**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**

Perjantai 16.1.2009




Lumikeiju 33v..........kp8/28-29...........yk10.................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp11/24-27............yk31..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp3/29.................yk19.................esikoinen
katinka 30v.............kp19/25................yk8.................esikoinen
rikupi 35v................kp5/28..................yk5.................1.yhteinen

Tuulia-76 32v..........kp?/23-28..........4,5v...esikoinen, miehelle 3.
Tresum77 30v.........kp?/27-31...........yk17...................esikoinen
Marshmallow 34v....kp?/23..................yk5...................esikoinen
Heksu76 31v...........kp?/28.................yk4....................esikoinen
Ellastiina.......................................pari vuotta...............esikoinen
superwoman...........kp?/24-27............yk2....................esikoinen


Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................esikoinen

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......esikoinen
lentoemo-76...........yk7................1. yhteinen
Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Tammikuun 2009 plussat
Siiri S 38v...............yk10..................esikoinen


[/quote]

 

Tirlittan, onpa jännää nyt kun homma pyörähti käyntiin!

Täällä on mieli ihan ok, ovista ootellessa.. Menemme 3.2. gynekologille miettimään tätä meidän tilannetta. Tarkoituksena on selvitellä onko meillä mahdollisuuksia ICSI-hoitoon (lähinnä siis minun terveydelliset syyt olisi esteenä ) Mielenkiintoista myös nähdä minkä kokoiset kystat ja nestepussit siellä helmikuun alussa on, juuri ennen menkkoja.

Hyvää viikonloppua ja iloista mieltä kaikille! :heart:

 

Tirlittan, tosi hienoa, että teillä homma lähti käyntiin Väestöliitolla. Nyt vaan peukut pystyyn ICSI:llä onnistumisen puolesta. Kuten joskus sanoinkin, useammat ystävämme ovat onnistuneet nimenomaan ICSI:llä. Etteköhän tekin! Niin, ja pistämisestä vielä, ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ole, kun siihen tottuu. Ja lyhyellä kaavalla, eihän pistot kestä kuin max. parisen viikkoa. Tsemppiä!

 

Olen ollut lomailemassa Egyptissä ja kerrankin sattui ovulaatio loman aikaan joten nyt ainakin voi sanoa että on kyllä kokeiltu kaikki asennot ja kellon ajat että saas nähä onko tärpännyt =)
Kotona odotti sitten kirje julkiselta puolelta että olivat saaneet lähetteen ja nyt heidän lääkärit pohtivat ensin että onko meillä mahdollisuuksia julkisen puolen hoitoihin, en kyllä tiedä mitkä kriteerit sinne on, ja jonot on puolesta vuodesta ylöspäin.
Vaahtokarkkihalauksia ja voimia multakin.
Siiri Onnittelut, ihana kuulla että plussaputki on aikaistu tällekin vuodelle!
Rikupi Tervetuloa minunkin puolesta!
Kuumetta mullakin lyhyt kierto ja oon monesti kysynyt lääkäreiltä josko se ois mun lapsettomuuden syy, mutta joka kerta ovat todenneet ettei sen pitäis olla, mutta minä kyllä uskon että se vois olla syy. Multa ei ole kyllä otettu kilpirauhaskokeita ennen ivf, outoa, onko sulla jotain oireita kun arvot on korkeita?

 

Heipä hei

Taas on aikaa vierähtänyt enkä ole ehtinyt tänne kirjoitella. Suurin syy on kyllä ollut se, että kotikoneeni ei edelleenkään toimi ja olen miehen työkoneen varassa.

rikupi, tutulle kuulostaa . Itsekin olin aluksi ihan pihalla kiertopäivistä, ovulaatiosta sun muista. En tainnut kuunnella biologian tunnilla.. Nyt nuo asiat ovat kyllä jo tuttuakin tutumpia . Vähempikin tieto olisi riittänyt.

Minunkin miehelläni on enenstään lapsia, jotka tosin eivät asu meillä- ja joita nähdäänkin ihan liian harvoin.

Keskenmenokysymykseesi sen verran että toki voi olla raskaana edes tietämättä sitä. Jos itse en olisi tehnyt testiä alkionsiirron jälkeen, en olisi mistään tiennyt olevani raskaana. Ainoa oire oli euforia, sellainen "en viitsi hermostua mistään"-olo. Ei nippailuja, ei ylenmääräistä väsymystä tai palelua, ei mitään. Muutaman päivän kuluttua testauksesta tuli keskenmeno. Olisin ehkä voinut luulla niitä vain tavallista runsaammiksi kuukautisiksi, jos en olisi osannut kuvitella olevani raskaana.

Tervetuloa mukaan joukkoon!


manna, kiitos ystävällisistä sanoistasi .

Ihana kuulla, että Pienelläsi on kaikki hyvin.



merilintu

Kiitos toivotuksistasi . Toki itsekin toivon vieläkin luomuihmettä. Tässä kierrossa siihen olisi mahdollisuus. Tosin olen melko pessimistinen hailakan toiveen suhteen.

Ei haittaa, vaikka et halua seurailla kiertopäiviäsi ja yrityskiertojasi. Minulle taas tuntuu tärkeälle, että omat lukemani ovat täällä ajan tasalla. Muualle en niitä laitakaan ylös.



Vaahtokarkki, en osaa edes kertoa, miten pahoillani olen puolestanne. Kunpa et olisi joutunut kohtaamaan tätä surua. Itketti, kun luin keskenmenostasi. Voimahaleja sinulle. On niin epäreilua, että jouduit kokemaan tämänkin.



tirlittan, kilpirauhasvajettani alettiin hoitaa lääkityksellä- kerron siitä kohta lisää.

Minäkin aina valitsen sunnuntaihesarista "viikon voittajan" ja luen sen ääneen miehelle. Tosin emme osta lehteä läheskään joka viikko.

Ihana kuulla, että Väestöliiton käynti meni hyvin (en muista, käyttekö täällä Helsingissä vai missä? - ei tarvitse vastata ellet halua) ja pääsitte heti alkamaan hoidon. Ei ihme, että pää on sekaisin ja huono olokin. Luulenpa, että se johtui tuosta henkisestä helpotuksesta (ainakaan minulla pistokset eivät ole aiheuttaneet mitään sivuvaikutuksia), olihan tuossa isoja asioita- klinikkakäynti, hoidon aloittaminen ja appivanhemmille kertominen. Miten he suhtautuivat asiaan?




lentoemo, oli ihanan lohduttavaa lukea ystävästäsi, joka sai luomulapset odotettuaan heitä niin kauan .



Lumikeiju, toivottavasti pääsette aloittamaan hoidon helmikuussa!



kati, se on ihan totta, että pistoksiin tottuu nopeasti.



Tuulia, olisipa mukavaa, jos teidän ei tarvitsisi mennä lainkaan sinne hoitohin, vaan matkalla olisi ollut onnea mukana . Pidän peukkuja!

Ahaa, sinulle on sanottu samalla lailla tuosta kierrosta kuin minulle. Minua itseäni hiukan ihmetyttää tuo asia. Vasta nyt, vajaa 1v 4kk tutkimuksiin hakeutumisesta ja 3 inseminaation ja yhden IVF:n jälkeen ensimmäistä kertaa yksi lääkäri mainitsi, että ehkä lyhyen kierron takia munasolu ei ehdi kehittyä tarpeeksi kypsäksi.

Minulla ei ole ollut mitään oireita tuosta kilpirauhasen vajaatoiminnasta.. tilitän siitä seuraavassa viestissä, sillä nyt pelkään kadottavani tämän pitkän viestin johonkin bittiavaruuteen!

 

Ja uutta viestiä .

Aloitan tuosta kilpirauhasasiasta. Minulla on seurailtu kilpirauhasarvoja vuodesta 2003 alkaen, sillä ne ovat olleet rajamailla. TSH-arvon pitäisi olla välillä 0,4 (muistaakseni) ja 4,0 ollakseen täysin normaali. Minulla se on ollut neljän pinnassa. Viimeksi maaliskuussa se oli 2,7 ja minulle sanottiin työterveysasemalta, ettei sitä tarvitse enää edes seurata.

Olen joitain kertoja ottanut kilppariarvot puheeksi Väestöliitossakin, mutta tarkkoja lukuja minulta ei ole koskaan aiemmin kysytty. Vasta nyt, IVF-hoidosta alkaneen keskenmenon jälkeen, minut passitettiin verikokeeseen ja sanottiin, että arvon pitäisi olla lapsettomuushoidon onnistumisen kannalta mieluiten alle 2,5. Minulle jäi käsitys, että tämä on uudehko tutkimustulos, ehkä noin vuoden vanha asia?

Ellen yrittäisi saada lasta, TSH-arvo saisi kuulemma olla jopa lähempänä kymmentä ennen kuin lääkitys kannattaisi aloittaa, koska minulla ei ole mitään oireita (ainakaan sellaisia, jotka olisin tunnistanut). Oireet tosin ovat sellaisia, jotka kehittyvät pitkän ajan kuluessa ja joita ei välttämättä edes huomaa oireiksi. Kyllä minäkin siitä listasta löysin oireita, mutta olen ajatellut niiden johtuvan tästä elämäntilanteesta.

Nyt siis aloitin perjantaina syömään tyroksiinia pienellä annostuksella ja verikokeeseen saan mennä ensimmäisen kerran noin 3 viikon kuluttua. Työterveyslääkäri puhui 8 viikosta, mutta onneksi klinikan lääkäri sanoi, että voidaan mitata jo aiemmin ja voi olla, että pääsemme aloittamaan IVF-hoidon jo ensi kierrossa. Ehkä.

Kilpirauhasarvojen huonous (saattaa) kuulemma vaikuttaa hedelmöittymiseen ja alkion kiinnittymiseen. Ja alkuraskauskin on kuulemma helpompi, jos vajaatoimintaa ei ole.

Tavallaan harmittaa, että tätä ei olla hoidettu jo ajat sitten. Kuukaudet kuluu....

 

Ja sitten yksi iso asia:

Minusta tulee täti!

Olo on toisaalta tosi iloinen- ja toisaalta tosi haikea ja kurja. Ymmärtänette... Kuulin uutisen eilen. Isäni soitti ja kertoi. Oli vaikea pysyä nutraalin kuuloisena. Iloiselta en onnistunut kuulostamaan, toivottavasti hän ei huomannut. Onnittelin kuitenkin, tietenkin, tulevaa vaaria.

Veljeni asuu ulkomailla, joten en näe häntä ja hänen vaimoaan pyöristyvän masunsa kanssa kovin usein- voi olla, että vain sähköpostikuvissa. Eilen eniten ahdistikin se, että joudun tästä lähtien kuulemaan vanhempieni intoilua tulevasta lapsenlapsesta (tosin äidistäni tulee mummopuoli- mietin sitäkin, miten paljon häntä surettaa se, ettei hän ole "oikea" mummo)...

Illalla onnistuin jo iloitsemaan siitä, että minusta tulee täti. Ja veljeni puolesta olen tosi iloinen, tämä on hänen ensimmäinen lapsensa.

Tänään se sitten iski täysillä, kun tajusin, että heidän vauvansa laskettu aika on kolme viikkoa ennen kuin Meidän Pikkuisen laskettu aika olisi ollut... Minun ensimmäinen raskauteni, joka meni kesken... Ahdistaa ihan hirveästi. Mietin, muistanko aina heidän lastaan katsoessani, että oma lapseni olisi samanikäinen, jos kaikki olisi mennyt hyvin. Rakas kummipoikamme syntyi samana päivänä, jolloin aloitimme varsinaiset lapsettomuushoidot (pistokset ensimmäistä inseminaatiota varten). Häntä katsoessani muistan aina välillä surra sitä, miten iso hän jo on -> miten kauan olemme jo yrittäneet hoidoillakin.

Tänään olen miettinyt sitä, miksi lyötyä lyödään. Miksi veljeni vauvalla pitää olla lähes sama lasskettu aika kuin meidän menetetyllä pienokaisella.

Miehelleni en ole halunnut tänään tätä suruani kertoa. Hän ottaa joskus näitä asioita raskaammin kuin minä, enkä halua pilata hänen hyvää mieltään.

Olen nyt kertonut lapsettomuushoidosta ja keskenmenosta kahdelle livetutulleni. Yhdelle työkaverilleni kuukausi sitten, ja eilen eräälle ystävälleni, jota näen vain hyvin harvoin. Keskustelimme eilen pitkään tekstareilla. Tuntui hyvälle. Hän on samassa tilanteessa kuin minäkin (yritystä yhtä kauan), paitsi että he eivät ole hoidoissa ja hän on joutunut kokemaan kaksi keskenmenoa. Olin hiukan hämmästynyt siitä, että suru on heillä yhtä iso ja syvä kuin meillä, vaikka heillä on ennestään pieni lapsi.

Voikaa hyvin kaikki!

 

Sinulle Kuumetta, en tiedä mitä sanoisin... Luin niin myötätunnolla kirjoitustasi. Olen liikuttunut surusi määrästä. :hug: Elämä on kummallista, kun asuin vielä muutama vuosi sitten itsekseni en kiinnittänyt näihin asioihin mitään huomiota. Ystävien lapset olivat kivoja ja kummilapset ihania, mutta nyt, kun itse yritämme lasta, tilanne on muuttunut. En ole voinut ymmärtää miten paljon surua ihmiset kätkevät sisäänsä. Sellaista joka on näkymätöntä muiden silmille.
Kaikista vaikein on ymmärtää äitejä jotka jättävät lapset ja kuitenkin ymmärrän myös heitä, sillä muutama ystäväni on tehnyt sen valinnan eikä kumpikaan olisi halunnut. Mutta he rakastivat lapsiaan niin paljon että halusivat heille hyvän elämän. Tai ainakin paremman mikä heillä EHKÄ olisi ollut äidin kanssa.
Voimia kaikille meille. Itse siivosin tänään 10-vuotiaan poikapuoleni komeroa ja heitin taas pois paljon pieniä vaatteita. poika oli mummallansa vkonlopun ja menee äitinsä luokse neljäksi päivää tällä viikolla. Rakastan tuota poikaa ja on ollut vaikea hyväksyä että hänellä on hyvät vanhemmat ja kerran kuussa minun on luovuttava tästä pojasta pidemmäksi aikaa kun hän on äitinsä luona. Asioita joita en voi sanoa ääneen. Joskus katselen pojan ja hänen veljien vauvakuvia ja mietin mitä antaisinkaan että saisin oman lapsiperheen. Kaikki ne kylpykuvat ja iloiset kesäkuvat kolmesta vesselistä... meillä, mutta eivät minun :ashamed:

 

Kirjoitin aiemmin illalla pitkän viestin, mutta se katosi :/ Kokeillaan nyt paremmalla onnella uudelleen.

Lumikeiju, toivotaan, että teillä gynekäynti selkeyttää tilannetta ja että teille(kin) ICSI olisi mahdollinen hoitomuoto :heart:

kati, kiitos kannustuksesta ja rohkaisusta. On totta, että pistämiseen tottuu nopeasti.

Tuulia, tervehdys sinulle pitkästä aikaa. Toivotaan, että rento lomameininkinne toisi parhaan mahdollisen matkamuiston =) Ja jos luomuyllätystä ei kuulu, niin kunpa pääsisitte jatkamaan hoitoja julkisella.

rikupi, on varmasti raskasta elää lapsiperheen arkea ja samalla kokea tyhjyyttä oman lapsen puuttumisesta. Toivotaan, että teillä tärppää pian, etkä sinä joudu kokemaan lapsettomuushoitoja.

kuumetta, tuntui todella surulliselta lukea minkälaisia ajatuksia tädiksi tuleminen on nostanut mieleesi. Voimia sinulle asian käsittelemiseen.
On lohdullista, että kilpirauhaslääkityksesi ei välttämättä tarkoita pitkää taukoa hoidoissanne. Taatusti on todella turhauttavaa, että asiaa ei ole hoidettu kuntoon aikaisemmin, mutta onneksi se kuitenkin osattiin ottaa huomioon nyt, eikä vasta joskus vielä myöhemmin.
Vastauksena kysymyksiisi; Me olemme hoidoissa Oulun Väestöliitossa.
Appivanhempani suhtautuivat tietoon lapsettomuushoidoistamme tukien ja kannustaen. He alkoivat heti rauhoittelemaan minua ja valamaan uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. He lupasivat tukea meitä kaikin mahdollisin tavoin. Minua itketti jostain syystä lähes koko ajan heidän kanssaan asiasta puhuessa, vaikka kotona en ole asiaa itkenyt pitkään aikaan. Ehkä se johtui osin jännityksen purkautumisesta, mutta ehkä asia myöskin muuttui enemmän todeksi, kun sen kertoi ääneen. Kyllä anoppiakin itketti. Kun appiukko kaappasi minut halaukseensa ja minä kastelin hänen paitansa vuolaasti valuvilla kyynelillä, niin mietin, että on tässä asiassa se hyvä puoli, että tämä varmasti lähentää ja vahvistaa suhdettamme.
Kerroin asiasta puhelimessa myös omille vanhemmilleni. He olivat tietenkin hyvin surullisia, mutta myös hyvin rohkaisevia ja kannustavia. Olemme lisäksi kertoneet nyt asiasta läheiselle tuttavapariskunnalle. Nyt tuntuu, että tarvittava tukiverkko tämän asian käsittelyyn on olemassa, emmekä aio tässä vaiheessa asiasta muille puhua. Tuntuu TODELLA HELPOTTAVALTA, että nyt tämän ison asian voi jakaa läheisten ihmisten kanssa.

Minulla on huomenna ultra. Pitäkää kanssasiskot peukkuja, että hormonit on toimineet odotetusti ja munasolut ovat alkaneet kasvaa.
Voikaa kaikki hyvin!

 

Maanantai 19.1.2009




Lumikeiju 33v..........kp11/28-29...........yk10.................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp14/24-27............yk31..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp6/29.................yk19.................esikoinen
katinka 30v.............kp22/25................yk8.................esikoinen
rikupi 35v................kp8/28..................yk5.................1.yhteinen

Tuulia-76 32v..........kp?/23-28..........4,5v...esikoinen, miehelle 3.
Tresum77 30v.........kp?/27-31...........yk17...................esikoinen
Marshmallow 34v....kp?/23..................yk5...................esikoinen
Heksu76 31v...........kp?/28.................yk4....................esikoinen
Ellastiina.......................................pari vuotta...............esikoinen
superwoman...........kp?/24-27............yk2....................esikoinen


Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................esikoinen

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......esikoinen
lentoemo-76...........yk7................1. yhteinen
Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Tammikuun 2009 plussat
Siiri S 38v...............yk10..................esikoinen

 

Eilen ultrassa näkyi kummallakin puolella neljä isoa ja tasakokoista follia sekä muutamia pienempiä, jotka ei ehkä ehdi kypsyä tarpeeksi. Myös kohdun limakalvo oli kasvanut hienosti. Olen tosi tyytyväinen, jos nuo kaikki kahdeksan saadaan talteen. Voi kunpa ne myös hedelmöittyisivät. Punktio on maanantaina ja siirto keskiviikkona, joten ensi viikko on kyllä jännittävä. Ja sitä seuraavat viikot ne vasta jännittäviä onkin

 

Keskiviikko 21.1.2009




Lumikeiju 33v..........kp13/28-29...........yk10.................esikoinen
Kuumetta 36v.........kp16/24-27............yk31..............1. yhteinen
Tirlittan-75 33v.......kp8/29.................yk19.................esikoinen
katinka 30v.............kp24/25................yk8.................esikoinen
rikupi 35v................kp10/28..................yk5.................1.yhteinen

Tuulia-76 32v..........kp?/23-28..........4,5v...esikoinen, miehelle 3.
Tresum77 30v.........kp?/27-31...........yk17...................esikoinen
Marshmallow 34v....kp?/23..................yk5...................esikoinen
Heksu76 31v...........kp?/28.................yk4....................esikoinen
Ellastiina.......................................pari vuotta...............esikoinen
superwoman...........kp?/24-27............yk2....................esikoinen


Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................esikoinen

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......esikoinen
lentoemo-76...........yk7................1. yhteinen
Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Tammikuun 2009 plussat
Siiri S 38v...............yk10..................esikoinen


[/quote]

 

Heippa kaikille!

Luin mielenkiinnolla kuulumisianne, joita olikin kivasti tullut tänne viime käyntini jälkeen. Kommentoin tällä kertaa vaan pikaisesti muutamalle: Tuulialle plussatuulia! Oli kiva kuulla, että kävitte virkistäytymässä ulkomaanmatkalla. Mekin on tässä aika paljon matkusteltu, enkä sanoisi edes, että se on varsinaista korviketoimintaa (vaikka se tavallaan onkin, tyyliin "lasta odotellessa") vaan se on sitä, että koittaa elää ihan normaalia elämää. Ei elämäänsä voi pistää "jäihin" ja odottaa sen alkavan vasta "sitku" meil on vauva. Vai mitä? =) Vaikeaa se välillä on, mutta itse olen koittanut tehdä niin parhaani mukaan.

Kuumetta ajatuksiasi oli kiinnostava lukea. Ymmärrän hyvin ristiriitaiset tunteesi tulevaan tätiyteesi liittyen. Voimia, kaikkeen.

Lumikeijulle tsemppiä gynekäynnin odottamiseen. Koita keksiä siihen asti kaikkea kivaa tekemistä.

Tirlittanille paljon onnea! Hienoa, että pääset viimein punktioon! Mahtavaa! Me piinaillaan sitten osittain samaan aikaan...

... nimittäin täällä olen tikuttanut ovulaatiota tuskanhiki otsalla (ja tuskaillut, vaikuttaako tuskailuni negatiivisesti ovulaatioon, tyypillistä... :headwall: )
Kokeilin ekaa kertaa lapsettomuuspuolen ihmisten suosituksesta Clearbluen digitestiä, joka antaa vain joko-tai tuloksen. Vaan sepä on toisaalta pirullinen, kun on tottunut seuraamaan pikkuhiljaa vahvistuvaa viivaa. Digitesti kun ei anna mitään ennakkovaroituksia lähestyvästä oviksesta. Pelkäsin todella, ettei ovista tulekaan (ja nyt jos joskus se on tosi tärkeä, kun alkionsiirtoa ei muuten tehdä).

TÄNÄÄN sitten plussa tuli ruutuun. Varmistin sen vielä vanhalla kunnon viivantihrustustestillä, ja sekin näytti selkeitä tasavahvoja viivoja. Perjantaina meillä on siis siirto, jee! Miten voi ihminen olla niin onnellinen OVULAATIOtestiviivasta, vaikka aika pitkän matkan päässä ollaan vielä siitä ainoasta oikeasta plussatuloksesta - saati lapsesta.
Mukavaa viikonjatkoa kaikille! T. Onnellinen merilintu

 

merilintu, mahtavaa, että ovis löytyi ja pääsette siirtoon!! =)
Voidaan tosiaan yhdessä jännäillä, vaikkei ihan samaan aikaan siirrot tapahdukaan.

 

Merilintu: Minäkin olen yrittänyt elää viime aikoina ns. normaalia elämää eli en pistä kaikkea enää sen varaan että josko sitä ois silloin raskaana. Mutta huomasin kyllä tässä eilen kun ystäväparin kanssa alettiin suunnitteleen thaimaan reissua ens joululle, niin en heillä sanonut mitään, mutta heti ku kotiin tultiin sanoin miehelle ettei kannata vielä suunnitella niin kauas kun jos oonkin viimesillään raskaana just silloin, ja mies suuttui ettei jaksais enää suunnitella elämää raskauden varalle. Tuntui minusta pahalta, kun oli hänen ehdotus vielä yrittää julkisella puolella, kun minä olisin jo ehkä antanut asian olla, ja nyt yhtäkkiä hän ei halua kuulla koko sanaa raskaus. Ihmeellinen tuo miesten ajatusmaailma.
Minä oon puhunut avoimesti lapsettomuudesta työpaikalla ja ystäville ja oikeastaan kaikille jos tulee puhetta lapsenteosta. Ja oon huomannut että lapsettomuus on tosi yleistä, mullakin on 2 työkaveria jotka on saanut lapsen ivf:llä, ja yhdestä työkaverista on tullut tosi hyvä ystävä tässä viimeisen 4 vuoden aikana, koska olemme molemmat samassa jamassa. Kaikki ovat suhtautuneet todella hyvin, ainoa jonka kanssa en paljon asiasta puhele on oma äitini, joka on muutaman kerran kommentoinut todella törkeästi minun mielestäni lapsettomuuttani, esim. että kun me reissataan niin paljon, tai että mulla on noi eläimet (2 koiraa ja kissa) kuin omat lapset, niin ei meidän elämään kuulemma mahtuiskaan mitään vauvaa.
Kuumetta: Minäkin aina mietin kun näen erään ystäväni lapsen, joka on jo 3,5 v, ja me alettiin silloin yhtä aikaa suunnitteleen lapsen tekoa, hänellä tärppäs aika pian ja mulla ei vieläkään, että josko minäkin olisin tullut silloin raskaaksi niin ois jo noin iso lapsi. Tulen varmaan aina miettimään samaa kun näen hänet, vaikka ystävyys välillämme on kyllä vähän lopahtunut ja vika varmaan minussa, koska olen oikeasti kateellinen että häntä onnisti ja minua ei.
Täytynee lopettaa tää vuodatus nyt ja mennä nukkumaan.

 

tirlittan huippua kuinka nopeasti pääsitte aloittamaan IVF:n! kyllähän mä tiesin et yksityisellä asiat etenee noeasti, mutta tuo oli kyllä ennätys =) eikö tuo ollut siis teidän eka käynti väestöklinikalla, vai muistanko väärin? ja hienoa että myös clomit kuitenkin toimivat miehelläsi ja että sinunkin osaltasi hoito sujuu ihan suunnitelmien mukaisesti. onnea punktioon!

lumikeiju tsemppiä hoitojen aloitukseen, toivotaan että ICSI voidaan kokeilla teillä! muuten, onko teillä koskaan ollut puhetta kystien leikkauksesta? tai onko niitä jo joskus leikattu? (sorry jos kyselen asioita joista olet jo kertonut, mulla vaan laho pää ). eräs ystäväni kärsii nimittäin myös kystista ja on menossa nyt niiden poistoleikkaukseen, tai leikkauksiin, kun niitä kystia on useita/isoja. kuulemma sen jälkeen voisi onnistua raskautua ihan luomuna, kun ei ole muuta syytä löytynyt lapsettomuuteen. ja ilmeisesti kystien kanssakin voi raskautua, näin ymmärsin, heikentävät kuitenkin jonkin verran mahdollisuuksia.

tuulia noin juuri pitää elää, eli nauttia mahdollisimman normaalista elämästä ja tehdä kaikkea kivaa, vaikka lasta toivoisi. mekin reissattiin ns viimeiseen asti ja ylläriplussa tulikin sitten malesiasta :heart: olen miettinyt että se kun ei miettinyt koko raskautumista, saattoi auttaa asiaa paljonkin. ehdin nimittäin kehittää raskautumisesta jo pienen pakkomielteen...

kuumetta olisipa hienoa jos voisitte jatkaa jo ensi kierrossa hoitoja! ja entistä paremmilla mahdollisuuksilla, kun on kilppariarvotkin hoidossa/kunnossa. jospa sieltä tulisi 9kk kestävä plussa sitten!

merilintu onnea huomiseen siirtoon!! peukut pystyssä täällä et kaikki menisi hyvin!

voimia ja kovasti +++tuulia kaikille!

t. manna + lilli rv 30+1 :heart:

 

Tuulia, kuten täällä ollaan monesti keskusteltu, niin miesten ajatukset lapsettomuudesta kulkevat jotenkin aivan eri reittejä kuin naisella. Varmasti tuntui pahalta, että mies on käyttäytynyt noin. Vaikka eläisikin elämäänsä tässä ja nyt, täysillä ilman lastakin, niin eihän sille mitään voi, että välillä tulee mieleen tulevia suunnitellessa, että entäpäs jos silloin...
Voimia sinulle! Kuulostaa mukavalta, että sinulla on useita ihmisiä, joiden kanssa voit asiasta puhua.

manna, meillä tosiaan oli viime viikolla ensimmäinen käynti Väestöliitossa ja samana iltana alkoi Puregonin piikitys. Ei siis olisi voinut nopeammin homma käynnistyä.
Sekä lääkäri että hoitaja sanoivat, että hyvin harvoin pääsee kukaan näin nopeasti hoidoissa liikkeelle. Ja kertoivat myös olevansa näissä asioissa vähän taikauskoisia ja sanoivat, että eiköhän nämä hoidot suju yhtä vauhdikkaasti ja sujuvasti loppuun saakka. Tuohon minäkin haluan uskoa

Olen nyt kirjoitellut tuolla lapsettomuus-puolellakin. Siellä on monilla tosi huimia follimääriä, joten alkaa oma follimäärä (4+4) tuntua aika vaatimattomalta. Mutta aion kyllä olla tosi tyytyväinen, jos nuo minun kaikki kahdeksan saadaan maanantaina punktiossa talteen. Ja ennen hoitojen alkua minulle sanottiin, että tavoiteltava määrä on 5-10 follia, joten siihen nähden olen ihannelukemissa. Toivottavasti laatu korvaa määrän!
Minulla on ollut tänään aamusta asti rinnat arkoina ja myös kirkasta limaista vuotoa, siis selvät ovulaatio-oireet. Huolestuin jo kovasti, että nyt ne munasolut karkaa ja soitin Väestöliittoon. Siellä tulivat siihen tulokseen, että ei tarvitse huolestua, mutta antoivat kuitenkin ohjeen pienentää Puregonin annostuksen 200:sta 175:een.
Onko teille muilla folleja kasvattaneilla ollut mitään tuon suuntaisia oireita hoidon aikana?

Kaikille mukavaa iltaa.

 

Siis voi elämä! Kirjoitin PIIIIIITkän viestin, ja se katosi. Nyt kyllä harmittaa.

Tirlittanille lähinnä vastailin, ja Tuulialle :ashamed:

Tirlittan: Mulla oli puregonin kanssa paaaljon voimakkaammat limaoireet (ja kaikki muutkin oireet), joten en olisi sinuna huolissani. Mullahan myös pienennettiin annosta ripulin ja kaikenlaisen pahoinvoinnin vuoksi - onneksi - koska hyperihän siellä lopulta vaani ja saaliina oli 30 follia...Mutta kuten itse sanot, jättimäärä folleja ei ole tavoite vaan sopiva määrä. Voi tietysti olla, että ne pienemmät follit ottivat jonkinlaisen kasvuspurtin ja outo olosi johtui siitä..Rintojen arkuus mulla on yleensä liittynyt vasta pregnyliin, mutta niin ison lisälastin hormonia piikität itseesi, että oireita voi olla joka lähtöön. Varsinaisesti munasolujen karkaamisestahan ei tarvitse olla huolissaan. Varmaan sinulla on joku estolääkitys (synrela?) siihen asti, että munikset vapautetaan? Nyt toi lause kuulostaa siltä, niinkuin kyse olisi jostain munasolujen vapautusrintamasta Mutta siis toivon, että sieltä löytyy juuri SE OIKEA munis.

Tuulialle: Ymmärrän hyvin, että harmistuit miehesi kommentista, onhan vuosi pitkä aika...Ehkä miehesi matkasuunnitelmilla kuitenkin haluaa viedä liian lapsiasiasta stresaaamisen pois. Varmasti hän haluaa vielä hoitoja, jos on itse niitä ehdottanut. Voisitteko varata matkan ja ottaa siihen peruutusturvan? Meillä on ollut jo pari kertaa sellainen.

Kiitos tsempistä, huominen jännittää niin, että oksettaa. Tulen sitten kertomaan, miten kävi. Huiiii...

 

Moikka!

Vautsi, tällähän on vuosi lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin!
Onnea matkaan huomiseen siirtoon Merilinnulle, ja toivon että Tirlittanille saadaan maanantain punktiossa hyvälaatuinen sato!
Kuumetta, tsemppiä ja sisua sinulle. Käyn täällä seuraamassa hoitojenne edistymistä jännityksellä ja positiivisen toiveikaana.

Minulla oli viimeinen neuvolalääkäri muutama päivä sitten, kohta on jo viikkoja 37 kasassa.

Bantsku

:wave:

 

merilintu, kiitos kommentistasi. Rauhoittaa mieltä, kun kuulee, että limat ei ole mikään uusi ja ihmeellinen oire. Minulla on käytössä Orgalutran estämässä munasolujen vapautusrintaman ennenaikaista toimintaa =)
Sinulle aivan valtavasti onnea huomiselle :heart:

Bantsku, hyviä vointeja! Ja kiitos toivotuksista!

 

Tirlittan: Mullakin oli kaikki mahdolliset oireet puregonin kanssa, joten kyllä se siitä. Mulla kasvoi ekassa ivf:ssa 8 rakkulaa joista vain 5 selvisi ehjänä punktiosta ja vain 2 hedelmöittyi, muttei kumpikaan tarttunu, toisessa saatiin vain 4 rakkulaa joista vain 1 hedelmöittyi, mutta niin huonona yksilönä ettei sitten kuitenkaan tarttunut kohdun seinämään
Merilintu: Me on jo viimeisten vuosien aikana otettu aina peruutusturva matkoille kun aina on pikku toivo kuiteski elänyt plussautumisesta
=) Onnea sulle tosi paljon huomiselle!
Mulla yövuoro menossa ja sit pitkä vapaa ja hu mökille hiihtämään On se jännä ku nuorena en voinut sietää hiihtämistä, mutta nyt se yks mun lempipuuhista, vanhuus tuo mukanaan kaikkea hullutusta

 

...pääsin kirjoittamaan. On ollut töissä ja muutenkin lievästi sanoen hektinen päivä...ja olen aivan rättipoikkiväsynyt...

...mutta yksi "hyvännäköinen" alkio on nyt siirretty, huh helpotus. Tulen jutustelemaan lisää paremmalla ajalla, nyt koitan rentoutua (uhkana on nimittäin hepuli siitä, että olen stressannut tänään liikaa, miten alkio nyt sen kestää jne...) Koitan tulla järkiini ja nauttia siitä, että hyvin kävi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

T. Väsynyt mutta Onnellinen Merilintu

 

merilintu, ihana uutinen, että siirto onnistui ja kaikki on hyvin!
Onnea ja rentoa mieltä tuleviin päiviin! :heart:

).( Pistin juuri viimeiset Puregonit ja Orgalutranit. Huomenna vielä irrotuspiikki ja sitten on piikityksen ohi. Ja eikun toiveikkain mielin kohti ensi viikkoa

 

Merilintu, ihanaa, että pääsitte siirtoon. Nyt vaan peukut ja varpaat pystyssä kiinnittymisen puolesta! Jäikö teillä muuten mitään pakkaseen? No, pääasia tässä vaiheessa tietenkin on, että siirtoon pääsitte. bd bd bd

Tirlittan, mäkin muuten silloin aikoinaan pistin just Puregonia ja Orgalutrania Pregnylin ohella. Oli siis ihan hyvä cocktail!
Niistä follien määristä vielä kommentti, että ei se määrä, vaan laatu! Olen kans ymmärtänyt, että joku noin 10 kpl on ihan hyvä määrä. Mulla muistaakseni punktiossa niitä saatiin 15 kpl. Kun pysytään tuollaisissa lukemissa, on usein laatukin kenties parempi kuin jos folleja on monia kymmeniä (tietenkin poikkeuksia on). Ja eihän sitä tarvii kuin sen yhden onnekkaan onnistumiselle. Hyvin sulla on hoito joka tapauksessa lähtenyt käyntiin. Ensi viikolla sulla on sit punktio, eikös?



ON: täällä meillä pikkumiehen kanssa menee ihan hyvin. Yllättävän rankkaa elämä pikkuisen kanssa kuitenkin on varsinkin, kun univelka painaa päälle. Meillä yöt nukutaan kohtuullisesti, tosin nukkuminen tapahtuu noin 2-3 h sykleissä. Iltaisin poika on huutanut vatsavaivojen takia, mutta tuskin ne vielä mihinkään koliikkiin viittaavat. Huutoa on onneksi vaan iltaisin nukkumaan mentäessä. Päivät sitten syödään ja nukutaan. Painoa pojalle on tullut jo lisää noin 1 kg ja pituuttakin muutama sentti.

Hyvää viikonlopun jatkoa! :wave:

Niin, ja Tuulialle moikka!

 

Sunnuntaita (ja hyvää kiinalaista uuttavuotta) kaikille!

Meillä on kati vielä neljään yrityskertaan alkioita (2 kpl/olki) tallessa. Koska oli eka pas halusivat siirtää vain yhden ja toinen yhden solun menettänyt heikomman näköinen tapaus heitettiin pois...Tietysti toivon, että tämä kerta olisi SE, mutta toki hieman rauhoittaa, kun tietää, että jemmassakin on...Voi kunpa tämä olisi se...Mielenkiintoista on se, että olen myös ovuloinut ihan itse, eli periaatteessa on mahdollista että luomumuniskin hedelmöityisi ja...

Muistatko muuten (tai tietääkö joku muu), milloin alkio kiinnittyy siirron jälkeen? Muutaman päivän päästä? Löysin jonkun keskustelupalstavastauksen (5 - 7 pv), mutta faktatieto olisi kiva...Toi löytämäni aika kuulosti aika pitkältä. Olin niin täpinöissä siellä siirrossa, että unohdin kysyä vaikka mitä lääkäriltä, höh, mutta mitä voi odottaa kun meinasin perjantaina hermostuksissani lähteä töihin ilman rintaliivejä

Tirlittanille jättipaljon tsemppiä huomiseen!!