<3 kesäkuun kullannuput 2013 <3 toukokuussa

Ihana tuo kipsimasu. Miehelle aikaisemmin ehdotin, ei oikein innostunut. Pöh ja pah
MUOKS: Esittelin tuota kipsikuvaa, ja nyt mieskin sitten sanoi, että voidaanhan me semmoinen tehdä. Ota nyt selkoa noista "putkiaivoista."

Ai joo. Kun keskiviikkona oltiin siellä Jorvissa, niin kätilö kertoi, kuinka jo ekalla viikolla rupee ruuhkautuminen näkymään. Omia huoneita ei enää ole esim.diabeteshoitajilla ja kaappeja siellä sun täällä.
Yllätyin siitä, kun harjoittelija tokaisi mulle, että sunhan on hyvä mennä Kättärille. Siis täh? :O Sinne mua ei enää saa kirveelläkään. En tajua. Silti mä sain NKL´n numeron. Ja Jorvissa mut taas ultrataan 29.5.

Oli muuten tullut tilaamani ristiäismekko. On aika ihana, pitsistä kokonaan. Miusta ei ole ihan perinteinen.

 

On se kyllä, ite en ois tommosiin alkanut, mutta nuo ihanaiset naiset sen toivat yllätysjuhlissa. Pitää antaa hyvin kuivua, niin pääsee hiomaan. En aio maalailla sitä, rv:t ja pvm:n laitan johonkin, muuten saa olla tollasenaan.
Voishan sillä leikkiä kaikenmoisia roolileikkejä sitten normitilassa Pitäskö tehdä useempi alkaa myymään niitä

 

Nii sen verta vaa et ei se eppari välttämättä pelasta mitää... Tuhot voi silti olla suuret. Mut ei siitä sen enempää, en haluu pelotella

Toivotaa että kaikilla menee kaikki hyvin ja saadaa ihanat, terveet vauvat syliin

 

Käytiin ostamassa yrttejä tuohon ruokaan. Päätettiin sitten kaupassa ollessamme ruveta itse kasvattamaan noi yrtit. Meillä menee niitä niin paljon, että olisi halvempaa ja helpompaa, kun niitä olisi aina saatavilla.

No mä yleensä tapan kaikki kukatkin, joten tämä projekti on aika mielenkiintoinen.

Niin mullehan tehtiin eppari, joka vei mut erittäin lähelle kuolemaa.. Kätilön leikkausvirhe.

 

Mulle tehtiin eppari ekasta, tokasta en antanut tehä. Kätilö oli jo tekemässä sitä mutta en halunnu. Poika tuli kahdella ponnistuksella ulos. Tuloksena oli 4 tikkiä. Eppari aiheutti 24 tikkiä.

 

Hirveitä tikkimääriä. Miksi mä muistelen, että olis ollu 3. :O Tosin eihän noi mitään normitikkejä ole.

 

Epparista, mulle se tehtiin ekassa synnytyksessä, koska se oli pihtisynnytys. Kuulu vaan kun lääkäri sano, että leikkaa vaan lisää :O Sen lisäksi repesin pahasti useammasta kohdasta. Tikkien määrää en tiedä. Kauan kätilö ompeli ja mies joutu sille tikkejä lisää antamaan. Kesti monta kuukautta, ennen kun epparihaava parani. En kyllä sitä enää taho, jos ei oo pakko.

 

täällä taas ei leikattu epparia vaikka poika oli avosuutarjonnassa..ponnistus kesti (toka lapsi) 45 minsaa ja tuli lopulta jakkaralla..repesin persuksiin asti ja olin todella kipeä n.3kk..meni pidätyskyky muutamaksi viikoksi kokonaan ja pikkuhiljaa palautui,en muista missä ajassa mutta jälkiä tuo jätti pysyvästi niin että paskalla ei voi käydä muuten kuin että autan käsillä (painamalla alapäätä) muuten sieltä ei tuu mitään ulos..tuohon vois kuulemma tehä korjausleikkauksen...

 

lisään vielä että mulla ei missään synnytyksessä ole leikattu epparia..kolme synnytystä takana ja toi keskimmäinen oli kaamein kaikista...ja huom ilman mitään kivunlievitystä tuokin synnytys kun syöksynä tuli (olin 10cm auki kun saavuin jorviin)

 

Mä menin tunnin supistelujen jälkeen Kättärille ja olin 9cm auki. En ehtinyt saada mitään kivunlievitystä. Koska olin noin auki, en saanut peräruisketta. Piti sitten punkea eka viiden päivän ruoat ulos. Itse lapsen ponnistus oli 7min, molempien poikien kohdalla. Pahempaa oli saada ruoat ulos.

Mä jo odotan synnytystä. Pelko hieman laimennut ja jotenkin malttamaton fiilis. Tajusin, että viikon päästä maanantai on jo 20.5. :O Hirveen nopeasti menee tämä toukokuu.
Tänään kaupasta tullessa rupesi tosi pieni vauva itkemään vaunuissa, enkös itekin alkanut itkemään ja mietin sitä tunnetta, kun saa pikkuisen ekaa kertaa syliin.

 

Mä oon kattonu tosi paljon synnytysohjelmia sekä videoita youtubesta. Mua ei tee ollenkaan pahaa kattoa niitä ja naureskelen vaan niille naisille kun huutaa ku palosireenit. Oon sitten ite varmaan ihan samanlainen Musta on ollu kivaa nähdä mitä on edessä vaikka omaa synnytystä ei kyllä kiinnostais filmata tai kattoa. Noita epparihommia/repeämisiä niissä vaan harvoin näytetään tai puhutaan niistä yleensäkään. Mies on sitä mieltä et pitää antaa ihan vapaat kädet kätilölle leikellä mitä se haluaa mutta ite en kyllä haluais että leikellään :/ Mut en kyl haluais sinne perseeseenkään asti revetä, huoh. Ja sitten pelkään sitä tikkaamisvaihetta koska oon kuullu että joillakin on tehty se ilman mitään puudutteita... Se avautumiskipu taikka ponnistaminen ei kumma kyllä pelota sitte yhtään mutta kaikki tollanen "ylimääräinen" kivuntuottaminen ei tunnu kivalta.

 

Miltsu Varmasti hyvin yksilöllistä, mutta oma kokemus tikkaamisesta: en edes tiennyt revenneeni, saati, että tikattiin. Mutta toisin voi olla, jos käy kun evamarialle.. hui. Toiv. kaikilla menee synnytys hyvin ja välttyy eppareilta ja persiiseenrepeämisiltä.

MiiJane Mulla kans sellanen "taustalla hengaileva" maltamattomuus, että pääsis synnyttään. Toisaalta mielellään kasvattelen vielä täysiaikaiseksi vauvaa, mutta synnytys käväsee mielessä useasti päivän aikana. Mietin aina, miten tulee lähtö, meneekö vedet, mite/missä/millo alkaa supistaa OIKEESTI jnejne.. Tosi jännää ja todellakaan ei ole enää ku muutamasta viikosta max. kyse =)

Minä oon liptellyt tuota vadelmanlehtiteetä. Paljon te sitä juotte päivässä, ketkä juotte? Mulla menee 5dl-7dl, iso kuppi ja 2-3 sellasta juon.

 

Mut tikattiin ilman puudutusta. Voin sanoa, että teki kipeää. Jokainen neulanpisto tuntui ja teki mieli potkasta aina sitä kätilöä. En tiiä miksi ei laittaneet mitään puudutusta, enkä ite tajunnu pyytää. Viimeksi laittovat kyllä puudutetta, vaikka ei tarvinnu kun kaks tikkiä laittaa. Liekkö eri sairaaloilla ja kätilöillä omat tapansa.

Oon lukenu iltaisin aina raskausblogeja ja synnytyskertomuksia. Tuntuu että joka toisessa blogissa on ensikertalaisilla pitkä synnytystoivelista, jossa toivotaan luomusynnytystä. Kuitenkin lopulta käy niin, että heti sairaalaan päästyä halutaan kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Oon vaan miettinyt, että onko luomusynnytys nyt jotenki trendikästä vai mistä se johtuu.
Itellä kaks synnytystä takana mistä ekan ponnistusvaiheen jouduin tekemään ilman kivunlievitystä ja se oli ihan kauheaa. Tämä toinen meni spinaalin voimin ja oli ihana ponnistaa, kun ei sattunu. Tuntu hyvältä saada vauva ulos. Sellaista synnytystä toivon nytkin <3 En kyllä itekkään halua mitään "ylimääräisiä" lääkkeitä. Spinaalin oon ottanut vasta kun on meinannu taju lähteä.

Huomenna poksuu rv 35

Hapsiainen & möllykkä

Ps. Kauheet tsembalot on mahassa meneillään. Yritä tässä ruveta ite nukkumaan.

 

Vielä tuosta epparista...että jos repeää perseeseen saakka siinä ei varmasti välilihan leikkelyt auta, repeää joka tapauksessa. Ja luulis että juuri nuo nopeasti etenevät synnytykset ovat pahimpia repeämisten suhteen kun kudokselle ei jää aikaa venyä. Mutta toivotaan että pahimmilta repeämisiltä vältyttäisiin kaikki!

Itse en osaa jännittää yhtään tulevaa synnytystä, äitini taitaa jännittää mun puolesta Kivun puolesta ajattelen että on hetkellistä eikä siihen kuole. Synnytys videoita voisin katsella vaikka kuinka paljon, ei tee pahaa yhtään. Olenkin miettinyt jos synnytyksessä ei kaipaa sitä puristettavaa kättä viereen niin ukko sais ottaa videokuvaakin

 

Voi v*ttu, saako tän viel peruuttaa?

 

Miten musta yhtäkkiä tuntuukin siltä että sektio oli ihan nappivalinta

 

Heips kaikille:wave: täälä kaikki hyvin ja vauvanhaku päivä saatu 31.5 ! Eli tää on mun kuukausi :heart: salilla huhin vielä ja muutenkin tää kolmas raskaus kaikista helpoin, vauvan painoarvio nyt 2, 8 kg ja hilluu mahassa valtavasti, tänään aloittanut kotona suursiivouksen ja jos pikkuhiljaa hakisi autotallista vauvan tavarat ja ostoksille liivinsuojia ja vaippoj yms. Hakemaan . Olo on onnellinen juuri nyt, tsempit kaikille, en ole kerennyt lukemaan vielä tuokokuuta, mutta luen pian !

Nemonen ja tyyppi rv 36

 

Tällee pikasesti kännykällä kommentoin. Mulla esikoisen synnytys kesti sen reilu 6h, epparia ei leikattu, eikä repeämiä tullu, kun muutama ulkoinen häpyhuuliin. 2-3 tikkiä puolelleen laittoivat. Ja tikkaaminen sattu niin pirusti! Synnytys meni pelkällä ilokaasulla, ponnistusvaihe siis täysin luomuna. Laittovat ennen tikkaamista spray-puudutetta, senkin laittaminen sattu, eikä varmaan suurta hyötyä ollu.. Vauvakin meni miehen syliin tikkien laiton ajaksi, kun vääntelehdin niin. Pelkäsivät, että vauva putoaa Ilokaasua sit vetelin, että selvisin niiden muutaman tikin laitosta

Viimeinen neuvolalääkäri oli ja siroa vauvaa povasivat. Ultralla lasketun arvion mukaan oli hitusen alta 2,5kg, joten käyrillään jos menee, syntyis alta 3kilosena. Kuitenki lääkäri sano suoraan, että kyllä se varmaan veljensä kokonen on syntyessään. Kuten täällä muutkin on todennu, niin noi lasketut arviot voi heittää vaikka kuinka. Esikoinen oli 3,2 kg, eli ihan hyvän kokoinen.

 

Huomenta

Synnytysvideoista Minä juntti menetin neitsyyden niiden suhteen eilen, kun piti käydä youtubeen laittaa ja kattoo, kun niin kirjottelitte.. Siis oikeesti, en tajuu miks pitää kuvata sieltä rööriltä se ponnistusvaihe!! Juu, on luonnollista ja blääblää, mut hyi helvata! Riitti kyllä ihan yhestä pätkästä lyhyt vilkasu. Mä en missään maan nimessä haluis, että joku muu ku lääkäri ja kätilö menee sinne päähän saati kuvaa synnytystä! Sanoinkin miehelle, että jos sen tekee, niin turpaan tulee, jos ei siinä niin myöhemmin sit

Pientä menkkajomotusta tekköö mulla nyt aamusta .. Ja ahdistaa jo valmiiksi, että sataa koko päivän ja nuo kullannuput varmaan hyppii seinille ja ovat vährmmän kullannuppuja. Pitää vissiin kirjastoon ja kauppaan ym. sellasta keksiä.

Mukavaa perjantaita kaikille =)

Nelli&Rusina 35+3 :heart:

 

Minäkin suorastaan odotan synnytystä.. Ekassa oon saan kipulääkettä, toka meni luomuna. Ja kieltämättä luomuponnistaminen yli nelikiloisen vauvan kanssa jo joltain tuntuu, mutta ei mitään suurempia traumoja jäänyt.

Kovasti yrittävät tyrkyttää taas poliklinista synnytystä, mutta en ole ihan varma, että uskallanko. Siitä on niin kauan kun olen viimeeksi tuolla ähissyt ja vauvaa hoitanut..

Meilläkin pieni liikkuu oikein kivasti, olen käyny käyrilläkin ja lääkäri oikein kehui että mallikelposta käyrää. Käyn siis yksityisellä lääkäriasemalla gynellä ja välillä terkallakin ylimääräisiä käyntejä kun näitä pelkoja on ollu enemmän ja vähemmän koko raskauden. Nyt on alkanu vasta tuntumaan, että kyllä se vauva meillekin tulee...

Nemonen leikataanko sut vai käynnistetään? Sori jos oot maininnu jo aikasemmin, mutta on menny ohi.

Perätilavauvojen äideille tsempit. En itsekään tiedä olisinko ekaa lähteny väärinpäin tekemään. Ja tämäkin tulokas on sen verta iso, että en tiedä lähtisinkö synnyttämään tätäkään peppu eellä.

kauheeta muuten teidän repeämiskokemuksia.. Auu. Mullakin ollu parin tunnin synnytykset ja parin minuutin ponnistukset, mut onneksi ei oo pahemmin käyny. Ekan epparihaavakin on antanu ihan mukavasti periksi.

Enää viikko ja päivä töitä. Ihan hassua. Mitenhän sitä osaa olla kotona. Yksi työprojekti vaatii mun huomiota tonne 26.5 asti, tosin. Yllättävän hyvin oon töissä jaksanu, pitäis varmaan alkaa toimistoa siivoomaan, mutta en osaa. Mulla tulee sijainen/korvaava ihminen vasta syksyllä, joten sekin varmaaan tekee tän lähtemisen vaikeeksi. Kun tuntuu et kukaan ei tee mun töitä eikä kohtaa mun asiakkaita. :|

Moni lääkäri on multa kysyny, että eihän mulla oo raskausdiabetestä kun vauva vaikuttaa niin isolta? Samoin yksi mummo eilen sivan parkkipaikalla kyseli et meinaanko äitienpäivään asti sisällä vauvan pitää. Hohhoh, sanoin että juhannuksen jälkeen on laskettu aika ni ei meinanu uskoa.

Tuulentyttö ja Pompula 33+2

 

Aarhgh, katoin ton EPI-NO Delphine Plus hintaa ja yli satasen maksaa.. Ehkäpä vain luotan, että peräpää antaa kolmannen kerran ihan vaan periksi Mielenkiintoinen vehje muuten kyllä.

 

Neuvolassa käyty. Suluissa viime kerran lukemat, kaksi viikkoa sitten.

rv 34+5 (32+4)
turvotus + - (+ -)
RR 125/73 (123/71)
Paino 77 (76,9)
Pissa puhdas (puhdas)
Hb 118 (112)
Sf 29 (29)
Liikkeet ++ (++)
Tarjonta poikkitila (1 viikko sitten rt, 2 viikkoa sitten poikkitila)

Eli voi paska ton tarjonnan suhteen Lähete lähti nyt polille ja toiveissa olis ens viikon aikana jo sinne päästä. Poikkitila on hieman muuttunut kahden viikon takaisesta. Sillonhan oli ihan täydellisessä poikkitilassa tuossa navan kohdalla, nyt taas sellaisessa viistossa poikkitilassa. Saas nyt nähdä miten ton tarjonnan suhteen käy..

 

Terese, mulla olikuopus viistossa poikkitilassa synnytykseen saakka. Pää oli peppua alempana, joten mitään asialle ei tehty. Synnytys oli nopea ja helppo, joten ei välttämättä mitään syytä huoleen. Kuulostaa, että vauva mahtuu edelleen hyvin kääntyilemään.

Kyllä se ainakin mun kohdalla on niin, että tieto lisää tuskaa näissä synnytysasioissa. Mä olen valmis synnytyshetkellä kestämään mitä vain, mutta haluaisin toipua Tosi nopeasti, että vauvan kanssa olisi mahdollisimman helppo olla. Tiedän, että tissikipu ja hormonien heittelyt ovat mulle jo riittävästi. Jos vielä on rajoitteita istumisessa tai kantamisessa, niin en haluaisi olla niin avuttomassa tilassa.

Jaiks, pahoinvointi on rantautunut takaisin. Reilun viikon on ollut iltapäivisin, mutta tänään jo aamusta. Laitoin lapset katsomaan telkkaria, jotta saan itse kärvistellä ilman ylimääräisiä toiveita lautapelien pelaamisesta tms.

Jos alatiesynnytykseen pääsen, nii ehdottomasti haluan epiduraalin. Mulle se on toimiva ja tuo helpotuksen. Viimeksi kätilö sanoi, että sen avulla usein syntyy parempivointisia vauvoja kuin että äiti sinnittelee pitkään ilman mitään kivun lievitystä. Ilokaasunaamarista mulle tulee lähinnä paniikkioireita, tuntuu etten saa happea.

Onko teillä suuria äitienpäiväsuunnitelmia/-perinteitä?

 

Terese, äh mitä kiepuntaa! Toivottavasti vauva tajuaa asettua pää alaspäin!

On tää kyllä hölmöä näiden pt-tapausten kanssa, tai ei-rt, samaan aikaan odottaa ajan kulumista, että kunpa kiepsahtais, ja kunpa pian sais tietää miten tässä lopulta käy, ja samaan aikaan tuntuu, että eih taas yksi päivä ja tyyppi vaan istuu pää pystyssä! Meillä loppuu aika!

Vaikka kaipa se loppuraskaus on aina tuollaista ristiriitaista odotusten sekamelskaa.

Valmisteluista, aargh kaikki te joilla vaatteet pestynä ja tutit keitettynä! Mä oon sentään saanu esikoisen vauvavaatteet keräiltyä yhteen paikkaan. Ja on ne pestykin joskus 2011. Pitäis pikku hiljaa alkaa organisoitumaan. Mutta toisaalta ekat päivät menee kuitenkin sairaalan vaatteissa, että eipä tässä hätää.

Kaupassa katselin koko 1 vaippoja, apua miten pieniä ne on, koko se paketti! Niitäkin varmaan kantsis ostaa pari hyllyyn... Huh miten konkreettinen ajatus....

 

Täälläkin on nyt sektioaika varattu, 29.5. Kai se oli siinä se pohdiskelu ja se on menoa sitten! Ei oo vieläkään mitään tehty asian eteen mutta kai noita vaatteita pitäs ruveta pesemään ja tollasta.

Mulle jäi vieläkin epäselväksi että ihan oikeestiko pitää pestä nuo makuupussitkin ja peitot, tyynyt sun muut? Kun ei kai ole ihokontaktia noihin tuotteisiin. Auttakaa tyhmää. Mä en pese omia uusia alusvaatteitakaan ennen käyttöä, oon välinpitämätön. Vauvan vaatteet toki ajattelin pestä itsestäänselvästi.