Heipsansaa!
Eiliseen asti olin oireeton mutta illansuussa tajusin itsekin huijaavani itseäni luulemaan, ettei oireita oo, vaikka iltapäivästä asti oli mahaa juilinut. Siis ihan naurettavaa!
Aina kun tunsin, että nyt koskee, niin koitin ajatella jotain muuta jotta "ei muka olisi oireita". Voi hyvä elämä.. No loppuillasta sitten kuukautisjuilinnat oli jo niin voimakkaat, et eihän siinä voinut muuta kuin päästää pari kirosanaa ja useamman kyyneleen. Joo, vasta DPO7 (eilen) ja kaikki on mahdollista, mut tää on niiiiiin tuttu kuvio aiemmista kierroista.. Täsmälleen samana päivänäkin vielä! Koska en hirveemmin odotuksia oo tähän kiertoon ladannut, niin se tuska hellitti sillä yhdellä itkulla. Toki taas romahdan kun ne menkat alkaa, mut nyt on taas sellanen olo, että alkais nyt samantien jos on alkaakseen.. Turhaa tällainen kitkuttelu. Jos alkaa kuten viime kierrossa, niin oletus ois DPO12 eli ens viikon maanantai.
Tänään tuli jo tuo
Rockwellin tapainen fiilis, että nyt riittää! Paluu entiseen, kiitos. Mut en kuitenkaan oo valmis luopumaan näistä kauan odotetuista Clomeista yms. Ja
MelodyPopiin viitaten, mun on kans pakko kokeilla kaikkea ennen kuin voin luovuttaa - siksi oonkin jo menossa ostamaan greippimehua ens kiertoon ja sitä öljyäkin ostaisin jos kehtaisin
Mun mies ei ollenkaan ymmärrä näitä hömpötyksiä ja hömpötyksinä minä itsekin niitä ennen pidin
Tai pidän tavallaan edelleenkin, mutta en voi jättää niitä käyttämättä, JOS niistä vaikka oliskin hyötyä..
Niin siis
Rockwell, harmi menkoista, mutta tsemppiä uuteen kiertoon ja uuteen asenteeseen! :hug:
Tamariinilla kyllä stressaava tilanne. Ehkä noista oireista vielä poikii jotain positiivista
Tuohan on ihana ajatus, että positiivisella ajattelulla edesauttaisi hedelmöittymistä jne. :heart: Sehän ois ihan loogista, jotenki. On se joka tapauksessa varmasti parempi kuin stressaaminen itsesäälin kourissa!
Pitäis vissiin vähän tsempata oman asenteen kanssa tässä.. :ashamed:
Maybelle. Kiitos superisti pitkästä kertomuksesta!
Mulle tuli kans alussa niitä paniikkihetkiä siitä, että oonko nyt varma että haluan ryhtyä tähän?! Ja vielä viime syksynä tuli aina piinailuvaiheessa (kun oli varma, että nyt tärppäsi) olo, että "Eieiei! En oo valmis!"
Nyt ei kyllä enää niitä oo, näin vuoden yrittämisen jälkeen.. Kai tässä on jo epäonnistumisten myötä kypsynyt siihen vauva-asiaan melko hyvin
Mut aloittakaa vaan rauhallisesti harjoitellen, sillä voi onnistuakin paremmin kuin heti kaikkea analysoimalla! :heart: Toivotaan sulle menestyksekästä palstailuaikaa
Go
Liljah! Sulla alkaa olla raskautumisarsenaalit jo hallussa
Ja hyvä, että sait labrat sovittua jne. Asia etenee ja mieli kevenee
Lennikselle vielä sormet ja varpaat pystyssä lauantain testin kunniaksi! Jospa..
Voi
MelodyPop :hug: Tuo pelko on varmasti ihan normaalia. Jos sinusta nyt tuntuu, että kuulet paljon keskenmenotarinoita, niin koitappa googlettaa "oireeton (alku)raskaus" tms. ja löydät moniamonia joilla on ollut sama tilanne kuin sulla ja silti kaikki menny hyvin!
Siis todellakin ymmärrän tuollaiset ajatukset, varmasti mullekin tulisi samoja. Mut koita nyt vaan uskoa hyvään lopputulokseen ja nauti oireettomuudestasi :heart: Onneksi on se ultrakin jo sovittuna, sitten viimeistään helpottaa. Ainakin jonkin verran.. kuten sanottua, ainahan sitä murehdittavaa löytyy!