JJ-t, yks kaveri, jolla kaksi lasta, kävi eilen/tänään vierailulla, ollaan viikko sitten nähty viimeksi, ja nyt sanoi, että hänen nähdäkseen mun mahani olis selkeesti alempana ku vikko sitten. Epäili, että olis hiukan ainakin vaaveli laskeutunut. Eihän hän mikään lääkäri ole, mutta uskon, että kahden lapsen kokemuksella hiukan jotain tietää, ja onhan se täysin mahdollista, et se alkaa jo laskeutuakin.
Sieltä tuli myös veikkaus, että meidän viuhti syntyis 20.3., kun kaverilla on kuukausi laskeutumisesta syntyneet molemmat. Meillä on silloin just kokoarvioultra, mutta paremminhan sen koon näkee sit synnärillä.
Katsotaanpa onko kaveri oikeassa.
Kaveri myös suositteli omasta kokemuksestaan niitä
raapimisenestotumppuja, mistä täälläkin on ollut puhetta, ja
Aventan käsikäyttöistä pumppua. Ja oli kovin ihastunut äitiyspakkauksen väreihin.
Nää
lonkat on kyl aika karmeet välillä, eli samaa ongelmaa kun ainakin
JJ-t tuossa valitteli. Aika hyvin saa ihan sydänyöllä nukuttua, mutta aamummalla on jo vaikeeta. Just tänä aamuna tossa mietin, et mistä löytyis se kolmas kylki, jolle vois kääntyä siinä vaiheessa kun ei tunnu enää kumpikaan lonkka kestävän päällä makaamista. Ei löytynyt, joten oli pakko nousta ylös. Eikä varmaan se eilinen siivousurakka yhtään auttanut, kun oli jo illalla lonkat kipeet ja selkä väsynyt. Tänään pakko vielä tiskata, vaikka siinä väsyykin kans selkä ihan tolkuttomasti kun joutuu seisomaan niin kaukana tiskipöydästä ja kurottelemaan kaappiin: maha tiellä.
Noista
liikeistä on muuten ihan tosi, että silloin kun on aivan täysi megamylläys päällä, niin melkein toivoo, että ei nyt noin kauheesti pyöris tuolla, mutta sit heti jos asukas ei pyöri ja hyöri, niin sit on täys paniikki päällä, että onko kaik ny hyvin. Ja tuntuu nyt kun alkaa olla mahassa ahtaampaa, että se vauva on jo kamalan iso tuolla, vaikka tietää, että ulkopuolella se tuntuu kumminkin toooosi pieneltä.
Kyllä se vaan on niin, että kaikki on suhteellista.
Mukavaa sunnuntaita, nyt ruokaa napaan niin saadaan taas mylläykset kovenemaan (on kyllä aikamoinen vääntö tuolla parasta aikaa päällä, taitaa olla koivet nyt huonosti kun kovasti etsitään uutta asentoa niille). Sitten aion saada
elämäni ensimmäisen villatakin (kokoa noin 60) palaset valmiiksi, toisesta hihasta enää puuttuu hiukan! Sit täytyy jostain opetella, miten se kätevimmin kasataan, ja sit nähdään mitä siitä tuli. En siis ole yli 15 vuoteen tätä ennen koskenutkaan puikkoihin, ja silloin koulussakin olin aivan surkea kutoja.
ventti +viuhti 32+6
