Heipä hei
Kiitos Tiila noista ohjeista!
Bantsku, olet oikeassa, kun sanoit, etteivät toisten vauvat ole meiltä pois. Mutta jotkut vauvauutisista vain tuntuvat aluksi hiukan pahalle, ei sille voi mitään. Noissakin tunteissa on eroa- lähimpien raskaudet ovat tuntuneet pelkästään hyville ilman tummaa reunusta. Mutta sitten ne, jotka eivät ole edes poteneet vauvakuumetta vaan päättäneet hankkia lapsen nyt- ja seuraavassa kierrossa ovatkin raskaana... ne vihlaisevat, ei sille voi mitään. Ja sitä miettii, onko koskaan oma vuoro.. kaksitoista raskausuutista oman yrityksen aikana on aika paljon. Tuntuu siltä, että kaikki muut saavat vauvoja ja me ei. Vielä haluan lisätä tähän, että jostain syystä täällä kaksplussassa odotan ja toivon plussia hirmuisen paljon joka ikiselle, niistä tulee pelkästään hyvä mieli . Johtuu varmaan siitä, että tiedän, miten kovasti noita plussia on odotettu .
Lentoemo
Onnea reissuun ! Toivottavasti kaikki menee oikein hyvin!
Miinamaria,
oli ihana lukea kuulumisiasi .
Ja kaikille muillekin kovasti tsemppiä ! Kyllä me kaikki vielä onnistutaan .
).(
Minulla on menossa kp25/ n. 24 ja yk siis 21. Käytän Lugesteroneja joten kierto venyy niin pitkäksi kuin Lugeja käytän. Niin kävi ainakin viime kerralla, kun käytin Lugesteroneja.
Meillähän on siis takana yksi tulokseton inssi, jonka jälkeen piti vetää henkeä pari kierrosta. Tässä kierrossa pistelin taas Puregonit ja Pregnylin mutta inseminaatiota ei tehty ajoituksen vuoksi vaan luotettiin kotikonsteihin. Ovistestiinhän tuli melko tumma viiva mutta ei ihan plussa lauantaiaamuna ja sunnuntaiaamuna ei ollut enää kuin hyvin hailakka viiva. En siis tilannut inseminaatioaikaa sille lauantaille. Anoppikin oli kylässä tuolloin mutta onneksi saatiin vähän kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Nyt jännittää, onnistuiko..
Minulla on jotenkin sellainen olo ollut pitempään, että jostain syystä munasolun hedelmöittyminen ei onnistu. Tuohon ei ole mitään perustetta, sillä miehen siittiöt ovat oikein hyvälaatuisia ja follikkelikin kasvoi ihan nätisti (tällä kertaa kaksi). Jotenkin minusta vain tuntuu siltä.
Testata aion huomenna tai sunnuntaina. Hirvittää. Pelottaa ajatella, miten selviän pettymyksestä jälleen kerran, jos sellainen tulee. Oikeastaan en uskalla enää toivoakaan onnistumista, koska pettymys on sitten liian kova. Mutta toivonhan minä silti..
Haaveilen niin siitä omasta vauvasta, ja kaikkein eniten kaksosista . Kaksoset ovat olleet haaveenani ihan nuoresta tytöstä saakka mutta yksikin vauva kerrallaan riittää kyllä . Kunpa tulisit jo.
Tässä kierrossa olen yrittänyt kaikenlaista. Olen laihduttanut 3,5-4 kiloa nyt huhtikuun aikana. Olen rukoillut Jumalaa (enkä edes ole kovinkaan uskonnollinen ihminen) ja metsän henkiä. Olen syönyt paljon greippejä (hyvää laihdutusruokaa). Olen rummuttanut noitarummullani. Olen stressannut vähemmän, koska töissä on ollut vähemmän stressaavaa ja isänikin on päässyt jo sairaalasta kotiin. Olen koettanut ajatella vauva-asiaa vähemmän ja pysytellyt aika paljon täältäkin pois sen takia. Olen pistellyt vatsaani vauvalääkettä. Olen hoitanut vauvakuumettani hoivaamalla 3kk ikäistä ihanaa kummipoikaani. Ja tietenkin olen hellinyt miestäni. Tuntuu siltä, että olen tehnyt kaikkeni.
Nyt vain toivon ja pelkään.
Kiitos Tiila noista ohjeista!
Bantsku, olet oikeassa, kun sanoit, etteivät toisten vauvat ole meiltä pois. Mutta jotkut vauvauutisista vain tuntuvat aluksi hiukan pahalle, ei sille voi mitään. Noissakin tunteissa on eroa- lähimpien raskaudet ovat tuntuneet pelkästään hyville ilman tummaa reunusta. Mutta sitten ne, jotka eivät ole edes poteneet vauvakuumetta vaan päättäneet hankkia lapsen nyt- ja seuraavassa kierrossa ovatkin raskaana... ne vihlaisevat, ei sille voi mitään. Ja sitä miettii, onko koskaan oma vuoro.. kaksitoista raskausuutista oman yrityksen aikana on aika paljon. Tuntuu siltä, että kaikki muut saavat vauvoja ja me ei. Vielä haluan lisätä tähän, että jostain syystä täällä kaksplussassa odotan ja toivon plussia hirmuisen paljon joka ikiselle, niistä tulee pelkästään hyvä mieli . Johtuu varmaan siitä, että tiedän, miten kovasti noita plussia on odotettu .
Lentoemo
Onnea reissuun ! Toivottavasti kaikki menee oikein hyvin!
Miinamaria,
oli ihana lukea kuulumisiasi .
Ja kaikille muillekin kovasti tsemppiä ! Kyllä me kaikki vielä onnistutaan .
).(
Minulla on menossa kp25/ n. 24 ja yk siis 21. Käytän Lugesteroneja joten kierto venyy niin pitkäksi kuin Lugeja käytän. Niin kävi ainakin viime kerralla, kun käytin Lugesteroneja.
Meillähän on siis takana yksi tulokseton inssi, jonka jälkeen piti vetää henkeä pari kierrosta. Tässä kierrossa pistelin taas Puregonit ja Pregnylin mutta inseminaatiota ei tehty ajoituksen vuoksi vaan luotettiin kotikonsteihin. Ovistestiinhän tuli melko tumma viiva mutta ei ihan plussa lauantaiaamuna ja sunnuntaiaamuna ei ollut enää kuin hyvin hailakka viiva. En siis tilannut inseminaatioaikaa sille lauantaille. Anoppikin oli kylässä tuolloin mutta onneksi saatiin vähän kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Nyt jännittää, onnistuiko..
Minulla on jotenkin sellainen olo ollut pitempään, että jostain syystä munasolun hedelmöittyminen ei onnistu. Tuohon ei ole mitään perustetta, sillä miehen siittiöt ovat oikein hyvälaatuisia ja follikkelikin kasvoi ihan nätisti (tällä kertaa kaksi). Jotenkin minusta vain tuntuu siltä.
Testata aion huomenna tai sunnuntaina. Hirvittää. Pelottaa ajatella, miten selviän pettymyksestä jälleen kerran, jos sellainen tulee. Oikeastaan en uskalla enää toivoakaan onnistumista, koska pettymys on sitten liian kova. Mutta toivonhan minä silti..
Haaveilen niin siitä omasta vauvasta, ja kaikkein eniten kaksosista . Kaksoset ovat olleet haaveenani ihan nuoresta tytöstä saakka mutta yksikin vauva kerrallaan riittää kyllä . Kunpa tulisit jo.
Tässä kierrossa olen yrittänyt kaikenlaista. Olen laihduttanut 3,5-4 kiloa nyt huhtikuun aikana. Olen rukoillut Jumalaa (enkä edes ole kovinkaan uskonnollinen ihminen) ja metsän henkiä. Olen syönyt paljon greippejä (hyvää laihdutusruokaa). Olen rummuttanut noitarummullani. Olen stressannut vähemmän, koska töissä on ollut vähemmän stressaavaa ja isänikin on päässyt jo sairaalasta kotiin. Olen koettanut ajatella vauva-asiaa vähemmän ja pysytellyt aika paljon täältäkin pois sen takia. Olen pistellyt vatsaani vauvalääkettä. Olen hoitanut vauvakuumettani hoivaamalla 3kk ikäistä ihanaa kummipoikaani. Ja tietenkin olen hellinyt miestäni. Tuntuu siltä, että olen tehnyt kaikkeni.
Nyt vain toivon ja pelkään.