Päätin jo monta vuotta sitten etten hanki lapsia, koska *insert miljoona syytä*. Kuitenkin tapasin miehen jolla on pieni lapsi ja tykkäsin ajatuksesta kovasti. Nyt kun tässä on saanut seurata vierestä hänen kasvatustyyliään (arvot ja metodit kohtaa omieni kanssa) mulle on hiipinyt ihan törkeä vauvakuume. Olen henk.koht sitä mieltä, että jos haluan lähteä yrittämään niin se täytyisi tehdä tässä parin vuoden sisään jo. Mies on minua 12v vanhempi ja innoissaan mun vauvakuumeesta, sillä hän haluaisi vielä ainakin yhden lapsen. Ja hän on todella rakastava isä joka aidosti panostaa lapseensa (tämä taitaa olla mun vauvakuumeen kulmakivi, kun oon seurannut sivusta).
Tiedän että mun on se päätös vaan tehtävä ja elettävä asian kanssa kävi miten kävi, mutta olisi tosi kiva kuulla muiden tarinoita, joilla on mieli muuttunut vielä näin 3kymppisenä.
Ja avaan nyt vielä sen verran, että tykkään lapsista todella paljon ja nuo syyt on enemmänkin terveydelliset/taloudelliset. Oon tottunut niin mukavaan ja rentoon elämään ja saanut tuhlata kaikki rahat itseeni yms, että jännittää se iso muutos.
Tiedän että mun on se päätös vaan tehtävä ja elettävä asian kanssa kävi miten kävi, mutta olisi tosi kiva kuulla muiden tarinoita, joilla on mieli muuttunut vielä näin 3kymppisenä.
Ja avaan nyt vielä sen verran, että tykkään lapsista todella paljon ja nuo syyt on enemmänkin terveydelliset/taloudelliset. Oon tottunut niin mukavaan ja rentoon elämään ja saanut tuhlata kaikki rahat itseeni yms, että jännittää se iso muutos.