3-kymppiset esikoisen saaneet

Poppielle piti vielä kommentoida, että ymmärrän hyvin, että syyllisyyden tunne herää helposti. Sama homma itsellä esim. tuon syömisen suhteen. Ajattelen tosi herkästi, että itse teen jotakin väärin, kun ei heti lähtenyt homma rullaamaan. Koetan kuitenkin ajatella, että tämäkin kuuluu äitiyteen, että herkästi huolehtii ja kokee riittämättömyyttä/syyllisyyttä/huonommuutta ja mitä milloinkin. Välillä itseä jälkikäteen huvittaakin, mistä kaikesta tarpeettomasta on jo ennättänyt murehtia jo näiden kuukausien aikana. Saati sitten tulevassa.
Toisaalta sitten niistä onnistumisista ei tule taputeltua itseä olalle. Jostakin syystä ainakin itse miellän yleensä onnistumiset lapsesta johtuvaksi ja "epäonnistumiset" tai hankaluudet itsestä johtuvaksi...

Meillä yleensä viihdytään vatsallaan, mutta toki vähän tilanteestakin riippuu, miten pitkään viihdytään siinä asennossa. Joskus ei ollenkaan ja joskus pari minuuttia ja joskus hieman pidempään. Kaikki eivät pidä samoista asioista ja hyvä niin. Ja itkuhan se on lapsen ainoa keino viestittää, ettei jostakin pidä tai joku asia ei juuri nyt huvita.

Tulipas nyt kirjoiteltua pitkästi tänään. Nyt kun olen koneella niin tekstiä tulee helposti pidemmälti kuin kännykällä näpyteltynä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

Oikeassa olet Jenifer, äitinä löytyy kyllä aiheita syyllisyydelle vähän turhaankin. Olipa teillä tosiaan hätäinen neuvolakäynti.

Itse taas kummastelen suosituksia, sillä meitä ohjeistettiin aloittamaan lihat vasta 6kk iässä ja nyt 5kk iässä voi antaa kotimaisia viljoja. Mitenhän ohjeet näin vaihtelee :O?!
Tällänen pikapäivitys tabletilla...

 

Nipsusen matkasänkyjuttua lukiessa alkoi hiukan hirvittää, kun ollaan varmaan menossa miehen kotimaahan silloin, kun tyttö on n. 5kk. Muutenkin saattaa olla aika stressaava reissu tulossa kun siellä koko suku ja puoli kylää odottaa meitä, saati sitten jos neiti ei nuku. Mutta turha kai sitä on etukäteen huolehtia. Ja tarvittaessa annetaan sitten innokkaille isovanhemmille hoitovastuu välillä, että saadaan levättyä.

Onpa Poppie tosiaan outoa nipotusta neuvolalta. Kuitenkin loppujen lopuksi kaikki lapset kehittyvät omaan tahtiinsa. Kurjalta kuulostaa myös Jeniferin neuvolan toiminta, jos noin kauhea kiire on. Kivalta kuulostavat teidän kaikkien vappupallojutut, meillä taitaa jäädä niiden ihmettely ensi vuoteen.

Itsekin olen kyllä jotenkin pettynyt meidän neuvolaterkkaan, odotusaikana tulin tosi hyvin hänen kanssaan juttuun, mutta nyt lapsen synnyttyä tuntuu kuin terkka olisi alkanut suhtautua meihin jotenkin oudosti tai jotain.. Kotikäynnillä hän kauhisteli, että neidin paino on laskenut sairaalasta kotiutumisen jälkeen, ja sitten 2 viikon käynnillä totesi, että hupsis, heidän vaa'assaan taitaakin olla jotain vikaa. Lisäksi hän ei voi enää puhua vastaanotolla miehelle englantia toisin kuin odotusaikana. Syy on kuulemma liiton ja kaupungin, mutta todella omituiselta tuntuu tämäkin.

 

Fabula, meillä nukuttuiin aiksemmin kyllä ihan hyvin reisussa että älä huoli. Ja nytkin uni maitto kun otin viereen nukkumaan. Oliko tämä kenties taktiikka...Kotona paikkailtiin kyllä huolella muutama yö noita univelkoja, mutta nyt oli taas hulinayö. Siellä minun iloinen sirkuttaja huhuili 4 aikaan että joko noustaan.
Mulla on lääkärineuvoloissa ollu jenifer vähä sama kiire-fiilis. Varsinkin kun huutohan siitä tulee ku vieras lääkäri käy heti kiinni ja sit nopeesti yrittää tutkia ja heippa. Ei ees yritä rauhoittaa vauvaa. Mut ihan perus terkka käynnit on ollu mukavia. Ja kyllä se syöminen alkaa varmasti sujua! Meillä meni ekat viikot just kielen kanssa ihmetellessä ja pelatessa. Nyt tulee vaan parsakaali paluupostina takas . Sormiruokailua suunnittelen myös tässä hiljakseen alottavani sössöjen rinnalle.
Nyt nousi rokotteista pieni lämpö, mutta sekin meni nopeasti ohi. Meillä on nyt kaikki musa ja valolelut in. Helistimet ja purulelut lentää kaaressa ku vielä äsken niitä jyrsittiin ja kuolattiin innoissaan. Mitähän seuraavaksi . Meinasin myös käydä ostamassa sormivärit että voidaan tehdä äitienpäiväkortit mummolle ja mummille.

 

Fabula, aika jännä ja ikävä homma ettei siellä neuvolassa voida enää puhua englantia. Harmilisia kyllä nämä neuvola yms. jutut, jos ei synkkaa tai on muuten vaan ikäviä käyntejä tai asioita...

Me on kokeiltu sormiruokailua (satunnaisesti) maissinaksuilla. Aika hyvät valmiudet tuntuu pojalla olevan! Naksut kiinnostaa ja menevät hyvin suuhun. Tossa just syötiin, niin poika sormiruokaili samalla, hän tykkää selkeästi osallistua ruokailuun.

Tänään aamulla annoin Onni neljän viljan puuroa luumusoseella ja se(kin) meni oikein hyvin alas. Hedelmäsoseet ei tosiaan ole lemppareita mutta itsetehty omena uppoaa, kuten myös tuo kaupan luumusose sekä Onni välipalat (mustikka-kaura-jugurtti).

Sormivärjäily on kyllä mukavaa ja isovanhemmat on iloisia kortit saadessaan.

Ai niin niitä mittojakin eli nyt 5kk neuvolassa paino oli 6530g ja pituus 65,3cm. Rokotteista ei tainnut tällä kertaa tulla haittoja.

 

Mun pitäis kanssa hankkia sormivärit ja korttipohjia. Meillä olis mummo, mummi ja kolme isomummoa, eli korttitehdas pystyyn

Täällä on kyllä hulinat käynnissä edelleen. Poika tykkäis herätä jo välistä viideltä ja alkaa kiekumaan vieressä, niin arkena pakko nousta, että mies saa nukuttua edes vähän pidempään. Onneks jaksaa aamusta valvoa sen tunnin ja sit mennäänkin jatkamaan vielä unia

Meillä olis parin viikon päästä reissu edessä, vähän jänskättää kuin menee. Eka lento ja sit vielä vähän vieras paikka ja eri rytmi. Yövytään onneks kavereiden luona, niin tilaa on vähän enemmän kuin pelkkä hotellihuone.

Meillä on ens pe 4 kk lääkärineuvola, toivottavasti ei oo hirveän hätänen. Mä jo tässä pohdin, että miten vastaan jos tuputtavat kiinteiden alotusta, mä kun aion jatkaa pelkällä imetyksellä sinne kesäkuulle ainakin, reissut alta pois mahdollisimman helpolla.

Tänään käytiin vähän ulkoilemassa bebe kantorepussa, hyvin kyllä viihtyy siinä, otti pienet tirsatkin. Ja mieskin tykkää kantaa repulla, liinat on sitten enempi mun juttu.

Meillä on nyt viikon verran nukuttu vauva sivuvaunussa aina alkuyön, tai yhden yön oli kokonaan vieressä kun ei meinannu rauhottua millään. On nukkunut 24-03 välille siinä sivuvaunussaan ja sitten oon ottanu loppuyöks viereen. Vähän haikeeta kun joku ei tuhisekaan ihoa vasten, ja toisaalta kiva että on edes osan yöstä enemmän tilaa.

Tällasta täällä, vähän omaa napaa tällö kertaa..

 

Poppie, kivaa että teillä sormiruokailu sujuu Ja hienot mitat pojalla! Huh kyllä, mitä vauhtia nää pienet kasvaa...

Musicro, toivottavasti ehdit reissun jälkeen kertoa kokemuksia ja vinkkejä. Kuulisin sellaisia mielelläni, kun syksyllä on tosiaan edessä parin viikon matka neidin kanssa. Missä vaiheessa muuten aloitte kokeilla kantoreppua?

Meillä on toistaiseksi ollut käytössä sellainen vauvan unipesä, ollaan kyllä tykätty kovasti. Vauva siis nukkuu omassa pesässään meidän välissä, siitä on helppo napata hänet syömään yöllä. Pinnasänkyä ei olla vielä edes kasattu, ehkä sitten, kun unipesä alkaa käydä pieneksi.

Neidin ruokavälit on täällä pidentyneet n. kolmeen tuntiin (ennen siis syötiin kahden tunnin välein), mikä on ollut varsinkin öisin iso helpotus. Todella iso ero, kun on nyt parina peräkkäisenä yönä saanut nukkua hiukan pidempiä pätkiä eikä tyttö ole vaatinut maratonsyöttöjä, joita oli aiemmin silloin tällöin myös yöllä.

Ajattelin tehdä taikataikinasta jalanjälkitaulun tai -avaimenperän mummolle äitienpäiväksi, saa nähdä miten onnistuu. Pikkuhiljaa alan varmaan myös googletella vauvauinteja, muskareita ja muuta vastaavaa, että saadaan jotain puuhaa eikä kaadu seinät päälle kotona istuessa.

 

Täytyy sitten reissun jälkeen kertoa miten sujui! Kantoreppu meillä on ollut vasta pääsiäisen ajoilta, aiemmin on ollut kantoliinassa. Kantoliinaa aloin enemmän käyttää kun vauva oli 6 vkoa.

Meillä on tuo unipesä kanssa, lähinnä päiväuni käytössä. Välistä oli vaihe että V oikein tuntu protestoivan sitä vastaan, mutta nyt nukkuu taas. Se on kyllä kätevä!

Me ilmottauduttiin syksylle muskariin, ja vauvauintiin pitäis ilmottautua kanssa. Jotenkin aina meinaa unohtua se.

 

Me ollaan nyt vasta otettu kans reppua hiljalleen käyttöön. Ei viihtyny siellä neiti aiemmin.
Unipesä on varmasti ihana . Meillä jäi ajatuksen tasolle..
Anna niiden musicro tuputtaa mut teet sitte kiinteiden kanssa just niiku teille passaa
Täällä kiljutaan jo äitiä leikkiiin, liian kauan räpelletty puhelinta..

 

Poppie: Suositukset tuntuu tosiaan vaihtelevan. Viimeksi neuvolassa ei pitkään puheltu, mutta satuin kysymään, että entäs vellit. Sanoivat, että eivät suosittele vellejä ollenkaan, kun 5kk ikäisenä voi jo syödä puuroa. Lihasoseet voi kans ottaa jo käyttöön silloin.

Fabulalle tsemppiä rikkonaisiin öihin!

Meillä kans sama juttu, että repussa ei viihdytä, mutta koetetaan taas jossain vaiheessa uudestaan.

Musicrolla varmasti jännää ja piristävääkin lähteä reissuun. Mekin vähän tuossa ulkomaan reissua pohdittiin, mutta todettiin kuitenkin, että taitaa kotimaa ja lähinnä mökkeily olla parasta meille tänä kesänä.

 

Kyllä vähän ihmettelen, että miksi meille sanottiin, että lihaa vasta 6kk ikäisenä, kun toisille on sanottu toisin ja mielestäni thl:n uusimmassa esitteessäkin sanotaan että 5kk voi antaa lihaa. No en tiedä.

Vellithän meidän piti aloittaa aika aikaisin ja fysioterapeutti taas ihmetteli miksi annetaan sitä, eikä puuroa. No siksi koska luotettiin neuvolan neuvoihin, eikä poika ollut edes neljää kuukautta (en tod viitsinyt mitään puuroja aloitella). Vähän aikaa sitten kun sanoin, että poika syö nykyään puuroa, niin sen olisi pitänyt olla ihan hiutaleista tehtyä, eikä jauhetta (noh, enpä taas viitsinyt antaa alle 5kk ikäiselle viljoja jne., vaan maissilla (jauheella) mentiin). Eiköhän siihen rakeisempaan koostumukseen ehdi vielä tottua. Tuntuu, että kaikki ohjeistaa ja hieman toisistaan eroavasti mutta luulisi nyt neuvoloissa olevan yhteneväinen linja Vaan ei ole, niin olen tässä jotain itsekin soveltanut...

Musicro, aloitatte ne soseet sitten, kun siltä tuntuu

Meillä kyllä pääosin viihdytään kantorepussa (paitsi lapsimessuilla ) ja aloitettiin sen käyttö heti kun oli mahdollista eli kun pojan paino oli yli 3500g. Aika vähän sitä kantoreppua on kuitenkin käytetty.

Huomenna lähdetään taas maalle, saadaan olla siellä keskenämme.
Viime kerrasta viisastuneena sinne on nyt hommattu vaunukoppa, jossa poika voi vedellä päiväunet. Meillähän päikkärit vaatii ulkona nukuttamisen.

Huh, meillä on nyt rytmit ihan sekaisin; nukutaan milloin nukutaan ja kukutaan milloin kukutaan

 

Täälläkin taas yö hilluttu ja päivällä ei ois unilta millää heränny Helpollahan sitä tähän asti onki päästy.. Nyt yritetään käydä yö unille ku neiti huus vaan silmät kiinni. Hiljaista mut jalat ja kädet viuhuu. Saa nähdä mimmoin yö meillä.
Päiväunet on ulkoistettu vaunuihin koska niissä uni tulee ilman sen suurempia kitinöitä. Nyt mennään vaunuihin aamu ja iltapäivällä ku ennen oli ne yhet pitkät vaan vaunuissa. Ehkä tässä taas hetki menee ku löydetään sopiva rytmi kun nyt selkeesti vanhat kaavat ei toimi

 

Nyt on neuvolassa käyty, hyvin kasvaa. Painoa oli nyt 7,1kg ja pituutta 67cm jopa! Oli kyllä aika heiluvainen poika mitatessa joten voi olla pituus vähän sinne päin. Hyvin kuitenkin pituutta on tullut vaikka heittäskin sentin pari.

Ihme ja kumma, soseista ei ollut suuremmin puhetta. Kysyivät vieläkö on täysimetyksellä, sanoin että on ainakin kuukauden, ja siinäpä se.

Täällä myös unien kanssa on meno mitä on. Välistä kukutaan keskellä yötä joskus ei meinaa millään nukahtaa illasta tai päiväunille. Mitään ei ainakaan voi ennustaa.. kaikki muu paitsi epäsäännöllisyys on epävarmaa Noh, eiköhän se sitten aikanaan taas tasaannu.

Eka äitienpäivä äitinä lähestyy! Mä ilmoitin miehelle, kun kyseli lahjatoiveita, että haluan brunssille tai lounaalle, ja että mies pitää pelitaukoa viikonlopun. Mitään tavaraa en kaipaa. Kortteja askarreltiin mummoille ja isomummoille, ihan vaan jalkapohja painettiin korttipohjaan ns kukaksi, ja siihen sitten pieni varsi. Niin yksinkertaista kuin mahdollista Ja tehtiin samalla mullekin kortti, mies saa sitten kirjottaa mitä haluaa.

 

Komeat mitat Musicro, käytetäänkö teillä jo 74cm vaatteita?
Meillä ollaan paljon pienempiä ja silti osa 68cm bodyista on jäämässä pieniksi mutta housut taas on aika reiluhkoja. Tosin on meillä kahdet 74cm housut jo käytössä, kun ovat niin naftit.

Kohta luovutaan maissipuurosta, Onni neljän viljan puuro uppoaa paljon paremmin. Vellitkin on jätetty jotenkin turhina pois.

Ulkona on niin kylmä, että pojalla pitää olla vanuhaalari päällä tai nukkuessa fleece + makuupussi. Ei ole kovin keväistä valitettavasti.

Se olis tosiaan ensimmäinen äitienpäivä tuloillaan, oikein hyvää sellaista kaikille <3

 

Vielä on lähinnä 68 käytössä, jokunen 62/68 body myös vielä sopivia, esim me&i:n. Ja jotkut pienemmät 68:n bodyt alkaa jäädä pikkuhiljaa pieniks. Housuissa on etupäässä vielä 62 käytössä ja jokuset 68:t, riippuu taas merkistä kauheasti.
Eilen laitoin yhden 62:n yökkärin vielä päälle, mutta alkoi olla kyllä polvimittaa lahkeet piti ottaa isompi käyttöön. Jotenkin ne jotkut vaatteet näyttää vaan niin hirmu isoilta! Ja sit kun kokeilee pojalle, niin onkin ihan sopivia.

Hyvää äitienpäivää myös täältä kaikille!

 

Huomaa kyllä taas noista erilaisista suosituksista, että paras olla ottamatta kirjaimellisesti ja tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Meidän taikataikina-jalanjäljet meni jotenkin pilalle uunissa, taikina paisui sen verran että jäljet melkein katosivat Outoa, eihän taikataikinan pitäisi mitenkään paisua.. No, vietiin sitten mummille ihan vaan kukkia.

Noihin vaatekokoihin pakko kommentoida, että meidän tytölle on jo jotkut 62-senttiset bodyt hiukan pieniä Tai ehkä oikeastaan jotenkin väärän mallisia, kun hihat on liian pitkät ja vartalo-osa liian lyhyt. Harmittaa, kun ei ehkä pystykään kaikkia kivoja vaatteita käyttämään. No, mahdotonhan noista on etukäteen tietää, ehkä tässä pikkuhiljaa alkaa havaita, minkämerkkiset ja millaiset sopii neidille parhaiten.

Ihanaa ensimmäistä äitienpäivää kaikille!

 

Äitienpäivä vietetty; kakut ja kahvit nautittu

Vaatteissa on tosiaan paljon eroja, mitkä tuli huomattua vasta, kun pääsivät käyttöön. Tällä hetkellä sitä tulisikin osteltua vaatteita vähän eri tyylillä, kuin raskausaikana. No sitten osaan hommata fiksummin, kun siirrytään sellaisiin isompiin kokoihin, mitä ei ole valmiina kaapeissa.

Hyvää alkavaa viikkoa

 

Täällä äitienpäivä alkoi jo klo 5, kun poju päätti herätä aamuun uuteen. Ei vaan suostunut syömään ja kiukkuhuusi sitten puoli yhdeksään, kunnes lopulta söi ja nukahti (samoin vanhemmatkin). Loppupäivä meni onneksi varsin mukavasti brunssin ja pitkän kävelyn merkeissä. Muutama äiti-poika samistelukuvakin tuli otettua.

Joo, onneksi tässä noiden vaatteiden kanssa harjaantuu koko ajan, että osaa jo ostaa isommista sellaisia, mitkä itselle toimii.

 

Huh, teilläpä heräsi vauva aikaisin Musicro. Onneksi loppupäivä sujui hyvin!
Meillä mies ja poika heräsi äitienpäivänä ennen mua ja sitten syötiin miehen tekemää mansikkakakkua. Olivat tehneet kortinkin.

Täällä rytmit hakee edelleen, ennen niin kellontarkkaa rytmiä ei ole, vaan heräillään milloin mitenkin ja samoin nukutaan...
Nyt kun arki on vähän kuluttavampaa, niin ei voi kuin ihmetellä miten helppo meidän poika oli monta ensimmäistä kuukautta. Vasta nyt tulee esim. niitä, etten ehdi tehdä tiettyjä asioita ja on ajoittain rankkaakin. Silti kyllä nautin tästä vauva-ajasta ihan täysiä ja mietin, että voi haikeus; kohta on ensimmäinen puolisko vauvavuodesta kulunut. Nyyh.
No selvennykseksi, on poika kyllä edelleen aika helppohoitoinen vauva.

Täällä pöngätään jatkuvasti istuma- ja seisoma-asentoon, kaikki vauva-asennot on ihan tyhmiä. Tällä menolla tuo vesseli kävelee kohta
Olisikin hauskan näköistä, kun noin pieni pistäisi menemään (meidän poikahan on aika pieni vauva). Lelu vaihtuu jo kädestä toiseen/ pitää molemmissa käsissä eri leluja yhtä aikaa. Vatsallaan oleminen on nyt hieman helpompaa, mitä aiemmin, muttei se edelleenkään ole oikein hyvä asento.

Kiva ilma ulkona, nyt nautitaan

 

Toivottavasti teillä rytmi palaa takaisin raiteilleen, Poppie. Kuulostaa tutulta, että on välillä rankkaa, mutta kuitenkin nauttii tästä ajasta.

Meillä oli eilen eka lääkärineuvola, ja aika kiire tuntui lääkärillä olevan täälläkin. Ei tullut yhtään sellainen olo, että olisi viitsinyt kysellä mitään "ylimääräistä". Tyttö oli melkein 57 cm pitkä ja painoa oli tullut kuulemma vähän liikaakin, nyt siis 5090 g. Tämä jäi jotenkin kaivelemaan, vaikka sanottiinkin, että kyllä se paino siitä tasoittuu. Olen huomannut nyt miettiväni, syötänkö liikaa ja varmistelen moneen kertaan, että tytöllä on varmasti nälkä ennen kuin tarjoan tissiä. Huoh. Kaikesta sitä saakin paskamutsi-fiiliksen, tämän lisäksi stressiä on aiheuttanut D-tippojen unohtuminen muutamana päivänä ja milloin mikäkin pikkujuttu. Taitaa mennä hormonien piikkiin ainakin osittain.

On kyllä tosi mahtavaa, että vihdoin on kiva sää. Ollaan päästy hiukan pidemmille vaunulenkeille, mistä koko perhe nauttii. Saadaan miehen kanssa aurinkoa, raitista ilmaa, liikuntaa ja jutteluaikaa, ja neiti nukkuu sikeämmin ja pidempään. Toivotaan, että nyt alkaisi kunnon kesä!

 

Fabula, jotenkin ajattelen, ettei vauva voi syödä liikaa ja ymmärrän, että nuo sanomiset jää päähän. Meilläkin on joskus unohtunut D-tipat.

Toivottavasti Nipsusella ja Jeniferillä on kaikki hyvin, kun ei ole kuulunut mitään vähään aikaan.

Saas nähdä, että tehdäänkö meillä hampaita; on kitinää ja jatkuvaa sormien pureskelua sekä kuolausta. Ajoittain jatkuva kitinä on kyllä raskasta toisinaan.

Päikkäreille nukahtaminen on aika hankalaa tällä hetkellä. Yöllä syödään edelleen jokusen kerran, eli meillä ei kiinteät vaikuttaneet yöuniin.
Omaa aikaa ei juu juurikaan ole, tämäkin viesti kirjoitettu erissä
Onneksi miehestä on paljon apua.

 

Fabula, tuohan on ihan pötypuhetta, että painoa olis tullut liikaa. Rintaruokittu lapsi ei voi olla 'lihava'! Neuvolalääkäreiltä tulee millon mitäkin kommentteja, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä se lapsi osaa tissiltä säädellä syömiään määriä. Pulloruokittua saattais herkemmin ylensyöttää, kun tuttipulloon muodostuu tyhjiö, jolloin maitoa vaan virtaa suuhun, ellei pullosyöttöäkin tahdista.

Hormonit varmasti tekee sitä, että kaikki sanat herkemmin jää mielessä pyörimään. Tuskinpa muutaman päivän D-vitamiinin unohduskaan mitään haittaa, jotkuthan välillä tauottaa niitä mahavaivojenkin takia tms.

Täällä jatkuu kyllä taistelut vähän joka unien kanssa. Aamulla heräillään klo 5-7 välillä. Sitten kukkuu 2 tuntia hereillä, ennen jaksoi aamusta valvoa tunnin. Vaunuissa nukkuu hyvin, kun vaunut liikkuu, mut maksimissaan sen kaks tuntia ja harvoin sitäkään, 90min on yleisin. Päivään mahtuu nyt kolmet päikkärit. Yöunille yritetään siinä klo 20-21 aikaan päästä, vähän vaihtelevalla menestyksellä. Kahvi on nykyään taas tarpeen.

Matkattiin la siskon perheen luo, ja pojalla menee kyllä reissupäivät aina ihan persiilleen. Vihaa olla turvakaukalossa hereillä, eikä oikein nukukaan vaikka uniaikaan ajeltiin. Oli taas tosi rentouttava matka.. Ja päivän muutkin unet meni ihan keturalleen. Illalla nukahti klo 20, 20 min myöhemmin heräs ja huuti sitten täyttä huutoa 22:30 asti, kunnes vihdoin väsähti. Sillon mietin, että onpa loistava ajatus lähteä ulkomaille tällä viikolla.. Noh, kaikesta oppii

Ja syömisen kanssa on myös välistä vähän taistelua. Ei meinaa malttaa syödä sitten millään, jos ympärillä tapahtuu yhtään mitään. Täytyy olla aivan hiljaa ja tuijottaa häntä silmiin. Kodin ulkopuolella ei oikein malttais syödä ollenkaan ennen kuin on ihan hirmuinen nälkä, sitten suorastaan hyökkää tissin kimppuun.

Meillä on Poppie tuota samaa, että istumaan pitäis vängätä ja vauva-asennot on ihan syvältä. Ja oman ajan puute välillä tuntuu täälläkin, vaikka poika on ihana ja kauan toivottu. Mutta olishan se silti joskus ihanaa olla hetki ihan yksin.

Meillä mies on koko kevään tehnyt ihan törkysen pitkiä työpäiviä, niin ei oo hirveästi hänestä apua ollut vauvanhoidossa. Ja jotenkin häneltä on nyt unohtunut ne vähätkin kotityöt, mikä meinaa taas aiheuttaa aikamoista hermojen kiritystä ja riidanpoikasta. No nyt on tän viikon lomalla, niin voivat vaikka vaunuilla keskenään ja mä voin olla yksin kotona

 

Meillä kans ollaan jo kovasti liikkuvaisia. Ei kyllä vielä istumaan vängätä, mutta lattialla hyöritään ja pyöritään. Kun hän hoksasi, miten pääsee vatsalle, niin nyt ollaan sitten aivan jatkuvasti kääntyilemässä vatsalle. Varsin sitkeä tapaus ja ihaltavaa innokkuutta kieltämättä. Uudestaan ja uudestaan vatsalle ja kuitenkaan sieltä ei sitten osatakaan välttämättä pyörähtää takaisin selälle omin neuvoin. Syömiseen ei kuitenkaan juuri malteta keskittyä, vaikka nythän sitä energiaa entisestään tarvitsisi. Jotenkin tosi nopeasti on tultu siitä vauvavaiheesta tällaiseen vauhdikkaaseen vaiheeseen, ettei voi oikein yhtään silmistään laskea. Mihin se aika on mennyt, huh. Ihanaa tietysti, että lapsi kasvaa ja kehittyy, mutta totta on, että lapsi kasvaa nopeasti. Hurjaa ajatella, että puolen vuoden päästä hätäisimmät jo kävelee.

Kiinteiden syöminen kangertelee vieläkin. Vaikea saada innostumaan lasta siihen. Porkkana menee melko hyvin. Bataatti ja omena ei houkuttele yhtään... Mitähän seuraavaksi kokeilisi.... Peruna ja kesäkurpitsa myös testattu. Kaksi kertaa päivässä maistellaan, jospa vähitellen totuttaisiin.

Fabula: En ole koskaan kuullut, että vauva voisi rintaruokinnalla tai sen puoleen korvikkeellakaan tulla liian painavaksi tai isoksi. Huoli pois.

Musicro: Tutulta kuulostaa miehen pitkät työpäivät. Yhteistä aikaa ihan perheenkin kesken tuntuu jäävän arkena tosi vähän. Omaa aikaa kuitenkin aina välillä on. Jos mies tulee kohtuulliseen aikaan kotiin niin jossain vaiheessa iltaa koetan sitten sujahtaa omille asioille, esim. lenkille, kauppaan tms. Hyvin ja mielellään tuntuu hoitavan, vaikkei mitenkään oma-aloitteisesti välttämättä ehdotakaan tällaisia järjestelyitä.

No nyt tuolta lattialta jälleen huhuillaan... Täytyypä mennä.

 

Meidän poika tyyliin ryömii pehmeällä alustalla Nyt kun viihtyy jo vähän paremmin vatsallaan niin tosiaan pyrkii ryömimällä eteenpäin. Saas nähdä koska lähtee lattialla/kovalla alustalla liikkeelle. Olen hieman yllättynyt, että näin pienenä tekee moista.

Kurkku ja vesimeloni ovat pahoja (annoin sormiruokailla), eli on tullut äitiinsä (minäkään en niistä yksinään sellaisenaan pidä mutta esim. salaateissa tykkään).

Onko muilla sellaista, että vauva kiljuu ja huutaa hassusti, ei siis itke mitenkään mutta mölyää koko sydämestään? Meillä on kaikenlaista ääntelyä ja vauva vaikuttaa aika temperamenttiselta huudellessaan.

 

Poppie: Kohta teillä varmaan jo kontataan.
Välillä meilläkin vauva huhuilee ja pitää monenmoista ääntä, mutta en luonnehtisi kovaääniseksi häntä kuitenkaan. Vaikka mistäs sen tietää, vaikka kuukauden päästä jo olisikin eri ääni kellossa. No, yleisesti ottaen meidän lapsi vaikuttaa temperamentiltaan rauhalliselta ja kärsivälliseltä, vaikka ilmeisen liikkuvainen tapaus onkin.

Mites pitkään aiotte olla kotona lapsen kanssa? Itse olen päättänyt jatkaa hoitovapaalle, vaikka onhan senkin alkamiseen vielä aikaa. Tuntuu niin ihanalta ja tärkeältä olla kotona lapsen kanssa ja olla seuraamassa kehitystä ja ylipäätään olla läsnä. <3