Poppielle piti vielä kommentoida, että ymmärrän hyvin, että syyllisyyden tunne herää helposti. Sama homma itsellä esim. tuon syömisen suhteen. Ajattelen tosi herkästi, että itse teen jotakin väärin, kun ei heti lähtenyt homma rullaamaan. Koetan kuitenkin ajatella, että tämäkin kuuluu äitiyteen, että herkästi huolehtii ja kokee riittämättömyyttä/syyllisyyttä/huonommuutta ja mitä milloinkin. Välillä itseä jälkikäteen huvittaakin, mistä kaikesta tarpeettomasta on jo ennättänyt murehtia jo näiden kuukausien aikana. Saati sitten tulevassa.
Toisaalta sitten niistä onnistumisista ei tule taputeltua itseä olalle. Jostakin syystä ainakin itse miellän yleensä onnistumiset lapsesta johtuvaksi ja "epäonnistumiset" tai hankaluudet itsestä johtuvaksi...
Meillä yleensä viihdytään vatsallaan, mutta toki vähän tilanteestakin riippuu, miten pitkään viihdytään siinä asennossa. Joskus ei ollenkaan ja joskus pari minuuttia ja joskus hieman pidempään. Kaikki eivät pidä samoista asioista ja hyvä niin. Ja itkuhan se on lapsen ainoa keino viestittää, ettei jostakin pidä tai joku asia ei juuri nyt huvita.
Tulipas nyt kirjoiteltua pitkästi tänään. Nyt kun olen koneella niin tekstiä tulee helposti pidemmälti kuin kännykällä näpyteltynä.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Toisaalta sitten niistä onnistumisista ei tule taputeltua itseä olalle. Jostakin syystä ainakin itse miellän yleensä onnistumiset lapsesta johtuvaksi ja "epäonnistumiset" tai hankaluudet itsestä johtuvaksi...
Meillä yleensä viihdytään vatsallaan, mutta toki vähän tilanteestakin riippuu, miten pitkään viihdytään siinä asennossa. Joskus ei ollenkaan ja joskus pari minuuttia ja joskus hieman pidempään. Kaikki eivät pidä samoista asioista ja hyvä niin. Ja itkuhan se on lapsen ainoa keino viestittää, ettei jostakin pidä tai joku asia ei juuri nyt huvita.
Tulipas nyt kirjoiteltua pitkästi tänään. Nyt kun olen koneella niin tekstiä tulee helposti pidemmälti kuin kännykällä näpyteltynä.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!