Heips kaikille.
Se alkaa olla sitten juhannus vietettynä - ei tullut juhannusvauvaa toiveista huolimatta. Ei tänne eikä ilmeisesti muuallekaan tähän pinoon... huoh. Kyllä odottavan aika on välillä TOSI pitkä
Kiitos naimisonnitteluista, ehdin kuin ehdinkin rouvaksi ennen synnytystä
Hieman koominen oli maistraatissa käynti, kun supisteli ja vihloi ihan kauheasti koko reissun. Onneksi ei ollut kirkkohäitä, niin ei tarvinnut kirkonkäytävää vaappua...
On se jännä juttu, että kun jännitin niin kovasti, että pysyykö vauva mahassa niin kauan, että ehditään aviooin, niin joka ikinen päivä viime sunnuntaista asti oli tunnin välein suppareita, joulimista, vihlontaa ja kaikinpuolin sellanen olo, että kohta se on menoa.
Ja nyt kun ehdittiin naimisiin, niin ei mitään. Torstain jälkeen ei yhden yhtä supparia, kävely sujuu eikä muutenkaan kauheasti kolota mihinkään.
Viimeiseen pariin kuukauteen en ole pystynyt koiria lenkittämään, niin eilen ja toissa päivänä meni useampi kilometri tosta vaan... ei tunnu yhtään siltä, että olis lähtö lähellä, blääh... Jostain syystä myös masukki on käynyt tosi rauhalliseksi vatsassa.
Mua hieman huolestuttaa tuo vauvan liikehdinnän rauhoittuminen, kun viime neuvolakäynnillä sydänäänetkin oli laskenut. Normaalisti on aina ollut yli 150, mutta viimeksi olikin 135. Th kyllä vakuutteli, ettei ole syytä olla huolissaan, mutta vainoharha meinaa iskeä taas. Luin jostain, että diabetesvauvoilla esiintyä normaalia enemmän hapenpuutetta ihan loppuraskaudessa... Voi miksi sitä aina tuleekin googletettua...tieto lisää tuskaa
Järkyttävän pitkältä tuntuu tämä juhannusviikonloppu, kun ei uskallettu enää lähteä mihinkään mökkeilemään ja kaupungissa on tällaisilla säillä niin kovin vähän mitään tekemistä.
Tulipa valitusvirsi... Hyvää ja leppoisaa sunnuntaita kuitenkin kaikille!
uc1 rv 38+3