Pitkästä aikaa taas ilmoittelen itsestäni. Olen kyllä käynyt lukemassa uutisia!
Suuresti onnea kaikille jotka vauvan ovat jo saaneet!!!!
Täällä ei mitään merkkejä vielä synnytyksestä, mikä on toisaalta ihan hyvä kun ollaan tässä neljä viisi päivää pakkailtu (minä laiskemmin, mies enemmän) ja huomenna olisi tarkoitus roudata kamat uuteen kämppään. Onneksi on paljon miestyövoimaa apuna, mulla on tärkeimpinä tehtävinä pakun ajaminen ja pizzan tilaaminen. Ilmoitin että yhtään laatikkoa en kanna.. Mutta sitten kun muutto hoidettu ja kuu vaihtunut niin ei kyllä haittais yhtään vaikka täälläkin jo alkais vauvan suhteen tapahtumaan!
Yhtä asiaa jännitän vielä, että kumpi ehtii ensin, äitiyspakkaus vai vauva!! Hakemuksen käsittelyyn meni puolitoista kuukautta ja maanantaina tuli vihdoin päätös, että pakkaus saadaan ja kahden viikon kuluessa tulee postista ilmoitus. Taitaa kelalla olla aikamoiset ruuhkat...
Nuutti kyseli onko muilla ollut ikäviäkin fiiliksiä vauvan suhteen. Mulla niitä oli myös. Just noita samoja että osaanko hoitaa ja pärjäänkö jne. mutta myös sellaisia tunteita että mitä jos mä en opi rakastamaan sitä lasta tai en olekaan yhtään kiinnostunut siitä kun se syntyy. Se tuntui tosi kurjalta. Ajattelin vaan jotenkin että tää on hirveen huono diili, ihan kuin ostais sikaa säkissä (kauhea vertaus!): ensin sitä lasta kantaa yhdeksän kuukautta mukanaan ja kärsii ja väsyy ja ärsyyntyy ja sitä ihmistä tuolla sisällä ei edes tunne yhtään. Ja jos se lapsi sitten vielä on ihan tyhmä ja ärsyttävä niin mitäs sitten? Mihin sen voi palauttaa? Ja mä siis olen päässyt vielä raskaudessani aika helpolla, ei mitään pahoinvointeja tai pahempia liitoskipuja tai supisteluita.
Onneksi nämä ajatukset meni ohi. Tosi paljon helpotti se kun anoppi näytti miehestä vauvakuvia. Mies oli niissä niin hauskannäköinen nauravainen veitikka, että tuli tunne että kyllä mä voin jonkun tollasen meille ottaa asumaan.
Nyt odottelen jo ihan hyvillä fiiliksillä tulevaa. Ja onneksi on aivan ihana mies joka kannustaa ja tukee ja on valmis auttamaan kaikin keinoin. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Jepu, tulipas sepustus. Kiva purkaa jonnekin näitä ajatuksia. Toivottavasti kukaan ei nyt järkyty tai loukkaannu tms. Ja oon ihan varma että kunhan toi lapsi tuolta pullahtaa niin rakastun siihen samantien aivan silmittömästi.
Mukavia aurinkoisia päiviä kaikille! Nauttikaa oloistanne mahoinenne tai vauvoinenne!
Fillari ja Maltti 37+5