<3 Keskenmenon jälkeen plussanneet <3 KEVÄÄLLÄ JA KESÄLLÄ 2014

Pölö: Mullakin on masispäiviä! Viimeksi maanantaina. Otin itkupotkuraivarit terkkarille puhelimessa, kun olisin päässy lääkäriin vasta 2h päästä. Sitten pillittelin autossa koska kukaan ei ymmärrä mua kun ajoin töihin jne. Ihan kauheeta. Ja aina ihan pöljistä syistä! Miten voikin vaikutta tällälailla?

Soititko neuvolaan vatsakivuista?

Mulla on tyhmä kysymys! Kun mulla ei ole varsinaista synnytyspelkoa, mutta pelkään sitä, että viimemetreillä synnytyksessä vauvalle sattuu jotain. Oon niin paljon kuullu kauhutarinoita, että vaikka toinen jalka on tyyliin ulkona ja lapsivedet menny kaksi päivää aikaisemmin on lähetetty kotiin ja sitten onkin seuraavaksi kiidetty hätäsektioon, kun sydänäänet uupuu. Hiukan liioiteltuna, mutta ei paljoa.
Niin se kysymys: Voiko synnytyksen käynnistystä sopia? Samalla tavalla, kuin sovitaan suunniteltu sektio. Siis, että tulet tänne viikolla 38+0 ja saat pillerit ja kotiin ei lähetetä ennenkuin lapsi on ulkona. Vai onko se ihan mahdotonta, että sitten on vaan pakko ottaa se sektio jos tää "spontaanin käynnistymisen ja vauvan menetyksen" pelko tästä kasvaa vielä kovastikin?

 

Heippa taas pitkätä aikaa!
Rakenneultrassa käyty. kaikki hyvin, vauveli oli vajan viikon pienempi mitä virallinen, niinku oon ite alusta asti sanonu. no laskettua aikaaei kuitenkaan muuteta. toisaalta hyvä niin, niin pääsen aikasemmin äippälomalle... odotan jo sitä
kaikki rakenteet oli niinku pitiki, sukupuoli nyt jäi arvotukseks ainaki vielä. ku se sitä erikseen ehottanu, niin jäi kysymättä. ja oli vaikeeta muutenki saada mittoja ym. en tiä olisko edes nähny. ehkä hyvä näin kuitenki. ei olla kahesta aikasemmastakaan kysytty.


Vekkuliinan kysymykseen sen verran, että en tiä saisko käynnistystä aikasemmin, epäilen että ei, koska se ei oikein luonnistu kai kunnolla jos ei keho siihen ole valmis muutenkaan(ainakaan kaikilla). ja yhden käynnistetyn synnytyksen ja yhden luomusynnytyksen kokeneena, voin sanoa ettet halua käynnistystä. itsellä ainakin käynnistetty oli paljon pidempi, kivuliaampi, ponnistusvaihe oli pitkä eikä tuntunu edistyvän, ponnistusarvetta ei tullut. käynnistetyssä supparit oli aluksi todella kipeitä, mutta eivät tehneet juurikaan mitään, joten edistystä ei tapahtunut juurikaan. apukeinoja oli käytettävä. nyt sanoinkin etten halua käynnistystä jos siihen ei ole terveydellistä syytä. en suostu. Mutt toki muilla voi olla täysin erilaisiakin kokemuksia. Itsellä siis syynätähän yliaikaisuus.

 

Vekkuliina Käynnistystä harkitaan sitten, jos lapsi ei ole vielä syntynyt 41+0. Täälläpäin käytäntönä on, että raskaus päästetään 10 päivää yli lasketun (eli 41+3) ja sen jälkeen käynnistellään, jos ei ole vielä käynnistynyt itsestään. Tietysti on mahdollista käynnistellä aiemminkin, jos vauvan tai äidin tila niin vaatii - esimerkiksi kaverini synnytystä yritettiin käynnistellä jo 40+0, koska vauvan tiedettiin olevan niin iso, ettei pian mahtuisi syntymään, jos pääsee vielä kohdussa kasvamaan isommaksi. Mutta ei sitä käynnistystä saa "tilattua", kuten ei kyllä suunniteltua sektiotakaan.

millamaria14 Terkkarin puheista ymmärsin, että käynnistetyssä synnytyksessä äidin kohtu/kohdunsuu ei ole päässyt itsekseen vielä tarpeeksi kypsymään/valmistautumaan synnytykseen, jolloin synnytys voi olla pidempi ja kivuliaampi, kun paikat tavallaan avautuvat "vasten tahtoaan" lääkkeillä eikä luonnollisesti. En sitten tiedä. Itse haluan kyllä käynnistyksen, jos lapsi ei ala syntyä itsekseen, sillä ajatus keskikokoisen vauvan synnyttämisestäkin tuntuu työläältä - ja entä jos joutuu kovinkin isoa yliaikaista vauvaa puskemaan, niin ei hyvä


ralliruutu 40+0 poks

 

Kiitos vastauksista. Vaikka mä tunnen kyllä tapauksen jossa on saatu sektio ihan "tilaamalla" johtuen synnytyspelosta. Ahdistaa vaan tämä tapa jolla ainakin oma raskaus on hoidettu. Niinkuin kaikki raskaudet olisi aina ihan samanlaisia ja diagnoosit on ok "arvata". Pelottaa ihan törkeesti, että kaikki menee sitten päin helvettiä loppumetreillä :'(

 

Vekkuliina, ootko käynyt missään synnytysvalmennuksessa? Tai tiedätkö, järjestääkö sun synnytyssairaala mitään tutustumiskäyntejä? Ehkä sellaisesta voisi olla apua? Tai käynnistä synnytyspelkopolilla?

Minä oon eräänlainen pelkopotilas, ja oon aina hyvin avoimesti puhunut neuvolassa ja lääkärin/kätilöiden vastaanotoilla raskauteen liittyvistä peloistani (olen siis pelännyt koko raskauden ajan kohtukuolemaa ihan sairaaloisen paljon, kun hyvän ystävän taustalla on sellainen). Kun on saanut faktatietoa asioista, niin se on helpottanut kummasti omia pelkoja. Kun kuulee tai lukee noita kauhutarinoita, miten kaikki voi mennä pieleen, niin alkaa itselläkin mielikuvitus lentämään ja pelottaa ihan hulluna. Itsekin olen pelännyt tosi paljon sitä, jos lapsella ilmenee loppuraskaudessa/synnytyksessä/synnytyksen jälkeen joku vakava ongelma, jota ei vaan raskauden aikana ole huomattu ajoissa, kuten napanuorakiertymä, krooninen hapenpuute, joku kehityshäiriö, listeriabakteeri tms. tai tulisi joku komplikaatio, jonka takia lapsi kärsisi koko loppuelämänsä tai kuolisi jo kohtuun ja kuollut pitäisi sitten synnyttää. Pitäis kuitenkin vaan aina yrittää pitää mielessä, että loppuraskauden vakavat komplikaatiot ovat hyvin, hyvin epätodennäköisiä ja Suomessa synnyttäminen on hyvin turvallista sekä äidille että lapselle. Toisin kuin jossain Afrikan maassa, josta katsoin vasta dokumentin: siellä jopa 40% äideistä menehtyy synnytykseen. Sehän on kuin pelaisi venäläistä rulettia...

Pelot on kuitenkin ihan luonnollinen reaktio, onhan kyse kuitenkin omasta lapsesta. Jos pelko on hallitsematonta, niin sen käsittelemiseen pitää oman kokemuksen mukaan vaan yrittää löytää ratkaisuja.

Valitettavasti se käynnistyskään ei ikävä kyllä takaa sitä, ettei komplikaatioita synnytyksessä voisi silti tulla. Ja aina se käynnitys ei toimikaan, vaan synnytystä saatetaan joutua käynnistelemään monta päivää, niinkuin viime marraskuussa synnyttäneelle kaverilleni kävi ja hän joutui kahdesti osastolta kotiin lepäilemään, kun mitään ei tapahtunut.

Ja vuosi sitten synnyttänyt kaveri joutui kyllä käymään pelkopolilla useamman kerran keskustelemassa saadakseen synnytyspelon takia suunnitellun sektion. En ole koskaan kuullut, että sitä saisi Suomessa sormia napsauttamalla. Mutta oikeutettu toimenpide se minusta kuitenkin on, jos pelko on todella kova.

 

Ralliruutu Otan osaa ystäväsi menetyksen johdosta, ihan varmasti tuollainen aiheuttaa pelkoja. Pelkääminen on tosi rassaavaa henkisesti, kun kokoajan stressaa, että jos jotain pahaa taas tapahtuu. Jos pikkuinen ei liiku tyyliin tuntiin saattaa tulla ihan hysteerinen tarve kuunnella sydänäänet ja varmistaa, että on elossa. Taitaa olla kyllä parasta pyytää pääsyä jonnekin keskustelemaan asiasta.
Neuvolassa ei ole toistaseksi puhuttu sanaakaan mistään perhe- tai synnytysvalmennuksista ja tutustuminen on meidän sairaalassa kuulemma virtuaalinen video shöy.
Niin ja toki on vaan hyvä, että peloista keskutellaan eikä sektiota saa sillälailla tilaamalla, minä vaan katson, että jos sen saaminen on edes mahdollista "vain pelon vuoksi" sen saa tilaamalla. Nämä on näitä lapsettomuushoidoista jääneitä solmuja aivoihin ja ajatusmaailmaan :/ Ja siis minusta kova pelko on enemmän, kuin validi syy saada sektio (ettei vaan kukaan ymmärrä kommenttiani väärin).

 

Täällä alko äippäloma eilen. Tälle päivää oon Minimiin vaatteita pessy ja esikon huonetta rempattu- äitin vauva joutuu muuttamaan omaan huoneeseen.
Tiistaina oli äitipolilla kontrolli ja lääkäri pamautti,että synnytys käynnistetään 38 viikolla johon on aikaa alle 3 viikkoa.
Tahtoo minimoida riskit ton rd:n takia ja lisäksi viime synnytys oli niin vauhdikas+istukan takia menetin 3,5l verta,et varmistetaan ettei beebe vaan synny sairaalan ulkopuolella.
Vähän iski paniikin päälle,kun olin henkisesti jo varautunu et menee toukokuulle ennenku syntyy La kuitenkin vasta 10.5
Minimiillä oli kaikki kunnossa.

Tillu&Minimii 34+5

 

Vekkulinalle nyt velä piti tulla sanomaan,
et jos pelottaa niin vaadi päsyä pelkopolille. ne kertoo asiat siellä ainaki oikein ja monelta kantilta ja kuuntelee sua. ehdottomasti sinne!

ja luin tossa eilen neuvolassa käydessä helmikuun vauva lehteä. siinä oli juttu äidistä joka oli pelänny synnytystä ja saannu käynnistyksen. ja oli siihen tyytyväinen. mut voi ollamyös lääkäristä riippuvainen mitä sitä saa "tilattua".

jaksuja!

 

Pelko on ja pysyy. Päivät kuluvat todella hitaasti. Tulossa toisen raskauden keskenmenopäivä ensi viikolla ja se pelottaa. Entä jos tälläkin kerralla. Tietyllä tavalla kuitenkin aivan erilainen olo kuin viimeksi. Viiva vahvistui jo viikko sitten vahvemmaksi kuin kontrolliviiva , kun viimeksi ei missään vaiheessa tullut testiviivasta tummempaa kuin kontrolliviivasta. Ekasta kerrasta en osaa sanoa, kun silloin lopetin testaamisen, kun sain selvän viivan. Olen melkeimpä kateellinen, kun jotkut pystyvät nauttimaan raskaudesta. Minulle tämä on enemmänkin vielä pelkojen hallinnan opettelua. Tällä kertaa olen pystynyt kuvittelemaan, että tämä jatkuukin. Jotenkin varmempi olo. Uskaltaisinko luottaa siihen? Vai onko tämä epätoivoinen keino mieleltä, joka ei hallitse pelkoja. Tosin ei vaadita paljon, että tuo varma olo katoaa, mutta se kuitenkin on siellä. Enkä pelkää niin paljon kuin viimeksi, mutta kyllä silti pelkään ja paljon. Oireiden vaihtelut eivät auta tilanteeseen yhtään. Eilen olin peloissani, kun vatsassa tuntui todella kovia repäisykipuja ja pelkäsin jo kohdun ulkopuoleista ja keskenmenoa. Tänään olen huolissani, kun vatsassa ei tunnu juuri mitään. Ultraan 11 päivää.

5+4

 

Kurkkailen täältä taustalta Toothielle vastamaan. Mulla siis keskenmeno 3/13 viikoilla 8+5 ja nyt vuoden yrittämisen ja lääketieteen avustuksella raskaana ja viikoilla 8+3 tällä hetkellä. Kolmatta odotan. Aivan jäätävä pelko on ollut tämän vauvan menettämisestä ja olen käynyt varhaisultrassa 6+5 jossa kaikki oli kunnossa. Mutta niin oli edellisellä kerrallakin. Ultran jälkeen alkoi vuotoa joka kesti vajaan viikon. 7+5 menin uuteen "paniikkiultraan" ja jälleen siellä asukas oli ihan tyytyväisenä. Mutta ei ole vielä tämäkään saanut mieltä rauhoittumaan. Koko ajan seuraan oireita ja kuvittelen pahinta. Pahoinvointi on ollut ihan kamalaa ja olen ollut muutaman päivän sen vuoksi ihan petipotilaanakin. Joten oireita todellakin on. Lääkäri yritti lohduttaa, että pitää ajatella, että tämä on eri kerta kun viimeksi, mutta minkäs mielelleen voi. Ja nyt kun tuo viime kerran keskenmenon päivä on ihan nurkan takana, niin mieli on vielä levottomampi. Todella toivon, että jotenkin tämän asian kanssa pääsisi sinuiksi, mutta vahvasti jännitys on mukana jokaisessa päivässä vielä. Ehkä nt-ultran jälkeen helpottaa? Mutta empatiahalit sinulle Toothie, samoissa fiiliksissä mennään!

 

Tillu79 mulla samanlaista tuomiota väläyteltiin tiistaina kokoarviossa, tosin vasta rv40, 39+2 on seuraava arvio. Kokoarvio oli 3.3kg 35+6, ei sanonut lääkäri mitään lasketunajan projektiosta, itse päättelin sen vievän sinne 4.5kg luokkaan... Olen aika tolaltani ja hämmentynyt tästä kaikesta, varsinkin kun radi-hoitaja on hokenut että arvot on ihan hyviä ja yksittäiset ylitykset ei vaikuta, ja no.. tässä nyt ollaan vauvalla on jo sokerimasu.

Se käynnistys pelottaa ja ahistaa, vaikka toisaalta niin tekee ylisuuren vauvankin synnyttäminen. Pitihän se synnytyspelko jostain mennä kaivamaan, tähän saakka oonkin ollut ihmeen luottavainen. Toi Millamaria14n kuvaus on juuri mitä olen pelännytkin... että keho ei toimi yhteistyössä ja synnytyksestä tulee vähemmän miellyttävä sekä minulle että vauvalle, kuin mitä se luonnollisesti edetessään voisi olla.
Mikä sinulla oli vauvan kokoarvio?

Dorian 36+2

 

Dorian, en muista mikä oli kokoarvio, eka neiti joka käynnistettiin syntyi siis 42+4. painoi 3990g.onneksi käynnistys sentään lähti käyntiin saman vuorokauden aikana. toinen lapsi syntyi pari päivää ennen käynnistystä41+6, ja oli 4200g. synnytys lyheni 12h->3,5h ja ponnistusvaihe 45min->9min. vaikka tämä kakkonen oli isompi. mutta sekin riippuu missä tarjonnassa tulee ja millanen lantio itsellä on, et kuinka iso mahtuu tulemaan. mutta näistä asioista kannattaa puhua siellä neuvolassa ja pyytää saada keskustella jos ne vaivaa.

 

Kiitos Apatus kommentistasi ja empatiahali myös sinne suuntaan :heart:

 

Huh heijaa! Terveisiä rakenneultrasta! Kaikki oli oikein mallikkaasti. Rakenteista ei löytynyt vikaa, lapsivettä oli normaalisti ja istukan virtaukset loistavat. Lääkäri oikein erikseen mainitsi nuo virtaukset, koska mullahan oli esikoisesta vakava raskausmyrkytys. Sanoi, että saman toistuminen nyt näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Huh, miten helpotti kuulla tuo. Se raskausmyrkytys kun oli aivan hirvittävää! Painoarvio pikkuisella oli 408g. Ja tittididii.....poikaolo alusta lähtien piti kutinsa, sillä poikahan siellä olla öllötti. Mies oli mukana ja on nyt aivan onnensa kukkuloilla! Lääkäri mainitsi muuten useaan otteeseen ultratessaan, että ompas vilkas vauveli. Poika nimittäin jumppasi menemään koko ajan ja tekipä tuo yhden kuperkeikankin! Nyt on niiiiiiin hyvä fiilis, oon ihan pyörällä päästäni. :heart:

MiNalo ja natiainen 22+0 POKS! :heart:

 

Ralliruutu Onnea nyytistä!!!

MiNalo Onnea hyvistä ultrakuulumisista!

(.) Ei ihmeempiä. Olo on tukala ja tosi hissun kissun ollaan vauvakamoja laiteltu valmiiksi eli ei siis oikeestaan ollenkaan Ensiviikolla käydään hakemassa vaunut ja kaukalo ns. travelsystem 3 in 1. Pinniksen patja uupuu ja vaatteet + vaipat pitäisi pestä. Opiskelut on mallillaan. Ensi jouluna taloushallinnon merkonomin opinnoista kaikki teoria on suoritettu ja lukiokin alkaa olemaan pulkassa. Työssäoppi,imen ainoastaan aiheuttaa päänvaivaa :/ Ja sitä joutuukin vähän miettimään..

Joosukka ja MM 34 *poks poks*

 

Mitä??!! Mulla menny ralliruudun uutiset ihan ohitte! Missä se lukee? Onnea sylin täydeltä pienokaisen syntymän johdosta mikäli näin on! :heart:

 

Huhtikuisissa on Ralliruudun ilmoitus pienestä pojasta (?) lukaisin nopeasti, niine n muista kumpi tuli..*noloa*

 

Kiitos Joosukka

7.4. (rv 40+4) klo 18.50 syntyi tummatukkainen poika, 51 cm ja 3655g*:heart:

Pojalla on verensokerit hieman liian matalat ja tulehdusarvot koholla, joten hän on lastenosastolla ja minä synnytysvuodeosastolla. Molemmilla kaikki hyvin pitkästä 22 tunnin synnytyksestä huolimatta

 

Hurjasti onnea Ralliruutu! :flower:

 

Ensinnäkin onnittelut Ralliruudulle ja muillekin oman nyyttinsä jo syliinsä saaneille!

Olen seurannut palstaa hiljaa sivusta. Vaikka nyt ollaan jo raskauden puolessa välissä, on tämä alkupuolisko ollut aikamoista pelon ja epäuskon tunnetta täynnä. En sen vuoksi ole pystynyt tännekään kirjoittamaan mitään.

Jotain ratkaisevaa kuitenkin tapahtui toissapäiväisessä rakenneultrassa, kun saimme tietää, että Pikkuisen rakenteet ovat ok ja muutenkin kaikki oli hyvin. Sukupuolenkin selvitimme ja näyttäisi siltä, että pieni PRINSSI täydentää perhettämme elokuun lopussa :heart: Tieto siitä, että kaikki on hyvin sekä tieto sukupuolesta, teki tästä raskaudesta niin paljon konkreettisemman minun ja miehen mielestä. Olen tainnut viimeksi omissa häissäni viime vuonna olla näin onnellinen.

MiNalo onnittelut sinullekin pienestä pojasta :heart: Olen seurannut sinunkin taivaltasi jo pitkään ja iloinnut onnistumisestasi. Ajatella, että elokuussa tämä pitkä odotus vihdoin palkitaan!

Rosuliina ja Pikkuinen 19+5

Mulle vois muuten muuttaa ton lasketun ajan päivällä aikaisemmaksi eli Rosuliina LA 29.8

 

Hurjasti onnea Ralliruutu!

En ole aikoihin mitään tänne kirjoitellut, joten pikaiset kuulumiset olisi kai paikallaan. Viikot lisääntyy ja sitä myötä varmuuttakin alkaa tulla. Rakenneultra on toukokuun alussa ja liikkeetkin on alkanut pikkuhiljaa tuntua Meinaa vaan olla kiireistä, kun opiskelut vie aikaa ja töissäkin pitäisi täysipäiväisesti käydä. Eilen tajusin, että ehdin ennen laskettua aikaa lomailla 2kk ilman töitä ja koulua! Mähän olen varmaan ihan hukassa, että mitä teen! Onneksi kuulin eilen yhdeltä kaverilta, että aikoo jäädä kokonaan kotiäidiksi toistaiseksi, niin on mulla päiväaikaan edes joku kaveri tavoitettavissa

Synnytyspeloista oli puhetta. Mulla taas on sektiopelko. Niin me äidit ollaan erilaisia Mulla on yksi aivan kamala sektiokokemus ja aivan ihana synnytyskokemus, mä pelkään ihan hirveästi, että joudun vielä sen sektion kokemaan! Ja sektio tehdään aina tarpeesta, joten sille ei sitten voi mitään, jos se eteen tulee!

17+4

 

Heihoi, pitkästä aikaa!

Eipä mulla oikeastaan muuta ollut kuin 40+0. Uskomatonta, että tää matka on ihan lopuillaan ja kohta tyyppi on täällä meidän ilona :heart:

 

fujin Onnittelut lasketun ajan saavuttamisesta! Nyt vain äkkii nyytti kainaloon! :heart: Ai että, ihanalta kuulostaa ajatuskin siitä. Itsellä siihen on vielä niiiiiiin pitkä aika! Toivottavasti onkin, en halua et syntyy ennenaikaisesti..

Peloista sen verran, että mulla kun esikoinen on syntynyt sektiolla niin haluaisin kovasti synnyttää alateitse tällä kertaa..Pelottaa vain saanko siihen edes mahdollisuutta. Jos pukkaa raskausmyrkytystä tai vauveli kasvaa liian isoksi, taidan joutua taas sektioon. Niin niin toivon ettei niin kävisi.

Onnittelut Rosuliinallekin poikalupauksesta! Ja kiitos kauniista sanoistasi. Edelleen, tuntuu uskomattomalta itsestäkin olla nyt tässä pisteessä menossa. Oon sitä erittäin kiitollinen joka ikinen hetki. Ja samaa voin sanoa kuin sinäkin eli todella onnellisia ollaan! :heart:

Mulla tuntuu tällä hetkellä vointi olevan ihan okei..mitä nyt supistukset välillä vaivaa ja kaiken maailman ähkyt ja pähkyt..Kipujakin tuntuu olevan siellä sun täällä. Yöllä ei saa nukuttua ku on niin vaikee löytää hyvää asentoa. Selkään juilii...! Pikku-ukolla lienee kaikki hienosti, siellä hän melskaa vähän väliä! Musta on ihanaa ku mun työ on tosi kiireinen ja oon monta tuntii lähes jatkuvasti liikkeessä, niin heti kun istahtaa pidemmäksi aikaa alas, alkaa kauhee muksiminen! Työstä puheen ollen, voi olla et täytyy jäädä pian pois töistä. Olen siis sairaanhoitaja ja töissä kirurgisella vuodeosastolla, jossa paljon vuodepotilaita ja raskaita siirtelemisiä ja nostelemisia. En haluais ottaa mitään riskejä. Katsotaan seuraavalla äitipolikäynnillä 6.5., että vieläkö sen jälkeen jaksaa töissä jatkaa.

Toivottelen kaikille oikein ihanaa ja munarikasta pääsiäistä!

MiNalo ja natiainen 22+6

 

Onnea ralliruutu! Hienoa Minalo ja Fujin kun raskaudet etenee Onkos fujin jo poksahtanut?

ON: Seurantaultrassa käyty. Tai no, ultraksi sitä kuvittelin mut olikin äitipolikäynti eli melkein kuin neuvolakäynti paitsi hemoglobiinia ei otettu. Eipä siinä mitään, hyvin sai tiristettyä pissinäytteen vaikka vasta olin käynyt, vessahätä on jatkuvasti Kommentoivat verenpaineita mittattaessa et "tosi vähän käyntejä sulla täs äitiyskortissa". Ihmettelin sitä hieman, alkuraskaudessa tuli tietty käytyä yksityisellä ultrissa parikin kertaa mutta on nekin merkattu samaan korttiin. Täytyy kysäistä normineuvolatätiltä miksiköhän käyntejä on sitten niin vähän. No, enisvei, ultrassa sitten itse lääkäri tsekkasi kohdunsuun, hyvin oli kiinni ja mittaa reilusti, hitusen kuulemma pehmennyt mutta niin pitääkin tässä vaiheessa. Vauva oli kaikissa mitoissa nätisti keskikäyrällä, 1,7kg painoarvio. Vettä normaalisti ja napanuoravirtaukset kohdillaan. Rakenteet niin kuin pitää. Pääsen vielä kerran ennen laskettua äitipolikäynnille seurantaan, kovasti ymmärsi lääkäri huoliani ja raskasta viime vuotta, mitä nyt tahtoi olla niin puhelias lääkäri ettei oikein saanut puheenvuoroa Jälleen oli huonot flashbackit 1,5 vuotta sitten huonosti päättyneeseen nt-ultraan missä sykettä ei löytynytkään, jotenkin aina tuolla odotustilassa saan pienen paniikin päälle huonoista aiemmista kokemuksista samassa paikassa... Onneksi kaikki on tällä kertaa mennyt hyvin. Vatsakumpu on kiitettävän kokoinen ja nukkuminen vähän sitäsuntätä kun kunnon asentoa ei saa enää oikein istuessakaan, mut loppusuorahan täs häämöttää. Nelisen viikkoa äitiyslomaan, esikoisen korvatulehduskierre ei kyl yhtään helpota töissäjaksamista, mut valmistaapahan kesän yöhulinoihin. Parin tunnin pätkissä sitä esikoisenkin kanssa nukuttiin MONTA kuukautta tai no toista vuotta...

Itse odottelen vaan että pääsisi synnyttämään (tietty mahd lähellä laskettua aikaa), jotenkin miellän tän raskaanaolon "riskaapelimpana" aikana kun syntymän jälkeisen. Välillä mielessä käy et toivottavasti ei synnytyksessä tule isompia vastaan mutta en jotenkin osaa "nauttia" raskaanaolosta, haluan natiaisen vaan syliin. Sikäli sääli kun todnäk on viimeinen raskaus minulle mut liekkö osaisin relata tulevissakaan... Ne ruusunpunaiset lasit meni rikki jo. Mut yleisesti nyt aika "hyvää aikaa", ei isoja pelkoja pientä taustastressiä ja liikkeiden hiljaisempina hetkinä pientä huolestumista lukuunottamatta.

alien & hippu (pitäiskö keksiä uusi lempinimi, tyyppi on siis jo 1,7kg 30+3

 

Tänään oli varhaisultra ja siellä oli yksi pieni oikeassa paikassa ja sydän sykki ja 10 mm kokoinen :heart:. Koko vastaa rv 6+6. Toistaseksi jatkan aiemmalla lasketulla ajalla. Liikutuin kovasti siitä pienestä ja sykkivästä sydämestä.

rv 7+1