**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.3**

Täällä täti tuli kylään kyllä tällä kertaa aivan pystymetsästä! Tänään menossa jo kp 2. Kierto jäi varmaan ekaa kertaa elämässä kp 25:een! No, hyvä asia tässä superlyhyessä kierrossa oli se, että hoitoja päästään jatkamaan jo tällä viikolla. Menen ke klinikalle ja saadaan taas puregonit käyttöön.

Oltiin muuten tänään kattomassa ystäviemme maailman ihaninta ICSI-vauvaa. Jotenkin jaksaa noihin hoitoihinkin vielä uskoa, kun näkee "elävän todistuskappaleen".

Oviksen bongaamisesta sen verran, että itse en millään lailla tunnista ovista muutoin kuin tikuttamalla. Nippailua ei koskaan ole, limoja joskus satunnaisesti. Tikkuja menee aina kerralla noin 5-10 kpl, joten halpaa touhua tää ei ole. Onneksi viime aikoina on oviksen ajankohta hormonien myötä hieman aikaistunut, joten tikkuja ei välttämättä mene valtavaa määrää.

 

Kati231 :hug: . Onneksi asiassa on valoisakin puoli .

Minä näin tänään töissä SUPERSULOISEN pikkuihmisen! Ikää hädintuskin yksi vuotta mutta tyttö oli siro kuin keijukainen ja ihan selvästi niiin tyttö . Ihana! Tahtoo oman!!!!!!

Kuulin tänään myös tutusta perheestä, johon oli viime viikolla syntynyt vauva. Seitsemäs lapsi, joista vanhin menee tokalle luokalle . Miksi, oi miksi kaikilla ei ole vauvojen saanti noin helppoa...



Millä tavalla muuten ajattelette sitä haaveissanne olevaa lasta? Ajatteletteko joskus, millainen hän on aikuisena, murrosikäisenä tai vaikka koululaisena, vai ovatko ajatukset aina vauva-ajatuksia?

Minä taidan ajatella lähes aina vauvaa, kun ajattelen sitä haaveilemaani pikkuihmistä. Joskus, harvemmin, mietin, millainen lapsi mahtaisi olla leikki-ikäisenä. Kauemmas en ole uskaltautunut ajattelemaan .

 

:flower: Viljaliina!!! :flower:
:flower: Marika!!! :flower:

Oikein paljon onnea molemmille plussaajille! Ihanaa!!!

Terveisin:
yhdeksännestätoista kierrosta epäuskoisesti plussannut ja eilen neuvolassa juuri sydänäänet kuullut, edelleen ihmetyksestä sekainen
~Tiila ja Nyytti, rv. 10+4 :heart:

 

Viljaliina ja Marika75 ONNEA, ONNEA, ONNEA!!!! :flower: :hug: Iloisia uutisia!!!! Toivotaan että sama plussa-aalto jatkuu....

Ikäviä tätejä on myöskin ollut liikkeellä... Lohtu :hug: kaikille tädin yllättämille!
Seurasin gitten ja kuumetta keskustelua näistä paremmista puoliskoista. Kyllä tämä vaatii paljon heiltäkin, ja hattua saa nostaa näille meidän kannustaville, lohduttaville ja asiaan omistautuville muruille!! :heart: :heart:

Oma(.) on enää vajaan viikon päässä kesälomasta!!!! Hyvältä tuntuu ja mikään ei saa enää kiukustumaan!!
Perjantaista lähtien olen nyt zumenonia käyttänyt. Pienoista jatkuvaa päänsärkyä on sivuvaikutuksena havaittavissa... Siedettävää vielä...
Maanantaina on aika gynelle ultraan, siinä tarkastetaan limakalvojen paksuus. Jos limakalvot zumenonilla kasvavat tarpeeksi, siirto siis viikolla 35. Levoton olo, jännittää, ei uskalla päästää toiveita aivan täysillä pintaan (itsesuojelumekanismi...) ja pelottaakin vähän.
On tässä nyt koko kesä jo odotettukin että päästäisiin asiaan!!!!

Edelleen helle jatkuu.... B)

:wave: Mariska75

 

JOhan on onnitteluja tulvinut, kiitos niistä! =) Hassua on se, että en uskalla itse vielä onnitella itseäni, jotenkin on niin epätodellinen olo. Ja pitäähän tässä alussa ottaakin tosi rauhallisesti, koska..you know. Joskus tulee käsittämättömän onnellisen leijuva olo, seuraava olotila onkin pelko. Tunteiden sekamelskaa...odotan kuumeisesti, että selviäisi nopeasti tästä ekasta kolmanneksesta oikein liimaisten tarrasukkien avulla...No, toivotaan parasta!

Oviksesta sen verran, että minä tikutin kahtena kiertona. Kyllä siinä niitä tikkuja kuluikin ja ei se halpaa lystiä ole. Mutta, kyllä se näytti auttavan, tikutin tosiaan viime oviksen ja siitähän tämä plussa on tulos. =) Muuten en olisi osannut ovista tunnistaakaan.

Miehelle kerroin aina tikun positiivisesta tuloksesta, se innosti häntä toimiin!

Tiila kerro mulle tyhmälle mitä tuo +4 raskausviikkojen jälkeen tarkoittaa...En ole tutkinut asiaa vielä niin pitkälle...Raskausviikothan lasketaan edellisten menkkojen alkamispäivästä, mutta mitä tuo jälkimmäinen tarkoittaa?

Huh, mikä ukkonen! Jännää! B)

Teillä on monella jännät ajat edessä, ainakin Katilla ja Mariskalla Pidetään peukkuja!! :flower:

 

Raskausviikot merkitään niin, että merkitään täyttyneet viikot ja siihen perään montako päivää päälle seuraavaa viikkoa on menossa.

Raskausviikot lasketaan alkaen edellisistä kuukautisista , siis kun raskaus on alkanut, kierron kp1 onkin raskausviikko 0(+0). Silloin siis alkaa kertymään ensimmäinen raskausviikko. Hedelmöittyminen tapahtuu noin viikon 2 lopussa ja kun kuukautiset ovat myöhässä, on menossa jo viikko 4+jotakin. Raskauden kesto on tällä tavalla ~40 viikkoa, ja kun kaikki laskevat samalla tavalla, tietää hoitohenkilökunta missä mennään. Tämä siis kun kierto on säännöllinen noin 28 päivää. Raskauden keston määrittely löytyy vaikkapa Tekayn raskauskiekosta
http://www.oys.fi/index.php?option=com_wrapper&Itemid=111

Mulla täyttyi siis viime perjantaina 10 viikkoa (edellisten kuukautisten alusta), ja nyt elelen neljättä päivää sen päälle.

Ohoh, tulipas pitkä selostus, mutta ehkä sain itseni ymmärretyksi?

~muoks: täällä paistaa aurinko ja lämmintä on +27 astetta
~muoks2: vielä viikoista sen verran, että menossa mulla on nyt siis yhdestoista viikko, kun sen täyttymistä odottelen, mutta tarkka rv on siis 10+4.

 

Tiila! Erittäin hyvä selostus! Nyt en vaikuta niin typerältä, kun menen gynelle tällä viikolla!

Fiksu linkki myös, konkretisoitui kovasti tämä homma, kun oikeasti näki päivämääriä! =)

 

Kiitokset tosiaan vielä kaikille onnitteluista! Nyt siis menossa 4+0, tosi aikaisin tuli tuo plussa. Hormonit jylläävät jo selvästi, huono olo vaivaa ja ihan kuin väsyttäisikin jo enemmän... Tarkistin muuten teratologisesta tietopalvelusta, että voin turvallisin mielin jatkaa minidisperin-kuuriani kunnes pääsen neuvolaan kyselemään tarkemmin aiheesta. En uskalla lopettaakaan, jospa tuo disperin vaikka oli juuri se ratkaiseva tekijä plussan syntymisessä!

 

Hei

Pötkylä, kiitos, sinä ihana ihminen! Posti tuli perille . Sait minulle hyvän mielen .

Muutoin olen tosi huonolla tuulella, ja vähän masentaakin. Syitä olen täällä jo aiemminkin kirjoitellut mutta kirjoitanpa nyt vielä, niin saan purkaa harmiani. Sain ovistestiin sunnuntaina haalean viivan ja siitä innostuneena kerroin miehelle- ja tietysti odotin innolla iltaa ja sitä, kun saadaan miehen tyttö nukkumaan. Olin päättänyt, että tässä kuussa käytetään Otolliset Päivät hyödyksi niin hyvin kuin vain mahdollista. No... tyttöpä kukkui hereillä puoleenyöhön asti, ei nukahtanut ennen kuin isänsä oli viereisessä huoneessa. Minun piti aamulla töihin. Että se siitä sunnuntaista . Maanantaina vatsaa nipisteli sunnuntai-iltaakin enemmän, joten olin varma, että jotain siellä tapahtuu . Mies oli lähdössä tytön kanssa kaverinsa mökille illaksi, muistutin, että tulevat ajoissa kotiin (mies tiesi syyn ). Eipä kuulunut.. Jätin kirjeen, että mies herättää minut, kun tulee sänkyyn. Tuli kai joskus puolenyön ja yhden välillä, pussasi hyvät yöt ja siinä se (olin liian uninen piristyäkseni ilman apua- eikä mies edes yrittänyt herättää minua, oli varmaan ihan poikki eikä jaksanut ryhtyä mihinkään). Olen NIIIN pettynyt! Viime kiertokin meni ohi, koska nukuimme juuri ovulaation aikaan monta yötä samassa huoneessa miehen lasten kanssa. Tänään mies ja lapset tulevat toiselta mökiltä kotiin vasta 21-22 maissa, siitä aikaisintaan 1-1½ tunnin kuluttua lapset ovat suoriutuneet iltatoimistaan. Vaikka eipä sillä väliä, eilen ja tänään aconin testistä tuli tyhjä tulos, ei mitään viivaa. Kyllä se taisi mennä jo ohi . Harmittaa ja surettaa. Nyt minusta tuntuu, että kaksi kiertoa on mennyt hukkaan miehen ja hänen lastensa takia (kamala ihminen, saako näin sanoa?) . Ja katselin juuri kalenteria, että ensi kierrossa (lääkärikäynnin jälkeen) mies taitaa olla reissussa juuri ovulaation aikaan.. Epäreilua!!!




Muokattu:
Mies ei ollut nähnyt kirjelappuani ja oli harmissaan, kun mökiltä lähtö oli venynyt lasten pelaamisen ja välipalan syömisen vuoksi...

 

kuumetta Tsemppiä sinulle! :hug: Toivottavasti harmitus ja suretus helpottavat pian. Ja eihän siinä mitään väärää ole, että tunnet syvää pettymystä tilanteesta. Ja kun tuo pettymys nyt johtuu aikatauluista, jotka ovat menneet sekaisin miehen ja hänen lastensa vuoksi, niin on ihan luonnollista, että harmitus kohdistuu heihinkin. Voimia sinulle asian käsittelyyn :flower:

Kyselit eilen, että miten haavevauva on ajatuksissa...
Kun pysähdyin asiaa miettimään, niin huomasin, että jostain syystä minä mietin lasta ehkä eniten leikki-ikäisenä. Ihan pientä vauvaa ajattelen hyvin harvoin. Usein lapsen ajatteleminen liittyy minulla jonkinlaiseen mielikuvaan täydestä ja rikkaasta perhe-elämästä. Mietin mitä tekisimme perheenä yhdessä, mistä asioista lapsemme innostuisi, mitä kädentaitoja mieheni hänelle opettaisi jne.

Tähän raskauden odottamisen tunnelmaan pääsee kyllä tosi nopeasti kiinni. Vaikka menossa on yk1, niin tuntuu että asia saa jo mielessä todella suuret mittasuhteet ja odottaminen on malttamatonta. Tosin on minulla pohjalla jo 10 vuoden odottaminen, että pääsisi joskus edes tähän yritysvaiheeseen

Menossa on kp 25/29. Vatsaa nippailee siihen malliin, että täti on tulossa. Ja hyvähän se oikeastaan olisikin, että saapuisi ajallaan ja kierto palautuisi normaaliksi näin pian e-pillereiden jälkeen.


Kesäistä elokuun iltaa kaikille!

 

Kiitos tsempeistä, Tirlittan -75. Ja "luvasta" syyttää salaa miestä ja lapsia oman vauvan kotiinsaamisen lykkääntymisestä. Tavallaan on tosi huono omatunto ajatella miestä tai etenkään hänen lapsiaan "syypäänä" kun eiväthän he tilanteeseen pysty vaikuttamaan, etenkään lapset. Mies ehkä pystyisi mutta eipä tulisi mieleenkään sanoa hänelle ainoatakaan syyttävää sanaa tilanteesta. Parhaansa hänkin yrittää ja nuo aikataulut nyt vain menevät miten menevät. Vaikkakin, kun jossain vaiheessa kerron ajan jo menneen ohi, hän luultavasti syyttää itseään ja siitä seuraa parin päivän mökötys (häntä harmittaa niin, että on saanut minulle pahan mielen, vaikka en sitä edes sanoisi). Tai niin ainakin ennustan, katsotaan, meneekö ennustukseni oikeaan vai pieleen.

Toivottavasti sinulla pian tärppää . Meillä menossa jo yk11.. Minullakin on takana reilun kymmenen vuoden odottaminen, että pääsisi yrittämään (siitä mooonta vuotta minulle väärän ihmisen kanssa, kun Se Oikea Isä Lapsilleni löytyi vasta vajaa 3 vuotta sitten).

Tavallaan olen valmistautunut vuosien ajan siihen, että lasta ei kuulu heti, kun sen yrittäminen on ajankohtaista. Juttelimme nuorempana usein ystäväni kanssa siitä, miten vaikeaa ja epätodennäköistä on tulla raskaaksi (katsoimme jotain Prisma-dokumenttia) ja olimme varmoja siitä, ettemme kumpikaan pysty saamaan omia lapsia. Nyt hänellä on kaksi, joista toista joutuivat odottamaan puoli vuotta (minusta se kuulosti ihan mielettömän pitkältä ajalta), ensimmäinen tärppäsi helpommin. Mutta tuntuu tää silti kurjalta...

 

Huomasin sattumalta Felicitaksen sivuilta tällaisen artikkelin:

"Voivatko särkylääkkeet vaikuttaa naisen hedelmällisyyteen?
Naisella särkylääkkeiden jatkuva käyttö saattaa heikentää raskaaksituloa. Haitallisiksi ovat osoittautuneet varsinkin ne tulehduskipulääkkeet, jotka toimivat prostaglandiinien estäjinä. Näitä ovat mm. indometasiini, diklofenaakki, naprokseeni, ibuprofeeni ja ketoprofeeni. On todettu, että prostaglandiineja tarvitaan normaalissa ovulaatiossa, jossa munarakkula puhkeaa ja munasolu pääsee kulkeutumaan munanjohtimeen. Ultraäänikuvausten perusteella on voitu osoittaa, että munarakkulan puhkeaminen jää tapahtumatta prostaglandiinien estäjälääkettä saaneilla naisilla.

Samaan ryhmään kuuluvat myös uusimmat tulehduskipulääkkeet, ns. koksibit, jotka estävät protaglandiinia tuottavan entsyymin, syklooksygenaasin l. COX:n toiminnan ja näin ollen vaikuttavat munasolun irtoamiseen ja voivat myös heikentää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä kohdun limakalvolle. Edellä mainittuja lääkkeitä on markkinoilla parisenkymmentä ja niitä on saatavilla sekä käsikauppa- että reseptilääkkeinä.

Raskautta suunnittelevan naisen tulisi välttää turhaa tulehduskipulääkkeiden käyttöä. Ovulaation on todettu palautuvan normaaliksi heti lääkkeen lopettamisen jälkeen. Jos joudutaan jatkuvasti käyttämään voimakasta tulehduskipulääkettä, tulisi sen käyttöä välttää ainakin muutaman päivän ajan ovulaation aikoihin."

Aika mielenkiintoinen juttu. Itse ainakin olen melko useinkin käyttänyt juuri ibuprofeeni-pohjaisia särkylääkkeitä. Olisivatkohan ne voineet ihan oikeasti estää ovulaation tapahtumisen, kun aina välillä sellaista ei lainkaan tapahtunut ja välillä taas tapahtui.

Oma (.) huomenna tosiaan klinikalle käymään ja ultrattavaksi ja sitten apteekkiin hakemaan puregonit.

Kuumetta kyseli noista lapsiajatuksista. Itse jotenkin aina nään tilanteen, jossa pieni vauva olisi hoidettavana ja vietettäisiin normaalia vauvaperheen elämää. Sellaista odotellessa - taitaakin olla jo menossa kp 19.

 

Mielenkiintoisia nuo särkylääkeasiat. Minulla on ollut taas viime kuukausina aika usein (joka kuukausi) päänsärkyä ja olen menkkojen alun ja ovulaation välisen ajan käyttänyt ihan surutta Ibumaxia. Paitsi sattumalta nyt 2-3 kierrossa pelkästään Paramaxia (siksi, että sitä on ollut kaapissa). Tänäänkin olen ottanut jo neljä... migreenilääkettä en viitsisi ottaa vielä, vaikka migreeniä tämä on. Tuossa Paramaxissa on sama vaikuttava aine kuin Panadolissa, on siis farmaseutin mukaan turvallista myös raskauden aikana. Ei siis kai myöskään vaikuta ovulaatioon?

 

Heippa!
Itse en kyllä ottaisi mitään särkylääkettä oviksen aikana ja olen muutenkin vähentänyt särkylääkkeiden käyttöä,sillä ne aiheuttaa vatsahaavan toisille ja mun vatsani ei kestä enään särkylääkettä,kiitos migreenin johon olen joutunut ottamaan lääkettä,niin nykyään mulla on tilanne se että otan migreeniin migreenilääkkeen ja tällä hetkellä se on panacod ja muita särkylääkkeitä en ota ollenkaan ja kuukautiskivunkin yritän kestää sisulla läpi ellei sitten kuukautiset ala yöllä,silloin on pakko turvautua lääkkeeseen.

Otatteko te muut lääkettä ovis kipuun?
Missä teillä tuntuu kuukautiskipu?
Mä en kyllä suosittele ottamaan mitään lääkettä jos haluaa lapsen saada alulle.
Mulla itselläni on auttanut lämpötyyny myöskin kipuun ettei ole tarvinnut lääkettä aina ottaa.

KUUMETTA:Minkä niminen migreenin täsmälääke sulla on?Mulla on itselläni almogran migreenilääke ja auttaa mulla todella hyvin.

 

Pitäisiköhän munkin alkaa seuraavan kierron alusta ottamaan disperiiniä... Jos siitä ei kerran mitään haittaakaan ole, niin kai se olisi ihan hyvä juttukin. Kannattaakohan se aloittaa ihan alusta vai vasta ovulaatiosta? Olisiko tuo 75mg hyvä annos? Minkälaista annosta Viljaliina otit ja mistä lähtien?

Löysin yhden ketjun, jossa siitä oli myös saatu positiivisia tuloksia:

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/keskustelu/t1560293

 

Otin (ja otan) 50mg päivässä ovulaatiosta lähtien, ihan hatusta revin tuon annostuksen ja ajoituksen, mutta eipä tosiaan näyttänyt olevan ainakaan haitaksi! Riippuu tosiaan varmaan siitä hemoglobiinitasosta - jos on ennestään kovin alhainen hemoglobiini, niin ei ehkä suositeltavaa laskea sitä enää lisää.

 

Paljon on tekstiä tullut taas. Lueskelen myöhemmin ja kommentoin jos on jotain, nyt vaan nopeasti kuulumisia sieltä gynen luona käynniltä. Hän kyseli perustietoja yrityksestämme ja molempien terveydentilasta, teki sisätutkimuksen ja katsoi vielä ultralla sisäkautta. Kaikki näytti olevan kunnossa . Toisella puolella (oikealla?) oli hyvännäköinen munarakkula kasvamassa ja ilmeisesti sieltä toiselta puolelta on sitten irronnut munasolu tässä lauantain ovulaatiotestiplussan jälkeen. Sanoi, että sellaisista joilla on ollut yksi keskenmeno eka vuoden aikana yli puolet raskautuu sen toisen vuoden aikana. Eli ihan mahdollista on että vuoden sisään olen raskaana. Mutta hyvä on nyt jo tehdä tutkimuksia, koska jos yksinkertaisemmilla konsteilla ei onnistu ja haluaa koeputkihedelmöityksen, niin aikaa on enää vajaat neljä vuotta julkisen terveydenhuollon puolella. Eli yli 39-vuotiaille ei tehdä koeputkivauvoja. Gyne laittoi nyt lähetteen julkiselle puolelle tutkimuksiin. Eka kerralla pitää olla miehen mukana, koska tekevät tutkimuksia molemmille ja haluavat tarkistaa haastattelemalla, että meistä molemmat oikeasti haluavat lasta eikä kyseessä ole vain hurjasti vauvakuumeinen nainen jonka kotona asiaan nihkeästi suhtautuva mies. Että nyt sitten odotetaan kutsua tutkimuksiin. Pitäisi kestää noin kuukauden verran...

Kysyin gyneltä myös tuosta disperiinijutusta kun mullahan tuo hemoglobiini on ollut aina välillä yli 150. Gyne oli sitä mieltä, että korkeahko lukema on mun luontainen ominaisuuteni ja parempi on, etten ala käyttämään disperiiniä alentamaan sitä. Ja toisesta jutusta, eli painosta hän sanoi, että muutamankin kilon pudotus voi auttaa asiaa. Mullahan tuo painoindeksi on melkein 30, joten pudotettavaakin olisi. Olen jo yli vuoden sitä yrittänyt pudottaa, mutta sitkeässä asuu saavutetut kilot minussa :headwall:

Mutta positiivisella mielellä siis.
Miinamaria

 

Täti tuli tännekin kylään sitten eilen ja taas tipahdettiin korkealta. Just laskin että 3 v ja 2 kk ollaan nyt yritetty ja takana tosiaan jo yks ivf- yritys. Ja ei kait se auta ku soittaa klinikalle ja aloittaa uusi yritys. Tuli taas itkettyä eilinen ilta ja mies yritti parhaansa mukaan piristää, mutta ei paljon auttanut. Nyt sitten töissä silmät turvonneena, muta työkaverit tietävät tästä mun lapsettomuudesta ja ymmärtävät hyvin, ovat itse asiassa tosi ihania (se onkin ainut syy miks jatkan täällä.
Kävin eilen ostamassa röökiaskinkin ja tuli sitten sauhuteltua, tuntuu ettei jaksa enää elää "terveellisesti" ku ei näköjään mikään auta
Mun miehellä myös 2 lasta edellisestä liitosta, 12 ja 15 v, ja hekin odottavat innolla että saataisiin vauva taloon. Joskus vaan tuntuu että miehelle riittäisi ne kaksi, ei ole kyllä sanonut mitään, mutta tuntuu ettei hän aina niin pettynyt ole ku menkat tulee kuin mä.
Nyt täytyy vaan keskittyä sen pienen koira vaavin kotiin tuloon (10.9) ja yrittää taas kerran päästä tästä masennuksesta ylös.

 

ISO :hug: Tuulia sinulle! Voi kunpa sua onnistais pian. Tyhjiä sanoja varmasti nämä "koita jaksaa" toivotukset välillä, kun on oikein synkkää, mutta eipä siitä haittaakaan kai ole...Kiva että teille tulee nyt sitten kumminkin koiravauva.

 

Tuulia :hug:

Miinamaria kiva kuulla, että kaikki näytti olevan kunnossa.

Gitte Mun vatsa on myös herkkä ja näin ollen olen syönyt vatsaa suojaavaa lääkettä muiden kuin Panacodin (ym. vastaavien kanssa jotka eivät ärsytä vatsaa). En ota ovulaatiokipuun lääkettä. Sehän on vaan hienoa tietää, että nyt siellä tapahtuu jotain... =) Gynekologini ohjeen mukaan en ota ennen kuukautisten alkua liian voimakkaita särkylääkkeitä, kun en tiedä olenko raskaana vai en. Ilman lääkkeitä en kuukautisista hengissä selvisi, joten silloin otan mitä vaan tarvittavaa nappia, jotta kipu hellittäisi...

Meinaan nyt joka tapauksessa ottaa kokeiluun Primaspan 50mg, joka on siis vastaava kuin Disperin. Tämä on vatsaystävällisempi, sillä hajoaa vasta ohutsuolessa. Aikaisemmin laittamassani linkissä, joku oli lukenut suosituksen, että lääkettä tulisi ottaa ensimmäisestä kiertopäivästä lähtien, sillä sen on todettu myös paksuntavan kohdun limakalvoja ja näin edesauttavan raskautumismahdollisuuksia. Hmmm... hieman ristiriitaista sinänsä, sillä nämähän ovat tulehduskipulääkkeitä ja ostamassani Primaspan pakkauksessakin sanotaan, että saattavat heikentää raskautumismahdollisuutta... Eli sillon paras vaihtoehto kai on ottaa siitä ovulaatiosta eteen päin... Näin mun logiikalla...

 

Tuulia :hug: täältäkin! Kylläpä teillä on jo yritystä kauan takanapäin. Käsitykseni mukaan kuitenkin tuo IVF on hyvin tehokas hoitomuoto kaiken kaikkiaan. Onnea vaan seuraavaan yritykseen! Pidetään peukut pystyssä teidän onnistumiselle nyt.

Miinamaria, kauhulla luin kirjoittamaasi, että yläikäraja IVF:lle on 39 v. Onko todella näin? Tulee kyllä todella kiire, jos parikin lasta haluaisi ennen neljääkymppiä ja jos hoito tulisi olemaan IVF. Kiva kuulla, että sulla oli kaikki kunnossa ja saitte asiaa pykälän verran eteenpäin.

Mulla kans gyneltä ihan hyviä uutisia eli kaikki kunnossa tähän kierron vaiheeseen nähden. Huomenna alkaa taas pistokset ja niitä viikon verran ennen seuraavaa ultraa.

 

Kati: Mun mielestä se on 39v yleisellä sektorilla, mutta yksityisellä on kait 45, korjatkaa jos joku tietää paremmin. Mä ite oon yksityisellä, asun muutenkin Norjassa, joten täällä vähän eri kuin Suomessa, ja mitä seurannut lapsettomuuspuolen keskusteluja on kait suomessa aika suuret erot yleisen ja yksityis puolen hoidoissa. Ainakin ajat saa paremmin sovitettua omaan aikatauluun, eikä ole suuria jonoja.
Mulla nyt tää vuoto ollut tosi kovaa, johtunee noista minidisperiineistä, ei oo kyllä mua vielä auttanut, joten päätin laittaa ne nyt pienelle tauolle. Hb laskenut 169:stä 130 joten nythän se on normaali. Sitä en tiiä että miten terveellistä toi lasku on mun kropalle, mutta en oo kyllä huomannut mitään sivuvaikutuksia, mustelmia tulee ehkä helpommin. Ja eihän ne hormonitkaan mitään terveellisiä ole.
Meillä ei kummastakaan muuten ole mitään vikaa löydetty, joten tuntuu että se tekee tän lapsettomuuden entistä raskaammaksi :'(

 

Lämpimiä ajatuksia ja lohduttavia halauksia kaikille tädin yllättämille ja lapsettomuuden kanssa kamppaileville. Sanattomaksi vetää, kun ajattelee kuinka pitkiä yrityksiä teillä monella on takana.

Viikonlopun kevennykseksi kerron vain pienen sattumuksen päivältäni.
Työkaverini kysyi ihan yllättäen, että olenko raskaana. Vastasin vähän hämillään, että "en kai". Hän sanoi alkaneensa pohtia asiaa, kun olin käynyt pissalla kesken pitämäni palaverin. Kaikkea ne työkaveritkin miettii

Mukavaa viikonloppua!

 

Kati231 kirjoitti: Miinamaria, kauhulla luin kirjoittamaasi, että yläikäraja IVF:lle on 39 v. Onko todella näin? Tulee kyllä todella kiire, jos parikin lasta haluaisi ennen neljääkymppiä ja jos hoito tulisi olemaan IVF. Kiva kuulla, että sulla oli kaikki kunnossa ja saitte asiaa pykälän verran eteenpäin.

Juu, niinkuin Tuulia tuossa jo kertoikin pari viestiä sitten, niin ikäraja 39 v. pätee julkisella puolella. En nyt ole aivan satavarma siitä oliko se sitten 45 yksityisellä puolella.

Kati231 kirjoitti: Mulla kans gyneltä ihan hyviä uutisia eli kaikki kunnossa tähän kierron vaiheeseen nähden. Huomenna alkaa taas pistokset ja niitä viikon verran ennen seuraavaa ultraa.[/quote]

Hienoa, että sullakin kaikki kunnossa pistoksia varten!

Muoks: En sitten osannut lainata oikein tuota Katin tekstiä, piti lihavoida :ashamed:

 

Juu, kirjoitin pitkät pätkät ja sitten painoin deleteä vissiin pisteen sijasta :headwall:

Lohtuhaleja Tuulialle! Jo toivoisi, että teillä tärppäisi. Ei tuollainen odotuksen odottaminen pitäisi enää olla inhimillistä!

Mutta siis meiltä kotoa... Kerroin miehelle sitten samana iltana nuo gynekuulumiset. Hän vastusti kympillä mukaan tutkimuksiin tulemista, mä kuulemma saan itseäni tutkituttaa jos haluan, mutta hän ei sinne tule. Aika vahvaa tekstiä silloin. No, mä sitten sulattelin tuota ja toivoin sitten, että tärppäisi pian luomusti jos ei mies kerran tule mukaan... Ja kun olin sitten illalla menossa nukkumaan, mies halusikin puhua vielä aiheesta ja kysymyksiä tuli tulvimalla. Pelkäsi, että sitoudumme sillä ensikäynnillä jo johonkin tuhansien eurojen hedelmöityshoitoprojektiin ja ulospääsyä ei enää ole. Ja kai hän sitäkin pelkäsi, että lääkäri kopeloi ja arvostelee yms. No, onhan se totta, että ekakäynnillä vissiin tutkitaan miehenkin sukuelimet, mutta eipä siinä vielä sitouduta mihinkään hoitoihin, jos vasta tutkitaan. Sovimme sitten mieheni kanssa, että kutsun tullessa hän soittaa sinne sairaalaan ja kyselee mieltään askarruttavat asiat siinä. Saa siinä sitten selvitettyä kysymyksensä. Eli tais kuitenkin olla loppu hyvin, kaikki hyvin. Siis sitä ongelmaahan meillä ei ole, että mies olisi jotenkin nihkeä vauvatoiveessa, on vaan niin lääkärivastainen.

Nyt vaan siis odotetaan kutsua tutkimuksiin ja mä toivon, että siellä aikanaan puhelimeen vastaava henkilö ymmärtää tilanteen ja kertoo asiat niin, että mieheni päättää tulla mukaan. Ja voihan se toki olla, että meillä tärppää jo ennen tutkimuspäivää ihan luomusti =)

Aurinkoista viikonloppua!
Miinamaria