Pahoittelut ja lohdutushalaukset taas uusien pettymysten kokijoille
Hiiripöllölle ja Frangipanille.
Rosmariini, on kyllä tosi kurjaa tuo epävarmuus hoitoon pääsystä! Olisin itsekin aivan raivona. Toivottavasti ne nyt saisivat päätöksiä aikaseksi pian. Toivotaan myös että sinä kuulut niihin 50 prosenttiin jotka onnistuvat ensimmäisellä ivf:llä (joko tuore- tai pakastesiirrosta). Mahikset ovat siis tosi hyvät kunhan nyt vain saataisiin se hoito sulle alkuun! Ettei sun tarttisi rämpiä näin montaa hoitoa läpi kuten monet meistä, kun olet joutunut hoitojen aloitusta odottamaan jo pitkään.
Toivorikas, onnea hoitoon pääsystä! Eli julkisella suostuttiin tekemään teille kolmas hoito, vaikka yksi tehty jo yksityiselläkin? Tosi hyvä että onnas.
Wabisabi, kiitos kun yritit selvittää adoptioasiaa. Olen kahlannut erinäisiä palstoja läpi mutta adoptiosta kaiken kaikkiaan keskustellaan tosi vähän, ainakaan julkisesti (lähinnä vain virallista kautta odottavien blogeja), eikä kukaan tunnu sanovan/tietävän halaistua sanaa itsenäisestä adpotiosta. Mutta ehkä tuo asia joskus alkaa seljetä jos sitä rupeaa kunnolla kaivamaan. Ei me pelkän adoption takia tietenkään mihinkäään muutettaisi, mutta jos tulisi työmahdollisuuksia jostain niin olisi kiva tietää mitkä voisivat olla mahdollisia maita joissa omatoimiadoptio voisi onnistua. Mutta jos joskus juttelet asiasta sen kaverisi kanssa, niin mieluusti kuulen yksityiskohdista (vaikka yksityisviestillä jos et tohdi tänne julkisesti laittaa).
Sointu, voi ei miten kauhean huonosti teidän hoidossa kävi.
Ja vielä tuo että muitakin murheita yhtä aikaa. Välillä tuntuu että yhden ihmisen kannettavaksi annetaan vaan liikaa huolia, miten se voi olla niin. Pidän tietty peukkuja että teidän "kotihoito" tuottaisi tulosta! Ja onpa erikoista että vasta kp11 jarrut päälle! Onko sulla siis tosi myöhäinen ovulaatio luomusti vai miten tuohon päädyttiin...? Tuo kuulostaa musta jo hoitovirheeltä. Mulla alkoi jarrut jo kp6. Tosin punktiokin oli jo kp11, eli en mäkään niitä montaa ehtinyt ottaa.
Anja, onpa tosi hienoa että sulla ne katkeruuden ja kateuden tunteet ovat väistyneet! Miten se voikin käydä noin "helposti"? En voisi kuvitella että itse pääsisin niistä koskaan eroon, tapahtuipa mitä vain...
Chloe, mullakin on hoitojen aikana päässyt fyysinen kunto pahasti rapistumaan. Nyt ajattelin tosissaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa kunnon urheilun monta kertaa viikossa. Ei enää niitä epämääräisiä kävelylenkkejä iltamyöhällä, vaan kunnon hikiliikuntaa sen on oltava. Uskon että jos vain pääsen uudestaan kiinni liikunnan iloon niin varmasti tämä mun henkinen kanttini myös vähän kohenee.
Muutoin tuohon sun kyssäriin
Chloe että mistä saa voimia kerättyä, kai se on aika yksilöllistä. Yleensä ne asiat mitkä ennenkin ovat tuoneet iloa tehoavat mulla nytkin (hyvien ystävien kanssa oleilu & juttelu, rankka liikunta, leffaan meno, miehen syliin käpertyminen & pitkät keskustelut, lomamatkojen suunnittelu ja toteutus, onnistumiset työssä, uusiin ihmisiin tutustuminen, kunnon bileet muiden lapsettomien kanssa, mökkiviikonloppu/urheiluviikonloppu miehen kanssa, lapsettomuusterapeutilla käynti). Ja sit myös se että itkee kuin vesiputous muutaman päivän, kyllä sekin lopulta oloa helpottaa. Siinäpä nyt ne mitä mun osalta tulee mieleen. Mut en mä yritäkään hyväksyä sitä että olisin lapseton lopun ikääni (vaikka pelko siitä tunkee mieleen joka päivä monta kertaa), vaan ajattelen että sellaista ei voi pakottaa itseään hyväksymään, se sitten tapahtuu ajan kanssa jos on tapahtuakseen. Siihen asti mä vaan yritän pitää toivoa yllä, että ehkä jonain päivänä, jollain tapaa, saan olla äiti jollekin...
Marinatar, Seinäkukkanen, tsemppiä hoitoihinne!
Silakka, muakin kiinnostaisi tuo että saako verenluovutuksessa tietää vasta-aineista! Ja kuinka pian hoidon jälkeen saisi luovuttaa, mitenköhän kauan kaikki nämä lääkeaineet näkyvätkään veressä...? Ja kuinka monenlaisia vasta-aineita niitä mahtaakaan olla, olisko ne samat kuin mitä näissä lapsettomuustutkimuksissa mitataan.
Iines, noista neuloista: me on kerätty niitä niihin klinikalta saatuihin muovipurkkeihin, ja viety ne apteekkiiin kun täyttyvät. Luulisi että apteekistakin saisi uusia neularoskiksia jos että klinikalta saaneet uutta?
Miso, kirjoitit niin hyvin piinailufiiliksistä. Mulla just tuota samaa rataa menee ajatukset. Minäkin taidan testata torstaina, sillä perjantai-aamuna olisi tärkeä työpalaveri mihin en voi mennä vollottamaan.
Mulla myös lähes kaikki "oireet" kadonneet, jäljellä vain nuha ja flunssainen olo. Mahassa ei ole ollut enää moneen päivään mitään nippailuja, eli eiköhän ne mun "kiinnittymiskivut" olleet taas kerran vain punktion jälkimaininkeja tms. En jaksa edes elätellä toiveita plussajunaan pääsystä. Odotan vain että saisin lopettaa luget. Jos saan pp13 negan niin mitä mieltä olette, voiko luget silloin jo lopettaa vai pitäisikö käyttää pp14 iltaan asti? Mut sithän pitäisi varmaan testata uudelleen...?