35+ Lapsettomat

Chloe voi ei!!! Oon tosi pahoillani negasta, voimia :hug: On ne tosi mystisiä ne kiinnittymisasiat. Teilläkin on alkiot olleet joka kerta niin huippuja, mikä ihme siinä voi olla ettei ne kiinnity? Onko sulla ollut asiasta lääkärin kanssa puhetta? Mulla on vähän sama; kolmesta siirrosta kahdesti on siirretty top-alkio, eikä mitään yritystäkään. Toi panadolia lugejen sijasta oli ihan paras loppukevennys Pakko oli lukea se myös miehelle.

Rosmariini miten sulle kävi, pääsitkö puhelimella läpi? Jos pääsit niin mitä ne sanoi? Toivottavasti pääset jo pian aloittamaan hoidon.

Hiiripöllö halit sullekin :hug: Onneksi on jo uudet suunnitelmat olemassa.

o.n: Eipä ole menkat vielä alkaneet, vaikka menkkajomotusta on ollut jo keskiviikosta asti. Nyt kuitenkin vasta kp27, eli ihan aikataulussa ollaan. Jännitysmomentin tässä taas teki se, et mun pitäis mennä kp1 verikokeisiin ja kp2 illalla alkaa pistää. Lääkäri sanoi et jos menkat alkaa viikonloppuna, eikä kp1 ole mahdollista päästä kokeisiin, kp2 aamulla mentävä viimeistään ja illalla pistos. No, laskeskelin tossa et entäs jos kp1 on lauantai, sithän maanantai on jo kp3! Et mitäs hittoo sit tehdään verikokeitten ja pistosten kanssa. No, sain onneks yhden hoitajan kiinni ja hän selvitti asian lääkärin kanssa. Eli jos tosiaan noin paskamaisesti kävis, sit kp3 aamulla kokeisiin ja illalla pisto. Toivomus kuitenkin olis et kp1 koe ja kp2 pisto. Eli paras olis et menkat alkais vasta sunnuntaina. Tajuskohan kukaan mitään mun selvityksestä? Ai niin, olipas kiva hakea lääkkeet, kun ei tarvinnut summaa maksaa ite. Lasku teki 1976 ja rapiat päälle! :O

 

Kiitos kaikille myötäelämisestä :flower: ja tsemppiä kullekin omiin vaiheisiinne. Palaan myöhemmin taas aktiivisemmin. Nyt on hieman turta fiilis, väsynyt ja kiukkuinen. Tänään alkanut vuotokin aivan ihmeellinen, täynnä tummanruskeaa ja seassa kirkasta verta. Klinikalta tuli tänään postia, jossa oli uuden hoidon suunnitelma ja reseptit. Se pelottaa, että ainoa passikaan ei onnistu. Mutta kerään tässä voimia, kuukauden päästä uudelleen!

 

Hiiripöllö :hug: Liian paljon negoja taas täällä.

Rosmariini, kiva, jos me veteraanit on tuotu sulle uskoa. Ihminen venyy uskomattomiin suorituksiin, kun joku asiaon todella tärkeä. Nyt se tietty näyttää vuorelta sun edessä, mutta eikö aika moni onnistu heti ekoilla hoidoilla... Eli sulla ei välttämättä ole tällaista edessä ollenkaan.

Iines, On siitä ollut puhetta, mutta ei lääkärit osaa sanoa, mistä johtuu, ei kai kukaan. Pasissa meinataan koittaa kortisonia, koska joidenkin naisten elimistö hylkii alkiota. Mä ymmärrän, mitä jännäät nyt. Toivotaan, ettei menkat ala ennen sunnuntaita, mutta ei kai se katastrofi ole, jos alkaakin, hoito etenee silti ihan ok.

Arvatkaapas kuka on täällä kännissä? On mennyt jo aika monta lasia lohtuviiniä!

 

Chloe olen niin pahoillani puolestasi:hug: Samoin Hiiripöllölle halauksia.

Iines kamalia nuo aikatauluongelmat. Tuntuu siltä, että aina on joku aikatauluongelma menossa kun ei itse yhtään voi vaikuttaa siihen, miten oma kroppa toimii. Joka kerta olen itsekin laskenut hermostuksissani jotain päivämääriä.

Miisamari eipä ole ennen ollut minulla Clomifenejä käytössä eivätkä ne näyttäneet näin vanhoihin rakkuloihin ainakaan mitään vaikuttaneet. Onneksi tänään ultrassa näkyi kuitenkin neljä isompaa rakkulaa ja lisäksi pienempiä. Aikaisemmissa hoidoissa rakkuloita on ollu yli kymmenen, mutta toivottavasti nämä nyt kasvavat ja tulisi ainakin muutama/yksi hyvälaatuinen solu. Nyt jatkan menopurilla ja maanantaina on taas ultra, punktio mahdollisesti keskiviikkona tai perjantaina.

 

lyhennetyllä listalla nyt hoidossa olevat ja hoitoa odottavat

pidempi lista löytyy sivulta 144

Sunnuntai 5.9.2010

Frangipani 35/39...................2.iui........................19.8., testi 6.9.
Libby 36/36..........................1.ivf................siirto 26.8., testi 8.9.
Miisamari 36/36....................5.icsi.................siirto 27.8., testi 10.9.
Miso 36/36............................1.ivf.................siirto 27.8., testi 10.9.
pottu70 40/42................5.ivf muuttui iui:ksi........30.8., testi 15.9.
Niiskunen...............................1.iui....................1.9., testi 15.9.
Seinäkukkanen 45..................3.ivf....................punktio 8. tai 10.9.
Iines-74 36/41......................3.ivf.......................vk 37
Hoppis73 37/40.....................2.ivf......................vk 38
ikäneito70 40......................1.ivf/icsi:n 1.pas.......elo/syyskuu
Sharlin 35/42...............1.pas luov. munasoluilla..syyskuu
janetski74 35/35...................3.icsi.....................syyskuu
Soulmama 36/39, In-Tiim........2.iui.....................syyskuu
marinatar 36/36....................4.ivf.....................syyskuu
Hiiripöllö................................2.iui........................syys/lokakuu
toivorikas-72 38/47...............4.icsi....................vk 42
Chloe70 40/43.......................3.ivf:n 1.pas.......lokakuu?
Rosmariini -74 35/36..............1.ivf/icsi..............lokakuu
ekavekara- 40+, fel...............2.ivf:n 1.pas........lokakuu
Solakka Silakka 41/40............2.ivf:n 1.pas............lokakuu
Armi74 36/34.......................2.iui......................lokakuu
StellaR 38/45.......................5.ivf......................syksy
Vesiheinä 39/43....................3.ivf.....................syksy?
Sinivatukka 40/37.................3.ivf:n 1.pas ?
Relish 35/38.........................1.ivf ?
MariAnne-S 40/37.................6.ivf?
Laura-70 40.........................hoidot alkamassa
Ninnatar 36/32.....................?
Sointu2010 41.....................2.icsi?
pekku 35............................2.ivf?
Arielle75 35.........................4 ivf/icsi?
kozmic 35...........................?
rikupi 37.............................?
Carinna 38/34.......................3.icsi:n 1.pas........?
kt73 37...............................1.ivf.......................?

Plussanneet :heart:

Tikru70, tyttö syntyi 22.8.09.......... (3.ivf)
Maaria, poika syntyi 17.12.09........ (5.icsi)
Vaahtokarkki, tyttö syntyi 13.1.10 ..(3.icsi)
sarina13, tyttö syntyi 17.2.10..........(1.ivf:n 1.pas)
talvikauris, poika syntyi 24.3............(1.ivf)
tiki-71, LA 24.5.10 (tuplat).............. (3.ivf)
vilhelmiina72 (tuplat)..(1.siirto luovutetuilla, taustalla 6 ivf:ää omilla)
Auringonkukka, tyttö syntyi 30.5.10....(3.icsi)
tyhmäblondi73............................... (1.ivf:n 1.pas)
idaliina, poika syntyi 21.7.10 ........... (2.icsi)
Möhkö-72...................................... (1.ivf/icsi)
mileena......................................... (luomu)
Wäinö............................................(luomu, inssiä odotellessa)
Mullu, LA 21.10.10.........................(3.icsi:n 2.pas)
meriharakka...................................(2.ivf)
jipsis...............................................(luomu)
Villiheinä, LA 20.11.10....................(3.ivf/icsi)
Siiri Sisilisko....................................(luomu)
wellamo........................................(1.ivf:n 3.pas)
karmilla........................................(1.ivf)
PetKat.........................................(1.ivf)
Liisa34..........................................(1. icsi:n 1.pas)
vilkas75.........................................(1.iui)
wabisabi.......................................(2.ivf)
Anja73.........................................(1.iui)

 

Chloe niin eihän sitä kukaan voikaan tietää, miksei kiinnity. Sehän olis jo "liian helppoa", jos siihen olis selvä vastaus. Sitä kortisonia mulle kanssa p.d. jo aiemmalla käynnillä ehdotteli, just sen hylkimisen estämiseks. Piti myöskin puheen sen haitoista, miksei sitä mielellään kaikille määrätä. Nyt viime käynnillä kysyin siitä h.t:lta. Hänkin sanoi että voitaisiin ottaa se, koska siirretyt alkiot on olleet niin hyviä eikä yritystä ole ollut. No, sen näkee sit jos siirtoon asti päästään. Nyt koitan ottaa tän kierroksen päivä kerrallaan jalat tukevasti maassa, ettei lähde taas leijumaan. Joo eihän se katastrofi olekaan jos menkat alkaisi jo, mut paras olis päästä pistään jo silloin kp2. Että olis ihan kiva jos kroppa vois edes sen verran toimia toivomusten mukaan, että hoitoa päästäisiin tekeen parhaalla mahdollisella tavalla.

Seinäkukkanen hyvältä määrältähän toi 4 isompaa ja vielä pienempiäkin rakkuloita kuulostaa, ainakin mun korvaan, kun itellä se on ihan maksimi tulos. Toivotaan että ehdit kypsytellä ne pienemmätkin mukaan. Ja sitä laatua toivon sullekin.

 

Haleja neganneille, on se vaan niin perseestä, aina sitä kuitenkin toivoo parasta ja kehittää oireita ja siitä on kova pudotus todellisuuteen. Kaikki me ansaittaisiin se plussa! ON: No niin, äsken tuli puhelu naikkarilta, punktio viikolla 42 niinkuin viimeksikin sanoi. Mahtavaa kun on päivämäärät varmistettu! Synarela alkaa 23.9. ja siitä sitten lähtee 4. ICSI.

 

Hiiripöllö, isot pahoittelut negasta :hug: ja Chloelle myös lämmin lohtuhalaus! (viinikin todella muuten auttaa - se ei ole mikään turha aine noissa tilanteissa!). Jaksamisia teille molemmille.

Miisamari, yritin ottaa tuohon ystävääni yhteyttä ja kysellä lisää itsenäisestä adoptiosta, mutta taitaa olla matkoilla juuri nyt. Ehkä paras strategia on etsiä adoptio-palstoilta ihmisiä, jotka ovat jo onnistuneet hankkeessa ja kysellä yksityiskohtia (esim. mitkä maat ovat sellaisia, joihin Suomestakin lupa irtoaa ongelmitta).

Seinäkukkanen, hyvältä vaikuttaa, kun tavoitteenahan oli laskea määrää ja lisätä laatua. Odottelen täällä jännityksellä, miten tilanne etenee!

Iines, toivottavasti menkat alkavat haluttuina päivänä. Mitä vähemmän stressiä niiden puolesta, sen parempi! Ihana muuten, kun tuo sun hoito viimein alkaa!

ON: Tämä alkuraskaus ei oikeastaan eroa piinailusta... Aika menee yhtä madellen ja tunteet vaihtelevat samalla tavalla toivon ja epätoivon välillä. Mulla on varhaisultra vasta parin viikon kuluttua, ja vasta sitten selviää, onko raskaus oikeassa paikassa, aito, ja onko alkio edes hengissä. Eli ihan samalla tavalla saa nyt vahtia kuin piinassakin, ettei lähde leijumaan pilven reunalle ennen aikojaan - ja samalla tavalla saa myös valmistella sitä laskuvarjoa kaiken varalle... Tämä hoitotausta tekee varmaankin meidät ekstravarovaisiksi. Täytyy todeta, että ollaan kyllä aika sissejä, kun sinnitellään kaikkien näiden piinailujen kanssa!

 

Wabisabi, samaa ajattelin juuri. Ihan sama pelko ja jännitys ja toiveikkuus! Erona on tosin se, että ne mua vaivanneet kauheat kateuden ja katkeruuden tunteet (kaikkihan niitä eivät koe) ovat nyt siirtyneet pois, pystyy hegittämään vapaammin ja ajattelemaan suhteita muihin ihmisiin terveemmältä pohjalta. Kun nyt ajattelen niitä pohjamutia missä kesällä ystävien raskausuutisten aikaan ryömin, ei voi kuin sanoa että huh huh. Ja tietysti pelottaa että jos sinne joutuu takaisin. Mulla on ultra 14. päivä, eli aika pian. Mutta aika kuluu uskomattoman hitaasti.
Mies uskaltaa iloita jo, minä en oikeastaan vielä.

 

Huomenta!

toivorikas kiva kuulla että vihdoin sait varmistuksen seuraavan hoidon ajankohdalle. Helpottaa oloa, kun tietää mitä ja koska alkaa taas tapahtumaan. Sulla on ollut tosi pitkä hoidon odottelu.

Onkohan Rosmariini saanut jo tietää ajankohdan hoidolleen?

wabisabi joo, onhan se ihan kiva et se vihdoin alkaa. Mut toisaalta sit mulla on jotenkin usko siihen onnistumiseen ihan hukassa :ashamed: Nyt pitäis jostain kaapia himpun verran edes toiveikkuutta.

on: kai tää sit on se kp1, vaikka eilen vuoto jo alkoikin. Eli huomenna rynnättävä sinne verikokeisiin ja sitten illalla gonalit esiin. Siitä se lähtee sit taas.

Muuten onkohan Frangipani uskaltanut jo tänään testailla, vai sinnitteletkö vielä huomiseen? Peukkuja pidetään!

 

Aivan kamala olo täällä. Vedin oikein kuunon kännit sekä perjantaina että eilen. Noh, kyllähän se hetkeksi auttaa. Kaiken päälle meidän 2-vuotias kummipoika tuli tänään yllätysvisiitille: nahkatakki päällä, lenkkarit jalassa ja lippis päässä, kainalossa meidän joululahjaksi ostama dalmatialainen. Niin cool ja söpö kuin mikä, mutta ei jaksaisi nyt nähdä ketään, haluaisi vaan käpertyä sohvan nurkkaan nuolemaan haavojaan. Ihan kuin joku iso nyrkki puristaisi sydäntä koko ajan kasaan. Koska tämä lakkaa sattumasta? Musta tuntuu taas niin vahvasti, että elämä petti mut, en halunnut tällaista elämää. Mikä tarkoitus mun elämällä on? Mitä mä sille teen, jos jään lapsettomaksi? Vuodesta toiseen samaa kidutusta. Olen fyysisesti huonommassa kunnossa kuin ikinä. Henkisessäkään jaksamisessa ei ole kehumista, mielenrauhasta ei tietoakaan, olen flegu ja helposti ärtyvä vuoron perään. Onko kenelläkään keinoja, miten voisi löytää voimia jälleen kerran itsensä hoitamiseen ja mielen tasapainottamiseen? Miten te muut keräätte voimia?

Iines, harmi että ne menkat alkoi sitten jo lauantaina. Mä kyllä ymmärrän hyvin noi sun epäluulon tunteet. Älä syyllistä niistä itseäsi. Jos pystyt neutraalisuuteen, se on riittävän hyvä. Tottakai sitä on epäuskoinen kaiken jälkeen. Toivon kuitenkin, että sulla käy parempi tuuri kuin mulla. Oletteko te miettineet mahdollisia jatkosuunnitelmia kaiken varalle? Me on puhuttu jatkosta Ovumiassa, mutta mietin kauanko tätä itsekidutusta on ylipäätään järkeä jatkaa. Eikä ole hajuakaan mistä rahat, pakko ottaa sitten lainaa. Mitä ne kortisonin mahdolliset haitat sitten on? Ja mihin se hylkimisasia perustuu? Johonkin immuniteettitekijöihin? Mua askarruttaa kovasti se, koska meillä on suvussa autoimmuunisairauksia (mun äidillä ja vaarilla) Multa ei ole suostuttu niitä testaamaan, mutta välillä mietin onko ne piilevinä...

Anja ja Wabisabi, mä muistan kanssa kaikki noi tunteet. Vaikka siitä raskaudesta iloitisi, silti oli kovin peloissaan ekaan ultraan asti ja tietty sen jälkeenkin. Ja varmaan sitten myöhemmin tulee uusia pelkoja ja lapsen synnyttyä taas uusia. Noh, mä en saanut kokea kuin ne alkuvaiheen jutut. Toivon teidän molempien raskaudelle kaikkea hyvää loppuun saakka!

Seinäkukkasella on jännä viikko tulossa. Pidän peukkuja punktioon. Kuulostaa ihan hyvältä määrältä.

Solakka Silakka voimia kohtalotoverille!:hug:

 

Chloelle jaksamisia.. itse en varmaan tässä tilanteessa kestäis krapulaa, kun tulee aina kauhee henkinen morkkis muutenkin.. Juu, itsekkin sitä on nyt miettinyt, että miten sitä jaksaa rämpiä eteenpäin, mutta yritän ajatella vaan vähän kerralaan eteenpäin, jos mietin liian pitkälle on vaikeampaa kun pelottaa. Nyt tästä hoidosta kun menkat alkoi sytytin kynttilän muistoksi meidän solulle. Jotenkin vielä tämä syksy aikakin masentaa. Mutta kysymykseen millä jaksaa eteenpäin on ihana mies ja hyvät ystävät ja tää palsta.. ja ehkä välillä voi kiroilla oikein kunnolla..
Eikö kiinnittymisongelmia luulis kans jotenkin voivan tutkia, ainakin ulkomailla tehdään jotakin tähystyksiä rutiinisti.. ja mitä lääkkeitä on kokeiltu..? Itse mietin tuota hylkimisjuttua kans luovutetuilla, kun mulla on aina ollut hyvä vastustuskyky, että pistääköhän kroppa kaikin keinoin hanttiin.
Iinekselle onnea tulevaan hoitoon!
Frangipanille peukutukset testailuun!

 

Chloe toivottavasti olo jo helpottaa. Mulle on tullut ihan kauhu noista yllätysvisiiteistä. Meille tulee yllätysvisiitille aina välillä eräs raskaana oleva hlö. Nyt viime käynnillä pari viikkoa sitten oli ihan viimeisillään. Eipä ole kovin mieltäylentävää, varsinkin kun heillä se raskaus oli vahinko. Ei voi olla miettimättä, et miten voi olla että toisilla se käy noin vahingossa ja meillä ei edes hoidoilla.

Mä oon miettinyt viime aikoina saman tyyppisiä asioita, joita säkin. Et kauanko tätä yritystä kannattaa jatkaa, vai kannattaako enää tän kierroksen jälkeen? Onhan nää hoidot aika rankkoja. Mitäs sitten kun/jos päättää hoidot lopettaa? Jotain sisältöä pitäisi elämäänsä keksiä. Pitäisi myös ilmeisesti osata hyväksyä se, että on lapseton lopun ikänsä. Nyt sitä ei ainakaan vielä hyväksy, vaan se saa aikaan hirveitä raivon ja pettymyksen tunteita. Puhumattakaan siitä, kuinka epäonnistuneeksi itsensä tuntee. No, ei siitä sen enempää, jatkan pohdintaa tykönäni.

Jatkosuunnitelmia ei ole tehty. Ainoastaan keskusteltu aiheesta, mut ei ole päätetty mitään. Pitää vielä miettiä sitä kauanko jaksaa jatkaa vai jaksaako. Ihan oikein sanoit, ihan itsekidutusta se on.

Siitä kortisonista kyselit. Mulle p.d. sanoi, että sitä ei mielellään määrätä ellei tarvetta ole (siis vasta-aineissa jotain), koska on olemassa viitteitä sen ja sikiön mahdollisen aivovaurion yhteydestä. Siitä käynnistä on jo aikaa, mut jotain sellasta se oli. Ja siitä hylkimisasiasta se sanoi, et joskus naisen kroppa hylkii sitä alkiota, kun vaikka siinä on omaa, mut kuitenkin sit puolet vierasta, siis miehestä. Mä en kyllä käsitä miten se menee, kun sitten kuitenkin esim alkioadoptioita tehdään onnistuneesti. Ei ymmärrä.

Kertokoon joku viisaampi mulle jos tietää!

 

Ai, oltiin Sharlinin kanssa samaan aikaan, kun hitaasti pohdiskelin asiaa.

Mä mietin myös tota hylkimisasiaa vähän samalta kantilta, et hylkiiköhän mun kroppa sitä alkiota, kun mulla on kanssa melko hyvä vastustuskyky. Oon tosi harvoin flunssassa, kuumetta mulla ei ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen

 

Iines, todella toivon sulle voimia tulevaan hoitoon! Itse sain huomata, että kolmas hoito (viimeinen julkisella) on jollakin tavoin erityinen. Sitä jännittää enemmän kaikin tavoin ja tunteetkin on voimakkaampia. En tiedä, onko se yleispätevää ja onko muilla samanlaisia kokemuksia, mutta mulla ainakin oli. Pettymyskin tuntui suuremmalta. Varsinkin kun kaikki vaikutti niin erityisen lupaavalta. Multa häipyi kaikki oireet, kun jätin Luget pois eli mun elimistö ei kyllä yhtän niistä pidä.

Mä en muuten usko, että sillä hylkimisellä on mitään tekemistä vastustuskyvyn kanssa. Taidan vielä soittaa huomenna klinikalle ja kysyä onko kaikki mahdolliset tutkimukset tehty, autoimmuunitestit, kromosomitutkimukset, kohdun tähystys... Kiitti Sharlin, kyllä säkin todella sitkeä olet ollut. Jäikö teiltä pakkaseen siitä luovutettujen kierrosta?

 

Ei raskaana. Inte gravid.

V***u vedän pääni nyt täyteen.

 

Eikä Frangipani! Sinäkin negasit. Epäreilua! :hug:Vedä vaan, se helpottaa hetkeksi ainakin. Ei anneta kuitenkaan periksi! Taas rämmitään mudassa, mutta täältä noustaan vielä!

 

Frangipani :hug: .. höh.
ChloeJoo, yhdessä täällä suossa rämmitään, saappaat vettä täynnä, mutta näytetään vielä kaikille! Kyllä tuo viimeinen hoito tuntuu raskaammalta, kun tietää että mahkut vähenee ja jos on julkisella, että sitten pussin nyörit kiristyy.. Meillä jäi yksi pakkaseen, toivon ihan sairaasti, että selviäisi sulatuksesta, että päästäis edes toisen kerran yrittämään. Nää luovutetut hoidot onkin sitten huomattavasti kalliimpia ja kun joutuu jonottamaan, niin ei hjyvä.. mutta jos nyt ei onnistu niin pakko kuitenkin vielä toinen kerta yrittää vaikka mikä olisi, mutta jos tulos yhtä huono, sitten täytyy ihan tosissaan miettiä.. mutta en halua ajatella sitä vielä.

 

Terveisiä Lontoosta. Neljä päivää Hampstedin hienostoalueella lapsiperheen vieraana. Tulipahan katseltua kaupunkia vähän toisesta näkökulmasta. Lontoon eläintarhan ykköskohde lapsille oli gorillat. Minä ja mies oltiin tohkeissamme, kun nähtiin Halle Berry

Hali ja rutistus neganneille. I know. Ja jees, aivotnarikkaankänni tehoaa hetkeksi. Teille tiedoksi - vaikka se ei nyt paljon lohduta - pohjaltakin noustaan. Vaikka kerta kerralta se kestääkin vähän kauemmin.

Piikitys jatkui Lontoosta käsin. Viikko vielä ja sitten päästään toivottavasti kasvattaamaan muniksia. Fiilis neutraali. Tässä nää hoidot taas menee, siinä sivussa.

 

Frangipani voi ei! Nega sullakin! Lohtuhalaus :hug: Vedä vaan kunnon lärvit, se ehkä helpottaa edes vähän.

Miten ne plussat loppu taas kun seinään?

Chloe&Sharlin mulla on ilmeisesti ens viikolla jossain vaiheessa ultra, pitää yrittää muistaa kysellä vielä tosta hylkimishommasta lisää. Mulla ei ollut niissä vasta-ainekokeissa mitään, mut silti se lääkäri oli sitä mieltä et kortisoni otetaan mukaan, jos siirtoon asti päästään.

 

Frangipani pahoittelut negasta :hug:

samoin Chloe :hug: Kyselit myös miten kukin jaksaa nää pettymykset? Itse en tiedä muuta selviytymiskeinoa kuin itseni hoitaminen eli aloitan aina kuntokauden hoidon jälkeen, käyn kampaajalla ja shoppailen, nyt on uusi harrastuskin. Mutta ei se lapsettomuuden tunnetta, sitä surua poista. Eikä sitä, että oma kroppa ei toimi, se pettää. Mutta toiminta jättää ehkä vähäksi aikaa taka-alalle nämä ajatukset. Lisäksi tulee puhuttua miehen kanssa asiat läpi ja miten jatketaan. Hoitoja ei missään nimessä lopeteta, kun viimeisiä mahdollisia lapsensaantivuosia viedään nyt. Raha-asiat toki asettaa rajat hoidoille ja nyt onkin puntarissa iso kysymys, tehdäänkö meille enää edes 3. ivf:iä vai säästetäänkö suoraan luovutettuihin munasoluihin, jos sitä kautta olisi enemmän onnea.

ON täällä oli hyvin runsaat kuukautiset, vielä vuotaa. Onko teillä muilla neganneilla ollut siirron jälkeen millainen vuoto?

Onko täällä verenluovutuksessa kävijöitä? Saako hormonihoidon jälkeen luovuttaa? Haluaisin luovuttaa verta, mutta en ole varma onko hemoglobiini tarpeeksi korkea, lisäksi haluan tietää oman veriryhmäni ja eikös siellä katsota veren vasta-aineet, tarkoitetaankohan sillä samoja vasta-aineita, joita saattaa kehittyä keskenmenon aikana?

 

Voi itku Hiiripöllö ja Frangipani! Teillekin negat. Tää on niin väärin... Mutta ei auta kuin surra ja vetää sit vaikka ne kännit, jokainen omalla tavallaan. Sitten vain on jatkettava rämpimistä tässä raskaassa suossa. Kyllä se vielä joku päivä tärppää.

Miso kyllä mä elin ihan normaalisti myös inseminaation jälkeen. Eli ajelin motskarilla ihan normaalisti ja käytiin reissussakin. Ei tuo siihen vaikuta, onnistuuko vai ei, muutenhan ei motoristi-naiset raskautuisi ollenkaan luomustikaan.

Me ooltiin viikonloppuna kaverin vauvan ristiäisissä. Aivan ihanan kummipojan sain, söpö kuin karamelli. Siellä oli myös 2 raskaana olevaa naista, mutta jostain syystä nyt ei ahdistanut ollenkaan. Toivottavasti tarttui vauvabakteereita...

 

Moi! Pikapäivitystä van heittämässä: yhä hitaassa hirressä! Tänään taas edessä ylilääkärin tuomio eli päästäänkö aloittamaan IVF tässä kierrossa vai ei. Perjantaina ymmärsin hoitsun puheesta, että päästään ja tänään sitten hoitsu soittelee uudelleen ja ilmoittaa, että tarvitsee lisätietoa tupakasta ja painosta. Tupakoimatta olen ollut, mutta en sitten ole venynyt samalla lisälaihtumiseen, joten saapas nähdä. Eihän sitä tiedä, uskooko ne edes siellä, että mä olen oikeasti ollut polttamatta. Ja isoin haastehan mulle tässä on toi tupakoinnin lopettaminen, mutta nyt tuntuis siltä, että olis varmaan kannattanut vaan röyhyttää ja laihduttaa ja "lopettaa" tupakointi lekuria edeltävänä päivänä.
Eli odotellaan: "ilmoittavat tällä tai seuraavalla viikolla". Sanoin, että en kestä tätä odottamista, duunit ei etene ja pää hajoo. Vastaus: "ilmoitamme kyllä". Ei ole todellista - vetäisin lärvit, jos uskaltaisin, mutta en uskalla tupakkahimon takia.

Palailen lukemaan kuulumisianne paremmalla ajalla. Sori tää omanapainen vuodatus, mutta kun ottaa niin aivoon :kieh:

 

Tässä lauseessa tiivistyy kyllä jotenkin timanttisesti ihan kaikki: "vetäisin lärvit, jos uskaltaisin, mutta en uskalla tupakkahimon takia".

 

Hei palstasisaret! En ole jaksanut käydä täällä, kun meille tuli lapsettomuuden lisäksi muutakin stressiä, murhetta ja surua. Olen ihan uupunut tästä (ja taustalla vielä uupumus näistä rankoista hormonihoidoista - tiedättehän Clomit, ja kun niitä vielä ottaa pitkään 4 kpl per päivä, huoh.).

Luin nopsaa viestejä, ja pahoittelut SS, Chloe, Hiiripöllö ja Frangipani. Anteeksi jos unohdin jokun teistä, ajatukset eivät oikein pysy koossa.

Olimme jo tämän murheen vuoksi keskeyttämässä hoitoja - ja kun vielä rakkuloita tuli vain vaivaiset 2 kpl. Jatkoimme kuitenkin. Kävi ikävästi, vähän samalla lailla kuin Potullekin. Tänään piti olla punktio, mutta molemmat rakkulat olivat puhjenneet. Lääkärin arvion mukaan tämä oli jarrupiikeistä huolimatta tapahtunut jo lauantaina (päätteli näin kokoonpainuneesta rakkulasta). Olen tosi suruissani, että tämäkin vielä.

Meille ei tehty inseminaatiota, koska rakkula oli oletettavasti pujennut jo lauantaina. Minulla oli kumma intuiitio tästä lauantaiaamuna. Lääkärimme sijainen sanoi torstaina, että seksiä pitäisi olla torstai-iltana, niin siittiöt ovat sitten hyvässä iskussa maanantaina. Tämän kumman intuiition takia sitten sanoin miehelleni lauantaiaamuna, että varmistetaan homma vielä lääkärin neuvoista huolimatta - ja näin tehtiin.

Olin jo miehelleni uhonnut, että jos punktiossa ei löydy yhtään solua, menen suoraan lähimpään baariin ja vetäisen muutaman tiukan. Mutta sitäkään en voi nyt tehdä. Huoh.