Riikka90 hyvin suurella tod.näköisyydellä on juuri tuo synnytystapa-arviointi
ei mitenkään minusta eroa ihan tavallisesta lääkärikäynnistä
noh, lantiota kokeilevat, mutta ei kyllä mitään
Alisa84 mainitsemaan "nyrkin pyörittämistä" todellakaan.
Minullehan tuo on jo kahteen kertaan tehty ja kolmas on edessä sitten tuolla toukokuussa. Neuvolassa juuri viime viikolla tuosta puhuttiin, että laitetaan lähete siihen seuraavalla neuvolakäynnillä joka on sitten huhtikuussa.
Neuvolassa oli tosiaan kaikki hyvin
sf-mitta meni just eikä melkein käyrällä
painoa oli sitten tullutkin
nyt on raskauden alusta paino noussut yhteensä 3kg :headwall: ei siis muuten, mutta kun tuo kaikki on tullut kahden vikan neuvolan välissä. Tosin mulla meni kaksi ekaakin raskautta samalla kaavalla, ensin paino ei nouse ja sit rv 20 jälkeen sitä alkaakin tulemaan aiempien viikkojen edestäkin, vaikka tekisin mitä niin n. 500g/vko eli sen mukaan sitten paino kokonaisuudessaan nousis tän raskauden aikana 10,5kg joka on 0,5kg yli tavoitteen
no joo. Jotain positiivista tuossa on, nimittäin se, että tuo on ihan puhdasta turvotusta joka lähtee jälkitarkastukseen mennessä
tai no, kahdesta ekasta kerrasta on jo niin monta vuotta, ettei sitä tiiä miten kroppa nyt suhtautuu ja palautuu kun ikääkin on jo niin paljon enemmän.
finu tervetuloa mukaan!! Kurjaa, että odotus on ollut tuollaista!! :hug: ei se kaikille ole pelkkää onnea ja auvoa, samoin kuin vauva-arkikaan ei ole sitä vaaleanpunaista/sinistä unelmaa, mitä kuvaa siitä annetaan.
Minulla on fyysinen vointi ollut hyvä ja tässäkään raskaudessa ei raskaus oo sinällään rajoittanut yhtään mitään, mutta toi henkinen puoli ...sen vuoksi toivon tän raskauden olevan pian ohi!!!... eilinen päivä meni taas itkiessä elämän kurjuutta, nousin sängystä, kävelin sohvalle ja makasin siinä koko päivän ja välillä itkin ihan vaan sitä kun on niin kurja olo, siis henkisesti. Isommille lapsille rähjään pienimmästäkin asiasta ja miehelle suutuin kun hän soitti mulle ja kysy, että tahdonko jotain herkkua kaupasta... siis siksi suutuin kun kysyi moista ja totesin, etten tarvitse mitään. Olis prkl vaan tuonut sitä kysymättä niin olis voinut ehkä ilahtuakin. :headwall: Suutun siis aivan pikkuasioista ihan silmittömästi, jatkuvasti masentaa ja itkettää.
Koko ajan vaan toivoo, että viikot vaan menevät ohi ettei tää p*ska jatku enää kauaa... kun tulisi jo KESÄ KESÄ KESÄ... osansa tästä v*tutuksesta kun ihan puhtaasti aiheuttaa toi talvi, joka on aivan liian pitkä.
kummeista tosiaan, pitää olla kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia, että sehän monille aiheuttaa päänvaivaa. Itse olin jo kummit valinnut ja kysynytkin heiltä ja he lupasivat kirkkoon asian takia liittyä, mutta sitten menin itse ja erosin kirkosta ja kun mieskään ei ole kirkon jäsen, niin tulokasta ei sitten lainkaan kasteta joten kummiasiakin selvisi sillä
Nimi vaan aiheuttaa pähkäilyä, kun hyvää nimeä ei kertakaikkiaan ole!! toiselle sukupuolelle olisi ollut aivan täydellinen nimi ja tällekin on keksittynä yksi nimi, joka aiheuttaa muttaa... olen pyöritellyt nimeä päässäni ja yhdistellyt sitä kahteen ekaan ja ei, kun se vaan ei sovi!! mutta kun mikään muukaan ei sovi, hyviä nimiä vaan ei ole
jos on niin se on jollain lähipiirissä, hmph... tosin, toi nimi on tähän mennessä ainoa joka on sopinut miehellekin, että ehkä se sitten on ja noh, kait siihen nimeen tottuu vuosien myötä...
Sain sentään eilen mieheltä luvan mennä varaaman ajan kasvo- ja jalkahoitoon
jos se vaikka piristäisi.
tatomira ja itu 24+2