*** 3-kymppiset ensikertalaiset, vol.10 ***

Hironea: Mut teilläkään ei siis ole löydetty mitään syytä? Tai siis verikokeet sun osalta oli ok, jos oikein muistan.. Kuin monta testiä sulle tehtiin? Multa testattiin vaan nämä: LH, E2, FSH, PRL, TSH, PROG. Jotenkin odotin, että testosteroniarvot ja T4V ja vaikka perusverenkuva ois vielä otettu. AMH:n olisin halunnut ihan mielenkiinnosta. On tämä kyllä yhtä piinaa..

 

Mä en muista enää ulkoa, sain mä sen tuloslappusen kotiin. Mä nyt noista mitää muutenkaan ymmärrä, mutta lääkäri sanoi että kaikki oli erinomaisesti. Nyt vielä kävin kaksi viikkoa sitten työterveydessä vuositarkastuksessa ja sielläkin otettiin verikokeet ja tutkittiin kilppariarvot. Kaikki loistavasti, missään arvoissa ei ole mitään häikkää. Kaikki ovat kuulemma juuri siinä missä pitääkin. Edes 4 v takainen karvan koholla ollut kolesteroli oli laskenut täysin normaaleihin arvoihin. Verenpaineet jne. kaikki mahdollinen on niin hyvin kun olla ja voi.

Ihan hiivatin turhauttavaa aina kuulla, että kaikki on erittäin hyvin ja ei pitäisi olla missään mitään vikaa... siltikään ei tapahdu mitään...

 

Hironea: Todellakin ymmärrän tuonkin. Mutta toisaalta, onhan se parempi, että on mahdollisuus raskautua kuin se, että kerrottaisiin munasarjojen hiipuneen tai että miehen simpat eivät toimi ollenkaan. Mä en kans periaatteessa noista arvoista ymmärrä, mutta niin mieluusti otan selvää kun on aineistot käsissä.. Itse suhtaudun tosi kriittisesti lääkäreiden arvioihin (jos ei siis nimenomaisesti ole kyseessä lapsettomuuten erikoistunut lääkäri) ja siksi tutkin asiaa itse. Esim. nuo kilppariarvothan on todellakin hyvät, jos ovat siinä kahden paikkeilla MUTTA jos yrittää vauvaa niin arvojen olisi hyvä olla 1-2 välissä ja mieluusti lähempänä yhtä. Että kurkkaappa vaikka tuo kilppariarvo, jos paperi on vielä tallessa.

Me odotellaan niitä simppatestituloksia. Mies on ihan hermona ja pakko sanoa, että itseäkin jännittää. Nyt menen lukemaan niistä tietoa, että osaan tulkita paperin

 

Mä alan varmaan sekoamaan. Kuuntelen Maria Jungnerin radio-ohjelmaa lapsettomuudesta ja laitoin varaukseen kirjan "ei kenenkään äiti".. Voihan sitä vähän enempi vielä tässä kieriskellä..

Ai niin.. Mun tämä yhden lapsen äiti jutteli tuossa viikonloppuna, että "meille tulee toinen lapsi tässä jossain kohden". Kovin sitä ollaan varmoja omasta hedelmällisyydestä..

 

Tiistai 23.9.2014

Nimimerkki.....Ikä.......Kiertopv/pituus.......yk......luomu/lääk.kierto

Hironea................35v.....kp 1/26..........yk 10..........luomu
haavetta pienestä..28v.....kp 3/26-28.....yk 7
vauvatoiveinen......37v.....kp 9/23-30.....yk 2(yk 20)..luomu
Merope.................29v.....kp 13/28-30...yk 14..........kilppari
Vilijonkka_............31v.....kp 17/30........yk 20> letrozol + ? > inssi tulossa
Tikru-78...............35v......kp 23/28-31....yk 7..........luomu
Ruusutar14...........30v.....kp 27/27.........yk3............luomu
Metsäläinen...........34v.....kp 27/28-30....yk 20
Norna...................30v.....kp 30/30.........yk 2...........luomu
kaisaek................32v......kp........yk........luomu

c=clomit, a=anazol, f=femar, g=gonal-F, m=metut, pr=pregnyl, o=ovitrelle, pri=primolut, pu=puregon, t=terot, mp=menopur, ins=inseminaatio, irr=irrotuspiikki, l=luget, de=depot laastari, s=supercur, lz=letrozol

Taustalla:
Kissatanssi, M11su, Kukkaislapsi, Dazzler, Miminda, Justiina79, Sofila, Iitukka81, Bahama, Orkidea79, Talviaurinko, Haave_ilija, Mariah33, Yritys10, Säihkiss, Tuutunen80, tamariini, Tilulilu, samour_

opcorn: opcorn: opcorn:

Piinailijat ja jännäpäivät:
DPO: Päivät ovulaatiosta
Jännäpäivä: Suunniteltu raskaustestin tekopäivä

Nimimerkki......DPO.......Jännäpäivä

Plussanneet 2014:

Ankkurinappi....31v.........?.......2/2014
murmelii..........32v.......yk3.....2/2014
Jonniss............29v.......yk3........14.3.
Marjee............30v.......yk8........26.3.
Nonnna...........31v.......yk3..........2.4
Matahari..........31v.......yk1........13.4
Jofa...............30v.......yk1.....4/2014
Kerttuli82................yk 10......30.4
Pienestä kii.....31v.......yk 9.......8.5
Miri81............33v.......yk 2......14.5
Handis85........29v.......yk 1......16.5
Chiligail..........35v....ya 2012.....9.6
Ricardina........30 v.................24.7 km
Tamariini...............................8.8
Viiu................33v................26.8

Muutospyynnöt listaan punaisella.
Kun kiertopäiviä yli 60 eikä mitään kuulu, lisätään "Taustalla" -listalle

 

Joo-o kellon tarkasti sitä taas listan nokkaan. Ei edes pettymys, koska oireet on olleet niin inhottavat jo monta päivää.

Mä Merope ihan mielenkiinnosta kaivoin eilen illalla kotona sen kilpparituloslapun, mulla oli 1,4 lukemat. Ja sää höpsö kidutat ihteäs ihan turhaan toivotaan ettei opus ehdi edes kotiin asti, kun on jo "vanhaa tietoa"

 

Hironea: No se hyvä puoli, että ainakin jotenkin on kropan pakko toimia, kun aina täti vierailee kellon tarkasti! Vau, sulla oli todella optimaaliset arvot! Melkein iskee arvokateus ! Katsoitko mitä muita arvoja sulta oli mittailtu? Eikä ole pakko kertoa, jos tunkeilen liikaa! Niin mä taidan kiduttaa itseäni.. Jotenkin mun on pakko aina varautua pahimpaan ja ottaa kaikkien lapsettomien tuskat niskaani, ennen kuin pääsen tekemään surutyötä. Kuulostipa lopulliselta. En mä vielä ole luovuttanut, mutta jotta pysyn järjissäni, joudun varautumaan jo pahimpaankin. Tai siis yritän varautua.

 

No täälläpä ollaan aktiivisia... Meropen ja Hironean keskustelua hauska seurata, jotenkin näin "ulkopuolisena" tuntuu, että tuntisitte toisenne

Pidin tietoisesti taas taukoa palstailusta, jottei mene liian "tiukkapipoiseksi lapsentekimiseksi" tämä elämä, mutta en sitten kauempaa malttanut pysyä poissa eli täällä taas.

Joku kysyi letrozoleista ja milloin meille niitä määrätty... Meillä oli siinä vaiheessa takana vuosi yritystä, kun hakeuduttiin hoitoihin (toki olin käynyt yksityisellä gynellä, joka epäili pco-tyyppisiä munasarjoja, mutta ei ottanut kantaa enempää). Ollaan siis hoidossa julkisella puolella ja vähän yli vuoden yrittämisen jälkeen päästiin ekan kerran lapsettomuuspolille. Siitä vierähti vielä aika kauan ennen hoitojen aloittamista, kun oli monennäköisiä tutkimuksia (lähinnä hoidon aloittamista viivästi miehen tutkimukset, kun piti odotella 2 x 3 kk). Mutta tosiaan viime keväänä aloitin letrot ovulaationinduktioihin ja kävin säännöllisesti seurannassa. Siitä ei tulosta tullut ja nyt tehty eka inssi. Tällä hetkellä jännäillään kuun vaihteeseen ja koitetaan välttää oireiden tulkintaa viimeiseen asti (helpommin sanottu kun tehty!).

Tsemppiä kovasti kaikille kolmekymppisille ja toivottavasti pian saadaan plussauutisia!

ps. Merope, kyllä ihmiset on erilaisia... itse yritän välttää kaikella tavoin kaikkea mikä liittyy lapsettomuuteen. En voi katsoa iholla sarjaa, en erilaiset äidit ohjelmaa, jossa pakkasprinsessa jne. Pelkään vaipuvani epätoivoon eli "suljen ne pois" (paitsi, että molemmissa taisi kuitenkin olla onnellinen loppu...)

 

Heissan taas

Munkin mielestä on ihana lukea Meropen ja Hironean juttuja :heart: tulee mieleen viime kevät, ja jotenkin siitä sellainen haikea olo. Silloin ajattelin että syksyllä ollaan kaikki odottajissa jo. Mua painaa tää alkanut syksy jotenkin tosi raskaasti, vatvon mielessäni epäonnistuneita hoitoja, keskenmenoa ja kaikkea. En saa aikaiseksi oikein mitään, koti on kaaos ja väsyttää koko ajan. Kesällä synnyttäneet ystävät ovat vajonneet vauvakoomaan, mistään muusta ei osata puhua ja multa ei tosiaan jaksaa riittää ymmärrystä vauvan takia valvomiselle tai oikein muullekaan siihen liittyvään. Mä kärsisin mieluummin vauvan kanssa kuin ilman sitä

Mä yritän tietoisesti pysyä pois palstalta mutta olen käynyt silti parin päivän välein lukemassa teidän kuulumiset. Olette rakkaita!

 

.

 

Vilijonkka Täytyy kyllä tunnustaa, että vaikkei koskaan olla Meropen kanssa tavattu eli ihan ollaan "vain" palstatuttuja niin kyllä se mun ystävä on. Erittäin hyvä sellainen :heart: Jotenkin tässä vuoden varrella nämä tietyt nimimerkit tulee merkittävimmiksi kuin toiset. Ricardina on toinen, joka on kyllä usein mielessä ja sen kuulumiset mietityttää. Ihan aidosti surin keskenmenoa ja tunsin voimattomuutta kun ei pystynyt olemaan toiselle tukena surussa.

Tosin kaikille täällä kirjoittaville mä toivon niiiin sydämeni pohjasta, että saisitte sen plussan!

Mä en pysty tuohon lapsettomuusjuttujen lukemiseen. Jotenkin se tuntuu siltä lopulliselta niitiltä, että luovuttaa sen luomuplussan suhteen. Vaikka ei muuten siihen enää hirveästi usko niin jotenkin toi olis se lopullinen luovuttaminen...

Merope toi mitä sä sanoit, että

"jotenkin kropan on pakko toimia, kun täti vierailee noin kellon tarkasti"

pisti mut miettimään, että jospa oikeasti mun esteenä on vaan tämä olematon aineenvaihdunta ja kaikki nää läskit...

Yön mietin ja pähkäilin, että mistä hitosta ja miten mä saisin apua tähän hommaan. Yksin en siihen pysty. Sen tiedän, koska epätoivoisia painonpudotusyrityksiä on ollut vuosia ja vuosia, kaikki ihan mitättömillä tuloksilla. Mä tarvisin ennenkaikkea osaavaa apua ruokavalion kanssa. Meillä isäntä laittaa yleensä arkisin ruokaa, kun pääsee aiemmin töistä. Hänen kokkaustaidot on äärimmäisen rajalliset ja yleensä se onkin joku valmiskastike, lihaa/kanaa ja riisi tai makaroni. Eli nopeaa ja helppoa... ja rasvaista sekä epäterveellistä... Mä tarvisin jonkun, joka antais ihan listan mitä seuraavana päivänä syödään ja rakkaalleni OHJEEN, että miten se tehdään.

Mitä enemmän tätä ajattelee... sitä enemmän oma peilikuva alkaa itkettää...

 

Vilijonkka: Mikä miehen tutkimus vie noin kauan? Pidän kovasti peukkuja, että siellä onnaa! Ja tosiaan hauska, miten ihmiset käsittelevät tätä asiaa. Mä olen aina ollut ihminen, johon ei todellakaan sovi tuo "tieto lisää tuskaa", mulla on juuri toistepäin. Jotenkin jos tiedän asian, niin saan sen käsiteltyä. Ja aika hauska, että sanot, ettet katso niitä sarjoja mutta lopputulokset tiedät

Ricardina: :hug: Ihana Ricardina! Mä ymmärrän hyvin, ettei jaksa. Lapsettomuushoitojen fyysinen ja psyykkinen puoli vie tuhottomasti energiaa ja siihen päälle työpäivät ja kaiken tämän sisällä pitäminen. Ja juurikin, vauvan kanssa voisi hyvin kärsiä.. Eilen juuri miehen kanssa puhuttiin, että jos joskus se pieni saadaan niin osataan kyllä arvostaa ja osataan olla valittamatta turhasta. Tietysti on oikeus samoihin tunteisiin kuin muillakin äideillä, mutta luulenpa, että "valituskynnys" on melkoisen korkealla. Ihan tuhottomasti tsemppiä Ricardina sinne! Niin ja tuo syksyjuttu.. Munkin tuli haikea olo. On ihan pelottavaa lukea niitä kevään (saati viime syksyn) viestejä, kun oltiin jotenkin niin toiveikkaita ja uskoa täynnä. Lueskelin näitä vanhoja palstoja ja niin moni oli kuitenkin pitkähkönkin ajanjakson jälkeen plussanut..

Bahama: Mulla on kans tuo sama, että haluaisin lukea "oikeaa" informaatiota. Tulenpahan sitten heti kertomaan millaisia tunteita tuo kirja herättää, kun sen hyppysiini saan! Ja nyt kyllä plussaat ennen vuotta!

Hironea: :hug: Mä oon mieheltä kysynyt, että olenko ihan friikki kun usein vapaa-ajalla pohdin mitä sulle kuuluu ja mahdatkohan olla heppasten vai koirien kans liikenteessä tai että miten teidän mökkiviikonloppu meni. Tai jokojo oot testaillut. Mieskin tuossa yhdessä vaiheessa sanoi, että kyllä sun täytyy plussata mun kanssa samaan aikaan, että päästään jatkamaan juttuja Ja sama mulla, Ricardina on niin usein ajatuksissa. Onkoos se tämä yhteinen matka? Olette molemmat olleet kyllä mun pelastus. En mä ois pysynyt (näinkään) selväjärkisenä ilman teitä :heart:
Hmm.. tää on jännä. Meillä taitaa vikaa löytyä vähän molemmista ja toisaalta se on pelottavaa. En uskalla kamalasti etukäteen spekuloida, mutta pelkäänpä että meillä ainoa vaihtoehto on ivf/icsi. Mutta ymmärrän kyllä Hironeankin ajattelutavan, että mitä jos mitään ei löydy. Sitä jää jotenkin tosi tyhjän päälle. Ruokailujen suhteen ensinnäkin: on sulla ihana mies, kun tekee ruokaa! Mutta siis mä suosittelisin, että pyytäisit miestäsi vaikka keittämään/höyryttämään kasviksia viereen (eritoten parsakaalia) ja jättäisit sitten itse riisit ja kastikkeet pois. Söisit vaan kasviksia ja lihaa. Aluksi se on aika mautonta ja sitä kastiketta tekee mieli, mutta siihen tottuu. Minäkin olen paras neuvomaan, kun läskit ei katoa, vaikka periatteessa syön ihan ok. Mutta minulla ainakin auttaa se, että joka paikassa sanotaan, että jo 5-10 % pudotus nostaa hedelmällisyyttä ihan tosi hurjasti! Ja juo vettä, paljon vettä! Sitten ei tee mieli herkkujakaan niin paljon. Ja periaatteessa lohdullista on se, että laihtumiseen se liikunta ei auta läheskään niin paljon kuin se, että katsoo mitä syö. Ja minulla kans tuo aineenvaihdunta on luokkaa surkea. Toivottavasti tuo veden ryystäminen saa sen jotenkin toimimaan. Ja Hironea, muista, että sä olet täydellinen. Mutta jotta sä olisit ITSE tyytyväisempi, ota pieniä askelia parempaan suuntaan. Pienillä askelillakin kuljetaan pitkä matka ja tulos jää pysyvämmäksi. Tsemppiä ihanaiseni :heart:

 

Merope :heart: Kiitos. Tätä mä nimenomaan just tänä aamuna tarvitsin. Ihan kyyneleet tuli silmiin :hug:

 

Merope] Meillä miehen ekasta näytteestä ei löytynyt juuri ollenkaan siittiöitä. Sitten piti odottaa 3 kk ja ottaa uus testi (siemenneste uusiutuu kolmen kuukauden välein). Ja kun toinen tulos oli lähes yhtä huono niin sitten kromosomitutkimuksiin, jossa ei poikkeavaa. Tämän jälkeen lääkitys ja taas 3 kk odottelua. Lopulta näyte lähes normaali, kiitos lääkityksen. Eli tässä meidän pitkä tarina, mun mielestä jo riittävä pitkä.

Ja nuo ohjelmien lopputulokset... Epäilen että erilaisia äitejä ei oltas kuvattu, jos vauvaa ei olis tullut ja iholla ohjelmasta tulee mainoksia

On kyllä totta että välillä tarvitsee 'oikeaa' tietoa, mutta itse olen tämän reilun parin vuoden aikana alkanut suojella itseäni. Toki selvitän faktoja, mutta silloin alussa kun saimme ekalta läkäriltä tuomion ettei mieheni ole mahdollista saada biologisia lapsia niin otesin, että aina ei ole vain yhtä totuutta. Silloin tulin ehkä varovaiseksi, kun suuri osa tiedosta oli näitä kromosomiperäisiä syitä.

Niin ja ihanaa kun olette löytäneet täältä vertaisystäviä. Nyt pakko jatkaa töitä...

 

Oi niin paljpn luettavaa. Anteeksi etten voi vastata kaikille,mutta olette mielessä jokainen
Täällä tosiaan tulee tunne että jotkut henkilät olisivat tuttuja. Töissäkin tulee mietittyä,että mitähän kellekin kuuluu
Mä näin taas vauva unta. Meillä oli vastasyntynyt kotona ja katseltiin raskausajan kuvi. Mulla oli niissä kuviasa valtava maha. Muistan vielä sanoneeni unessa,että nyt tää on totta eikä aina vaan unta. Mutta unta se taaskin oli
Oon huomannut,että nää unetnon oviksen aikaa. Mitähän sekin merkkaa?

 

Moi,

Hauska lueskella teidän juttuja. Kommentointi on hiukan vaikeaa, kun on uusi ja ei oikein tunne tuntevansa ketään. Samassa veneessä kuitenkin ollaan.

Täällä pelottaa nyt tämän kropan temppuilu. Hikiaaltoja, finnejä jne. Mitä tämä on? Ihan sekaisin taitaa olla. Mulla on kanssa kiloja ihan liikaa, mutta en usko, että se yksin tekee ongelmia... Kauan olen taistellut kilojen kanssa minäkin ja motivaatiota ei oikein löydy enää laihdutukseen...

 

Luen huomenna kaikkien kuulumiset!

Täällä ei mitään, tätiä odotellessa. Meni kierto työstressin ja flunssan takia niin ohi että eipä oo ootettavissa kun menkat.

 

Mukava on tosiaan lueskella. Minä oon myös täällä uusi vauvatoiveinen, joten sama fiilis, ettei paljon osaa kommentoida, mutta onhan tässä kaikilla yhdistävä asia tosiaan, eli samassa tilanteessa ollaan koko ryhmä.

Odottelen menkkojen alkoa. Laskin tässä tarkemmin kiertoja ja ovat näemmä vaihdelleen vähän, että joka toinen on pikkasen lyhyempi ja joka toinen vähän pitempi. Vuorossa tässä oiskin se pitempi, että ehkä sitten huomenna...

Liikakilot vaivaavat täälläkin. Monet kerrat yrittänyt niistä eroon päästä, mutta ovat vaan niin tiukassa. Nyt sitten tämä muutaman viikon koitos edessä, jos edes muutaman kilon saisi karistettua...

 

Vilijonkka: Uh, on teilläkin ollut raskas alku tälle taipaleelle. Miten mies otti ensimmäisen simppatestin tuloksen?

Iitukka: Älä sano, että sulla on kans TAAS samaan aikaan ovis?

ON: täällä tosiaan ovista odotellaan saapuvaksi ehkä tänään. Sanoin miehelle viikonloppuna, että ei sitä hirveästi mittailla (niijuu, eihän sitä) tarvitse jos harrastaa joka toinen päivä. No, maanantaina molemmat oli ihan innoissaan toistemme kimpussa. Eilen mies tuli sitten kymmenen aikaan iltahampaiden pesulle samaan aikaan ja sanoi, että nyt pitäis sit homma hoitaa. Minä en millään olisi jaksanut. Mutta ei, kun mies sitten jankkas että itsepähän halusin kahden päivän välein ja "jokainen tsäänssi on mahdollisuus" niin eihän siinä sitten auttanut. Mutta miten voi olla näin, että en sitten meinaa jaksaa silloin kun pitäisi? Muulloin kyllä kelpailisi. Tuoko tämä ovis jotain paineita?

 

Merope,kyllä vaan
Sanoisin ehkä sata kirosanaa tähän alkuun. Eli voitye kuvitella ne nyt tähän ennen lausetta. Voitteko kuvitella että meillä ei oo ollu seksiä kahteen kuukauteen!?! Oikeesti! Että näillä tarpeilla lapsen tekoon. Voi v.ttu sanon minä. Että ei tartte tässäkään kierrossa jännittää kun ukko pihtaa.

 

Merope No ei se tietenkään mitenkään helppo asia ollut sulatella. Jotenkin kuitenkin mies on koko ajan ollut asenteella, että "ollaan nyt hyvässä hoidossa" eli asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Voi kun saisi edes puolet tuosta asenteesta... Mutta toisaalta siinä vaiheessa kun saatiin lähes normaali tulos, niin kyllä se oli selvästi miehelle helpotus vaikka ei sitä ääneen sanonutkaan.
Jännä miten tuo seksielämä vaihtelee tämän projektin aikana. Oviksen aikaan meillä kyllä aika pakkoseksiä, mutta muina aikoina ajoittain hyvinkin spontaania ja mukavaa. Meillä vaihtelee, että kumpi on vähämmän/enemmän kiinnostunut, mutta onneksi toinen sitten tsemppaa! jos ymmärrätte mitä tarkoitan

 

Oviksen aikaan seksi on oikeasti pakkopullaa ja miehellä on paineita. Saattaa joutua jopa katsomaan virikkeitä netistä... Aina on kuitenkin saatu talletukset tehtyä. Oviksen jälkeen taas alkaa ihana, normaali seksi...

Meillä ei ole oikeastaan nyt suuria vikoja tiedossa kummassakaan, mutta keskenmenoja vain tuloksena... Metforemit tasasi minulla kiertoa ja alkoi kroppa toimia. Nyt vaan taitaa olla kaikki vielä sekaisin edellisestä pettymyksestä.

 

Todella mielenkiintoista keskustelua kaikilla. Paljon kiintoisampaa lukemista kuin tämä aamupalaveri töissä antaa .

Meillä on kaikilla täällä sama haave ja tavoite mutta taustat sekä elämäntilanteet tuntuvat hyvinkin erilaisille. Ja miten hienoa että täällä on syntynyt ystävyyttäkin.

Itsellä tänään kp 6 ja puolen päivän aikaan olen menossa siihen aukiolotutkimukseen. Jo toinen kerta minulle, vuosi sitten tehtiin viimeksi. Nyt lapsettomuus erikoislääkäri haluaa nähdä itse. Jännittää, viimeksi sattui ihan todella paljon. Onneksi mies lähtee nyt mukaan ja kävin jo polilla neuvottelemassa esilääkkeistä. Niitä luvattiin juu.

Labrat sainkin jo nähtäväksi. Kilpirauhasarvoissa hieman kohoumaa, saa nähdä aiheuttaako mitä toimenpiteitä jatkossa.

Mukavaa päivää kaikille!

 

haavetta pienestä: Huijui, ihan tajuttomasti tsemppiä aukkariin! Olet ajatuksissa ja saat siirtää osan kivuista tänne, jotta menisi helpommin! Toivottavasti kaikki on hyvin edelleen! Tuli tuosta kilpirauhasjutusta mieleen, että mun arvo oli 2.1. Perustelin sitten tklääkärille, että lasta yrittävällä pitäisi olla 1-2 ja mieluusti lähempänä yhtä. Antoi sitten nostaa annosta. On kyllä ollut ihana lääkäri, vaikkakaan ei tiedä lapsettomuusasioista oikein mitään. Mutta ei kaikkea voi tietääkään ja tykkään kun asian myöntää ja kuuntelee ja yrittää. Pisteet hänelle!

 

Aukiolotutkimus ohi, kiitokset Merope tsempistä! Otin esilääkettä ja kipulääkettä eikä ollut oikeasti läheskään niin paha kuin viimeksi. Viimeksi vuosi sitten erikoistuva lääkäri tutki varmaan puoli tuntia, koski ihan tosissaan. Tuloksena oikea puoli tukossa. Nyt erikoislääkärin tekemänä tutkimus vei n. 15 minuuttia, kovaa menkkakivun tapaista tunnetta vain ja minulla on molemmat puolet aivan auki!! Voi sitä tunnetta kun lääkäri sen sanoi, mieskin sanoi että se hetki tuntui niin hyvälle. Sitä miksi nähty toisin viimeksi ei lääkäri osannut sanoa. Mutta hyvä näin!! Mulla tosin samalla todettiin piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta, TSH 4.44. Sain jo heti lääkkeet ja kontrolli 6 vk. Sinä aikana oviksien seurannat ja jos ei tule niin sitten 6 viikon päästä aloitetaan myös niihin lääkitys. Mutta mitään estettä ei raskautumiselle kilpirauhashommaa lukuunottamatta pitäisi olla, saatat hyvin tulla normaalisti raskaaksi sanoi lääkäri lopuksi. Ja sitä siis ahkerasti koittamaan