Alkuperäinen kirjoittaja gitte:
Mistä te muut tiedätte,että teillä on ovis?Mittaako kukaan teistä lämpöjä oviksen aikana?Entä kuinka moni teistä tikuttelee ovista,kuten itse tikuttelen ovista?
Onko teillä kipuja oviksen aikana,jos on niin missä teillä on oviskipuja?
Minä aloitin tikuttelut viime kierrossa. Ja tässä kierrossa olen siis käyttänyt kaksi liuskaa- eilen tuli haalea viiva ja tänään ei mitään
.
Lämpöjä en ole mittaillut.
Jos en olisi tikuttanut ja saanut ei-viivaa niin uskoisin, että mulla on ovis JUST NYT, sillä vatsaa nipistelee. Yleensä nipistelyä on parina päivänä peräkkäin, ei välttämättä jatkuvana vaan etenkin alkuillasta. Nämä nipistelyt on mulla nimittäin aina paria viikkoa ennen menkkojen alkua. Ja toisen nipistelypäivän lopulla tai niillä main tulee yhdellä vessakäynnillä hiukan kirkasta, venyvää limaa. Kivuiksi en näitä nipistelyjä kutsuisi (verrattuna kuukautiskipuihin) mutta tuntuu juuri siltä, kuin miltä kuvittelenkin tuntuvan, kun puhjennut munarakkula kirvelee
.
Alkuperäinen kirjoittaja gitte:
On tämä vauvan yrittäminen vaan kivaa puuhaa,me ei ainakaan oteta stressiä,silloin lähtee hauskuus kokonaan pois
Me yritetään myös olla stressaamatta eikä tosiaankaan keskitytä toisiimme ainoastaan Otollisten Päivien aikaan
. Mutta huomaan, että nyt, kun kahdenkesken oleminen ei ole aina mahdollista, stressaan paljon enemmän. Nytkin stressaan sitä, tulevatko mies ja tyttö liian myöhään kotiin, vitkasteleeko lapsi iltatoimissa, valvooko taas pitkään... koska sitten saan kyllä sanoa goodbye yritykselle tässäkin kierrossa. Huomenna ovat taas reissussa ja tulevat myöhään
.
Alkuperäinen kirjoittaja gitte:
KUUMETTA:Ole onnellinen,että sulla on mies joka haluaa vielä lisää lapsia,vaikka hänellä on jo ennestään omia lapsia.Mulla oli ennen mies jolla oli ennestään omia lapsia ja sanoi jyrkän ei uusille lapsille,joten etsin uuden,kun alkoi kova vauvakuume tulla päälle ja nyt mulla on todella ihana mies,puuttuu vaan vauva,saa nähdä saammeko sitä koskaan.
Voi, niin olenkin! Maailman onnellisin. Ja kun tuo mies on muutenkin kaikin puolin maailman ihanin ja sopivin mies minulle
. Hyvää kannatti odottaa! Ja plussana on, että hänen lapsensa ovat oikein mukavia ja suloisia
. Lisäbonuksena tässä on, että olen päässyt näkemään jo etukäteen, millainen isä mieheni on- sekä se, että hän tietää jo, miten lastensaanti muuttaa elämää ja osaa varautua siihen (ja silti haluaa niitä lapsia
).
Jo ennen kuin aloitimme seurustelun, mies tiesi, miten kovasti haluan jonain päivänä omia lapsia. Ja kyllä se asia puhuttiin heti parin ensimmäisen seurusteluviikon aikana. Minulle oli tosi tärkeää tietää, että mies haluaa lapsia. Vaikka hän muuten olikin IHANA, en todennäköisesti olisi edes alkanut seurustelua, jos hän ei olisi halunnut enempää lapsia. Nyt en tietenkään enää mistään hinnasta hänestä luovu, jos osoittautuisi, ettei hän pysty saamaan enää lapsia.
Alkuperäinen kirjoittaja gitte:
Peukkuja teille kaikille ja plussatuulia teille kaikille!
Samaa toivottelen minä
.
Tuulia76,
ihan sama juttu minulla! Kun täällä lukee, että joku on saanut plussan, tulee oikeasti tosi hyvä mieli. Ja sitten taas "reaalimaailmassa" uusien raskausuutisten kuuleminen satuttaa kovastikin.
Luulen, että se johtuu siitä, että täällä tiedän, miten kovasti ja pitkään monet ovat yrittäneet vauvaa- ihan niin kuin minäkin. Livemaailmassa taas vaikuttaa siltä, että KAIKKI muut paitsi minä tulevat
helposti raskaaksi.
Sanoinkin yhtenä päivänä miehelle, että sitten joskus, jos tai kun saamme vauvan, haluaisin toisaalta olla kertomatta kenellekään, miten vaikeaa lapsen saaminen oli (EN HALUA kuulla kommentteja tyyliin "Mitäs mä sanoin, olisi kannattanut tehdä lapset nuorina/ kun ikää tulee, raskaaksitulo vaikeutuu" tms). Toisaalta nyt on tullut sellainen mieli, että haluaisin kertoa laajalti eteenpäin, miten viimein tulimme raskaaksi, vaikka jouduimme yrittämään tosi pitkään. Sellaisesta kun ei yleensä kuule puhuttavan ja luulee, että kaikilla se on kovin helppoa. Ehkä meidän kokemus lohduttaisi jotakuta tuttavaa, joka silloin kamppailee samojen asioitten kanssa kuin me nyt...
Merilintu
Huoh... tuo on niin tuttua, tuo kalenterin katsominen ajatellen "silloin saatan olla jo raskaana".. Minulle on ollut aika rankkaa tajuta, etten hyvin todennäköisesti tule jäämään äitiyslomalle tämän lukuvuoden aikana. Olisin niin kovasti halunnut jäädä jo kotiin.... En JAKSA odottaa...