30 ja risat - ESIKOISTA ODOTTAESSA (vol.6)

Tehilla Onnea liikkeiden tuntemisesta :heart:
Noita hoitoasioita olit jo miettinyt. Teillä ei ole siis ilmeisesti vuoropäiväkotia? Tai onko perhepäivähoitajia? Siskoni pojat olivat perhepäivähoitajalla, kun molemmat vanhemmat menevät aamulla niin aikaisin töihin, että ei ole vielä normaalipäiväkoti auki.

Merilintu Vai maratonia =) Minä en todellakaan ollut missään maratonkunnossa synnytyksessä ja hyvin jaksoin. Tai hyvin ja hyvin, mutta jaksoin. Kätilö vielä kehui vatsalihaksiani, vaikka en todellakaan ole tehnyt mitään vatsalihaksien eteen vuosiin

Fanni Toivottavasti teidän esikoinen alkaisi nukkumaan yöt, että saisit levätä kanssa enemmän ennen toisen vauvan syntymää :hug:
Miksi imetys pitäisi lopettaa nyt?

Doulaa minäkin harkitsin omaan synnytykseen, jos mies ei olisi päässyt. Kun hänellä oli se selkähomma silloin niin pahana. Mutta onneksi mies pääsi mukaan ja en olisi ilman häntä halunnu edes synnyttääkään. Kaverini sellaista jostain kyseli netin kautta ja minulle ilmoittautuikin yksi henkilö, joka olisi halunnut minun doulaksi alkaa. Tosin hän ei ennen ole ollut doulana, mutta itse kolmen lapsen äiti ja sikäli tietoinen mitä synnytyksessä tapahtuu. Mutta kyllä kuitenkin vieraan ihmisen kanssa meneminen olisi ollut todella inhottavaa vaikka olisimme ehtineet hieman tutustua ennen synnytystä. Tilanne on Monalla varmasti erilainen, koska suomessa nyt saa haluamansa kivunlievitykset yms. automaattisesti, jos niille ei ole mitään estettä. Ja jos synnytys on kuitenkin jo käynnissä, niin eipä suomessa taideta enään kotiin käännyttää.

Voi Tirlittan :hug: Oikein paljon voimia sinulle ja veljellesi. Tuli itku silmään kyllä täälläkin :'(

Minä en aikanaan kohtukuolemaa oikein osannut pelätä. Minä luinkin niin vähän raskauteen liittyvää materiaalia, kun muuten oli kaikenlaisia pelkotiloja, mitä en halunnut ruokkia. Mutta Fannin tavoin kätkytkuolemaa minä olen pelännyt kun siitä artikkelin menin lukemaan. Onneksi meillä alkaa olla sen suhteen suurin riski ohi, mutta kyllä monena yönä olen tarkistellut, että neiti hengittää. Ja pitkien vaunu-unienkin aikana käyn kuuntelemassa hengitystä.

Mona Minä heräsin kanssa raskausaikana usein juuri aamuyöllä ja en enään saanut unta. En tiedä mistä se johtui. Mutta monta kertaa nousin ylös ja menin sohvalle lukemaan tai nettiin. Nytkin minulla on aamuöisin univaikeuksia. Joko imetyksen jälkeen en saa heti unta tai sitten jos vauva ei herääkään normaaliin aikaan syömään niin minä herään kuitenkin enkä osaa nukkua kun odotan vauvan syömistä


Jaahas, meidän neiti on vedellyt vaunuissa taas unia kohta 4,5 h Taitaa yöunille meno mennä taas aika myöhään.

Pientä kuumetta kakkosesta on täällä ilmassa Meille ei pitäny toista vauvaa tulla ja olen jo osan 56 cm:n vaatteista ehtinyt viedä kirpputorille. Nyt kuitenkin tuntuu, että meillä voisi ensi kesänä alkaa uusi yritys :heart:

 

Kiitos kaikille lohduttavista sanoista ja halauksista :heart:

Onko teistä kukaan ottanut vakuutusta vauvalle jo ennen syntymää?
Täällä on herätty asiaan aika viime tipassa, sillä se pitäisi ottaa viimeistään raskausviikolla 27. joten ei ole enää montaa viikkoa aikaa vertailla vaihtoehtoja.
Mistä vakuutusyhtiöstä olette vakuutuksen ottaneet, jos olette ottaneet?

Minäkin olisin halunnut mammajoogaan, mutta ei täällä sellaista ole. Itseasiassa tänä syksynä ei alkanut minkäänlaista mammajumppaakaan. Muutamiin liikuntaryhmiin soittelin ja kyselin ohjaajalta voisinko tulla sinne mahoineni, eikä oikein sopivaa ryhmää sitten löytynyt. Syyskuussa sitten aloitin kuitenkin bailatinon, tai ei se ihan sillä nimellä taida olla, mutta vastaavat latinotanssitunnit kuitenkin. Rumba, salsa, cha-cha ja merenge tuntuu ihan hyvältä, mutta samba alkaa tuntua nopeasti pahalta mahassa, kun siinä tulee sellainen ylös-alas ravistus. Ajattelin kuitenkin käydä siellä jatkossakin, mutta jätän sambat väliin tai tanssin ne sitten vain ihan kevyesti askeltaen. Opettaja on mies ja hän kyselee minulta kovasti mitä maha-asukki tykkää tanssimisesta ja käskee minun huilata, jos yhtään siltä tuntuu. Harjoitukset kestää aina 1,5 h ja täytyy sanoa, että se viimeinen puolituntinen tuntuu yleensä jo aika raskaalta.

Minulla on nyt pari viikkoa ollut hyvin selkeitä harjoitussupistuksia. Miten teillä muilla? Missä vaiheessa ne alkoi ja vaivasivatko ne kovasti?
Minulla supistukset eivät koske yhtään, mutta ovat minusta aika epämiellyttäviä. Tällä viikolla niitä oli yhtenä iltana niin paljon, että jo ihan huolestuin. Kyselinkin tänään neuvolasta, että missä menee raja, että ne vielä ovat normaaleja. Selkeää rajaa ei kuulemma ole, sillä asia on hyvin yksilöllinen. Käskivät hidastamaan vauhtia ja lepäämään enemmän. Ja tässäkin yhteydessä korostivat veden juomisen tärkeyttä. Voin halutessani käydä neuvolassa tarkistuttamassa kohdunsuun tilanteen. Jos asia kovin vaivaa mieltäni ensi viikollakin, niin varmaan käväisen neuvolassa.

Kaikille tasapuolisesti hyvää vointia ja virkeää mieltä

 

Ai niin, synnytyssairaalaani en ole muistanut etusivun tietoihin ilmoittaa.
Täällä saa valita ainakin kolmesta eri sairaalasta, mahdollisesti jopa neljästä.
Oulu houkuttelisi suuruudellaan ja Oulaskangas taas pienuudellaan. Tällä hetkellä tuntuu, että Oulaskankaalle mennään, jos lapsi on täysiaikainen eikä tule muutakaan hälyyttävää ilmi ennen synnytystä. Etusivulle voi siis merkitä OAS.

 

Pikavastaus Tirlittan-75, vakuutus otettiin Pohjolasta (muutkin vakuutukset sieltä). Tapiola olisi kiinnostanut kun siellä on kätevä nettikorvaussysteemi, mut olis pitäny ottaa sieltä kotivakuutuskin,niin ei jaksettu säätää. Maksuissa ja ehdoissa ei oikeestaan eroja näillä.
Meille oli ainakin selvää että vakuutus otettiin. Se on pieni hinta, kun ei kuitenkaan tiedä mitä mahd ongelmia edessä. Vakuutuksenhan voi sitten myöhemmin lopettaa jos siltä tuntuu.

Terv. Tehilla

 

Lauantaita kaikille!

Ensinnä Tirlittanille iso :hug: . Aivan kamalaa tuo mitä veljesi perheelle tapahtui! Omaakin turvallisuudentunnetta tällaiset uutiset ravistelevat joka kerta (mulla on yksi tuttu joka on kokenut kohtukuoleman). Voin vain koittaa kuvitella, miltä sinusta on tuntunut. Toivottavasti olo on jo hiukan parempi. Veljesi perheelle tietysti toivon kovasti voimia myös pohjattomaan suruun.

Tehilla oli kiva kuulla, että siellä on jo bongattu mönkimistä mahassa.

Vakuutusasioista: mekin hankittiin juuri vakuutus - viime tingassa. Kovan vertailun jälkeen päädyttiin Pohjantähteen. En tiedä onko paras mutta ei ainakaan huono. Ifillä näyttäisi olevan huonoimmat vakuutusehdot vauvan kannalta, mielestäni.

Sompio kiitos kun tsemppasit rapakuntoista. Harjoitussupistuksia on tullut tosiaan minullakin (kuten tirlittanilla) viime aikoina siihen tahtiin, että rauhallista kävelyä ja joogaa kummempaa en ole edelleenkään tehnyt. Ensi viikolla voisin neuvolassa hiukan kysellä, että mitä noiden supistusten kanssa oikein kannattaa tehdä. Kunto ei siis ole tosiaankaan hyvä, mutta olen tyytyväinen siihen, että paino on toistaiseksi pysynyt kuitenkin kai kohtuullisesti aisoissa. Ihan tarkkaan en tämänhetkistä tilannetta tiedäkään (ensi viikolla neuvolassa sekin selviää ), mutta kotivaaka näyttäisi noin 6 kiloa enemmän kuin ensimmäisen neuvolan punnitus.

Sitten tärkein uutinen lopuksi: olimme 4D-ultrassa ja kaikki oli hyvin! Kystaa ei enää päässä ollut! Arvaatte varmaan miten ihana tuo tieto oli! Sain tosiaankin koko rahalla mielenrauhaa, ja ihana mieslääkäri kävi perusteellisesti vielä kaikki rakenteet uusiksi läpi. Hän sanoi ennen ultraa että se nesterakkula saattaa siellä vielä ollakin, muttei silti tarkoita todennäköisesti mitään ikävää. Mutta se oli kadonnut! Tietysti bonuksena tulivat sitten ne söpöt 4D-kuvat. Vauva oli jo kuitenkin sen verran iso jo (vaikeuttaa kuvaamista), että mielestäni noiden kuvien anti ei ollut mikään superhyperihmeellinen, joskin ihan kiva. Aika paljon lääkäri joutui painelemaan vatsaani ja koitti siirrellä vauvaa niin, että väliin jäisi tarpeeksi lapsivettä ja kunnon kuvaa saataisiin. Ja saatinhan me joku ihan söpö näkymä sieltä nähdä: vauva maiskuttamassa, pitämässä omista varpaistaan kiinni ym. Niisk. =) Ja kyllähän siellä sitten jotain sukupuoleen viittaavaakin näkyi...Se oli kuitenkin sivuseikka tässä käynnissä.

Sompio ja mona taisitte ainakin mainita, että olette öisin heräillyt. Minä nukun nykyään enää aniharvoin esim. 6 tuntia yhteen putkeen. Yleensä vessassa käyn yöllä noin kolmen tunnin välein. ONNEKSI saan useimmiten uudestaan unta, mutta onpa minullakin pari aamuyötä mennyt Hesarin kanssa keittiössä. Kerran heräsin syömään puuroa keskellä yötä, kun oli niin kova nälkä. Kaipa tässä tosiaan treenataan siihen yövalvomiseen, mutta tietysti toivon, että kovin unettomaksi eivät loppuajat menisi...

Fannille vielä minultakin jaksamista ja kaivattuja yöunia.

Voikaa kaikki hyvin!

*muoks* Vaahtokarkille vielä: ihailtavan pitkiä golf-kierroksia olet vielä mennyt. Kiva, että sullakin on joogaa tiedossa myöhemmin.

 

merilintu, paljon onnea ihanista ultrakuulumisista!!
Ja kiitos :heart:, oloni on jo paljon parempi. Toki huoleni veljenperheen jaksamisesta on kova. Yhtäaikainen odotus oli meille todella iso juttu ja lähensi meitä entisestään. Tapahtunut on vaikea ymmärtää, saati sitten hyväksyä.

Lueskelin tuossa Pohjantähden vakuutusesittelyä. Se tosiaan vaikuttaisi hyvältä, kun korvaavat myös mahdollisia erikoismaitoja ja muutakin sellaista, mitä ei ainakaan kaikilla muilla yhtiöillä ole korvattavien asioiden piirissä. Nyt kun vielä jaksaisi sinne soitella ja kysellä vakuutushinnoista yms. tarkemmin.
Olen flunssassa, joten jäänee soittaminen ainakin loppuviikkoon. Nyt ei jaksa keskittyä mihinkään ajattelua vaativaan. Onhan tässä onneksi aikaa vakuutuksen ottamiseen vielä pari viikkoa.
Tehilla, Pohjolan vakuutus on nyt meillä kakkosvaihtoehtona ja muut olemme jo karsineet vaihtoehdoista pois. Kiitos siis sinullekin vinkistä.

Helpottavaa kuulla, että teillä muillakin on noita harjoitussupistuksia sen verran, että tulee rajoitettua liikuntaakin. Voi siis ajatella, että tilanne on ihan normaali, eikä meidän kenenkään tarvitse olla erityisen huolissaan. Ei tietenkään ole mukavaa, että muutkaan eivät kuntoaan pääse tehokkaasti kohottamaan.
Minä olin ennen lapsettomuushoitojen aloittamista puolimaratonikunnossa Kokonaista maratonia en ole yrittänytkään juosta. Hoitojen aikana liikunta väheni huomattavasti, kun munasoluja kasvattaessa maha oli arka ja turvoksissa ja punktioiden aikaan piti olla levossa ja siirtojen jälkeen lepäsi kaiken varalta... Sitten kun raskaus alkoi piti vielä levätä varalta, sitten alkoikin vuoto hematooman vuoksi, eikä uskaltanut liikkua sitä vähää ja sen jälkeen meni vielä viikkoja pahoinvoinnin kynsissä. Nyt sitten nuo supistukset pitää liikunnan rauhallisena. On tässä siis ehtinyt jo niin pitkään ottamaan rauhallisesti, että pohjakunnosta ei liene mitään jäljellä. Vähän se mietityttää, sillä olisi ollut hienoa olla synnytyksessä huippukunnossa, mutta siitä on vain selvittävä niillä voimilla, jotka silloin on.

Nyt kuumaa kaakaota juomaan ja sitten takaisin sänkyyn lueskelemaan.
Pysykää terveinä!


Tirlittan rv 24+6

 

Merilintu, hieno homma, että ultrassa kaikki on kääntynyt parhain päin! Huonontuneet yöunet ovat täälläkin tuttuja. Herään aika säännöllisesti vessaan noin klo 5 ja neiti aloittaa myös silloin usein aikamoisen aamujumpan. Kun tuohon liikehdintään ei ole vielä täysin tottunut, on nukahtaminen hankalampaa.. Viikonloppuisin olen onneksi vedellyt pitkiä unia ja kerännyt voimia työviikkoon.

Jännä kuulla noista harjoitussupistuksista, minä en kyllä noita ole oikeastaan tunnistanut. Vatsa on ollut rasituksen jälkeen kipeä ja vihlova, mutta ei se mitään jaksoittaista ole ollut, enemmänkin jatkuvaa ja kestävää, joten olen päätellyt sen olevan jotakin muuta kipua. Supistus ei siis tunnu varsinaisesti kipuna vaan vatsa jotenkin muuttuu? Kovettuu?

Tehillalle myös onnea uudesta stepistä, liikkeiden tuntemisesta. Hurja, ihana tunne..

Tuo vakuutusasia on mielenkiintoinen. Olimme vakuutuksen ottamassa ja Pohjolasta, koska OP-Pohjolassa on meidän kaikki muut vakuutus- ja pankkiasiat. Helppoa olisi ollut. Luulimme ja luulemme edelleen, että tuo puuttuva napasuoni estää vakuutuksen saamisen. Tällä viikolla päätimme kuitenkin, että testataan ja haetaan nyt kuitenkin. Ultran lausunnossa kun lukee jo kolmen kerran vahvistuksella, että mitään rakennepoikkeavuuksia ei ole löydetty, joten katsotaan. Nyt taitaakin olla viimeinen raskausviikko vakuutusta edes hakea. Mutta jos vakuutusta emme tällä perusteella saa, haemme sitten syntyneen lapsen vakuutusta. Ystäväni laski juuri käyttäneensä vuodessa lähes 2800 ? allergia-astmaattisen poikansa lääkäri- ja lääkekuluihin, joten vakuutuksesta on ollut iso apu.

Tirlittan, tuo kertomuksesi liikunnasta ennen ja nyt olisi voinut olla ihan oma tarinani. Hoidot, munasolujen kasvu, hematooma ja pahoinvointi. Tosin olen pystynyt nyt kohtuullisesti reippailemaan edelleenkin, kun niitä supistuksia ei tunnu. Mutta lajit siis huomattavasti lempeämpiä. Juoksuakin kokeilin viime viikolla muutaman sadan metrin verran. Se ei satu, mutta ei tunnu kyllä miellyttävältäkään, joten antaapa olla. Ainoa rajoittava tekijä tässä tuntuu olevan oma laiskuus

Minultakin taitaa puuttua synnytyssairaala, se tulee olema Tays.

Onko teillä muuten ajatuksia, kuinka pitkään aiotte olla kotona lapsen syntymän jälkeen? Me vasta eilen oikein ensimmäistä kertaa mietimme, miten nuo Kelan tuet menevät, miten hoito on mahdollista järjestää, mikä on lapsen kannalta järkevää. Emmekä kyllä päässeet vielä mihinkään lopputulokseen. Katsotaan rauhassa, miltä olo lapsen kanssa kotona tuntuu ja miten oma ajatus lapselle parhaasta vaihtoehdosta kypsyy. Mitenkäs muuten Mona äitiysloma siellä Hollannissa määräytyy, onko yhtä pitkä kuin täällä ja onko vaihtoehtoja pidempään kotona oloon?

Mukavaa odottelua kaikille!

 

Hei taas pitkästä aikaa!

Oli kiva kuulla Sompiosta ja Nupusta ja niin innostuin itsekin käymään täällä lukemassa teidän kuulumisia!

Ensinnäkin Tirlittanille ja hänen perheelleen paljon jaksamista :hug: Tuollaiseen suruun ei oikein ole sanoja...

Greta täyttää ylihuomenna jo 8 kuukautta Minne tämä aika on oikein hurahtanut? Se tosiaan kannattaa pitää mielessä, että vauva-aika on yksi silmänräpäys vain, niin hyvässä kuin pahassa.
Greta konttaa jo paikasta toiseen ja yrittää nousta kovasti seisomaan, muksahtaen tietysti jatkuvasti pyllylleen, onneksi vielä ei ole kaatunut pahasti, ja mamma tietenkin katselee touhua sydän syrjällään, ja niinpä yritänkin olla mahdollisimman usein siinä vieressä ottamassa kiinni.
Eroahdistus lienee meillä nyt syynä rikkonaisiin öihin, välillä nukuttiin jo paljon paremmin, mutta konttaamisen myöstä Greta on todella tajunnut, että äiti voi kadota näkyvistä ihan kokonaan, ja välillä ei muuta tehdäkään kuin kontataan mamman luo ja yritetään kiivetä syliin. Todella hellyttävää, samoin kuin Gretan ensimmäinen sana "mamma", joka tosin näyttää tarkoittavan "ota syliin, anna tissiä".

Minä imetän vielä ja ainakin toistaiseksi olen ajatellut imettää yli vuodenkin, jos Greta vain haluaa. Sen verran haluaisinkin tsempata, että imetys on aika hankalaa alussa lähes kaikille, mutta jos jaksaa ne alun vaikeudet, on se ainakin minulla on todella palkitsevaa ja ihanaa, mitä kauemman olen imettänyt.
Itselläni nänneihin sattui ainakin koko ekan kuukauden (ihan alussa vuosi vertakin), mutta en kuitenkaan käyttänyt rintakumeja ja niin nännit sitten pikkuhiljaa karaistuivat. Myös maidon heruminen voi sattua, itselläni on vielä suihkutissit, niin että maito heruu todella voimakkaasti ja yhä vieläkin heruminen voi sattua aina silloin tällöin, mutta 3 ekan kuukauden jälkeen alkoi sekin helpottamaan suurimmaksi osaksi.

Mutta imetys on ollut todella ihana tapa hoivata vauvaa myös näin myöhemmin, äidinrakkautta ei tietenkään imetyksellä mitata, mutta haluan vain korostaa, että itse en alussa olisi osannut edes kuvitella, kuinka helppoa ja vaivatonta imetys olisi vauvan täytettyä 6kk, eli jos imetys kiinnostaa (imetyksen voi kokea myös ahdistavana, varsinkin jos vauva on jatkuvasti rinnassa kiinni, itse olen ollut onnekas, koska vaikka Greta ei ole koskaan huolinut tuttia, on tissi ollut meillä huvituttina vain harvoin), niin yrittäkää jaksaa ne ekat kuukaudet, koska homma helpottuu huomattavasti, mitä pidemmäksi mennään.

Huh, kuulostaan varmaan joltain imetysfanaatikolta, mitä en todellakaan ole, halusin vain tsempata pitkästä imetyksestä haaveilevia sillä, että alku saattaa olla hyvinkin hankalaa, mutta tuntuu sitten myöhemmin sitäkin palkitsevammalta. Tai siis näin ainakin omalla kohdallani.

Meilläkin nukuttiin perhepedissä ekat 4 kk, mutta se ei sopinut meille, ja niin Greta nukkuu nykyään pinniksessä ison sängyn jalkopäässä, välillä kyllä houkuttaisi ottaa viereen nukkumaan, mutta ainakin toistaiseksi jaksan imettää 1-3 krt yössä nojatuolissa istuen, kun tiedän, että nukuimme kumpikin paljon huonommin samassa sängyssä, olemme kumpikin herkkäunisia, ja minä herätin Gretaa liikkeilläni ja hän minua omalla liikehdinnällään.

Meillä parisuhde on vain parantunut vauvan synnyttyä, mutta tiedän, että monilla muilla parisuhde joutuu pieneen tai isoonkin kriisiin vauvan synnyttyä. Siinäkin auttanee vain ajatella, että vauvan kasvaessa ja väsymyksen helpottaessa parisuhdekin paranee, kireä pinna ei ole ikuista.
Meillä parisuhdetta on hoidettu runsaalla hellyydellä ja myös seksillä, koska jos varaa intiimiydelle edes puoli tuntia illalla ennen nukkumaan menoa kammottavasta väsymyksestä huolimatta (tai vauvan päikkäreiden aikaa), saa siitä niin paljon hyvää energiaa, että jaksaa taas eteenpäin.

Mitä vauvanhoitoon tulee, olen itse huomannut, että miehille kannattaa sanoa suoraan, että mitä toivoo hänen tekevän, vihjailu ja toiveet miehen oma-aloitteisuudesta kannattaa unohtaa alkuunsa, jos toivot miehen vaihtavan vaipan, sano se hänelle suoraan .

Ja yrittäkää löytää aikaa myös itsellenne, ekat viikot nyt saattavat olla yhtä kaaosta, mutta esim. itse käyn aina silloin tällöin yksin juoksulenkillä ja vaikka vauvasta eroaminen edes tunniksi saattaa tuntua vaikealta, tekee se hyvää sekä mammalle että vauvasta yksin huolehtimaan joutuvalle isälle. Vielä vaikeampaa saattaa olla jättää vauvan esim. anopin hoitoon, mutta pahinta eroahdistuskautta lukuunottamatta tekee hyvää myös vauvalle tottua olemaan muidenkin kuin vain äidin ja isän hoidettavana.

Itse olen paljon Gretan kanssa kahdestaan, mutta niin vaikealta kuin se ensin tuntuikin, olen nyt tyytyväinen, että olen "uskaltanut" jättää Gretan isoäitiensä hoiviin jopa tunniksi Vaikea varmaan uskoa, mutta tunninkin ero vauvasta voi tuntua todella piiitkältä ajalta, itselleni tulee Gretaa joskus ikävä jopa silloin, kun tyttö nukkuu yli kahden tunnin päikkäreitä

Oikein ihanaa raskausaikaa kaikille, nauttikaa masusta ja pienen masuasukin liikkeistä, niitä tulee kyllä ikävä myöhemmin :heart:

Tv. Lentis ja Greta lähes 8kk :heart:

 

Hei vaan!

Uutena 30+ v.
Rv 11+6 ja alkaa tuntua todelliselta ja luottavaisemmalta, tätä on toivottu ja nyt kait se toteutuu

 

Merilintu, onnea hyvistä ultrakuulumisista! Olo on varmasti todella helpottunut!

Tirlittan, mulla on ihan sännöllisesti harjoitusuppareita. Ne tuntuvat selvimmin kun on vessahätä. Ja niitä tulee ripakammin liikkuessa enemmän, jolloin sitten sitten pitää hiljentää tahtia. Ihan täysin kivuttomiksi en niitä voi kutsua, on se kiristävä tunne sen verran epämiellyttävä!

Lentoemo, kiva kun kävit kertomassa vauvaelämästä!

Rouva R, tervetuloa mukaan ja paljon onnea raskaudesta! On se ihanaa, kun toivottu vauva ilmoittelee tulostaan.. :heart:

Vaahtokarkki, tuo äitiysloma on täällä sen 16 viikkoa, josta neljä viikkoa on pakko pitää etukäteen. Sen päälle olet oikeutettu noin kuuden kuukauden palkattomaan vanhempainvapaaseen. Suurin osa äideistä ja myös osa isistä käyttää pienen osan tästä vanhempainvapaasta äitiysloman jatkoksi ja sitten palaavat töihin tehden neljän tai kolmen päivän työviikkoja. Tuo osa-aikatyö on niin yleistä, että meillä esimerkiksi kaikki synnyttäneet naiset tekevät osa-aikatyötä, pomoni mukaan lukien.

Mä olen kuitenkin päättänyt irtisanoutua äitiysloman aikana ja jäädä kotiin ainakin vuodeksi. Sen jälkeen katsotaan pärjätäänkö enää rahallisesti (mitään tukia ei saa) vai pitääkö mun etsiä uusi työpaikka. Rahallisesti tiukentuu siis tosi paljon ensi vuonna, mutta sillä on mulle vähemmän merkitystä. Asuntolaina on otettu niin, että pärjäämme yhden palkalla (pieni on siis kämppäkin, mutta onpahan kuitenkin vauvalle oma huone . Toivon kovasti löytäväni hyvä mahdollisuuden tehdä freelancetyötä jossakin vaiheessa kotoa käsin..

Täällä voidaan hyvin, vauva on todella aktiivinen ja nyt ne muljahtelut ja potkut alkavat ajoittain jo sattuakin. Mun maha tärähtelee ja liikkuu jo niin, että sen näkee ulospäinkin! Mieskin tuntee liikkeitä sydämensä kyllyydestä.

Me suunnitellaan romanttista viikonloppureissua johonkin tähän ''meidän kulmille".. eli varmaan Belgiaan (ei tarvitse lentää). Viimeinen kahdenkeskinen matka toviin! Ajateltiin syödä hyvin, saunoa ja lillua poreammeessa ja käveleskellä syksyisessä Brysselissä. Sitä ennen tulen vielä käymään Suomessa yhtenä viikonloppuna (sinne tietty lennän Taija toisena sitten käydään sukuloimassa ja mahaa näyttämässä Pariisissa. Eli yhtäkkiä reissuja riittää! Onko teillä muilla matkoja tiedossa? Tai muita kahdenkeskisiä juttuja, joita vielä haluatte tehdä ennen kuin vauva saapuu?

Hyvää viikonalkua!

Mona 30+3 (ihan käsittämätöntä, että mun raskausviikot alkaa jo kolmosella!)

 

Mona, oli lohduttavaa lukea sinun harjoitussuppareista. Minä jo olin omistani niin huolissaan, että soitin tänään neuvolaan. Sanoivat, että ei ole oireiden perusteella syytä tulla näytille ennen ensi viikon varsinaista neuvola-aikaa. Aika samanlaisia minun supparit on kuin sinullakin. Ei siis varsinaisesti kipeitä, mutta nyt ne ovat alkaneet olla niin voimakkaita, että kiristys tuntuu tosiaan epämiellyttävältä. Ja tuokin kun kerroit, että ne tuntuu selvimmin kun on vessahätä - minä kun jo aloin ajatella, että johtuuko ne jostain pissatulehduksesta. Ja ei tämä nyt minua vaivaava ummetus varmaan yhtään helpota tätä tilannetta.
Se on helpottavaa, kun saa jakaa kokemuksia

Meillä on suunnitelmissa kahdenkeskinen lomaviikko miehen kanssa marraskuun lopulla. Minä en halua enää siinä (tai tässäkään) vaiheessa lentää, joten jokin kotimaan kohde on suunnitelmissa. Vielä ei ole päätetty minne mennään. Haaveissa on hotelli- tai mökkielämää, ulkoilua, hyvää ruokaa, teatteria ja muuta kulttuuria. Mies haluaa käydä hierojalla ja minä jossain muussa hemmotteluhoidossa.
Eilen puhuttiin myös siitä, että nyt yritetään tietoisesti nauttia kaikista kiireettömistä ja rauhallisista viikonloppuaamuista =)
Ja yksi haave ennen vauvaa olisi saada kylpyhuone ja sauna remontoitua.

Vaahtokarkki, supistus tuntuu siltä, että vatsan lihakset kramppaavat voimakkaasti.
Kuulostaa ihanalta, että voit edelleen liikkua reippaasti ilman ongelmia.

rouva R, onnea raskaudesta ja tervetuloa joukkoomme! :flower:

lentoemo, olipas mukava lukea kuulumisiasi =)

Kaikille hyvää vointia ja hyvää mieltä! :heart:

Tirlittan rv 25+5

 

Tirlittan, kuulostaapa kivalta tuo lomaviikkonne! Haluaisin myös kovin lomailemaan jo! Juu, eipä tuosta lentämisestä mitään haittaa ole raskausaikana, mutta mukavampaahan se on vaan autolla ajella lomailemaan! Ja mä kun lennän muutenkin aika paljon, niin joskus on rentouttavampaa jättää lentokentät väliin. Hauskaa on, että jouduinpahan hakemaan lääkäriltä lappusen saadakseni lentää tänä viikonloppuna Suomeen! Sen verran on masua, että saattavat sellaista kysyäkin. Tosin ystäväni lensi viikolla 36 eikä häneltä silloinkaan kysytty lääkärin 'lentolupalappua'!

Meidän työpaikalla on nyt sitten todettu sikainfluenssa. Ei yhtään kiva. Onneksi ei tässä mun välittömässä työympäristössä, mutta kuitenkin tarpeeksi lähellä. Hermostuttavaa.. Onko teillä kenelläkään osunut sikaflunssa lähelle? Aiotteko ottaa rokotteen? Noita rokotusketjuja ja muuta tietoa on netti pullollaan ja asiasta on miehen kanssa kovasti keskusteltu. Mä olen kallistunut rokotteen puolelle, mutta ymmärrän kyllä tosi hyvin jos rokotetta ei halua. Mulla on ollut paljon kovia tulehduksia keuhkoputkien alueella ja se on 'herkkä' alueeni (onneksi astmaa mulla ei ole diagnosoitu, vaikka testattu on). Joten en haluaisi millään kovaa tulehdustautia hengityselimiin..

 

Rouva R, tervetuloa mukaan ja onnea matkaan. Aika turvallisilla viikoilla tosiaan alat olla.

Ihanalta kuulostaa nuo Tirlittanin lomasuunnitelmat ja Monalla Suomeen tulo taitaa olla aina lomaa. Täällä on herännyt sama tarve. Jotain kivaa ja erilaista olisi vielä kiva tehdä. Meillä vaan iskee muutto päälle ja sen jälkeen on miehellä aika monta työreissua. Ja luulempa, että joulukuussa oma matkustusinto kotimaassakaan alkaa ollla kortilla. Mutta jos nyt jonkun teatteri-hotelli-herkuttelu viikonlopun saisi edes järjestettyä. Muuten minulla on jo mielessä, voiko pienen kanssa matkustaa heti ensi kesänä, ehkä jopa kevättalvella jo Lappiin.. Olemme olleet aika kovia reissaamaan ja tämän vuoden puolella kun omat matkat ovat olleet kortilla, joten matkakuume on jatkuva muuttuvasta elämäntilanteesta huolimatta.

Harjoitussuppareista sen verran, että taitavatpa ne minunkin alavatsan kiristykset juuri niitä olla, vaikka itse luulin, että tämmöinen jatkuva (parikin tuntia) kiristys ei supistus olisi. Mutta minulla ainakin tunteen laukaisee selkeimmin rasitus, varsinkin reipas kävely.

Mona, sikainfluenssa-keskustelu käy tosiaan kuumana. Pakko on ollut itsekin osallistua, kun provosoidun aika helposti näistä mustavalkoisista asetelmista, joita rokotteen ympärille rakennetaan. Siis aika moni tuntuu ajattelevan, että rokote on pahasta ja suomalaiset viranomaiset ovat ostaneet mitä sattuu ja puhuvatkin mitä satttuu. Uskoisin, että keskustelun taso ja suhtautuminen rokotteeseen olisi toista, jos uhka olisi todellinen eli läheltä alkaisi sairastapauksia löytyä. Joten ymmärrän hyvin, että sinulla on todellinen huoli tuosta työyhteisen tapauksesta ja haluat rokotteen ottaa. Minä toivoisin, että epidemia lientyisi tai että itse pääsisin jo lähelle synnytystä, mutta voi olla että niin ei ehdi käydä. Kyllä minäkin todennäköisesti rokotteen otan, koska uskon sen riskien olevan huomattavasti pienempien kuin itse vakavaan sairastumiseen liittyvien.

Mitenkäs muuten olette voineet? Kukaan ei ainakaan kovasti ole vielä valittanut kovin hankalaa oloa tai uusia ihmeellisiä raskausvaivoja?

Reipasta viikonloppua toivottelee vaahtis 27+5

 

RouvaR Oikein paljon onnea :heart: Etusivulle jos haluat LA:n ja synnärin niin ilmoittele niistä.

Vaahtokarkin LA puuttuu vielä :wave:

Olipa kiva kuulla Lentiksestä ja Gretasta :heart: Hyvää jatkoa teille :wave:

Töihin palaamista joku jo mietti. Meillä minä varmaan palaan töihin heti maaliskuussa ja mies jää kotiin. Mielelläni minä jäisin, mutta jos mies on edelleen sairaslomalla tai työttömänä niin pakko se minun on sitten mennä töihin, että saamme yhden palkan.
Mutta jos mies on töissä, niin minä jään elokuuhun asti kotiin. Mielelläni olisin kotona niin, että Nuppu olisi 2-v. mutta ei ole meille rahallisesti mahdollista.

Meillä on hyvät yöunet menneet johonkin ja toivottavasti pian palaisivat Samoin päiväunien kanssa alkaa olla aika säätäminen. Ennen kun Nupun laittoi vaunuihin puolenpäivän aikaan, niin hän nukkui sellaiset 3-5 h helposti. Nyt vaivalla saadaan 2 h vaunuissa nukkumaan ja sisällä sitten muutamat lyhyemmät unet. Eli selkeästi meillä huonot päiväunet ovat huonontaneet myös yöunia.
Täysimetyksellä meillä vielä mennään mutta en usko kiinteiden aloittamisen tuovan välttämättä apua noihin uniin. Toki sitä täytyy kokeilla, jos ei mikään muu keino auta. Kun ei yölläkään välttämättä syödä kunnolla, kunhan tissiä lupsutellaan. Tai omassa sängyssä ähistään, puhistaan ja potkitaan. Toki voi olla sitä uuden oppimisen levottomuutta, mitä kuulemma voi tulla. Katsellaan ja seurataan.

En olisi etukäteen uskonut kuinka vaikeaa minulle on noiden kiinteiden aloitus. Meillä imetystaival oli alussa aika takkuinen ja en olisi uskonut meidän onnistuvan täysimetyksellä. Ja nyt kun ollaan vähimmäissuositus pärjätty niin en haluaisi vielä kiinteitä aloittaa vaan odottelisin tuonne 5 kk:n ikään. 6 kk:n ikään tuskin odotamme.

Kasvu meillä on hyvää ja riittävää täysimetykselläkin. 4 kk:n neuvolassa mitat olivat 8470 g ja 64,5 cm Aikalailla omalla käyrällä mennään tuon painon kanssa

Meillä juhlittiin eilen Nupun nimppareita. Nuppuhan on siis Saana, joka tuskin omaa nimeään oppii tunnistamaan ennenkuin koulussa. Toki voi koulussakin opettajalle sanoa, että en minä ole Saana vaan Nuppu

Täällä pinossahan ollaan jo pitkällä ja pian aletaan jännitämään seuraavia synnytyksiä :heart: Kaikille tasapuolisesti hyvää vointia :heart:

 

Aamulla oli neuvola. Kyselivät hyvin tarkkaan harjoitussuppareista ja siihen tulokseen tuli hoitaja, että ne johtuu rasituksesta, kun niitä kerran on enemmän aina iltaisin. Hän ei suositellut sisätutkimuksen tekemistä, kun supistukset kerran ovat olleet kivuttomia (tosin todella epämiellyttäviä ), sillä sisätutkimus voi hyvinkin ärsyttää kohdunkaulaa ja lisätä supistuksia. Kahden viikon päästä on lääkärineuvola ja siellä tehdään sisätutkimus jokatapauksessa, joten en alkanut sisätutkimusta nyt vaatimaan. Erittäin asiallisesti ja vakavasti suhtautuivat huoleeni. Nyt pitää vaan lepäillä välillä päivälläkin ja juoda mahdollisimman paljon vettä. Nesteytystä käytettäisiin kuulemma ensimmäisenä hoitona silloinkin, jos joutuisin menemään ensiapuun voimistuvien supistusten kanssa näillä viikoilla.
Muuten kaikki oli neuvolassa ok. Pikkuisen sydän jyskytti sataaviittäkymppiä.

Tänään alkaisi täällä mammajumppa ja kun olen sellaista niin kovasti toivonut, niin aion kyllä mennä kokeilemaan. Täytyy tankata pitkin päivää, ettei ainakaan nesteytyksen vuoksi supistelisi ja tietenkin pitää ottaa rauhallisesti myös siellä jumpassa.

Mona, meidän paikkakunnalla ei ole todettu yhtään sikainfluenssatapausta, joten lähelle se ei ole vielä tullut. Neuvolasta antoivat tänään infolapun, jonka mukaan rokotteen saa halutessaan lähiviikkoina. Olen kääntymässä sille kannalle, että otan sen.

Vaahtokarkki, mitään ihmeempiä raskausvaivoja ei ole vielä ilmennyt - noita huolestuttavia harjoitussupistuksia lukuun ottamatta. Pohkeet kramppaa joskus yöllä, mutta siihen vaivaan auttaa villasukat jalassa nukkuminen. Ne vain meinaa tuntua joskus liian kuumilta. Ummetuksesta olen myös kärsinyt välillä, mutta sekin pysyy kurissa, kun kiinnitän huomiota syömisiin ja juomisiin.

Sompio, mukava kuulla, että Nuppu kasvaa hyvin :heart:
Tsemppiä katkonaisten yöunien kanssa!

Kaikille hyvää vointia!

 

Hei,

Monta kertaa on pitänyt kirjoittaa tänne, mutta yleensä siinä käy niin että jaksan lukea toisten kuulumiset, mutta sitten olenkin liian väsynyt enää kirjoittamaan itse. Oma arki on muuttunut siinä määrin, että aloitin työt viikko sitten perjantaina viime viikko oli ensimmäinen kokonainen työviikko. Olin oikeastaan aika innoissani töiden aloittamisesta ja kotiäidin maailman laajenemisesta työyhteisön kuvioihin. Eikä yöunienkaan huonosti nukkuminen juuri töissä väsyttänyt, vaikka sitä kovasti etukäteen pelkäsin. Mutta sitten viikko sitten maanantain vastaisena yönä alkoivat yhtäkkiä kivuliaat supistukset, jotka muistuttivat aivan niitä ensimmäisiä synnytyssupistuksia, kun synnytin esikoiseni. Vatsakin meni ihan totaalisen sekaisin ja aivan tyhjäksi. Säikähdin aika tavalla, mutta onneksi ne menivät sitten ohi, kun join todella paljon vettä ja söin parasetamolia. Sen jälkeen on ollut painontunnetta alavatsassa ja alavatsa ja alaselkä kipuja lähes päivittäin painottuen iltaan ja yöhön. Tänään kävin sitten lääkärissä ja siellä sisätutkimuksessa selvisi, että kohdunsuu oli pehmeä mutta kaulaa oli jäljellä ja kohdunsuu ehkä ihan hienoisesti auki. Pissanäytteenkin jätin, sen tulos selviää huomenna alustavasti. Ensimmäisessä raskaudessa sairastin elämäni ensimmäisen virtsatieinfektion. Parani silloin antibioottikuurilla. Nyt lääkäri kirjoitti viikon sairaslomaa, vaikka kyllä kai minulla fyysisesti on raskaampaa olla kotona nostelemassa meidän 8 kg neitipunttia kuin työpaikalla. Etenkin kun olin niin motivoitunutkin työn aloituksesta. Mutta kai tässä nyt sitten pitää olla kotona. Pääasia, että vauva nyt pysyisi masussa. Kyllä tässä kovasti odottaa viikkoja lisää, kun vielä olisi niin kriittisen pieni, jos syntyisi nyt. Ihan hälyttävä tilanne kai ei ole, mutta kyllähän tällaisesta vähän huolestuu. Merilintu, Mona ja Tirlittan liityn mukaan 'suppari piiriin'.

Sikainfluenssa rokotteen saan täällä aikaisintaan nyt torstaina. Keskustelu rokotteen turvallisuudesta on tosiaan käynyt melko kuumana eri keskustelupalstoilla. Meidän perheessä rokote nähdään ilman muuta ottamisen arvoisena ja erityisen perusteltuna. Asiantuntemusta löytyy puolisoni työskentelyn liityttyä nimenomaan tartuntatauteihin. Samoin isovanhemmilla on alueelta vahva osaaminen ja he pitävät rokotteen ottamista ehdottoman tärkeänä. Joten minulla on rokotteen ottamisen suhteen ihan luottavainen mieli. Viime vuonna otin kausi-influenssa rokotteenkin raskauden loppupuolella, eikä siitä tullut mitään seuraamuksia minulle kuin vauvallekaan.

Sompion pikkuneiti on kyllä kasvanut hienosti. Meillä kahdeksankuukautispainokin jäi teidän Nupun painosta reippaasti.

Lomaa, sellaista baby moonia, olen itsekin haaveillut. Ajatuksissa oli lähteä ihan kahdestaan puolison kanssa viikonloppu kaupunkimatkalle johonkin. Tai saa nähdä raskisiko pikkuneitiä sitten jättää yhdeksi viikonlopuksi isovanhemmille. Mutta kyllä tässä olisi ihana nukkua kerrankin läpi yön heräämättä ja keskittyä vain itseensä ja kumppaniin. Tosin haaveet Keski-Euroopasta taitavat jäädä näiden supistusten takia.

Lentoemo, kiva kuulla sinunkin vauva arjesta. Meidän neidit ovat melkein samanikäiset.

Tosiaan monella on jo tosi hienosti viikkoja. Ja Rouva R tervetuloa mukaan.

Puolisoni tuli meidän pikkuneiti rintarepussa ulkolenkiltä, pikkuneiti oli simahtanut ja nukkuu nyt tuossa sängyllä. Ihanaa, äitikin saa vähän levätä.

Hyviä vointeja kaikille :heart:

Fanni rv. 24+2

 

Onpas meidän pino vähän hiljentynyt.. Joten kiva kun Fanni nostelit.

Kuulostipa hurjalta tuo supistuskokemus Fanni, toivottavasti selviätte säikähdyksellä ja lepo auttaa kohdunsuun tilanteeseenkin. Vai voiko se vielä sulkeutua, jos on kerran auennut?

Muuten kaikilla taitaa olla aika tasaisen seesteistä odottelua. Hyvä tietysti niin. Ja kiva oli kuulla Lentoemonkin vauva-arjesta!

Minä olen edelleen ilmeisesi autuaan tietämätön supistuksista. Kipua on kävellessä alavatsalla, mutta se on sellaista pistävää. Voihan se tosiaan supistus olla, mutta vannomaan en menisi.

Täällä kaikki mallillaan. Neiti kasvaa mallikkaasti, samoin äiti Mies jo eilen totesi, että voisin vähän rajoittaa syömistä, kun vetelin päivän kolmatta mokkapiirakkapalaa suuhuni.. No, kilot ovat vielä reippaasti alle 10, joten en olisi huolissani. Muuten huvittaa kun ähisen ja puhisen kuin huonokuntoinen vanhus. Erityisesti kun yritän saada kenkiä jalkaan tai vaihtaa sängyssä asentoa.

Minä olen myös ottamassa rokotetta luottavaisena. Täällä rokotukset raskaanaoleville alkavat ensi viikolla. Toki seuraan keskustelua mielenkiinnolla, mutta nuo vastakommentit rokotteet vaarallisuudesta ovat aika hataria. Toki voidaan väittää että rokotetta ei ole testattu raskaakana olevilla (pääsääntöisesti mitään rokotetta ei testata) ja että rokotteen tehosteaina aiheuttaa mahdollisesti jotakin. Missään ei ole kuitenkaan perusteluja, mitä haittoja on todistetusti olemassa. Vanhojen tutkimusten perusteella väitetään tiettyjen sairauksien riskin kasvavan, mutta ne eivät perustu tähän rokotteeseen jne.. Oho, taas aloih saarnata :x Joka tapauksessa piikki käteen vaan. Mies saa sen myös työnsä puolesta, mutta hänelle ei taida ehtiä ajoissa, sillä meillä on nyt myös tilanne, että miehellä epäillään tautia lievänä. Että lähelle tupsahti nopeasti. Työn kautta levinnyt todennäköisesti. Tausta kuulostaa kovin samalta kuin Fannilla..

Sain muuten KElalta paperit äitiys- ja vanhempainrahasta. Positiivinen yllätys, olin varautunut johonkin paljon pienempään, kun en ollut etukäteen juuri tuen suuruutta laskenut. Tosin en taida vielä hahmottaa menojenkaan kasvua

Ai niin, se laskettu aika on minulla 11.1.2010 ja paikka siis Tays.

Voimia ja rauhallista odottelua kaikille!

 

Tsemppiä Fanni, suppareiden kanssa elämiseen! Äitini juuri kertoi, että hänellä oli aika täsmälleen sama tilanne siskoani odottaessaan kun raskauksien välillä oli varsin lyhyt aika. Ovatko lääkärit sanoneet, että tämä voisi olla syynä kohdunsuun aukeamiseen? Harmi että olit työn suhteen innoissasi ja sitten jouduitkin jäämään kotiin! Tsemppiä!

Vaahtokarkki, toivottavasti tuo flunssatilanne perheessänne sujuu hyvin! Jos miehelläsi tauti todetaan, saatko nopeammin rokotteen suojaksi vai onko jo liian myöhäistä rokotteelle? Ymmärsin jostakin, että sairastuneiden perheenjäseniä rokotetaan myös nopealla aikataululla..

Mäkin olen menossa rokotukseen täysin luottavaisin mielin. Munkin perhepiirissä on lääkäri, hauskaa kyllä, ja viesti on kyllä ollut sama joka suunnalta. Eli rokotukseen käy matkani mun. Ensi viikolla sen saan ja se tulee kyllä helpottamaan mun ja miehen fiilistä tämän taudin suhteen. Taudista ei ole kuulunut töissä sen enempää, tosin eilen eräs mies viereisestä yrityksestä (samassa talossa) oksensi talon pihalla ja kiidätettiin lääkäriin. :/ Suurin osa mun työkavereista ei ota uhkaa taudista lainkaan vakavana ja vaikka moni on ollut flunssassa kotona, kukaan ei tiedä onko heillä sikainfluenssa vaiko ihan tavisflunssa. Joten mun ei auta kuin pestä käsiäni ja yrittää pysyä tieltä pois kun joku vaikuttaa kipeältä..

Mä olen aloittanut hieman järjestelmällisemmän vauvantarvikehankinnan! Paljonhan meillä jo on, mutta esimerkiksi vaatteita on vain yksittäisiä kappaleita satunnaisia kokoja. Paitsi että bodyja yhdessä koossa on jo viisitoista (saatu lahjaksi ja ostettu kirpparilta VAIN tätä yhtä kokoa)! Joten teinpä oikein listat, joiden avulla voin nyt hommata tarvittavia vaatteita 'järkevämmin'.

Suurimman osan jo meillä olevista vaatteista olen ostanut kirppisreissuilta Suomesta, täällä kun ei oikein ole samanlaista kirppiskulttuuria. Ystäviltä emme tule juuri vauvanvaatteita saamaan (kaikki vauvalliset asuvat muissa maissa , joten nyt olen alkanut tutkiskelemaan netin tarjontaa. Huuto.netissä näyttäisi varsinkin olevan kivoja vauvanvaatteita! Toki mun tekisi mieli ostaa vaikka mitä kaupoista, mutta kun tuntuu niin haaskaukselta sijoittaa uusiin ja kalliisiin vaatteisiin kun vauva kasvaa niistä ulos hetkessä.. Viikonloppuna ostin 50 eurolla vauvanvaatteita ja sain sillä rahalla vain muutaman käyttövaatteen. Mun suurin ongelma kuitenkin on, etten yhtään käsitä kuinka paljon vaatteita tarvitaan.. Olisipa kiva jos jollakin olisi ihan lista siitä montako kappaletta mitäkin vaatetta ja missäkin koossa tarvittaisiin! Onko teillä muilla antaa hyviä vinkkejä?

Kävin tällä viikolla neuvolassa ja kerrankin oli kiva fiilis asian suhteen! Neuvolantäti oli nimittäin tällä kertaa eri nainen kuin aiemmin ja hänen kanssaan meillä synkkasikin hyvin. Doula -ajatuksestahan luovuimme lopulta, sillä haluamani doula on matkoilla joulun aikaan. Joten häntä en saisi doulakseni enkä halunnut alkaa etsimään toista (ammatilaisdoulia on täältä vaikea löytää). Mutta kivi vierähti sydämeltä kun tapasin tämän toisen neuvolantädin (oikeampi nimike olisi kyllä kätilö). Eli kun synnytykseni alkaa, soitan päivystysnumeroon (heitä on tällä vastaanotolla neljä) ja se kuka on silloin päivystyksessä, tulee kätilökseni kotiin. Kun sitten siirrymme sairaalaan, tämä kätilö seuraa sinne mukaan ja on paikalla lapsen syntymään saakka. Päätin yrittää ehtiä tavata heistä jokaisen ennen laskettua aikaa, jotta tiedän hieman enemmän mitä odottaa.

Mun täytyy kyllä antaa pointsit Hollannille yhdessä asiassa (kun mulla on ollut niin paljon negatiivista sanottavaa tästä systeemistä yleensä . Eli kun lapsi on synytynyt sairaalasta lähdetään heti kotiin kun vaan mahdollista, mutta seuraavasta päivästä lähtien noin kahdeksana päivänä kotiin tulee hoitaja huolehtimaan äidistä ja vauvasta. Päivittäinen aika sovitaan tarpeen mukaan, mutta se voi olla mitä vain 3-8 tunnin väliltä. He huolehtivat vauvan ja äidin tarkkailun ja hoidon lisäksi myös kodin siisteydestä (työnkuvaansa kuulemma kuuluu kylpyhuoneen päivittäinen siivous ja tarvittaessa auttavat muiden sisarusten hoidossa. Tämä tuntuu ajatuksena todella kivalta! Pian saan kotiini paketin, jossa on tarvittavia hygieniatuotteita niin synnytystä kuin lapsivuodeaikaakin varten (esimerkiksi suojalakana sänkyyn . Eli kerrankin tällainen positiivinen asia täältä suunnalta!

Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Mona rv 33+5

 

Moi taas pitkästä aikaa!

Oli pakko tulla käväisemään, vaikka nyt en ehdikään jutustaa niin perusteellisesti kuin haluaisin. Miten aika voikin viuhua tällaista vauhtia! 30 viikkoa jo pian koossa ja huomenna mulla jo se istukan paikan kontrollikin! Tulenkin viikonlopuna sitten paremalla ajalla kommentoimaan ja kertomaan lisää kuulumisia.

Pakko oli kuitenkin käydä sanomassa, että täällä ollaan, hengissä ja hengessä mukana, vaikka työviikot tuntuvat vievän kaiken ylimääräisen mehun. Nyt mua on alkanut vaivata sitä paitsi aika ikävä iskias-tyyppinen kipu vasemmassa pakarassa/reidessä. Jos tämä tätä tahtia jatkuu ja valvottaa öitä, aion kyllä pyytää saikkaria. Viime yö esimerkiksi meni kipuillessa. Eräällä ystävälläni on ollut samoilla viikoilla vastaavaa vaivaa, ja hän lohdutti, että vauva vain tilapäisesti painoi jotain hermoa, mikä sitten säryn aiheutti. Hänellä vaiva siis meni ohi melko pian (1-2 vkoa). Toivottavasti tämä on minullakin ohimenevää...

Rokotuksen otan ja saan sen ensi viikolla. Meillä on tautia jo työpaikalla, joten vähän nihkein fiiliksin nilkutan töihin joka aamu...huomenna aion kyllä jutella lääkärille siitä saikkarin mahdollisuudesta. Vähät yöunet eivät ainakaan vastustuskykyä lisää.

Tästä kaikesta (ja purnauksesta) huolimatta tunnen joka päivä olevani ONNELLINEN IHMINEN! =) Sen lisäksi, että etenen kuin vanhus hi-taas-ti klenkaten toista jalkaa myös jo puuskutankin. Vaahtokarkki kuulostaa siis kovin tutulta nuo puhinat, varsinkin kenkiä laittaessa

Se hyvä puoli tooodella hitaassa etenemisessä on, että supistuksia on ollut vähemmän. Ilmeisesti ne siihen nopeampaan kävelyyn ovat liittyneet.

Nyt pitää mennä, mutta tulen pian takaisin.

Kiva kuulla lentoemosta! Tervetuloa Rouva R minunkin puolestani.

P.S. Mona jostain oppaasta luin, että periaatteessa 3 kpl yhtä vaatekappaletta/yhtä kokoa riittäisi. Tyyliin yksi vaate pidossa, yksi pesussa, yksi kuivumassa. Mutta kyllä meillä on jo sukulaisilta saatuja ihanuuksia siinä määrin, että pienen garderoobi on jo alkanut kasvaa huolestuttavasti ja vähän huvittavastikin. Juuri ihan pienen vaatteiden pitoaika kun voi olla kovin lyhyt. (serkun lapsella 50 (vai oliko se 56) cm vaatteet menivät 2 - 3 vkoa...)

:wave:

 

HEI TAASEN!

Täällä ollut vauvanvaatepyykkäystä ja silitystä! Sain 3 laatikollista vaatteita ja niitä nyt laittelen. Sama ongelma kuin Monalla, ei oikein hajua paljonko mitäkin tarvii. (puhumattakaan muista tarvikkeista, rasvat jamuut tykötarpeet) Noita alkuajan bodeja ja muuta on VARMASTI tarpeeksi, mut sitten isompia. Meillä niin kylmä vanha talo että varmaan vauva puettava toppapukuun sisälläkin..
Vaikka nuo isot hankinnat (vaunut, sänky, h.pöytä ja turvakaukalo) ostettiin uutena, hirveesti ei muuta tarvine ostaa. Tässä mietin että miten saisi sitten tuliaisia tuoville sukulaisille ym. ihmisille ilmaistua kohteliaasti että toisivat vaippoja mieluummin kuin vaatteita, jotka jäävät pian käyttämättä. (täällä köyhäillään..)

Rakenneultrassa käytiin pari vkoa sitten. Kaikki oli kohdallaan ja hienosti. Vauva painoarvioltaan yläkäyrillä. Ainoa "vika", eli harmi oli laajentunut munuaisallas. Sitä nyt sitten käydään näyttämässä keskussairaalassa pari kertaa ja katsotaan miten tilanne kehittyy. Monasti kuulema normalisoituu viim. synnytyksen jälkeen. Ja kaikista pahimmassakin tapauksessa lääkäri totesi että ihminen pärjää yhdelläkin munuaisella.
Kyllähän tuo kovasti harmitti, mutta kun NIIN PALJON pahempaakin olisi voinut löytyä, niin parempi näin. Ja onneksi tuo nyt löytyi ja asiaa voidaan seurata. Ja onneksi se vakuutus oli otettu ENNEN tota r.ultraa, jos vaikka joudutaan sitten hoitelemaan.

Tämmöistä omaa napaa.
Kaikille vointeja!
:wave:
Tehilla ja E 23+3

 

Hei kaikille :wave:

Ja jaksamista supistusten kanssa, ottakaahan rauhallisesti :hug:

Kommentoin tuota vaateasiaa hieman. Käyttövaatteissa ei riitä tuo 3 kpl:n periaate. Tai ehkä jossain päällivaatteissa, mutta ei bodeissa ja sukkahousuissa tai mitä nyt tykkää käyttääkin.
Kun ne kolmet vaatteet voi mennä päivässäkin ja pyykkiä ei ole kiva pestä joka päivä. Tai meillä kestää kuivuakin, kun ei ole rumpua.
Nuppu oli kova puklailemaan ja kakkaakin tuli usein kainaloihin asti. Meillä pideään sisällä body+sukkahousut/puolipotkarit yhdistelmää. En osaa sanoa määrää, mutta mielestäni bodeja pitää olla n. 10 kpl, housuja ehkä puolet. Yöllä meillä pidetään potkupukuja, joita pitää olla ainakin 5 kpl. Ja meilläkin oli kuitenkin suhteellisen iso vauva (4000 g, 52 cm) niin 50 cm kokoa käytettiin useampi viikko. Toki alussa oli myös 56 cm käytössä, koska ei meillä ollut 50 cm:n vaatteita niin paljon. Mutta bodeista saa hihoja käärittyä ja sukkien kanssa housutkin pysyvät ylhäällä.
Toki on kiva pukea vauva oikean kokoisiin vaatteisiin ja eikä hurjasti liian isoihin. Ainakin itsellä oli vauvan käsittelykin helpompaa kun vaatteet oli sopivan kokoiset.
Eniten ostaisin ehkä kuitenkin vasta 62 cm:n vaatteita.
Tosin meillä jäi käyttämättä paljon vaatteita, joita ostin etukäteen. Ostin huppareita, henkselihousuja yms. mitä ei sitten tykättykään käyttää ja ne on kaikki lähes käyttämättömiä. Samoin bodeissa jäi käyttämättä pään yli vedettävät ihan pienissä vaatteissa.
Mutta esim. college-pukuja meillä on 3 kpl ja ne on ihan riittäneet. Petivaatteita on 3 kpl juuri periaatteella, että yhdet sängyssä, yhdet pesussa ja yhdet kaapissa.
Ja kuka tykkää pukea mitenkin, mutta ei meillä käytetä kahta yötä samaa pukua vaikka ei puklussa olisikaan. Tykkään vain laittaa aina puhtaan vaatteen yöksi ja pihalle.
Niin, aivan kun talvivauvoja tulee, niin tosiaankin päiväunille jos menee vaunuihin vaikka 2 kertaa päivässä, niin minä vaihdan aina kuivat body+sukkikset. College-/villapuvun riisun aina sisälle tullessa, joten ne menee samat 2-3 päivää.

En kannata mitään yltiöpäistä ostamista, mutta en kannata myöskään sitä, että pitäisi joka päivä jaksaa pestä pyykkiä tai stressata sitä että ei ole vauvalle puhtaita vaatteita.

Hmm, tulikohan kuinka sekava selitys. Keskeytyi meinaan kirjoittaminen muutamaan kertaan =) Meillä aloitetaan huomenna bataatin maistelu

*muoks* Ja sitä purkkia ja purnukkaa ehtii kyllä sitten ostamaan tarpeen mukaan. Meillä on kylpyöljy käytössä, ei muuta. Onneksi en ostanut kaikenmaailman talkkeja yms. valmiiksi.

 

Lisään vain nopsaan muutaman rivin voiteista.
Ssinkkivoidetta peppuun ja (rasva)talkkia. Ne muistaakseni olivat sairaalassakin vaipanvaihdon rutiini toimenpide. eli itsellä oli jotenkin orpo olo kun tuli sairaalasta kotiin ja meillä ei sitten ollutkaan sitä talkkia. Ostettiin sitten sitä talkkia, mutta sen käyttö jäi meilläkin aika vähiin enkä muista että sinkkivoidettakaan olisi tarvittu kovin paljoa.. Ennen kuin 6vk-8vk iässä, kun iho ongelmat alkoivat ja vauvallamme todettiin atooppinen ihottuma. Sen jälkeen tyttönen piti rasvata kerran päivässä, tarvittaessa kahdesti, perusvoiteella ylt'ympäriinsä ja peppua hoidettiin sillä sinkkivoiteella (tarvittiin paljon) ja päälle taputtelin lopulta perunajauhoa. Osoittautui ihoa vähemmän kuivattavaksi kuin talkki.

Fanni 25+2

 

Fanni, onko sairaslomalla oleminen rauhoittanut supistuksia ja helpottanut oloa?
Minutkin määrättiin viime torstaina viikon sairaslomalle supistusten takia, vaikka vielä eivät ole sisätutkimusta tehneet. Neuvolan hoitaja oli puhunut lääkärille oireistani ja lääkäri oli kirjoittanut viikon sairasloman, joka kestää tämän viikon torstaihin, jolloin on neuvolalääkäri ja siellä sitten tarkastetaan todellinen tilanne.
Supistukseni eivät edelleenkään ole kivuliaita, mutta niitä tulee aika herkästi kaikenlaisesta rasituksesta. Odotan jo kovasti torstaita, että olisin vähän viisaampi tilanteen suhteen.

Vaahtokarkki, minäkin olin iloisesti yllättynyt kun sain äitiysrahapäätöksen, sillä olin mielessäni varautunut pienempään rahaan. Ja sama täällä - eipä taida olla minullakaan käsitystä todellisesta menojen kasvusta lapsen myötä =)

Mona, tuo kuulostaa todella mahtavalta, että siellä saa hoitajan kotiin synnytyksen jälkeen!
Minuakin on mietityttänyt tuo tarvittavien vaatteiden määrä.
Kiitos Sompio kun laitoitkin jo aiheesta meille kokemuksiasi.
Minä en ole hankkinut vielä oikeastaan mitään. Kirppareilla olen jotain hypistellyt, mutta en ole mitään ostanut, sillä ensin odotan, että saan ystäviltä käytettyjä vauvanvaatteita, joita he ovat sanoneet minulle tuovansa. Samoin täytyy hakea ensin äitiysvaatepakkaus postista ja sen jälkeen inventoida mitä todella tarvitsisi. Yritän välttää turhia ostoksia.

Onko teistä kukaan muu innostunut kestovaipoista? Minä olen nyt niistä lueskellut paljonkin ja ostanut vähän materiaaleja ja yhden ompelukokeilunkin tehnyt. Nyt tilasin netistä pari erilaista vaippaversiota ja ajattelin ommella itse lisää. On vain todella vaikea etukäteen tietää, että minkälaisia vaippojen pitäisi olla. Ehkä ei olekaan järkevää tehdä/hankkia niitä kovin paljoa etukäteen, sillä käytännössä sen varmaan vasta näkee, että minkälaiset omalle vauvalle sopivat ja miten homma muutenkin lähtee sujumaan.

merilintu, käyhän kertomassa istukanpaikan kontrollistasi.
Myös minä puhisen kenkiä laittaessani - ja olen onnellinen
Onko sinun iskiaskivut helpottaneet vai jouduitko ottamaan sairauslomaa?

tehilla, onnea hyvistä ultrakuulumista. Toivotaan, että munuaisallas normalisoituu.
Varmasti se harmitti, kun asiasta kuulitte, mutta onneksi ei ollut mitään vakavampaa.

Minä lähden nyt mammajumppaan, vaikka sairaslomalla olenkin. Siellä on tahti todella rauhallinen ja voin tuntemusten mukaan keventää, jos meinaa alkaa supistella. Jumpan jälkeen on tosi rento olo ja virkeä mieli.

Voikaa hyvin!

 

Uusi yli kolmikymppinen ensiodottaja ilmoittautuu! Viikkoja olisi nyt 14+3 eli la 2.5.2010 (Kätilöopisto). Nyt ekan ultran jälkeen tämä alkaa tuntua ihan todelliselta.

 

Meidän ihana suloinen pikku neiti syntyi viime torstaina. Olo on onnellinen ja kiitollinen. Ihmettelen sitä, että synnytyksestä kaikkinen kipuineen voi näin jälkikäteen sanoa, että se on "hyvä kokemus". Supistelut olivat kipeitä, mutta niiden kanssa pärjäsi ensin kotona kun keskittyi hengittämiseen ja liikkumiseen (sängyssä maaten ne olivat sietämättömiä ). Sairaalassa sitten oli apuna sekä amme, ilokaasu että epiduraali. Myös pudendaalipuudutuksen otin ponnistusvaiheessa. Ponnistuvaihe oli itselleni ehdottomasti se rankin osio ja se kesti melkein tunnin. Takana oli jo pari valvottua yötä. Lisäksi istukka ei irronnut ja se jouduttiin sitten irrottamaan nukutuksessa pian tytön synnyttyä.

Nyt olemme joka tapauksessa olleet jo muutamia päiviä kotona ja totutelleet tähän vauva-arkeen. Ei sitä voi muuta kuin jatkuvasti ihmetellä sitä, kuinka ihanan ja suloisen lahjan olemme saaneet.

Iloista odotusta teille kaikille kanssakulkijat!