<3 Yrityksen odottajista yrittämään päässeet, SYKSY 2014 <3

Fantafiona, no jep! Pitäisi jonnekin kassakaappiin pakata nuo testit ettei niitä tekisi. Paljon kivempi ois saada kunnon tulos sitten kun se on tullakseen, eikä vaan kiusata itseään.

Rupesin tuossa äsken vähän aatteleen oireita, tai siis sellaisia mahdollisia oireita mitkä ehkä vois viitata raskauteen.
-mahan särky, sellainen menkkamaiset kivut aina välillä
-äsken lorahti ihan hirvee määrä valkkaria pönttöön ja paperiin, ihan siis sellaista kirkasta kiimaliimaa
-syömisvimma
-eilen illalla sänkyyn mennessä keskelle kohtua rupesi nipistelemään, tai ihan kuin olisi neulalla tökitty sillei sykemäisesti
-vetämättömyys
-ummetus?
-Alamahaa nipistelee ja viiltelee oikealta puolelta usein, äskenkin. Ja tänään tuli ensimmäinen repäisykipu yskäistessä.

Olen tosin sairaslomalla joten nuokin saattaa osa viitata ihan jo siihen. Tylsää kotona yksin löhöillä niin vähemmästäkin alkaa mässytellä :D en tiiä, liikaa kaikkia "oireita."
 
Viimeksi muokattu:
Täällä kans tälle aamua tehty nega, mutta oireita löytyy täältäkin. Väsymystä, menkkajuilintaa, vihlontaa, älytön turvotus vatsanseudulla ja normaalia kovempi nälkä. Niin ja myös tuo ummetus!?

Multa sais kans noi testit piilottaa ja verkkopankkitunnuksetkin, koska muuten tilaan kohta ovistestejä ja noita gelee royaleja. Pitäis nyt kuitenkin malttaa tämä kierto katsoa loppuun asti.

Onhan se jos kumma jos ei kukaan näillä meidän oireilla plussaa!
 
Moi kaikille!!

En ole hetkeen tänne kirjoitellut, mutta olen käynyt lukemassa teidän kuulumisianne.

Tervetuloa uusille palstalaisille! :)

Pieni toive suuret pahoittelut ja oikein isot tsempit täältä ja iso hali! :hug:

Kaikille uuteen kiertoon joutuneille pahoittelut ja toivon, että jokaisella se tärppi vielä tulee eteen! :)

Piinailijoille isot tsempit ja älkää vielä luopuko ihan kokonaan toivosta, ikinä ei tiedä ;)
:)

Ja sitten vasta omia kuulumisia.. Eli en ole täällä ollut kirjoittelemassa, koska tuntuu ettei ole ollut hetkeen mitään kirjoitettavaa. Kauhea epätoivo on vallannut mut ja olen ollut alitajuisesti todella surullinen tämän vauvan yrittämis-asian kanssa. En tässä kierrossa tikuttanut ovista, koska ajattelin et pakko ottaa relax tämän asian kanssa hetki. Mulla oli kyllä viikon verran enemmän tai vähemmän oviskipuja ja kp13 sattu yhdynnän aikana, niin kovin oikeanpuoleinen munasarja, että sitä touhua ei kauan kestänyt ja olin varma silloin, että sieltä joku samalla irtos. Nooh kp16 toistui tämä sama (HELVETILLINEN KIPU!!!!!) yhdynnän aikana ja silloin olinkin sit jo ihan sekaisin, että milloin se ovis oikein oli ja "mitä ihmettä!!! Miksi kaksi kertaa oli tollaiset kivut?!". Noh jokatapauksessa olen varma, että ne kuukautiset sieltä alkaa, kun on niiden aika ja silloin onkin sit jo yk9. :/
 
Jks, synttärionnittelut! :flower:

Nyt illasta lorahti jotain rusehtavaa alkkareihin. Olin jo kovasti surustunut, mutta ei vuoto jatkunutkaan. Elämme jänniä aikoja, ehkä huomenna on pakko taas testata... Eli vilkutukset vaan tältä hullulta teille muille testi- ja oirehulluille, meitähän on paljon! :) :)
 
Viimeksi muokattu:
Testiaddikti täälläkin moi! Mulla lähti eilen ovistestitilaus jossa tulee samassa setissä nyt sit raskaustestejäkin. Yhteensä 28 ovistestiä ja 6 r-testiä- Riittäpähän ainakin yhteen kiertoon r-testitkin :p

Sitä kyllä pohdin, että täytyy vissiin ostaa vessaan pötkö kertismukeja, jotta voi ottaa pissan sellaiseen ennen testaamista. Vähän laboratorio-olo, mutta pakko ehkä nyt olla. Tänään onnittelin tuttua vauvauutisesta ja sanoin, että voi kun meillekin tulisi vauva. Hän sanoi, varmasti hyvää hyvyyttään, että ei sitten muuta kuin yrittämään. Teki mieli pillahtaa itkuun ja sanoa, että mitäpä tässä muutakaan on tehty.
 
Mä voisin hypätä takaisin tänne ja pyytää myös apuja heti.
Ensinnäkin yritystä takana jo 11 kuukautta, yks km ja muuten ollu hiljaista. Alan luopua toivosta, kolmatta ja viidettä haaveilen. Nyt takana kummalliset pari kk. Elokuussa ollut viimeksi normi kuukautiset, viikko kk jälkeen alkoi kahden viikon vuoto ja nyt odottelen edelleen kuukautisia saapuvaksi. Turhauttavaa. Viimeisen vuodon alkupäivästäkin jo 38 päivää. Melko hartaasti tässä jo odottelen vuodon alkamista ja normalisoitumista. Mitä ihmetyä tämä on..
 
Wivi, mä kyllä luulen että alkaa olla sitä. Mennyt jo monta päivää eikä "viiva" tai haamu tai mikä lie viritys ole vahvistunut mihinkään. Katkerako, ei en suinkaan :) aloitin testailun kuitenkin su vai ma.
 
Hohoo, luulin jo että tämä eka kierto menee ihan hukkaan kun menkat kesti sen kaksi viikkoa ja ajattelin että ei tule mittään koko hommasta, mutta eilen bongasin ovislimat kuitenkin \o/ Tämänkin varmaan halusitte tietää :LOL: Ikävästi mies on vaan yövuorossa niin on vähän haastavampaa tämä yhteisen ajan löytäminen että pääsisi hommiin.

pieni toivo, osanottoni :hug:

ja hirveesti tsemppiä kaikille, mutta etenkin teille jo kauan yrittäneille! vaikka eihän tässä itsekään tiedä miten elämä etenee, niin tuntuu kauhealta ajatukselta olla jatkuvasti pettymässä kun tuntuu jo muutaman viikon jälkeen ettei millään malta odottaa :/
 
Yöllä kun nousin vessassa käymään niin lorahti verta alkkareihin. Ja sitähän sitten piti itkeä puolet yöstä. Mä olen melkein varma, että menkat alkoivat, mutta ei vielä vaihdeta tänne uutta kiertoa alkaneeksi, kun ei koko aika vuotele. Testinkin tein (taas...) ja negatiivinen se oli.

Fiilis on surkea, masentunut, harmaa ja ahdistunut. Tekisi mieli hypätä lähimpään kaivoon ja laittaa kansi perässä kiinni. Tätä on ehkä vuosikausia yrittäneiden vaikea ymmärtää, että miten neljä kuukautta yritystä voi näin ahdistaa, mutta kun kaikki on niin suhteellista. Pienet lapsettomuuspeikot hyppivät jo olkapäillä. Olin jo aikamoiset toiveet kehitellyt kun oli "oireitakin", ja nyt vaan tuntuu siltä, että tästä vauvahommasta ei tuu ikinä mitään. Ei tää ehkä niin pahalta tuntuisi, jos ei olisi taustaa - aikaisemminkin kiukutelleet menkat, lukemattomat vaivat ja krempat, joita ei näin nuorella pitäisi olla jne. Kaikki labratulokset ovat aina moitteettomia. Mitään vikaa ei koskaan löydy, vaikka kävelisi pää kainalossa lääkäriin. Ketään ei kiinnosta tutkia, koska hoidetaan labrakokeita eikä ihmistä. Mä olen jo pitkään ollut vakuuttunut, että jotain häikkää on kilpirauhasessa tai muuten endokrinologisessa systeemissä ja mulle on tarjottu ratkaisuksi - e-pillereitä, tosi hienoa! Jotenkin ajattelin, että kaikista vaivoistani huolimatta kroppani osaisi edes lisääntymisen taidon, mutta näemmä ei. Me ei tulla nyt kroppani kanssa ollenkaan toimeen, mutta kai tässä on pakko taas hieroa sovintoa kuukauden aikana...

En tiedä, mitä tekisin sen gynenkään kanssa. Menisinkö vähän ennen kierron puoltaväliä sinne? Vai odottaisin vielä yhden kierron? Tää edellinenhän oli ihan kohtalaisen normaali jos järkyttävän pitkiä menkkoja ei lasketa, luteaalivaihe 12 pv, jossa kuvittelisi munasolun kiinnittyvän jos on kiinnittyäkseen. Puhun siis ihan sillä mielellä, että menkat tosiaan ovat alkaneet.

Mä en jaksaisi aloittaa koko rumbaa taas alusta. Odotetaan, loppuuko vuoto tällä kertaa myöhemmin vai vielä myöhemmin. Pissataan kertakäyttömukiin, mutta ei aamuisin, ja pitää pidätelläkin hetki ettei tule liian laimea näyte. Odotetaan ovisviivaa. Odotetaan lisää. Saadaan ovisviiva. Hätäillään siitä, miten työvuorot menevät ja kykeneekö sitä seksiä harrastamaan juuri silloin kun pitää. Sitten harrastetaan seksiä "koska on pakko" eikä siksi, koska erityisesti juuri silloin sitä haluaisi. Ja sitten venaillaan taas ikuisuudelta kestävä kaks viikkoa ja kuulostellaan oireita ja pissataan tikkuun, joka aina on negatiivinen vaikka kuinka sitä pyörittäisi.

Että tällaisissa fiiliksissä tänään. :headwall:
 
Viimeksi muokattu:
Voi Fantafiona <3 Kyllä meistä vielä mammoja tulee, näköjään se vie aikaa enemmän toisilla. Tää vauvantekohomma on kyllä sellaista räjähdystekniikkaa, että ei mikään ihme että jotkut naiset(miksei miehetkin) ajetaan hulluuden partaalle. Olevinaan sitä aina menee sillä meiningillä että tjottaillaan, no juu niin varmaan.

Kyllä se vielä iloksi muuttuu<3
 
  • Tykkää
Reactions: Spukka
Mulla ihan samat fiilikset tän odottelun suhteen kuin Fantavionalla. Hirveä stressi myös kuukautisten aikaan, että vuotaako kuiviin ja kuinka kauan vuoto jatkuu. Sitten saa jännittää että tehoaako clomit ja tuleeko ovulaatio. Jos niin hyvä tuuri käy, että tulee ovulaatio, niin sitten stressataan saako ajotukset osumaan hyvin. Seuraavaksi saa miettiä kerkesikö limakalvo paksuuntua riittävästi jotta alkiolla olisi mahdollisuudet kiinnittyä. Ja lopuksi kaikista pahin eli alkaako taas kaikki alusta. Ja stressatakaan ei saisi jos raskaaksi haluaa. On tää kyllä hullun hommaa!

Tsemppiä kaikille kaikkiin piinailuvaiheisiin! :heart:
 
Voi FantaViona <3 Mä olen tänään itkeny näitä tämän kertaisia kuukautisia. Viisi kuukautta ei ole vielä pitkä aika yrittämiselle, mutta nyt alkaa jo usko tän homman onnistumiseen horjua. Etenkin kun tuo meidän toistaiseksi ainokainen sikisi suunnilleen pyhästä hengestä. Että mitä niin radikaalia on tapahtunut 3 vuoden aikana, että nyt ei tärppää sitten millään?

Ja luonnollisesti kaikki muutokset (6 kilon painonnousu ja vähentynyt liikunta), joita keksin, johtaa sylttytehtaalle ja sitten syytän itseäni siitä että sitä vauvaa ei kuulu. Onneksi testitoimittaja oli rivakka ja eilen tilatut testit tipahti tänään luukusta o.0 Eli maanantaista eteenpäin sitten etsitään sitä ovulaatiota. Jonka siis olen tämän viiden kuukauden aikana tunnistanut ihan joka kerta muutenkin, mutta etsitään nyt kuitenkin. Ja sitten itketään kun sekään ei auta? Ehkä mä ensi viikolla otan yhteyttä lääkäriin ja pyydän päästä kilpirauhastestihin. Ne kuulemma kannattaa tarkistaa, jos ei meinaa tärpätä. Ja jos sitten sen sais edes sen 6 kiloa painoa pois. Olis sitten ns. nollatila päällä.
 
Kilpirauhasen vajaatoiminta on tosi yleistä naisilla joten testiin vaan! Itsellänihän on tuo kilppari vajis ja lääkitys siihen

Koko yritys on yhtä piinailua. Kaikki vaiheet. Ja myös odotusta. Plääh.
 
mä itseasiassa varasinkin ihan omatoimisesti, omalla kustannuksella, ajan kilpparitestiin. Ei tarvi odotella lääkäriaikaa. Tosin sopiva labra-aika löytyi vasta 2,5 viikon päähän, mutta saapahan nekin arvot tiedoksi.
 

Yhteistyössä