Ihanaa! Nythän niitä plussia alkoi tippumaan. Kyllä se varmasti ihan totta on. Ei niihin raskaustesteihin ihan helposti mitään huijausplussia saada. Nyt on niin hyvä plussa-aalto että toivottavasti tauti tarttuu muihinkin. =)
**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**
- Viestiketjun aloittaja Ellastiina
- Ensimmäinen viesti
Paljon paljon onnea :flower: :hug: . Ja sylikaupalla vauvaliimaa ja tarrasukkia salamatkustajalle! :heart: Kyllä täällä nyt on tunnelma nousussa, kun näin ihania uutisia tulee! :heart:
muoks: taisi huomata, että mun sivu jumitti aiemmin. aattelin, että ehkä Bantsku uskoo jo yhdestäkin onnittelusta
muoks: taisi huomata, että mun sivu jumitti aiemmin. aattelin, että ehkä Bantsku uskoo jo yhdestäkin onnittelusta
Kyllä se verikoe oli samaa mieltä: Raskaana olen! Ihana hoitsu puhelimessakin toivotti onnea kahteen kertaan. Ei tätä nyt ihan vielä tajua, aika tarkalleen kaksi vuotta on mennyt ennen kun näinkin pitkälle päästiin. Vielä ei tietysti pidä juhlimaan ruveta, mutta kuitenkin: koskaan ei vielä ole tässä asti olla oltu!
:heart: Bantsku :heart:
:heart: Bantsku :heart:
Bantsku, mahtavat onnittelut sulle plussasta! Niin se vaan onnistui! Vatsaoireesi tosiaankin olivat sitä itseään. Aivan ihanaa! Sullakin taitaa olla takana aika pitkä yritysputki, eikös vaan? Tiedän tuon tuonteen, että sitä on aivan puulla päähän lyöty, eikä pysty tajuamaan, mitä on tapahtunut. Onnea vielä kerran! :flower: :flower:
Mullakin on hyviä uutisia kerrottavana: tänään oltiin klinikalla ultrassa. Viikkoja takana siis rv 7+1 ja pikkuisen Pavun sydän siellä sykki oikein kovasti!!! Kaikki on siis viikkoihin nähden kunnossa ja niin kuin pitääkin. Kyllä tätä on odotettu. :heart:
Gittelle myös hyvää vappua ja mukavia työpäiviä uudessa työssä!
Mullakin on hyviä uutisia kerrottavana: tänään oltiin klinikalla ultrassa. Viikkoja takana siis rv 7+1 ja pikkuisen Pavun sydän siellä sykki oikein kovasti!!! Kaikki on siis viikkoihin nähden kunnossa ja niin kuin pitääkin. Kyllä tätä on odotettu. :heart:
Gittelle myös hyvää vappua ja mukavia työpäiviä uudessa työssä!
Minnehän kadotin äskeisen viestini... Eli otetaanpa uusinta.
Täällähän on tosi hyviä uutisia, Kanella ja Bantsku, onneaaa! :flower:
Näistä tulee aina niin hyvä mieli... Tosi ihanaa, ettei kaikkien tarvitse yrittää vauvaa kuukausi/vuositolkulla, vaan tärpää nopeasti. Ja se se vasta hienoa, kun joku yrittää kauan ja saa siitä palkinnon. :heart:
On: En ole oikein jaksanut kirjoitella vähään aikaan, vaikka olen käynyt lähes päivittäin lukemassa teidän kuulumisia. On ollut sellainen seesteinen vaihe vauvakuumeilussa skopian jälkeen. Menkkojen lähestyessä toiveet alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään.
Iloista ja aurinkoista lähestyvää vappua kaikille!
t: Omelia (pp9, kp:stä ei ole varmuutta, koska skopia sekoitti kierron)
Täällähän on tosi hyviä uutisia, Kanella ja Bantsku, onneaaa! :flower:
Näistä tulee aina niin hyvä mieli... Tosi ihanaa, ettei kaikkien tarvitse yrittää vauvaa kuukausi/vuositolkulla, vaan tärpää nopeasti. Ja se se vasta hienoa, kun joku yrittää kauan ja saa siitä palkinnon.
:heart: On: En ole oikein jaksanut kirjoitella vähään aikaan, vaikka olen käynyt lähes päivittäin lukemassa teidän kuulumisia. On ollut sellainen seesteinen vaihe vauvakuumeilussa skopian jälkeen. Menkkojen lähestyessä toiveet alkaa pikkuhiljaa nostaa päätään.
Iloista ja aurinkoista lähestyvää vappua kaikille!
t: Omelia (pp9, kp:stä ei ole varmuutta, koska skopia sekoitti kierron)
Minulla on tosiaankin tänään vähän murhemieli.
Vatsassa on tuntemuksia vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla puolella, tutun tuntuisia menkkoja enteileviä tunteita. Jos kierto olisi taas 24 päivää, menkat alkaisivat nyt perjantaina. Käytän lugeja joten venyvät varmaan kyllä taas yli tuon ajan. Testata aion lauantaina tai sunnuntaina (meiluummin vasta sunnuntaina, jos maltan) mutta tänään vatsatuntemusten myötä alkaa mennä toivo.. ajattelin, että tällä kertaa mies saisi katosa tuloksen testitikusta- nyt tuntuu, etten kestä taas nähdä sitä tyhjää tikkua. Tähän asti olemme aina katsoneet testin yhtä aikaa, paitsi isänpäivän aamuna, kun olisin halunnut yllättää.
Toinenkin asia on tänään masentanut, oikeastaan menkkatuntemuksia pahemmin. Sain kuulla, että eräs ystävistäni on raskaana. Tasan kaksi vuotta sitten hän pohdiskeli minulle, ettei ole varma, haluaako loppujen lopuksi koskaan omia lapsia ja kertoi, ettei hänellä ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta. Sitten äitienpäivän Hesarista hän luki jonkun äitiydestä kertovan lehtijutun ja päätti, että lapsi kannattaa hankkia heti. Ja kuukauden kuluttua hän oli jo raskaana. Nyt on toinen lapsi tulossa, sekin käsittääkseni ensimmäistä tai toisesta kierrosta.
Myönnän, että olen tällä hetkellä melkoisen katkeruuden ja kateuden kourissa. Itselläni on ollut vauvakuume jo valehtelematta reilut 12 vuotta ainakin, ja lapsen saaminen on niin kovin vaikeaa... Ja joillain lapsi tuntuu tulevan tuosta vain.
Olen toki myös iloinen ystäväni puolesta ja onnittelin häntä. En vain malttaisi odottaa omaa lasta...
Tämä vauvauutinen oli oman yritykseni aikana kahdestoista sellainen vauvauutinen, johon on täytynyt reagoida jollain tavalla (=onnitella ja kysyä kuulumisia), lisäksi on paljon raskausuutisia, joihin ei ole tarvinnut reagoida sen enempää mutta jotka kuitenkin tietysti kolahtavat jotenkin..
Miten teillä muilla, oletteko kuulleet paljon raskausuutisia oman yrityksenne aikana?
Vatsassa on tuntemuksia vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla puolella, tutun tuntuisia menkkoja enteileviä tunteita. Jos kierto olisi taas 24 päivää, menkat alkaisivat nyt perjantaina. Käytän lugeja joten venyvät varmaan kyllä taas yli tuon ajan. Testata aion lauantaina tai sunnuntaina (meiluummin vasta sunnuntaina, jos maltan) mutta tänään vatsatuntemusten myötä alkaa mennä toivo.. ajattelin, että tällä kertaa mies saisi katosa tuloksen testitikusta- nyt tuntuu, etten kestä taas nähdä sitä tyhjää tikkua. Tähän asti olemme aina katsoneet testin yhtä aikaa, paitsi isänpäivän aamuna, kun olisin halunnut yllättää.
Toinenkin asia on tänään masentanut, oikeastaan menkkatuntemuksia pahemmin. Sain kuulla, että eräs ystävistäni on raskaana. Tasan kaksi vuotta sitten hän pohdiskeli minulle, ettei ole varma, haluaako loppujen lopuksi koskaan omia lapsia ja kertoi, ettei hänellä ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta. Sitten äitienpäivän Hesarista hän luki jonkun äitiydestä kertovan lehtijutun ja päätti, että lapsi kannattaa hankkia heti. Ja kuukauden kuluttua hän oli jo raskaana. Nyt on toinen lapsi tulossa, sekin käsittääkseni ensimmäistä tai toisesta kierrosta.
Myönnän, että olen tällä hetkellä melkoisen katkeruuden ja kateuden kourissa. Itselläni on ollut vauvakuume jo valehtelematta reilut 12 vuotta ainakin, ja lapsen saaminen on niin kovin vaikeaa... Ja joillain lapsi tuntuu tulevan tuosta vain.
Olen toki myös iloinen ystäväni puolesta ja onnittelin häntä. En vain malttaisi odottaa omaa lasta...
Tämä vauvauutinen oli oman yritykseni aikana kahdestoista sellainen vauvauutinen, johon on täytynyt reagoida jollain tavalla (=onnitella ja kysyä kuulumisia), lisäksi on paljon raskausuutisia, joihin ei ole tarvinnut reagoida sen enempää mutta jotka kuitenkin tietysti kolahtavat jotenkin..
Miten teillä muilla, oletteko kuulleet paljon raskausuutisia oman yrityksenne aikana?
Lentoemo -76, sinulla on jännät paikat, kun tapaat miehesi lapset ensimmäistä kertaa . Onko teillä yhteinen kieli?
Minä voin edelleenkin, jo 35 vuotta elämää ja mm. omat hääni kokeneena sanoa, että kertaakaan en ole vielä jännittänyt niin paljon kuin sillä hetkellä, kun ovikello soi ja tiesin tapaavani sen avatessani miehen lapset ensimmäistä kertaa. Olivat silloin 6v ja melkein 10v. Tosi hyvin meni kuitenkin, ja on mennyt tähän saakka (ensi tapaamisesta nyt 3v).
Minä olen koettanut olla lapsille vain se toinen aikuinen isin kodissa, en enempää tai vähempää. Kai olen jollain tavalla äitihahmo lomien aikana ainakin pienemmälle, mutta tarkoituksella en mitään sellaista roolia vedä. Olen lasten kanssa samalla tavalla kuin vaikka veljeni lapsen tai kummilasteni kanssa. Osallistun kaikkeen mutta koetan myös antaa tilaa miehen ja lasten suhteelle. Aluksi hain vähän paikkaani ja koetin ehkä vähän liikaakin olla tuppautumatta liikaa mutta nyt se on tasoittunut. Olen huomannut, että on kaikkein paras kaikille, jos olen ihan oma itseni ja sillä tavalla kuin itsestäni hyvälle tuntuu.
Lasten äidistä emme mieheni kanssa puhu (lasten kuullen) sen enempää kuin jos lapset puhuvat jotain hänestä. Silloin vastaamme jotain neutraalia. Joskus olen sanonut jotain tyyliin "Sulla onkin kiva äiti" tms ja joskus jopa puolustanut äitiä, jos lapsi on valittanut jotain missä olen kuitenkin ollut äidin kanssa samaa mieltä - mutta oma-aloitteisesti emme mies tai minä ala äidistä puhua. Lapset puhuvat äidistä kyllä kausittain aika paljonkin, joten hyvin olemme saaneet pidettyä heillä sellaisen olon, että äidistä saa puhua meillä. Päinvastaistakin olen uusperhekuvioissa kuullut..
Meilläkin lapset asuvat toisessa maassa, joten tapaamiset ovat muutaman kuukauden välein 1-4 viikkoa kerrallaan. Itse en ole heidän kanssaan yhteydessä väliaikoina muutoin kuin terveisten lähettelyn merkeissä. Mutta lomilla minä olen melkeinpä useammin kuin mies se, jolta kysytään lupaa tai apua. Etenkin pienemmän kanssa olen hyvin läheinen, kun ovat meillä. Myös isomman kanssa tulen hyvin toimeen.
Me haluttiin näyttää alusta asti lapsille, että tykkäämme toisistamme, joten ollaan alusta asti kuljettu käsi kädessä, halittu ja suukoteltu lasten nähden. Kumpikaan ei ole mitenkään osoittanut olevansa mustis tai kääntänyt katsettaan pois. Päinvastoin, tuntuvat olevan mielissään, kun näkevät meidän tykkäävän toisistamme. Halitaan ja silitellään kyllä lapsiakin paljon.
Lasten äidin kanssa en ole itse tekemisissä muutoin kuin joskus synttäreillä tai haku-/ tuontitilanteissa. Hyvin tullaan toimeen ja juttuun mutta minulle riittää se, että nähdään, kun on "pakko". Ehdotin itse aikanaan ensimmäisen kerran tapaamista lasten äidin kanssa ja luulen, että se oli ihan hyvä juttu. Molempia taisi jännittää kauheasti mutta luulen, että hän arvosti sitä, että sai nähdä, kenen luona hänen lapsensa viettävät aikaa.
En tiedä, saitko tästä mitään irti. Itsekin luin alkuaikoina nuo uusperheoppaat ja niistä oli kyllä apuakin. Etenkin siitä suomalaisesta, Maija jonkun kirjoittamasta.
Uusperheily on haasteellista mutta enimmäkseen oikein mukavaa . Muista vain olla oma itsesi äläkä stressaa turhia niin kaikki sujuu oikein hyvin .
. Onko teillä yhteinen kieli?Minä voin edelleenkin, jo 35 vuotta elämää ja mm. omat hääni kokeneena sanoa, että kertaakaan en ole vielä jännittänyt niin paljon kuin sillä hetkellä, kun ovikello soi ja tiesin tapaavani sen avatessani miehen lapset ensimmäistä kertaa. Olivat silloin 6v ja melkein 10v. Tosi hyvin meni kuitenkin, ja on mennyt tähän saakka (ensi tapaamisesta nyt 3v).
Minä olen koettanut olla lapsille vain se toinen aikuinen isin kodissa, en enempää tai vähempää. Kai olen jollain tavalla äitihahmo lomien aikana ainakin pienemmälle, mutta tarkoituksella en mitään sellaista roolia vedä. Olen lasten kanssa samalla tavalla kuin vaikka veljeni lapsen tai kummilasteni kanssa. Osallistun kaikkeen mutta koetan myös antaa tilaa miehen ja lasten suhteelle. Aluksi hain vähän paikkaani ja koetin ehkä vähän liikaakin olla tuppautumatta liikaa mutta nyt se on tasoittunut. Olen huomannut, että on kaikkein paras kaikille, jos olen ihan oma itseni ja sillä tavalla kuin itsestäni hyvälle tuntuu.
Lasten äidistä emme mieheni kanssa puhu (lasten kuullen) sen enempää kuin jos lapset puhuvat jotain hänestä. Silloin vastaamme jotain neutraalia. Joskus olen sanonut jotain tyyliin "Sulla onkin kiva äiti" tms ja joskus jopa puolustanut äitiä, jos lapsi on valittanut jotain missä olen kuitenkin ollut äidin kanssa samaa mieltä - mutta oma-aloitteisesti emme mies tai minä ala äidistä puhua. Lapset puhuvat äidistä kyllä kausittain aika paljonkin, joten hyvin olemme saaneet pidettyä heillä sellaisen olon, että äidistä saa puhua meillä. Päinvastaistakin olen uusperhekuvioissa kuullut..
Meilläkin lapset asuvat toisessa maassa, joten tapaamiset ovat muutaman kuukauden välein 1-4 viikkoa kerrallaan. Itse en ole heidän kanssaan yhteydessä väliaikoina muutoin kuin terveisten lähettelyn merkeissä. Mutta lomilla minä olen melkeinpä useammin kuin mies se, jolta kysytään lupaa tai apua. Etenkin pienemmän kanssa olen hyvin läheinen, kun ovat meillä. Myös isomman kanssa tulen hyvin toimeen.
Me haluttiin näyttää alusta asti lapsille, että tykkäämme toisistamme, joten ollaan alusta asti kuljettu käsi kädessä, halittu ja suukoteltu lasten nähden. Kumpikaan ei ole mitenkään osoittanut olevansa mustis tai kääntänyt katsettaan pois. Päinvastoin, tuntuvat olevan mielissään, kun näkevät meidän tykkäävän toisistamme. Halitaan ja silitellään kyllä lapsiakin paljon.
Lasten äidin kanssa en ole itse tekemisissä muutoin kuin joskus synttäreillä tai haku-/ tuontitilanteissa. Hyvin tullaan toimeen ja juttuun mutta minulle riittää se, että nähdään, kun on "pakko". Ehdotin itse aikanaan ensimmäisen kerran tapaamista lasten äidin kanssa ja luulen, että se oli ihan hyvä juttu. Molempia taisi jännittää kauheasti mutta luulen, että hän arvosti sitä, että sai nähdä, kenen luona hänen lapsensa viettävät aikaa.
En tiedä, saitko tästä mitään irti. Itsekin luin alkuaikoina nuo uusperheoppaat ja niistä oli kyllä apuakin. Etenkin siitä suomalaisesta, Maija jonkun kirjoittamasta.
Uusperheily on haasteellista mutta enimmäkseen oikein mukavaa
. Muista vain olla oma itsesi äläkä stressaa turhia niin kaikki sujuu oikein hyvin .Lentoemo -76, sinulla on jännät paikat, kun tapaat miehesi lapset ensimmäistä kertaa . Onko teillä yhteinen kieli?
Minä voin edelleenkin, jo 35 vuotta elämää ja mm. omat hääni kokeneena sanoa, että kertaakaan en ole vielä jännittänyt niin paljon kuin sillä hetkellä, kun ovikello soi ja tiesin tapaavani sen avatessani miehen lapset ensimmäistä kertaa. Olivat silloin 6v ja melkein 10v. Tosi hyvin meni kuitenkin, ja on mennyt tähän saakka (ensi tapaamisesta nyt 3v).
Minä olen koettanut olla lapsille vain se toinen aikuinen isin kodissa, en enempää tai vähempää. Kai olen jollain tavalla äitihahmo lomien aikana ainakin pienemmälle, mutta tarkoituksella en mitään sellaista roolia vedä. Olen lasten kanssa samalla tavalla kuin vaikka veljeni lapsen tai kummilasteni kanssa. Osallistun kaikkeen mutta koetan myös antaa tilaa miehen ja lasten suhteelle. Aluksi hain vähän paikkaani ja koetin ehkä vähän liikaakin olla tuppautumatta liikaa mutta nyt se on tasoittunut. Olen huomannut, että on kaikkein paras kaikille, jos olen ihan oma itseni ja sillä tavalla kuin itsestäni hyvälle tuntuu.
Lasten äidistä emme mieheni kanssa puhu (lasten kuullen) sen enempää kuin jos lapset puhuvat jotain hänestä. Silloin vastaamme jotain neutraalia. Joskus olen sanonut jotain tyyliin "Sulla onkin kiva äiti" tms ja joskus jopa puolustanut äitiä, jos lapsi on valittanut jotain missä olen kuitenkin ollut äidin kanssa samaa mieltä - mutta oma-aloitteisesti emme mies tai minä ala äidistä puhua. Lapset puhuvat äidistä kyllä kausittain aika paljonkin, joten hyvin olemme saaneet pidettyä heillä sellaisen olon, että äidistä saa puhua meillä. Päinvastaistakin olen uusperhekuvioissa kuullut..
Meilläkin lapset asuvat toisessa maassa, joten tapaamiset ovat muutaman kuukauden välein 1-4 viikkoa kerrallaan. Itse en ole heidän kanssaan yhteydessä väliaikoina muutoin kuin terveisten lähettelyn merkeissä. Mutta lomilla minä olen melkeinpä useammin kuin mies se, jolta kysytään lupaa tai apua. Etenkin pienemmän kanssa olen hyvin läheinen, kun ovat meillä. Myös isomman kanssa tulen hyvin toimeen.
Me haluttiin näyttää alusta asti lapsille, että tykkäämme toisistamme, joten ollaan alusta asti kuljettu käsi kädessä, halittu ja suukoteltu lasten nähden. Kumpikaan ei ole mitenkään osoittanut olevansa mustis tai kääntänyt katsettaan pois. Päinvastoin, tuntuvat olevan mielissään, kun näkevät meidän tykkäävän toisistamme. Halitaan ja silitellään kyllä lapsiakin paljon.
Lasten äidin kanssa en ole itse tekemisissä muutoin kuin joskus synttäreillä tai haku-/ tuontitilanteissa. Hyvin tullaan toimeen ja juttuun mutta minulle riittää se, että nähdään, kun on "pakko". Ehdotin itse aikanaan ensimmäisen kerran tapaamista lasten äidin kanssa ja luulen, että se oli ihan hyvä juttu. Molempia taisi jännittää kauheasti mutta luulen, että hän arvosti sitä, että sai nähdä, kenen luona hänen lapsensa viettävät aikaa.
En tiedä, saitko tästä mitään irti. Itsekin luin alkuaikoina nuo uusperheoppaat ja niistä oli kyllä apuakin. Etenkin siitä suomalaisesta, Maija jonkun kirjoittamasta.
Uusperheily on haasteellista mutta enimmäkseen oikein mukavaa . Muista vain olla oma itsesi äläkä stressaa turhia niin kaikki sujuu oikein hyvin .
. Onko teillä yhteinen kieli?Minä voin edelleenkin, jo 35 vuotta elämää ja mm. omat hääni kokeneena sanoa, että kertaakaan en ole vielä jännittänyt niin paljon kuin sillä hetkellä, kun ovikello soi ja tiesin tapaavani sen avatessani miehen lapset ensimmäistä kertaa. Olivat silloin 6v ja melkein 10v. Tosi hyvin meni kuitenkin, ja on mennyt tähän saakka (ensi tapaamisesta nyt 3v).
Minä olen koettanut olla lapsille vain se toinen aikuinen isin kodissa, en enempää tai vähempää. Kai olen jollain tavalla äitihahmo lomien aikana ainakin pienemmälle, mutta tarkoituksella en mitään sellaista roolia vedä. Olen lasten kanssa samalla tavalla kuin vaikka veljeni lapsen tai kummilasteni kanssa. Osallistun kaikkeen mutta koetan myös antaa tilaa miehen ja lasten suhteelle. Aluksi hain vähän paikkaani ja koetin ehkä vähän liikaakin olla tuppautumatta liikaa mutta nyt se on tasoittunut. Olen huomannut, että on kaikkein paras kaikille, jos olen ihan oma itseni ja sillä tavalla kuin itsestäni hyvälle tuntuu.
Lasten äidistä emme mieheni kanssa puhu (lasten kuullen) sen enempää kuin jos lapset puhuvat jotain hänestä. Silloin vastaamme jotain neutraalia. Joskus olen sanonut jotain tyyliin "Sulla onkin kiva äiti" tms ja joskus jopa puolustanut äitiä, jos lapsi on valittanut jotain missä olen kuitenkin ollut äidin kanssa samaa mieltä - mutta oma-aloitteisesti emme mies tai minä ala äidistä puhua. Lapset puhuvat äidistä kyllä kausittain aika paljonkin, joten hyvin olemme saaneet pidettyä heillä sellaisen olon, että äidistä saa puhua meillä. Päinvastaistakin olen uusperhekuvioissa kuullut..
Meilläkin lapset asuvat toisessa maassa, joten tapaamiset ovat muutaman kuukauden välein 1-4 viikkoa kerrallaan. Itse en ole heidän kanssaan yhteydessä väliaikoina muutoin kuin terveisten lähettelyn merkeissä. Mutta lomilla minä olen melkeinpä useammin kuin mies se, jolta kysytään lupaa tai apua. Etenkin pienemmän kanssa olen hyvin läheinen, kun ovat meillä. Myös isomman kanssa tulen hyvin toimeen.
Me haluttiin näyttää alusta asti lapsille, että tykkäämme toisistamme, joten ollaan alusta asti kuljettu käsi kädessä, halittu ja suukoteltu lasten nähden. Kumpikaan ei ole mitenkään osoittanut olevansa mustis tai kääntänyt katsettaan pois. Päinvastoin, tuntuvat olevan mielissään, kun näkevät meidän tykkäävän toisistamme. Halitaan ja silitellään kyllä lapsiakin paljon.
Lasten äidin kanssa en ole itse tekemisissä muutoin kuin joskus synttäreillä tai haku-/ tuontitilanteissa. Hyvin tullaan toimeen ja juttuun mutta minulle riittää se, että nähdään, kun on "pakko". Ehdotin itse aikanaan ensimmäisen kerran tapaamista lasten äidin kanssa ja luulen, että se oli ihan hyvä juttu. Molempia taisi jännittää kauheasti mutta luulen, että hän arvosti sitä, että sai nähdä, kenen luona hänen lapsensa viettävät aikaa.
En tiedä, saitko tästä mitään irti. Itsekin luin alkuaikoina nuo uusperheoppaat ja niistä oli kyllä apuakin. Etenkin siitä suomalaisesta, Maija jonkun kirjoittamasta.
Uusperheily on haasteellista mutta enimmäkseen oikein mukavaa
. Muista vain olla oma itsesi äläkä stressaa turhia niin kaikki sujuu oikein hyvin .kiitos kuumeetta! Ihana kuulla kokemuksistasi! Helpottaa, kun tietää, etten ole aivan ainoa tässä maailmassa
Aika hassua, että sunkin lapsipuolet ovat ulkomailla! Hih, tykkään tuosta sanasta lapsipuoli.... :heart:
Mä luin tuolta enkukielisiltä sivuilta kanssa, että on hyvä näyttää lapsille, että isä tykkää äitipuolesta, mutta jotenkin en näin ekalla reissulla taida uskaltaa :ashamed: Varmaan sitten pikku hiljaa, kun tulee enemmän luottamusta, ja lapset voivat olla varmoja, että isältä riittää huomiota heillekin. Kun tosiaan äidin miesystävän kanssa on jo ollut mustasukkaisuusongelmia!
Yhteinen kieli löytyy,enkku on mulle onneksi tuttu kieli, teen gradunkin englanniksi englanninkielisestä kirjallisuudesta.
oon muuten samaa mieltä, että toi Maija Rauhan kirja on hyvä, lisäksi mulla on Haymanin kirja Gummeruksen julkaisemana. Mutta ehkä parasta antia ovat tosiaan olleet äitipuolten kokemukset enkunkielisillä sivuilla, ne kiinnostivat senkin vuoksi, ettälapset asuvat Yhdysvalloissa, joten kaikkea suomalaiseen kulttuuriin sopivaa ei aina voi suoraan käyttää siellä. Esim. tytärpuoli jo sanoo että she loves me... :heart: Suomalaisesta se saattaa kuulostaa jopa oudolta, mutta amer. kulttuurissa on ihan normaalia, samoin kuin lasten pusuttelu ja haliminen. Vaikka en nyt aivan heti aio heidän kimppuunsa hyökätä huulet supussa
Tänään ostin lapsille synttärilahjat, ja oli ihanaa, kun ostin myös värityskirjoja, tusseja ja piirustuslehtiöitä sadepäiviä varten... Tuntui ihanalta suunnitella, että mitä voi puuhata lasten kanssa... Tahtoo oman kanssa
Huh huh, joo, pikkuhiljaa alkaa jänskättää... Saa nähdä pääsenkö ehjin nahoin takaisin
Aika hassua, että sunkin lapsipuolet ovat ulkomailla! Hih, tykkään tuosta sanasta lapsipuoli.... :heart:
Mä luin tuolta enkukielisiltä sivuilta kanssa, että on hyvä näyttää lapsille, että isä tykkää äitipuolesta, mutta jotenkin en näin ekalla reissulla taida uskaltaa :ashamed: Varmaan sitten pikku hiljaa, kun tulee enemmän luottamusta, ja lapset voivat olla varmoja, että isältä riittää huomiota heillekin. Kun tosiaan äidin miesystävän kanssa on jo ollut mustasukkaisuusongelmia!
Yhteinen kieli löytyy,enkku on mulle onneksi tuttu kieli, teen gradunkin englanniksi englanninkielisestä kirjallisuudesta.
oon muuten samaa mieltä, että toi Maija Rauhan kirja on hyvä, lisäksi mulla on Haymanin kirja Gummeruksen julkaisemana. Mutta ehkä parasta antia ovat tosiaan olleet äitipuolten kokemukset enkunkielisillä sivuilla, ne kiinnostivat senkin vuoksi, ettälapset asuvat Yhdysvalloissa, joten kaikkea suomalaiseen kulttuuriin sopivaa ei aina voi suoraan käyttää siellä. Esim. tytärpuoli jo sanoo että she loves me... :heart: Suomalaisesta se saattaa kuulostaa jopa oudolta, mutta amer. kulttuurissa on ihan normaalia, samoin kuin lasten pusuttelu ja haliminen. Vaikka en nyt aivan heti aio heidän kimppuunsa hyökätä huulet supussa
Tänään ostin lapsille synttärilahjat, ja oli ihanaa, kun ostin myös värityskirjoja, tusseja ja piirustuslehtiöitä sadepäiviä varten... Tuntui ihanalta suunnitella, että mitä voi puuhata lasten kanssa... Tahtoo oman kanssa
Huh huh, joo, pikkuhiljaa alkaa jänskättää... Saa nähdä pääsenkö ehjin nahoin takaisin
Toivottavasti täältä löytyy ihania uutisia lisää, kun palaan takaisin! Nyt matkalaukkua pakkaamaan!
Kati, lämpimät onnittelut sinullekin, sydänäänistä!
Kyllä se raskaus varmaan vasta silloin konkretisoituu, kun näkee/kuulee, että siellä ihan oikeiasti joku on ( jos on! ). Onko sulla neuvolakin jo lähiaikoina?
Kuumetta, älä nyt vielä masennu! Kaikki on mahdollista, pidän peukkuja sinulle!
Mulle ei ole sattunut lähipiiriin kuin muutama vauva-uutinen tämän 2 vuoden aikana. Ehkä siksi ne ei ole tuntuneet pahalta, kun niitä on ollut niin vähän.
Toisaalta, eihän ne toisten vauvat ole meiltä pois, vaikka tiedänkin että se tuntuu joskus pahalta kun toisille niitä plussia pulpaltelee tosta vaan.
Tsemppiä kaikille ja lentoemolle hyvää matkaa!
/Bantsku
Kyllä se raskaus varmaan vasta silloin konkretisoituu, kun näkee/kuulee, että siellä ihan oikeiasti joku on ( jos on! ). Onko sulla neuvolakin jo lähiaikoina?
Kuumetta, älä nyt vielä masennu! Kaikki on mahdollista, pidän peukkuja sinulle!
Mulle ei ole sattunut lähipiiriin kuin muutama vauva-uutinen tämän 2 vuoden aikana. Ehkä siksi ne ei ole tuntuneet pahalta, kun niitä on ollut niin vähän.
Toisaalta, eihän ne toisten vauvat ole meiltä pois, vaikka tiedänkin että se tuntuu joskus pahalta kun toisille niitä plussia pulpaltelee tosta vaan.
Tsemppiä kaikille ja lentoemolle hyvää matkaa!
/Bantsku
Hei
Lentoemo, ennen töihin lähtöä on vähän kiire mutta unohdin eilen kirjoittaa yhden tärkeän seikan: muista myös varautua siihen, että koet itsesi hetkittäin ihan ulkopuoliseksi. Itselleni niin kävi (ja käy vieläkin) aina välillä, vaikka mies onkin ihana ja ottaa minut aina huomioon. Välillä voi käydä myös niin, etteivät lapset kiinnostu lainkaan siitä, mitä sinulla on tarjottavana, vaikka miten olisit valmistanut heitä varten kaikkea kivaa. Lapsista vain ei koskaan tiedä. Muista, että jos niin käy, se EI JOHDU SINUSTA. Noita ulkopuolisuuden hetkiä minulle tuli ailkuaikoina etenkin, kun olimme tilanteissa, joissa mukana olivat mies, lapset ja lasten äiti. Ikään kuin olisin ollut ulkopuolinen koko kuviossa VAIKKA kukaan ei sitä varmasti ajatellutkaan ja mm. mies otti minut aina ihanasti huomioon. On vain rankkaa nähdä mies vanha perhe-kokoonpanossa edes hetkellisesti. Toisinaan ulkopuolisuuden hetkiä tuli myös silloin, kun lapsilla ja isällä oli jotkut omat jutut meneillään ja koin, etten tiedä omaa rooliani/ paikkaani kuviossa...
Kaikki menee varmasti hyvin mutta muista, että jos vastoinkäymisiä tulee, ne eivät johdu sinusta ja ulkopuolisuuden tunteet ovat ihan normaaleja. Ne menevät ajan mittaan ohi.
Hei hei!
Lentoemo, ennen töihin lähtöä on vähän kiire mutta unohdin eilen kirjoittaa yhden tärkeän seikan: muista myös varautua siihen, että koet itsesi hetkittäin ihan ulkopuoliseksi. Itselleni niin kävi (ja käy vieläkin) aina välillä, vaikka mies onkin ihana ja ottaa minut aina huomioon. Välillä voi käydä myös niin, etteivät lapset kiinnostu lainkaan siitä, mitä sinulla on tarjottavana, vaikka miten olisit valmistanut heitä varten kaikkea kivaa. Lapsista vain ei koskaan tiedä. Muista, että jos niin käy, se EI JOHDU SINUSTA. Noita ulkopuolisuuden hetkiä minulle tuli ailkuaikoina etenkin, kun olimme tilanteissa, joissa mukana olivat mies, lapset ja lasten äiti. Ikään kuin olisin ollut ulkopuolinen koko kuviossa VAIKKA kukaan ei sitä varmasti ajatellutkaan ja mm. mies otti minut aina ihanasti huomioon. On vain rankkaa nähdä mies vanha perhe-kokoonpanossa edes hetkellisesti. Toisinaan ulkopuolisuuden hetkiä tuli myös silloin, kun lapsilla ja isällä oli jotkut omat jutut meneillään ja koin, etten tiedä omaa rooliani/ paikkaani kuviossa...
Kaikki menee varmasti hyvin mutta muista, että jos vastoinkäymisiä tulee, ne eivät johdu sinusta ja ulkopuolisuuden tunteet ovat ihan normaaleja. Ne menevät ajan mittaan ohi.
Hei hei!
Kuumetta ja kaikki muutkin väri- ja kokointoilijat:Alkuperäinen kirjoittaja kuumetta:
lainatkaa vaikka tuota minun aiempaa onnitteluviestiä, jotta pääsette näkemään koodit. Niitä ei voi tähän suoraan kirjoittaa näkyville, koska kirjoittessa ne muuttuvatkin toiminnoksi.. Mutta lainaan itse itseäni ja lisään jokaisen hakasulkeen alkuun välilyönnin ja lihavoin koodit, jotta pääsette periaatteesta selville.
ja tämähän näyttää ilman välilyöntejä ja tummennuksia tältä:Alkuperäinen kirjoittaja Tiila:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiila:
Siis toiminnon (lihavoinnin, värin, fontin koon jne) aloittava koodi on muotoa [ koodi ] ja kun muokattava kohta halutaan päättää, merkitään [ /koodi]. Nämä siis ilman noita välilyöntejä. Koodisana aina englanninkielinen, ja väri myös.
Ohoh. Tulipa koodausopetus vauvakuumepalstalle. Onnea vielä kerran Bantsku ja Kati231, jotta pysytään aiheessakin :flower: Plussatsemppauksia kaikille muillekin, plussatuulosia kevään kunniaksi
~Tiila ja Pieni (viisi ja puoli viikkoa :heart: )
Kiitos kuumetta vielä viimeisestäkin "vinkistä", todellä hyvä osata varautua ja jo etukäteen helpottaa tietää, että se on ihan normaalia ja että sattuu niin paremmissakin perheissä Arvostan tosi paljon neuvojasi ja että jaet kokemuksiasi, kiitos siis tosi paljon :heart:
Arvostan tosi paljon neuvojasi ja että jaet kokemuksiasi, kiitos siis tosi paljon :heart:Tulin äitiyslomatylsyydessäni vakoilemaan tänne ja täällähän olikin megahienoja uutisia! Wau, Bantsku, onnea!!!! Ihanaa, että täällä on viime aikoina tullut useampia plussia. Kyllä niitä on tullut teille toivottuakin. Ja kuka mahtaa ollakaan seuraava?
Mulla siis menossa toinen viikko äitiyslomaa, laskettuun aikaan enää 3 viikkoa ja risat =) Tuntuu hurjalle kun ei vaikuta siltä, että olisin niin kauan sitten plussannut. Mutta tottahan se on, masu on jo sen kokoinen että huhhuh. Väsymys painaa ja turvotustakin on kiitettävästi. Viimeisen parin viikon aikana tullut 1 kg viikossa lisää... Kaikki on muuten edelleenkin hyvin. Tuossa äsken tulikin lueteltua kaikki oireet. Neuvolan lääkäri tänään veikkaili meille sellaista 4,5 kiloista ja pojasta hän edelleen puhui sydänäänten perusteella. Ja mä olen tuosta sukupuolesta kyllä hieman eri mieltä =) Mutta sekin selviää vielä tässä ennen juhannusta...
Aurinkoa elämään ja lämpöisiä plussatuulia kaikille toivottelee Miinamaria ja pikkuinen rv 36+2
Mulla siis menossa toinen viikko äitiyslomaa, laskettuun aikaan enää 3 viikkoa ja risat =) Tuntuu hurjalle kun ei vaikuta siltä, että olisin niin kauan sitten plussannut. Mutta tottahan se on, masu on jo sen kokoinen että huhhuh. Väsymys painaa ja turvotustakin on kiitettävästi. Viimeisen parin viikon aikana tullut 1 kg viikossa lisää... Kaikki on muuten edelleenkin hyvin. Tuossa äsken tulikin lueteltua kaikki oireet. Neuvolan lääkäri tänään veikkaili meille sellaista 4,5 kiloista ja pojasta hän edelleen puhui sydänäänten perusteella. Ja mä olen tuosta sukupuolesta kyllä hieman eri mieltä =) Mutta sekin selviää vielä tässä ennen juhannusta...
Aurinkoa elämään ja lämpöisiä plussatuulia kaikille toivottelee Miinamaria ja pikkuinen rv 36+2
Bantsku -- TOSI paljon onnea!!! Mahtavia uutisia!
Jotenkin sen ajankulun huomaa siinä, että ihmiset joiden kanssa on alussa piinaillut ovat jo synnyttäneet tai menossa synnyttämään. Kummasti se aika kuluu...
Jotenkin sen ajankulun huomaa siinä, että ihmiset joiden kanssa on alussa piinaillut ovat jo synnyttäneet tai menossa synnyttämään. Kummasti se aika kuluu...