**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**

Täälähän ihania uutisia. Onnea Kuumetta.

Itse lähdin eilen yk:hon 10 eli tänään kp 2. Olen pettynyt, mutta ehkä alan olemaan jo niin turtunut, etten enää valahda ihan pohjille. Miehen kanssa juuri to iltana keskusteltiin aiheesta ja kun sanoin, että me on yritetty nyt 9 kiertoa eli meillä on ollut maksimissaan yhdeksän mahdollisuutta, niin oikeastaan totesimme yhteen ääneen ettei niitä niin kauheasti olekaan. Tammikuussa mennään kyllä tutkimuksiin katsomaan onko molemmilla pelit ja vehkeet kunnossa, kun tätä ikääkin jo alkaa oleen. Sellainen saunakeskustelu meillä.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

Siirin kp:t ovat siis tuosta viestistä laskien 2+23 = 25 ja YK 10.
Tsemppiä uuteen vuoteen kaikille.

 

Vaahtokarkille paljon onnea ja vauvaliimaa! :flower: :flower: :flower: Itselläni ainakin juili menkkamaisesti suunnilleen koko ensimmäisen kolmanneksen, vaikka pelotti, niin itselläni se tarkoitti vain kohdun verestymistä ja kasvua, eli siis hyvä juttu.

Paljon paljon plussapuhureita kaikille, olkoon tämän pinon vuosi 2009 täynnä iloisia vauvauutisia! :heart:

 

Hei

Täällä tämä lapseton nainen viettää lapsiperhe-elämää . Miehen tenavat ovat meillä reilun viikon. Hiukan jännitin etukäteen, miltä tuntuu saada heidät meille ensimmäistä kertaa keskenmenon jälkeen, mutta ihan hyvin on mennyt. Ei edes hirveästi kirpaissut, kun tänään anoppilassani miehen ex-appiukko ja omat appivanhempani muistelivat lapsia parivuotiaina. No, vähän tuntui mutta ei pahasti.

Nyt vatsassa alkoi tuntua siltä, että menkat saattavat alkaa ihan ajallaan. Nyt on siis kp21, jos se ensimmäinen kunnon km-vuotopäivä lasketaan kp1:ksi. Ihan hyvä, jos alkaa taas uusi kirto, sillä välissä pitäisi olla 1-2 kunnon kuukautiset ennen seuraavaa hoitoa. Tosin nytkin jo taas olen elätellyt toiveita luomuraskautumisesta, vaikka se kovin turhalta tuntuukin. Mutta teoriassahan se on mahdollista, kun ei meissä kummassakaan ole löytynyt selittävää tekijää lapsettomuuteen.

Voikaa hyvin kaikki!

 

Tiistai 30.12.2008



Tuulia-76 32v..........kp?/23-28......n.4v.......esikoinen, miehelle 3.
Tirlittan-75 32v.......kp15/29.................yk18...........esikoinen
Tresum77 30v.........kp?/27-31.............yk17...........esikoinen
Lumikeiju 33v..........kp18/29................yk9.............esikoinen
Marshmallow 34v.... kp?/23.................yk5.............esikoinen
Heksu76 31v............kp?/28.................yk4..............esikoinen
Ellastiina.........................................pari vuotta.........esikoinen
superwoman...........kp49/24-27.......yk2.................esikoinen
Siiri S 38v................kp4/25............yk10..................esikoinen
Kuumetta 36v.............kp23/?......yk30...................1. yhteinen
katinka 30 v...........kp25/25................yk7.................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................esikoinen

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......esikoinen
lentoemo-76...........yk7................1. yhteinen
Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen
[/quote]
Joulukuun plussat
Vaahtokarkki........ yk17...........esikoinen
[/quote]


[/quote]

 

Onnea Katille ja perheelle!!! :heart: :heart: :heart:

kuumetta, oli mukava huomata viestistäsi, että voit hyvin. Toivottavasti pääsette pian seuraavaan hoitoon tai vielä parempi tietenkin, jos luomuihme yllättäisi

).( Minä jo laskeskelen päiviä Väestöliiton käyntiin. Ei siihen ole enää kuin reilut kaksi viikkoa.
Lapsista on saanut täälläkin nauttia joululomien myötä. Ilona on ollut sisarusten lapsia ja heidän kavereitaan sekä lähisuvussa olevia tukiperhelapsia. Yksi pieni tukilapsi, jolle ei tahdo syli kelvata, otti yllättäin minun sylini suosikkipaikakseen ja on kyllä ollut mukava parivuotiasta lasta sylissä kantaa ja polvella keinuttaa. Harmillista muuten, että (ainakaan täällä pohjoisessa) tukiperhelapsia ei saa kuin lapsiperheisiin, sillä meidän perheessä riittäisi hyvin aikaa ja rakkautta toistenkin lapsille.

 

Tiistai 30.12.2008



Tuulia-76 32v..........kp?/23-28......n.4v.......esikoinen, miehelle 3.
Tirlittan-75 33v.......kp15/29.................yk18...........esikoinen
Tresum77 30v.........kp?/27-31.............yk17...........esikoinen
Lumikeiju 33v..........kp18/29................yk9.............esikoinen
Marshmallow 34v.... kp?/23.................yk5.............esikoinen
Heksu76 31v............kp?/28.................yk4..............esikoinen
Ellastiina.........................................pari vuotta.........esikoinen
superwoman...........kp49/24-27.......yk2.................esikoinen
Siiri S 38v................kp27/25............yk10..................esikoinen
Kuumetta 36v.............kp23/?......yk30...................1. yhteinen
katinka 30 v...........kp25/25................yk7.................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................esikoinen

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......esikoinen
lentoemo-76...........yk7................1. yhteinen
Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen
[/quote]
Joulukuun plussat
Vaahtokarkki........ yk17...........esikoinen
[/quote]

 

Päivitin vain ikäni listaan, kun eilen tuli taas yksi vuosi lisää

 

Niin ja Siirin kiertopäivät. Olisiko ne nyt oikein?

 

Tirlittan kiitos! Juu en onnistunu laittamaan Siirille oikein, oli liikaa numeroita samassa viestissä, meni laskin sekaisin...

 

Katille vielä lämpimät onnittelut täälläkin ja myös Vaahtokarkille isosti onnea!

/Bantsku, viikolla 34 :wave:

 

Vaahtokarkille ONNEA plussasta!

Kaikille Onnellista Uutta Vuotta! Tuokoon se tullessaan hyviä asioita..

 

Torstai 1.1.2009



Tuulia-76 32v..........kp?/23-28......n.4v.......esikoinen, miehelle 3.
Tirlittan-75 33v.......kp17/29.................yk18...........esikoinen
Tresum77 30v.........kp?/27-31.............yk17...........esikoinen
Lumikeiju 33v..........kp20/29................yk9.............esikoinen
Marshmallow 34v.... kp?/23.................yk5.............esikoinen
Heksu76 31v............kp?/28.................yk4..............esikoinen
Ellastiina.........................................pari vuotta.........esikoinen
superwoman...........kp51/24-27.......yk2.................esikoinen
Siiri S 38v................kp29/25............yk10..................esikoinen
Kuumetta 36v.............kp25/?......yk30...................1. yhteinen
katinka 30 v...........kp27/25................yk7.................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................esikoinen

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......esikoinen
lentoemo-76...........yk7................1. yhteinen
Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen
[/quote]
Joulukuun plussat
Vaahtokarkki........ yk17...........esikoinen
[/quote]


[/quote]

 

Hei kaikki Ihanat ja hyvää uutta vuotta!

Anteeksi ystäväiset, en ole jaksanut teille paljoakaan kommentoida piiitkään aikaan. Tiedätte ilmeisimmän syyn, se pikku Alkioni menetys sai aikaan sellaisen tyhjyyden, että mikään ei tuntunut miltään. Vähän on jo helpottanut, mutta vieläkin on sen asian suhteen melko tyhjä ja turta olo. Muut syyt ovat kiireet sekä se, että oma koneeni on rikki ja olen joutunut turvautumaan miehen kannettavaan, johon en ole vielä tottunut.

Meillä oli tiistaina 30.12. aika Väestöliittoon. Sen piti olla varhaisraskauden ultra, se, jossa näkisimme Oman Pienemme ensimmäistä kertaa. Sen sijaan siitä tulikin se ultra, jossa näin, miten kohdussa ei ole yhtään ketään . Oli melkoisen rankkaa lähteä käymään lääkärissä, varsinkin kun mies ei päässyt mukaan. Hän ei saanut lapsilleen (jotka ovat viikon meillä) järjestettyä hoitajaa. Isojahan nuo jo ovat, mutta mies ei halua jättää heitä yksin. Miehestäni tuntui lisäksi myös siltä, että tuo käynti on vain lisäkidutusta (jälkitarkastuskäynti) mutta minä näin sen jo hoidon aloituskäyntinä.

Onneksi lääkäri oli se kaikkein ihanin ja sympaattisin ja sain samalla vähän henkistäkin tukea, kun hän selvästi halusi myös kuulla, miten jaksan. Kohtu näytti tyhjentyneen ja palautuneen ihan hyvin ja ovulaatiokin oli jo tapahtunut, eli kuukautisten pitäisi alkaa näinä päivinä- tai sitten siihen voi mennä vielä parikin viikkoa.

Lääkäri sanoi, että on mahdollista, että lyhyen kirtoni vuoksi munasolujen laatu ei ehkä ehdi tulla parhaaksi mahdolliseksi ja siksi hän suosittelee seuraavalla kerralla IVFää pitkällä kaavalla. Viisi viikkoa hoitoa ja sitten puktio. Jännittää, sillä siinä kuulemma tulee enemmän sivuoireita. Mutta teen kyllä ihan mitä vaan, jos vain saan mahdollisuuden omaan Pieneen. Kilpirauhasarvoni täytyy mitata myös, sillä arvot ovat olleet vähän koholla. Maaliskuussa se oli 2,7 ja luvun pitäisi olla alle 2,5. Normaalistihan riittää, jos luku on alle 4. Nykyään kuulemma ollaan entistä tarkempia siitä, että luku on alle 2,5 sillä se voi vaikuttaa hedelmöittymiseen sekä kiinnittymiseen. Menen verikokeeseen ensi viikolla. Jos arvo on liian korkea, joudun aloittamaan lääkityksen ja hoito voidaan aloittaa vasta sitä seuraavassa kierrossa. silloin punktio menisi maaliskuulle. Jos hyvin käy, se voisi olla jo helmikuussa. Miehellä tosin on suunnilleen siihen aikaan työmatka .. Mutta kaikkihan riippuu kuukautisten alkamispäivästä. Minun pitää tehdä vielä raskaustesti ennen kuin saan aloittaa hoidot.

Sellaista.

Miehen ipanat ovat olleet meillä vajaan viikon. Etukäteen jännitti, miten osaan suhtautua heihin, kun takana on oman Pienen menetys. Hyvin on mennyt. Paitsi tuona lääkäripäivänä tuntui tosi rankalle, kun tunsin niin selvästi, miten lapset ovat miehen lapsia ja mieheni on lasten isä. Oli kauhean ulkopuolinen olo!!! Ja mieskin oli hiljainen ja vaisu, ei se päivä ollut helppo hänellekään. Harmittaa myös vähän, että lääkärikäynnin jälkeen ei olla puhuttu siitä käynnistä yhtään mitään. Ei olla ehditty ja toisekseen mies ei taida pystyä keskittymään siihen nyt, kun lapset ovat meillä ja hän keskittyy olemaan isä (ei se ole helppoa, kun lapset käyvät meillä tosi harvoin).

Voikaa oikein hyvin kaikki!

 

kuumetta, halaus sinulle. Toivon kovasti, että kiertosi käynnistyy suotuisaan aikaan hoitoja ajatellen.
Minusta olisi kiva kutsua sinut tänään iltateelle ja puida yhdessä tätä lapsettomuutta ja sen ympärillä pyöriviä ajatuksia ja asioita.

Minulla on ollut tänään kurjin päivä pitkään aikaan tämän lapsettomuusasian kanssa. En tiedä edes miksi asia tuntuu tänään niin raskaalta. Minun piti jättää illanviettokin väliin, sillä olisimme olleet siellä ainoa lapseton pariskunta, enkä tänään olisi jaksanut vauvamahoja ja pieniä lapsia. Mies meni kuitenkin illanviettoon ja ihan hyvä niin.
Aika solmussa olen tänään ajatusteni kanssa. Tuntuu, että kaipaisin asiasta enemmän keskustelua mieheni kanssa, mutta en itsekään tiedä, että miltä kantilta haluaisin asiaa hänen kanssaan puida. Mieheni on todella lämmin ja ymmärtävä ja toivoo lasta varmasti jopa enemmän kuin minä, joten ei ole kyse siitä, etteikö hän välittäisi asiasta, mutta selvästikään miehet ei kaipaa samalla tavalla asian puimista joka kantilta. Enkä tiedä kaipaako kaikki naisetkaan. Tai oikeastaan mieheni kanssa on kyse siitä, ettei hän koskaan koe tarvetta murehtia mitään asiaa etukäteen ja minä taas haluasin tehdä selviytymissuunnitelmia mahdollisesti edessä olevien ongelmien varalle. Ja minun mielestäni lapsettomuus on jo tässä ja nyt, kun taas mieheni suhtautuu luottavaisesti hoitoihin ja ajattelee, että murehdimme vasta sitten, jos hoidot ei tuota tulosta. Tai ei se ihan noin suoraviivaisesti mene, mutta tuohon suuntaan kuitenkin.
Äh, tuskastuttaa, kun en edes tiedä mikä nyt taas näin paljon ahdistaa. Ehkä minua jännittää Väestöliittoon meneminen ja pelkään minkälaisia pettymyksiä vielä voikaan olla edessä.

Kaikille parempaa mieltä.

 

Kuumetta, kiva kun kirjoitit kuulumisiasi/tunnelmiasi. Olet selvinnyt hienosti kaikesta. Voimia edelleen jatkoon! :heart:

Tirlittan, ymmärrän hyvin sinua ja puimisen tarvettasi. Miehet eivät ole tosiaan tuossa mielessä samanlaisia kuin me naiset. Ei halua minunkaan mies sen kummemmin tätä asiaa pyöritellä ääneen. Joka kuukausi kun menkat alkaa, kaipaisin jonkinlaista asian purkamista, mutta miehellä on jo katse kohti seuraavaa kiertoa. Tuntuu ettei häntä kuukautisten alkaminen juurikaan hetkauta, mutta minulle se on joka kerta "pieni kuolema", josta pitää selvitä yli. Ymmärrän toisaalta miehen kannan, terveellisempäähään se on katsoa eteenpäin, mutta joskus vaan pitää kertakaikkiaan saada märehtiä asioita ja purkaa tuntojaan ulos.

Välillä olen pyytänyt miehen sohvalle istumaan sanoen, että nyt ON PAKKO purkaa tätä pettymystä/ajatuksia/tunnelmia ulos, ja että kaipaan kuulla myös hänen kommenttejaan. Sitten hän tavallaan "herää" ja tsemppaa urhoollisesti kanssani keskustellen -heh!

Ymmärrän siis Tirlittan sinua ihan täysin tuossa asiassa. Mutta me ollaankin naisia Tsemppiä Väestöliiton käyntiä odotellessa! :heart:

Hyvää ja Levollista Viikonloppua ihan jokaiselle!

 

Lumikeiju, kiitos kommentistasi. Tuli heti parempi mieli.
Ihan samaan tapaan siis käyttäytyy miehet niin meidän kuin teidänkin sohvalla

 

Sunnuntai 4.1.2009



Tuulia-76 32v..........kp?/23-28......n.4v.......esikoinen, miehelle 3.
Tirlittan-75 33v.......kp20/29.................yk18...........esikoinen
Tresum77 30v.........kp?/27-31.............yk17...........esikoinen
Lumikeiju 33v..........kp23/29................yk9.............esikoinen
Marshmallow 34v.... kp?/23.................yk5.............esikoinen
Heksu76 31v............kp?/28.................yk4..............esikoinen
Ellastiina.........................................pari vuotta.........esikoinen
superwoman...........kp54/24-27.......yk2.................esikoinen
Siiri S 38v................kp32/25............yk10..................esikoinen
Kuumetta 36v.............kp28/?......yk30...................1. yhteinen
katinka 30 v...........kp30/25................yk7.................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................esikoinen

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......esikoinen
lentoemo-76...........yk7................1. yhteinen
Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen
[/quote]
Joulukuun plussat
Vaahtokarkki........ yk17...........esikoinen
[/quote]


[/quote]

[/quote]

 

Hei

Tirlittan ja Lumikeiju, kiitos lämpimistä ajatuksistanne.

Tirlittan, kuulostaa aika tutulle tuo, mitä kirjoitit. Meillä mies ottaa aika raskaasti aina kuukautisten alun, usein sulkeutuu ja muuttuu hiljaiseksi. Tosin aika usein olemme myös puhuneet tunteistamme, tai enemmänkin siitä, mitä nyt sitten seuraavaksi. Alussa jaksoimme puhua enemmän, nykyään yleensä emme. Kumpikaan.

Miehet ja naiset taitavat muutenkin kokea asioita eri tavalla. Kun sain nauttia ne neljä vuorokautta raskaudestani, meillä tuli miehen kanssa jo riitaakin- minä olin kuvitellut niin miljoona kertaa mielessäni, minkälaista meillä on sitten, kun viimein saamme plussan. Olin kai vähän pettynyt meidän kummankin hillittyyn, laimeaan, varovaiseen iloon. Emme uskaltaneet riemuita niin kuin aina kuvittelin. Minua ahdisti, etten osannut iloita täysillä. Oma ahdistukseni nosti pintaan myös sellaisia tunteita, jotka luulin käyneeni läpi jo seurustelun parina ensimmäisenä vuotena (silloin kävin ne läpi melko voimakkaasti tunteella). Aloin taas surra sitä, että mies on kokenut plussaamisen ja lapsen odotuksen jo jonkun muun kanssa. Itsesäälissäni heitin ilmaan ajatuksen, että eihän kolmas kerta taida enää edes tuntua samalta kuin ensimmäinen.. Siitä saimme mojovan riidan (hyvin harvinaista meillä ), sillä mies pahastui ihan hirveästi siitä, että edes kysyn sellaista. Hän oli todella loukkaantunut. Oikeasti en edes itse ajatellut niin, kunhan lietsoin itsesääliäni kateuksissani. Onneksi riita selvitettiin saman tien. Mies totesi tuolloin jutellessamme, että vaikka hän onkin ihan kauhean iloinen siitä, että viimeinkin onnistuimme, niin hänestä tuntuu, että miehet eivät kuitenkaan voi koskaan kokea raskautta yhtä todellisesti ja vahvasti kuin nainen, joka tuntee muutokset kehossaan- mies sanoi, että miehille asia konkretisoituu hänen uskoakseen todella vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Kuulostaa näin kirjoitettuna vähän kylmälle, mutta ymmärrän hyvin, mitä mies tarkoitti- ja tavallaan se jotenkin helpotti minun oloani.

Ainakin se hyöty tästä lapsettomuudesta ja hoidoista on, ettei todellakaan tarvitse hetkeäkään, synkimpinäkään hetkinä, miettiä, haluaako mies lasta yhtä paljon kuin minä. Jotain hyvää tässäkin. Vaikka en kai minä muutenkaan epäilisi, hänestä näkee kyllä, miten kovasti hän haluaa lapsen minun kanssani.

Sunnuntaina aloimme varovaisesti iloita jo ääneekin raskaudesta- uskalsin jopa varovasti suunnitella jotain (sitten syksyllä käyn vauvan kanssa kävelyllä sielläjasiellä, jopa ristiäispäivää jo ajattelin..). Ja iltapäivällä Nuuksiossa vessassa käydessäni huomasin pikkuisen ruskeaa. Huoli alkoi siitä. Kunnon verenvuoto alkoi maanantaina, kun tulin töistä kotiin. Siinä oli varmaan jotain kohtalon johdatusta mukana, sillä minun piti mennä suoraan töistä jouluostoksille, mutta käsilaukkuni jäi kotiin ja jouduin tulla sitä hakemaan. Muuten olisin huomannut keskenmenon kaupungilla.

Vaikka henkisesti olin tavallaan varautunut keskenmenoon, tavallaan en ollut. Enkä tiennyt, miten silloin pitää toimia. Soittelin maanantaina ensin miehelle paniikkipuhelun, sitten asiallisesti Naistenklinikalle (ohjasivat Kättärille, mutta vain, jos en pärjää vuodon kanssa tai jos tulen tosi kipeäksi) ja Väestöliittoon (odottele ja katsele vielä, loppuviikosta voit tulla mittauttamaan HCG-arvon uudelleen).

Seuraavana päivänä menin töihin normaalisti ja soitin sieltä työterveyshuoltoon (tyly vastaus: soita terveysasemalle, me emme hoida tällaisia- ja puhelu poikki) ja terveysasemalle (tylyhkö vastaaja sanoi, että jos tulen kipeäksi, kannattaa tulla päivystykseen. Veren HCG-arvoa eivät kuulemma mittaa, ainoa raskaustesti on että joko on tai ei ole raskaana. Neuvoi vielä soittamaan terveydenhoitajalle ja antoi soittoajan.). Samana päivänä läksin räntäsateessa kaupunkiin töiden jälkeen ostamaan verhoa (olinkohan shokissa tai jotain, mutta ajattelin jatkaa elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut) mutta soitin sitten kuitenkin vielä oman terveysasemani terveydenhoitajalle. Juttelin hänen kanssaan puhelimessa seisoen porttikongissa... Hän oli erittäin ihana ihminen, sympaattinen kuin mikä. Hän kehotti minua käymään varmuuden vuoksi saman tien Kätilöopistolla. Menin, ja pääsin aika nopeasti juttelemaan päivystävän kätilön kanssa. Hän hiukan ihmeteli, miksi olen siellä, ja kertoi nätisti, että ymmärränhän, että mitään ei voida nyt tehdä- ei tutkia eikä estää tapahtuvaa. Tiesin toki sen, mutta halusin varmistuksen, että mitään ei tarvitse tehdäkään. Mies etenkin oli edellispäivänä huolissaan ja sitä mieltä, että pitäisi käydä lääkärissä. Kätilön kanssa puhuminen helpotti, kun sain varmuuden, että keskenmenon tullessa ei tarvitse tehdä muuta kuin odottaa ja mennä päivystykseen, jos tulee kovin kipeäksi. Vaarana on kohtutulehdus. Sitä en tiennyt aiemmin.

Keksiviikkona olin räntäsateessa, kesken keskenmenon, jouluostoksilla. Kokemus, jota en suosittele muille.

Ilmoitin Väestöliittoon, että kesken meni, ja kävin silloin loppuviikosta kontrolliverikokeessa. Laskussahan ne arvot olivat. Tavallaan tuntui julmalle, tavallaan reilulle, saada piste siihen tarinaan.

Kävin ultrassa viime viikolla ja sain ohjeen tehdä vielä herkän raskaustestin kotona. Tein tänään, vetkutettuani sitä päiväkausia. Negatiivinenhan tuo oli. Ehdin jo toivoa luomuihmettä- ja pelätä kohdunulkoista (sekin mahdollisuus kuulemma olisi). No, uutta kohti vain..

Otin ison askeleen keskenmenoa seuraavana päivänä. Kysyttyäni mieheni mielipidettä kerroin lapsettomuudesta ja hoidoista yhdelle työkavereistani. Istuimme esimiehen huoneessa kaksistaan suljetun oven takana tunnin ja puhuimme. En aio kertoa muille. Valitisin tämän työkaverin siksi, että hän ei uskoakseni ole "lipsauttelija". Lisäksi hän on itsekin yrittänyt omia (jo aikuisia) lapsiaan 7 vuoden ajan. Hänellä auttoi aikoinaan leikkaus. Tunuu hyvälle, kun joku tietää. Ja tuntuu paljon helpommalta järjestää töistä lähtö, kun edes yksi tietää, miksi minun täytyy lähteä.

Huh, sanat ryöppysivät. Minun piti varmaan saada tämä kaikki ulos itsestäni.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

 

Voi kuumetta, kuinka rankkaa sinulla onkaan ollut :hug: Onpa hyvä, että sait jaettua tämän asian työkaverin kanssa, itseäni ainakin helpottaa, kun asian voi jakaa jonkun päivittäiseen elämänpiiriin kuuluvan kanssa.

Olet muuten ollut tosi urhea myös miesten lasten ollessa teillä, ei ole aina helppoa kohdata miehen "menneisyyttä" lasten muodossa normaalistikaan, mutta sinä kykenit siihen noinkin vaikeassa tilanteessa. :flower:

Uskon muuten, että on ihan normaalia, että välillä sattuu sekin tosi seikka, että mies on aikoinaan halunnut lapsia toisen naisen kanssa ja jakanutkin sen kokemuksen. Toisaalta, kun elämän tosiasioille ei voi muuta kuin hyväksyä ne, niin sitten alkaakin etsiä jo hyviä puolia asiasta.
Samalla tavoin kuin tiedät, että miehesi todellakin haluaa lapsia kanssasi, on helpottavaa tietää, että oikeastaan mies ehkä haluaa niitä kanssasi vielä enemmän kuin "sen toisen naisen" kanssa. Sillä esikoista toivoessa ja odottaessa ei oikein tiedä mihin varautua, ainakin omalle miehelleni oli vaikea vauva-aika 2 tunnin yöunineen oikea shokki. Eikä hän heti ollutkaan valmis yrittämään lasta kanssani, hän oli kokenut kummatkin vauva-ajat niin rankkoina ja sanoi parisuhteen päättyneen käytännössä toiseen plussatestiin. ( Täytyy heti sanoa, että vauva-ajan päätyttyä mies on nauttinut lapsista suunnattomasti, ja olen saanut todeta itsekin, kuinka upea isä hän on, mutta hän myöntää, että vaipanvaihdosta, kylvettämisestä jne. huolimatta mies tuntee olevansa alussa aika lailla äidin ja lapsen "tiellä")

Niin että kun mies sanoi sitten sanoi olevansa ei ainoastaan valmis vaan todellakin halukas yrittämään lasta, oli se ainakin meillä suoranainen lausunto parisuhteesta: miehestä meidän parisuhteemme kestää myös yövalvomiset ja vaipparuljanssin.

Eli vaikka joskus kaivertaa miehen menneisyys, on miehen kokemus asiasta kultaakin kalliimpaa, sinun kanssasi lapsen yrittäminen on todellakin ollut tietoinen ratkaisu, eikä ainakaan meillä kevyesti tehty päätös, vaan kauan punnittu ja harkittu asia.

Tsemppiä uuteen kiertoon :hug:

 

Hei vaan kaikille ja hyvää uutta vuotta sekä onnittelut kaikille plussanneille :flower: Kirjoitin jo pitkän tovin aikasemmin mutta eipä näköjään tullut tekstiä näkyviin Minä olen pitänyt todellista hiljaiseloa viimeiset puoli vuotta, en ole edes käynyt näillä sivuilla lukemassa. Mulla tosiaan listaan voi jo merkitä että yritystä takana jo 4 ja puoli vuotta ja olen yrittänyt taas viimeisen puolen vuoden aikana olla ajattelematta asiaa, mutta joka kuukausi kun menkat alkaa kylläpä se pettymys on aina vaan yhtä suuri. Meillä takana tosiaan 2 ivf (viimeisestä jo yli vuosi) ja lukuisia muita hormonihoitoja sekä tähystysleikkaus, ja syytä kun lapsettomuuteen ei ole löytynyt ei oikein voi mitään hoitaakaan nyt sitten ennen joulua sain aikaseksi käydä oman lääkärin luona ja teki lähetteen yleiselle puolelle, en tiedä millaiset jonot sinne on täällä, mutta katotaan josko siellä jotain yritettäisiin. Me tosiaan ollaan tähän asti oltu yksityisellä hoidoissa ja rahaa on palanut tosi paljon.
Kesällä mentiin naimisiin, joten jotain positiivistakin saatu aikaiseksi =)
Yritänpä tässä jatkossa taas olla mukana täällä keskusteluissa.
Toivotaan meille kaikille "positiivista" vuotta 2009!

 

kuumetta, kokemuksesi on ollut todella rankka. Jostain ihmeestä niitä voimia vain tulee tuollaisessakin tilanteessa selviämiseen :heart:
Kuten lentoemo kirjoitti, olet ollut todella urhea miehesi lasten kanssa oman surusi keskellä.
Onnittelut siitä, että olet rohjennut jakaa asian työkaverisi kanssa. Tiedän kokemuksesta miten paljon helpottaa, kun saa tuon suuren salaisuuden jaettua. Minähän olen uskoutunut mieheni siskolle ja siitä on todella ollut minulle apua ja tukea.

Tuulia, tervetuloa takaisin palstailemaan :hug:
Teillä on yritystä takana niin pitkään, että ihan pian jo luulisi olevan teidän vuoro. Paljon tsemppiä ja onnea. Toivotaan, että julkisella puolella pääsette pian hoitoihin, joista olisi apua.
Onnea rouvautumisesta :flower: =)

Kaikille pirteitä talvipäiviä!

 

Hei,

jostain syystä tälle listalle kirjoittaminen jäi aika vähiin, kun otin huolehdittavakseni tuon 35+-listan päivittämisen.

Tässä sitten tämän päivän saldo:
http://www.aijaa.com/v.php?i=3321545.jpg

Eli kp33/34 (eikä 25 niinkuin listallanne lukee), yk 10 antoi minulle tällaisen tuloksen. Vuodesta 2002 elänyt haave on ensimmäistä kertaa edes hiukkasen lähempänä.


-SiiriS :heart: :heart:

 

Tiistai 6.1.2009



Tuulia-76 32v..........kp?/23-28......4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Tirlittan-75 33v.......kp22/29.................yk18...........esikoinen
Tresum77 30v.........kp?/27-31.............yk17...........esikoinen
Lumikeiju 33v..........kp25/29................yk9.............esikoinen
Marshmallow 34v.... kp?/23.................yk5.............esikoinen
Heksu76 31v............kp?/28.................yk4..............esikoinen
Ellastiina.........................................pari vuotta.........esikoinen
superwoman...........kp56/24-27.......yk2.................esikoinen
Siiri S 38v................kp34/34............yk10..................esikoinen
Kuumetta 36v.............kp30/?......yk30...................1. yhteinen
katinka 30 v...........kp32/25................yk7.................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................esikoinen

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......esikoinen
lentoemo-76...........yk7................1. yhteinen
Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen
[/quote]
Joulukuun plussat
Vaahtokarkki........ yk17...........esikoinen
[/quote]


[/quote]

[/quote][/quote]

 

Tuulia ja Siiri, kiva kuulla teistä! Tuulialle Onnittelut naimisiinmenon johdosta! :flower:

Päivittelin listan jo tiistaille, eli loppiaiseen :wave:

 

Siiri, lämpimät onnittelut plussasta!! :flower: :heart: