<3 Syksyn 2010 hoidoista plussanneet <3

Ihanaa lukea kuulumisia ja ennen kaikkea että kaikilla on asiat hyvin vastoinkäymisistä huolimatta. Näillä viikoilla kun jokainen päivä lisää kohdun lämmössä on vauvalle/vauvoille hyväksi.

Itse olen päässyt niin helpolla että en voi kun olla onnellinen. Muutama viikko oli tosi hankalaa kun vauvan pää oli niin alhaalla että terveyden hoitaja laittoi jo lääkärille tarkistukseen. Mutta samana aamuna kun oli lääkärin aika niin olo helpotti? Heräsin aamulla ja kipu/paine oli poissa. Luulen että vauva on kääntynyt kohdussa. Nyt on ihan tosi hyvä ja reipas olo. Kävelylenkit koirien kanssa sujuu ilman kipuja ja vesijuoksussa käyn 3 kertaa viikossa.

Huomenna on äitiyspolilla lääkärin aika ja ultralla tarkistetaan istukan paikka. Epäilen että istukka on nyt ihan hyvässä paikassa kun ei mitään vuotoja ole ollut. Samalla saan kysyttyä vauvan kokoa kun jostain syystä pelkään että tämä on iso kaveri

Mies oli jenkeistä ostanut ainakin gracon kaukalon ja rattaat sekä kaikenlaista tavaraa vauvalle. Muuten on vielä kaikki vaiheessa, vauvan tuleva huone on vielä romua puolillaan. Tekis hirveesti jo mieli alkaa laittelemaan ja hankkimaan sinne huonekaluja mutta ajattelin odottaa että ukkkeli tulee kotiin. Pääsee siinä sitten vauvatunnelmaan kun laitetaan yhdessä vauvelille tavaroita

Hyviä vointeja kaikille ja mukavaa pakkas sunnuntaita

 

Vadelmaunelma, olipa ihana lukea, että siellä voidaan tilanteeseen nähden hyvin ja vauvat on edelleen kyydissä. Voimia lepäilyyn! Hyvä, että seuraavat nyt tarkasti raskautta, vaikka kontrolleissa ramppaaminen ei sekään mitään mukavinta ole. Onko sinulla pitkä matka klinikalle? Minulla on matkaa 60 km ja kun en jaksa/uskalla enää yksin niin pitkää matkaa ajella, niin se tuottaa lisävaivaa, että pitää aina hankkia kuski mukaan ja lapsenvahti kotiin. Minullahan kontrolleja on nyt vain kahden viikon välein, joten eihän se kovin usein ole, mutta henkisesti olen varautunut siihen, että jatkossa niitä voi olla useamminkin.
Minulle ei ole annettu tuota ohjetta, että pitää käydä makuulleen, jos supistelee kipeästi. Kiitos, että mainitsit asiasta :heart: Nyt kun sitä ajattelee, niin sehän on ihan itsestään selvää, että niin tulisi toimia. Minulle on vain annettu ohje, että pitää välttää kaikkea mikä aiheuttaa supistuksia. Ja monesti, jos supistaa voimakkaasti ja olen jotain vaikka keittiössä tekemässä, niin nojaan vain käsillä pöytään ja huokailen aikani. Tästä lähtien yritän noudattaa tuota pitkälleen menemistä aina kun mahdollista!
No onpa sinulla huima energiankulutus levätessäkin, kun ei paino meinaa nousta. Vauvat varmaan polskivat mahassa niin kovasti, että kuluttavat energiaa sinunkin puolestasi

Miten muilla on noussut paino? Itselläni painoa on tullut nyt noin 7 kg. Se tuntuu paljolta, kun esikoiselta nousi koko raskausaikana noin 8 kg. Mutta eihän nuo kilot nyt mikään oikea huolenaihe ole. Ne kyllä karisee sitten aikanaan.

Scrap, hienoa, että rohkenit mennä tarkastuttamaan tilanteen ja kaikki oli hyvin. On rohkaisevaa, että sait hyvän vastaanoton ja asiasi tutkittiin huolella.
Itsekin olen arka ottamaan yhteyttä äitiyspoliklinikalle ja vaikka nyt aloitin siellä nuo kontrollini kahden lääkärin suosituksesta/lähetteestä, niin silti pelkäsin, että ehkä synnytyssairaalan lääkäri pitää touhua ihan tarpeettomana. Olikin suuri helpotus, että siellä suhtauduttiin minuun ystävällisesti ja huoliani pidettiin todellisena.

Minäkin olen seurannut Sydänääniä sarjaa. Kotona synnyttäminen ei kyllä houkuttelisi itseäkään. Ohjelmaa katsoessa naurettiin miehen kanssa, että onkohan ne muistaneet laittaa rappukäytävään lapun, että "Meillä synnytetään. Pahoittelemme mahdollista huutoa."

Nelli, minulla ei ollut imetystyynyä esikoisen kanssa, mutta imettäessä tuli aina kasattua tavallisia tyynyjä kainaloon, joten nyt olen ajatellut imetystyynyn hankkia, sillä kuvittelen, että se olisi kätevämpi kuin jatkuva tyynyjen asettelu ja muokkailu. Mutta siis vain kuvittelen, enkä oikeasti tiedä onko se sen kätevämpi.

Tämä esikoisen hoitaminen tosiaankin tuo haastetta lepäilyyn. Hän on aivan mahdoton kiipeilijä. Jatkuvasti nousee tuoleille ja niiltä sitten eteenpäin esimerkiksi keittiönpöydälle. Keinutuolissa hän ottaa vauhtia seisaaltaan jne. Niin ja ei pyllyn peseminenkään mitään kevyttä ole, varsinkaan silloin kun neiti päättää pistää vastaan kaikilla voimillaan. Mutta parhaani teen. En esimerkiksi kanna häntä, jos hän haluaa syliin, vaan istun alas ja sitten sylittelemme.
On muuten aivan liikuttavaa miten mahavauva alkaa potkia isosiskoaan selkään, kun pidän tyttöä sylissä vähän pidemmän aikaa niin, että syli lämpenee.

Kaikille leppoisaa sunnuntaita ja hyvää vointia!

 

Ummetuksesta vielä piti kirjoittaa. Minä olen kärsinyt siitä kovasti, niin kuin moni muukin on täällä kirjoittanut. Ruokavaliossani ei ollut korjaamisen varaa, joten neuvolasta suosittelivat, että kokeilisin apteekista saatavaa Vi-siblin kuitua. Olen nyt kolmen viikon ajan joka aamu sekoittanut sitä aamupuuroon ja nyt mahani toimii lähes joka päivä! On tietenkin mahdoton sanoa, että onko se yksin noiden rouheiden ansiota, mutta ainakin tilanne helpotti kun aloitin niiden käytön. Teho ei alkanut heti, mutta noin viikon säännöllisen käytön jälkeen.

 

Nelli79: Nitro City hinta tuntuu olevan kaikkialla aika lailla sama, eli 560 €.(Tietääkseni Vauvatalo Johanna ja Lastentarvike myyvät pääasiassa) Siihen voi sitten ostaa pehmeän/ puolikovan kantokopan, joka laitetaan ratasosan sisään kuten esim. Teutoniassa. Me ollaan ottamassa sitä City koppaa, jolloin ratasosa vaihdetaan kokonaan vaunukoppaan, kun se näyttää "perinteisemmältä". Lisäksi koppa toimii alussa matkasänkynä ja on kesällä kuulemma vähän ilmavampi verrattuna noihin kantokasseihin. Kopassa on kantohihnat, joten kopan voi myös ottaa kantoon tarvittaessa. Sen kopan hinta on 235€.
Vakuutuin tuosta imetystyynystä, kun näin miten se ystäväni pariviikkoisen kanssa toimi: Kädet voi olla jopa ihan vapaana imettäessä. Ystäväni sanoi, että on säästynyt niskakivuilta imetystyynyn kanssa. Hänellä oli sellainen "säkkituoli" malli, missä sisällä oli jonkinlaista papua, joka mukautui mukavasti vauvan painon mukaan. Vaikutti minusta napakammalta kuin jotkin kaupassa näkemäni vanuversiot.
Kiitos Tirlittan-75 tuosta kuituvinkistä, pitääkin kokeilla. Itselläkin vatsa toiminut vähän vaihtelevasti.

 

Ihan vaan nopeesti, että googlasin imetystyyny ohjeet ja sitä kautta löytyi huvitutista omepluohjeet kyseiselle tyynylle. En muista oliko niillä sivuilla vai jossain muualla, että etolasta saa ostettua niitä styrokspalloja, jotka on hyviä sisällä. Saattaapi olla, että alan ompelushommiin, jahka äitiysvapaa alkaa
Onko kukaan muuten perehtyny Oran vaunuihin? Vaikuttais netin perusteella olevan vähän halvempi ku emmat tai briot, ja mietin, et oiskohan ne ihan ok vaihtoehto..?

 

Kielovanamo, mä olen kans lainaillut kirjastosta raskaus- ja vauvakirjoja ja niitä on kiva lueskella kun ei sitä kuitenkaan täällä ainakaan hirveästi etukäteen ole... Kai sitä ehkä pelkää että ei tiedä kaikkia "faktoja" eli tyyliin näin ei saa koskaan tehdä vauvalle ja näin saa tehdä vasta kun on X kuukautta vanha jne.. En tiedä pitäísikö neuvolan olla vauvanhoidon tietolähde mutta ainakin se kokemus mikä mulla on neuvolasta on aika heppoinen, jos en itse olisi raskaudesta ottanut selvää netistä niin kyllä vähiin olisi jäänyt info neuvolasta. Ja mulla on sama ajatus että ekan kanssa saa yrittää olla idealisti ja miettiä etukäteen kaikkia hienoja kasvatusperiaatteita ym. kunnes ehkä sitten käytännössä joutuu taipumaan

Tirlittan, kiitti imetystyyny-kommenteista. Mustakin kuulostaa järkevältä jos käyttäisi imetystyynyä sen sijaan että kasaa normaaleja tyynyjä keoksi. Ja Sanasan kommentit vielä vahvistavat mielikuvaa hyvästä ostoksesta.
Ummetuksesta kirjoitit myös Tirlittan että olit saanut avun Vi-Siblin rouheesta. Itse myös testasin sitä parin viikon ajan mutta en huomannut että olisi auttanut mun kohdalla Mutta hyvä jos sulla tehosi!

Painonnoususta, itsellä on noussut alusta ehkä kuutisen kiloa ja tuntuu että aika lailla vatsan ja keskivartalon alueelle on menneet.

Eilen muuten erehdyin surffailemaan infoa imetysliiveistä ja voi apua, taas oikein viidakko... Mä ennakoin että tulee olemaan ongelma löytää sopivia. Mulla on jotenkin normaaleitakin rintsikoita aina vaikea löytää sellasia helmiä niin saati sitten kun rinnat ovat vielä paljon isommat ja kai kipeätkin... Onko teillä mitään suosituksia kenellä on imetyskokemuksia? Ja yksi huoli on myös etukäteen että täällä asuinpaikkakunnalla ei ole juurikaan alusvaatteiden erikoisliikkeitä että normimarketeista pitäisi löytää. Tietty netistä voi tilata mutta se sovittelu on kuitenkin aika oleellinen osa ostoa rintsikoissa.

Kiitos Sanasa NitroCity-kommenteista taas. En tiedä oletteko muuten muut huomanneet mutta tuntuu että ainakin netistä kun katsoo eri lastentarvikesivujen hinnastoja niin ovat tosi pitkälti samoja hintoja että onkohan niin että maahantuojat on määritelleet tiukasti hinnat mitä ympäri maata sitten noudatetaan... : /

Kielovanamo, testailepas sinä imetystyynyn tekoa niin saat neuvoa sitten muita Itse olen aika kädetön kaikkien askartelu- ja ompelujuttujen kanssa että jätän suosista käsityöt väliin... Oran vaunuista ei ole täällä ainakaan tietoa. Olen rajannut ne pois omalta listalta vaan siksi että eivät ole niin tunnetut. Joo kuulostaa hölmöltä mutta kun aloitin vaunututkailut niin olin niin hukassa että oli pakko aloittaa jostain karsiminen ja tuo oli se kriteeri että pitää olla jonkin verran tunnettu merkki että laitan listoilleni

Mulla on nyt viimeisen kahden viikon aikana tullut töissä "rohkeutta" tulla kaapista ulos mahani kanssa ja laittaa päälle vähän kireämpää paitaa Jotenkin tuntuu vaan vieläkin vähän oudolta kävellä ympäri käytäviä raskaana olevana. Sitten sellaiset ihmiset kenelle ei ole kertonut erikseen mutta he eivät mitenkään reagoi mahaani niin tulee sellainen hassu olo että pitäisikö mun sanoa jotain vai voiko olla vielä epäselvää että miksi olen hieman vatsakkaampi Mutta olen päätynyt siihen että jos vastapuoli ei tajua katsomalla ja sano sitten jotain jos haluaa niin mä en ainakaan ota asiaa "esille"

Ai niin, tänään oli tullut viimein äitiyspakkaus postiin, jee saa hakea sen ja alkaa fiilistelemään. *Joulu keskellä helmikuuta*
Nelli ja Kultahippu 25+1

 

Nelli, mä oon kans miettiny imetysliivejä. Kun tarttes ostaa nyt odotusaikana isommat liivit, niin aattelin (muka fiksuna), että ostanpa samantien imetysliivit. Lindexistä löyty edulliset, nätit ja ihanat päällä. No, nyt kun asiaa on tarkemmin lähteny miettimään, niin eihän nuo nyt mahtuvat varmaan millään sitten mahdu päälle, kun se matio nousee.. ja sitä oon ihmetelly, että voiko niitä liivejä ostaa etukäteen ja jos ostaa, niin minkäkokoset sitä pitäis ostaa!? Kun jotenkin aattelee, että ei sitä nyt ehkä heti synnytyksen jälkeen jaksais kauheesti lähtee kaupungille sovittelemaan ja ettimään. No, nää on pieniä murheita onneks

Oltiin muuten eilen perhevalmennuksessa, jossa oli imetyksestä. Hyvää tietoa tuli, onneks mieskin oli mukana, koska voin kuvitella, että ei millään kaikki tieto pysy omassa päässä muistissa.. Imetystyynystä siellä sanoivat, että on yksilöllistä kuka siitä tykkää kuka ei.. Neuvoivat, että sairaalassa niitä saa kokeilla ja sit jos tuntuu hyvältä, ehtii vielä käydä ostamassa. Ja huomasin myös, että Imetystukiryhmä vuokraa tyynyjä 1e/vko. Mut katotaan nyt innostunko kuitenkin ompelemaan.

Mulla oli viime neuvolassa viikko sitten painoa tullut n. 7kg, ja mulla kans sama tuntu, että kyllä se suurimmaks osaks on tuossa keskivartalossa. Tuli muuten tähän liittyen eilisessä imetysillassa ihan hyvä mieli, kun sanoivat, että imetys kuluttaa n 600 kaloria päivässä. Raskausaikana kertyvillä kiloilla on tässäkin mielessä merkitystä eli ei siis kannata liikaa nyt vaakaa pelätä. Kyllä ne ylimääräset kilot aikanaan lähtee pois.

Tukivyöstä vielä. Onks kellekään suositeltu neuvolassa tai onko joku kokeillut? Mä oon ihan ok vielä pärjänny tän mahani kanssa, mutta onhan se aika muheva ja oon miettiny, että oliskohan hyvää ennakointia, että alkais käyttää tukivyötä jo nyt eikä odota sitä, että mahdollisesti menee selkä aivan jumiin. Yläselkä kyllä jo vihottelee, jos esim. tässä koneella istuu liikaa. Liikkuminen tietysti auttais, mut ärsyttää vaan nuo pakkaset kun ei oikein houkuttele lähteä ulkoilemaan.. Grr.. kevättä odotetaan monessakin mielessä

 

kielovanamo, kiitos imetystyynyn ompeluvinkistä. Heti tuli innostus sellainen ommella. Pitää ensin selvitellä mistä niitä sisusrakeita saisi. Täältä kun on lähimpään Etolaan matkaa. Saattaisihan noita jostain muualtakin löytyä.
Tutustuin jonkin verran Oran vaunuihin, kun aikoinaan esikoiselle vaunuja valittiin. Minulle ainakin jäi sellainen mielikuva, että ne olisi hyvät.

Nelli, imetysliivien valinta on tosiaan lähes mahdotonta etukäteen. Rintojen kasvua maidon noustua ei voi arvata. Minulla on tavallisesti liivit kokoa 75A. Ostin esikoista odottaessa etukäteen imetysliivit 75B. Ne eivät mahtuneet päälle ollenkaan synnytyksen jälkeen. Lisäksi niissä oli kaarituet ja rinnat olivat kyllä niin arat, että en olisi voinut kuvitellakaan pukevani päälle minkäänlaisia kaarituellisia liivejä. Sitten äitini toi minulle (kun tällä kylällä ei ole liivikauppaa) Triumphin Mamabel imetysliivit, joissa ei ole kaaritukia, koot 80B ja 80C. Jopa ne C koon liivit olivat alkuun tiukat!! Kun maidon nousu tasoittui, niin noita kaksia liivejä käytin vähän päivästä riippuen. Ne on ihanan sileät ihoa vasten ja lukitus on tosi kätevä.
Lisäksi minulla oli parit toppimalliset liivit, jotka sain mieheni siskolta. (Hän synnytti 10 kk ennen minua.) Toiset niistä olivat hyvin pehmeää, lähes verkkomaista neulosta ja toiset vähän napakammat. Niitä pidin lähinnä öisin. Alkuun oli yölläkin pakko pitää jotain liivejä, että sain pidettyä liivinsuojia, sillä muuten heräsi vauvan itkuun aina paita likomärkänä.
Siis... vaikea neuvoa muuta "varmaa" kuin että kannattaa hankkia ainakin jotkun pehmoiset yöliivit. Niin ja noissa Triumphin liiveissä on toimivat lukot (ja minulle ne istui hyvin, mutta sehän on tosi yksilöllistä).

Nyt mies sai iltapalan valmiiksi, joten täytyy mennä...

 

Scrap: Kiva kuulla, että sulla ei ollut kyse lapsiveden tiputtelusta. Helpotti varmasti tuo tieto eikä tosiaan ollut mun mielestä turha käynti! Ja eikö muuten olekin aika yksinkertainen testi se prom? Sitä vaan ite ihmettelen, että sitä ei ole käytössä neuvoloissa ja terveysasemilla, koska luultavammin sen käyttö onnistuisi terkkareilta ja lääkäreiltä jonkinlaisen kurssituksen jälkeen. Ois halpa keino varmistaa, että kaikki ok ja tarvittaessa myös nopeasti ohjata positiivisen tuloksen antaneet ajoissa hoitoon ettei mitään ikävää käy

Tirlittan: Asun itse Helsingissä ja meiltä matkaa Naistenklinikalle on parikymmentä minuuttia vaan. Kiitos myös tiedoista noiden imetysliivien suhteen, vaikkakin en vielä itse tiedä, mitä imetyksen suhteen tulen tekemään.

Mielestäni imetys on jokaisen naisen ja äidin oma henkilökohtainen asia ja jotenkin vierastan sitä fanaattista asennoitumista, joka Suomessa imetykseen on. Tarkoitan tällä sitä, että helposti annetaan ymmärtää, että imetys on onnistuneen äitiyden mittari ja sen merkitystä esiimerkiksi kiintymyssuhteen muodostumiselle liioitellaan ja pulloruokitut vauvat ovat jotenkin "onnettomia", allergisia jne. Imetyksen korostamisella luodaan pikemminkin paineita ja turhiakin syyllisyydentunteita äideille ja tällä jos millä voi olla vielä haitallisempi vaikutus kuin sillä, että vauva saakin pulloruokaa. Itseäni ärsyttää tällä hetkellä se, että olen saanut nyt sellaiselta puolitutulta, jota en ole nähnyt puoleentoista vuoteen ja jonka kanssa en ole edes raskaudestani keskustellut, ohjeita siitä, miten olisi erittäin hyvä imettää 2-vuotiaaksi (jaa kaksosiakin????) ja tottakai on käytettävä kestovaippoja (tervetuloa meille 24h pyykkäriksi!). Mun mielestä kestovaipat ja imetys on kaikkien omia asioita ja hyvä äitiys ei ole näistä riippuvainen. En itse juokse arvostelemassa ja neuvomassa muita ja toivoisin itsekin saavani rauhassa miettiä, miten asiat ratkaisemme. En ylipäätään jaksa äitiysvouhotuksia ja yletöntä korostamista ja sen kautta "pätevöitymistä" ja osasyynä on tähän oma koulutus ja työkokemus, joiden myötä tullut ehkä hieman toisenlaista perspektiiviä....

Ai niin...Kun kerran vielä ollaan yhdessä kasassa niin huomenna päästäänkin monikkoperheiden perhevalmennukseen

 

Mä en myöskään pidä sellasesta vouhkaamisesta, että olis yks ainut oikea tapa hoitaa lasta. Jokainen vanhempi, lapsi, perhe, tilanne on erilainen ja on aivan mahdoton ulkopuolelta sanoa, että mikä kellekin parasta. Mun mielestä on hyvä kuunnella nimenomaan itteä, vaikka tottakai kun on itselle uuden asian edessä haluaa myös lukea ja kuulla muiden kommentteja. Mutta rajansa kaikella. Mä just vähän aikaa sitten miehelle sanoinkin, että en varmaan siedä sit pienintäkään vihjausta yhtään keltään, että "mitä jos tekisit näin tai näin". Tiiän itteni, muutenkin oon huono sietää suoraa ohjeistusta tai mitään minkä voisin kokea kritiikkinä, ja voin vain kuvitella mihin kiehumispisteeseen mut saa sitten kun on vielä entistä herkemmässä tilassa. Hyvä äitiys tai isyys ei todellakaan oo kiinni imetyksestä tai vaipoista tai siitä missä ja miten vauvan nukuttaa. Eikä siitä, milloin laittaa lapsen hoitoon. Mulle luonnollista on ajatella, että yritän imettää, jos se vaan onnistuu, mut mä en missään nimessä kellekään suosittelis ison lapsen imettämistä. Mä taas oon oman työkokemukseni ym. perusteella ehkä tullu yliherkäks sille, että lapselle ei anneta kasvun mahdollisuutta. (Joo, hyvä ensin todeta, että jokainen toimii itse parhaaksi kokemallaan tavalla ja sit jyrkästi sanoa, että mutta näin ei kyllä pitäis toimia.. )

vadelmaunelma, kiva että pääsette valmennukseen

 

Vadelmaunelma: Oli tosiaan näppärä juttu se prom-testi, samaa ihmettelen itsekin, että sitä ei neuvolassa tehdä. Siinähän vaan käytännössä pidemmällä pumpulipuikolla otetaan "näyte" (vrt. esim. papa) ja tuikataan se nesteeseen. Jokatapauksessa, tosi hyvä juttu, että kävin hankkimassa itselleni mielenrauhan sieltä. Tosi mukava kuulla, että pääsette perhevalmennukseen. Mekin oltiin viime viikolla siinä ekassa. Täytyy sanoa, että sieltä ei kyllä mitään kovin kummoista jäänyt käteen. Jotenkin vähän hassu tilanne keskustella siellä vieraiden ihmisten kanssa siitä, miten ja milloin mieheni kanssa rakastuimme ja miten lapsuudenkodeissamme on riidelty..

Olen samaa mieltä sinun ja kielovanamon kanssa vouhkaamisesta. Ylipäänsä mua ärsyttää sellaiset superjyrkät ääri-ihmiset, joille kaikki on niin mustavalkoista ja vain oma kanta jostain asiasta on maailman ainoa oikea. Näissä äitiyteen liittyvissä asioissa tuntuu olevan paljonkin sellaisia asioita, joissa monilla on kovin jyrkkiä ja ehdottomia mielipiteitä. Tosi lapselliselta kuullostaa esim. ihmisten kommentit näillä palstoilla (ei tietty meidän ketjussa) esim. vaunuista, tyyliin "se ja se merkki on ihan paska, en ikinä ostais sen tyyppisiä". Ja kun tosiaan ei yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita ole olemassakaan, jokaisen pitäisi saada itse valita itselleen sopiva tapa.

Mäkin haluisin imettää, mutta en aio siitä ottaa stressiä. Pikkasen se touhu pelottaakin näin etukäteen, että sattuuko se (nännit on muutenkin tosi herkät) ja onnistuuko se, mutta sen näkee sitten aikanaan. Siskoni, jolla on kaksoset (nyt jo 4 v.) imetti kyllä osittain, mutta antoi myös korviketta, eikä siitä mitään huonoa omaatuntoa kannata ottaa. Aika rankkaahan se muuten on, jos lapsilla sattuu vielä olemaan vähän erilaiset rytmit ja maitoa ei välttämättä riitä molemmille tarpeeksi. Hän myös siirtyi kiinteisiin suht ajoissa.

Ja kestovaipat on toinen asia, joka jakaa ihmisiä. Mun mielestä ihan hyvä juttu ja nostan hattua niille, jotka jaksavat niitä käyttää, mutta luulen kyllä, että me tullaan olemaan enemmän kertistyyppejä. Voin toki kokeilla kestojakin, mutta mies nyt ei ole kovin innostunut niistä. Kauhistuttaa jo vaan etukäteen, kun paras kaverini on täysin ehdoton kestovaippailija, että nalkuttaakohan hän mulle asiasta kovinkin paljon. Toivottavasti ei, koska en voi kanssa sietää sellaista, että tuollaisissa henk.koht. valinnoissa tullaan neuvomaan/käskemään/urputtamaan.

Imetystyynyn olen ajatellut hankkia, se jotenkin kuullostaa näppärältä. Imetysliivejä on tosiaan varmaan vähän vaikea vielä hankkia, kun ei tiedä sitä kokoa. Toistaiseksi mulla ei ole rinnat kasvanu oikein yhtään, mutta varmaan muutosta tulee maidon nousun myötä. Ja kuulemma rintakehän leveys kasvaa kaikilla raskauden myötä. Siksi näissä raskausajan liiveissä on hyvä olla tarpeeksi säätövaraa.

Ihanaa, että on viikonloppu edessä. Olen aivan kuitti, taas ollut melkoinen työviikko. Tänään olin hierojalla ja se teki tosi hyvää. Päätin ottaa seuraavan ajan jo parin viikon päähän, enköhän tässä ole ansainnut vähän extrahemmottelua itselleni. Ja ties vaikka selkä pysyisi parempana, tai jos kivut lisääntyy, niin on sitten kiva päästä hierottavaksi nopeasti.

 

Ihanaa Vattu, Tirlaittan ja Scrap että kaikki on nyt hyvin! Vai on teillä ollut jo perhevalmennuksia? Mulle ei oo edes puhuttu sellaisista mitään...ehken ihan hirveästi menetä.

Viime viikolla käytiin TAYSin monikko-synnytysvalmennuksessa (yksi kerta, muuta ei ole): eipä siellä kauheasti keretty 2 tunnissa käydä läpi. Kerrottiin miten kaksoset on hedelmöittymisessä syntyneet ja vähän synnytystilastoja. Noin 50 % syntyy alateitse, aika toivoa herättävä prosentti minusta. Yllätti, että noin puolet TAYSissä syntyvistä kaksosista on hedelmöityshoitojen aikaansaamia, vaikka hoitojen aikana tuntui että kahden alkion siirrot ei oo nykyään ollenkaan yleisiä. Päästiin käymään vastasyntyneiden teholla, voi niitä pikkuriikkisiä raasuja, kovasti yritin lähettää tsemppi-ajatuksia keskoskaapin läpi.

Mut lätkäistiin nyt sitten loppu-odotusajaksi sairaslomalle kun käväisin päivystyksessä eilen. Supistuksia on muutaman päivän tullut ihan tiheään tahtiin liikkeessä ollessa ja eilen illalla rupesi tulemaan jo levossakin...eivät olleet vielä aiheuttaneet mitään kohdunsuulla tai kaulassa, nyt vaan on otettava hissukseen. Projektit on töissä tosin niin kesken, että pakko mun on kotoa töitä tehdä... no, eipähän tylsisty

Painosta: Varmaan kymmenisen kiloa on tullut. Kaikki ei oo mahassa... Toki sekin on iso mutta kyllä meikä varastoi vararavintoa tuonne alakroppaan aika tehokkaasti. Näkyy kyllä ihan käsivarsissa ja kasvoissakin. Tietty pakkohan sitä on kertyä kun pitkään aikaan ei ole voinut juuri edes kävelyllä käydä suppareiden takia saati harrastaa mitään oikeaa liikuntaa ja ruokahalua piisaa, etenkin makeaa tulee mässättyä ihan turhaan. Tästä oon vähän "kade" teille jotka pääsette uimaan tai spinnigiin ja sillä vähän yleiskuntoa ja painoa pidettyä kurissa, mutta aikansa kutakin, kyllä mäkin sinne pääsen kunhan pumpulat on ensin turvallisesti maailmassa!

Kielovanamo kyselit tukivyöstä. Mulla on Anitan "tukevampi" versio (ei ole massu-osaa, vaan on ihan vaan pitkulainen leveä vyö). Sen haittana on vaan että ei oikein voi käyttää istuessa, kun on niin napakka että painaa sitten nivusiin. Kevyempää versiota voi kai käyttää istuessakin. Kävelyillä ja ruokaa laittaessa, tiskatessa yms. kun joutuu seisomaan pitkään on kyllä oikein hyvä ja helpottaa oloa huomattavasti!

Äitiysvouhkaamisesta: Musta kaikki ääripäät on aika usein väärässä. Pakkohan se on mennä tilanteen mukaan. Eihän kukaan voi tietää tuleeko sitä maitoa ylipäätään vai ei. Mutta toisaalta huomaan itsellä olevan ideologioita, esim minä haluaisin kovasti imettää sen 6 kk, koska uskon äidinmaidon olevan parasta ravintoa vauvalle. Mutta jos se ei vaan onnistu niin hittoako sille voi, pakkohan korviketta on silloin käyttää ja aionkin! Tai sitten käyttää osaksi korviketta jos kahden imetys osoittautuu tosi vaikeaksi, sittenhän sen näkee. Kestovaippailijoita arvostan todella , mutta en näe itseäni pesemässä vaippapyykkiä... en rehellisesti sanottuna varmaan olisi pessyt yhdenkään kanssa...ajattelen ekologisuutta niin että yritän mielummin opettaa lapset potalle mahdollisimman aikaisin (siis sitten kun oppivat kävelemään), niin pysyisi vaippavuori kohtuullisena... saa nähdä miten oikeasti käy

Oikein ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille, nauttikaa ulkoilusta (vaikka pakkanen pureekin nenänpäästä) te jotka siihen vielä pystytte! Mä ihailen täältä lasin takaa aurinkoa

ps. Tulipa hymiöitä, taidan olla aika huojentunut eilisestä sairaalakäynnistä

 

Täälläkin yksi, joka ei siedä vouhkaamista. Jokainen toimikoot tavallaan.

Ei teistä varmaan kukaan (toivottavasti) noita minun juttujani, kun olen kirjoittanut vaikkapa imetysliiveistä tai pinnasängyistä, ole ottanut minään ohjeina, joita haluaisin tuputtaa. Sillä en itse ajattele, että omista kokemuksista kertoessa yrittäisin valistaa kuinka pitäisi minun mielestäni toimia. Omat ajatukset/kokemukset ovat vain yksi näkemys ja minusta on ollut mukava jakaa niitä teidän kanssa.
Minusta tässä meidän ketjussa onkin mukavaa juuri se, että kukaan ei tyrmää jyrkästi toisen ajatuksia.

Minä en muuten ollut mikään "malli-imettäjä" esikoisen kohdalla. Lapsi sai alusta saakka korviketta tuttipullosta imetyksen lisäksi. (Ihan alkuun tosin sairaalassa oli käytössä myös nenä-maha letku, kun tyttö ei jaksanut aina syödä rinnalta tai pullosta.)
Lopetin imettämisen kokonaan kun tyttö oli 7 kk. Maitoa ei vain tuntunut riittävän kunnolla missään vaiheessa, mutta en kyllä voi sanoa, että olisin kaikkea sen eteen tehnyt, että sitä olisi tullut enemmän. En tosin edes tiedä olisiko asialla juuri mitään voinut. Yritin suhtautua asiaan rennosti ja imetin sen minkä kohtuudella pystyin ja käytimme korviketta lisänä, kun se tuntui vauvalle ihan yhtä hyvin maistuvan ja sopivan.
Luulen, että osittain tuon alusta saakka alkaneen pulloruokinnan vuoksi tytöllä on aina ollut isään aivan yhtä tiivis suhde kuin minuun.
Tulevan vauvan olen ajatellut opettaa myös pullolle alusta saakka, jotta isä (tai vaikka isovanhemmat) voi myös ruokkia vauvaa. Jos omaa maitoa nyt tulee runsaammin, niin annamme sitä pullosta imetysten lisäksi, ja jos maito ei riitä, niin sitten vain taas korviketta käyttöön.

Minulla oli maanantaina toinen kontrolli äitiyspoliklinikalla. Kaksi viikkoa sitten kohdunkaulaa oli jäljellä 3cm, nyt sitä oli jäljellä 2,6 cm. Lisäksi ensimmäisellä kerralla kohdun ulkosuu oli ihan yhtä kiinni kuin kohdunkaulakin, mutta nyt se oli sentin matkalta hieman auki. Supistukset taitavat siis saada aikaan muutoksia, joten levätä pitää entistä enemmän. Uusi kontrolli on taas kahden viikon päästä. Välillä mielen valtaa pelko, mutta päivä kerrallaan on vain mentävä.

Vadelmaunelma, minkälaista oli perhevalmennuksessa? Mikä on ollut vointisi?

Scrap, varmasti olet hemmottelut ansainnut =) Niin kuin me kaikki!
Onko hierojalla jokin erityinen tuoli tai vastaava, jossa raskaana olevan selkää voi hieroa?

Lumipuu, yritähän malttaa levätä, kun kerran sairaslomalle sinutkin määräsivät. Vaikka varmastihan ne keskeneräiset työprojektit pitää jollekin mallille saada.
Onko supistelut helpottuneet, kun olet ollut kotona? Kuinka usein sinun pitää käydä tarkistuttamassa kohdunkaulan tilanne?

Kaikille hyvää vointia!

 

Hei! Pikaiset kommentit vain tähän väliin!

Kuten Tirlittan, niin mustakin tässä ketjussa on kiva, kun annetaan kaikille ajatuksille tilaa eikä dissata ketään. On ihan mukava kuulla muitten kokemuksia ja jakaa omia vinkkejä, mutta ei mulle ainakaan ole tullut tässä ketjussa sellaista oloa, että kukaan väkisin yrittäisi "pakottaa" mihinkään muottiin. Eiköhän meillä kaikilla ole sellaiset elämänkokemukset tän lapsettomuuden kanssa, että on pakostikin oppinut ymmärtämään, että asiat eivät aina ole kovin mustavalkoisia.

Tänään meillä oli toinen perhevalmennus, huomattavasti kivempi ja rennompi tilaisuus kuin se eka. Osa oli samoja naamoja, mutta uusiakin oli tullut mukaan. Alun esittelyiden jälkeen miesvetäjä vei miehet omaan huoneeseen ja sitten naiset jäi jutteleen toiseen huoneeseen. Teemana oli "äidiksi ja isäksi". Oli oikein kiva ja puhelias ryhmä meillä, pohdimme omia ominaisuuksiamme ja miten ne näkyvät positiivisesti tulevassa äidin roolissa. Sen sijaan olin aika ihmeissäni, kun mieheni kertoi, että heidän ryhmässään vetäjän ensimmäinen kysymys tuleville isille oli, että onko lapsi saatu alulle hoidoilla vai kävikö kaikki helposti luonnostaan. Siihen sitten "tour de table" eli jokaisen oli pakko vastata vuorollaan. Musta kyllä aika outoa, että miksi sitä asiaa siellä piti puida ventovieraiden kesken. Ja meidänkin tapauksessa samassa ryhmässä oli naapuripariskunta meidän rapusta. Että sillä viisii. Mielenkiinnolla odotan, mitä ensi viikon synnytysvalmennuksessa sitten keskustellaan.

Hierojalla oli tosiaan sellainen vaahtomuovipatjasta tehty lisäosa siihen hierontapöydälle. Siihen oli leikattu mahareikä ja rinnatkin jäivät sen ulkopuolelle. Erittäin miellyttävä siinä oli maata. Odotan jo innolla seuraavaa hierontaa, sillä nyt tuntuu että selkää särkee koko ajan, ei pelkästään autossa istumisesta tms.

Huomenna tulee jo 26 viikkoa täyteen. Jee! Nyt täytynee lopetella, hirveästi vielä tekemistä täksikin illaksi. Kelan hakemuskin pitäisi kai täyttää, ei vaan millään jaksais perehtyä siihen lomakkeeseen..

 

Kiitos Tirlittan imetysliivi-kommenteista. Taidan tehdä niin että käyn tsekkaamassa potentiaalisissa kaupoissa liivitarjonnan etukäteen ja sitten vaan merkkailen vähän niitä kokoja että mikä oli suuri ennen synnytystä ja jos ei itse pääse ostamaan niin sitten mies asialle Tirlittanille vielä kommentti että mä ainakin otan kaikki tämän ketjun kirjoittelut neuvoina, en ole kokenut missään vaiheessa että kenelläkään olisi mitään tuputtamista Päinvastoin, tosi arvokasta saada kokemuksia viisaammilta. Ja edelleen mä koen muutenkin kirjoittelun helpommaksi lapsettomalla taustalla olevan ihmisen kanssa kuin "normaalin", eihän sillä tässä vaiheessa pitäisi olla mitään väliä kun sama tilanne on kaikilla mutta jotenkin sitä vaan jutut menee hyvin yksiin tämän ketjun ihmisten kanssa

Vadelmaunelma, mä oon myös samoilla linjoilla tuon fanaattisuuden ja äitiysvouhotuksen kanssa. Itsellä tulee ainakin heti sellainen ahdistava olo jos joku vahvasti alkaa "tuputtamaan" omaa näkemystään ja antaa ymmärtää että se on se ainoa oikea tapa. En tiedä onko lapsettomuus tuonut tiettyä skeptisyyttä persoonaani mutta myös imetykseen suhtaudun vähän vielä epäilevästi koska ei voi tietää onnistuuko se yleensäkään. Jos onnistuu niin hienoa mutta tiedostan senkin mahdollisuuden että siitä ei tule mitään. Ja Scrapin tavoin myös pelottaa se kipu, ilmeisesti on aika yleistä että sitä alussa on.

Kielovanamo, mulla on myös vähän sitä "vikaa" että tiedän itse omat tekemiseni enkä kaipaile neuvoja Jotenkin mulla on aina ollut vaikea kuunnella jos joku sanoo mulle miten pitää tehdä, vaikka neuvoja olisikin oikeassa...Olen valitettavan jääräpäinen siinä että haluan itse todeta asian enkä kuunnella muita. Mutta tässä vauva-asiassa pitäisi vaan kuunnella avoimena viisaampia koska on varmaan muutenkin rankkaa aikaa saati sitten jos joka asiassa haluaa hakata päätään seinään jos ei kuuntele mitään neuvoja Se mikä on ehkä vaikeaa on se raja mihin asti kuuntelee muita ja milloin luottaa siihen omaan vaistoon (joka toivottavasti tulee jossain vaiheessa... )

Lumipuu, teilläkö tosiaan on vaan tuon 2h sessio synnytysvalmennusta? Luulin että se olisi ympäri maata vakiota että on monta eri kertaa. Noista TAYS:n statistiikoista niin molemmat yllätti ja ehkä erityisesti toi hoitotausta että on kyllä yllättävän korkea prosentti jos puolet kaksosraskauksista on hoidoilla saatuja, olisin veikannut että luku olisi ollut pienempi. Koita nyt lepäillä sairasloman aikana äläkä tee liikaa töitä kotonakaan!

Scrap, onpas erikoista että perhevalmennuksessa kysyttiin lapsen alkuperää!! Oikeastaan todella törkeetä, mitä ihmettä se kuuluu asiaan... Kuulostaapas hyvältä toi hierojan lisäosaviritys. Mä olen käynyt hierojalla myös pari kertaa kuussa ja mietinkin just että onkohan siinä mitään haittaa jos vaan makaa sillä peruspöydällä. Kun eikös sitä sanota ettei mahallaan saisi pahemmin makoilla... No pitää ehkä kysyä hierojalta, en usko että hän on edes huomannut mun olevan raskaana niin siksi ei tiedä varmaan sanoakaan mitään jos ei saisi olla siinä "normaalisti".

Mulle tuli tänään ensimmäistä kertaa sellainen pieni paniikki kun tajusin miten vähän niitä työpäiviä on enää jäljellä. Osaksi siksi että mulla on tietyt työt mitä vaan pitää saada tehtyä valmiiksi ennen lomaa ja nyt tuntuu että olen arvioinut väärin työmääriä enkä saa tehtyä kaikkea ennen äippälomaa. Mietinkin ääneen tänään että onko "pakko" jäädä äitiyslomalle just silloin kun päivä on vai voiko tehdä vielä töitä jos voi hyvin : /

Me haettiin tänään äitiyspakkaus postista ja olihan se ihana hypistellä niitä pikkuvaatteita ja tavaroita Osa vaatteista tuntui tosi isoilta mutta ehkä ne vaan tuntui kun itse viimeksi oli ostamassa 56 cm vaatteita... Tosi paljon siellä oli kyllä sitä tavaraa että niillä pääsee kyllä hyvin alkuun vaikka ei mitään ostaisikaan itse.

Nelli ja Kultahippu 26+1

 

Lumipuu, hyvä, että on huojentunu olo ja että laittoivat sut kotiin sairaslomalle, vaikka siellä joudutkin vielä töitä tekemään. Kurjaahan sairasloma aina on ja varsinkin, jos/kun pitää olla niin paikoillaan, mutta tsemppiä sullekin siihen samoin kuin teille muille, ketkä joudutte ottamaan tavallista rauhallisemmin!

Turha ehkä enää toistella muiden sanomisia, mutta mäkään en oo kokenu täällä kenenkään sanomisia tuputtamisena. Tirlittan, esim. sun laatima lista vauvan tarvikkeista ja teidän joidenkin analyysit lastenvaunuista on ollut korvaamattomia! Tosin Tirlittanin listaan en vielä oo perehtyny kunnolla, mutta tarkoitus olisi tässä lähiaikoina. Meillä on nyt sitten tämä vauvatavaranhamstraus alkamassa Siskolta haettiin iso laatikollinen vaatteita ja nyt viikonloppuna haetaan pinnasänky (sama missä mun oma rakas on pienenä köllinyt) ja ainakin mennään kattelemaan vaunuja.

Lapsi tuntuu päivä päivältä läheisemmältä ja todellisemmalta ja oon alkanu näkemään hassuja uniakin siitä Ihana pieni..

Scrap, onpas teillä erilainen perhevalmennus verrattuna siihen, mitä meillä oli.. meillä se oli enempi sellasta, että istutaan ja kuunnellaan. Kertaakaan ei ollu mitään esittelyäkään, eikä tosiaankaan puhuttu henkilökohtaisella tasolla asioista eli toisin sanoen vertaistukea varsinaisesti ryhmästä ei saanut, mutta ihan hyvää tietoa kyllä. Meillä oli kyllä niin paljon porukkaakin siellä, että ei tällanen ujo tyttö ois uskaltanukaan varmaan mitään alkaa avautumaan Ja tuo on kyllä mun mielestä aika törkeetä yksityisyyden rajan ylittämistä, että käytännössä pakotetaan kertomaan hoidoista.. Positiivista on se, että asia on nostettu esille, koska lapsettomuus on niin tosi yleistä, mutta ei kyllä tuolla tavalla sais tehä todellakaan.. Huhhuh.. Mä kyllä toivoisin, että kun neuvoloilla on tiedossa ne kellä on lapsettomuustausta, niin ne vois heille/meille järjestää vaikka ihan oman valmennuksen, johon ei tietysti ketään vois pakottaa, mutta sitä kautta sais sitten halutessaan vertaiskavereita tähän vähän erilaiseen odottamiseen.

Millanenkohan tuon kohdunkaulan pituuden pitää olla ja onko se yksilöllistä vai periaatteessa kaikilla aika sama? Mulla oli pari viikkoa sitten eli rv 26+ 3cm. Vaikka ei supistuksia tai erityisiä kipuja muutenkaan oo vielä ollu, niin eilen illalla sanoin miehelle, et pitäiskö varmuuden vuoks tallentaa puhelimeen päivystyksen tai synnärin tai jonkun numero, jos vaikka jotain äkillistä tapahtuis.. Kun eihän sitä tiiä..

Mä muuten tilasin netistä sellasen edullisen Carriwellin tukivyön. Eilen vasta hetken sitä ehdin pitää, joten en osaa vielä kommentoida kauheesti, mut ihan ok:lta vaikutti. Tilasin samantien myös sellaset äärimmäisen tyylikkäät yöimetysliivit. Siis sellaset oikein pehmoset ja kiristämättömät. Ne on tosiaan kaikkea muuta kuin kauniit ja sensuellit, mutta oi miten ihanat päällä. Aattelin, että kotioloissa niitä voi nytkin hyvin käyttää, kun tavalliset liivit alkaa tosi helposti jotenki kiristämään ja tuntumaan pahalta.

Aurinkoa!

kielovanamo 28+3

 

En mäkään koe, että täällä olisi kukaan "neuvonut" - sen kyllä tietää, milloin "neuvotaan" Mun koulutuksen ja kokemuksen myötä vaan on tullut sellainen "näppituntuma", että muiden - sukulaisten, tuttavien, ystävien ja jopa ammattilaisten - on toisinaan vaikea muistaa sitä, että yleisesti ottaen vauvan saavat ihmiset on aikuisia ja ihan normaalilla terveellä järjellä varustettuja eli osaavat itse ottaa selvää asioista, valikoida tuhennesta suunnasta tulevia "ohjeita" ja että eri lapsille ja eri perheille sopivat erilaiset ratkaisut ja tavat. No, omalla kohdalla olen kokenut tietynlaista lisä-ärsytystä senkin vuoksi, että ikään kuin mun koulutuksesta ja työkokemuksesta ei olisi mitään apua tai että sillä ei ole mitään merkitystä, kun saan omat vauvat - vaikka väitän kyllä, että taatusti niistä on apua!

Perhevalmennuksesta: Täällä monikkoja odottavien perhevalmennus on muistaakseni 4 eri kerrasta koostuva. Vain ekalla kerralla oli mukana erikoislääkäri ja kaksi kätilöä ja he luennoivat ja sai esittää kysymyksiä. Muissa tapaamisissa pääpaino on itse kaksoset/kolmoset saaneiden vanhempien kokemuksilla. Viimeksi kertomassa oli useampi äiti - ensi kerralla vuorossa ovat isät - ja siitä tuli juuri sellainen kokemus ja viesti, että jokainen löytää itse parhaimmat tavat toimia kaksosvauvojen vanhempana. Ja melko tavallinen tarina esimerkiksiimetyksensuhteen tuntui olevan se, että rintamaito ei riitä yleensä kahdelle eli pullot peliin joka tapauksessa. Imettämiseen suhtauduttiin periaatteessa myönteisesti, mutta todettiin, että usein esim. keskosuus vaikeuttaa sitä ja että se on käytännöllisestikin usein niin paljon raskaampaa. Useimmilla vauvat olivat "sekakäyttäjiä" tai pulloruokittuja. Pääviesti kaikesta oli, että "sieltä mennään, mistä aita on matalin, jotta oma terveys, ikä ja järki säilyvät päässä ja että vauvoista voi myös nauttia eikä vain suorittaa". Ensi kerralla vuorossa on myös "varuste-esittelyä" eli hankinnoista keskustellaan...

Sain muuten viime viikolla vihdoin aikaiseksi lähettää työpaikalle KELAn paperit....
Scrap:Olen ihan samaa mieltä, että olipa kummallinen menettely perhevalmennuksessa. Mä olen niin ärhäkkä tapaus, että antaisin ehdottomasti palautetta moisesta .

Kielovanamo: Mulla kohdunkaula on ollut jopa supistuksista huolimatta 3,5-4,6cm - tosin kerran yksi lääkäri osastolla mittasi pituudeksi vain 2,5cm. Viime viikon kontrollikäynnillä oli edelleen käsittääkseni tuolla 4cm tietämillä, mutta vaikka supistuksia oli ollut huomattavasti vähemmän, olikin kohdunsuu auki 1cm eli kait sama tilanne kuin Tirlittanilla ?!? Nyt on kaksi päivää ollut aika huono olo - jotenkin semmoinen kuin menkat alkaisi ja lievää kuvotusta. Muistaako Tirlittan, miltä tuntui synnytyksen käynnistyminen? Lapsivettä on myös tihkunut hieman. Pelkään hirveästi, että synnytys käynnistyy pian. Kontrolli sairaalassa on taas perjantaina ja orientoidun jo siihen, että joudun jäämään osastolle taas. Kummallisinta tässä parissa päivässä on ollut se, että kaikki vaivat häviää useammaksi tunnuksi ja pystyn nukkumaan huonoa oloja ja kipuja pois Nytkin olo on ihan normaali - ei satu, ei jomota, ei yhtään mitään - mitä nyt vaan kaksi masuasukasta potkii hurjasti

Vadelmaunelma - ja tänään rv:t 28+5

 

Scrap, minulla oikein kuohahti sisällä, kun kerroit miten isiltä oli teidän perhevalmennuksessa kysytty lapsen alulle saamisesta! Ihan hyvä, että lapsettomuushoidot on otettu esille, mutta mielestäni sitä ei saisi tuollaisena suorana kysymyksenä esittää - ja vielä vieraiden ihmisten edessä. Joka haluaa, niin avautukoon asiasta muille, mutta ei ole todellakaan oikein, että tuollaisessa tilanteessa on joko kerrottava tai sitten valehdeltava.
Kannattaisiko asiasta mainita seuraavalla neuvolakäynnillä, että olisivat jatkossa hienotunteisempia lapsettomuuteen liittyen. Voi aivan hyvin olla, että joku isä tai äiti ei halua seuraavilla viikoilla lähteä ollenkaan perhevalmennukseen, jos siellä on vaarassa joutua noin vaikeisiin tilanteisiin.

Nelli, minustakin on mieluisampaa kirjoitella juuri teidän muiden lapsettomuustaustan omaavien kanssa. Vaikka eihän me sitä aihetta täällä nyt olla ihan alun jälkeen muuta kuin sivuttu, niin jotenkin se tuntuu yhdistävältä tekijältä meidän välillä. Kukaan meistä ei pidä näitä vauva-asioita itsestäänselvyytenä. Ja kaikki taitavat kokea hyvin samanlaista epäuskoisuuden tunnetta raskaudesta, vaikka potkut jo tuntuvat ja mahat pyöristyvät.

kielovanamo, käsittääkseni kohdunkaulan mitta on yksilöllinen. Tavallisesti se on kai aluksi 3-4 cm pitkä ja sen pitäisi olla myös kohdunsuulta kiinni. En oikein tiedä millä viikoilla on normaalia, että se lähtee avautumaan ja pehmenemään, mutta kai vasta aika lähellä synnytystä.

Vadelmaunelma, tuo oli tosi mielenkiintoinen tieto, että kohdunkaulan mitta voi vaihdella edes takaisin. Siis jos ymmärsin oikein, niin sinulla se on välillä ollut lyhyempi, mutta siis taas pidempi.
Siis minullakin olisi toivoa, että suunta ei olisi tästä nyt koko ajan vain lyhenemään päin!
Ja mitenhän tarkasti ne oikeastaan saa sen mitattua ultratessa...
Minulla tosiaan oli nyt kohdunsuu auki sentin matkalta ja aluksi ultratessa se oli suulta auki sentin. Siis se auki oleva osa näkyi ultrassa sellaisena suunnilleen tasasivuisena kolmiona. Kun lääkäri paineli ylämahaani, niin että painetta tuli alaspäin, niin kohdunsuu puristui kiinni ja jäi sentin matkalta vain hieman raolleen.
Lääkäri jutteli tutkimuksen jälkeen tilanteestani toisen lääkärin kanssa ja he käyttivät termiä "torvimaisesti auki". Toinen, ymmärtääkeni huonompi, vaihtoehto olisi ollut "kartiomaisesti auki".
Siis torvimaisesti auki oleva kohdusuu on sellainen, että kohdunkaula näkyy ultrassa kapeana viivana, jonka päässä kolmiomainen auki oleva kohdunsuu. Tuo kartiomaisesti auki oleva kohdunsuu lienee sitten enemmän sellainen porkkanan mallinen, eli vaikka kohdunsuu olisi auki ulkosuulta tuon saman sentin, niin se auki oleva osuus jatkuisi pidemmälle kohdunkaulaan.
Vadelmaunelma, miltä se sinun kohdunkaula/-suu näytti ultrassa?
Ja kysymykseesi:
Minulla ei mielestäni ollut mitenkään erityinen olo ennen synnytyksen käynnistymistä. Sen muistan, että päivällä käveleminen alkoi tuntua hankalalta. Lantio tuntui jotenkin ahtaalta ja kankealta. Vauvan pää oli varmaan silloin jo painunut hyvin alas. Voi olla, että oli jotain huonoa oloa tai muuta, mutta en muista. Minulla vaan sitten yhtäkkiä menivät lapsivedet ja sen jälkeen kaikki kävi nopeasti.

Tirlittan ja Viiperöinen rv 26+4

 

Srap jo oli varsinainen "valmentaja"! On joo hyvä et lapsettomuudesta keskustellaan että tietoisuus lisääntyy mut ei hitsi tuolla lailla. Meillä tosiaan synnytysvalmennus oli vaan yksi 2h kerta, viikon päästä on monikkoyhdistyksen tapaaminen ja se kai on sitten vähän kuin perhevalmennus siinä samalla... mutta ei siis mitään erillistä monen kerran perhevalmennusta kuin teillä muilla. Vähän epistä. Tosin mun on kauhean vaikea kuvitella itseäni mihinkään rinkiin puhumaan "ominaisuuksistani äitinä" kun olen vähän sillä linjalla et katsotaan mitä tuleman pitää... En tiedä yhtään miten aion toimia, mutta onneksi ei vielä tarvitsekaan kun muksut on mahassa. Mut tuollaiset imetys ja varustekeskustelut olisi kyllä niin tarpeellisia!

Tirlittan supistukset on oikeastaan vaan lisääntyneet, nyt tulee jo levossakin jatkuvasti ja myös öisin. Kävin tänään tsekkauksessa taysissa ja viikossa ei ollut muutosta kanavassa ja molemmat suut oli visusti kiinni. Painekokeessakaan ei juuri mitään tapahtunut, joten tuskin ovat "vaarallisia". Seuraavan kerran katsotaan vasta 1 kk kuluttua, jos pysyvät samanlaisina. Sain nyt luvan elää normaalisti oman jaksamisen mukaan, lääkäri vain totesi lupsakasti että joillain näitä harkkareita on tosi paljon, mutta ovat ihan vaarattomia.

Ai niin, meidän yksi "varma" tyttö vaihtui nyt sitten veljeksiksi...Aika veikkauksia nämä normi-ultran perusteella määritetyt sukupuolet näyttää olevan! Voi olla aika vilskettä meidän pirtissä sitten kun viikarit pistää menemään

Vadelmaunelmalle peukut huomiseen kontrolliin!

Lumipuu ja pojat(?) 28+3

 

no voi poijjaat lumipuu Näköjään niitä yllätyksiä tulee Siinä Sydänääniä-ohjelmassahan kans kävi yksille niin, että tulikin poika, vaikka tyttöä odottivat. Hassua, että noin pitkälle laittoivat seuraavan kontrolliajan. No, tarkoittanee sitä, että ei syytä huoleen, joten sikäli tietysti hyvä

Vadelmaunelma, toivottavasti ei tarkoita vielä synnytyksen käynnistymistä!! Vaikka kyllähän onneksi nyt alkaa olla jo aika turvallisen paljon viikkoja takana. Tuu kertoo kuulumiset kontrollista, jos vaan pääset, toivottavasti pääsisit vielä takaisin kotiin!

Kiitti noista kohdunkaulanpituus-tiedoista! Välillä sitä taitaa vähän liikaakin miettiä näitä yksityiskohtia..

 

Moikka!
Itselläni nousi karvat pystyyn tuosta Scrapin perhevalmennuksesta. Aika yllättävä tilanne, varsinkin kun luulisi ammattilaisten tietävän, että aihealue on monelle herkkä, eikä siitä välttämättä haluta puhua. Itselläni tuli heti kauhuskenaario mieleen, kun kolleega odottaa vaimoineen ja heillä laskettu aika melkein samoilla päivillä & asuvat samalla alueella, niin he ovat todennäköisesti samassa valmennuksessa. Ei siinäkään tilanteessa haluaisi aloittaa avautumista hoidoistaan, kun toinen on puolituttu kolleega, kun hoidoista on kerrottu vain lähimmille ystäville. Mutta toivottavasti tämä oli vain yksittäisen valmennuksen yksittäinen härö, eikä mikään yleinen käytäntö. Tuollaisen jälkeen en varmaan saisi miestäni millään ilveellä seuraaville tunneille, jos meille kävisi nuin.
Olen katsonut myös sydänääniä sarjaa suurella mielenkiinnolla. Tosi kiva nähdä, miten erilaisia pareja ja odotuksia on. Toisaalta olisin toivonut vähän enemmänkin tietoa siitä synnytyksen kulusta ja mitä "keinoja" on käytetty. Olisi kiva kuulla esim. kätilön kertomana pieni yhteenveto synnytyksen kulusta, niin saisi kuvaa onko tämä normaalia miten se nyt meni. Mutta kauhean mielenkiintoista ja se kotisynnytys oli kyllä hurja! Jotenkin hirveän hyvinhän se näytti menevän, mutta kyllä aikamoiset porkkanat saisi minulle viritellä että lähtisin kotona vesiallasta puhaltelemaan.
Täällä kaikki kivasti, hengittäminen tuntuu jo vähän raskaammalta. Poika tuntuu olevan aika paljon poikittain ja saan potkuja tuonne kylkiin oikein mojovasti. Huomenna poksuu 30+0!
Siitä kohdunkaulasta: Minulla lääkäri ei tehnyt sisätutkimusta viimeksi ollenkaan, mitä vähän ihmettelin. Seuraava lääkärikäynti taitaa olla ajan päässä, joten toivottavasti kaikki hyvin. Muuten asia ei pahemmin mietitytä, mutta olen huomannut seksin vähän hankaloituneen: tuntuu, että tkohtu ottaa jo melkein joka asennossa vähän vastaan ja mietityttää, että jos kaula onkin lyhentynyt/ voiko aiheuttaa jotain haittaa.. pitääpä kysyä terveydenhoitajalta ensi perjantain neuvolassa.

 

Pitkästä aikaa loggasin itseni tälle kanavalle. On ollu kiirettä, muuttoa, elämää nettipimennossa ja viimeisimpänä sairaslomaa.

Näemmä muillakin on ollut supistuksia liian aikaisin yms. ongelmia. Kovasti tsemppiä vaan kaikille jotka näistä ovat kärsineet!

Mä kuvittelin, että olen suunnilleen ainut odottaja, jolla raskaus ei menekään täysin ihanteiden mukaan... Mulle on kai toitotettu riittävästi, että "raskaus ei ole sairaus" ja kun sitten jotakin ikävää oiretta ilmenee, olen ihan yllättynyt.

Itse olen toistaiseksi selvinnyt kotilevolla. Mutta sekin jo on tuntunut todella hermoja raastavalta. Varmaan teistä kaikki tajuaa, kuinka erityisen tärkeää hartaasti toivotun vauvan selviytyminen ja hyvinvointi on! (Kun ei todellakaan ole kyse mistään vahinkoraskaudesta...) Mua on rieponut välillä aika raskaasti, että odottamastani lapsesta puhutaan vain 'sikiönä' ja suhtaudutaan mielestäni melko huolettomasti kaikkeen, kun tämä 'sikiö' ei vielä ole edes 24 viikkoa vanha. Toivon, että tuon viikkomäärän jälkeen viimeistään suhtautuminen muuttuu.

Midy ja pikkuinen (vko 19)

 

Onpas hiljaista meidän pinossa.
Pitkästä aikaa pääsin koneelle ja odotin kovasti teidän kuulumisten lukemista. Kirjoitelkaahan =)

Minulla oli viime viikon maanantaina kontrolli äitiyspoliklinikalla. Tilanne oli yllättäin hälyttävä ja jouduin pikaisesti osastolle, jossa sain vauvan keuhkoja kypsyttämään kortisonia kahtena päivänä.
Kohdunkaulaa taisi olla jäljellä 1,6 cm ja kohdunsuu oli reilusti auki.
Olin sairaalassa viisi päivää. Välillä sain lääkettä supistuksia rauhoittamaan. Sain käydä vain vessassa. Muuten piti maata kyljellään. Viiden päivän jälkeen pääsin vanhempieni luokse kotilepoon. sillä kohdunkaula oli hieman pidentynyt ja kohdunsuun tilannekin näytti rauhallisemmalta. Kotiin en enää pääse, sillä sieltä on 100 km pidempi matka Ouluun kuin täältä. Vasta kun on 36 viikkoa täynnä voi synnyttää aluesairaalassa ja silloin voi kotiin menemistä taas harkita. Siihen saakka on oltava valmius päästä Ouluun nopeasti.
Vanhempani ovat onneksi kummatkin eläkkeellä, joten minulla on esikoinen täällä mukana :heart:
Sairaalassa pahinta olikin ikävä. On minulla nytkin koti-ikävä ja kun mies kävi täällä sunnuntaina, niin itkin hervottomana kun hän lähti.
Kotilevossa on mennyt kohtalaisesti. Yhden yön olen välissä ollut sairaalassa saamassa lääkitystä supisteluun.
Makaaminen on yllättävän raskasta, mutta kyllä vauvan vuoksi teen mitä vain.
Mieliala vaihtelee. Tänään on ihan hyvä päivä.

Voikaa hyvin!

Tirlittan ja Viiperöinen 29+4

 

Voi hyvät hyssykät Tirlittanintilannetta! Tiedän niin, millaista se on, kun määrätään vuodelepoon ja sairaalassa pitää maata Mutta onneksi olet nyt päässyt edes vanhempiesi luo eikä tarvitse koko loppuraskautta sairaalassa - toivottavasti - nyt maata. Voimia kovasti!

Mulla on ne kivuliaat supistukset kadonneet kuin tuhka tuuleen rv 29+ jälkeen :O Huomenna on jo rv 32+0 eli periaatteessa ollaan jo voiton puolella. Tai siis lääkärit puhuu siitä, miten tärkeää tietysti olisi saada lisää raskausviikkoja ja samalla taas muistuttelevat, että viikkoja on jo niin paljon, ettei synnytyksen käynnistyminen heidän silmissään ole mikään katastrofi.

Kontrolleissa käyn Naistenklinikalla viikottain ja lisäksi labroissa muutaman päivän välein. Mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei tällä hetkellä ole - kohdunsuukin oli yli 3cm alkuviikosta ja supistukset siis kadonneet....Nyt vaivaavat aivan hillittömät liitoskivut ja iskiaskivut. Vauvat on jo aika isoja - kasvavat iha käyrien mukaan molemmat - ja ovat hankalasti pakkautuneina mun masuun, joten olo on kuin äärimmilleen täyteen puhalletulla ilmapallolla. Epäilen vahvasti, että jos joku nyt tökkäisi neulalla mahaan, poksahtaisi koko komeus. Lisäksi närästää, on ummetusta ja nukkumisesta ei tule mitään kovien kipujen vuoksi. Yllättävintä on kuitenkin se, että vaikka sf-mitta huitelee ihan omilla käyrillään ja vauvat hyvän kokoisia ja olen edelleen lepohoidossa niin painoa on tullut vain joku 10kg tähän mennessä!

Voikaahan paksusti ja tosiaan kirjoitelkaa muutkin kuulumisia!

 

Moikka taas kaikille! Kaikilla taitaa olla tasaista odotuksen aikaa, kun kuulumisia tippuu niin harvoin. Tsemppiä Tirlittanille, toivottavasti viikkoja tulee vielä reilusti ennen synnytystä! Toukokuisten pinossa syntyikin jo yksi pikkuinen, mikä tuntuu kyllä tosi hurjalta!
Meinasi ensimmäisen kerran mennä viikon poksuminen ohi, tajusin vasta eilen myöhään illalla, että tänäänhän alkoi 33+0! ENsi viikon lopussa alkaa äippäri, ei malttaisi odottaa...Muuten vointi on ollut tosi mainio, ainoa vaiva on ollut jalkakrampit aamuisin ja pienet liitoskivut. Olokin helpotti pari viikkoa takaperin, kun poju kääntyi raivotarjontaan ja paine keuhkoissa helpotti hiukan. Tosin liikkuminen on nyt tosi aktiivista ja kylkiluihin tulee tosi mojovia iskuja. Ei malttaisi odottaa, että pikkuinen on sylissä!
Hankinnoista sen verran, että ollaan oltu viime viikkoina reippaana: Tilattiin Saksasta Gesslein F6 vaunut, niiden pitäisi tulla parin viikon sisään. Pinnasänky odottaa kotona pientä tuunausta ja ollaan saatu säkkikaupalla vaatteita ja leluja kavereilta, mitä ollaan pesty valmiiksi. Myös kaukalo saatiin käytettynä, Akta Graco mikä vaikuttaa ihan ok peliltä. Tosi yllättävää , että meillä on nyt näin paljon käytettyjä juttuja. Ensin ajattelin, että haluan ostaa kaiken itse uutena, mutta kaikki mitä on saatu on ollut kyllä ihan uuden veroista tavaraa ja osa on pistetty kierrätykseen.
Myös vanhempainvalmennus oli ja meni, täällä on 4 kertaa 2 viikon sisällä ja se oli kyllä ihan mukavaa ja tarpeellista suurilta osin. Ainakin itsellä jännitys synnytystä kohtaa väheni, kun kuuli kokemuksia, miten muilla on mennyt (eikä vaan niitä kauhutarinoita).
Olipahan nyt omanapaista, mutta olisi kiva kuulla myös miten teillä menee odotus tällä hetkellä. Ei enää monta viikkoa naiset! Hui!

Sanasa ja Toukotiuku 33+1