30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.6)

Hei vaan naiset ja kiva oli kuulla taas, mitä kaikille kuuluu!

Fanni, ei kertomuksesi pelottanut ollenkaan. Hyvä ja havainnollinen kuvaus oli. Jos itse saisin valita, niin ennemmin noin lyhyen kaavaan mukaan. Kipeää kun taitaa tehdä rankasti aina Saako vielä kysyä, miten pahasti repesit tai toivuit repeämistä?


Doppler on näin ei vielä ison mahan ja ei niin selkeiden liikkeiden aikana käynyt minullakin mielessä. Mutta meillä on sellainen luontaisetu/luomudoppler, että kotoa löytyy miehen työn vuoksi stetoskooppi, jolla herra sitten rauhoittelee meikäläistä. Näillä viikoilla kuuluu jo perusstetoskoopillakin tasainen hyrinä, jota en kyllä itse varsinaisesti tunnista. Joten tästä syystä mies tosiaan vastustaa varsinaista hankintaa. Meillä asia siis ratkaistiin näin, mutta välillä paljonkin murehtineena ymmärrän hyvin, miksi sellaisen moni haluaa. Toisaalta voisin kuvitelle juuri kuten Ellastiina sanoi, että kun liikkeet muuttuvat selkeämmiksi ja säännöllisemmiksi, ei doppleria niin kaipaa.

Ellastiina, minä muuten luin neuvolasta saadusta Vau-kirjasta, että liikkeet menevät kohdussa juuri noin hassusti päälaelleen. Kun äiti liikkuu ja touhuaa, vauva lepää ja kun äiti rauhoittuu, alkaa vatsassa elämä. Hyvä oli siis miehesi teoria, mutta onneksi ei sentään aivan pelkkään vauvan huoleen perustustuva

Merilintu, milloinkas sinun ultrasi ajoittuikaan? Mietin vaan, että kyllähän niitä viikkoja tosiaan sielläkin jo on, jos noin selkeästi tunnet liikkeet?

Tirlittan, aika kivalta kuulostaa tuo pienen paikkakunnan etu eli runsas seuranta ihan mielenrauhankin vuoksi. En tiedä, onko täällä isommassa kaupungissa sen ihmeempiä laitteita neuvolassa, kyllä tuo säännöllisyys kuulostaa sen sijaan tosi tärkeältä välittämiseltä. Sokerirasitus tehdään viikkojen 24-28 aikana ja sille jo varailin aikaa, menee kuulemme puoli päivää koko touhuun.

Minäkin olen muuten kuulostellut kovasti noita vatsan tuntemuksia. Supistuksia en mielestäni tunne, mutta kaikenlaista vihlontaa ja ihan kuukautismaista kolotustakin tuntuu ja aina siitä meinaa huolestua. Aika usein on myös niin, että joku vaate vaan puristaa tai liiallinen rehkiminen aiheuttaa kipua. Ja sitä ei meinaa uskoa ottaa rauhallisesti, kun olo muuten on niin hyvä.

Kukas kyselikään synnytyksestä? No joka tapauksessa viime neuvolakäynnillä pyydettiin seuraavaan kertaan varustautumaan sekä omilla toiveilla synnytyksen suhteen sairaalalle että alustavilla nimillä pienelle. Joten täällä valmistaudutaan näihin asioihin jo tässä vaiheessa ja viesti toimitetaan sairaalaan. Vähän kaukaiselta synnytys vielä tuntuu, mutta pakkohan sitä on alkaa miettimään pikku hiljaa. Itsellä on mielessä vain muutama asia tässä vaiheessa. TÄrkeimpänä oikeastaan se, että toivon, että kaikki selitetään perinpohjaisesti eli että kommunikaatio toimisi henkilökunnan kanssa. Kivunlievityksen suhteen ajattelin katsoa mitä tuleman pitää ja sen mukaan toivoa. Mikään pakkoluomuilija en todellakaan tässä asiassa ole. Asiat, jotka oikeastaan eniten mietityttävät ovat ihan epäolennaisia. Haluan peräruiskeen, koska ajatus siitä, että ulostus tulee synnytyksen yhteydessä pöydälle, tuntuu aika tylsältä.. Lisäksi mietityttää paha repeäminen, niitäkin tarinoita kun on lähipiirissä useita. Huh, nyt alkoi jännittää kun kirjoitin asiasta..

Tehilla, kaikki on varmasti oikein hyvin. Eiköhän tuo vihlonta kuulu asiaan ja vuotokin saattaa vaihdella.

Täälläkin on muuten saatu aavistus jostain liikkeen omaisista kuplinnoista. Mutta ne ovat niin epäsäännöllisiä ja hentoja, etten vielä uskalla varmaksi mitään julistaa. Ultraan on kaksi yötä ja kyllä nyt alkaa jo vähän jännittää! Muuten olo on mitä mainioin, tuntuu että virtaa riittää ja pahoinvointi on hellittänyt. Tämä taitaa olla sitä keskiraskauden seesteistä aikaa. Ja kuvitella, viikonloppuna koittaa raskauden puoliväli!! Mihin se aika hujahti.

Vaahtis 19+2

 

Moikka,

Vaahtokarkki mehän mennään samalla viikolla (ja lähes päivilläkin) sun kanssa, joten mä vain satuin saamaan ultran vasta parin viikon päähän. Koitin kyllä kovasti viimeksi piipittää neuvolatädille, että noinko myöhään se on, mutta hän topakasti totesi, että se on juuri sopivaan aikaan (vkolla 22)... Siinä Vau-kirjassa on jo ultrakuvan paikkakin ollut ajat sitten ja joka paikassa kyllä puhutaan viikoista 18-20, mutta kaipa täti tietää, tai sitten ajat kertakaikkiaan oli loppu.

Tirlittan mulla on esim. nyt yli 6 vkoa neuvoloiden välillä (seur. neuvola vasta rakenneultran jälkeen), joten tosiaan siellä pienellä paikkakunnalla tuntuu olevan huomattavasti paremmin asiat sen suhteen. Toivonkin, että käynnit tästä pikkuhiljaa tihenisivät. Ehkä voisin tinkiä itselleni yhden ylimääräisen käynnin tähän väliin. En taida doppleria kuitenkaan hankkia. Luulin, että niitä saa apteekista, mutta ne taitavatkin olla netistä tilattavia ja en ehkä jaksa lähteä tilailemaan, kun en jaksa ruveta vertailemaan hintoja ja googlailemaan toimittajien luotettavuutta. Mistä ellastiina sinä hankit omasi? Tai fanni? Ja onhan se niinkin, että kun kerran tunnen möyrintää jo vatsassa, siellä siis kaikki varmasti hyvinkin on...Jotenkin se sydämen syke vaan on maailman ihanin ja rentouttavin ääni :heart:

Sokerirasituksesta mulla ei ole suoraan sanoen tietoa, että tehdäänkö. Ei ainakaan vielä ole tehty.

Vaahtis hui, joko seuraavaksi kerraksi alustavia nimiä ja synnytyssuunnitelmia...Iiiks.
Milloin sulla on seuraava kerta?

Tehilla varmasti kaikki on silti hyvin. Ymmärrän kuitenkin, sillä itsekin varmaan vuodosta voisin huolestua. Olikos se niin ,että seksin jälkeen voi olla verisen tapaista vuotoa raskaana...voisiko olla siitä? Tai olisko sulla menkkojen aika nyt, siis normaalisti?

 

merilintu ei kumpaakaan... Mies kolmatta vkoa reissussa ( :'( ) eikä ole kuukautistaen aikakaan.
No nyt helpotti (hetkeksi) kun vuotoa ei ole tullut. Mutta juilinta lähes tauotonta. Ehkä se Erkki- Eerika nyt tekee jotain "kämpän" laajennusta vaan. toivon

Tehilla

Ps. täällä nimet valmiina...

 

Kämpänlaajennustahan se varmasti onkin. =) Jos asia vielä huolettaa tai vuoto jatkuu, voithan pirauttaa neuvolaan.

Hyvää vointia sinulle ja Erkki-Eerikalle! :heart:

 

Merkkailen, että muistaisin tulla lukemaan välillä tätäkin pinoa

Fannin tiedot päivitetty :wave:

Me olemme kyllä olleet Römerin BabySafe-plussaan tyytyväisiä. Niin asennon kuin asentamisenkin suhteen. Täytyypä tässä kaivella se eräs vertailu, missä se oli saanut erinomaisen arvosanan.

 

Merilintu: Oman dopplerini ostin huutonetistä...

Täällä odotellaan äitiysloman alkua -- päiviä vähemmän kuin sormia yhdessä kädessä. =) Sitten saa alkaa panostamaan täysillä vauvan tuloon.

 

Hei!

Lueskelin tässä pari sivua ja osa kommenteista tulee vähän myöhässä

Raskausarpia minä en saanut ollenkaan. Osa rasvailee tiuhaan ja se auttaa tai sitten ei. Enemmän siihen varmaan vaikuttaa ihon kudostyyppi ja se, että kuinka nopeasti lihoo.

Ihanan usein Tirlittan pääsee neuvolassa käymään ja teillä on ultrakin :heart: Minä pääsin ultraan vain 2 kertaa. Tai oikeastaan 4, kun jouduin käymään muutamassa ylimääräisessä tarkastuksessa.

Minä en uskaltanut katsoa televisiosta, lukea netistä tms. mitään synnytykseen liittyvää. Kävin myös pelkopolilla juttelemassa ennen synnytystä, kun tuntui että pelottaa se niin paljon. Minulla oli loppujenlopuksi myös nopea synnytys, muistaakseni kirjattiin rapiat 10 h. Mutta minulla alkoi ma-iltapäivällä 1.6. vasta supistukset ja muuttuivat samana iltana säännöllisiksi ja tyttömme syntyi aamulla 2.6. Eli vajaa vuorokausi meni ensimmäisten supistusten alkamisesta :heart:

Sydänääniähän voi mennä myös neuvolaan tarkistuttamaan jos tuntuu, että haluaa varmistaa asiat. Soittaa vain ja pyytää että pääsisi. Eiköhän sieltä aina löydy sellainen pieni hetki. Oma laite on tietenkin kiva, mutta minä en hommannut. Olisin varmaan ollut hermoheikko heti, jos en olisi sydänääniä sillä kuullut jostain syystä. Meillä oli kyllä aika vilkas masu-asukki, joten liikkeiden tuntemisen jälkeen ei ollut kyllä epäilystäkään onko kaikki hyvin vai ei :heart:

Jatkuu kohta :wave:

 

Vaahtokarkki kyseli repeämistä. Minä repesin 2. asteen verran ja sain n. 10 tikkiä. Olihan nekin kipeät, mutta huomion vei todella isot ja kipeät peräpukamat :'( Tikkejä pitää suihkuttaa ja pitää tietenkin puhtaana, mutta sulavat itse pois. Söin 2-3 päivää särkylääkettä säännöllisesti 3xpäivässä ja sitten tarvittaessa. Yleensä yöksi otin.

Liikkeiden tunteminen illalla voi olla siinäkin, että kun äiti rauhoittuu ja keskittyy enemmän liikkeiden tunnustelemiseen, niin siksikin ne illalla tuntuvat paremmin. Minä kanssa tunsin liikkeet parhaiten siinä klo 23.00 maissa. Tulin iltavuorosta töistä, söin iltapalan ja kun rauhoituin sänkyyn niin alkoi sellainen myllerrys että :heart:

Sokerirasitus meillä tehtiin puolessavälissä kaikille odottajille. Joissain tehdään vain riskiryhmille (ikä, ylipaino yms.).

Veristä vuotoa minulla oli pariin kertaan ja kävin niitä tarkistuttamassa. Kummallakaan kerralla ei löytynyt syytä ja lääkäri epäili veren tulevan limakalvoilta. Verta tuli vähän,sormenpäänkokoisia tippoja silloin tällöin. Jos se olisi runsastunut ja muuttunut esim. kuukautisvuotoon verrattavaksi, olisi pitänyt mennä uudelleen tutkimukseen.

Synnytystä täällä ei juurikaan etukäteen neuvolassa ohjeistettu. Meillä pystyi valitsemaan joko yliopistollisen sairaalan tai pienemmän aluesairaalan. Menin aluesairaalaan. Siellä tehtiin kaikille vielä lääkärintarkastus viikolla 36 ja täytettiin esitietolomake. Ne, jotka menivät yliopistolliseen sairaalaan, eivät päässeet sinne tarkastukseen. Samoin sieltä on lopetettu synnytyssaliin tutustumiset. Tuolla pienemmässä niitä vielä tehtiin ja se kierros valaisi asioita kyllä paljon.


Meillä on arki alkanut sujumaan ihan mukavasti. Yöt nukutaan pääsääntöisesti. Illat menevät usein myöhään (nukahtaa klo 21-23 välillä), mutta ensimmäinen unipätkä on 5-8 tuntia. Eli parhaimmillaan meillä syödään vasta aamulla klo 6.00 ekan kerran :heart:
Päiväunet vaunuissa nukutaan myös hyvin (3-5 h), mutta sisällä ei unia juurikaan nukuta. Eli joka aamupäivä kannattaa vaunuihin lähteä, myös sadesäällä.
Rintamaidolla mennään, joskin imetys on tuottanut päänvaivaa ja tuottaa välillä edelleen. Lähinnä raastaa äidin hermoja. Mutta tyttö kasvaa hyvin ja on syömisten välit tyytyväinen ja iloinen vauva. Se on pääasia :heart:
Mies on edelleen sairaslomalla selkänsä takia ja saa nähdä onko siitä enään töihinmenijäksi :/ Välillä on kiva, että mies on auttamassa, mutta välillä raastaa aika pahasti hermoja olla jatkuvasti yhdessä. Toki omat murheensa on myös siinä, kun pelätään jos terveys on mennyt kokonaan ja taloudellinen puoli raastaa kun kumpikaan ei ole töissä.

Mutta nyt neiti heräilee tuosta isin mahan päältä ja taidan mennä syöttämään. Tämä ilta meni hieman pipariksi, kun annoimme nukkua tuossa MM-kisojen ajan isin sylissä tunnin. Saapi nähdä minkälainen ilta on odottavissa

Oikein hyviä vointeja kaikille :wave:
Laittakaa vaikka yksityisviestiä päivityksistä, jos en muista täällä käydä kurkkimassa.

 

Niin ja vielä siitä Römerin BabySafePlus-kaukalosta. Tuossa testissä ei ollut moitittu eikä kehuttu istuma-asentoa. Tänään taas katselin sitä istuma-asentoa ja se on mielestäni ennemminkin makaava kuin istuva ja meillä ainakin tyttö siinä vetelee unet ihan ongelmitta.

Sompio ja Saana (Nuppu) 2,5 kk :heart: Uskomattoman nopeasti menee aika

 

Täällä on palailtu lomalta sorvin ääreen ja pikaisesti ajattelin kirjoittaa.

Fanni, kiitos kertomuksestasi! Et pelottanut muakaan, sellaista se taitaa olla tuo synnyttäminen!

Merilintu, ihanaa että tunnet liikkeet! Mulle liikkeiden tunteminen oli yllättävänkin iso juttu ja sai mut jotenkin iloitsemaan raskaudesta eri tavalla. Liikkeiden tuntemisen takia meilläkään ei olla doppleria harkittu.

Vaahtokarkki, odottelen innolla ultrakuulumisia...

Mun on tultava uudestaan kommentoimaan huomenna, niin paljon olisi sanottavaa!

Laitan tähän nyt, että 4D -ultra on nyt meillä takana. Olihan se hieno kokemus, mutta täytyy sanoa että rakenneultra oli positiivisempi kokemus kaikin puolin. Toki saimme hienoja kuvia ja DVD vauvasta saa kyyneleet silmiin uudestaan ja uudestaan. Mutta silti tuntuu että tämä ultra on kuitenkin 'tarpeeton', jos ei ole sen kummempaa syytä sen tekemiseen. Sukupuolikin voisi kai helposti olla DVD:ltä luettavissa jos olisi ammattilainen. Toistaiseksi mun perhe on päätynyt vain kinasteleemaan että kumman 'vehkeiltä' ne kuvassa vilahtavat nyt näyttävätkään!

Muuten olo on hyvä. Mun napa alkaa olla jo aivan pingottunut ja kohta varmaan katoaa se vähäinenkin kuoppa mikä on enää jäljellä. Stressaavien päivien tai kovien fyysisten rasitusten jälkeen olen huomannut saavani jonkinlaisia kramppeja alavatsalle. Aluksi ne pelästyttivät mutta nyt vain ymmärrän ottaa rauhallisesti jos niitä ilmenee. Varsinaisiksi supistuksiksi en osaa niitä ajatella, sillä en tunne vatsan erityisesti kovettuvan niiden aikana. Eikös supistuksen aikana niin tapahdu?

Yksi asia on tunneherkkyys, joka tuntuu viimeisten kolmen viikon aikana kasvavan potenssiin kymmenen. Itken, stressaannun, murehdin ja liikutun aivan huomattavasti helpommin kuin ennen. Sukuloiminen oli varsinaista tunteiden vuoristorataa tällä reisulla ja ikävöin kaikkia jo ennen kuin lähdin maasta!

Oi voi, nyt on palattava työasioihin. Jatkoa seuraa pian!

Kaikille hyvää viikonalkua!

 

Heippa ladyt!


Sompio, kiitos hyvistä ja havainnollisista kuvauksista liikkeiden ja repeämien ja muidenkin suhteen. Kaikesta varmaan selviää, miten minä olenkin kehittänyt tuosta repeämisestä itselleni melkoisen peikon synnytykseen. Toivottavasti teillä myös mies pikku hiljaa kuntoutuu selkänsä kanssa, selkävaivat kun voivat olla tosi pitkäaikaisia riesoja.


Merilintu, muistelinkin että me mennään lähes päivälleen samaa tahtia, mutta tuo sinun ultrasi myöhäisempi viikko vähän hämäsi. Mutta kohtahan se siis koittaa! Meillä on seuraava neuvola 7.9, joten ne nimet ja muut pitää olla silloin jollakin mallilla.

Tehilla, toivottavasti siellä on huolet helpottaneet. Mikäs on tilanne vihlomisen ja vuodon suhteen?

Mona, mielenkiintoista oli kuulla tuosta 4D-ultrasta. Suhtauduin itsekin siihen vähän samantyylisesti ajatuksena "tarpeeton", mutta hieno kokemus, josta jää kuitenkin muisto. Tunneherkkyys on tuttua, arvaa vaan minkälaisen itkukohtauksen sain täällä eilen miesten huonon keihäsmenestyksen vuoksi

Mutta kun niitä meidän rakenneultrakuulumisia kyseltiin, niin se tilanne muutti meidän suhtautumista tuon 4D:nkin suhteen. Itse ultra oli kyllä juuri samaan tapaan positiivinen ja perinpohjainen, kuten Monakin kirjoitteli. Meillä pienokainen oli kasvanut hienosi ja rakenteet näyttivät kaikin puolin hienoilta, mutta yhdenlainen mutkakin saatiin matkaan. Laittelin siitä jo keskustelunavauksen kyselynä. Nimittäin meidän pieneltä löytyi vain kaksi napasuonta eli yksi valtimo ja yksi laskimo, kun normaalisti valtimoita pitäisi olla kaksi. No, tämän ei pitäisi tarkoittaa mitään kun kaikki muu näytti olevan rakenteellisesti olevan kunnossa. Mutta kasvua seurataan nyt jatkossa tarkemmin. En oikein tiedä, mitä ajatella aiheesta, pitäisikö todella huolestua vai luottaa, että kaikki on hyvin. Mutta tästä syystä varasimme ajan 4D-ultraan, joita täällä kaupungissa tekee erittäin kokenut ja arvostettu proffa. Joten ajattelimme, että sieltä saamme tähän vähän lisävalaistusta. Uusi ultra onkin sitten heti huomenna... Ai niin ja sukupuoli muuttui rakenneultrassa tytöksi. Mies on haltioissaan prinsessasta. Mutta olen kylllä lueskellut, että arvioitu tyttö on saattanut muuttua pojaksi, joten saa nyt nähdä.

Muuten olo on mitä mainioin. Vatsa on alkanut kasvamaan ja sitä yhdessä ihmettelemme. Paino on noussut edelleen alusta alkaen tosi vähän (siis omasta mielestäni) vajaat 2,5 kg, mutta yritän nyt uskoa että se on ihan ok, kun vatsa kuitenkin pikku hiljaa pyöristyy. Ja syöty kyllä on! Mikään ei oikeastaan satu tai muuten vaivaa ja virtaakin tuntuu kohtuullisesti olevan. Mutta koputetaan nyt puuta, että olo jatkuisi samanlaisena vielä hetken.

Sompio tosiaan, teillä on jo iso tyttö. Aika rientää!

Jaksamista kaikille!

 

Sompio samaa olen miettinyt tuon 4D: n suhteen. Tai että vaikka useat sitä suosittelevat, niin eiköhän tarvittavat asiat näy rakenneultrassakin. Ja nimenomaan niin kuin vaahtokarkki, ajatuksena että jos rakenneultra antaa aihetta tarkempaan tutkailuun niin sitten 4D:hen.

Tuota repeämistä minäkin kammoksun

Vihlonta loppui ja tuntuu että maha on putkahtanut esiin. . Vuotoa vaihtelevasti, esim. lenkin jälkeen tulee. Huomenna neuvola ja yritän päästä lääkärin tarkastukseen ennen tulevan vkon Kreikan matkaa. Että toivonpa saavani "terveenpaperit".

Sen verran skeptinen olen, että kun tänään tehtiin könttäkauppa lastentarvikkeista (vaunut, sänky, hoitopöytä ym.) niin EN uskaltanut maksaa ennen huomista neuvolaa. (melko taikauskoista.. )

Mulla kuukaudessa tullut painoa vain 300g :/ , vaikka pötsi turpoaa. Otan mittoja mahasta ja lantiosta aina 0-päivänä, eikä mitatkaan ole muuttuneet. Mutta maha kasvaa, kutistunkohan mä muualta vastapainoksi? :/ Syönti käypi kyllä.

Öitä kaikille!!!
Tehilla ja E 14+0

 

NIIN, sitä piti kysyä, että;

Te jotka olette synnyttäneet esikoisenne, onko elämä muuttunut miten radikaalisti? Itseäni hirvittää vähän, kun jo 37 v olen ja kauan lähellä ollut vain oma napa, että miten sen vastuun kantaa. Ja kun pessimisti olen niin pelottaa mahd masentuminen, ja ne negatiiviset tunteet, joita varmaan niitäkin tulee vaikeina hetkinä.
Kokemuksia???????

 

Hei kaikille,
enpä ole taas viikkoon saanut kirjoitettua, vaikka käyn kyllä päivittäin lukemassa kuulumisenne.
Meille kuuluu sen verran uutta, että vauvan liikkeet on alkaneet tuntua selvästi :heart:

Minulla tahtoo olla syömisen jälkeen tukala olo, vaikka olenkin alkanut syödä hyvin pieniä annoksia. Kohtu varmaan painaa nyt jotenkin mahalaukkua. Onko teillä muilla ollut jo tässä vaiheessa tuollaisia tuntemuksia? Minulla niitä on oikeastaan jatkunut jo muutaman viikon ajan. Ajattelin, että tuollaisia oireita tulisi vasta loppuraskaudesta.

Vaahtokarkki, kylläpä synnytystoiveita kysytään teillä aikaisin. Onko sinulle jo aiemmin annettu miten paljon tietoa synnytyksestä, sillä itse en ainakaan osaisi mitään toivoa, kun en tiedä esimerkiksi kivunlievitysvaihtoehdoista kovin hyvin.
Miten teidän 4D ultra meni?

Sompio, kiitos kun kommentoit vielä turvaistuimen istuma-asentoa! Onko teillä istuimessa telakka vai onko istuin kiinnitetty turvavöihin?

Ellastiina, hyvää äitiyslomaa!

Mona, minullakin on kramppeja alavatsalla, jos olen vauhdikkaasti liikkeellä koko päivän tai kyykin paljon tai vastaavaa. Olen itse ajatellut, että ne voisivat olla jonkinlaisia lieviä supistuksia, vaikka koko vatsa ei kyllä mene kovaksi.
Oli mitä oli, niin onneksi lepo ja rauhallinen elämä auttaa niihin.

tehilla, löysivätkö neuvolassa syytä vuodolle?

merilintu, onko sinun rakenneultra siis ensi viikolla?
Minulla on ensi viikon torstaina ja kovasti jo sitä odottelen. Mies ei pääse tällä kertaa töiden takia mukaan, joten pyysin äitini kaverikseni ultraan. Hän lähtee enemmän kuin mielellään
Ei tunnu ollenkaan haittaavan, että joutuu matkustamaan yli 200 km

Voikaa hyvin!
Tirlittan 19+1

 

Hello!

Neuvolassa todettiin vaan et jos vuoto on sellaista kinuskista (niinkuin mulla), niin ei syytä huoleen. Se oli iiihanaa että sain (pyytämättä) virstatulehduslääkkeet mukaan sinne reissuun, ihan varmuuden vuoksi. Että jos oiretta alkaa ilmestymään, niin nappia naamaan, eikä tartte siellä lähteä lekuriin selvittelemään. =) Ja retken jälkeen vielä pissakoe oireettoman tulehduksen varalle. Mulla tuota pissatulehdushistoriaa on, siis täytyy joka kk tarkistaa ettei ilmaannu.

Rakenneultraa täällä ei säästösyistä saa. Ysityiselle mentävä. Ja nyt mietinkin, että mennäkö sitten siihen 4D:hen samantien.

Koska neuvolassa (siis Erkillä =) ) kaikki hyvin, lastentarvikkeet maksoin ja saadaan ne reissun jälkeen. Hihii..

Nyt sitten sinne Kreikkaan.
Hyviä vointeja kaikille! :wave: :wave:

 

Hienoa Tehilla, että siellä kaikki kuitenkin kunnossa ja voit rauhallisin mielin lähteä lomailemaan, ihanaa. Ja aurinkoa!

Tirlittan, täällä kyllä vähän samoja tuntemuksia. Ruoka maistuu ja nälkä on usein. Mutta masu tulee täyteen nopsaan, ahdistaa ja sitten vähän röyhtäillään Ihanan naisellista!

4D ultra oli meidän tapauksessa hyvä ja rauhoittava. Siis aika samat asiat siellä käytiin kuin rakenneultrassa, mutta kokenut lääkäri oli tosi huolellinen. Yksi napasuoni neidiltämme edelleen puuttuu, mutta tämän kanssa pitäisi pärjätä, kun mitään muuta ei löytynyt. Sydän ja muut elimet on tutkittu nyt niin huolella, että kaikki pitäisi olla kunnossa. Vilkasta elämäähän tuo mahassa piti, kun aina piti odotella sopivaa ultraus-kulmaa. Lääkäri haluaa tehdä vielä kontrolliultran kolmen viikon päästä ja tekee sen ilmaiseksi. Ihanaa palvelu yksityisellä kerrankin. Joten täällä yritetään nyt uskoa, että kaikki on hyvin ja voi jatkua hyvin loppuun asti. Kasvua seurataan pienllä kyllä tarkemmin. Niin ja tuossa 4D ultrassa näkyi myös kohtulaskimon tai valtimon virtaus ja sen "tehosta" pystyy kuulemma päättelemään riskin raskausmyrkytykseen. Koska virtauksessa ei mitään häikkää ollut, on riski raskausmyrkytykseen kuulemma selkeästi pienempi. Lohduttavaa tietoa tuokin.

Mutta yleisesti tuosta 4D ultrasta vielä. Jos ei rakenneultra kuulu kuvioon, saa 4D:stä varmaan paljon irti. Itse olen edelleen sitä mieltä, että meidän rakenneultra oli niin hyvä, että ilman tätä erityistilannetta reissu olisi ollut aika turha. Kiva, mutta kallis.

Ai niin, minä kun niin alkuun huolehdin painon ja mahan kasvusta, saan nyt olla toisissa aatoksissa. Paino on hujahtanut viikossa hurjiin lukemiin ja jos tätä menoa jatkuu niin huh huh. Ja mahaa ei kyllä enää piilotella Jännä seurata näitä kehon muutoksia.

Tehilla vielä, kyllä minäkin välillä pohdin, miten sitä vanha koira oppii uusia temppuja ja miten näin "vanhoilla päivillä" jaksaa lapsen menoa. Itsellä kuitenkin vahvasti se ajatus, että olen mennyt ja tehnyt elämässäni niin paljon, että nyt on aika rauhoittua ja hyvällä tapaa keskittyä muuhun kuin itseen. Eri asia, miten se sitten onnistuu

Reipasta viikonloppua kaikille!

 

Hei taas :wave:

Mona Kyllä, supistusten aikaan maha kovenee. Harjoitussupistusten (mitä tulee alussa) aikana maha vain kovettuu, ei tunnu kipua laisinkaan. Vaikea niitä on alussa erottaa kun ei tiedä minkälainen tuntemus pitäisi olla. Minulla tuli ensimmäiset harkkasupistukset lääkärintarkastuksessa ja lääkäri sanoi että supistaa. Ja minä olin vain että häh En tuntenut itse mitään ja ennenkuin ehdin vatsaa kokeilla, niin supistus oli mennyt ohi.

Tunneherkkyyttä oli minullakin raskauden aikana ja tuntuu että nyt on vielä pahempana Taitaa hormonit olla tällä äipällä vielä aika sekaisin :saint:

Vaahtokarkki Se on kyllä totta, että sukupuoli saattaa ollakin eri mitä ultrassa on veikattu. Poika on kai yleensä aika varma. En minä kuitenkaan täysin luottanut vaikka kolmessa ultrassa meille tyttöä veikattiin. Onnea prinsessalupauksesta :heart:

Paino alkoi minulla nousta vasta puolessavälissä raskautta, mikä on kuulemma normaalia. Tosin olin lievästi ylipainoinen, joten hyvä vaan, että ei kauheasti raskauskiloja tullut. Raskauskilot karisivat tosi nopeasti synnytyksen jälkeen ja nyt olen - 7 kg lähtöpainoon. Eli imetys on tehokkaasti vienyt kiloja vaikka syön kuin hevonen

Tehilla Minä olin kanssa taikauskoinen noiden hankintojen kanssa. Ihan niinkuin sillä jotain vaaraa tai ongelmia raskauteen aiheuttaisi kun aikaisessa vaiheessa tekee hankintoja

Tehilla Onhan tämä muutos ollut todella iso ja varmaan isompi kuin odotin. Sitä on niin koko ajan kiinni vauvassa. Vaikka tiesihän sen, mutta silti en odottanut että näin kiinni olisi. Kun oma vessassakäyntikin on kiinni siitä, mitä vauva siitä tykkää
Ja imetys vie paljon enemmän aikaa ja on hankalampaa kuin ajattelin. Pitkäkää tosiaankin huoli, että sairaalasta lähtiessä imetys onnistuu :attn: Ennen ajattelin vain, että tissi suuhun ja sillä selvä. Mutta eipä menekään ihan niin :/
Mutta tämä rakkauden määrä yllätti :heart: Ajattelin, että minä rakastan tätä vauvaa jo valmiiksi paljon ja tämä oli todella toivottu lapsi. Mutta silti tuntuu, että rakastan joka päivä häntä enemmän ja enemmän.
Minulla on ollut unettomuutta vuosia ja siitä johtuvaa masennusta. Tai siis en tunne itseäni masentuneeksi, mutta tottakai se vaikuttaa elämänlaatuun jos koko ajan on väsynyt ja nukkuu huonosti. Sitä hieman pelkäsin, että miten käy kun vauva valvottaa ja nukkuu huonosti. Mutta ihmeen hyvin olen saanut nukuttua sitten vauvan rytmin mukaan ja päiväunia nukun kyllä aika usein.
Luottavaisin mielin vain ja muista puhua asioista ajoissa neuvolassa jos oikein alkaa asiat mietityttämään tai ahdistamaan :hug:

Tirlittan Onnea liikkeistä :heart:
Minulla tuli kanssa ruokailun jälkeen tukala olo, en muista millä viikoilla. Mutta loppua kohden se helpotti kun kohtu alkoi laskeutumaan.
Meillä on kaukalossa se Isofix-alusta ja se on kyllä tosi kätevä, suosittelen.

Nyt meni ultrakuulumiset sekaisin :ashamed: Onnea niille jotka ovat jo käyneet ja saaneet hyviä uutisia :heart: Ja malttia niille, jotka vielä sitä odottelevat :wave:

Nyt neiti huutelee tuolla tissiä :wave:

 

Lapsen saamisesta tällä iällä on kyllä muuten välillä morkkis. Lisäys tuohon kun Tehilla mietti näitä asioita ylempänä. Kun meille tulee ilmeisesti vain tämä yksi lapsi. Ja itselläkin kun ikää on, mutta miehellä vielä enemmän. Eli teemme tavallaan lapsen, joka jää sitten yksin. Aika itsekästä toisaalta. Onhan Nupulla sitten serkkuja, mutta tädit ja eno on mun kanssa samaa ikäluokkaa. Mummut ja Vaari on kanssa jo iäkkäitä, eli jossain vaiheessa Nuppu on sitten ilman isovanhempia :/
Tänään on ollut vähän masispäivä muutenkin, niin tulipa tällainen asia taas pintaan :'(

 

Omaa napaa:
Rakenneultrassa kaikki hyvin :heart:
Muut mitat oli keskikäyrillä, mutta reisiluun pituus oli käyrien ylärajalla. Miehen puolella on pitkäraajaista sakkia, joten sieltä on lapsi perinyt jalkansa. Olen kyllä itsekin 170 cm pitkä, mutten mikään pitkäsäärinen.
Oli tosi mukava nähdä ultrassa lapsen kehittyneen jo niin ihmeellisen paljon

Kaikille hyvää viikonloppua!

 

Moikka piiitkästä aikaa!

Mukavasti näyttää odotus edistyvän teillä. Tirlittan, ovat ne varmaankin supistuksia, mitä tunnet. Mulla ne alkoi myös noilla viikoilla ihan jokapäiväisinä, mutta ei niistä koskaan mitään harmia ollut. Tehilla, harmi, että teillä oli toisen ultran kanssa noin. Tietääkseni 2 ultraa tulee ensi vuonna joka kunnassa pakolliseksi! Treella ei ollut muuten mitään trisomiaseulontaa, ja synnytykseen pätee juuri se, mitä Sompio kertoi. Olin aika häkeltynyt luettuani neuvolan seinältä uusimmat ohjeet äidin synnytyksenjälkeisestä sairaalassaolosta, mutta nettisivuilla puhuttiin sentään vielä yksilöllisestä kotiuttamisesta. Säästömeininki on aika karua, mutta jos tuosta vielä kiristetään, niin kohta kotiuttamiskyyti kutsutaan jo ennen kuin vauva on kokonaan syntynyt |O


Onpa kiva lukea näitä odotustuntemuksia Muistan ne huolet hyvin elävästi. Voinkin tässä yksin tein tunnustaa, että kävin 3(!) kertaa omakustanneultrassa, kun olin niin varma, että jotain on pielessä. Eka kerralla 7+ raskausoireet hävisivät yhtäkkiä, ja olin varma ettei mahassa kai sitten olekaan mitään. Maksoin itseni kipeäksi terveystalon ultrasta, mutta kyllä se kannatti: se pieni sykkivä täplä on porautunut pysyvästi kallisarvoisimpien muistojen galleriaan :heart:

4D oli joskus viikolla 26+ ja se oli myös erittäin hyvä kokemus, vaikka pienokaisen pää olikin niin alhaalla, ettei kuvista sitten näkynyt kasvoja, mitä olin niin kovasti toivonut. Tutkimus oli tarkka ja siitä sai myös yksityiskohtaisen kirjallisen raportin, kun taas kaupungin tutkimus jätti vain tukun kysymyksiä - tekijä oli ulosanniltaan todella huono, vaikka varmaan muuten hoiti työnsä ihan hyvin :/ Lisäksi 4D oli halvempi kuin t-talon käynti, jossa tietysti maksoin tavallaan turhaan gynen työstä. Viimeisen kerran kävin ultrassa 34+, kun maha oli niin pieni ja kuhmurainen, ja liikkeet olivat mielestäni heikkoja. Väestöliitolla tsekki oli aika pikainen, mutta maksoihan sekin ihan riittävästi :ashamed: Synnyttyään lapsi on kyllä potkinut sitten koko 40 viikon edestä, appivanhemmatkin jaksaa aina ihmetellä sen jalkatyöskentelyä


yhtään käyntiä en jälkikäteenkään jättäisi pois, vaikka on pakko myöntää, että turhaa se sinänsä oli. Joka käynnillä vakuuteltiin, että kaikki on kunnossa. Ehkä jotakuta teistä helpottaa tietää, että esim. vauvan koko ei todellakaan ole mitenkään suorassa suhteessa vatsan kokoon: meidän neiti oli keskikokoinen, kun taas yksi kaverini kasvatti valtavan masun ja sai laskettuna aikana aikas pikkuisen, alle kolmekiloisen 47 cm tyttösen Täälläpäin ei tehty minkäänlaista synnytystapa-arviota, eikä mulla siis ollut synnyttämään lähtiessä hajuakaan vauvan koosta, paitsi että siis kuvittelin sen olevan ihan kääpiö :ashamed:

Olin muuten ennakkoon todella huolissani siitä, miten jaksaisin vauvan kanssa. No, aika hyväunisen tytön kanssa on ollut helppo hymyillä, mutta jaksaminen on ilmeisesti pitkälti hormonaalista. Tsemppiä teille odottajille varsinkin siihen, että imettäminen lähtee sujumaan, se todella auttaa. Meillä täysimetys kesti 8 kk. Siihen saakka tyttö ei huolinut tuttipulloa ihan alkua lukuun ottamatta ollenkaan (oma vika, kun tuli viikko taukoa). Sitten kun pullo yhtäkkiä alkoi maistua, jätin imettämisen suht nopeasti kokonaan. En tiedä, oliko se nyt mitenkään hyvä asia, mutta ainakin se oli vauvalle yllättävän helppoa. Itse sen sijaan itkin itseni uneen kahtena iltana, ja muutenkin tuntuu, että menetin siinä suhteessa jopa enemmän kuin vauveli :'( Kesällä oli muuten suuri helpotus antaa pulloa, kun siinä aina tietää minkä verran lapsi juo, ja se onkin yksi iso plussa pullottelussa.

Nyt viimeisen parin kuukauden aikana olen itse asiassa tuntenut oloni laimeammaksi kuin kertaakaan Elsan syntymän jälkeen. Sekin menee aika yksiin imetyksen lopettamisen kanssa, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että lapsi ei ole enää niin riippuvainen hoidostani, niin voin välillä jo tehdä töitäkin, harrastaa ja olla nukkumaanmenoaikaan pois kotoa - sitä tapahtuu tosin aniharvoin. Tässä muutama viikko sitten tuli yllättäen upouusi uniongelmakin, yölliset itkukohtaukset, joita emme saaneet katkeaamaan mihinkään muuhun kuin sylissä kantamiseen. Sitten luin uniassosiaatio-ongelmasta ja tajusin, mistä on kyse: me kannetaan tyttöä paljon, ja sehän on tottunut nukahtamaan siten! Unikoulu kesti onneksi vain 2 yötä. Se oli meidän unikoulu nro 3. Eka oli ihan vain yösyötön lopettamiseksi (toteutettiin vaunujen avulla makuuhuoneessa) ja toinen (ilta-)imetyksen jättämiseksi.

En tiedä, oletteko pohtineet perhepetiä. Mulle se ei herkkäunisena sopinut lainkaan, joten meillä nukutettiin lähes alusta alkaen omaan pinnikseen. Siellä tyttö nyt odottaa aamulla turvallisesti, kunnes jompikumpi nostaa pois :heart: Syliin nukuttaminen on aluksi ihana helppoa, mutta siitä saattaa tulla kauhee riesa... Asiaa kannattaa tosiaan etukäteen miettiä, vaikka joutuu siihen pinniksen yllä lauleluun ja silittelyynkin sitten varaamaan aikaa ja jaksua. Vauvan itku tuntuu ihan aluksi hirveen pahalta, mutta nyt jo naurattaa, miten vähästä ekaviikkoina tuli itselle hätä. Mehän käytiin vauvahieronnassakin, mikä oli kaikin puolin kivaa ja ihanaa, mutta totuus on siis että vauvat joskus itkee eikä ne mene siitä rikki. Enkä tällä tarkoita tosiaankaan sitä, että lasta pitäis itkettää :attn: :attn:

Kuten näkyy, juttuni pyörivät nukkumisen ympärillä: se on kieltämättä ollut viime kuukausina ihan ykkösasia meidän perheessä. Mieskin, jota ei voi herkkäuniseksi mainita, oli ihan pahastunut tässä yhtenä päivänä 6.00 herätyksestä, ja se nyt ei todellakaan tainnut jäädä viimeiseksi Sompio, meilläkin molempien vanhemmat on aika vanhoja, eikä sisaruksista ole mitään takeita. Toivonkin, että vauvelille syntyy lähivuosina ainakin pari serkkua. Niin, ja muskari alkaa ensi viikolla, ehkä me saadaan myös uusia kavereita!

Hauskaa syksyä ja lokoisaa odotusta /vauva-arkea kaikille!

PS. Meillä on Graco Logico S telakallinen kaukalo. En tiedä onko se muuten niin ihmeellinen, mutta se kuomu on kyllä tosi näppärä, sillä voi suojata nukkujan silmiä matalalla paistavalta auringolta. 1-vuotispäivä lähestyy, ja me pohditaan juuri seuraavaan kokoluokkaan siirtymista. Isofixia ei valitettavasti saanut meidän autoon, vaikka se on suht uusi. Maxi Cosin ja Britaxin tietyt kaukalot ovat muuten myös pärjänneet hyvin testeissä. Tässä on aika hyvä kooste: http://www.autoliitto.fi/testit_ja_ajoneuvot/lasten_turvaistuimet/

 

Moi täältäkin pitkästä aikaa!

Olen oikeasti ollut aivan törkeän kiireinen töiden takia viime aikoina ja sitten iltaisin en ole jaksanut enää edes konetta avata, kun on tehnyt mieli käyttää vähäinen vapaa-aika ulkoiluun ja hyvin usein vain sohvalla löhöämiseenkin... Kieltämättä sitten kun jo ultra tuli yhä lähemmäs, ajattelin , että tulen sitten sen jälkeen kirjoittamaan, kun on jotain uutta kerrottavaa...

...ja nyt sitä sitten on. Onnea muuten kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille! Täälläkin on nyt sitten rakenneultra takana ja kaikki oli mainiosti. Vauvan koko vastasi viikkoja ja rakenteet olivat kunnossa. Käynnistä jäi (ensin) oikein hyvä fiilis(suorastaan leijuimme miehen kanssa puoli metriä maan yläpuolella), mutta SILTI mulla on nyt hiukan samat fiilikset kuin Vaahtokarkilla oli ensin ultran jälkeen. Nyt tulee siis omaa napaa ja olan takaa. Minut laitetaan kontrolliultraan istukan paikan takia vkolla 30. Istukka on siis sinänsä aivan niin kuin pitääkin, se vain on "osittain" kiertynyt eteen ja liian alas, joten jos se ei siirry, alatiesynnytys ei olisi mahdollinen. Ultraaja oli kuitenkin aivan ihana ja sanoi, että meidän ei edes kannata ajatella sitä mahdollisuutta, sillä mitä todennäköisimmin istukka vielä liikkuu pois tieltä. Suurin osa istukasta on siis takaseinässä ja ihan hyvässä kohdassa.

Mutta mutta...Sitten juttu josta saan syyttää itseäni ja tyhmää googlea!!! Ultraaja sanoi (ja näytti) aivan ohimennen, että sikiön päässä on tällainen nesterakkula. Hän sanoi sen kuuluvan sikiön normaaliin kehitykseen ja häviävän sieltä itsellään. No, emme olleet tuollaisista "kystista" mitään lukeneet, joten tieto meni olankohautuksella. SITTEn kotona kuitenkin tuli mieleen tuo maininta nesterakkulasta ja ajattelin googlata tarkempaa tietoa (tyyliin koska se häviää sieltä ym.) Sitä EN olisi tehnyt, jos olisin tiennyt...Kuvittelin ultraajan puheista, että noita rakkuloita on KAIKILLA, mutta löydös tehdäänkin vain joka sadannelta raskaanaolijalta!! YLEENSÄ kyse onkin täysin harmittomasta jutusta, mutta PAHIMMILLAAN tuollainen kysta (yhdistettynä muihin löydöksiin, esim. kasvu jäljessä tai jokin muu rakenneongelma) voisikin viitata kromosomihäiriöön! Ottaa NIIN paljon päähän, että menin selvittämään asiaa. Tosiasiahan on kuitenkin se, että meitä ei ohjattu mihinkään jatkotutkimuksiin eikä pelkän nesterakkulalöydöksen perusteella PITÄISI olla syytä huoleen.

Ehdin siis olla päivän verran autuaan onnellisessa olotilassa ja jo päätin, että 4D:tä ei tarvita. Istukka-asiakaan ei mua huolestuttanut ollenkaan - eikä suoraan sanoen huolestuta vieläkään.

NYT kuitenkin mietin jo josko menisin 4D:hen lähiaikoina, kun siellä olisi sitten kai lääkärikin tutkimusta tekemässä (vai olisiko? meillä nyt "vain" hoitaja, anteeksi kommentti, hän oli kyllä tosi pätevän tuntuinen kaikin puolin). Minähän pääsen siis lokakuun lopussa uuteen ultraan istukan takia, ja siihen mennessä kystankin kai pitäisi olla poissa. Joten silloin voisin kai samalla asiaa kysyä. En vain tiedä, voinko mitenkään odottaa siihen asti...Joltain sivulta luin, että kromosomivikaan viittaisi esim. se, jos vauvalla on koko ajan kädet nyrkissä. En oikeasti MUISTA yhtään, missä asennossa vauvan kädet olivat, kun päasiassa katsottiin sisäelimiä yms. Yhdessä kohtaa muistan vain ultraajan sanovan toisesta kädestä, että siinä se on nyt nyrkissä...

Eli koska luin ikäviä juttuja noista kystista vasta jälkikäteen, olen myös ruvennut tulkitsemaan ihania ultrajuttuja ikävään sävyyn - tai pelkäämään, että jokin on kuitenkin pielessä. Järki sanoo, ettei ole, tunteet heiluvat laidasta laitaan. KOITAN uskoa, että kaikki on hyvin, koska ultraaja niin sanoi. Voi että harmittaa oma tiedonjano ja internetin tietomäärä välillä tosi paljon!

Onneksi ensi viikolla on neuvola ja pääsen tenttaamaan neuvolatätiä asiasta. Vauva liikkuu jo tosi paljon, joten dopplerin hankinta-ajatukset ovat sen takia jääneet taka-alalle (kiitos vaan kaikille kommenteista siihen liittyen!).

Tällaisia sekavia omanapaisia sunnuntaifiiliksiä siis täältä.

Voikaa hyvin kaikki!

T: Merilintu ja linnunpoikanen 22+

P.S. Duudlari oli tosi kiva lukea vauvakuulumisia, varsinkin tuo vauvan nukuttamispaikka on mietityttänyt, kun itsekin olen aika herkkäuninen.
Ja sompio, masispäivätkin kuuluvat asiaan. Toivottavasti olet jo paremmalla mielellä. Onneksi tänne saa purkaa ajatuksia.

 

Heisku, piti vastata Merilinnulle: tosi ikävää, että ultrasta tuli iso huoli. Kannattaa ilman muuta harkita sitä 4D-ultraa, ja on varmaan hyvä jos varailet käynnin jo ihan seuraavan parin viikon sisälle. Toivon, että saat siitä mielerauhan! :hug:

Mulle sanottiin varatessa, että siinä kannattais tutkimuksen onnistumisen kannalta käydä ennen rv 26 ja mullahan se oli jo mennyt yli. Kuten kerroinkin, niin pää ei sitten näkynyt, koska vauva oli niin alhaalla eikä suostunut (mahtunut?) enää siirtymään siellä. Muuten kaikki näkyi tosi hyvin. Uskoisin, että 4D tehdään kaikkialla lääkärin toimesta. Me käytiin Hgissä femedassa, ja tutkimuksen teki Bruno Cacciatore. Mukavanoloinen mies. Tutkimuksessahan voi kertoa, mikä on erityisesti huolena, niin ultraaja voi sitten kiinnittää lisähuomiota siihen asiaan. Hinta oli kai jotain 160 e, ja Väestöliiton klinikalla maksoin melkein saman paaaaaljon vähemmästä.

Kaikkea sitä sitten onkin Se on just pahin puoli netissä, että sieltä tosiaan löytyy kaikenlaista tarpeetonta tietoa. En esim. tiedä, oliko mun todellakin pakko tietää sellainen asia, että - muuan jenkkitutkimuksen mukaan - äidin raskaudenaikainen flunssa lisää lapsen myöhempää riskiä sairastua skitsofreniaan (todennäköisin puhkeamisaikahan on nuorena aikuisena). Prosenttilukuja ei muistaakseni edes mainittu, mutta kyllä mulla olikin sitten paha mieli 2 raskausajan flunssasta, huoh. Mitähän sille asialle olisi voinut tehdä? Toivottavasti jaksat kuitenkin olla surematta sitä kystaa, Merilintu. Uskon, että huolesi on aivan turha. =)

Muoks* tehtiinkö sulle se trisomiaseulonta? Sen tulos on sentään aika luotettava.

 

Moi, kiitos tsempistä! Mulle on tehty se niskaturvotustutkimus (muistaakseni 0,7) + 21-trisomiaverikoe (down- riskiä ei ole, tai siis riski olematon), mutta sit on joitain muita trisomioita, joihin tämä myös voisi indigoida JOISSAIN tapauksissa, tosin yleensä muutakin häikkää sitten löytyy kuin vain nesterakkula. Nythän mua ei ohjattu mihinkään jatkotutkimuksiin kun ultraajan mielestä kaikki oli ok. Pitäisi vain tajuta itse uskoa se. :ashamed: Ehkä varaan sen 4D:n. Ilmeisesti viikon 25 paikkeilla kystan pitäisi sieltä häipyä...

 

Tosiaankin, kun teillä ei ole mitään muita trisomiaan viittaavia löydöksiä, niin voit kyllä hyvinkin säästää sen ultrausrahan johonkin muuhun, jos siis osaat muuten olla huolehtimatta
Ne harvinaisemmat kromosomihäiriöt on juuri niitä vakavimpia, ja silloin ultrassa olisi näkynyt varmasti jo paljon muutakin kuin iloisesti liikkuva pikkuinen.

4D-ultrasta saa kyllä kuvien ja raportin lisäksi myös sellaisen dvd:n, joten jos sellaisen tuikitarpeellisen tavaran haluaa muistojen laatikkoon, niin...

 

Merilintu, tiedän todellakin tuon tunteen mitä yhdistelmä sinänsä viaton pieni poik-keama ja googlaus aiheuttaa! Toivottavasti osaat ottaa sopivasti perspektiiviä kaik-keen löytämääsi ja olla rauhallisin mielin. Tai paremminkin luottaa lääkärin sanaan. He varmasti olisivat toimineet toisin esim. jatkotutkimusten suhteen, jos rakkula olisi hälyyttävä asia. Meille ainakin painotettiin tuon oman löydöksemme kanssa niin vah-vasti sitä, että suurin osa todellisista riskimuutoksista näkyisi kyllä jo rakenneultrassa. Jos niitä ei löydy, ei suurta huolta ole. Mutta tiedän silti sen pelon tunteen!

Meitä se 4D ultra helpotti, vaikka sieltä saatu tieto oli ihan samaa kuin keskusäitiys-neuvolan ultrassa. Monessa paikkaa yksityisellä 4D:tä tuntuu tekevän kokeneimmat lääkärit, joten ehkä sekin jo rauhoittaa. Tai sitten ylipäänsä kahden mielipiteen kuu-leminen. Joten oma kanta on kyllä edelleen se, että jos jotakin poikkeavaa löytyy, oman mielenrauhan kannalta ultra kannattaa.

Onnea Tirlittanille hyvistä ultrakuulumisista!

Sompio, minusta on tosi hyvä kuulla äitiyden kaikista puolista. En kuvittele hetkeä-kään, etteikö meno olisi hurjaa vuoristorataa väsymyksine ja mustine hetkineen. Jo-ten hyvä kuulla myös niistä rehellisiä sanoja. Voimia sinne!

Kiva oli kuulla myös Duudlarin vauva-arjesta. Ja siitä, mitä jälkikäteen ajattelet ras-kausajasta. Senkin varmasti näkee syntymän ja pienen ajan jälkeen hieman toisin.

Onko teistä muuten kukaan päätymässä synnyttämään Taysiin? Tai synnyttänyt jo siellä?

Täällä meno jatkuu tasaisena. Perjantaina kontrolloidaan pienen kasvua seuraavan kerran. Liikkeet ovat vielä kovin epäsäännöllisiä, mutta vilkkaimmillaan neiti tuntuu olevan noin klo 23 ja klo 4 yöllä, mikä pitää äidin melko virkeänä. Maha on kasvanut uusiin mittoihin ja mies onkin ristinyt minut pallovalaaksi.