**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**
- Viestiketjun aloittaja Ellastiina
- Ensimmäinen viesti
Mä olen vähän taustaillut, mutta mukana taas!!!
Täti poistunut ja yritystä kehiin taas!!!
Viime kierrossa lähes yhtä tummat viivat ovistestiin sain...ja ainakin täti tuli 14 vrk niiden viivojen jälkeen joten kai mä ovuloin!!! Kun ei niitä kipuja tahdo olla...
Mutta en aatellut tässä kierrossa ovista tikittaa kuitenkaan.
vaan yritystä tiuhaan vaan ja toivoa parasta!!!
Zemppiä kaikille yrittäjille ja plussatuulia kaikille tasapuolisesti!!!
Toivottavasti tässä kierrossa tärppää!!!!!
Täti poistunut ja yritystä kehiin taas!!!
Viime kierrossa lähes yhtä tummat viivat ovistestiin sain...ja ainakin täti tuli 14 vrk niiden viivojen jälkeen joten kai mä ovuloin!!! Kun ei niitä kipuja tahdo olla...
Mutta en aatellut tässä kierrossa ovista tikittaa kuitenkaan.
vaan yritystä tiuhaan vaan ja toivoa parasta!!!
Zemppiä kaikille yrittäjille ja plussatuulia kaikille tasapuolisesti!!!
Toivottavasti tässä kierrossa tärppää!!!!!
Hei kaikille,
uskaltaudun uutena tapauksena mukaan keskusteluun.. Kävin jo aiemmin virittelemässä omaa ketjua ennen kuin joku ystävällisesti kertoi, että täällä on jo kolmekymppisten ekakertalaisten kerho.
No, täällä on jätetty pillerit pois kesäkuussa ja mitään ei siis kahden kierron jälkeen ole tapahtunut. Kirto heitteli eka 38 päivää,sit 29, pongaa siitä sitten ovulaatio.
No, viime viikolla ekan kerran todellakin tunsin, että jotain tapahtui. Olin kyllä ottanut testin ekan kerran avuksi: Viiva ei ollut niin vahva, mutta kipu oli. Mies on lääkäri ja ystävällisesti ilmoitti, kun valitiin kipua vasemmalla alavatsalla, et siellä on munasarja ja sulla taitaa olla ovis. Heh,hyvä kun viisaampi kertoo. No siitä sitten petiin ja oltiin itseasiassa vähän aiemminkin jumppailtu. Mutta että se sattui! On ihan pervoa, että lapsia pitäis tehdä silloin kun ovuloi, mutta niitä on hankala tehdä silloin,koska oviksen aikaan näköjään pupuilu sattuu. Enkä mä tätä ollut tiennyt..
No niin, mutta tääll siis uusi yrittäjä, joka näköjään on jo heti ihmeissään kun ei ole kahdesta kierrosta tärpännyt. Pää on heti täynnä kauheita ajatuksia ja mahdollisuuksia et mitäs jos ei toimikaan. Ja sitten mietin, että oma negatiivinen suthautuminen/pelot aiheuttaa jonkun stressireaktion ja siksi itse aiheutan itselleni tilan, joka hankaloittaa raskautta..
Pohditteko te ikinä mitään tämmöistä? Tuntuu, että kaikki täällä on niin prota näiden asioiden kanssa ja itse ihmettelee et mikä onkaan tämä maailma, jossa ei tulla napin painalluksesta raskaaksi. Ja eipä näköjään tulla..
Puuh. Hankala maailma. Mutta nyt siis oli ovis pongattu, seksiä harrastettu ja katsotaan mitä tapahtuu vajaan parin viikon päästä. Maha on muuten kummallisesti kipeä, vihloo.
reipasta syksyä kaikille!
uskaltaudun uutena tapauksena mukaan keskusteluun.. Kävin jo aiemmin virittelemässä omaa ketjua ennen kuin joku ystävällisesti kertoi, että täällä on jo kolmekymppisten ekakertalaisten kerho.
No, täällä on jätetty pillerit pois kesäkuussa ja mitään ei siis kahden kierron jälkeen ole tapahtunut. Kirto heitteli eka 38 päivää,sit 29, pongaa siitä sitten ovulaatio.
No, viime viikolla ekan kerran todellakin tunsin, että jotain tapahtui. Olin kyllä ottanut testin ekan kerran avuksi: Viiva ei ollut niin vahva, mutta kipu oli. Mies on lääkäri ja ystävällisesti ilmoitti, kun valitiin kipua vasemmalla alavatsalla, et siellä on munasarja ja sulla taitaa olla ovis. Heh,hyvä kun viisaampi kertoo. No siitä sitten petiin ja oltiin itseasiassa vähän aiemminkin jumppailtu. Mutta että se sattui! On ihan pervoa, että lapsia pitäis tehdä silloin kun ovuloi, mutta niitä on hankala tehdä silloin,koska oviksen aikaan näköjään pupuilu sattuu. Enkä mä tätä ollut tiennyt..
No niin, mutta tääll siis uusi yrittäjä, joka näköjään on jo heti ihmeissään kun ei ole kahdesta kierrosta tärpännyt. Pää on heti täynnä kauheita ajatuksia ja mahdollisuuksia et mitäs jos ei toimikaan. Ja sitten mietin, että oma negatiivinen suthautuminen/pelot aiheuttaa jonkun stressireaktion ja siksi itse aiheutan itselleni tilan, joka hankaloittaa raskautta..
Pohditteko te ikinä mitään tämmöistä? Tuntuu, että kaikki täällä on niin prota näiden asioiden kanssa ja itse ihmettelee et mikä onkaan tämä maailma, jossa ei tulla napin painalluksesta raskaaksi. Ja eipä näköjään tulla..
Puuh. Hankala maailma. Mutta nyt siis oli ovis pongattu, seksiä harrastettu ja katsotaan mitä tapahtuu vajaan parin viikon päästä. Maha on muuten kummallisesti kipeä, vihloo.
reipasta syksyä kaikille!
Hei kaikille,
uskaltaudun uutena tapauksena mukaan keskusteluun.. Kävin jo aiemmin virittelemässä omaa ketjua ennen kuin joku ystävällisesti kertoi, että täällä on jo kolmekymppisten ekakertalaisten kerho.
No, täällä on jätetty pillerit pois kesäkuussa ja mitään ei siis kahden kierron jälkeen ole tapahtunut. Kirto heitteli eka 38 päivää,sit 29, pongaa siitä sitten ovulaatio.
No, viime viikolla ekan kerran todellakin tunsin, että jotain tapahtui. Olin kyllä ottanut testin ekan kerran avuksi: Viiva ei ollut niin vahva, mutta kipu oli. Mies on lääkäri ja ystävällisesti ilmoitti, kun valitiin kipua vasemmalla alavatsalla, et siellä on munasarja ja sulla taitaa olla ovis. Heh,hyvä kun viisaampi kertoo. No siitä sitten petiin ja oltiin itseasiassa vähän aiemminkin jumppailtu. Mutta että se sattui! On ihan pervoa, että lapsia pitäis tehdä silloin kun ovuloi, mutta niitä on hankala tehdä silloin,koska oviksen aikaan näköjään pupuilu sattuu. Enkä mä tätä ollut tiennyt..
No niin, mutta tääll siis uusi yrittäjä, joka näköjään on jo heti ihmeissään kun ei ole kahdesta kierrosta tärpännyt. Pää on heti täynnä kauheita ajatuksia ja mahdollisuuksia et mitäs jos ei toimikaan. Ja sitten mietin, että oma negatiivinen suthautuminen/pelot aiheuttaa jonkun stressireaktion ja siksi itse aiheutan itselleni tilan, joka hankaloittaa raskautta..
Pohditteko te ikinä mitään tämmöistä? Tuntuu, että kaikki täällä on niin prota näiden asioiden kanssa ja itse ihmettelee et mikä onkaan tämä maailma, jossa ei tulla napin painalluksesta raskaaksi. Ja eipä näköjään tulla..
Puuh. Hankala maailma. Mutta nyt siis oli ovis pongattu, seksiä harrastettu ja katsotaan mitä tapahtuu vajaan parin viikon päästä. Maha on muuten kummallisesti kipeä, vihloo.
reipasta syksyä kaikille!
uskaltaudun uutena tapauksena mukaan keskusteluun.. Kävin jo aiemmin virittelemässä omaa ketjua ennen kuin joku ystävällisesti kertoi, että täällä on jo kolmekymppisten ekakertalaisten kerho.
No, täällä on jätetty pillerit pois kesäkuussa ja mitään ei siis kahden kierron jälkeen ole tapahtunut. Kirto heitteli eka 38 päivää,sit 29, pongaa siitä sitten ovulaatio.
No, viime viikolla ekan kerran todellakin tunsin, että jotain tapahtui. Olin kyllä ottanut testin ekan kerran avuksi: Viiva ei ollut niin vahva, mutta kipu oli. Mies on lääkäri ja ystävällisesti ilmoitti, kun valitiin kipua vasemmalla alavatsalla, et siellä on munasarja ja sulla taitaa olla ovis. Heh,hyvä kun viisaampi kertoo. No siitä sitten petiin ja oltiin itseasiassa vähän aiemminkin jumppailtu. Mutta että se sattui! On ihan pervoa, että lapsia pitäis tehdä silloin kun ovuloi, mutta niitä on hankala tehdä silloin,koska oviksen aikaan näköjään pupuilu sattuu. Enkä mä tätä ollut tiennyt..
No niin, mutta tääll siis uusi yrittäjä, joka näköjään on jo heti ihmeissään kun ei ole kahdesta kierrosta tärpännyt. Pää on heti täynnä kauheita ajatuksia ja mahdollisuuksia et mitäs jos ei toimikaan. Ja sitten mietin, että oma negatiivinen suthautuminen/pelot aiheuttaa jonkun stressireaktion ja siksi itse aiheutan itselleni tilan, joka hankaloittaa raskautta..
Pohditteko te ikinä mitään tämmöistä? Tuntuu, että kaikki täällä on niin prota näiden asioiden kanssa ja itse ihmettelee et mikä onkaan tämä maailma, jossa ei tulla napin painalluksesta raskaaksi. Ja eipä näköjään tulla..
Puuh. Hankala maailma. Mutta nyt siis oli ovis pongattu, seksiä harrastettu ja katsotaan mitä tapahtuu vajaan parin viikon päästä. Maha on muuten kummallisesti kipeä, vihloo.
reipasta syksyä kaikille!
Hei kaikille,
uskaltaudun uutena tapauksena mukaan keskusteluun.. Kävin jo aiemmin virittelemässä omaa ketjua ennen kuin joku ystävällisesti kertoi, että täällä on jo kolmekymppisten ekakertalaisten kerho.
No, täällä on jätetty pillerit pois kesäkuussa ja mitään ei siis kahden kierron jälkeen ole tapahtunut. Kirto heitteli eka 38 päivää,sit 29, pongaa siitä sitten ovulaatio.
No, viime viikolla ekan kerran todellakin tunsin, että jotain tapahtui. Olin kyllä ottanut testin ekan kerran avuksi: Viiva ei ollut niin vahva, mutta kipu oli. Mies on lääkäri ja ystävällisesti ilmoitti, kun valitiin kipua vasemmalla alavatsalla, et siellä on munasarja ja sulla taitaa olla ovis. Heh,hyvä kun viisaampi kertoo. No siitä sitten petiin ja oltiin itseasiassa vähän aiemminkin jumppailtu. Mutta että se sattui! On ihan pervoa, että lapsia pitäis tehdä silloin kun ovuloi, mutta niitä on hankala tehdä silloin,koska oviksen aikaan näköjään pupuilu sattuu. Enkä mä tätä ollut tiennyt..
No niin, mutta tääll siis uusi yrittäjä, joka näköjään on jo heti ihmeissään kun ei ole kahdesta kierrosta tärpännyt. Pää on heti täynnä kauheita ajatuksia ja mahdollisuuksia et mitäs jos ei toimikaan. Ja sitten mietin, että oma negatiivinen suthautuminen/pelot aiheuttaa jonkun stressireaktion ja siksi itse aiheutan itselleni tilan, joka hankaloittaa raskautta..
Pohditteko te ikinä mitään tämmöistä? Tuntuu, että kaikki täällä on niin prota näiden asioiden kanssa ja itse ihmettelee et mikä onkaan tämä maailma, jossa ei tulla napin painalluksesta raskaaksi. Ja eipä näköjään tulla..
Puuh. Hankala maailma. Mutta nyt siis oli ovis pongattu, seksiä harrastettu ja katsotaan mitä tapahtuu vajaan parin viikon päästä. Maha on muuten kummallisesti kipeä, vihloo.
reipasta syksyä kaikille!
uskaltaudun uutena tapauksena mukaan keskusteluun.. Kävin jo aiemmin virittelemässä omaa ketjua ennen kuin joku ystävällisesti kertoi, että täällä on jo kolmekymppisten ekakertalaisten kerho.
No, täällä on jätetty pillerit pois kesäkuussa ja mitään ei siis kahden kierron jälkeen ole tapahtunut. Kirto heitteli eka 38 päivää,sit 29, pongaa siitä sitten ovulaatio.
No, viime viikolla ekan kerran todellakin tunsin, että jotain tapahtui. Olin kyllä ottanut testin ekan kerran avuksi: Viiva ei ollut niin vahva, mutta kipu oli. Mies on lääkäri ja ystävällisesti ilmoitti, kun valitiin kipua vasemmalla alavatsalla, et siellä on munasarja ja sulla taitaa olla ovis. Heh,hyvä kun viisaampi kertoo. No siitä sitten petiin ja oltiin itseasiassa vähän aiemminkin jumppailtu. Mutta että se sattui! On ihan pervoa, että lapsia pitäis tehdä silloin kun ovuloi, mutta niitä on hankala tehdä silloin,koska oviksen aikaan näköjään pupuilu sattuu. Enkä mä tätä ollut tiennyt..
No niin, mutta tääll siis uusi yrittäjä, joka näköjään on jo heti ihmeissään kun ei ole kahdesta kierrosta tärpännyt. Pää on heti täynnä kauheita ajatuksia ja mahdollisuuksia et mitäs jos ei toimikaan. Ja sitten mietin, että oma negatiivinen suthautuminen/pelot aiheuttaa jonkun stressireaktion ja siksi itse aiheutan itselleni tilan, joka hankaloittaa raskautta..
Pohditteko te ikinä mitään tämmöistä? Tuntuu, että kaikki täällä on niin prota näiden asioiden kanssa ja itse ihmettelee et mikä onkaan tämä maailma, jossa ei tulla napin painalluksesta raskaaksi. Ja eipä näköjään tulla..
Puuh. Hankala maailma. Mutta nyt siis oli ovis pongattu, seksiä harrastettu ja katsotaan mitä tapahtuu vajaan parin viikon päästä. Maha on muuten kummallisesti kipeä, vihloo.
reipasta syksyä kaikille!
Joo, tutulta kuulostaa. Olin itsekin aivan 
silloin kun löysin tämän ihmeellisen "lapsentekomaailman", josta en ollut ennen tiennyt mitään.
Miksikö? Siksi ettei kukaan (tuolla siviilissä) puhu siitä. Olen kyllä moneen kertaan kuullut niistä tapauksista (kavereista, tutuista, tutun tutuista ja työkavereista), jotka ovat simsalabim-samantien tulleet raskaaksi ilman mitään yritystä. Näiden ihmisten mielestä kaikki "yrittäjät" ovat jotenkin vinoutuneita, sori kyynisyyteni.Eipä mekään lähes puoleen vuoteen varsinaisesti "yritetty" mutta kummasti tilanne muuttuu ajan kuluessa. Onhan se hienoa julistaa maailmalle kuinka hedelmällisiä sitä ollaan. Mutta...sitten ollaan me, sankka joukko pitempään tai vielä pitempään yrittäneitä. Ja tunnustan, ei siitä ole helppo tuolla kertoilla. Arka paikka se on. Ja sitten törmää tilanteisiin, missä ajattelemattomat ihmiset kyselevät vauvauutisten perään tai murjovat huonoja vitsejä. Tai pahimmassa tapauksessa moittivat siitä, että tämän ikäinen itsekkäästi elää kaksikymppisen huoletonta lapsetonta elämää. HUOH. Toki olen lähimmille ystäville kertonut tilanteestamme.
Eli tuntemuksesi ovat varmaan lähes kaikille meille tuttuja. "Prolta" me välillä ehkä kuulostetaan siksi, että sitä alkaa olla "opinnoissa" jo aika pitkällä. Itselläni vauva on ollu toiveissa yli vuoden ja palstoilla olen pyörinyt alkuvuodesta 2007. Siitä olen samaa mieltä, että koska asiasta edelleen tehokkaasti enimmäkseen vaietaan, monilla on aivan vääristynyt kuva siitä, mikä on raskaaksi tulemisen todennäköisyys (ja siihen kuluva aika) kolmekymppisenä. Sitä paitsi onhan tuolla 2-kymppisten pitempään yrittäneittenkin palsta...
Pitäisi varmaan tulla ulos vauvantekokaapista. Tai sitten ei...
En olekaan vähään aikaan jaksanut kirjoitella tänne, vaikka pari kertaa viikossa (tai useamminkin) käyn täällä kuulumiset kurkkimassa. Sinun viestisi sai kuitenkin "tarttumaan kynään".
Tervetuloa! Täällä on kivaa porukkaa ja tukea tarjolla. Ja kyllä meistä moni on varsin pian yrityksen alettua tuonne odotuspuolelle siirtynyt. =) Eli pahoittelen tekstin mahdollista kyynistä sivumakua.
silloin kun löysin tämän ihmeellisen "lapsentekomaailman", josta en ollut ennen tiennyt mitään.Miksikö? Siksi ettei kukaan (tuolla siviilissä) puhu siitä. Olen kyllä moneen kertaan kuullut niistä tapauksista (kavereista, tutuista, tutun tutuista ja työkavereista), jotka ovat simsalabim-samantien tulleet raskaaksi ilman mitään yritystä. Näiden ihmisten mielestä kaikki "yrittäjät" ovat jotenkin vinoutuneita, sori kyynisyyteni.Eipä mekään lähes puoleen vuoteen varsinaisesti "yritetty" mutta kummasti tilanne muuttuu ajan kuluessa. Onhan se hienoa julistaa maailmalle kuinka hedelmällisiä sitä ollaan. Mutta...sitten ollaan me, sankka joukko pitempään tai vielä pitempään yrittäneitä. Ja tunnustan, ei siitä ole helppo tuolla kertoilla. Arka paikka se on. Ja sitten törmää tilanteisiin, missä ajattelemattomat ihmiset kyselevät vauvauutisten perään tai murjovat huonoja vitsejä. Tai pahimmassa tapauksessa moittivat siitä, että tämän ikäinen itsekkäästi elää kaksikymppisen huoletonta lapsetonta elämää. HUOH. Toki olen lähimmille ystäville kertonut tilanteestamme.
Eli tuntemuksesi ovat varmaan lähes kaikille meille tuttuja. "Prolta" me välillä ehkä kuulostetaan siksi, että sitä alkaa olla "opinnoissa" jo aika pitkällä. Itselläni vauva on ollu toiveissa yli vuoden ja palstoilla olen pyörinyt alkuvuodesta 2007. Siitä olen samaa mieltä, että koska asiasta edelleen tehokkaasti enimmäkseen vaietaan, monilla on aivan vääristynyt kuva siitä, mikä on raskaaksi tulemisen todennäköisyys (ja siihen kuluva aika) kolmekymppisenä. Sitä paitsi onhan tuolla 2-kymppisten pitempään yrittäneittenkin palsta...
Pitäisi varmaan tulla ulos vauvantekokaapista.
Tai sitten ei...En olekaan vähään aikaan jaksanut kirjoitella tänne, vaikka pari kertaa viikossa (tai useamminkin) käyn täällä kuulumiset kurkkimassa. Sinun viestisi sai kuitenkin "tarttumaan kynään".
Tervetuloa! Täällä on kivaa porukkaa ja tukea tarjolla. Ja kyllä meistä moni on varsin pian yrityksen alettua tuonne odotuspuolelle siirtynyt. =) Eli pahoittelen tekstin mahdollista kyynistä sivumakua.
Itse olen palstaillut viime vuoden lopusta -- suunnilleen siitä, kun yritys aloitettiin. Itselläni oli ensimmäiset kolme kiertoa luottamista, että nyt tärppäsi, seuraavat kolme sitten lähinnä pelokasta epäilystä, jos jotain on vinossa. Palstailussa olen pitänyt selkeää taukoa pari viikkoa. Huomaan, että se on helpottanut oloani ja asia ei ole enää pyörinyt mielessä yhtä paljon. Tosin siihen varmasti vaikuttaa sekin, että työttömyys päättyi ja aloitin työt. Paineita tulla raskaaksi on ehkä helpottanut työkin osaltaan, sillä nautin siitä tosi paljon ja en tiedä "haluanko" heti tulla raskaaksi (totta kai haluan!). Toisaalta olen alkanut suunnata ajatuksiani siihen, että sitten lapsettomuushoidoissa viimeistään... Näin vain on meillä, että ei heti tärppää ja sille ei voi mitään. Rehellisesti sanottuna, en ole jaksanut tällä palstalla pyöriä senkään takia, että huomaan vain masentuvani siitä, kun vähemmän aikaa yrittäneet tulevat raskaaksi. Se muistuttaa niin konkreettisesti siitä, että meillä ei ole tärpännyt ja jotenkin vääristää tilanteen, kun sitä lähtee vertaamaan muiden tilanteisiin. Näin nurjamieliseksi ja kateelliseksi minä tunnustaudun. :ashamed:
Hei taas,
Jos tällä kertaa saisin viestin lähtemään vain kerran..
Eka haluaisin vielä painottaa, että tuolla pro-kommentilla tarkoitin vain sitä, että itse vasta tutustun tähän laskemisten, tikkujen ja kaikkein mahdollisuuksien ja mahdollisten ongelmien maailmaan ja pää menee pyörälle kun lukee siitä, mitä tosiaan voi käydä. Ja silti tajuan olevani ihan just samassa veneessä että asia on niin iso ja tärkeä, että tekee mieli tietää kaikki ja samalla tieto lisää tuskaa.
Kummaa on myös se, että mulla on ympärillä ihania oman ikäisiä ihmisiä, jotka on saanut lapset parin vuoden aikana tai ovat raskaana. Mutta ei heidän kanssaan osaa näistä peloista puhua. Se vaan on oma maailma ilmeisesti heti, jos on tärpännyt ja jos vasta odottelee asiaa. Heillä voi olla ihan yhtä lailla pitkä yritys takana. Joten aika yksin sitä vaan on näiden yritys ajatusten takana.
Tilanne on sikäli jännä myös kotona, että vaikka molemmat halutaan hirveästi lasta niin tästä yrittämisestä on hieman vaikea puhua. Miehellä on entisestä suhteestaan kokemus tilanteesta, jossa lasta ei tule ja tutkimukset eivät osoittaneet kummassakaan syytä. Eli tosi arka aihe hänelle.
Ja vielä yksi juttu. Onko kukaan törmännyt aiheeseen syömishäiriö ja raskaus. Mulla on monen vuoden bulimiatausta, mutta terveenä olen ollut nyt jo useita vuosia. En ole käyttänyt ikinä mitään lääkitystä ja painokin on ollut aina normaali. Ei siis ali- tai ylipainoa. MUt tuota olen kovasti miettinyt, onko voinut sekoittaa elimistöä.
Ja vielä erityisesti. Vakuuttakaa nyt joku mut, että se että ajattelee ja pyörittelee tätä asiaa ja pelkoja mielessä ja miettii varmaan liikaa jo nyt kiertoja ja tärppeä ei vaikuta mahdollisuuteen tulla raskaaksi!!!
Näin pönttö sitä voi oman päänsä sisässä olla.. Ja toivottavasti mä en sekoittanut teidän keskusteluketjua näillä jutuilla..
Jos tällä kertaa saisin viestin lähtemään vain kerran..
Eka haluaisin vielä painottaa, että tuolla pro-kommentilla tarkoitin vain sitä, että itse vasta tutustun tähän laskemisten, tikkujen ja kaikkein mahdollisuuksien ja mahdollisten ongelmien maailmaan ja pää menee pyörälle kun lukee siitä, mitä tosiaan voi käydä. Ja silti tajuan olevani ihan just samassa veneessä että asia on niin iso ja tärkeä, että tekee mieli tietää kaikki ja samalla tieto lisää tuskaa.
Kummaa on myös se, että mulla on ympärillä ihania oman ikäisiä ihmisiä, jotka on saanut lapset parin vuoden aikana tai ovat raskaana. Mutta ei heidän kanssaan osaa näistä peloista puhua. Se vaan on oma maailma ilmeisesti heti, jos on tärpännyt ja jos vasta odottelee asiaa. Heillä voi olla ihan yhtä lailla pitkä yritys takana. Joten aika yksin sitä vaan on näiden yritys ajatusten takana.
Tilanne on sikäli jännä myös kotona, että vaikka molemmat halutaan hirveästi lasta niin tästä yrittämisestä on hieman vaikea puhua. Miehellä on entisestä suhteestaan kokemus tilanteesta, jossa lasta ei tule ja tutkimukset eivät osoittaneet kummassakaan syytä. Eli tosi arka aihe hänelle.
Ja vielä yksi juttu. Onko kukaan törmännyt aiheeseen syömishäiriö ja raskaus. Mulla on monen vuoden bulimiatausta, mutta terveenä olen ollut nyt jo useita vuosia. En ole käyttänyt ikinä mitään lääkitystä ja painokin on ollut aina normaali. Ei siis ali- tai ylipainoa. MUt tuota olen kovasti miettinyt, onko voinut sekoittaa elimistöä.
Ja vielä erityisesti. Vakuuttakaa nyt joku mut, että se että ajattelee ja pyörittelee tätä asiaa ja pelkoja mielessä ja miettii varmaan liikaa jo nyt kiertoja ja tärppeä ei vaikuta mahdollisuuteen tulla raskaaksi!!!
Näin pönttö sitä voi oman päänsä sisässä olla.. Ja toivottavasti mä en sekoittanut teidän keskusteluketjua näillä jutuilla..
Piti vielä laittaa, että noi sun ajatukset tuntuu hyvin omilta. Siis siitä, just et huolimatta siitä, että haluaa tietoa ja verrata kokemuksia ja kuulla, miten muilla niin silti saattaa vähän masentua. Jotenkin haluaisin yrittää säilyttää tasapainoon sen suhteen, että tietää asioista, keskustella kun siltä tuntuu muttei antaa tän aiheen tai niiden yrityskeinojen hallita liikaa. Koska sen huomaa kuin helposti sitä ajattelee asiaa ihan koko ajan.
Vaahtokarkki: Meillä yritystä kolmisen vuotta takana, mulla korkea hb, jonka olen nyt saanut normaaliksi, eikä sekään kuulemma lääkärin mukaan pitäis vaikuttaa raskaaksi tuloon jos aina ollut korkea, joten meillä syytä ei ole löytynyt. Nyt yksi koeputkihedelmöitys (ivf) takana josta nega ja uusi yritys seuraavista menkoista. Mutta nyt ku sä kirjoitit tuosta bulimiasta, heräsi vain ajatus että mullakin muutaman vuoden bulimia tausta, joskin oon ollut "terve" kohta 10 v, mutta voiskohan siitä tosiaan olla jotain haittaa?
Täällä tosiaan menkkoja odottelen että pääsen pistelemään, kp 18/25 menossa ja mulla iskenyt aivan kauhea väsymys ja koko ajan mahaa nipistelee silleen ku menkkojen aikana + valkovuoto lisääntynyt huimasti... tässä jo vähän toivon kipinä nousee että josko nyt ois sittenkin napannut. Tiedän kyllä jo että taitaa olla toiveajattelua luomuraskaus.. mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Täällä tosiaan menkkoja odottelen että pääsen pistelemään, kp 18/25 menossa ja mulla iskenyt aivan kauhea väsymys ja koko ajan mahaa nipistelee silleen ku menkkojen aikana + valkovuoto lisääntynyt huimasti... tässä jo vähän toivon kipinä nousee että josko nyt ois sittenkin napannut. Tiedän kyllä jo että taitaa olla toiveajattelua luomuraskaus.. mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Kirjassa jota mainosti joku aika sitten ("Hedelmällinen rakkaus" ) todetaan syömishäiriöitä, että niiden hoitaminen parantaa ratkaisevasti hedelmällisyyttä ja raskauden ennustetta. Siis... haittaa on, jos syömishäiriö on päällä ja paino huitelee niin alhaalla, että kuukautisetkin ovat jääneet pois... Tuulia ja Vaahtokarkki en olisi siitä enää näin vuosien jälkeen huolissaan... Mutta tietty, siitä voi vielä lääkäriltä kysyä, jos se helpottaa.
Kertokaapa kuka tietää, että kun lähtee yleiseltä puolelta hakemaan lähetettä lapsettomuushoitoihin, niin miten se oikein tapahtuu? Tarvitaanko sinne paikalle molemmat? Haluaako lääkäri tehdä jotain alapäätarkastusta (ajatus inhottaa -- jotenkin gynegologi on eri asia). Sitten -- voiko tämmöisestä asiasta mennä työterveyshuoltoon lähetettä pyytämään? Mä en ole ikinä ennen kuulunut työterveydenhuollon piiriin, joten sekin on ihan uutta, että hoidanko siellä kaikki terveysasiani tästä eteen päin (kuten lähete lapsettomuustutkimuksiin)??? Mullakin on vähän murheena se, että tiedän miehen tosi paljon vierastavan ajatusta, että pitäisi lääkäriin mennä näistä asioista puhumaan ja jopa tutkituttavaksi. Mutta onneksi tässä on vielä joitakin kuukausia aikaa ihan luonnollisestikin tärpätä...
Kertokaapa kuka tietää, että kun lähtee yleiseltä puolelta hakemaan lähetettä lapsettomuushoitoihin, niin miten se oikein tapahtuu? Tarvitaanko sinne paikalle molemmat? Haluaako lääkäri tehdä jotain alapäätarkastusta (ajatus inhottaa -- jotenkin gynegologi on eri asia). Sitten -- voiko tämmöisestä asiasta mennä työterveyshuoltoon lähetettä pyytämään? Mä en ole ikinä ennen kuulunut työterveydenhuollon piiriin, joten sekin on ihan uutta, että hoidanko siellä kaikki terveysasiani tästä eteen päin (kuten lähete lapsettomuustutkimuksiin)??? Mullakin on vähän murheena se, että tiedän miehen tosi paljon vierastavan ajatusta, että pitäisi lääkäriin mennä näistä asioista puhumaan ja jopa tutkituttavaksi. Mutta onneksi tässä on vielä joitakin kuukausia aikaa ihan luonnollisestikin tärpätä...
Hannele-74, olen käsittänyt että molempien ei tarvitse olla mukana ja se tekeekö lääkäri sisätutkimusta varmaan riippuu lääkäristä. Terveyskeskuslääkärit eivät kuitenkaan ole gynegologian asiantuntijoita, joten se sisätutkimus on vaan pintapuolinen kurkistus ettei ole tulehduksia tai kohdun laskeumaa tms...
Ainakin omalta gyneltäsi voit saada lähetteen tutkimuksiin ja mä muistelisin joskus jutelleeni lapsettomuudesta meidän työterveyslääkärin kanssa ja lääkäri oli ihan halukas kirjoittamaan lähetteen eteenpäin vaikka lapsettomuus ei sinänsä kuulu työterveyshuoltoon.
Se hoidatko kaikki terveyteesi liittyvät asiat työterveyshuollon kautta riippuu ihan siitä minkälainen sopimus työnantajalla on. Joillakin työterveyshuolto kattaa vain terveystarkistukset, ja toisilla taas on kaiken kattava työterveyshuolto johon kuuluu myös erikoislääkärien palvelut. Yritä vaikka työpaikallasi kauttarantain udella minkälainen sopimus teillä on tai soita vaikka työterveydenhoitajalle, joka varmasti tietää mitä kaikkea sopimukseen kuuluu. Ja työterveydenhoitajahan on vaitiolovelvollinen joten voit huoletta puhua mistä vaan tietäen etteivät asiat mene työnantajan korviin.
Ja muuten, en ole varmaankaan muistanut mutta... Isot onnittelut työpaikan johdosta!
Ainakin omalta gyneltäsi voit saada lähetteen tutkimuksiin ja mä muistelisin joskus jutelleeni lapsettomuudesta meidän työterveyslääkärin kanssa ja lääkäri oli ihan halukas kirjoittamaan lähetteen eteenpäin vaikka lapsettomuus ei sinänsä kuulu työterveyshuoltoon.
Se hoidatko kaikki terveyteesi liittyvät asiat työterveyshuollon kautta riippuu ihan siitä minkälainen sopimus työnantajalla on. Joillakin työterveyshuolto kattaa vain terveystarkistukset, ja toisilla taas on kaiken kattava työterveyshuolto johon kuuluu myös erikoislääkärien palvelut. Yritä vaikka työpaikallasi kauttarantain udella minkälainen sopimus teillä on tai soita vaikka työterveydenhoitajalle, joka varmasti tietää mitä kaikkea sopimukseen kuuluu. Ja työterveydenhoitajahan on vaitiolovelvollinen joten voit huoletta puhua mistä vaan tietäen etteivät asiat mene työnantajan korviin.
Ja muuten, en ole varmaankaan muistanut mutta... Isot onnittelut työpaikan johdosta!
Täytyypä tosiaan ottaa selvää, että mitä tuo meidän työterveyshuolto pitää sisällään... Mullahan on se tilanne, että YTHS:n palvelut loppuivat eilen. Halpa opiskelijaelämä on taakse jäänyttä historiaa ja tosiaan joutuu miettimään nämä lääkäri ja gynekologi asiat uusiksi... YTHS:n gynen kanta oli selkeä -- vuosi yritystä, sitä ennen ei lähetteitä tipu.
Vaahtokarkki. Suosittelen sullekin tuota "Hedelmällinen raskaus" -kirjaa. Ehkä se olisi ihan hyvä asia lukea aiheesta faktaa ennen kuin miettii kaikenlaista itsekseen. Pikku hiljaahan tieto näissä karttuu. Ja jos heti tärppää, niin ei näitä kaikkia juttuja edes tarvitse miettiä. Joka toinen päivä pupuilua kp10-17 ja raskautumismahdollisuudet ovat hyvä... Lainaus kirjasta... Sitten hyvänä asentona suosittelivat perinteistä ja mahdollisesti tyynyä naisen pepun alla. Makuulla on hyvä pysyä hetken ennen pesulle menoa. Yllätys mulle oli ehkä se, että kaksi päivää ennen ovulaatiota on otollinen aika, sillä lima on silloin paksua ja siittiöt pääsevät helposti sitä pitkin kulkeutumaan munajohtimiin. Siittiöt siis kulkevat juuri limaa pitkin. Sitäkään en ollut aikaisemmin tiennyt.
Vaahtokarkki. Suosittelen sullekin tuota "Hedelmällinen raskaus" -kirjaa. Ehkä se olisi ihan hyvä asia lukea aiheesta faktaa ennen kuin miettii kaikenlaista itsekseen. Pikku hiljaahan tieto näissä karttuu. Ja jos heti tärppää, niin ei näitä kaikkia juttuja edes tarvitse miettiä. Joka toinen päivä pupuilua kp10-17 ja raskautumismahdollisuudet ovat hyvä... Lainaus kirjasta...
Sitten hyvänä asentona suosittelivat perinteistä ja mahdollisesti tyynyä naisen pepun alla. Makuulla on hyvä pysyä hetken ennen pesulle menoa. Yllätys mulle oli ehkä se, että kaksi päivää ennen ovulaatiota on otollinen aika, sillä lima on silloin paksua ja siittiöt pääsevät helposti sitä pitkin kulkeutumaan munajohtimiin. Siittiöt siis kulkevat juuri limaa pitkin. Sitäkään en ollut aikaisemmin tiennyt.Tervetuloa mukaan joukkoomme myös minunkin puolesta, Vaahtokarkki! Oma taustani on se, että lasta olemme yrittäneet saada alulle kohta noin 1,5 v. ajan. Reilun vuoden yrittämisen jälkeen hakeuduimme hoitoihin ja nyt on kohta takana toinen yrityskierros hormonien avittamana. Täytyy vielä jonkin aikaa jännillä ennen kuin teen raskaustestin. Kp 22 parhaillaan siis menossa.
Sitä vaan piti sanomani, että ei todellakaan kannata vajota epätoivoon vielä muutaman kuukauden - alle vuoden yrittämisen jälkeen. Vasta kun se maaginen vuoden rajapyykki on ohitettu kannattaa alkaa miettimään, mitä seuraavaksi. Tietysti pitää "kuunnella" omaa kroppaa siinä mielessä, että jos tietää/tuntee jonkin asian olevan pielessä, kannattaa ilman muuta tehdä ihan peruskäynti gynelle ja jutella asiasta. Asiantuntija osaa kuitenkin aina kertoa lisää. Itselläni ongelmaksi on muodostunut juuri epäsäännöllinen kierto ja sen myötä ovuloimattomuus joissakin kierroissa. Mielestäni tuollaiseen kannattaa ehdottomasti kiinnittää ajoissakin huomiota, jos sellaisesta kärsii. Vaahtokarkki, luulisin, että sun kohdallasi on ton kierron epäsäännöllisyyden kohdalla melko varmasti kysymys pillerien lopettamisen aikaansaamasta kierron heittelemisestä, joka varmasti muutaman kk:n aikana tasoittuu. Jos rupeat miettimään kovasti ovulaation tapahtumisen ajankohtaa tuollaisessa epäsäännöllisessä kierrossa, tee vaikkapa ovulaatiotestejä noin kp 13-20, jotta pystyt haarukoimaan sen tapahtumisen ajankohdan. Kannattaa ilman muuta tosiaan kuullostella omia ovis-oireita, jos sellaisia on (itselläni ei oo ollenkaan).
Mun mielestä Merilintu sanoit tosi osuvasti sen, että täällä puhutaan näistä asioista ja lapsettomuudesta yms. joista ei muulla mitään kuule. Meidänkin kaveriporukassa kaikilla on jo lapsia ja monet jo toisella kierroksellakin. Tuntuu, ettei näistä ongelmista oikein puhuta ja eikä monella ole edes tarvettakaan puhua, kun lapsia tulee sitä tahtia kuin halutaan. Sitten kun jotain ongelmia on, joutuu oikeastaan kaiken tiedon itse kaivamaan jostakin. Onneksi meillä on nämä pinot täällä, jossa voi vapaasti purkaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Kiitos kaikille siitä.
Hannele, me saatiin lähete julkiselle puolelle yksityisellä gynellä käydessäni. Silloin gyne teki sisätutkimuksen minulle pyynnöstäni, muttei se liittynyt mitenkään lähetteen saamiseen. Parin viikon päästä tuli julkiselta ajanvarauskirje. Muistaakseni siinä meitä molempia pyydettiin tulemaan ensikäynnille julkiselle. Kaiketi sen käynnin tarkoitus on kartoittaa tilannetta noin yleensä. Voisin kuvitella, että silloin tehtäisiin naiselle sisätutkimus ja tarvittaessa mieheltä otettaisiin simppatesti. Me ei kuitenkaan koskaan menty julkiselle, koska haluttiin nopeuttaa koko prosessia ja mentiin yksityiselle, jossa nyt käydään.
Kuten Pötkylä sanoi, työterveyshuollon kattavuus riippuu ihan sopimuksesta, mitä työnantajasi on sopinut palveluntarjoajan kanssa. Meillä ei ainakaan erikoislääkäritasoiset palvelut kuulu työterveyshuoltoon eikä siten myöskään lapsettomuushoidot tietenkään. Sanon vielä sen, että monet ystäväni ovat onnistuneet raskautumaan siinä 1 v. yrityksen paikkeillä, joten on uskoakseni tosi yleistä, että yrittämiseen menee helposti tuon aikaa, vaikkei mitään ongelmia olisikaan. Tsemppiä teille db!
Sitä vaan piti sanomani, että ei todellakaan kannata vajota epätoivoon vielä muutaman kuukauden - alle vuoden yrittämisen jälkeen. Vasta kun se maaginen vuoden rajapyykki on ohitettu kannattaa alkaa miettimään, mitä seuraavaksi. Tietysti pitää "kuunnella" omaa kroppaa siinä mielessä, että jos tietää/tuntee jonkin asian olevan pielessä, kannattaa ilman muuta tehdä ihan peruskäynti gynelle ja jutella asiasta. Asiantuntija osaa kuitenkin aina kertoa lisää. Itselläni ongelmaksi on muodostunut juuri epäsäännöllinen kierto ja sen myötä ovuloimattomuus joissakin kierroissa. Mielestäni tuollaiseen kannattaa ehdottomasti kiinnittää ajoissakin huomiota, jos sellaisesta kärsii. Vaahtokarkki, luulisin, että sun kohdallasi on ton kierron epäsäännöllisyyden kohdalla melko varmasti kysymys pillerien lopettamisen aikaansaamasta kierron heittelemisestä, joka varmasti muutaman kk:n aikana tasoittuu. Jos rupeat miettimään kovasti ovulaation tapahtumisen ajankohtaa tuollaisessa epäsäännöllisessä kierrossa, tee vaikkapa ovulaatiotestejä noin kp 13-20, jotta pystyt haarukoimaan sen tapahtumisen ajankohdan. Kannattaa ilman muuta tosiaan kuullostella omia ovis-oireita, jos sellaisia on (itselläni ei oo ollenkaan).
Mun mielestä Merilintu sanoit tosi osuvasti sen, että täällä puhutaan näistä asioista ja lapsettomuudesta yms. joista ei muulla mitään kuule. Meidänkin kaveriporukassa kaikilla on jo lapsia ja monet jo toisella kierroksellakin. Tuntuu, ettei näistä ongelmista oikein puhuta ja eikä monella ole edes tarvettakaan puhua, kun lapsia tulee sitä tahtia kuin halutaan. Sitten kun jotain ongelmia on, joutuu oikeastaan kaiken tiedon itse kaivamaan jostakin. Onneksi meillä on nämä pinot täällä, jossa voi vapaasti purkaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Kiitos kaikille siitä.
Hannele, me saatiin lähete julkiselle puolelle yksityisellä gynellä käydessäni. Silloin gyne teki sisätutkimuksen minulle pyynnöstäni, muttei se liittynyt mitenkään lähetteen saamiseen. Parin viikon päästä tuli julkiselta ajanvarauskirje. Muistaakseni siinä meitä molempia pyydettiin tulemaan ensikäynnille julkiselle. Kaiketi sen käynnin tarkoitus on kartoittaa tilannetta noin yleensä. Voisin kuvitella, että silloin tehtäisiin naiselle sisätutkimus ja tarvittaessa mieheltä otettaisiin simppatesti. Me ei kuitenkaan koskaan menty julkiselle, koska haluttiin nopeuttaa koko prosessia ja mentiin yksityiselle, jossa nyt käydään.
Kuten Pötkylä sanoi, työterveyshuollon kattavuus riippuu ihan sopimuksesta, mitä työnantajasi on sopinut palveluntarjoajan kanssa. Meillä ei ainakaan erikoislääkäritasoiset palvelut kuulu työterveyshuoltoon eikä siten myöskään lapsettomuushoidot tietenkään. Sanon vielä sen, että monet ystäväni ovat onnistuneet raskautumaan siinä 1 v. yrityksen paikkeillä, joten on uskoakseni tosi yleistä, että yrittämiseen menee helposti tuon aikaa, vaikkei mitään ongelmia olisikaan. Tsemppiä teille db!
Mä otin tässä kierrossa jälleen tikut avuksi ja turhauduin jälleen kerran. Mulle ei vaan tule kunnon plussaa -- pelkkää haamua oletettuna ajankohtana. Tässäkin kierrossa jälleen odottelin, että vahvistuisi (oli tosi heikot haamut) ja taisimme myöhästyä pupuilussa. Ovisoireet ovat kuitenkin aina tosi selkeät, samoin limat. Gynekologikin oli sitä mieltä, että ovuloin ja testeihin ei voi luottaa. Silloinhan tutki ihan ultralla ja näki kasvavan munarakkulan. Jotenkin nuo testit vaan saavat mut epävarmaksi. Voikohan mussa sittenkin olla jotain vikaa... Voiko mulla vaan olla sitä LH niin vähän, että vaikka ovulaatio mukamas tapahtuu, se ei kuitenkaan tapahdu niin, että hedelmöittyminen olisi mahdollista??? En saanut sitä sylkitestiäkään toimimaan...
Hannele-74
Et taida olla ainoa, joka ei ovulaatiotestiin saa muuta kuin haamuja . Halusinkin lohduttaa sinua ja muita saman kokeneita tarinallani. Aloitin ovulaation testaamisen toisesta yrityskierrosta enkä kolmena perättäisenä kiertona saanut tikkuihin muuta kuin haamuja. Kolmannen kierron lopussa sain kuitenkin raskaustestiin plussan! Testasin Advance- testillä, jonka pitäisi olla hyvinkin herkkä löytämään LH:n huipun. Onnistuneessa kierrossa sain tärppiajankohdan aikoihin kahtena perättäisenä päivänä haamut (eivät parhaalla tahdollakaan olleet muuta kuin haaleat sellaiset..). Testejä tein varmuuden vuoksi tosi pitkältä aikaväliltä koska kiertoni on lyhyt ja näytti pillereiden lopettamisen jälkeen jokaisella kierrolla vielä lyhenevän. (kp:t 27, 26, 25, 24) Kierron lyhentymisestäkin ehdin jo huolestua, mutta onneksi siis turhaan.
Toivon kovasti, Hannele-74, että sinun tilanteesi olisi tuon ovulaation osalta samanmoinen. Ja tietysti päämäärän myös.
Liliana, rv 28
Et taida olla ainoa, joka ei ovulaatiotestiin saa muuta kuin haamuja
. Halusinkin lohduttaa sinua ja muita saman kokeneita tarinallani. Aloitin ovulaation testaamisen toisesta yrityskierrosta enkä kolmena perättäisenä kiertona saanut tikkuihin muuta kuin haamuja. Kolmannen kierron lopussa sain kuitenkin raskaustestiin plussan! Testasin Advance- testillä, jonka pitäisi olla hyvinkin herkkä löytämään LH:n huipun. Onnistuneessa kierrossa sain tärppiajankohdan aikoihin kahtena perättäisenä päivänä haamut (eivät parhaalla tahdollakaan olleet muuta kuin haaleat sellaiset..). Testejä tein varmuuden vuoksi tosi pitkältä aikaväliltä koska kiertoni on lyhyt ja näytti pillereiden lopettamisen jälkeen jokaisella kierrolla vielä lyhenevän. (kp:t 27, 26, 25, 24) Kierron lyhentymisestäkin ehdin jo huolestua, mutta onneksi siis turhaan.Toivon kovasti, Hannele-74, että sinun tilanteesi olisi tuon ovulaation osalta samanmoinen. Ja tietysti päämäärän myös.
Liliana, rv 28
Tosi ihana, että tulit kertomaan. Se rohkaisi. Haamuillakin on siis toivoa. Ensi kierrossa täytyy olla viisaampi ja ottaa haamuistakin kaikki irti. Mä odottelin typerästi viivan vahvistumista, sillä ajattelin, että JOS miehen siittiöt ovat huonolaatuisia, ne ovat useamman päivän tauon jälkeen elinvoimaisempia... :headwall: Eipä taida siis tähän osoitteeseen olla tulossa toukovauvaa...
Hannele, mullahan ihan sama kokemus kuin Lilianalla ja mulla oli silloin vieläpä clomit apuna. Sain plussakierrossa ainoastaan pari haamua ovistestiin peräkkäisinä päivinä ja siksi loppukierrosta en niin paljoa odottanutkaan, kun kuvittelin, että clomien teho oli jo laantunut. Ilman clomeja ei tullut vahvaa viivaa koskaan, kun en todennäköisesti ovuloinutkaan, sitten kahdessa ekassa clomikierrossa sain vahvan viivan, mutta tuossa kolmannessa tuli taas enää vain ne pari haamua, mutta silti plussa raskaustestiin. Joten ei kannata liian vahvasti tuijottaa vain niihin ovistesteihin, vaikka niistä varmasti on hyötyä vähintään siinä kohtaa, jos ei koskaan saa niihin plussaa, niin se voi kertoa siitä ettei lainkaan ovuloikaan tai ovulaation saattaa niiden avulla löytää ihan muusta kohtaa kiertoa, mitä on aikaisemmin kuvitellut sen tapahtuvan. Plussia, plussia, plussia!
Tervehdys kaikille pitkästä aikaa! Ja tervetuloa Vaahtokarkki!
Paljon oli tullut uutta mielenkiintoista luettavaa, kun en muutamaan päivään päässyt kuulumisia lukemaan. Taustailtua tulee yleensä ahkerasti, vaikkei tule kirjoitettua - kun tuntuu, ettei ole oikein kirjoitettavaa, vaikka pää onkin täynnä ajatuksia.
Hyvin pystyn samaistumaan Vaahtokarkki sinun ajatuksiisi! Minäkin olen vielä alussa näiden asioiden kanssa.
Oma napa: menossa kp 11 ja yritän tarkkailla tuntemuksia, jos vaikka tunnistaisin lähestyvän oviksen. Tikuttelua en ole vielä edes harkinnut. Aika rauhallisin mielin olen oikeastaan tällä hetkellä. Levottomuus varmasti kuitenkin lisääntyy taas loppukierrosta
Plussatuulia kaikille!!!
Paljon oli tullut uutta mielenkiintoista luettavaa, kun en muutamaan päivään päässyt kuulumisia lukemaan. Taustailtua tulee yleensä ahkerasti, vaikkei tule kirjoitettua - kun tuntuu, ettei ole oikein kirjoitettavaa, vaikka pää onkin täynnä ajatuksia.
Hyvin pystyn samaistumaan Vaahtokarkki sinun ajatuksiisi! Minäkin olen vielä alussa näiden asioiden kanssa.
Oma napa: menossa kp 11 ja yritän tarkkailla tuntemuksia, jos vaikka tunnistaisin lähestyvän oviksen. Tikuttelua en ole vielä edes harkinnut. Aika rauhallisin mielin olen oikeastaan tällä hetkellä. Levottomuus varmasti kuitenkin lisääntyy taas loppukierrosta
Plussatuulia kaikille!!!
Hannele. Jos et ole varma, mitä kautta ja milloin voi lääkäreiden kanssa edetä niin työterveys on varmaan hyvä. Se on kuitenkin paikka jonne voit mennä kysymään ja ne hoitaa lähetteet ym. jos on ajankohtaista. JA ainakin kertoo, mitä vaihtoehtoja on. Meillä myös työterveyteen kuuluu erikoislääkärinpalvelut diagnoosiin asti. Ei tarkoita sitä, että voisin tuota kautta itseni testauttaa loppuun asti, mutta jotakin juttuja varmasti. Eli kannattaa ainakin selvittää, mitä teidän sopimus pitää sisällään. Yleensä ainakin kaikki labratestit ja sellaiset tutkimukset, joita voi tarvittaessa työterveyslääkärikin tehdä.
Ovistesteistä. Mä tein viime kierrossa ekan kerran testin, jotain halpa-testin testejä. Testi näytti vähän tummenneen viivan sinä päivänä kun maha- ja yhdyntäkivut oli kovat. Eli omasta mielestäni kroppa kertoi enemmän kuin testi. Testi ei ollut oikeaoppinen yhtä tumma viiva. Mutta tästä ovulaation pongaamisesta tuntuu olevan pitkä matka asioiden toimivuuteen, mutta katsellaan. Ja teidänkin juttujen perusteella kuulostaa siltä, että aika yksilöllisiä on kaikki reaktiot testeihin.
Eilen sattui kumma juttu. Sekstailun jälkeen tuli vähän verta, joka sekoittu spermaan. Eli jonkinlaista välivuotoa tai jotain, mitä ei oo ikinä ollut. Samalla massu ollut monta päivää tosi kipeä. Mietin että mitä ihmettä tässä kropassa nyt tapahtuu.. Kiertopäivät oli jotain 22/29. Ihan kummallista totutella kropan toimintoihin näin luomuna kun pillereiden kanssa ei ollut tietenkään mitään välijuttuja, omituisia kipuja eikä heittoja päivissä.
Yritän edelleen olla miettimättä liikaa. Tiedän että aikaa on kulunut vasta vähän. Mutta se on hankalaa kun joka paikassa toitotetaan iästä, jota siis on jo reilusti päälle 30.
Tsemppiä ladyt!
Ovistesteistä. Mä tein viime kierrossa ekan kerran testin, jotain halpa-testin testejä. Testi näytti vähän tummenneen viivan sinä päivänä kun maha- ja yhdyntäkivut oli kovat. Eli omasta mielestäni kroppa kertoi enemmän kuin testi. Testi ei ollut oikeaoppinen yhtä tumma viiva. Mutta tästä ovulaation pongaamisesta tuntuu olevan pitkä matka asioiden toimivuuteen, mutta katsellaan. Ja teidänkin juttujen perusteella kuulostaa siltä, että aika yksilöllisiä on kaikki reaktiot testeihin.
Eilen sattui kumma juttu. Sekstailun jälkeen tuli vähän verta, joka sekoittu spermaan. Eli jonkinlaista välivuotoa tai jotain, mitä ei oo ikinä ollut. Samalla massu ollut monta päivää tosi kipeä. Mietin että mitä ihmettä tässä kropassa nyt tapahtuu.. Kiertopäivät oli jotain 22/29. Ihan kummallista totutella kropan toimintoihin näin luomuna kun pillereiden kanssa ei ollut tietenkään mitään välijuttuja, omituisia kipuja eikä heittoja päivissä.
Yritän edelleen olla miettimättä liikaa. Tiedän että aikaa on kulunut vasta vähän. Mutta se on hankalaa kun joka paikassa toitotetaan iästä, jota siis on jo reilusti päälle 30.
Tsemppiä ladyt!
Täällä mennään alkukiertoa taas *huokaus*. Mä en enää tarkkaile oireita kovin vakavissaan koska ne tuntuu vaihtelevan miten sattuu. (Tässä ekassa Terolut-kierrossa rinnat ei tullu kipeiksi, johtuiko se teroista vai jostain muusta... tiputteluvuoto ei poistunut... lämmöt oli todella koholla - joten noistakin ois voinu päätellä ihan mitä vaan.) Työt kun alkoi nyt elokuussa, yks työkaveri kysyi heti ekaks, onko tärpänny. Keväällä se myös epäili että olen raskaana,kun olin "turvonneen näköinen"... No, ei se pahalla, ajattelemattomuuttaan vain. Monet tutut sanovat että ei oo vielä hätää, reilu vuosi olis vielä normaalia... Musta se ei tunnu normaalilta, mut tähän asiaan kun ei ite voi juurikaan vaikuttaa! Se siitä tekeekin niin pirullisen ja toivottoman. Tuli tämmönen sekava sepostus mut nyt ei jaksa aatella niin tarkkaan kun kipuilee tässä koneella.
Voi pöh, pahoittelut sulle vihainen viiva ja paljon tsemppiä taas eteenpäin. Toivottavasti ainakin kivut jo pian helppaisivat (vaikka henkisiin kipuihin ei valitettavasti auta panadolit eikä buranat).
Itse olen niin usein uteluiden kohteena nykyisin (kuten olen tilittänytkin), että rupean kohta oikeasti harkitsemaan "kaapistatuloa" eli sen kertomista, että vauvan "yritys" on päällä. Mua vaan pelottaa se, miltä sitten tuntuu kun esimerkiksi koko työpaikka ryhtyy kyttäämään mun raskautumistani ja pahimmassa tapauksessa supisemaan selän takana jotain, että eikö ne nyt jo saa aikaiseksi tms. En tiedä uskallanko luottaa siihen, että varsinkaan miestyökaverit olisivat fiksuja.
Toki kaiken todennäköisyyden mukaan ympäristössä pitäisi aina olla näitä "salalapsettomiakin" niin miehissä kuin naisissakin, mutta silti....
Tuntuu, että just MUN lähipiirissä kukaan muu ei ole kuin minä... :ashamed:
Ja kaikki vaan lisääntyvät kovaa vauhtia ja puolivahingossa...
Mitäpä sanotte tähän naiset? Pitäisikö sitä "avautua" puolitutuillekin kyselijöille (lähipiiri siis toki tietää) eli kertoa vauvan olevan toiveissa vai jatkaa vaan samalla epämääräisellä "katsotaan nyt" ja "eiköhän tässä jossain vaiheessa ole suunnitelmissa" tai "kaikki eivät halua lapsia" tms, minkä senkin olen kerran (tosi pahana päivänä) huomannut suustani päästäväni????!
Tutulta kuullostaa vihainen viiva tuokin, että alkaa jo tympiä oireiden tarkkailu. Mäkin olen kirjannut kalenteriini kaikenmaailman oireita kuukausien kuluessa - tiputteluvuotoa, metallinmakua suussa, turvotusta, alavatsanippailua, kipeitä rintoja, valkovuotoa, valkovuodottomuutta, välivuotoja, päänsärkyä, palelua, kohonneita lämpöjä jne. jne., että niiden perusteella olisin ollut jo vähintään muutaman kerran raskaana, mutta kun ei.
Jännästi mulla kyllä on eri kierroissa ihan erilaisia oireita, eli kuukaudet ei välttämättä ole samanlaisia. Välillä alkaa tiputtelu jo viikkoa ennen menkkoja ja välillä ei tms. Siksikään en osaa kyllä enää päätellä mistään mitään.
Mutta hei, sitä vaan porskutetaan sitten eteenpäin, eikö vaan?! Eikä luovuteta!! Eihän?! :attn:
Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
muokkauslisäys: jostain syystä noita silmäniskuhymiöitä hyppii mun teksteihin sulkeiden kohdalle!! MIstä se johtuu? Tietääkö joku? Eli silmää en iskenyt tässä tekstissä, paitsi nyt
Itse olen niin usein uteluiden kohteena nykyisin (kuten olen tilittänytkin), että rupean kohta oikeasti harkitsemaan "kaapistatuloa" eli sen kertomista, että vauvan "yritys" on päällä. Mua vaan pelottaa se, miltä sitten tuntuu kun esimerkiksi koko työpaikka ryhtyy kyttäämään mun raskautumistani ja pahimmassa tapauksessa supisemaan selän takana jotain, että eikö ne nyt jo saa aikaiseksi tms. En tiedä uskallanko luottaa siihen, että varsinkaan miestyökaverit olisivat fiksuja.
Toki kaiken todennäköisyyden mukaan ympäristössä pitäisi aina olla näitä "salalapsettomiakin" niin miehissä kuin naisissakin, mutta silti....
Tuntuu, että just MUN lähipiirissä kukaan muu ei ole kuin minä... :ashamed:
Ja kaikki vaan lisääntyvät kovaa vauhtia ja puolivahingossa...
Mitäpä sanotte tähän naiset? Pitäisikö sitä "avautua" puolitutuillekin kyselijöille (lähipiiri siis toki tietää) eli kertoa vauvan olevan toiveissa vai jatkaa vaan samalla epämääräisellä "katsotaan nyt" ja "eiköhän tässä jossain vaiheessa ole suunnitelmissa" tai "kaikki eivät halua lapsia" tms, minkä senkin olen kerran (tosi pahana päivänä) huomannut suustani päästäväni????!
Tutulta kuullostaa vihainen viiva tuokin, että alkaa jo tympiä oireiden tarkkailu. Mäkin olen kirjannut kalenteriini kaikenmaailman oireita kuukausien kuluessa - tiputteluvuotoa, metallinmakua suussa, turvotusta, alavatsanippailua, kipeitä rintoja, valkovuotoa, valkovuodottomuutta, välivuotoja, päänsärkyä, palelua, kohonneita lämpöjä jne. jne., että niiden perusteella olisin ollut jo vähintään muutaman kerran raskaana, mutta kun ei.
Jännästi mulla kyllä on eri kierroissa ihan erilaisia oireita, eli kuukaudet ei välttämättä ole samanlaisia. Välillä alkaa tiputtelu jo viikkoa ennen menkkoja ja välillä ei tms. Siksikään en osaa kyllä enää päätellä mistään mitään.
Mutta hei, sitä vaan porskutetaan sitten eteenpäin, eikö vaan?! Eikä luovuteta!! Eihän?! :attn:
Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
muokkauslisäys: jostain syystä noita silmäniskuhymiöitä hyppii mun teksteihin sulkeiden kohdalle!! MIstä se johtuu? Tietääkö joku? Eli silmää en iskenyt tässä tekstissä, paitsi nyt
Merilintu mä olen huomannut ettei noita hymiöitä tule jos laittaa välilyönnin ennen sulkujen sulkemista, kannattaa kokeilla. Olisko ollut Tiila joka siitä vinkkasi.
Mä en missään vaiheessa kertonut työpaikalla meidän vauvaprojektista ennen kuin oltiin plussattu. Kyselijöille sanoin vain ettei meille taida lapsia tulla ja tyydytään noihin karvaisiin kakaroihin. Mä en kans halunnut mitään hirveää juorumyllyä pyörimään enkä muutenkaan katsonut että asia olisi kelleen kuulunut. Yhdelle hyvin läheiselle työkaverille kyllä kerroin asian oikean laidan. Ja näin jälkikäteen ajatellen niin meillä on miehet suhtautuneet asiaan fiksummin kuin naiset. Vielä näin jälkikäteenkin satelee neuvoja miten oltaisiin onnistuttu aikaisemmin (ihan niinkuin kaikkia poppakonsteja ei oltaisi otettu käyttöön ? ), mutta työpaikan miehet tulevat ihan tippalinssissä onnittelemaan ja moni on avautunut omista lapsensaantiongelmistaan.
Vihainen Viiva pahoittelut sulle tädin tulosta ja kovasti voimia toivottelen myös. +++++-tuulia kovasti siihen suuntaan.
Kuumetta, joko teillä on ensikäynti väestöliitolla takana? Täällä jännäillään kovasti teidän puolesta :hug:
Tänään on ihana aurinkoinen syyspäivä ja se ainakin mulla piristää mieltä kovasti.
Voikaa hyvin ja plussailkaa sankoin joukoin
Mä en missään vaiheessa kertonut työpaikalla meidän vauvaprojektista ennen kuin oltiin plussattu. Kyselijöille sanoin vain ettei meille taida lapsia tulla ja tyydytään noihin karvaisiin kakaroihin. Mä en kans halunnut mitään hirveää juorumyllyä pyörimään enkä muutenkaan katsonut että asia olisi kelleen kuulunut. Yhdelle hyvin läheiselle työkaverille kyllä kerroin asian oikean laidan. Ja näin jälkikäteen ajatellen niin meillä on miehet suhtautuneet asiaan fiksummin kuin naiset. Vielä näin jälkikäteenkin satelee neuvoja miten oltaisiin onnistuttu aikaisemmin (ihan niinkuin kaikkia poppakonsteja ei oltaisi otettu käyttöön ? ), mutta työpaikan miehet tulevat ihan tippalinssissä onnittelemaan ja moni on avautunut omista lapsensaantiongelmistaan.
Vihainen Viiva pahoittelut sulle tädin tulosta ja kovasti voimia toivottelen myös. +++++-tuulia kovasti siihen suuntaan.
Kuumetta, joko teillä on ensikäynti väestöliitolla takana? Täällä jännäillään kovasti teidän puolesta :hug:
Tänään on ihana aurinkoinen syyspäivä ja se ainakin mulla piristää mieltä kovasti.
Voikaa hyvin ja plussailkaa sankoin joukoin
Huomenta teille kaikille!
Oma napa:kp1/28 täti punainen saapui kylään nyt aamulla ja kipu on todella kamala,että pari panacodia on otettava,että olo helpottaa,vaikka kyllä tämä tädin kylään tulo kipu pitäisi kestää,sillä synnytys kipu se vasta kovempi on,mutta kyllä minäkin vaan välillä turvaudun panacodiin,ei muuten pysty olemaan työssä,kun täti tulee kylään.
Miten teillä muilla on mennyt?
Oma napa:kp1/28 täti punainen saapui kylään nyt aamulla ja kipu on todella kamala,että pari panacodia on otettava,että olo helpottaa,vaikka kyllä tämä tädin kylään tulo kipu pitäisi kestää,sillä synnytys kipu se vasta kovempi on,mutta kyllä minäkin vaan välillä turvaudun panacodiin,ei muuten pysty olemaan työssä,kun täti tulee kylään.
Miten teillä muilla on mennyt?