Heippa kaikille ja onnea jälleen uusille vauvaantuneille!! :flower: :hug:
Pikkuhiljaa alkaa tähän vauva-arkeen päästä jo sisälle, mutta ihan mitään-tietämättömäksi tuppi-uunoksi sitä itsensä kuitenkin välillä silti tuntee pikkuruisen käsittelyssä
Tässä
synnytyskertomusta: Silloin äitienpäiväviikonloppuna oli mulla se järkyttävä ylävatsakipu koko lauantaipäivän ajan, mutta hävisi tosiaan sunnuntai-aamuun mennessä. Sitten seuraavana viikonloppuna se sama kipu tuli uudelleen, ehkä jopa astetta kovempana, mutta kun soitin synnärille, kehottivat edelleen vain odottelemaan, kun ei mitään muita myrkytysoireita ollut, ja ottamaan kipulääkettä jos vaikka pallea olisi jotenkin ärtynyt vain. Mutta ei; lauantaina nukahdin sen särkylääkkeen voimalla, mutta sunnuntai-aamuna 16.5. kun heräsin, oli kipu mahdoton edelleen; sit lähtö klo 6.00 miehen kans sairaalaan.
Ensimmäisenä käyrille, verenpaineiden mittaukseen ja verikokeita. Paineet oli koholla ja kipu jatkui, mutta muita myrkytysoireita ei ollut. No, sit pissanäyte kuitenkin näytti kohonneet proteiinit, joten halusivat ottaa tarkkailuun. Ok, odottelua 2 tuntia. Sitten verikokeiden tulokset ja lääkäri sano jotta myrkytys on, ns. hellp-syndrooma niiden arvojen perusteella, ja vaihtoehtona synnytyksen käynnistys kalvojen puhkaisulla. Ukko oli jo lähtenyt kotiin kun luultiin että jään tarkkailuun - ja eikun mies takasin saikulle ja kalvojen puhkaisu su n.klo 14 aikaan.
Siitä alkoi omat supparit ja paikkojen aukeamisen odottelu. Pikkuhiljaa oli avauduttu, mutta sitten tipalla lisää voimaa supistuksiin. Ajankulusta ei paljon hajua, mutta ensin pärjäsin ihan vaan miehen sormien puristamisella niistä suppareista. Kuitenkin se sit voimistui ja ilokaasulla eteenpäin. Itsellä se toimi, kun kätilön ohjeilla hengittelin (hillitön pössis ja huppeli tuli
!)
Sitten kun oli paikat yli 4 cm auki ja kivut kävi sietämättömiksi, pyysin epiduraalia. No, sellanen jännitysmomentti vielä siinä vaiheessa tuli, kun anestesialääkäri arveli, jotta voidaanko epiä antaa kun oli ne veriarvot huonot! Paniikki meinas iskee!! No, ne oli sit riittävän korkeet arvot ja sain sen puudutuksen - JA SE TOIMI! Suosittelen! Laittaminen oli vaan aika kamala kokemus kun kätilö piteli ihan kyttyrässä ja koski samaan aikaan (volisin ja nyyhkytin..)
Ja sitten helpotus oli suunnaton!
Supistuksiin laitettiin vielä vähän ytyä tipalla ja hyvin aukeni paikat, ei onneksi pysähtynyt se avautuminen. Sen jälkeen ne supistukset tuntu just siltä paineelta peräsuolessa, jonka jälkeen lopulta tuli ponnistamisen tarve. Synnytys laskettiin alkaneeksi su klo 14 ja ponnistusvaihe kesti 57min su-ma välisenä yönä, kunnes tytteli syntyi klo 00.17 maanantain puolella.
Huikaiseva kokemus tuo synnytys, ei sitä voi kuvailla, ja oikeastaan koin itse sen kaikenkaikkiaan positiivisena kaikkine vaiheineen
Ja nyt ruokailemaan kun tytteli nukkuu...
vendela & tyty 9 pvä :heart: