Synnytyskertomusta pukkaa..... eli tosiaan ne maanantain selkäkivut olivat sitten jotain...
Maanantaina 23.3.2009 rv 36+1 alkoi iltapäivästä särkemään selkää ja alavatsaa. Ei kuitekaan selkeitä supistuksia tullut joten koetin olla välittämättä asiasta.
Kivut vain pahenivat, selkeät supparit kuitenkin puuttuivat edelleen.
Enää en pystynyt syömään kunnolla. Kun gramma panadolia ja kuuma suihkukaan eivät helpottaneet soittelin äippäpolille.
Näytillehän ne käskivät. Edelleen tässä vaiheessa uskottiin että turha keikka tulee.
Otettiin kuitenkin sairaalakassi mukaan. Saatiin lapset hoitoon ja heillekkin otettiin vähän vaihtovaatetta.
Äippäpolilla mentiin ekaksi käyrille. Pientä supistelua siihenkin piirtyi. Ei edelleenkään mitään kunnollista.
Mutta kivut olivat ja pysyivät ja pahenivat vain.
Tässä vaiheessa käskettiin jo ettei saa enää syödä ja juoda mitään.
Pienen odottelun jälkeen tuli lääkäri. Ultrasi että vauva voi hyvin. Hetken mietti ja konsultoi toista lääkäriä.
Ja kello 20.00 me istutaan miehen kanssa synnärin odotushuoneessa ja ihmeteltiin että meille tosiaan syntyy vielä tänä iltana vauva.
Saatiin siis kiireellinen sektiopäätös.
Soiteltiin siinä lapsenvahdeille että voisko muksut sittenkin jäädä yöksi. Onneksi onnistui, olivat vielä niin ihania että hakivat meiltä koiratkin sinne ja tekivät miehelle pedin että sekin pääsee sinne nukkumaan jossainvaiheessa.
Mies lähti autosta hakemaan mun sairaalakassia ja mie menin suihkuun ja vaihdoin leikkauskamppeet niskaan.
Päästiin odottelu huoneeseen missä mulle laitettiin tippa ja katetri. Siinähän se meni sitten odotellessa ja jännittäessä sekä koettaessa tajuta asiaa.
Vaille kymmenen tuli sitten lähtö. Mies ei päässyt mukaan vaan jäi odottelemaan vauvan hoitohuoneeseen.
Mut vietiin leikkuriin. Kytkettiin valvontapiuhoihin kiinni. Laitettiin selkäydinpuudute. jne....
Olo oli kokoajan tosi hyvä, vaikka kieltämättä aika jännittynyt.
Sitten lääkäri aloitti leikkaamiseen. Ja samantien selvisi mistä johtui mun pahat kivut vaikka supparit olivat niin pieniä.
Kohtu oli venynyt jo äärimmilleen. Kohdussa oli sormenpään kokoinen reikä ja sen ympärillä kohtu oli niin ohutta että sikiökalvot olivat näkyneet lävitse.
Oli taas onnea roppakaupalla matkassa ja just oikeaan aikaan mentiin leikkuriin.
Vauveli olisi vielä halunnut olla kohdunsuojissa eikä vapaaehtoisesti tullut ulos. Vaan lääkäri joutui kaksinkäsin ylävatsalta painelemaan jotta vauva pullahti ulos.
ja niin 23.3.3009 kello 22.12 syntyi meille ihana täydellinen pieni prinsessa.
Vauva meni ekana lastenlääkärin tarkastukseen kun sen verta aikaseen kuitenkin syntyi. Ja kun lääkäri oli tarkastanut että TYTTÖ voi hyvin, hengittää itse ja on kaikinpuolin kunnossa tuotiin hänet hetkeksi syliini.
Ehdottomasti sen päivän onnellisin hetki!!
Sitten vauveli lähti kätilön kanssa isukin luokse ja mie jäin paikattavaksi.
Se tuntui kestävän ikuisuuden. Ja menikin siinä tavallista kauemmin. Lääkäri poisti kohdusta heikkoa osaa ja paikkasi sen tavallista tukevammin. Lisäksi mulla oli vuotoja joiden paikkaamiseen meni hetki.
Mutta lopulta se oli ohitse. Lääkäri vielä vaihtoi muutaman sanan kanssani ja kertoi miten leikkaus meni.
Mie voin kokoajan tosi hyvin suurempia ongelmia ollut. Yhdessä välissä tuli vain aika heikko olo, verenpaineet olivat romahtaneet 84/35 mutta lääkityksellä se onneksi korjaantui.
Sitten minut vietiinkin jo herämöön.
Tällävälin vauva oli päässyt isänsä luo. Häntä vähän pestiin ja punnittiin yms. Iskä sai pukea hänet ja pitää sylissään.
Tuoreet mitat olivat 2655g , 46.5cm ja pipo 35cm
Minä voin heräämössä hävyttömän hyvin. Ei tuntunut yhtään siltä että olisi just leikattu. Taisin olla aika lääketokkurassa.... Paleli vain vietävästi ja janotti. Mutta onneksi sain peittoja ja mehua.
Vauvakin pääsi käymään luonani ja heti päästiin harjoittelemaan imetystä.
Ne olivat ihania hetkiä kun sain pienokaisen ekaa kertaa kunnolla syliinsä ja rinnalle.
Hetken aikaa saimme helliä toisiamme ja sitten kun mulla jalat jo liikkuivat niin kätilö lähti vauvan kanssa hakemaan iskää ja osastolle ja käski sieltä tulla hakemaan minua.
Oli kuulema iskälle sanonut että äiti voi siellä tosi pirteesti. Hyvä ettei noussut jo sängystä ylös.
Kaikenkaikkiaa jäi tosi hyvä fiilikset vaikka kaikki tulikin vähän yllättäen. Harmittihan se ettei mies päässyt leikkaukseen mukaan.
Mutta henkilökunta oli tosi ihanaa ja ystävällistä. Minulle kerrottiin koko leikkauksen ajan mitä ollaan tekemässä ja mitä tapahtuu.
Lääkäri oli leikkauksen jälkeen käynyt kertomassa tilanteeni miehellenikin, mikä oli tosi ihanaa.
Kätilö oli tarjonnut miehelleni kahvia ja leipää ja ottanut meidän kameralla kuvia kun mies pukee ekaa kertaa vauvan ja hoitaa häntä.
Osastolla sitten oltiin puolenyön jälkeen. Innolla odotin että saan vauvan luokseni. Mutta valitettavasti tällävälin oli tytön lämpö laskenut 34 asteeseen ja hänet piti viedä lämpökaappiin.
Oli pitkät tunnit odotella häntä yksin osostolla kun miehenkin oli siinä vaiheessa poistuttava sieltä.
Mutta kolmen jälkeen sain tytön viereeni lämpimänä ja hyin paketoituna nyyttinä.
Aamulla yhdeksältä pyysin jo kätilöltä apua että voisin nousta sängystä ylös. Totesin sitten voivani jo niin hyvin että samalla poistettiin katetri ja menin suihkuun.
Tämän jälkeen heivasin vauvaltakin vaatteet pois ja otin hänet vaippasiltaan paitani alle ja peiton alle.
Pysyi tyttö ainakin lämpimänä sen jälkeen.
Oma vointi oli kokoajan ihan hävyttömän hyvä eikä olisi uskonut että toivuin leikkauksesta. Ja olenkin toipunut siitä aivan uskomattoman hyvin.
Verensokereita seurattiin pari päivää mutta hyvinä pysyivät kokoajan. Imetys lähti heti käyntiin ja vauva oli vierihoidossa kokoajan, nukuttiin samassa sängyssä tyytyväisinä.
Olisin jo keskiviikkona ollut valmis lähtemään vauvan kanssa kotio mutta lastenlääkäri halusi seurata tyttö vielä yön yli. Kun syntyi kuitenkin kuukausi ennen laskettuaaikaa. Ja vihjattiin mulleekin että on sektion jälkeen hyvä olla edes 3 yötä osastolla....
Torstaina sitten kun kaikki oli kunnossa saatiin lupa lähteä kotio.
Tytön paino tällähetkellä 2.5kg eli vähän laskenut mutta normaalisti.
Ja ihanaa on nyt olla kotona. Isot sisarukset ovat aivan innoissaan pikkuisesta eikä vielä ainakaan ole mustasukkaisuutta tullut.
Tyttö syö, nukkuu ja kakkaa. Miulta tulee hyvin maitoa ja leikkauskivutkin helpottavat pikkuhiljaa.
Pikkuhiljaa tässä siis aloitellaan yhteiselämää ja opetellaan tuntemaan toisemme vauvan kanssa.
Suloinen ja hurmaava pikkuneiti kaikinpuolin.
t: onnellinen äiti ja pikkuneiti prinsessa
