**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

Hei

Meillä oli ensimmäinen "kriisi" vauva-asioihin liittyen.

Meillä on siis ollut miehen lapset kuukauden verran monen kuukauden tauon jälkeen. Edelliskierrossa vauvan yritys jäi laimeaksi, koska olimme reissussa ja nukuimme lasten kanssa samassa huoneessa. Ja tässä kierrossa lapset ei nukkuneet/ mies ja lapset olivat myöhään mökillä, joten tilaisuus jäi kokonaan käyttämättä. Muutenkin ollaan oltu molemmat melko väsyneitä, koska muutos kahdenkeskisestä elämästä yhtäkkiä lapsiperhe-elämään on ISO. Lapset vaativat HYVIN paljon huomiota KOKO ajan, koska ovat meillä niin harvoin. Ainoastaan nukkuessa ollaan kaksin- jos lapset nukkuvat (eivät ole tälä lomalla nukahtaneet ennen yhtätoista- puolta kahtatoista). Siinä siis taustaa...

No, kuitenkin, ei olla siis voitu puhua oikein mistään asioista kuukauteen, kun lapset kuuntelevat korva tarkkana koko ajan lisäkysymyksiä tehden, joten puitiin kriisikin tekstarein. Itse asiassa, minähän ennustelinkin vähän, että tämän kierron ohimenosta seuraa vielä mökötystä miehen taholta ..

Keskustelun sisältö oli lähinnä se, että miehellä on alkanut tulla suorituspaineita siitä, kun pitäisi olla valmiina oikeilla hetkillä, ja kun siinä vielä lapset vaativat huomiota ja koko ajan pitää kuulostella, nukkuvatko tai ovatko oven takana, niin on syyllinen ja riittämätön olo. Mietiskeli, johtuuko vauvansaannin vaikeus siitä, että sitä toivotaan niin kovasti. On kuulemma alkanut vähän ahdistaakin, kun tietää, miten kovasti toivon vauvaa, ja kun näkee, miten kurjalta tuntuu, kun ei sitä kuulu. Ja sitä rataa...

Minulle tuli sellainen olo, että haluan laittaa hetkeksi syrjään koko vauvahaaveen, ja olla kertomatta miehelle enää niistä ovispäivistä (sanoi kyllä, että haluaa tietää niistä mutta etukäteen eikä siinä yhtäkkiä ja että HALUAA lapsia kanssani). Pelastus kuitenkin on, että meillä on varattu lääkäriaika seuraavaan kiertoon. Minä olin melkein halukas perumaan sen, mies ei (onneksi).

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tehtiin jo parin tunnin sisällä sovinto (vaikka ei tuo edes oikeasti ollut riitaa vaan vain omien ajatustemme kertomista toista syyttämättä) ja todettiin, että kyllä me toisiamme niin kovin rakastamme ja haluamme saada yhteisiä lapsia.

Mutta sen verran tuosta jäi, että päätin olla kovin paljon ääneen haaveilematta vähään aikaan vauvasta tai surematta ääneen sen odottamisen vaikeutta..

Onko teillä muilla ollut minkäänlaisia kriisinpoikasia parisuhteessa vauva-asioiden kanssa?

 

Kuumetta, onneksi saitte "juteltua" miehen kanssa noista asioista ja tehtyä sovinnon. Kyllähän sitä huomaa, että itse kullakin alkaa pinna olla kireellä, kun onnistumista ei vaan näy. Meillä kans mies on kertonut, että hänellä alkaa olla suorituspaineita aina oviksen aikaan. Pariinkin kertaan juuri tärkeimmillä ja kriittisimmillä hetkillä irrotuspiikin pistämisen jälkeen on meinannut käydä niin, ettei homma vaan onnistu -you know. Ongelmana on kai ollut se, että itse olen koko ajan hokenut, että "nyt on tärkeä hetki" ja että "nyt täytyy onnistua" yms. Mies on kokenut sen ahdistavana ja ottanut siitä paineita. Täytyy vaan jotenkin oviksen aikaan yrittää pitää ns. matalaa profiilia, vaikka molemmat tietenkin kyllä tiedostavat sen hetken merkityksen.

Miinamaria, kiva, että tekin saitte miehen kanssa selvitettyä näitä juttuja. Eihän se toki sitä tarkoita, että vaikka yhden perus/tarkastuskäynnin gynelle tekisikin, että siinä sitten sitoutuisi vuosien hoitorumbaan. On tietysti luonnollista, että monet miehet niin kokevat. Noista miehen tutkimuksista vielä sen verran, että meillä ei ainakaan hoitava lääkärimme ole koskaan miestä sen kummemmin fyysisesti tutkinut. Mieheltä on ainoastaan pyydetty simppatesti, joka sekin otettiin kotona ja toimitettiin tunnin-parin sisällä labraan ja lisäksi tulosten (huippuhyvien) pohjalta lääkäri haastatteli miestä. Siinä on meillä ollut miehen osuus tähän mennessä.

 

Kuukauden mittainen lapsiperhe-elämä ohi. Haikea mieli, kun mies lähti viemään lapsia ja tiedän, että tenavat tulevat vasta jouluna. Toisaalta mukavaa, kun on taas aikaa omillekin jutuille. Ehkä lasten tullessa meille seuraavan kerran heille on jo tulossa pikkusisarus. Toivottavasti...

Kohta siivoan kodin ja otan sen sillä tavalla taas "haltuuni". Sitten iskee hetkellinen tyhjyyden tunne, kun on liian hiljaista ja liian siistiä. Ja sitten alkaa taas normaalielämä.

 

Olen viettänyt vähän aikaa hiljaiseloa palstan suhteen; eli ne pari kierron alkuviikkoa. Bongasin EHKÄ oviksen, ainakin viiva vahvistui selvästi parin päivän ajan ja vahvimmillaan oli LÄHES yhtä vahva kuin kontrolliviiva. Samana iltana olimme puuhissa... ja pari päivää aimminkin olimme olleet. Ja nyt aloitin sitten Terolutin syönnin loppukierron ajaksi. Mutta jotenkin tuntuu, että olisi pitänyt vielä useammin olla. Toisaalta, olivat ne simpat kerenneet ainakin parissa päivässä tekeytyä. Huomenna tulee käymään yksi kaveri, joka synnyttää kuukauden päästä. Olen yrittänyt vältellä näitä odottavia, mutta nyt on pakko kohdata silmästä silmään. Pelottaa älyttömästi. Tottakai pystyn olemaan normaali hänen seurassaan, mutta sen jälkeen voi alkaa itku ja parku...

 

Nyt sitten odottelen seuraavia kuukautisia ja aloitan pistelyt 2.kiertopäivänä, eli kohti uutta koeputkihedelmöitystä mennään. Tässä kuussa vielä yritetään tottakait luomua, mutta ihan hyvältä tuntuu että asiat taas menevät eteenpäin. Nyt täytyy taas jatkaa hommia.

 

Nostelenpa tippunutta pinoa joutessani,

Kuumetta, meillä oli monen monta kriisiä vauva-asioissa. Oltiin välillä jo ihan eron partaalla, johtuen siitä että mulla vauvakuume laantui jatkuvien epäonnistumisten johdosta ja miehellä vauvakuume vaan yltyi. Onneksi ei kuitenkaan erottu, on toi ukkokulta niin mukava.
Meillä kriiseihin tepsi pieni hölläys lapsenteossa. Toisin sanoen emme puhuneet siitä niin aktiivisesti, enkä minäkään mainostanut ukolle koska ovis on kohdalla vaan koetin vietellä ukkosen makuukammarin puolelle ihan muilla konsteilla.
Mies tossa yhtenä päivänä sanoi, että väestöliittoon meno oli varmaan fiksuin asia mitä ollaan yhdessä tehty. Vauvantekostressi helpotti oikeastaan heti, kun tiesi että aikataulutukset ja muut ovat nyt ihan jonkun toisen hanskassa, enää ei tarvinnut tehdä muuta kuin totella mitä lääkäritäti käski tekemään.

Täällä on ollut kovasti puhetta myös hemoglobiinista ja mulla oli ennen raskautta niinkin reipas hemppa kuin 163. Ainakaan mun kohdalla lääkäri ei reagoinnut siihen mitenkään, oli oikeastaan sitä mieltä että elimistö on jo tottunut korkeaan hemppaan kun se on ollut pitkään samoissa lukemissa. Mutta oikeastaan jokaisella lääkärillä on asiaan oma mielipiteensä. Mä käytin ennen raskautta ja myös nyt raskauden aikana multivita raskausvitamiinia, eikä siitä ainakaan ole ollut mitään haittaa.

Tuulia-76, hyvä että asiat menevät taas eteenpäin ja peukkuja kovasti että plussatuulet puhaltavat voimmakkaine teidän suuntaanne.

Plussatuulia myös kaikille muille +++

Voikaa hyvin

t. pötkylä ja pikkuElvis 18+5

 

Heippa teille kaikille!
Tikuttelin äsken ovistestiin vahvan plussan ja pientä nipistelyä on myöskin munasarjassa oviksen merkkinä,että kun rakas mieheni tulee sählyä pelaamasta,niin laitamme simpat liikkeelle ja huomenna sama uudestaan,niin jo on kumma jos täti löytää kylään taas meille.

Miten teillä muilla on mennyt?

Onko kenelläkään toisella ovista juuri nyt?

Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!

 

Äsken todettiin tuulimunaraskaus....12+2 oli viikkoja. Mulla oli koko ajan tunne etten ole raskaana, jotenkin vaistosin sen...olisi pitänyt mennä ultraan aikaisemmin, mutta oli vaikea saada aikoja jaajattelin että jaksan odottaa tuohon. Mutta näin kävi. Huomenna haen lääkkeet jolloin tapahtuu tyhjennys. En varmaan heti ala toiveilee, mutta pikkuhiljaa....kunhan ekat menkat tulee, niin katotaan sitten, mutta plussanneista mut voi pudottaa.

Tuizu

 

:hug: :hug: :hug: Olen pahoillani! On varmasti raskasta saada tieto vasta tässä vaiheessa, vaikka oletkin asiaa miettinyt ja sen vaistonnutkin.

Toivon teille molemmille voimia ja tervetuloa takaisin tänne kuumeilijoihin sitten kun tuntuu sille.

Miinamaria

 

Tuizu paljon halauksia täältäkin. Onpa surullista. Voimia.

:hug:

 

Tuizu, suuren suuri :hug: sinulle! Voi kuinka ikävää! Voimia teille molemmille ja palaahan takaisin tänne, kun siltä tuntuu.

Tsemppiä Tuulialle uuteen IVF:ään.

Ultrakuulumisia sitten, olin tänään kp11 ultrassa viikon piikitysten jälkeen. Yksi 13 mm folli oli oikeassa munasarjassa tällä kertaa. Piikityksiä jatketaan nyt pari päivää ja menen vielä ultraan uudelleen perjantaina. Viikonloppuna sitten pistän irrotuspiikin ja oviksen aika tulee olemaan niinämain käsillä.

Ai niin, kiitti Pötkylä pinon nostamisesta! Kiva kuulla sinustakin.

 

Tuizulle :hug: !

Olen käynyt palstalla hissukseen ja oma tämänhetkinen tilanteeni on: kolme inssiä takana ja pidämme pientä taukoa hoidoissa nyt. Koeputki-jonossa olemme jo. Mies lopetti tupakanpolton ja minä yritän pudottaa painoa 5-10kg ainakin, sellaisia pieniä omia tekoja asian hyväksi. Lääkäri ei ole missään vaiheessa maininnut painostani, eikä miehen tupakoinnista, mutta kyllähän ne ovat jonkinlainen riskitekijä kuitenkin... Itseäni kiinnostaisi kovasti kokeilla myös vyöhyketerapiaa!

 

Onnea ja liimaa Viljaliinalle ja Marikalle!
Ihana kuulla plussistanne!

Meille tuli sitten vähän huonompia uutisia: miehen simppatestin tulokset.....
Normaalien siittiöiden määrä on hirmu vähäinen. Pääsi kyllä itku molemmilta. Koitin lohduttaa miestä ( jolle tämä oli oikeasti kova pala ) sillä että kun kuitenkin on edes vähän norm. siittiöitä, niin pystytään varmasti hoidolla hedelmöittämään. Enhän minä oikeasti tiedä onko näin, tai onko jotain alarajaa siittiöiden määrälle hoidon onnistumista ajatellen. Sain hänet kuitenkin vähän paremmalle tuulelle.
Nyt vasta se aika klinikalle kaukaiselta tuntuukin, kun ongelma on konkretisoitunut. Jospa mitään ei olekaan tehtävissä?
/Bantsku

 

Bantsku: Kyllä se riittää että on edes vähän norm. siittiöitä, spermasta pystytään erottaan ne norm. siittiöt ja käyttää niitä hedelmöittymiseen. Kyllä lääketiede on sitten ihmeellistä!
Mun mieskin sai ekasta testistä tuloksen että liian vähän siittiöitä ja hän otti sen kyllä tosi raskaasti, mutta sitten parin kk päästä kun oltiin lapsettomuushoidoissa olikin simppatesti noemaali. Ja sitten kun oli toi eka ivf niin oli simpat myöskin normaaleja.
Soraya: Mä oon kokeillut akupunktiota puoli vuotta lapsettomuuteen, kylläkin ilman tulosta, mutta on kyllä aika rentouttavaa.
Tuizulle :hug:

 

Tuulia, lohdutuksesta. Ehkä tästä jotain vielä tulee....

Pahoiteluni, Tuizu, tosi ikävistä uutisista. Jäi jotenkin aiemmin kirjoitellessa tämä sivu lukematta. Jaksamista Sinulle!

/Bantsku

 

Bantsku, lohdutukseksesi voin kertoa, että meillä on eräs ystäväpariskunta, jotka olivat yrittäneet lasta jo pitemmän aikaa. Simppatestissä selvisi, että siittiöt olivat todella huonoja/vähän (en tarkkaan tiedä). Lääkärikin oli todennut, että raskautuminen tulee olemaan tosi vaikeaa. Hoitomuodoista valittiin suoraan ja samantien ICSI eli mikrohedelmöitys, jossa siittiö viedään munasolun sisään. Homma tosiaankin toimi ekalla kerralla ja nyt heillä on aivan ihana pieni tyttövauva. Eli kyllä se voi onnistua huonommillakin simpoilla. Ei kannata menettää toivoa tuon takia. :hug:

 

Voimia kaikille kovia kokeneille! :hug:

Mä olen tietoisesti pysytellyt poissa palstalta. Päivitykset tulevatko myöhässä. Jos joku haluaa, voi ottaa päivityksistä vastuun ja perustaa uuden pinon...

Halusin nyt kuitenkin tulla mainostamaan, että löysin Kirjatorilta erinomaisen kirjan: Hedelmällinen rakkaus - toiveena lapsi. Kirjoittaja on dosentti Aarne I. Koskimies gynegologi ja andrologi, joka on yli kolme vuosikymmentä hoitanut lapsettomia pareja. Hintaa kirjalle tuli huimat 2euroa... Mielestäni kirja on tosi hyvä tietopakkaus, jossa käsitellään myös tahatonta lapsettomuutta ja hoitoja. Ja ihan ylipäätänsä siinä tuntuu olevan hyviä neuvoja ja apua myös kaikenlaisiin mieltä askarruttaviin asioihin koskien "vauvan tekemistä". Myös hoitoja kirja selostaa tarkasti ja yksityiskohtaisesti.
Esim. Tulehduskipulääkkeistä on ollut juttua. Kirjassa mainitaan tulehduskipulääkkeiden heikentävän naisen raskaaksi tuloa. MUTTA asetyylisalisyylihapon ei ole suurillakaan annoksilla todettu vaikuttavan häiritsevästi ovulaatioon. Tämä siihen pohdintaa, että uskaltaako sitä mini Disperiiniä tai Primaspania ottaa...

Toivottelen kaikille hedelmällistä kuukautta!!!

 

Moikka!
Mä tulin mainostamaan teille kaikille huomenna taiteiden yönä klo:22 akateemisessa kirjakaupassa on aiheena vauvaa vailla ja siellä on mukana myöskin lapsettomien tuen puheenjohtaja,suosittelen teille kaikille,kannattaa tulla kuuntelemaan.

Meillä jäi ovis hyödyntämättä tässä kierrossa,kun rakas mieheni on ollut pitkää päivää työssä,no ei voi mitään,harmittaa kovasti.No,ensi kierrossa yritetään sitten kesävauvaa.

HANNELE:Mitä sinulle kuuluu?

Mitä teille muille kuuluu?

 

olipas kuumeilijoiden pino päässyt tipahtamaan kovasti alas, joten nostan taas joutessani.

Bantsku, tuolta lapsettomuuspuolelta luin aikoinani että jotkut olivat saaneet miehen siiittiö tuloksia paremmaksi syöttämällä miehelle monivitamiineja, kannattaa kokeilla? Joskushan simpat ovat huonot ihan vaan stressin takia ja seuraavalla kerralla tulos voi olla ilman poppakonstejakin parempi, joten älkää ihmeessä menettäkö toivoa. Lääketiede pystyy tekemään ihmeitä, jopa sellaisissa tapauksissa joissa simppoja on täysin olematon määrä saatetaan saada se yksi hedelmöityskykyinen siittiö suoraan lisäkiveksistä.

Gitte, tosi harmi että hyvin bongattu ovis meni hukkaan, mutta seuraavassa kierrossa sitten parempi onni toivottavasti :hug:

Soraya, meillä miehen simpat parani huomattavasti kun oli ilman tupakkia, joten hyvältä kuulostaa noi teidän omat "poppakonstit".
Mulle lääkäri sanoi, että painon pudotuksesta on aina hyötyä, vaikka ylipaino ei olisikaan syynä lapsettomuuteen. Ja omasta kokemuksesta voin kertoa, että olisin tosi tyytyväinen jos olisin ollut niin fiksu että olisin saanut sen kympin pois painosta ennen raskautta; voi olla että nyt olisi hieman helpompi olla? Tiedä häntä, mutta toivottavasti neljäs inssi toisi teille toivotun tuloksen.

Kaikille muillekkin hyviä vointeja ja plussatuulia hurjasti.

t. pötkylä ja pikkuElvis 19+2

 

Kannattaa "syöttää" miehille myös sinkkiä, se vahvistaa ja parantaa siittiöiden laatua. Mutta huomatkaa että siittiöiden "valmistusprosessi" kestää n. 3 kk joten nyt kun alkaa syömään sinkkiä, on siitiöt vahvoja 3 kk kuluttua.

 

Huomenta teille kaikille!
Täällä odotellaan täti punaista kylään,merkkejä on jo kivasti tädin kylään tulosta.

Miten teillä muilla on mennyt?

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille

 

Kiitos lohdutuksista. Olen kyllä hänelle " syöttänyt" jo vuoden verran vitskuja ja sinkkiäkin aika pitkään. Tupakkaahan tuo ei käytä. En oikein siihen usko että ne simpat tuosta lisääntyvät, mutta olen ihan onnellinen siitäkin tiedosta, että oikein pienellä määrällä voidaan se lapsi tehdä. Eihän se todella tarvitse kuin sen yhden....
Aika pohjalla käytiin, mutta kyllä nyt päivä näyttää jo kirkkaamalta. Vielä on vähän lomaakin jäljellä!

Tsemppia ja raikkaita aamuja kaikille1
/Bantsku

 

Hei

Olen ollut poissa jonkin aikaa ihan tarkoituksella. Tämä loppukierto on ollut vähän kuin "lomaa" lapsihaaveista. Oli tosi tiukka paikka, kun ovis meni kaksi kiertoa peräkkäin ohi (miehen (kylläkin oikein mukavien ja tilanteeseen syyttömien) lasten meilläolon takia) ja siihen samaan syssyyn vielä tuli tuo kriisi miehen kanssa- joka onneksi kuitenkin selvitettiin samana päivänä. Mutta loppukierto on sitten ollutkin oikeastaan ihan lepolomaa, kun ajatukset eivät ole pyörineet vauvahaaveissa. On ollut jotenkin helpompi olla.

Nyt odotan, että alkaisivat ne menkat jo, etteivät häiritsisi viikonlopun mökkireissulla.

Ensi viikolla onkin sitten jo se lääkäri. Ja täytän 35v! Saanko silti kirjoitella vielä tänne?

Olen alkanut tulla melko varmaksi siitä, että vauvansaanti on niin hankalaa, koska minulla on ihan liikaa painoa (170cm ja 80kg, ei hyvä). Viimeisten 1½ v aikana en ole jaksanut enkä ehtinyt liikkua, kiitos työmatkojeni, jotka vievät 3½-reilut 4 tuntia päivässä.. Nyt olen päättänyt tehdä muutaman kerran viikossa edes pienen pienen kävelylenkin ja jättää herkkuja vähemmälle..



Pötkylä, oli lohdullista kuulla, että emme ole ainoat vauvakriisiä läpikäyneet. Ihanaa, että saitte miehesi kanssa asiat kuitenkin selvitettyä ja saatte nyt sen oman, ihanan vauvelin!!!! Olen niin onnellinen puolestasi! Minulla on kyllä paha aavistus, että tuo meidän kriisi ei jää ainoaksi, jos vauva antaa odottaa itseään vielä pitkään.. puhumalla me kuitenkin selvitään , siitäkin olen varma. Seuraava kriisin paikka voi olla seuraava ovis, mies on silloin nimittäin luullakseni reissussa ja voi olla kovinkin pahoilla mielin siitä (minä olen oviksen laskeskellut jo ajat sitten ja osannut varautua henkisesti). Hänen paha mielensä tahtoo purkautua mökötyksenä ja itsensä syyllistämisenä (ei hyvä) kunnes puhutaan..

Tuizu, olen tosi pahoillani!

Bantsku, ei siihen vauvaan tosiaankaan tarvitse kuin sen yhden vaivaisen.... Olisi ihme, jos se ei joskus osuisi kohdilleen, vai mitä ?

 

Olen tässä hetken viettänyt hiljaiseloa palstalta, kun tuli käytyä etelän auringon alla lomailemassa. Paljon on täällä tapahtunut, ikäviä asioita ja paljon myös toivoa nostattavia. Tuizulle paljon lohtu :hug: , todella ikäviä uutisia. Mutta, hyvä puoli on, että nyt tiedät miehesi kanssa, että te pystytte hedelmöittymään, joten uutta yritystä vain kehiin, eikös? =)


Batskulle lohduttavia sanoja, minun ystäväpiirissäni on yksi pariskunta, joilla oli noita "simppaongelmia". ja ovat nyt ihanan pienen pojan vanhempia. Olette oikeassa, ei sitä tarvi kuin sen yhden.....

Juu, sain itse tosiaan tietää muutamaa päivää ennen lomalle lähtöä plussastani ja kerkesin käymään gynelläkin siinä välissä. Gyne todensi raskauteni ultralla (ei tarvinnut pissata purkkiin!) ja samalla vahvisti, että kyseessä ei ole tuulimuna.

[/b]Tuizu, en minäkään muussa tapauksessa olisi tajunnut mennä ultraan, tämä gyne oli varattu ihan muuta asiaa varten (söin teroja), mutta testasinkin tapaamista ennen plussan, joten gynekäynnin tarkoitus muuttui....

Loma ei oikein tuntunut lomalta, koska minua jännitti kovasti koko ajan. Jännitti lentäminen, jännitti matkan aikainen rasittuminen, jännitti se kuumuus, jännitti erilaisten ruokien syöminen, jännitti, että mitä jos kesken reissua tulisikin km, onko siellä hyviä lääkäreitä...Äh, ainakin näin ekan raskauden alussa en osannut oikein olla rentoutunut ja olin aika onnellinen päästessämme kotiin. Kaikkea sitä kans kokee, ennen aika itkua tihrustin, kun piti lähteä lomamatkalta kotiin...Nyt on kai sitten eri tärkeysjärjestys!

Huomenna on taas gyneaika. Toivotaan, että masuasukilla olisi kaikki hyvin. Jännittää.

Kaikille onnea ja tsemppiä piikityksiin ja yrityksiin! :flower: :flower:

 

sori tuo boldaus, jäi vahingossa päälle.... :ashamed: