Äitee81 Ei ikävä kyllä asu oikeen ketään tuttuja/sukulaisia lähellä. Lasten isän sukua vaan ja niistä ei kyllä apua ole.
emmin Nuoren tytön matkaan lähti, se juttu tais kestää reilun viikon. Kyllä ne asiat varmaan jotenkin järjestyy, satun vaan olemaan aika stressaaja-luonne eikä se yhtään helpota näitä juttuja :ashamed:
-Daniella Taloa ei ehditty myydä ja me jäätiin tänne lasten kanssa. Helppoa ei oo, mutta asuntoja ei täällä päin hirveesti oo tarjolla eikä toiselle paikkakunnalle muutto tunnu hyvältä. Nyt sit oon taas hieman tyhjän päällä ja asunto-kuvioit joutuu jälleen miettimään uudestaan. Asutaan tosiaan ihan keskellä peltoja.
Barbamama35 Kiitos! Täällä tosiaan vielä lasten kanssa asun. Se suhde nuoreen tyttöön ei alkua pidemmälle jatkunut. Me ei naimisissa oltu, välillä tuntuu, että asiat ois järjestyny helpommin jos oltais oltu. Ystävät ja oma äiti on tukena olleet niin paljon kun reilun 100km päästä käsin voivat olla.
Kiitos kaikki, kylläpähän helpotti kun sai vähän omaa oloa purkaa. Tää lapsi on kaikesta huolimatta toivottu ja odotettu, vaikka hieman vahingossa alkunsa saikin. Toisaalta sitä kovasti toivoo, että mies ois vaan järkyttynyt uutisesta, jota ei kumpikaan odottanut, mutta toisaalta tekis mieli jo saattaa tää kaikki päätökseen. Olis vaan kiva, jos tää pieni toukka sais edes mahdollisuuden syntyä "kokonaiseen" perheeseen. Tuntuu ettei raskaudeta oikeen voi/uskalla nauttia ennen kun saa asiat jotenkin järjestymään. Niin kun tossa jo mainitsin, että oon tosi kova stressaamaan asioista eikä se varmasti oo hyväks tälle pienelle. Toinen puoli musta haluis selata vauvanvaatteita ja muita vauva-tarvikkeita, toinen puoli stressaa tätä tilannetta ja sitä pysyykö pieni matkassa mukana, viime kesän keskenmenot varjostaa vieläkin ikävästi. Vaikka eipä ne asiat stressaamalla tästä parane suuntaan eikä toiseen:ashamed:
Mutkin sais varmaan lisätä tonne listalle. Eli LA ois 29.8 ja jo tässä vaiheessa raskautta on ihan poikaolo. Kaikki ällöttää (tyttöraskaudessa ei ollu huono olo kertaakaan, poikaraskaudesa oksentelin melkeen 30vko) ja hirvee himo kaikkeen rasvaseen ja lihaan. Varsinkin kebabia himoitsen ja se ihan normaali-oloissa aiheuttaa oksennus-reaktion
Makeeta ei tee mieli ollenkaan, kaikki joulusuklaat on syömättä. Tissikipu on ihan järkyttävää, kummassakaan edellisessä ei oo tämmöstä ollu. Muutenkin tuntuu, että oireet on tässä kolmannessa tullu monta kertaa vahvempina. Toivottavasti tää ällötys helpottaa aiemmin, kun ekassa raskaudessa, mieluusti eläisin seuraavat kuukaudet muualla, kun vessassa
Vaikka on tää pieni sen arvonen, että jos vaan matkassa pysyy ja se vaatii vessaan muuttamisen, niin kyllä mä sielläkin voin asua!
Heja & toukka 5+5