvattelu-/keräilykierroksella. Mies kyselee, että pitääkö hänen muuttaa ainakin väliaikaisesti hotelliin, varmaan työkaveritkin alkaa suositteleen kohta jotain pikku lomaa...:kieh: Mulla pitäis varmaan olla tähän aikaan jo jonkinsortin kiinnittymisen tapahtunu, mutta ei niin mitään epätavallista havaittavissa. Tuoresiirron jälkeen olin ihan varma että tärppäs heti, koska oli sellasia lupaavan tuntuisia vihlaisuja, mutta ne varmaan johtu ennemminki siitä hyperstimulaation mukanaan tuomasta nestemäärästä, mutta blondi takertuu mihin vaan : / No, ehkä nyt pitää ajatella, että kun ne vihlaisut ei tarkottaneet mitään, niin tää vihlomattomuus ehkä tarkottaakin... ja lehmätki taitavat jo lentää.
Jostakin syystä mulle on tullu ikäkriisi tässä kohtaa, vaikka tiedän, että esim. isoäitini pyöräytti kaksoset 42-vuotiaana. Ja sori omanapaisuus, tää PAS ym. on vaan semmonen juttu, mistä en nyt ole puhunu kellekään miehen lisäksi, tai siis pari kaveria tietää, että alkukesästä oltiin hoidoissa, mutta nyt en oo jaksanu kenellekään kertoa, vaikka ehkä selkeyttäs omia ajatuksia jos puhuis, eli vuodatan nyt teille näitä aatoksiani.

 

tjaah, mulla meni näköjään aikataulut sekasin, eli jännään myös Armin puolesta jo nyt =) mutta aikajärjestystä ajattelin, eli Soulmamahan siellä on piinailun tiimellyksessä myös

 

Ikäneito, en muistanut yhtään, että sinäkin olet piinailemassa. Kiva, että meitä on useampia!

Minä olen ymmärtänyt niin, että vitamiinien puutostila saattaa hyvinkin vaikuttaa raskautumiseen. Minun tätini juuri kesällä kertoi, että eräs hänen ystävättärensä oli yrittänyt tulla tosi pitkään raskaaksi (tyyliin 10 vuotta) eikä ollut onnistunut. Sitten hänellä havaittiin juuri B-vitamiinin puutostila ja yllätys yllätys, hän tuli heti raskaaksi vitamiinitasapainon löydyttyä. Mutta kuulemma vitamiinien massakuluttaminen ei auta, jos ei ole puutostilaa.

Minä olen nyt syönyt foolihappoa noin vuoden verran ja akupunktiolääkärini kehoitti suurentamaan annosta. (Myös klinikka suosittelee syömään ainakin piikitysten alkamisesta eteenpäin. Akupunktiolääkärin mukaan 800 mg/vrk on suositeltava määrä (itse syön multivitamiinissa 500mg ja foolihappotabletin mukana 500 mg=1000mg). Foolihappo on vesiliukoinen, joten yliannostusta ei voi saada, ylimääräinen katoaa elimistöstä itsestään. Tämän farmaseutit vahvistivat minulle myös apteekissa. Minä olen käsittänyt sen niin, että foolihappoa on hyvä syödä ennen raskautta ja raskauden aikana. Foolihappo on B-vitamiinin sukulainen.

Onnea piinailuun!

 

Kiitoksia, että toivotitte minutkin tervetulleeksi joukkoon tummaan!

Jännittää kovasti marinattaren ja hoppiksen tilanne. Kunpa sieltä tulisi kirkas plussa molemmille! Ja tietysti muillekin perässä.

Huomaan, että minulla on patoutunutta tarvetta keskustella lapsen saamisen vaikeudesta. On mieheni kanssa tarkoituksella otettu se linja, että ei puhuta asiasta kenellekään, koska ei jaksa olla vastaamassa uteluihin, että eikö hanke jo edisty. Ainoastaan siskoni tietää lapsettomuushoidoista. Muiden edessä saa aina varoa lipsauttamasta mitään ja yrittää pysyä tyynenä, kun jutut kääntyvät vauvoihin. Aina se ei ole niin helppoa, kuten taatusti tiedätte.

Oli kiva lukea rauhoittelevia kommentteja punktiosta! Kiitos! En tiedä miksi, mutta minua ahdistaa hirveästi jo ajatuskin IVF-hoidosta, vaikkei ole sanottua, että siihen koskaan joudunkaan. (Hope not!) Taidan olla tuolta alapäästä aika kipuherkkä, kun jo aukiolotutkimus oli todella epämiellyttävä kokemus ja meinasin pyörtyä. Ja ajatuskin punktiosta alkaa kuristaa kurkkua... Vaan ei taida turha panikointi auttaa... Siispä jäitä hattuun!

Nyt suuntaan tästä syyslomamatkalle rentoutumaan ja popsin samalla teroluteja, jotta seuraavalla viikolla päästäis tositoimiin. Toivottavasti täällä odottaa paljon hyviä uutisia, kun palaan matkalta!

 

Ikäneito, tervetuloa piinailijoihin minunkin puolestani!

Salina, minulle se aukiolotutkimus on ollut ainoa todella epämiellyttävä kokemus (fyysisesti) tässä ivf-rumbassa. Minulla oli molemmat tuubat täynnä nestettä ja se väkisin tunkeminen sattui todella paljon. Lisäksi sain sen jälkeen tulehduksen ja jouduin sairaalahoitoon. Sen jälkeen loput toimenpiteet ovat olleet helpompia. Neljän hoidon aikana on tullut heiteltyä housuja pois niin monissa skannauksissa ja tutkimuksissa, ettei se todellakaan tunnu enää missään. Ja punktion kestää kyllä. Siinä saa niin hyvin kipulääkettä, että ei se pientä nipistystä enempää tunnu. Minä olen ajatellut asian niin, että jos tässä on tarkoituksena kuitenkin päästä joskus synnyttämään, niin nämä hoitojen aiheuttamat fyysiset ponnistelut on kuitenkin hyvin pientä siihen loppuhuipennukseen nähden.

 

Marinatar, olet taatusti oikeassa! Kaipa sitä on valmis vaikka mihin, jotta lopputulos olisi toivottu. Ja sitä niin kovasti toivon meille kaikille. Ja aivan erityisesti niille, joilla jo pitkä taival takana...

 

Salina, mulle ei ole aukiolotutkimusta tehty, kun IVFssä ei vaikuta mitenkään, mutta olen myös ymmärtänyt että se on tosi ikävä. Punktio mulla ei tosiaan tunnu edes nipistyksenä. Mutta minun mielestäni on ihan mieletöntä, mitä IVFssä pystytään tekemään ja vaikka prosessi on pitkä ja kivinen, on mielenkiintoista nähdä, miten se tapahtuu. Ei kannata pelätä sitä lainkaan.

Me ollaan kerrottu hoidoista kaikille ja tähän asti ihmiset ovat olleet tosi kivasti pidättyväisiä eivätkä ole kysyneet mitään, mutta tänään kaksi kaveria on Skypen kautta kysellyt onnistuttiinko tällä kertaa. Juuri nyt se tuntuu tosi rasittavalta varsinkin kun toinen heistä on itse raskaana ja antaa neuvoja! Hyväähän he tarkoittavat, mutta aion laittaa heille kohteliaan viestin ja pyytää heitä olemaan kyselemättä, koska tuntuu raskaalta raportoida, kun itse on hermostunut. Kyllä me sitten kerrotaan, kun on kerrottavaa! Olen varma, että he ymmärtävät yskän ja lopettavat kyselemisen siihen.

Marinatar, kai ne menkat on yhä pysyneet poissa. Koska muuten saat lopettaa Progesteronit?

 

No on pysyneet poissa, ihme kyllä. Progeja ja östradiolia otan maanantaihin saakka, jolloin on aamulla se veritesti. Huomenna yritän muistaa ostaan sen kotitestin ja teen sen sitten viimeistään maanantaina ennen klinikalle lähtöä. Mitään oireita ei ole. Heräilen joka yö vähintään pari kertaa ja välillä on tullut valvottua pitempäänkin. Kai mä stressaan alitajunnassa ja se tulee häiritsemään unia.

Ristiriitainen fiilis. Kun ei ole raskas olo, niin ei huvita testata sitä negaa vielä. Mies tulee kotiin vasta sunnuntaina ja siihen asti saa testailut odottaa. Olen täysin sitä mieltä, että 1200mg progesteronia + 2mg östradiolia pitävät menkat poissa enkä halua pitää sitä vielä minään varmana merkkinä. Itsesuojelun vuoksi olen pessimisti ja valmistaudun uuteen epäonnistumiseen. Positiiviset yllätykset on helpompi sulattaa

Hoppis, sun vuoto ei myöskään alkanut? Tsemppiä testailuun, jos aiot viikonloppuna tikuttaa!

 

Marinatar, ei tule minunkaan menkat alkamaan ennenkuin lopeta Progesteronin. Viimeksikin Crinone piti menkat hyvin poissa. Loistavaa, ettei sinullakaan ole alkanut, varsinkin jos yleensä on käynyt niin. Mulla on sama juttu: nukun huonosti ja heräilen yöllä ja välillä kestää pitkään nukahtaa. Olen myös lakenut sen alitajuisen stressin piikkiin. En mäkään halua sitä negaa testata ja olen tässä viime päivinä ajatellut, etten tulisi negasta pettymään, koska ei tunnu olo raskaana-olevalta. Samalla tunnistan kyllä itsessäni sen pienen toivonkipinän, joka sammuessaan sattuu.

Lähden huomenna aamulla anoppini luo. Palataan maanantaina kertomaan, miten kävi. Toivotan sinulle hirvittävästi onnea!!!!!!!!! :hug: Kivaa, että piinailet samaa tahtia kanssani!

 

Täällä kirkas nega! :'( Tästä nousuun ja kohti uusia hoitoja. Marinatar, toivottavasti sinulle käy paremmin. Tsemppiä maanantaille.

 

Hoppis ja Frangipani, olen todella pahoillani puolestanne, halaus molemmille. Saitteko Hoppis pakastimeen alkioita? Toivottavasti! Ja pääsette pian jatkamaan hoitoa. Paljon parempaa onnea seuraavaan hoitokiertoon!

Marinatar, Ikäneito ja Soulmama, kovasti peukutan teille!

 

Ai niin, ja tervetuloa Salina! Punktiota ei kannata pelätä. Mulle on tehty kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla ilman kipulääkitystä. Laitettiin vain puudutus. Uskon, että kipulääkityksessä ei tunnu paljon mitään, kun puudutuksessakin tuntui vain pienet pistot, kun puudutus laitettiin. Toimenpide on ohi ennen kuin huomaatkaan. Ja ehkä sinulle ei koskaan punktiota tehdäkään, vaan plussaat sitä ennen!

 

Hoppis pahoittelut negasta!!! Sattuuhan se nega aina vaikka kuinka yrittäis olla valmistautunut. Minä ostan sen testin tänään ja testaan varmaan huomenna heräillessä. Yritän kovasti olla varma siitä negasta vaikka menkat eivät ole alkaneet kuten ennen. Yritän muistuttaa joka kerta itselleni asiaa miettiessä, että saan nyt tuplamäärän progesteronia entisiin yrityksiin verrattuna ja siihen vielä se östradiol päälle. Menkkakivut ja päänsärkykin ovat hävinneet oikeastaan kokonaan, olo on siis ihan kuin keskellä luomukiertoa.

 

Hoppis ja Fragipani suuret pahoitteluni , voimia teille:hug:

Marinatarelle peukkuja pidän kovasti!

Iines voimia sinulle myös. Tiedän tunteen kun ei tiedä mihin suuntaan menisi. En ole minäkään vielä kyennyt tekemään mitään päätöstä. Kolmen hoidon jälkeen tuntuu jotenkin niin vaikealta jatkaa tai lopettaa. En ole oikeastaan edes itkenyt , on vain ihan tyhjä olo.

 

Kyllä siihen toinen viiva piirtyi, kontrolliviivan viereen. Ei yhtä vahva, lähellekään, mutta elämäni ensimmäinen toinen viiva kuitenkin. Sellaisella kempparin halvimmalla liuskatestillä testasin. Huomenna veritestissä paljastuu sitten se, onko hcg noussut tarpeeksi, jotta voin todella uskoa onnistumiseen. Tähän en ollut varautunut, todellakaan. Kiitos teille tsempittäjille, vertaistuki on todella tärkeää!

Muille piinailijoille paljon onnea ja jaksamista viimeisiin päiviin! Ja toki, jaksamista kaikille muillekin täältä sumuisen Kööpenhaminan aamusta.

 

Wuhuu Marinatar!

 

Ihanaa, Marinatar!!! Hirmuisesti onnea viivasta :heart: :flower: - ja paljon onnea vielä huomiseen testiin!

 

Mahtavaa Marinatar! Paljon onnea matkaan! Eka lokakuun plussa, toivottavasti tulee lisää!

 

Voi ihanaa Marinatar :heart:. Paljon onnea :flower: ! Pahoittelut kaikille neganneille, todellakin tiedän tunteen.... Plussatoivotuksia kaikille piinailijoille, lisää plussia lokakuulle toivomme kaikki. ON: keskiviikkona oli nollaultra ja sain aloittaa puregon pistokset, 200 yksikköä. Huomenna verikoe ja perjantaina punktionmääritysultra. Katotaan miten meidän käy, aina sitä jännittää näitä eri vaiheita.

 

Marinatar onnea sinne Köpikseen! Varmaan ajatuksetkin on sumussa, mutta eiköhän ne kirkastu. Eggman rules!!