Käyn kyllä aika säännöllisesti lukemassa muiden kuulumisia, mutta eipä ole saanut aikaiseksi itse mitään kirjoitella..
Mulla oli eka lääkärineuvola viime viikon lopulla ja onnekseni lääkäri halusi kokeilla, että saisiko sydänäänet kuulumaa. Ja kyllähän ne sieltä kuuluivat
![Hymy :) :)]()
Tuli tosi huojentunut olo, kun oikeesti kuuli, että on siellä elämää. Nyt on jotenkin kevyempi mieli mennä huomenna np-ultraan, kun on jo jotain oikeita elonmerkkejä saanut. Tai siis mullahan noita raskausoireita on kyllä ollut niin riittämiin, että ei oo epäselvyyttä ollut, että eikö jotain olisi kropassa meneillään, mutta kyllä se silti aina mietityttää, että onko kaikki hyvin. Eikä se tietenkään vieläkään varmaa ole, että kaikki on hyvin, mutta huomenna nähdään sitten lisää siellä ultrassa. Mieskin pääsee varmaan mukaan ultraan, kun on samassa kaupungissa töissä kuin missä mut ultrataan, niin aikoo livistää työpaikalta hetkeksi aikaa, niin treffataan sitten sairaalalla. Hänellä on sellainen työ, että ei ketään haittaa vaikka joksikin tunniksi piipahtaa jossain, kunhan vain muuten hommansa hoitaa..
Viime viikon neuvolakäynnillä oli kaikki muuten ok. Verenpaineet ovat kuulemma ihanteelliset vauvalle (98/67), mutta tokihan ne alhaiset ovat mulle. Mutta kun ne ovat mulla aina alhaiset, niin siihen on niin tottunut. Ja tiedän, että ne varmaan vain laskevat raskauden edetessä..niin kävi ainakin esikoista odottaessa. Eipä niistä suurempaa ongelmaa tai huonoa oloa ole mulle tullut. Parempi näin, kuin että olisivat liian korkeat. Hemoglobiini oli 122, mikä on myös ihan normaali mulle. Tulee varmaan laskemaan kun tässä eteenpäin mennään, mutta sitten saakin kohta jo ottaa jotain rautalisää, kun on eka kolmannes mennyt. Niillä sen sitten saa pysymään edes kohtalaisena..
Sairaslomaa olisi lääkäri kirjoittanut, jos olisin tällä hetkellä työelämässä, mutta kun olen esikoisen kanssa kotona, niin eipä sillä sairaslomalapulla mitään olisi tehnyt
![Nauraa :LOL: :LOL:]()
No, onneksi mulla on nyt viime viikkoina jo pikkasen ruvennut helpottamaan tämä olo. Liikkua en ole vieläkään jaksanut normaalisti, mutta ei oo pahoinvointi enää kokopäiväistä ja välillä jopa joku ruokakin jo maittaa. Jihuu!
Tyytyväinen olen, että ei ole maha vielä popsahtanut niin näkyviin, että ulkopuoliset olisivat huomanneet. Aamuisin maha on ihan littana, mutta kyllä se iltaa kohti aina esille tulee. Kumpu tulee tälläkin kertaa vain niin ylös, että ei vielä mitkään housut kiristä eli ihan normaaleita vaatteita täällä vielä käytetään. Ja huomisen jälkeen sitten en enää välitäkään, että huomaavatko muut, kun on ultra käytynä. Ja sitten varmaan aletaan kertoa jo läheisille enemmän odotuksesta. Tällä hetkellä siitä ei vielä tiedä kuin mun 2 siskoa..
Huomiseen odottavaisin mielin
Loviisa ja rv 11+5 (saa nähdä muuttuvatko ultrassa)