<3 Keskenmenon jälkeen plussanneet <3 KEVÄÄLLÄ JA KESÄLLÄ 2014

Erittäin paljon onnea vauvoista pansku ja minnah88!! :heart:

Tässäpä tännekin "synnytyskertomusta" ja kuulumisia.

Elikkä, perjantaina 27.6. hoitaja tuli aamulla kertomaan, että minun täytyy olla varalta ravinnotta aamupäivän lääkärin kiertoon saakka. Siinä kklo 9.30 maissa osaston lääkäri tuli tutkimaan minua huoneeseeni ja kertoi, että minun täytyy varautua siihen että raskaus jouduttaisiin purkamaan samana päivänä. Edellisen päivän maksa-arvot, toksemiakokeet ja virtsan proteiini viittasivat siihen, että raskausmyrkytys etenisi nopeasti. Minullahan oli alkanut esiintyä toksemiaoireitakin pikku hiljaa..varsinkin parina yönä oli ollut ylävatsakipua ja päänsärkyä. Lääkäri halusi sitten vielä odottaa aamun uudet labrakoevastaukset ennen kuin päätös sektiosta tehtäisiin. Noh, melko pian sain kutsun lääkärihuoneeseen, jossa paikalla oli myös toinen synnytyslääkäri. Lääkärin mukaan tilanne eteni sen verran vauhdilla ettei tultaisi pääsemään enää viikollakaan eteenpäin (mistä olisi ollut vielä todellista hyötyä). Ja oli perjantaipäivä eikä lääkäri (enkä minä) halunnut riskeerata sitä, että sektio jouduttaisiin tekemään viikonloppuna, olihan kyseessä keskosvauva. Niinpä se oli sitten menoa se! Noin klo 11 minua lähdettiinkin jo viemään leikkaussaliin. Mies ehti juuri ja juuri ajoissa paikalle, oli esikoisen kanssa kotona kun soitin, että nyt mennään. Onneksi ehtikin..en olisi selvinnyt operaatiosta ilman häntä.

Sektio sinänsä ei ollut mitenkään kamala..mutta minulla oli jäänyt pelko ensimmäisestä sektiosta niin jännitin ihan hirveästi alusta loppuun. Tärisin kuin haavanlehti..jalatkin vapisi niin kauan kuin niissä vain oli tunto ja liike tallella. Anestesialääkäri oli erittäin mukava naishenkilö, joka sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi koko leikkauksen ajan. Kun minut oli saatu puuduteltua, leikkaustiimi asteli myös saliin. Sektiota tekemässä oli peräti 2 lääkäriä. Viilto tehtiin entisen leikkausarven kohdalta. Kudosten avaaminen vei melko pitkään, koska siellä oli jotain kiinnikkeitä. Tuntui kamalan pitkältä ajalta odotella jännittyneenä, milloin vauva lopulta autetaan ulos kohdusta. Kun se vihdoin tapahtui, tunsin voimakasta painetta ja repimistä. Sitten yhtäkkiä kuului kovaäänistä parkumista. Lääkäri totesi, että potra poikavauva tuli! Samassa hetkessä aloin itkeä onnesta ihan hillittömästi. Kaikki vuosien yrittämisen ja useiden keskenmenojen aiheuttamat paineet purkautui ja olo oli sanoinkuvaamattoman onnellinen. :heart: Myös mies kyynelehti siinä minun vieressä. Hetki oli erittäin koskettava. Vain noin puoli minuuttia pojan syntymän jälkeen lastenlääkäri tuli näyttämään sylissään olevaa, lakanaan käärittyä voimakkaasti parkuvaa poikaa, joka oli valkoisen köhnän peitossa. Silmät oli täysin auki. Hipaisin kädelläni pojan jalkaterää. Sitten hänet vietiin leikkaussalin yhteydessä olevaan erilliseen huoneeseen tutkittavaksi. Mies lähti sinne seuraamaan tapahtumia ja minä jäin pää pyörryksissä onnesta leikkauspöydälle kursittavaksi. Hetken kuluttua mies ilmestyi taas viereeni kertomaan että kaikki oli pojalla hyvin ja kuinka paljon hän painoi. Olin ihan pöllämystynyt, kun kuulin syntymäpainon. Olihan painoarvio ollut pari päivää aikaisemmin 2,7kg. Joten ihan kivasti heitti se sitten. Sain nähdä pojan myös toistamiseen, kun hänet kärrättiin keskoskaapissa vielä viereeni ja sain koskettaa hänen pientä kättään luukun kautta. Sitten hänet lähdettiin viemään vastasyntyneiden teholle ja mies meni tietysti mukaan. Heräämössä ollessani vapisin edelleen kovasti..koko kroppa oli ollut sellaisessa jännitystilassa ettei se ihan helposti ohi mennytkään. Heräämössä minua seurattiin n. 6 tuntia. Verenpaineet oli korkeat ja sain siihen paljon lääkkeitä.

Seuraavana päivänä mies vei minut pyörätuolilla katsomaan poikaa ensimmäisen kerran. Sain ottaa hänet syliin ja imetystäkin pääsin aloittelemaan. Maito nousi lopulta yllättävänkin nopeasti sektiosta huolimatta. Osastolla lypsin maitoa, jotta pieni sai melkein alusta lähtien oman äidin maitoa. Teholla poika vietti keskoskaapissa 2 vuorokautta, joista vain ensimmäisenä tarvitsi happilisää. Sitten hän pääsi siirtymään "avosänkyyn", jossa sängyn pohja oli lämpösäädeltävä ja piti pojan lämpöä hyvänä. Sokeritippaa poika tarvitsi myös vain 2 päivän ajan. Sen jälkeen verensokerit pysyivät tasaisina. Sinivalossa poika vietti yhden vuorokauden, bilirubiini korjaantui sillä. Viiden vuorokauden ikäisenä poika sai lääkäriltä luvan siirtyä osaston puolelle, mutta sieltä vapautui paikka vasta muutamaa päivää myöhemmin. Osaston puolella poika tarvitsi vain saturaatioseurantaa ja bilirubiinia seurattiin kerran vuorokaudessa. Imetyksen kanssahan meni sairaalassa sillä tavalla, että minä imetin kun olin paikalla, muutoin syöttivät pullosta niin paljon kuin vauva jaksoi imeä ja loput annettiin nenämahaletkun kautta. Hyvin pian poika alkoi syödä täysiä annoksia itse pullosta tai tissiltä. Tämän viikon maanantaina nenämahaletkusta ja saturaatioseurannasta luovuttiin ja poika pääsi kaikkien yllätykseksi kotiin seuraavana päivänä! Tuona päivänä tuli raskausviikoissa täyteen 35 viikkoa, joka on vähimmäisvaatimus keskosten kotiin pääsyn kannalta, ainakin täällä Oys:ssa. Yhteensä sairaalassaolopäiviä kertyi vai 12. Eli me ollaan nyt tiistaista asti vietetty ihanaa arkea vauvakuplassa. Ylpeä isosisko on erittäin innokas apulainen ja paijaa ja pusuttelee pientä jatkuvasti! :heart: Ei tätä onnea voi oikein uskoa. :heart: Poika on ihan mainio. Syötöt on noin 2-3 tunnin välein, välit hän nukkuu rauhallisesti. Välillä jaksaa jo yli tunninkin "seurustella" ja isot silmät välkkyen katsella maailmaa.

Niin ja hei, päivittelen nyt vielä nuo viimeisimmät tiedot listalle. Ottakaahan joku muu homma haltuun tästä eteenpäin!

Kaikkea hyvää ja onnellista odotusta teille jokaiselle!

MiNalo ja pieni mies, tasan 2 viikon ikäinen tänään

 

Kiitos MiNalo
Oltiinki sitten samaan aikaan OYSissa ja tiistai-iltana mekin päästiin kotiin Varmaankin myös samalla osastolla toisistamme tietämättä kuljettu

-pansku- ja tyttö 6vrk

Tässä vielä synnytyskertomus, jonka kopioin toisesta ketjusta.

Eli lauantai-sunnuntai välisenä yönä n. klo 1:00 alkoi vettä valua. Kerkesin just nousta ennen kuin tuli housujen läpi sängylle asti. Menin sitten vessaan ja sitä vaan tuli, mutta oli ihan kirkasta limaista nestettä, jota hieman ihmettelin että onko tosiaan lapsivettä kun viimeksi oli heti sellaista punertavaa ja se haju! Haisi tosiaan ihan spermalta, kuten olin jostain keskusteluista lukenut, toisin kuin se punertava haisi enemmänki oudon makealta.. Ja siis jo nukkumaan mennessä nokassa oli koko ajan semmoinen hammastahnan haju :O Se oli ilmeisesti se vesi, joka haisi mutta ei sieltä kyllä illalla vielä mitään tullut että olisin huomannut tihkuvan..

No sitä sitten vain tuli aina välillä ja side oli hetkessä märkä. Soitin sitten synnyttäjien vastaanottoon ja käski tulla näytille, ihan rauhakseen vaan vaikka pään kiinnittymisestä ei ollu varmuutta.. Vielä ei supistellut kipeästi, mutta kivuttomia tuli aina välillä.

Siinä käskin miehen nousta, että aletaan lähteä, joi kahvit ja söi leipää ootellessa lapsenvahtia, alkoi supistella kipeästikin harvakseltaan ja anoppi tuli kohta vahtimaan esikoista. Meni melkein 2:teen kunnes päästiin lähtemään ja tuolloin supisteli jo 5min välein. No tankattiin vielä kuitenkin auto ja lähettiin sitten ajeleen 100km päähän synnärille Ei tosiaan pietty mitään isompaa kiirettä..

Matkalla supisteli 3-5min välein jo ihan kipeästi. Synnärille saavuttiin sitten hieman ennen 3:a. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin n. 2-3cm auki, kaulaa oli jäljellä jonkin verran ja käyrille alkoi piirtyä supistuksia aina tihenevässä määrin. Sain peräruiskeen ja tyhjennyksen jälkeen supistukset tihenivät entisestään.

Päästiin saliin viimein johonkin kellonaikaan, 3-5 välillä.. Siinä keskusteltiin kätilön kanssa kivunlievityksistä ym. asioista ja aina välillä piti kumartua supistuksen ajaksi sänkyä vasten. Toivoin tällä kertaa, että pärjäilisin mahdollisimman pitkään ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä. No siinä sitten kuljailin pitkin salia langattomat käyrälaiteet mahalla ja nojailin aina milloin mihinkin. Jossain vaiheessa, katsoin kyllä kelloakin aina välillä vaan en muista enää tarkalleen, piti mennä maate kun alkoi olla jo niin kipeä olo ettei jaksanut jaloillaan pysyä. Siinä maatessa sitten kivut kovenivat joka supistuksella ja lopulta piti jo sen verran vaikertaa niitten aikana, että päätin pyytää jotain kivunlievitystä. Päädyttiin sitten kohdunkaulanpuudutukseen, jonka sainkin nopeasti mutta sitten heti lääkärin poistuttua seuraavalla supistuksella tunsin kuinka pää työntyy väkisin ulos päin! Se helpotti ja heti tuntui uusi supistus ja ihan kunnon paine että pitää ponnistaa. No kätilö kurkkasi ja sanoi että siellä näkyy jo tukkaa, mitä vauvalla ei paljoa kyllä ole , alkoi valmistella välineitä ja heti seuraavalla supistuksella kysyin että saako ponnistaa kun ei voi enää pidätelläkään. No ei muuta ko ponnistamaan ja seuraavan kahden supistuksen jälkeen syntyi pää ja loput liukuivat itsekseen supistuksen voimasta. Tyttö syntyi siis 4:54. Ja ei se puudute kyllä paljoa kerennyt vaikuttaa, kokeintaan siinä ihan viimisellä hetkellä ennen ulostuloa.

Huusin tuossa ponnistusvaiheessa melkoisesti, mutta ei se kummasti kyllä niin hirveän kipeältä tuntunut, enemmänkin ne supistukset ennen sitä :O

Mutta synnytys oli mukavan nopea. Viimeksi kun meni sen 12h ja nyt koko hommassa reilu 4h, säännöllisistä supistuksista syntymään 2h54min; 1. 2h50min, 2. 4min ja 3. 20min.
Sain toisen asteen repeämän välilihaan, joka on 4llä tikillä kursittu ja pari nirhaumaa sisempänä parilla tikillä paikattuna.

Eikä kyllä tullu mitään traumoja, vaikkei ollu tarkotus mennä nuin lähestulkoon luomuna. Mieleen kyllä jäi, että mitenhän mahtaa seuraava synnytys olla nopeampi tätä ja kerkeääkö tuota enää ees synnärille asti. Täytynee ihan ambulanssilla mennä, ettei tarvi jäähä menomatkalla tienposkeen itekseen synnyttämään!

 

Urakka ohi ja vauva maailmassa ????

tyttö 10.7.14, 3132g ja 49 cm. Sairaalassa olo ollut tuskaa kun puhelinta ei oo vinu käyttää Onneksi on ollut tuo pienen pieni vauveliini seurana. Unikaan meinaa itsellä tulla kun pitäisi vain nuuhkia häntä. Myöskin vihdoin kun on päässy ulkomaailmsan niin ei malta nukkua kun kaikkien kanssa pitää keskustella. Synnytys oli pitkä ja vaikea, mutta lopputulos oli parasta!

 

Onnea Pölö-!

 

Onnea kaikille vauvoista, kiva lukea synnytyskertomuksia!

Itsellä ajatukset ollut vähän muualla. Meille kävi niin, että miehen kanssa päätettiin jatkaa elämää erillään ja järjestelen paraikaa asuntoa itselleni ja lapsille sekä muuttoa, kaikkea siihen liittyvää. Ihan hyvissä väleissä ollaan miehen kanssa ja yhdessä sovitaan asioista, kovasti aikoo olla arjessa mukana, mutta kyllähän sen tietää, että kun työt alkaa, niin aikaa ei riitä ihan kaikelle. Edes isyysvapaita ei saa, kun ei asu samassa osoitteessa Se tuntuu vähän pahalta, koska tiedän, että miehellä on tilanteesta kova syyllisyydentunto.

Itse olen ollut melko hajalla, mutta eiköhän se tästä. Pakko oli jo joku ratkaisu tilanteeseen saada ja yhteinen ratkaisu tämä oli. Vähän tietysti jännittää, että miten onnistuu elämä viimeisillään raskaana/ pienen vauvan kanssa. Siihen oma opiskelu, eskarin aloittava ja kouluikäinen käytösongelmainen erityislapsi päälle. Huh!

Sydäntähti 30+6

 

Moi, olen seuraillut tätä ketjua aina siitä saakka kun Toukokuussa sain vihdoin plussan. Jotenkin pelotti kuitenkin tänne kirjoittaminen, kun ajattelin siten joutuvani vielä takaisin keskenmenon jälkeen kuumeileviin. Nyt kuitenkin nt-ultra takana, joten lupasin itselleni yrittää vähän rentoutua. Vielähän sitä toki on monta mahdollisuutta tämänkin mennä pieleen, mutta en kestä jos koko raskauden stressaan näin pahasti.

Mulla siis takana melkein kaksi vuotta toisen lapsen yrittämistä. Viime syksynä eka tärppi päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, jolloin kirjoittelinkin vähän aikaa kuumeilijoissa. Vaikka tuntui, että tuosta kkm:stä selvisin helpolla henkisesti (pitkään kesti vain saada raskausmateriaalit pois), romahdin joskus, olikohan helmikuussa, ihan kunnolla, kun menkat taas alkoivat. Sen jälkeen en kyennyt enää palstaa lukemaan, saati kirjoittamaan. Mulle tuntuu olevan vaikeinta just se, ettei raskaus meinaa millään alkaa. Nyt toukokuussa päätettiin, että se on sitten meidän osalta siinä, kun kumpikaan ei jaksa enää yrittämistä ja meillä on jo ihana tytär. Tuntui ettei pysty nauttimaan elämästä ennen kuin lopettaa yrittämisen. No ihmeiden ihme, olinkin sitten raskaana.

On ollut tosi ihana huomata, etä MiNalo joka kuumeilijoiden palstaa ylläpiti tuolloin syksyllä on jo saanut terveen lapsen, Ambrosia, jonka blogia lueskelin oman kkm:n aikana on jo pitkällä raskaudessa ja nyt vielä bongasin täältä Evaparadisen ja Mäkimeiramin. Pysytään täällä loppuun saakka!

Mukavaa kesää kaikille!

Mimmimiina 12+4

 

Voimia Sydäntähti elämäntilanteen muutokseen. Varmasti raskas päätös, mutta varmasti hyvä tehdä se nyt eikä vauvan jo synnyttyä. Nyt olette ehkä ehtineet sopeutumaan tilanteeseen ja järjestelemään asiat sitä ennen.

Tervetuloa Mimmimiina! Muistankin nikkisi myös. Nyt ollaan täällä jäädäksemme, eikö? Milloin sulla on LA?

Mesaimme hyviä uutisia, kaikki hyvin varhaisultrassa. Lääkärin mukaan mitään lääkistystä ei tarvitse aloittaa. Hetken uskaltaa siis huokaista helpotuksesta, mutta kyllä jännitän hullunlailla nt-ultraankin asti.

 

Onnea Minnah, Pansku ja Pölö! :flower::flower::flower:

Sydäntähti: voimia uuteen ja raskaaseen elämäntilanteeseen!

Tervetuloa Mimmimiina!

Ihanaa, Mäkimeirami, että varhaisultrassa oli kaikki kunnossa :heart:.

(.) Rakenneultrassa oli kaikki kunnossa. Pikkuisella on kokoa 400g ja poikaa lupailivat :heart:. Olen niin helpottunut.

 

Moikka!

Sopiskos liittyä joukkoon?

Tässä lyhyesti faktat:
11/2011 kkm rv18
1/2012 kkm rv8
5/2012 kkm rv10
6/2013 POIKA :heart: (lääkitys klexane+lugesteron)

Ja nyt sitten ei ehtinyt edes menkat alkaa (vaikka poika jo 1v1kk) ja plussa pärähti. Viikkoja en tiedä, mutta omien laskujen mukaan LA saattais osua maaliskuulle (enkä halua tässä vaiheessa edes tarkempaa päivää tietää, mulla on ollut liian monta semmosta "tänään piti syntyä/tänään piti täyttää 1v"-päiviä). Tein heinäkuun alkupäivillä nega-raskaustestin ja sitten 15.7. plussatestin. Mä lasken nyt raskauden kestoksi 6+2, mutta saattaa olla pikkusen enemmänkin.

Luulin että onnistuneen raskauden jälkeen uskaltaisi jo huokaista ja tämä mahdollinen odotus menisi ilman suurempaa stressiä, mutta ilmeisesti tuo menneisyys kummittelee edelleen. Siksi tulisin mielummin tänne palstalle enkä noille kuukausipalstoille, te varmaan ymmärrätte mun panikointia paremmin

Kaikissa edellisissä raskauksissa olen kärsinyt järkyttävistä verivuodoista ja hematoomista rv6-rv14 ajan. Nyt alkaa jo jännittää että olenko edes raskaana kun verta ei oo vielä tullut. Noh, jatkuva huono-olo pitää sentään huolen siitä, että olen toiveikas tämän suhteen. Mulla on taas klexane+luge lääkitys menossa ja sen takia pääsen hormonipolille ultraan 11.8. mutta siihen on vaan niin pitkä aika. Olis tehnyt mieli mennä
neuvolan kautta hcg-mittauksiin, mutta eipä sekään takaa ettäkö ei olis mennyt kesken justas ennen testejä...

Mä laitan tiedot listaa varten kunhan saan selville LA:n

-iitu (rv6+2??)

 

iitu85: surffailessa pomppasi sun nimikirjaimet silmään ja voi mikä ihana uutinen!! Muistatko mut? Samoista vaivoista kärsittiin: jatkuvat keskenmenot, hematoomat ym. Meillähän poitsu on 1,5v eikä 4:ttä todellakaan pitänyt tulla. Miehen sterilisaatio aikaa siirrettiin 1,5kk:lla sovitusta ja sinä aikana tämä 4s päätti saada alkunsa. Myöskään ei ehtinyt mulla menkat alkaa imetyksen jälkeen, ihmettelin vaan ns menkkaturvotusta mikä yhtäkkiä imestyi, mutta menkat eivät vain alkaneet, kunnes tuli mieleen testata. Ultrassa todettiin elävä sikiö rv 8 ja mulla sama olo, kun sulla, omituista olla raskaana ilman hematoomaa. Tottunut edellisissä raskauksissa siihen, että jokainen vessakäynti on stressi, mutta ei tässä, ilman lääkkeitä ja ilman vuotoja menty ja rv 33 menossa Toivottavasti sulla tällä krt sujuu yhtä ongelmitta, onnea vielä <3

 

Moikka!

Kävin päivittämässä tähän saakka uudet tiedot. Ottakaahan joku pian homma haltuun! Evaparadise, voisi olla mun perintöni sulle!

MammaLa ja Syssy^^ Siirsin teidät lasketun ajan perusteella jo synnyttäneisiin. Ilmoitelkaahan kumpi tuli jos vielä käytte täällä lueskelemassa!

Onnea pikku prinsessasta Pölölle! :heart:

iitu85 Minäkin muistan sut sekä tuolta kuumeilijoiden puolelta että täältä. Yhden kerran odotin sun kanssa yhtäaikaa täällä, mutta minulla meni silloin(kin) kesken. Oikein ihana lukea uudesta raskaudestasi! Onnea siitä ja ei muuta kuin luottavaisin mielin eteenpäin.

Meillä menny pikkumiehen kanssa kotona oikein mukavasti. Poika nukkuu yöllä 4-6 tunnin pätkissä eli ihan kivasti on mammakin saanut nukuttua. Hän on kyllä ai-van i-ha-na rakkauspakkaus! :heart: On hurmannu meidät kaikki ihan täysin.

Ihanaa raskausaikaa kaikille!

Terkuin, MiNalo ja reilun kuukauden ikäinen pieni mies

 

Malttamaton ja MiNalo mukava kuulla tutuista!

Onnea MiNalo pienestä pojasta :heart: kiva kuulla että keskenmenojen jälkeen tuli ihana onnistuminen

Malttamaton: Mä olinkin jo laittanut sulle yv:tä ja sä olitkin vastannut. Eikö ole ihmeellistä että sulla neljäs sujuu ilman ongelmia! Mä niin toivon, että tämä mun etenisi yhtä hyvin eikä tarttis stressailla vuotojen kanssa

).( <- toi on kyllä pelkkä haave. Pienistä viikoista huolimatta olo on ( . ), ilmeisesti lääkitys ja helle turvottaa. Mulla on koko maha ihan pallo! Maanantaina olis tarkoitus mennä töihin ja mietin että millä mä saan tämän pötsin piiloon. Ukot töissä vielä kyttää kun ne kiusaa mua raskautumaan uudelleen. Nehän hoksas edellisen raskauden joskus rv20 paikkeilla, ni nyt ehkä osaavat kytätä kun tietävät etten mä kuitenka kerro mitään.

Vieläkään ei ole verivuodot alkaneet. Tää on varmasti tuulimuna, kun mun keho ei vastusta tätä. Tietysti jos olen saanut testistä tosi aikaisen plussan ja onkin jokunen päivä vähemmän viikkoja... Olis pitänyt ymmärtää tehdä digitesti silloin. Ei se enää auta kun olis (ehkä) jokatapauksessa se 3+. Ehkä ne vuodot tästä alkaa. Tavallaan vähän toivoisinkin niitä niin tietäis että jotain tapahtuu. Vaikka niistä tuleekin se älytön stressi. Nooooh, reilu viikko varhaisultraan ni sit nähdään mikä tilanne. Ei auta ku ajatella muita asioita siihen asti

-iitu 6+4(??)

 

Keskenhän se sitten taas oli mennyt. Ultrassa vastasi kyllä viikkoja (7+3), mutta sykettä ei enää ollut. Eli mennyt tässä parin päivän sisällä sitte kesken. Eniten harmittaa että uskalsin jo luottaa mun lääkitykseen ja nyt sitten näin

 

Paljon onnea Minalo, Pansku, Minnah ja Pölö!! :heart: :flower: ja kiitos synnytyskertomuksista, niitä on aina mukava lukea.

Iitulle pahoittelut!


Itsellä pari viikkoa vielä laskettuun aikaan, no menee yi sen viikon ainakin, samalla kaavalla luulen et menee nytkin ku ennenki. yllätys olisi jos tulis ennen. Joten odotellan vielä.

 

Isot onnittelut kaikille lapsen saaneille! :heart:

Tulin vaan nopsaan kertomaan, että meillä on tosiaan terve kuukauden ikäinen poika. Syntyi suunnitellulla käynnistyksellä rv 40+0. Nyt opetellaan elämää perheenä ja ollaan väsyneitä, mutta onnellisia

Itse jättäydyn nyt kokonaan pois näiltä keskustelupalstoilta, koska minut on jo yksi ihminen tunnistanut. Haluan suojella lapsen yksityisyyttä.

Oikein hyvää jatkoa teille kaikille!

 

Heipsan taas!

Onnea Vekkuliina!

eilen meni laskettuaika ja odottelu jatkuu, eipä tässä nyt oikeen muuta sitte ole tiedossa. kaikki muuten hyvin, vauva pyörittelee päätä tuolla aika alhaalla joka sattuu ihan helkkaristi. muuten kaikki hyvin!

 

Tänne syntyi poika 26.8 rv 36+6! 2790g ja 46cm.

Olin jo edellisviikolla osastoseurannassa toksemiaoireiden takia ja esikoisestahan minulla oli todella raju myrkytys, joten seurasivat aika tarkkaan. Su iltana vointi huononi ja paineet nousi. Ma aamuna lähdin synnytysvastaanoton pääivystykseen, josta minut otettiin suoraan osastolle ballongin laittoon. Tässä vaiheessa todella hirvitti, en ollut vielä varautunut vauvan tuloon! Klo 9.30 ballonki laitettiin ja pari tuntia supisteli todella epämukavasti, sitten alkoi laantumaan ja klo 14.30 lääkäri kävi katsomassa, saisiko minut kalvojen puhkaisuun, niin ballonki oli jo irti, ei vaan ollut pudonnut pois.

Menin synnytyssaliin oksitosiinitippaan, kalvojen puhkeisua päätettiin lykätä. Tässä vaiheessa mieskin tuli paikalle, mutta kun tippa teki vain pieniä supistuksia ja jossain vaiheessa todettiin kohdunsuun siirtyneen niin ylös, ettei siihen enää ylttänyt, passitin miehen kotiin nukkumaan. Illan päivystävä lääkäri mietti jo taukoa yöksi, että aamulla aloitettaisi uudestaan. Klo 21 alkoi yhtäkkiä supistukset kipeytymään ja säännöllistymään. klo 22 olin jo niin kipeänä, että olin valmis ottamaan oxanest-piikin, joka ei tosiaan ole lempparini, pää menee ihan sekaisin, mutta kipu pysyy. Näin kävi myös tällä kertaa. Kipu oli mieletön, mutta olin niin pöllyissä, että supistuksen jälkeen lähes unohdin, missä olin ja mitä tekemässä ja näin omituisia "valveunia". Piikki ei pitkäksi aikaa tuonut iloa ja sitten kun kipu oli täysin sietämätöntä, niin pyysin epiduraalia. Kätilö muistutti, että tässä vaiheessa kannattaisi soittaa mies paikalle. Olin edelleen kuitenkin auki vain 4-5cm.

Epiduraalin jälkeen koitti autuus ja juuri silloin mies tuli paikalle, säästyi paljolta, kun ei joutunut seuraamaan minun vaikerointia ennen sitä Otin tunnin torkut ja heräsin kun kipu alkoi yltyä ja alkoi myös painetta tuntua alakerrassa. Soitin kätilön paikalle ja sain toisen kipulääkeannoksen. Kohdunsuu oli jo 8cm auki, reunat hävinnyt ja kalvot pullotti niin, että kätilö halusi ne puhkaista. Lapsivettä tuli mielettömästi ja sotkin molemmat kätilöt Siitä paineen tunne vain lisääntyi ja kätilö sanoi, että kalvojen puhkaisun jälkeen vauvan pää tuntui heti siinä kohdunsuulla, että ei enää lähdetä odottelemaan, jos ponnistuttaa. Ponnistaminen teki tosi kipeää ja siinä tuli käytyä henkistä kädenvääntöä itsensä kanssa, että sai ponnistettua. Pian poika kuitenkin syntyi, huusi ihan mielettömästi ja oli kaikinpuolin virkeä. Apgar 9/9. Avautumisvaiheen kesto virallisesti 3h 30min ja ponnistusvaihe 13min. Muutama tikki.

Sairaalassa imetys ei sujunut ollenkaan. Poika ei ymmärtänyt tissin päälle mitään, lisäksi pakkaa sekoitti sokeriseurannat ja keltaisuus, joiden vuoksi henkilökunta tuputti lisämaitoa enkä kokenut edes pyynnöstä saavani tukea imetykseen. Kotona kuitenkin alkanut sujua jo pikkuhiljaa. Poika saa myös korviketta, koska nyt kamppaillaan keltaisuuden kanssa. Kaksi kertaa ollaan oltu valohoidossa. Arvot on taas nousussa, mutta nyt tosi hitaasti, joten elätellään toiveita, että lähtisi pian laskuun. Mutta pitää tankata maitoa ja korviketta, jotta arvot laskisi ja pieni poika kun on, ei jaksa rinnalla olla pitkään.

 

Nyt on meilläkin vauva <3 Tyttö syntyi 42+2 raskausviikolla, käynnistettynä. hän onnyt viikon ikäinne pulloposki käynnistys aloitettiin maanantaina jo, jolloin kokeiltiin oksitosiinitippaa neljä tuntia, ilman tuloksia ja tulin sitten kotiin. seuraavana päivänä sitten puhkaistiin kalvot, vajaa kaks tuntia odoteltiin supistuksia jotka sitten alkoivatkin eikä tippaa enää tarvinut laittaa lisäksi. supistuksia helpottamaan otin spinaalipuudutuksen ja vauveli syntyi 2,5tunnissa kaikki meni hyvin ja pääsimme kotiin kun tyttö oli 2vrk. nyt opettelemme taas vauva arkea ja yritämme selvitä univeloista joita lähinnä keskimmäinen lapsi saa aikaan yöheräämisillä.. jospa se tästä. niin ja neiti oli siis 4460g ja 54,5cm, pieni pulloposki

 

Nostellaanpas tätä ketjua..eksyin tänne pitkästä aikaa lueskelemaan ja päivitinpäs listankin samalla ajan tasalle.

Onnea vauvoista sydäntähti ja millamaria14! :heart:

Näkyy tämä ketju hiljentyneen täysin...muutama raskaanaoleva kuitenkin jäi listalle roikkumaan. Minä ainakin lukisin mielelläni teidän kuulumisia vaikken enää itse odotakaan! Useita nimimerkkejä heinä-elo-syyskuulta siirsin synnyttäneisiin, ilmoitelkaahan kumpi tuli mikäli käytte vielä täällä.

Oma raskausaika tuntuu jo hyyyyvin hyvin kaukaiselta asialta. Meidän poju on ensi lauantaina jo 3 kuukauden ikäinen! :O Aika menee kuin siivillä. Poitsu on oppinut hymyilemään/nauramaan ja pientä juttuakin on alkanut jo tulemaan. Hän osaa olla melkoinen hurmuri! :heart: Ja suurimman osan ajasta onkin hyväntuulinen, ei turhia itkeskele! Yöt on menny alusta lähtien todella hyvin..poika nukkuu ekan pätkän yöuniaan noin 6-8 tuntia, herää syömään ja nukkuu taas lisää. Eli eipä ole äidinkään tarvinnut kärsiä unettomista öistä! Elämä antaa nyt parastaan ja koitan täysin siemauksin nauttia jokaisesta päivästä molempien kullanmurujeni kanssa. :heart: Mielessä on niin vahvasti vieläkin ne 3,5 vuotta aika ajoin epätoivoistakin yrittämistä, pettymyksiä ja suorastaan suunnatonta tuskaa. Olen NIIN KIITOLLINEN tästä kaikesta nyt. :heart: Ainut vaan et kun poika on noinkin "helppo" lapsi..voipi olla että vielä jonain päivänä alan kuumeilla kolmatta. Ellen kuumeile jo..

Terkuin, MiNalo

 

P.S. Eikös teidän olisi jo aika perustaa uusi syksyn ketju..? Päivittäjä siis edelleen hakusessa. Jospa se keskustelukin täällä vilkastuisi!

 

Onnea Vekkuliina, sydäntähti ja millamaria14 vauvoista :flower:!

Joulukuiset ovat niin epäaktiivisia täällä, että olen siirtynyt kirjoittelemaan käytännössä ainoastaan facebookiin. Täällä kuitenkin käy välillä seurailemassa muita ketjuja . Täällä kaikki hyvin. Eilen oli jälleen neuvola ja vauvan sykkeet olivat hyvät, sf-mitta oli kasvanut niin kuin pitää ja itsekin olen vielä ihan kunnossa . Äitiyspakkaus tuli jo joskus kuukausi sitten ja nyt tekstiilit pesty ja odottamassa vauvaa. Hankinnat vielä kesken, mutta hyvään alkuun niiden kanssa päästy. Vauva myllertää vatsassa minkä ehtii ja välillä pitää mua hereillä, kun ei meinaa millään rauhoittua. Liikkeitä en kyllä kyllästy tunnustelemaan, vaikka välillä ovat jo kipeitäkin <3.

Toothie rv 30+2

 

Heippa kaikille!

Olen viettänyt palstahiljaisuutta plussauksen jälkeen, keskittynyt vuodattamaan vain omaan blogiin. Täällä jokatapauksessa raskaana ollaan edelleen, tänään viikkoja 16+1 eli matkaa maaliin on vielä paljon jäljellä. Olen yrittänyt nauttia raskaudesta mutta se on nostanut pintaan kuitenkin todella paljon pelkoja ja ahdistusta, ja olenkin nyt tavannut neuvolapsykologia jonka kanssa on tarkoitus keskustella muutaman viikon välein ainakin synnytykseen saakka. Keskenmeno ja sen jälkeinen elämä kaikkine vaivoineen ja pitkine yrityksineen on jotenkin tehnyt musta todella hermoheikon ja nyt tämä uusi raskaus on alkanut ahdistamaan vaikka olenkin siitä samalla ikionnellinen.

Nyt odottelen innolla ja kauhulla rakenne ultraa joka on noin kuukauden päästä. Vatsa on alkanut jo pömpöttää niin että sitä on vaikea pitää piilossa, kun olen muuten niin pienikokoinen. Toisaalta se on jo niin ihanan näköinen pömppö!

Tälläisiä kuulumisia tänne, onnen ja kauhun sekaista keskiraskautta siis elellään.

-Eva

 

Kiva nähdä, että moni yhtä aikaa kuumeilleista/odottaneista on saanut lapsen syliin asti. Itse olen taas raskaana. Testi näyttänyt haaleaa plussaa pian viikon. Tein testin varmuuden vuoksi ennenku piti lopettaa luget, mut testi olin positiivinen. Ajattelin etukäteen et osaiskohan sitä ottaa rennommin yhden hyvin päättyneen raskauden jälkeen, mutta... Nyt siis 4+2 ja pelkään jo tuulimunaa ja keskenmenoa ja vuotoa ja... Ultran varasin viikolle 7, kun haluis tietää, et onko siellä elämää. Tuntuu vaan niin pitkältä ajalta odottaa 3 viikkoa, et sais jtain tietoa.